Einari Lepistö: Sankarit maan päällä

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Einari Lepistö: Sankarit maan päällä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Loka 2009, 17:46

Sankarit maan päällä

RAAMATTU KERTOO VEDENPAISUMISEN EDELLÄ ELÄNEEN SANKAREITA, "NE MUINEN KUULUISAT MIEHET." EDELLEEN KERROTAAN, MITÄ NÄMÄ SANKARIT TEKIVÄT. HE USKALSIVAT OTTAA USKOVAISINA USKOTTOMIA PUOLISOITA JA SAIVAT NÄISTÄ AVIOLIITOISTA LAPSIA. TÄMÄ OLI PAHA HERRAN EDESSÄ, NIIN PAHA, ETTÄ JUMALA AIKOI HUKUTTAA IHMISET MAAN PÄÄLTÄ. IHMISKUNNALLE ANNETTIIN KUITENKIN PARANNUKSEN AIKAA 120 VUOTTA. NOA RAKENSI ARKKIA JA SAARNASI PARANNUSTA. NIIN KUITENKIN KÄVI, ETTÄ SANKARIT EIVÄT TEHNEET PARANNNUSTA, EIKÄ HEIDÄN LAPSIAAN LÖYDETTY PELASTUKSEN ARKISTA.

Niin kuin ovat Noan päivät, niin ovat myös Ihmisen Pojan päivät. Vaikka Jumala osoittaa, ettei ole mitään yhteyttä valkeudella pimeyden kanssa eikä Kristuksella Beliarin kanssa, kuitenkin uskalletaan vastoin omaatuntoa ja Jumalan sanaa, yhdistää Pyhän Hengen temppeli saatanan temppelin kanssa. Raamattuhan sanoo, että ettekö tiedä, että ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli.
Alku tälle tielle on usein hyvin loiva, mutta kun on alkuvauhti saatu, niin ei ole ollut enää voimaa pysähtyä. On ollut uskottomien kanssa yhteisiä harrastuksia ja rientoja. Näissä merkeissä meillä, on ensin vedetty iestä epäuskoisten kanssa. Suolaa ei ole jaksanut pitää mukana. On jouduttu vaikenemaan silloin, kun olisi pitänyt puhua ja Jumalan kunniaa puolustaa. Omatunto oli monesti sairas. Näin jatkui ja vihollinen laski verkkonsa niin lähelle, että moni tajusi vasta verkkoon tartuttuaan, miten tässä on käynyt. Vihollinen sai pikkusormen, meni koko käsi. Moni saa raskaasti kylpeä omilla vitsoillaan jo täällä ajassa. Se risti, mikä tällaisesta avioliitosta tulee, ei ole Kristuksen risti. Mitä hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi koko maailman, mutta saisi vahingon sielulleen?
Moni etsii Raamatusta puolustusta synnilleen. Paavali puhuu uskovaisen ja uskottoman yhdessä asumisesta, mutta se ei tarkoita sitä, että Paavali antaisi luvan uskovaisen ja uskottoman avioliitolle. Kysymyshän on selvästi siitä, että jos toinen aviopuolisoista saa parannuksen armon, niin älköön hän lähtekö kodistaan sen tähden, sillä kuka sen tietää, jos sinä puolisosi taidat autuaaksi saattaa. Moni kantaa tässä mielessä Kristuksen ristiä. Elävä kristillisyys on tässä aina pitäytynyt raittiisti Jumalan sanaan.

Moni puolustaa lankeemustaan myös sillä, että minä olen kertonut olevani uskovainen, ja toinen on sen hyväksynyt. Tai myös sillä, että uskoton on kumminkin uskovaisten lapsia, tai että hänellä on oikea ymmärrys elävästä uskosta. Kaikki sulaa petosta: Mikä Jumalan edessä on syntiä, se on sitä, ja puolustelija tekee uuden synnin entisen lisäksi, etsiessään lievityksiä siihen, mihin ne eivät kuulu.

Raamattu täyttyy murheellisella tavalla. Olemme lähellä ajan iltaa. Viimeiset reimarit ovat jo näkösällä. Tällekin suvulle on Jumala varannut etsikkoajan. Vielä on mahdollisuus saada synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Synti ei ole leikittelyä varten, vaan sillä on kauhistuttava voima. Ainoastaan Jumalan voimin voidaan synti karttaa ja voittaa. Tietäen synnin vaarallisuuden, apostoli kehottaa nuhtelemaankin synnistä kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät.

Einari Lepistö
Päivämies marraskuun 30 päivä 1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Rebekka » 13 Loka 2009, 20:55

Juutalaiset eivat myoskaan saisi menna avioliittoon muitten kuin juutalaisten kanssa. Tooran mukaisesti.
Rebekka
pirteä
 
Viestit: 290
Liittynyt: 15 Maalis 2009, 23:21

Re: Einari Lepistö: Sankarit maan päällä

ViestiKirjoittaja juruulanko » 14 Loka 2009, 12:10

Taavetti kirjoitti: Moni puolustaa lankeemustaan myös sillä, että minä olen kertonut olevani uskovainen, ja toinen on sen hyväksynyt. Tai myös sillä, että uskoton on kumminkin uskovaisten lapsia, tai että hänellä on oikea ymmärrys elävästä uskosta. Kaikki sulaa petosta: Mikä Jumalan edessä on syntiä, se on sitä, ja puolustelija tekee uuden synnin entisen lisäksi, etsiessään lievityksiä siihen, mihin ne eivät kuulu.


Einari Lepistö
Päivämies marraskuun 30 päivä 1961


Nämä on jänniä nämä kirjoitukset, kun ne ovat niin tätä päivää. Tämäkin kirjoitus voisi olla aivan hyvin tällä viikolla.

Se on muuten hirveän iso koettelemus, jos sattuu ihastumaan ei-uskovaiseen ihmiseen ja erityisesti jos tunne on molemminpuolista. Välillä oikein ihmettelee, miksi joillekin sallitaan isoja koettelemuksia. Täytyy uskoa myös siihen, että Jumala antaa voimaa selviytyä niistä.

Itselläkin on kokemusta epäuskoiseen ihastumisesta. Jumala kuitenkin johdatti siitäkin tilanteesta ulos ja myöhemmin on löytynyt uskovainen puoliso, mistä pitää olla kiitollinen.
Anna vaattees aina valkiat olla, ja älä puututa voidetta pääs päältä. (Saarn. 9:8)
Avatar
juruulanko
puuhakas
 
Viestit: 215
Liittynyt: 30 Heinä 2009, 15:39

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Kesä 2011, 20:23

Että he olisivat minun pappini


Mark. 29: 1 - 10.
Raamattu puhuu meille kahdesta pappeudesta. Ensimmäinen pappeus on se, jolla ei ole aikojen alkua eikä päivien loppua, vaan joka pysyy pappina iankaikkisesti. (Hes. 7:3). Tätä pappeutta kutsutaan Melkisedekin säädyn jälkeen olevaksi pappeudeksi, jolla tarkoitetaan Pyhän Hengen saarnavirkaa täällä maan päällä.

Toinen pappeus on Leeviläinen pappeus, joka asetettiin korven matkalla, ja jonka virka-aika päättyi silloin kun vanhaliitto lakkasi ja uusi alkoi. Tämä, vanhanliiton jumalanpalvelus ja sen virkaa hoitavat papit ovat heijastus eli esikuva uuden liiton jumalanpalveluksesta ja pappeudesta. Leeviläisen pappeuden ylimmäinen pappi oli ensimmäiseksi Aaron. Melkisedekin pappeuden ylimmäinen pappi oli Herra Jeesus. Niin kuin Aaron meni kerran vuodessa suurena sovintopäivänä muukalaisen veren kanssa kaikkein pyhimpään, niin Herra Jeesus meni kerran oman verensä kautta kaikkein pyhimpään ja on lunastuksen löytänyt.
Vanhanliiton jumalanpalvelus suoritettiin Tabernaakkelissa eli seurakunnan majassa. Tämä on kuva siitä majasta, joka vielä tänäkin päivänä on Jumalan majana täällä maan päällä. Tätä majaa kutsutaan taivaan valtakunnaksi ja Jumalan eläväksi seurakunnaksi täällä maan päällä. Ainoastaan tässä majassa palvellaan elävää Jumalaa. Tämä vaatemaja oli koottu monesta vaatteesta, mutta siinä jokaisen vaatteen tuli olla yhtä suuri. Kaikki vaatteet oli kudottu samoista aineista, ja ne oli liitetty yhteen ihanilla sinisillä silmuilla ja kultaisilla koukuilla. Nämä vaatteet oli pingotettu patsasten varaan ja patsaat sovitettu vaatteiden laskosten väliin siten, että patsasta ei saanut näkyä muuten, kuin vain patsaan jalka. Päältä päin tämä maja oli peitetty monilla karvapeitteillä, ja sanotaan päällimmäisenä olleen kirjavan vuohenkarvapeitteen.

Jumalan valtakunta täällä maan päällä on koottu ihmisyksilöistä, jumalanlapsista. Jokainen Jumalan lapsi on Jumalan edessä yhtä suuri. Jos Jumala tuomitsee meitä tekojemme mukaan, niin kaikki olisimme kadotuksen lapset, mutta Jumalan armosta osallisina ollen, me olemme taivaskelpoiset. Olemme myös kaikki samaa siinä, että uudistetun hengen ympärillä kannamme kaikki synnin turmelemaa osaa, lihaa ja verta. Kukaan meistä ei voi kerskua omalla pyhyydellään. Vaikka me Jumalan lapsina olemme yksilöitä, niin emme ole irrallisia, Jumalan valtakunnasta erillään olevia, vaan olemme liitetyt toinen toisiimme hengen sitein ja rakkauden kultaisin koukuin. Jumalan huone seisoo Jumalalta pystytettynä täällä maan päällä. Joka voittaa, hänet minä teen patsaaksi minun Jumalani temppelissä. (Ilm. 3: 12). Kuka se on, joka voittaa, mutta se joka uskoo. Meidän uskomme on se voitto, joka maailman voitti. Jumalan seurakunta ja sen jokainen kristitty seisoo uskossa Kristus-kalliolla. Tämä usko on salattu tältä maailmalta samalla tavalla kuin kannattava patsas oli vanhan liiton majassa salassa. Jalka, jonka päällä usko seisoo, on Herra Jeesus. Tätä kestävää perustusta kirkastetaan valtakunnan sisällä ja ulkona oleville. Jumalan valtakunnan kauneutta ei nähdä tässä maailmassa. Monenlaiset viat peittävät tämän kauneuden. Luther, sanoo, että Jumala on valtakuntansa monilla vioilla ja virheillä peittänyt.

Tämän seurakunnan ovella tapahtuu uusi syntyminen. Jos ihminen on menettänyt Jumalan lapseuden ja Pyhän Hengen, niin missään muualla ei parannusta voi tehdä kuin tällä paikalla. Tämän tähden Jeesus asettaakin ihmisten kaikkein kalleimmaksi asiaksi: Etsikää ensin Jumalan valtakunta ja Hänen vanhurskautensa. Ellei Jumalan valtakuntaa löydy, ei löydy myöskään Jumalan vanhurskautta.

Tekstissämme on kuva, miten Pyhästä Hengestä ja Pyhän Hengen virasta tullaan osallisiksi. Ensin kehotetaan tuomaan papiksi vihittävät seurakunnan majan oven eteen. Ihminen on niin synnin pilaama, ettei hän voi itse tulla parannuksen teon paikalle. Kaikkein ensimmäiseksi tarvitaan Jumalan ensimmäinen työ, herätä synnistä. Heräystä ja iäisyyskaipuuta ei kukaan voi itsessään vaikuttaa, vaan vaikuttajana on Jumalan pyhä laki. Ei ainoastaan, että laki herättää ihmisen, mutta evankeliumi kutsuu herätettyä ihmistä. Luther selittää kolmatta uskonkappaletta näin: "Minä uskon, että minä en omasta järjestäni ja voimastani voi Jeesukseen Kristukseen minun Herraani uskoa, enkä Hänen tykönsä tulla, vaan Pyhä Henki on evankeliuminsa kautta kutsunut ja lahjoillansa valistanut."

Kun armoa kaipaava seisoo sielultaan alastomana Jumalan ja ihmisten edessä, voimattomana ja kykenemättömänä itseään auttamaan, niin ennen uskoneet, Isän palvelijat, Pyhän Hengen pappeudesta osalliset alkavat toimittavat pappeuden kallista virkaa. Evankeliumin korissa kannetaan papiksi vihittävän, armoa kaipaavan sielun eteen Herra Jeesus, Jumalan uhrikaritsa. Katuvalle syntiselle julistetaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tämä tehdään happamattomien leipien kanssa. Ei vääryyden hapatuksessa, vaan totuuden ja vakuuden happamattomassa taikinassa. Tällä paikalla Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri pesee puhtaaksi, ja tällä paikalla puetaan alaston juhlavaatteisiin, Herran Jeesuksen vanhurskauteen. Tekstissämme sanotaan: Ahdas vaate ja päällisvaate ja vyötä päällisvaate vyöllä. Maailma voi arvostella Jumalanlasta, että hän kuuluu sellaiseen höllään kristillisyyteen. Ulkoa nähdään vain ulkokuori. Tässä ulkokuoressa nähdään kuitenkin vyö. Jumalan lapsi on totuudella vyötetty, joten hän ei voi venyä tämän maailman tuulien eikä mielipiteiden mukaan. On yksi, joka tässäkin on salattu maailmalta, Jumalan lasten sisällinen uskonelämä. Ei ole kristittynä oleminen höllöttämistä, arka omatunto ei kestä synnin luvallisuutta missään muodossa. Jos jotakin tulee, niin sitä ei voi salata povella, vaan se täytyy panna pois. Jumalan terveellinen armo opettaa jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, sekä vaeltamaan tässä maailmassa pyhästi ja nuhteettomasti.

Tällä paikalla painetaan hiippa päähän, oikea opin ymmärrys, joka on myös pappeuden viran merkki. Eivät ole kauan Jumalan pappeuden virkaa hoitaneet ne, joilla on sellainen käsitys, että monella tavalla tullaan autuaaksi. Mutta jotka kantavat pappeuden hiippaa, oikeata käsitystä autuaaksi tulevasta opista, ja vaeltavat Jumalan sanan mukaan, he saavat minun huonettani hallita ja kartanoitani varjella. (Sak. 3:7)

Voitele heitä öljyllä. Uudestisyntymisen hetkellä Pyhän Hengen kautta saarnatun evankeliumin alla kaikki tämä tapahtuu, ja Jumalan Pyhä Henki, pyhänä siunauksen öljynä vuotaa päähän ja sydämeen. Näin tapahtui vanhan liiton papiksi vihkiminen. Avausvihkimisen suoritti Mooses, mutta tämän jälkeen ennen vihityt vihkivät uusia pappeja. Evankeliumin virka ei ole vain sanan virka. Ei auta, vaikka sanallisesti saarnataan samanlaista evankeliumia. Autuaaksi saattava evankeliumi on vain Jumalan huoneessa, missä Pyhä Henki on liittänyt yhteen henkeen ja rakkauteen, missä itse Pyhän Hengen lahjasta osalliset jakavat toisille tätä lahjaa.

Elävä usko ja autuaaksi tekevä oppi pohjautuu kaikilta kohdin kirjoitettuun Jumalan sanaan. Jumalan sanaa ei saa muuttaa. Ainoa mahdollisuus on ihmisen muuttua ja luopua omista käsityksistään. "Kristus tänään”, on aikamme tunnus. Tässä vanhan liiton kuvassa on myös Kristus tänään. Joka teitä kuulee, hän minua kuulee, joka teidät katsoo ylön, hän katsoo minut ylön.

Einari Lepistö
Päivämies 25.5.1966
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Elo 2011, 18:11

Spitaalitauti


"Jos ihmisen ihoon tulee ajos, eli rupi, eli syhelmä, niin kuin spitalitauti tahtois tulla hänen ihoonsa, niin pitää hän vietämän papin Aaronin tykö, eli yhden hänen pojistansa pappein seasta." 3. Moos. 13: 2.

Vanhan liiton jumalanpalvelus oli esikuva eli heijastus uuden liiton jumalanpalveluksesta. Koko Vanhan Testamentin Raamattu toteutuu Uudessa Testamentissa. Jumalanpalveluksen suorittajana esikuvallisessa jumalanpalveluksessa oli leeviläinen pappeus, joka edustaa Pyhän Hengen saarnavirkaa uudessa liitossa. Korpivaelluksen aikana oli ylimmäisenä, pappina Aaron ja muina pappeina hänen poikansa. Aaronin ylimmäinen pappeus oli myös esikuva Kristuksen ylimmäispapillisesta virasta. Samalla tavalla kuin Aaron suurena sovintopäivänä meni muukalaisen veren kanssa kaikista pyhimpään, on myös Kristus mennyt kerran oman verensä kautta kaikkein pyhimpään, ja on sovittanut kansan synnit.

Spitalisairaus on kuva synnistä, synnin spitalista. Se on parantumaton sairaus. Mitkään inhimilliset keinot eivät poista, eivätkä paranna tautia, ainoa parannuskeino on Jumalan voima. Raamatussa puhutaan ensimmäisen kerran spitalista siinä yhteydessä, kun Jumala puhuttelee Moosesta, kutsuessaan hänet kansan johdattajaksi. Mooses estelee Jumalan edessä. Jumala näyttää Moosekselle monta ihmettä ja yksi niistä oli tällainen: "Ja Herra sanoi vielä hänelle: pistä nyt kätes povees. Ja hän pisti sen poveensa. Ja koska hän veti sen ulos, katso, hänen kätensä oli spitalinen niin kuin lumi. Ja hän sanoi: pistä kätes jällensä povees, ja hän pisti kätensä jälleen poveensa, ja veti jällensä sen ulos povestansa, ja katso, se tuli niin kuin muukin hänen ihonsa." 2. Moos.4: 6-7.

Tämä oli Jumalan antama ihme, jota Jumala käski Mooseksen käyttää, että Faarao uskoisi Mooseksen puhetta kansan päästämiseksi. Tässä on myös kuva siitä, että me jokainen olemme niin lankeemuksen turmelemia, että pistäessämme kätemme omaan poveemme, siinä näkyy sptitali, mutta samalla kuitenkin käsi palautuu terveeksi. Kristityn uskomisen paikka onkin uskoa itsensä syntisenä vanhurskaaksi.

Kolmannen Mooseksen kirjan 13 ja 14 luku kertovat niistä menetelmistä, joilla Jumala käski pappien toteuttaa spitalisen kanssa. Kun pappi näki, että sairaus on selvästi spitali, niin hän julisti sairaan saastaiseksi. Kun sairaus oli epäselvä, niin sairas erotettiin seitsemäksi päiväksi ja sen jälkeen pappi jälleen tutki sairasta. Jos taudissa ei ollut vieläkään selviä spitalin merkkejä, niin sairas erotettiin toiseksi seitsemäksi päiväksi. Jos toisen seitsemän päivän aikana ei tauti muuttunut, niin sairaan vaatteet piti pestä vedellä ja hän oli puhdas. Jos syhelmä paheni kuitenkin myöhemmin, ja pappi totesi sen spitaliksi, niin hän julisti sairaan saastaiseksi.

Tässä on kysymys sielunhoitotyöstä. Näin on vieläkin. Jumalan lapset puhuttelevat epäuskoisia ihmisiä, ja jos he havaitsevat, että epäuskoisilla on tunnonheräystä, niin puhuttelua ei heitetä yhteen kertaan, vaan asia otetaan uudelleen esille. Seitsemän päivää Raamatussa tarkoittaa Jumalan työn aikaa. Maailma luotiin seitsemässä päivässä. Vanhan liiton jumalanpalveluksessa toistuu tämä luku seitsemän, joka tarkoittaa täydellisyyden lukua ja Jumalan työn aikaa.

Kaikkein hämmästyttävin ja ihmisviisauteen ja ymmärrykseen kolahtavin on se, että niin kauan kuin spitalisessa oli alueita, joita spitali ei ollut vielä turmellut, niin sairas oli saastainen. 3. Moos. 13: 12, 13, kertovat seuraavasti: "Ja jos spitali kovin leviää hänen ihossansa, ja täyttää koko ihon, päästä niin jalkoihin, kaiken sen jälkeen, mitä pappi näkee silmäinsä edessä. Koska pappi katsoo ja näkee spitalin peittäneen koko hänen ihonsa, niin pitää hän tuomitseman hänen puhtaaksi, sen tähden, että kaikki on hänessä muuttunut valkiaksi, sillä hän on puhdas. Kun spitali peittää koko ihon, silloin julistetaan puhtaaksi. Jos puhtaaksi julistettuun tulee eläviä paikkoja, terveitä ihonkohtia, niin jälleen julistetaan saastaiseksi.

Raamatun ilmoittaman Kristuksen opin mukaan uudella kankaalla ei paikata vanhaa vaatetta. Niin kauan kuin ihmisessä on terveitä paikkoja, omia ansioita ja hyviä luuloja itsestään, hän on saastainen. Mutta kun ihminen on täysin avuton, kaikkialta synnin spitalin peittämä, koko vika, silloin Pyhän Hengen pappeus julistaa sairaan puhtaaksi. Puhtaaksi julistamisessa oli vanhassa liitossa monet uhrit ja pesemiset. Uhrit tarkoittavat vain sitä uhria, joka on uhrattu Jumalan viattomassa Uhrikaritsassa ja pesemiset sitä elävää vettä, joka vuotaa armon ja anteeksiantamuksen vetenä Jumalan ja Karitsan istuimesta. Herran Jeesuksen nimessä ja veressä julistetaan syntispitaliselle terveys ja puhtaus tänäkin päivänä Pyhän Hengen viran kautta.

Jos uskoon autetulle, puhtaaksi julistetulle karttuu kilvoituksen varrella ansioita, tulee terveitä paikkoja, niin hän on jälleen saastainen. Pyhän Hengen pappeus on niin tarkka, ettei ihminen petä sitä. Ihminen voi puhua syntisyydestään ja kokovikaisuudestaan, mutta sen rinnalla esittelee omia ansioitaan. Tämä ei kelpaa Jumalalle.

Kristityn normaali olotila on omistaa Jumalan armoa kokovikaisena, mutta tämän kokovikaisuuden verhon alle ei voi peittää nimellisiä tekoja. Jos on tullut nimellisiä lankeemuksia, niin sielunvihollinen antaisi pyytää evankeliumiakin kokovikaisena, kunhan ei vain siitä aiheellisesta asiasta tehtäisi parannusta. Taivaan tie on kaita, mutta kuitenkin avoin. Tie on salattu tämän maailman viisailta, mutta ilmoitettu pienille ja lapsenmielisille.

Vaatteen spitali

Vanhan liiton ajalla spitali saattoi myös saastuttaa ihmisen vaatteen, oli se sitten liinaista, villasta tai nahkaa. 3. Moos. 13: 47–52: "Jos jonkun vaatteeseen tulee spitalin haava, olkoon se lankainen eli liinainen, loimeen eli kuteeseen, olkoon se liinainen eli villainen, elikkä nahkainen, elikkä kaikkinaiseen nahkavaatteeseen. Ja jos se haava kovin vihertyy, eli paljo punertuu vaatteessa, eli nahassa, eli loimessa, eli kuteessa, eli jossakussa kappaleessa, joka nahasta tehty on, se on spitalin haava; sen tähden pitää papin häntä katsoman. Ja koska pappi sen kaltaisen haavan näkee, niin hänen pitää sen sulkeman sisälle seitsemäksi päiväksi. Ja jos hän seitsemäntenä päivänä näkee, että haava on levinnyt vaatteessa, loimessa, eli kuteessa, nahassa, eli jossakussa kappaleessa, joka nahasta tehty on, niin on se kuluttavainen spitali, ja se haava on saastainen. Ja hänen pitää vaatteet liinainen eli lankainen, eli kaikkinainen, joka nahasta tehty on, jossa sen kaltainen haava on, sillä se on kuluttavainen spitali, ja pitää tulessa poltettaman."

Vaatteen spitalilla tarkoitetaan sitä, että Kristuksen oppi Jumalan vanhurskauden vaatteesta menee jollakin ihmisellä sekaisin, saastuu vaatteen spitaliin. Pyhän Hengen pappeus hoitaa vieläkin tällaisia asioita täällä maan päällä. Tätä tautia ei tuomittu ensi silmäyksellä, vaan pidettiin sisällä seitsemän päivää. Kun pappi uudelleen tutki vaatetta, ja ilmeni, että tauti paheni, niin se oli kuluttavainen spitali ja haava oli saastainen. Vaatteen spitali, väärä käsitys Kristuksen opista, on niin vaarallinen tauti, että Jumala määrää ainoaksi hoitokeinoksi sen vaatteen tulessa poltettavaksi. "Jokainen, joka harhailee ja ei pysy Kristuksen opissa, ei hänellä ole Jumalaa." (2. Joh. 9) Paavali hoitaa Pyhän Hengen vaikuttamana Galatian lakihenkeen eksyneitä. "Minä ihmettelen, että te niin pian annatte teitänne kääntää pois siitä, joka teitä Kristuksen armoon kutsunut on, toiseen evankeliumiin, joka ei muuta ole, vaan että muutamat eksyttävät teitä, ja tahtovat Kristuksen evankeliumia toisin kääntää. Mutta ehkä me taikka joku enkeli taivaasta saarnais teille toisin evankeliumia, kuin me olemme teille saarnanneet, se olkoon kirottu!" Gal 1: 6-8) Kristuksen opista ei voi tinkiä piirtoakaan. Synti on sanottava synniksi ja synti on tulen ruokaa. Siinä ilmenee se Jumalan laupeus, että vaikka tässäkin tulee vahinkoja, niin väärät käsityksetkin saa syntinä hyljätä ja synnit saa anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Tämä spitalin laatu näyttää olevan niin paha, että pienimmässäkin tapauksessa haava on reväistävä pois. Sittenkin, kun haava on parantunut, pitää se pestä uudelleen ja on puhdas. Jumala sanoo asiasta näin: "Mutta vaate, loimi, kude, eli kaikkinainen nahkakalu, kuin pesty on, joista haava kadonnut on, se pitää vastuudesta pestämän ja puhdas oleman." (3 Moos. 13: 58)

Huoneen spitali

3. Moos. 14: 33–57.
Huoneen spitali on erikoinen spitalin laatu. Jos huoneen haltija näkee huoneessaan spitalin haavan, ilmoittaa hän sen papille. Pappi käskee lakaista huoneen ja sen jälkeen hän tarkastaa sen. Nähtyään huoneen vialliseksi, polttaman loimen ja kuteen, eli mikä se olis, se suljetaan seitsemäksi päiväksi. Seitsemän päivän kuluttua pappi tarkastaa huoneen, ja huomatessaan spitalihaavan levenneen, hän käskee kangeta vioittuneita kiviä ulos ja viallinen laasti rapataan pois. Kivet ja laasti viedään saastaiseen paikkaan. Tilalle pannaan uudet kivet ja uusi laasti. Jos huone ei puhdistu tällä toimenpiteellä, vaan spitali yhä levenee, niin huone on kokonaisuudessaan särettävä ja vietävä saastaiseen paikkaan.

Näin voi käydä tänäkin aikana. Jokin paikallinen Jumalan huone, seurakunta, saa spitalin haavan, väärän hengen saasta turmelee kristityitä. Tämä on aina vakava sairaus. Kun Pyhän Hengen pappeus, elävät kristityt käyvät tällaista hoitamaan, niin hoitamisellakin on oma Jumalan aikansa. Korjauskeinona oli saastuneiden kivien irrottaminen ja uusien paikalleen asettaminen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki se vieras ja synnin spitalin turmelema hengen saasta kirkastetaan synniksi – ja tässä mielessä väärä erotetaan oikeasta. Kun väärä on näin saanut tuomionsa, että se on vain saastaa, niin asia korjautuu sillä, että synnistä tehdään parannus. Näin rakennetaan uutta. Jos parannus kantaa hedelmää, niin huoneessa voi asua, mutta jos korjauksista huolimatta tauti vain leviää, niin huone on niin pilalla, että se on särettävä. Näin syntyy eriseuroja. Korjauksista ja parannuksen lupauksista huolimatta hedelmät osoittavat, että väärä ei ainoastaan ole ennallaan, vaan se levenee ja silloin ei siinä huoneessa voi ihminen asua. Koran eriseuran aikana Kora, Datan ja Abiram sekä heidän kanssaan kaksisataaviisikymmentä ylimmäisistä nousi Moosesta ja Aaronia vastaan sanoen: "se on teille ylen paljo, sillä kansa on kaikki pyhä, ja Herra on heidän kanssansa, ja miksi te korotatte teitänne Herran kansan päälle?" (4. Moos. 16: 3) Tämä oli niin suuri synti, että Jumala käski Mooseksen ja Aaronin saarnata: "Eroittakaat teitänne tästä joukosta, niin minä äkisti heidät hukutan." (4. Moos. 16: 21) Nyt tuli kiire. Ne jotka pakenivat, pelastuivat. Näistä pelastuneista oli osa Koran lapsia, jotka myöhemmin veisasivat monta pelastuksen ja kiitoksen psalmia. Koran huone, eriseura hukutettiin ja hävitettiin niin, että maa repesi ja he painuivat elävänä helvettiin. (4. Moos. 16: 31–33). Pietari kirjoittaa: "Sillä aika on, että tuomion pitää Jumalan huoneesta alkaman. Mutta jos se ensin meistä alkaa, minkä lopun ne saavat, jotka ei Jumalan evankeliumia usko?" (1. Piet. 4: 17).

Spitalitapauksia Raamatussa

Korpivaelluksen aikana nousevat Mooseksen sisar Mirjam ja hänen veljensä Aaron Moosesta vastaan hänen etiopialaisemäntänsä tähden. Lisäksi he sanoivat: "Puhuuko Jumala ainoastaan Mooseksen kautta? Eikö hän myös puhu meidän kauttamme?" (4. Moos. 12: 2) Herra kuuli tämän ja vihastui. Jumala kutsuu Mooseksen, Aaronin ja Mirjamin seurakunnan majaan. Siellä Jumala nuhtelee Aaronia ja Mirjamia ja sanotaan: "Herran viha julmistui heidän päällensä, ja hän meni pois." (4. Moos. 12: 9). Kun Herra meni pois ja pilvi katosi, seisoi Mirjam spitalisena, jonka pappi Aaronkin näki spitaliksi. Aaron käy rukoilemaan Moosekselta anteeksi, ja Jumalan neuvon mukaan Mirjam erotettiin seitsemäksi päiväksi leiristä ulos, ja sen jälkeen otettiin takaisin, ja kansa pääsi vaeltamaan. (4. Moos. 12)

Mirjam ja Aaron siis syyttivät Moosesta etiopialaisen emännän tähden. Mooses edustaa Raamatussa Jumalan lakia. Tässä ominaisuudessa Mooseksella ei ole emäntänä lupauksen kansan jäsen. Galatiassa olivat Jumalan lapset joutuneet Mooseksen liittoon, josta Paavali neuvoo suoraan ja rakkaasti parannukseen. Jumalan valtakunnan ulkopuolella on lain lapsia ja kaikki ihmiset ovat lain alla.

Toinen syytös on selvä Koran oppi. Mirjam ja Aaron syyttävät Jumalan asettamaa hallitusta vastaan ja lisäksi: me olemme pyhä kansa. Jumala puhuu meidänkin kauttamme.

Meidän aikanammekin on sellaista käsitystä, että laki kuuluu kristitylle ja vielä sitäkin, että liian ahtaasti ajatellaan silloin, jos luullaan, että Jumala puhuu vain asettamansa Pyhän Hengen saarnaviran kautta. Nämä ovat sellaisia käsityksiä, että spitalisairaus valtaa ihmisen. Joudutaan sitä tällaisten asioiden hoitamisessa käyttämään sideavaintakin, ja saastuneet suljetaan ulos siksi, kunnes parannus tapahtuu. Näinhän hoidettiin Mirjamikin, ja vasta sen jälkeen päästiin jatkamaan matkaa.

Raamatun monista spitalitauti tapauksista on ehkä tarpeellinen muistella kuningas Ussiasta. Ussian kuolinvuotena Jesaja sai parannuksen armon. Kuningas Ussiasta kertoo 2. Aik.k: 26. Hän oli uskovainen kuningas ja vaelsi horjumatta niin kauan kuin profeetta Sakaria eli. Kun Jumala antoi "hänelle menestystä ja Herran profeetta oli kuollut, kertoo Raamattu, että hänen sydämensä paisui omaksi kadotuksekseen. Ussia meni Herran temppeliin suitsuttamaan, vaikka Jumala oli tämän suitsuttamisen viran antanut yksinomaan papeille. Pappi Asarias ja hänen kanssaan kahdeksankymmentä Herran pappia meni nuhtelemaan kuningas Ussiasta, kun hän parhaillaan suitsutti. Ussia vihastui, mutta samalla kävi spitali hänen otsastansa, että kaikki papit sen näkivät: Ussia oli spitalinen kuolemaansa asti omassa huoneessaan, erotettuna Herran huoneesta. Murheellinen loppu oli nuoruudessaan uskovaisena vaeltavalle kuninkaalle.

Voi, kuinka monelle on käynyt Ussian tavalla. Elämän myötäkäyminen ja menestyminen turmelee sisäisen uskon elämän. Jumalan valtakunta ja valtakunnan Pyhän Hengen hallitus halpenee. Omat mielipiteet ja sydämen ylpeydestä johtuva uhma panevat tekemään tekoja, joita Jumala on kieltänyt. Spitali tuli otsaan, se on, uskon asioiden ymmärtämiseen tuli vika. Pyhä Henki Jumalan seurakunnassa nousee aina tällaista vastaan. – Ussia ei nöyrtynyt parannukseen. Jumalan huoneesta erotettuna, omassa huoneessaan hän kuoli. Näin käy vielä, tänäänkin, jos ei nöyrry vastaan seisomisistaan parannukseen. Ei ole suotta Jeesus aina uudelleen teroittanut kahta asiaa; valvokaat ja ettette tule niin kuin lapset. Molempia tarvitaan kilvoituksen varrella.

Toinen spitalinen kuningas oli Asaria, Amatsian Juudan kuninkaan poika, joka hallitsi Israelia 52 vuotta (2. Kun. 15: 1–7). Tämäkin kuningas oli uskovainen, mutta ei luopunut korkeuksista. Kansa uhrasi korkeuksissa. Jumalalla oli vain yksi alttari, jossa sai uhrata. Usein langettiin siihen, että siirryttiin juhlavampiin paikkoihin uhraamaan ja se oli Jumalan edessä suuri synti. Tästä kuninkaasta sanottiin: "Ja Herra vaivasi kuningasta, niin että hän oli spitalissa kuolemapäiväänsä asti, ja asui erinäisessä huoneessa." (2. Kun. 15: 5.)

Pieninkin poikkeaminen Jumalan säätämästä autuaaksi tulemisen asiasta, Kristuksen opista on synti. Ei ole vara lähteä vieraille alttarille eikä juhlavampiin muotoihin, kuin Jumala on asettanut.

Raamatussa on monia muita spitalitapauksia. Naeman syyrialainen muiden mukana, mutta tyydymme nyt näihin, joista ehkä harvemmin on muisteltu. Tästä kuitenkin huomaamme, kuinka rikas Jumalan sana on. Ja se on meille opiksi siinä mielessä, että Jumala vihaa aina syntiä oli se uskovaisissa tai uskottomissa, mutta Jumala rakastaa syntistä ja tahtoo korjata sen mikä särkynyt on.

Einari Lepistö
Päivämies 23.7.1969

Lisäsin muokkauksena hymiöiden eston. Taavetti
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 31 Elo 2012, 17:06

Aja ulos palkkavaimo poikinensa

Uskonvanhurskautta ja lakivanhurskautta ja näiden kahden vanhurskauden välistä rajaa selostetaan Raamatussa monipuolisesti ja laajasti. Galatalaiskirjeen 4. luvun 21 jakeesta lähtien Paavali käyttää tämän asian selostamiseen uskomme esi-isän, patriarkka Aabrahamin kodissa tapahtuvia asioita. Pojat, Ismael ja Iisak merkitsevät jotakin.

Jumala kutsui Aabrahamin esi-isäksi sille kansalle, josta syntyy se vaimon siemen, joka rikki polkee käärmeen pään. Jumala uudisti lupauksen useamman kerran ja Aabraham uskoi tämän. Nyt oli kuitenkin niin, että vuodet kuluivat ja Saara ei synnyttänyt lasta. Saara tulee levottomaksi ja esittää Aabrahamille: "Katso nyt; Herra on minun sulkenut synnyttämästä, mene siis minun piikani sivuun, jos minä sittenkin saisin lapsia hänestä. Ja Aabraham otti Saaran sanan." 1. Moos. 16:.2.

Paavali selittää galatalaiskirjeen 4. luvussa, että Saara tarkoittaa uutta Jerusalemia, se on Jumalan valtakuntaa täällä maan päällä. Saaran, joka synnytti yli-ikäisenä. Synnyttäminen edustaa uskonvanhurskautta. ”Uskon kautta myös Saara sai voiman siittääksensä ja synnyttääksensä jälkeen ikänsä ajan, sillä hän piti sen uskollisena, joka sen hänelle luvannut oli." Hebr. 11: 11. Kävi niin, että Saara menetti toivonsa, kun ei saanut lasta ja ajatteli, Haagar minun palvelijani voi synnyttää minulle. Haaga. Edustaa lainvanhurskautta. Se on Siinain vuori Arabiassa ja ulottuu hamaan Jerusalemiin, mikä nyt on ja on lastensa kanssa orjana. Gal. 4: 5.

Lakivanhurskaus ei voi koskaan synnyttää Jumalan valtakunnan helmaan lasta. Kun Haagar huomasi hedelmällisyytensä, niin Saara heti halpeni hänen silmissään. Kun väärä henki, lain henki, saa siitä, niin se synnyttää synnin. Kun näin käy, katoaa Jumalan valtakunnan kalleus. Jumalan valtakunta tulee pilkan ja ylenkatseen kohteeksi. Tästä tuli murhe Saaralle. Murhe tulee Jumalan valtakunnassa, kun väärä henki alkaa halveksia ja pilkata. Aabrahamin luvalla Saara tahtoo korjata ja ojentaa Haagaria, mutta siitä syntyi riita ja Haagar pakeni Surrin tietä 1. Moos. 16: 7. Nyt Herran enkeli puhuttelee itkevää Haagaria ja neuvoo: "Palaja emäntäsi tykö, ja nöyryytä itsesi hänen kätensä alle." 1 Moos. 16: 19. Näin Jumala neuvoo tänäkin aikana niitä, joilta Jumalan valtakunnan kalleus on kadonnut. Palaja sinä vastahakoinen. Ole kuuliainen vanhalle ”Saaralle,” älä lähde katkeralla sydämellä korpeen kuolemaan. Haagar vielä palasi, mutta Raamattu osoittaa, ettei hän alentunut Saaran tahdon alle, vaan pysyi pilkkaajana. Väärä henki ei voi yhtyä elävän Jumalan hengen kanssa.

"Ja Herra etsi Saaraa, niin kuin hän sanonut oli, ja Herra teki Saaralle niin kuin hän puhunut oli. Ja Saara tuli raskaaksi ja synnytti Aabrahamille pojan." 1. Moos. 21: 1-2. Vaikka Jumalan valtakunta usein vaikeroi hedelmättömyyden tunnossa, kuitenkin se synnyttää. Synnytys ei tapahdu järkipäätelmien mukaan. Kaikki järjelliset mahdollisuudet ovat loppuneet. Jäljellä oli vain Jumalan lupaus ja Saara uskoi ja sai voiman synnyttää Jumalan valtakunnan asiat kulkevat tänäänkin näissä merkeissä. Missä Pyhän Hengen kautta julistetaan evankeliumia Kristuksesta, sieltä vieläkin syntyy vastoin kaikkia järjen päätelmiä Jumalalle lapsia.

Nyt oli kodissa kaksi äitiä ja kaksi poikaa. "Mutta niin kuin se silloin, joka lihan jälkeen syntynyt oli, vaivasi sitä, joka hengen jälkeen syntynyt oli, niin se nytkin tapahtuu. Mutta mitä Raamattu sanoo? Aja pakkavaimo poikinensa ulos, sillä ei palkkavaimon pojan pidä perimän vapaan pojan kanssa" Gal. 4:29 – 30. Ei kaksi eri henkiä sovi samaan huoneeseen ja vielä toinen on perinnötön. Ero tuli, Haagar vesileilin ja leipäpalan kanssa lähti ja eksyi Bersaban korvessa. 1. Moos. 21: 14. Katkeralla ja kovalla sydämellä siellä kuljetaan. Ismaelista tuli tyly mies ja hänen kätensä oli jokaista vastaan. 1 . Moos. 16: 12.

Tässä on yksi kirkkain kuva kahdesta jumalisuudesta, lahjavanhurskaudesta ja uskonvanhurskaudesta. Kaikkein vakavin asia, joka tässä ilmenee, on se, että lainalaisessa sieluntilassa ei tulla autuaaksi, ei olla perillisiä. Lain alla olevat halveksivat Jumalan valtakuntaa ja pilkkaavat Jumalan lapsia ja ennen kaikkea, kadehtivat Jumalan lasten suurta perintöä. Ismaelin aviositeetkin suuntautuivat Egyptiin, 1. Moos. 21:21), minne aikanaan lupauksen perilliset joutuivat orjiksi.

Jumalan lapsi ei elä lain orjuudessa, ei vaella eksyksissä Bersaban korvessa. Jumalan lapsi asuu omassa kodissaan, Jumalan valtakunnassa ja nauttii uskon kautta vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Ole vapaa sinä vapaaksi ostettu lauma.

Einari Lepistö
Päivämies 12.7.1967
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Einari Lepistö: Sankarit maan päällä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Marras 2018, 21:38

Vanhan liiton uhrit


Aabraham oli ensimmäinen, jonka Jumala nimeltään kutsui sen suvun kantaisäksi, josta Kristus oli syntyvä. Jeesus puhuu Aabrahamista: "Aabraham, teidän isänne iloitsi, nähdäksensä minun päiväni, hän näki sen ja ihastui." (Joh. 8:56).
Kun katselemme Aabrahamin elämää, jolloin hän koki ihmisen pojan päivät, niin me ensiksi muistamme sen, kuinka kauan Saara ja Aabraham odottivat lasta, joka lupaus aikanaan toteutuikin. Kauan odottivat vanhan liiton pyhät Jumalan lupauksen, Kristuksen, syntymistä, joka lupaus myös aikanaan täyttyi.

KUN NYT AABRAHAMILLA OLI POIKA Iisak, niin hän oli isälle äärettömän rakas. Jumala koetteli Aabrahamia: "Ja koska se oli tapahtunut,koetteli Jumala Aabrahamia ja sanoi hänelle: Aabraham. Ja hän vastasi : Katso, tässä minä olen. Ja hän sanoi: ota nyt Isaak, sinun ainoa poikasi, jota rakastat, ja mene, ja mene Morian maalle, ja uhraa häntä siellä polttouhriksi yhdellä niistä vuorista, jonka minä sinulle sanova olen." ( 1. Moos. 22: 1 — 2).

AABRAHAM lähtee ainoan poikansa, rakkaimpansa kanssa - Morian vuorelle uhria toimittamaan. Kolmannen päivän joutuessa ollaan vuorella. Palvelijat jäävät alas, Aabraham ja Isak nousevat vuorelle: "Ja Aabraham otti polttouhrin halot ja sälytti ne poikansa Isaakin selkään, vaan hän itse otti tulen ja veitsen käteensä ja he kävivät molemmat ynnä. Niin sanoi Isaak isällensä Aabrahamille: minun isäni. Hän vastasi, katso, tässä minä olen, poikani. Ja hän sanoi: katso, tässä on tuli ja halot; mutta kussa lammas polttouhriksi? Aabraham vastasi: Jumala on edeskatsova itsellensä lampaan polttouhriksi, poikani. Ja he kävivät molemmat ynnä.” ( 1 Moos. 22: 6 – 8)
POIKA kantaa uhripuita selässään ja isä veistä ja tulta. Aabraham rakentaa alttarin, ottaa poikansa, sitoo hänet ja nostaa alttarille, sivaltaa veitsen teurastaakseen ainokaisensa. ”Niin Herran enkeli huusi hänelle taivaasta, sanoen: Aabraham, Aabraham, Hän vastasi: tässä minä olen. Hän sanoi: älä satuta kättäs poikaan, älä myös hänelle mitään tee, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa ja et ole säästänyt ainokaista poikaasi minun tähteni. Niin Aabraham nosti silmänsä ja äkkäsi oinaan takanansa, sarvista sekaantuneen tihkiään pensastoon. Niin Aabraham meni ja otti oinaan ja uhrasi poltouhriksi poikansa edestä. Ja Aabraham nimitti sen paikan, Herra on edeskatsova josta vielä tänäpänä sanotaan: Herran vuorella edeskatsotaan.” (1. Moos. 22: 11-14).

TÄMÄN AABRAHAMIN elämän kokemus on yksi kirkkaimmista kuvista, joissa Jumala osoittaa, kuinka paljon hän rakastaa langennutta ihmistä. Hän uhrasi ainokaisensa meidän edestämme. Samalla tavalla kuin Aabraham poikansa kanssa astuu Morian vuorelle, samalla tavalla Kristus, Jumalan ainokainen, kerran kantoi uhripuuta selässään. Jos luonnollinen risti Vapahtajan harteilla oli raskas Hänen astuessaan uhripaikalle, niin raskaammin painoivat todelliset tulipuut, maailman synnit Hänen harteitaan. Isä se oli, joka uhrialttarin valmisti, sitoi ja teurasti, vaikka ihmiset näkivät vain roomalaiset sotamiehet tehtävässään. Golgatan uhri olisi alusta loppuun asti jäänyt suorittamatta, jos Isä ei olisi tätä sallinut ja tehnyt.

KUN AABRAHAM sai poikansa takaisin ja uhraa oinasta, hän sitten nimittää sen paikan: Herra on edeskatsova, josta vielä tänä päivänä sanotaan Herran vuorella edeskatsotaan.
Näin se on tänäkin päivänä. Vain Herran vuorella on edeskatsottu uhri. Vain täällä on syntien anteeksiantamus. "Uskon kautta uhrasi Aabraham Isaakin, kun hän kiusattiin, ja uhrasi ainokaisensa, kuin hän jo oli lupaukset saanut. Josta sanottu oli: Isaakissa kutsutaan sinulle siemen. Ja ajatteli, että Jumala voi kuolleistakin herättää, josta hän myös hänen niin kuin yhdessä esikuvassa jälleen sai." ( Hebr. 11: 17- 19).
Samalla tavalla kuin Aabraham esikuvassa poikansa jälleen sai, samalla tavalla on keskellämme ylösnoussut Vapahtaja, Kristus, Herra. Aabraham iloitsi nähdessään nämä päivät, kokiessaan, mitä merkitsi oman pojan uhraaminen ja kuitenkin hän uskossa katsoi, että Jumalan Isän on tämä koettava, kun on kysymys ihmisen lunastamisesta.
Kun kysymme, miksi uhripaikka oli Morian maalla, niin vastaus on: samalle paikalle rakennettiin Salomonin ajalla alttari ja temppeli, joka myös oli esikuva itse täydellisestä alttarista ja Jumalan temppelistä. "Ja Salomo rupesi rakentamaan Herran huonetta Jerusalemissa. Morian vuorelle, joka Davidille hänen isällensä neuvottu oli, Davidin paikkaan, jonka hän oli valmistanut Ornanin Jebusilaisen luvaan." (2. Aikak. 3: 1).
Tähän Aabrahamin uhripaikkaan oli aikojen kuluessa rakennettu riihi. Riihen omisti Ornanin Jebusilainen. David osti tämän riihen ja rakensi siihen alttarin ja uhrasi Jumalalle samalla paikalla kuin Isakin uhraus tapahtui. Ja tälle paikalle käski David temppelin rakentaa. Näistä asioista kerrotaan 1. Aikakirjan 21. luvussa ja 2. Sam. 24.

TÄMÄN tähden Salomon rakensi temppelin Ornanin Jebusilaisen luvaan. Luva tarkoittaa riihtä. Kun David sai kokea uhripaikalla, että Jumala armahtaa syntiin joutunutta, niin 1. Aikakirjan 22, luvussa 1. jakeessa sanotaan: "Ja David sanoi: tässä pitää oleman Herran huoneen. Ja tämä alttari Israelin polttouhria varten.”
Tämä sopii Aabrahamin sanan kanssa yhteen. "Herran vuorella edeskatsotaan." Jumalalla on huone, elävistä kivistä rakennettu. Tässä huoneessa ja vain tässä, on Jumalan alttari ja syntien anteeksi saaminen.
Sama on esillä Jakobin uhripaikassa, PetEl, Jumalan huone ja taivaan ovi. Voi, kuinka ihmeellisen rikas on Raamattu. Asiat vuosisatojen saatossa on ihmeellisesti yhdistetty. Monta kertaa sama väri on pitkään piilossa noustakseen jälleen ja muodostaakseen saman kuvion, joka vuosisatoja ennen on eletty.
Ei ole suotta Siirak ylistänyt Jumalan sanaa ja sitä, että vain Jaakobissa ja Siionissa asuu elävä sana. Jumala on määrännyt niin. "Näiden kaikkien tykönä minä olen etsinyt asuinsijaa, löytääkseni siaani johonkuhun paikkaan. Silloin käski minun kaikkein Luoja ja se, joka minun luonut on, sääsi minulle asuinsian ja sanoi: Jakobissa pitää sinun asuman, Ja Israel pitää sinun perintös ole- man. Ennen maailmaa, alusta olen minä luotu, ja pysyn ijankaikkisesti, ja olen pyhässä majassa palvellut hänen edessänsä. Ja olen sitte saanut Zionissa vanhan paikan. Ja hän pani minun pyhään kaupunkiin, Jerusalemia hallitsemaan." ( Siir. 24: 10 – 15).

Einari Lepistö
Päivämies 13.1.1974


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 17 Marras 2018, 21:38
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron