”Mitä silmä ei ole nähnyt,
mitä korva ei ole kuullut…”
Satuin sattumalta vilkaisemaan radio-ohjelmaan ja huomasin, että siellä keskustellaan aiheesta: "Tuonpuoleinen elämä.” Ehkä tuon aiheen kiinnostamana päätin kuunnella sen. Siinä haastateltavat kertoivat ”uskonsa" tuonpuoleiseen elämään. Mutta paha vika mielestäni oli se, että koetettiin ainoastaan ihmisjärjen kautta kuvailla, mitä ajan rajan toisella puolen on. Kukaan ei selittänyt sitä, miten ihmisen tulee valmistautua iäisyyttä varten, joka on kaikkein tärkeintä. Raamatun sanahan kuuluu: 'Etsikää ensin Jumalan valtakunta ja hänen vanhurskautensa, niin kaikki muu sen ohessa teille annetaan!" "Etsikää Herraa, koska Hänet löytää taidetaan, rukoilkaa häntä silloin, kun hän läsnä on!" Ihmisen täytyy löytää Jumalan valtakunta täällä maan päällä ja päästä ahtaasta portista sisälle. Sitten hän voi Pyhän Hengen valossa pyytää saada oppia tuntemaan Jumalan salaisuuksia. Jeesushan kiitti Isää siitä, että hän salasi nämä viisailta ja toimellisilta, ja ilmoitti ne pienille.
Voi, että tuo ihmisjärki sotkee kaikki! Sekin on tiedettävä, että viimeisellä tuomiolla ei ole kuin kaksi laumaa, siunatut ja kirotut.
Kutka pääsevät sitten taivaaseen? Jumala kyllä soisi, että kaikki ihmiset itsensä parannukseen kääntäisivät, mutta ihmisparka on lyhytnäköinen, hän tahtoo ennemmin valita kirouksen kuin - siunauksen. Ilmestyskirjassa sanotaan, että vain ne pääsevät taivaaseen, jotka ovat vaatteensa pesseet ja Karitsan veressä valaisseet, ensin armon, ja sitten kunnian valtakunta. "Portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät" Kuinka vähän onkaan niitä; jotka pyytävät päästä ahtaasta portista sisälle Jumalan armohuoneeseen! Kyllä kannattaisi jokaisen ihmisen ottaa vaari Jumalan sanasta, ettei tulisi sielulle vahinko. Jumalan lapsen palkka on suuri. "Mitä silmä ei ole nähnyt, mitä korva ei ole kuullut ja mikä ihmisen sydämeen ei ole astunut, sen Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.”
Onnittelen sinua, nuori ja vanha matkaystävä kanssani, että saamme olla sen kunnian Kuninkaan seurassa, joka on sanonut: Minä nostan, minä kannan ja minä pelastan." Hänen turvassaan saamme olla tämän myrskyävän maailman meren keskellä, joka elon purttamme heittelee. Mutta kerran se pursi kohtaa ihanan rauhan rannan, jossa eivät enää myrskyt eivätkä aallot purttamme uhkaa tuhoon saattaa. Silloin on taistelu päätetty ja on päästy Herran omien lepoon.
Onhan ihanaa, sinä nuori taivaan tien matkaaja, että saamme nuoruutemme kevään uhrata Herralle! Sanoohan meille Raamattu: "Muista Jumalaa nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat." Kiitollisin mielin seuratkaamme sitä Herraa, joka on meidät luonut, joka on meidät lunastanut ja ostanut synnin ja kuoleman alta, ja joka kerran vie omansa ikikirkkauteen ja rauhan maahan. Tämä antaa uutta uskoa ja toivoa arkiseen kilvoitukseemme, ja tämä lohduttaa sielua murheissamme: iankaikkisen elämän toivo. Kun ahkeroimme synnin poispanijoina matkaa tehdä, niin on hyvä olla, ja taivaltaa kohti päämäärää — taivasta.
Mutta kuinka monta nuorta onkaan eksyksissä sielunvihollisen pauloissa. Onnea rauhaa koetetaan hakea sieltä, missä, sitä ei ole, eikä tule olemaankaan. Voi, kumpa he tietäisivät rakkaan Vapahtajan tuskat ja verihien, kuinka ne on pitänyt hänen kärsiä jokaisen ihmisen edestä! Kunpa he muistaisivat lunastushinnan kalleuden: Ei kullalla eikä hopealla, vaan viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan on Jeesus teidätkin ostanut, uskottomat ystäväni. Jos lasket vähänkään kulutusta elämällesi, teet hyvin, jos käännyt ja palaat Isän armohuoneeseen, uskoton ystäväni, ken lienetkin.
"Tänä päivänä. Kun kuulet Jumalan äänen, älä paaduta sydäntäsi!" Ehkä se on jo huomenna myöhäistä. Ellet käänny, ei sinulla ole sielun rauhaa, ei elämän onnea eikä iankaikkisen elämän toivoa, vaan iankaikkisen kadotuksen hirmuinen vaiva ja tuska. Ajattele sieluasi! Antakoon Herra Jeesus voimaa voimattomalle, virvoitusta nääntyvälle ja lohtua murheiselle armolapselleen! Tue ja vahvista, rakas isä, uskossa, ja vