Kalle Timonen: Painetun sanan sielunhoidollinen merkitys

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Kalle Timonen: Painetun sanan sielunhoidollinen merkitys

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Loka 2009, 20:45

Painetun sanan sielunhoidollinen merkitys herättäjänä
ja uskon kilvoituksen tukena




Pyhään Raamattuun perustuva painettu sana on tuonut paljon siunausta ihmisten sieluille ja edelleen tuottaa, kun sitä ahkeroidaan lukea rukouksen hengessä.
Epäuskoinen ihminen joutuu julkaisujamme lukiessaan ajattelemaan, mitä on ihmiselämä. Se on lyhyt. Se on kerran päättyvä tässä synnin maassa. Sitten on iankaikkisuus. Kerran käsketään kaikki tilille teoistaan. Näin on käynyt monelle ihmiselle, Jumala on saanut armotyönsä aloittaa hänessä.
Painetun sanan lukeminen johdattaa hänet sanankuuloon. Kuultu sana vaikuttaa, yhä enemmän sisäistä levottomuutta. On tapahtunut heräys synnin unesta. Ihminen joutuu silloin tuntonsa kanssa tilille Jumalan edessä.

Totuutta etsivä ihminen ei tyydy siihen, että hän on lukenut painettua sanaa, vaan hän rupeaa tutkimaan, mitä pyhä Raamattu sanoo.
Se tapahtuu Raamattua lukien, sekä kuuntelemalla sanan julistusta. Ja kun painettu sana ja julistettu sana puhuvat samaa kuin Raamatun sana, niin siitä on ensin se hyöty, että rupeaa näkymään synti synniksi. Ja synnin tähden tuomio, että kerran on käytävä valtaistuimen eteen, jolloin yksikään ei voi peittää tekojaan. Tämä tunto panee ajattelemaan, onko mitään mahdollisuutta päästä tästä onnettomasta tilasta.

Herran sana neuvoo etsimään Kristusta, joka on meidän syntimme sovittanut. Hän on kuollut syntiemme tähden, ja noussut ylös kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden. Miten Kristus löydetään? Jeesus sanoo: »Etsikää ensin Jumalan valtakunta ja hänen vanhurskautensa». Kun Jumalan valtakunta löytyy, niin siinä on vanhurskaus, joka on Jeesus Kristus. Nyt täytyy jokaisen ottaa Jumalan valtakunta vastan. Jeesus sanoo: ”Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan, hän ei pääse siihen sisälle. Vastuun ottaminen tapahtuu siinä, kun uskoo syntein anteeksiantamisen, kun Jeesuksen käskyn mukaan saarnataan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Näin huomaamme, että painettu sana saattaa olla herättäjänä, jopa johdattajana Jumalan valtakuntaan, ei kuitenkaan vanhurskauttavana, sillä siihen tarvitaan evankeliumin äänellinen saarna.
Kuitenkin näemme, miten tärkeää on lukea Jumalan valta kunnan julkaisuja, sillä ne ovat yksi Jumalan valtakunnan työmuoto. Ei niin ajatellen, että tämä on ainoa Jumalan työmuoto. Se on vain yksi niistä, sillä Jumala herättää ihmisiä monella tavalla, mutta vanhurskauttaa vain yhdellä tavalla.

Myös olemme kokeneet miten suuri merkitys on lehdillämme kristityn kohdalla. On paljon Jumalan lapsia, jotka harvoin pääsevät kuulemaan evankeliumin julistusta. Heille on suuri ilo, kun saapuu Siionin Lähetyslehti, Lasten Siioni ja Päivämies. Niiden lehtien kautta Jumala lähettää rakkauden neuvoja ja lohdutusta väsyneelle matkamiehelle. Usein kuulee Jumalan lasten kertovan, että oli taas niin opettavainen kirjoitus siinä lehdessä, tai niin lohdullinen saarna, että oikein sielu pääsi tuntemaan, kuinka Jumala on armollinen ja laupias. Monia kokemuksia on lehtien merkityksestä Jumalan lasten tukena ja turvana.

Poikkesimme erään veljen kanssa matkallamme erään iltahetkiään kuluttavan, ja pitkän taipaleen kilvoitelleen sisaren luo. Hän oli hovin iloinen tulostamme ja kertoi, että hänen lohdutuksenaan ovat nämä lehdet, kun hän ei pääse seuroihin. Hänelle tuli Siionin Lähetyslehti, Päivämies ja taisipa tulla Lasten Siionikin.

Kysyimme häneltä, mitä hän vanhana kristittynä tykkää Päivämiehestä, joka on vasta vähän aikaa ilmestynyt. Hän sanoi: ”Ei minulla ole muuta moittimista lehdestä, vaan on liian löyhä paperi, joka ei kestä kyllin kauan, kun sitä pitää niin usein lukea. Ei riitä, että yhden kerran lukee, vaan aina uudelleen.»
Hänellä oli ahkerassa käytössä sekä Siionin lehti että Päivämies. Olen huomannut myös sen, että jos nämä lehdet tulevat rakkaiksi niin, että niitä halusta lukee. Niin siitä myös on se vaikutus, että tulee suurempi halu päästä sanan kuuloon.

Siionin lähetyslehti on hartauslehti, jossa on pelkästään hartauskirjoituksia, kun taas Päivämies on sanomalehti, joka puhuu ajallisen elämän asioista ja tapahtumista, mutta enemmän hengellisen elämän asioista. Lasten Siioni on taas lasten maailmaan aivan erikoinen, lasten uskon elämän virvoittajana ja opastajana. Sen tähden älkäämme jättäkö tekemättä tilausta jo hyvissä ajoin ensi vuodeksi.
Kalle Timonen.
Päivämies syyskuun 24 päivä 1959

'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

Taaskin ajankohtainen kirjoitus, vaikka on kirjoitettu ja julkaistu noin 50 vuotta sitten. Ainoa muutos on siinä, että silloinen Lasten Siioni ilmestyy nykyisin Siionin Kevät nimisenä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Maalis 2010, 22:00

Autuuden tunnusmerkit


Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset, sillä heidän on taivaan valtakunta." Matt. 5: 3

Jeesuksen opetuspuheen ensimmäinen sana on niin suurisisältöinen, että me emme täällä paljoa sitä käsitä. Kuitenkin tiedämme sen merkitsevän niin paljon, että olemme onnelliset nyt ja iankaikkisesti. Jeesus opettaa toisessa yhteydessä, kuinka suuri ero on autuaan, ja autuudesta osattoman ihmisen välillä. Lasarus lohdutetaan, ja rikas vaivataan. Rikkaus on ihmiselle kadotukseksi. Rikas ihminen ei voi tulla niin matalalle, että hänelle kelpaisi köyhien osa. Jeesus sanoo: ”Köyhille saarnataan evankeliumi, ja autuas on se, joka ei pahene minusta." Lasarus ei pahentunut, sillä hän oli niin köyhä, ettei hänellä ollut muuta mahdollisuutta täällä elääkseen, kuin kerjätä.

Niin on vieläkin. Vain evankeliumin uskomisen kautta päästään taivaaseen. Evankeliumissa on elämä ja voima. Jeesus puhui hengellisesti vaivaisista. Vaikka Jumalan lapset ovat saaneet terveyden Jeesuksen veren kautta - "Hänen haavainsa kautta me olemme parannetut." (Jes. 53: 5) – Hengellisesti olemme kuitenkin niin vaivaiset, että jos ei olisi matkasauvaa, emme voisi askelta ottaa taivaan tiellä. Ei ole turvaa siihen, että olen läpi elämän matkaa tehnyt, eikä siihen, että olen niin totisen parannuksen tehnyt, ei siihenkään, että olen ahkeroinut matkan vioista tehdä parannusta. Nämä kaikki ovat kyllä tärkeitä, jopa välttämättömiä, mutta niistä ei ole ansiota karttunut. Jos ei anteeksiantamusta olisi tänä päivänä, emme olisi autuaat. Näin köyhiä, vaivaisia ja ansiottomia olemme.

Onko tämä vaivaisuus nyt autuus? Ei Herra sano niin, vaan vaivaiset ovat autuaita sen tähden, että heidän on taivaan valtakunta. Ihmiset usein kyselevät, missä on Jumalan valtakunta. Tähän kysymykseen vastasi Jeesus fariseuksille: "Ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä. Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” (Luuk. 17: 20- 21).

Kun Jeesus lähetti seitsemänkymmentä opetuslasta julistamaan rauhan evankeliumia, hän sanoi heille monia tärkeitä neuvoja: "Mutta kuhunka kaupunkiin te tulette sisälle, ja teitä ottavat vastaan, niin syökäät mitä teidän eteenne pannaan, ja parantakaat sairaita, joita siinä on, ja sanokaat heille: Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt. Mutta kuhunka kaupunkiin te tulette, ja ei he teitä ota vastaan, niin menkäät ulos sen kaduille, ja sanokaat: Tomunkin joka teidän kaupungistanne tarttui meihin, me puhdistamme teille, kuitenkin se tietäkäät, että Jumalan valtakunta on teitä lähestynyt.” (Luuk. 10: 8-11). Missä kaksi Jeesuksen lähettiä kulki, siinä oli Jumalan valtakunta.

Näistä Jeesuksen opetuksista saamme selville, missä on taivaan valtakunta. Se on siellä, missä uskotaan Jeesuksen veren kautta syntien anteeksiantamus, ja julistetaan Pyhän Hengen kautta evankeliumia Jeesuksesta. Tätä valtakuntaa ei maailma näe, kun se ei usko Jumalan sanaa sellaisena, kuin Jumalan Henki on puhunut. Vaan pimitetyn ymmärryksensä jälkeen käsittelee taivaallisia asioita.

Apostoli sanoo: "Ei luonnollinen ihminen ymmärrä niitä, mitkä Jumalan Hengen ovat, sillä ne ovat hänelle hulluus, ja ei taida käsittää, sillä ne hengellisesti tuomitaan.” (1. Kor. 2: 14) Tämä on se, mistä Jeesus sanoo: "Ei Jumalan valtakunta tule, että se taidettaisiin nähdä."

Kun Jeesus sanoo: "Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset, sillä heidän on taivaan valtakunta." Hän suinkaan tarkoita, että siinä ihmisten tähden ollaan autuaita. Vaan siksi, että siinä on Herra Jeesus armoistuimena, josta vuotaa aina anteeksiantamus. Sen tähden ovat köyhät ja vaivaiset autuaita. Siksi saat olla turvallisella mielellä, sinä Jumalan lapsi, vaikka ehkä monesti epäilet, tulenko minä autuaaksi, kun en ole tämän paremmaksi tullut. Hengen halu olisi paremmaksi tulla, mutta ei tästä vanhasta osasta tule koskaan parempaa. Siinä asuu synti niin kauan, kuin täällä elämme. Kuitenkin me Jumalan armovoiman kautta kuoletamme lihan vaikutuksia, että emme lähde sen mukaan elämään.
On kyllä mahdollista ja koettua, että synti tarttuu, tulee vikoja virheitä matkalla, mutta kun osoitamme kuuliaisuuden Pyhän Hengen äänelle, panemme vian pois, niin Jumalan Henki lepää rauhan Henkenä meidän rinnassamme.
Uskokaamme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä, ja kilvoitelkaamme vielä vähän aikaa tällä elämän kaidalla tiellä — siihen asti, että saavutamme kilvoituksen päämäärän.

Kalle V. Timonen.

Päivämies 27.5.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Kalle Timonen: Herra on minun lippuni

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Loka 2010, 07:54

Herra on minun lippuni


2. Moos. 17: 8 – 16

Muistiinpanoja saarnaaja Kalle Timosen puheesta Joensuun suurissa seuroissa 3. 7: 1947.

Israelin kansa on kokenut monia vaiheita lähtiessään taipaleelle luvattua Kaanaan maata kohti. On ollut meri vastassa, on vihollinen seurannut, on ollut jano, on ollut nälkä, ja kaikesta tästä on Jumala heitä ihmeellisesti auttanut. Mutta on ollut myös sota ja tappelu tällä taipaleella. Niin on Jumalan kansalla tänäkin päivänä, sillä matkaseurana ovat nämä samat viholliset, kuljettaessa luvattua maata kohti. On ollut kiusauksia, on koettu janoa matkan helteissä, sekä sielun nälkää erämaan taipaleella. Mutta Herra on aina auttanut kansaansa. Mekin saamme kokea samaa, kuin vanhan liiton matkamiehet, on todella sota vihollista vastaan. Siitä sanoo vanhurskas Job: ”Eikö ihmisen pidä oleman aina sodassa, ja hänen päivänsä ovat kuin orjan päivät." Mutta niin kuin Vanhan liiton kansa sai kokea myös voittoja vihollisista, niin on myös tämän ajan Jumalan kansa saanut kokea voittoja. Ei ole tarvinnut yksin taivalta tehdä. On ollut toisiakin matkaseurana, taivallettaessa kaidalla tiellä.

Kun Israelin kansalla oli taistelu vihollista vastaan, joka seurasi, niin Mooses kävi väsyneeksi. Kädet uupuivat, eikä hän jaksanut pitää niitä kohotettuna Jumalan istuinta päin. Silloin Aaron ja Hur pitivät Mooseksen käsiä kohotettuna auringon laskuun asti.

Ajattelemme, miten tämänkin ajan Jumalan kansan kädet ovat väsyneet. Usko on se käsivarsi, joka ojentuu taivasta kohden.

Mutta Jumalan lapsen usko heikontuu usein tällä matkalla. Silloin voi käydä niin, että tulee tappioita eikä jaksa katsoa armoistuimeen. Vihollinen saa haavoittaa omantunnon, ja matkan teko käy raskaaksi. Olemme näin saaneet kokea samaa kuin Vanhan liiton kansa. Vielä on meilläkin samoja matkan saattajia, ja saamme kokea samaa, mitä Mooses, että niin kauan kuin Mooses piti kätensä, ylhäällä, voitti Israel, mutta kun hän kätensä laski alas, voitti Amalek. „Mutta Mooseksen kädet tulivat raskaiksi, niin ottivat he kiven, ja asettivat hänen allensa, ja hän istui sen päälle. Vaan Aaron ja Hur pitivät hänen käsiänsä kumpikin puoleltansa, niin pysyivät hänen kätensä ojennettuina auringon laskuun asti."

Sitä varten sinä, veljeni ja sisareni, olet tullut tänne Joensuun suuriin seuroihin, että löytäisit sen kiven, jolle voisit asettua. Se kivi on se vuoltu kivi, jonka rakentajat ovat hyljänneet. Silloin meidän syntimme otettiin pois, kun sinä ja minä, veljeni ja sisareni, olemme käyneet tämän Kristus kallion päälle. Niin olemme löytäneet turvapaikan perkelettä vastaan. Se kallio seisoo järkähtämättä paikallansa. Sitä ei kaada vihollinen.

„Josua heikensi Amalekin ja hänen kansansa miekan terällä." Niin on meillekin käynyt, että olemme voittaneet. Vihollinen ei ole saanut kaataa meitä uskottomuuteen. Mutta meidän on täytynyt saada voitto siinäkin mielessä, että on löydetty armoistuin, se „Punaisen Ristin ambulanssi,” jossa on hoidettu haavoittunutta ja jossa Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikista matkan vioista ja virheistä. Kun näin on saatu ihana voitto, niin pysyvät kädet vahvoina auringon laskuun asti. Kerran me saamme olla alati Jumalaa kiittämässä, ja veisaamassa tapetulle Karitsalle.

”Ja Herra sanoi Moosekselle: kirjoita tämä muistoksi kirjaan, ja muistuta Josuan korvissa, sillä minä pyyhin kokonaan pois Amalekin muiston taivaan alta." Ystävät rakkaat, tämähän se on voimana meidän matkallamme, kun tiedämme, että Herra pyyhkii meidänkin vihollisemme muiston pois. Se pyyhitään kokonaan pois silloin, kun meidät kutsutaan rauhan maahan. ”Ja Mooses rakensi alttarin, ja antoi sille nimen: Herra on minun lippuni." Sen tähden Jumalan lapset käyvät myös alttarin ääreen. Apostoli Paavali sanoo tästä alttarista, että ”sen on Jumala asettanut Hänen veressään, osoittaakseen sitä vanhurskautta, joka Jumalan edessä kelpaa." Ja kun olemme käyneet vikoinemme ja virheinemme armonistuimen eteen, niin ovat syntimme anteeksi annetut. Sen tähden olemme turvallisin mielin tänäkin päivänä, että saamme korjata asioitamme, eikä tarvitse kantaa pahaa omaatuntoa. Tämä Jumalan sana opastaa ja johdattaa meidät armoistuimen eteen puhdistautumaan kaikesta siitä, mitä Jumala meille synniksi näyttää. Näin me voitamme, että korjaamme aina huonoja asioitamme, ei ylimalkaisesti, vaan asiallisesti ja nimellisesti puhuen, niin, että tulee näkösälle vikamme ja haavamme, mikä tunnollamme painaa. Silloin niihin voidaan vuodattaa öljyä ja viiniä. Vihollinen joutuu silloin tappiolle, kun näin uskomme syntimme Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi.

Muistakaamme, että täten saamme aina voimaa uskoa kaikki syntimme anteeksi annetuiksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

Herra on minun lippuni." Pysykää tämän lipun alla!

Kalle Timonen
Siionin Lähetyslehti syyskuu 1947



’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’
Hän, Kristus, kumoaa lailta sen oikeuden, mikä sillä on meitä vastaan, sekä päästää meidät vapaiksi sen tuomiosta. Ei kuitenkaan niin ymmärtäen, ettei meidän tarvitse mitään tehdä, vaan saisimme elää, miten vain tahdomme. Vaan sillä tavoin, että kun me emme ole täyttäneet, mitä meidän olisi pitänyt tehdä, niin se annetaan meille anteeksi, sitä ei lueta meille syyksi, eikä se enää voi estää autuuttamme.

Martti Luther
Siionin Lähetyslehti syyskuu 1947
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Huhti 2011, 18:35

15 Kolminaisuuden jälkeinen sunnuntai
Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää


Gal 5: 25 — 6: 10.
Muut tekstit: Ps. 86: 4 — 11, Matt. 6: 25–34
Elämä ja henki saadaan uskon kautta Kristuksen Jeesuksen päälle, jonka kautta te myös totuuden sanan kuulleet olette, nimittäin evankeliumin teidän autuudestanne. Jonka kautta te myös, sitten kuin te uskoitte, kiinnitetyt olette lupauksen Pyhällä Hengellä, joka meidän perintömme pantti on meidän lunastukseemme, että me hänen omaisensa olisimme hänen kunniansa kiitokseksi. Näin on saatu ja saadaan elämä ja henki, kun Jumalan valtakunnasta julistetaan evankeliumia Pyhän Hengen viran kautta, ja ihminen uskolla vastaanottaa ja tulee siirretyksi kuolemasta elämään ja synnistä vanhurskauteen. Tekstimme sanoo: "Vaeltakaamme hengessä, älkäämme turhaa kunniaa pyytäkö, vihaten ja kadehtien toinen toistamme." Lihan mieli on turhan kunnian tavoittelua, joka synnyttää vihaa ja kateutta, mutta hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus, puhtaus. Näitä hyviä hedelmiä ei meissä itsessämme ole, mutta ne lähtevät totisesta viinipuusta. Jeesus sanoo: "Minä sääsin ja valitsin teidät hedelmää tekemään, ja että teidän hedelmänne pysyisi." Siksipä apostoli sanoo: "Jos lihan mieli saa vaikuttaa, niin sillä ei korjata viallista, mutta etsitään Jumalan lasten vikoja turhan kunnian ja väärän hengen tukemiseksi." Tämä ei ole Jumalan hengen työtä. Kun siveyden hengessä korjataan totuuden rakkaudessa, silloin kuuluu anteeksiantamus vialliselle, ei vikojen peittämiseksi omalletunnolle, vaan että jaksetaan vika panna pois. Näin hengessä vaeltaen kannetaan toinen toistemme kuormaa. Näin hoidetaan meitä tässä Herran Siionissa, kun vain pysymme lapsina, emmekä rupea ajattelemaan jotakin olevamme, kun emme kuitenkaan mitään ole. Koetelkaamme kukin itseämme, niin saamme huomata, että on armoa saada uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Ei jää sijaa kerskaukseen kuin ainoastaan Herrasta Jeesuksesta. Kun meitä sanalla neuvotaan, ottakaamme sana siveydellä vastaan. Sillä jos halveksimme sanan neuvoja, ja pidämme niitä ihmisten sanoina, pilkkaamme elämän sanaa Herraa Jeesusta ja taivaan Jumalaa. Älkää eksykö, ei Jumala salli itseään pilkata, sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Jos ihmislapsi joutuu iankaikkisuudessa niittämään turmeluksessa tehtyä kylvöä, ei koskaan ole toivoa, että se loppuu, mutta on iankaikkinen vaiva. Ei auta avun pyyntö, ei itku, eikä valitus. Täällä maan päällä tarjotaan apua kaikille hätääntyneille sieluille. Tehkäämme työtä vielä vähän aikaa, vaikka tuntuukin raskaalta, kun yön varjot lankeavat päällemme.

Mutta kun tulee päivä, niin siihen asti, kun sydänyö tulee ja huudetaan: "Ylkä tulee", että olisimme mahdolliset käymään Ylkää vastaan. Pysykäämme lähellä armoistuinta, että alttarin veri saisi puhdistaa kaikesta synnistä, ja että rakkauden tuli lämmittäisi kylmiä sydämiä. Näin Herran sana opettaa armovaltakunnassa matkaa tekemään, että pysyisimme tässä kalliissa laumassa. Nauttikaamme niitä armoetuja, mitä Jumala on lapsilleen valmistanut Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Veren ääni puhuu parempia kuin Aabelin veri. Vielä saamme uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

K. V. Timonen
Päivämies 22.9.1960
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 06 Touko 2011, 16:14

8. kolminaisuuden päivän jälkeisen sunnuntain evankeliumi

Ahtaan portin kautta armosta Jumalan huoneeseen


Matt: 7: 13–14.
Lukiessamme näitä Jeesuksen sanoja joudumme ensin tutkistelemaan avaraa porttia ja laveaa tietä. Tästä portista menee monta lavealle kadotuksen tielle jo varhaisnuoruudessa. Monet lapset kasvavat julki jumalattomassa kodissa, jossa ei liioin elävästä Jumalasta puhuta, vaan sen sijaan harjoitetaan kaikkea synnillistä menoa. Siellä kasvavat he pimeyteen eivätkä tiedä, milloin ovat epäuskoon sortuneet. On myös niitä, jotka kasvavat väärän vanhurskauden pimittämässä kodissa. Ne lapset menevät myös tietämättään avarasta portista, ja kulkevat samaa laveaa tietä kadotusta kohti, kuin nuokin julki jumalattomuuteen ja suruttomuuteen eksyneet. Sitten on uskovaisissa kodeissa kasvaneita, jotka tietävät, milloin tuli sellainen ylitse käyminen, että ei enää jaksanut sen yli uskoa, ja näin sortui lavealle tielle. On myös niitä, jotka nuoruusvuosina kilvoittelevat Jumalan lapsina, mutta kun maailmassa on niin monenlaiset viettelykset ja houkutukset, niin on moni nuori Jumalan lapsi joutunut niiden pauloihin.

Maailmassa on niin paljon luvallisuuden verhoon kätkeytynyttä synnin muotoa, että sitä ei osaa pelätä eikä varoa, vaan mielistyy siihen, ja usko kuluu ja tunto pimenee, yksi synti toisensa jälkeen tulee luvalliseksi. Kun vihollinen riistää näin uskon, eikä saa voimaa tehdä matkan vioista parannusta, on avarasta portista helppo mennä lavealle tielle. Jeesus sanookin: "Niitä on monta, jotka siitä sisälle menevät." Takaisin tulo ei ole helppoa, koska portti on ahdas. Ensinnäkin se on ahdas siksi, että siitä ei pääse sisälle omilla ansioilla, ei tekemisillä eikä tekemättä jättämisillä. Ja mikä siinä ahtain paikka on, niin se on siinä, että vaikka Jumala on armotyönsä alkanut, kun on herättänyt omantunnon näkemään tien vaarallisuuden, niin vihollinen saarnaa, että ei ole kyllin suuri synnin hätä ja vaiva. Pitäisi olla raskaampi heräys. Nyt ei ole mahdollista parannuksen teko. Tämä on vihollisen saarna, mutta Jumalan sanassa on heräyksen mitta: "Tunne ainoastaan, että olet syntiä tehnyt Herraa sinun Jumalaasi vastaan." Mutta on sillä vihollisella vielä muitakin esteitä.

Se kääntää toisen puolen ja sanoo, että olet liian suuri syntinen, pitäisi ensin parantaa elämää, ja kun on tullut paremmaksi, niin sitten sopii parannus tehdä. Jumala tekee turhaksi vihollisen sanan, kun Hän sanoo: "Vaikka teidän syntinne olisivat veriruskeat, ne pitää lumivalkeiksi tuleman ja vaikka ne ruusun karvaiset olisi, ne pitää villan kaltaisiksi tuleman." Sitten vielä vihollinen estää sillä, että ei ole voimaa, en jaksa tehdä parannusta. Herra on siihenkin niille, jotka Hänen ottivat vastaan, antanut voiman Jumalan lapsiksi tulla. Siinä on ahdas portti, että näin ansiottomana ja kaikin puolin sopimattomana ruveta uskomaan evankeliumi, jossa kaikki synnit annetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Se, mikä on ihmisten tykönä mahdotonta, se on Jumalan tykönä mahdollista. Kaikilta ihmisillä on mahdollisuus autuaaksi tulla, kun vain nöyrtyy ottamaan vastaan armosiunauksen Jumalan valtakunnasta, jossa Jumala Pyhän Hengen kautta päästää syntisen synnin siteistä, ja siitä alkaa kaidan tien kulkeminen, joka vie elämään.

Kalle V. Timonen
Päivämies Torstaina heinäkuun 20 päivänä 1960
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa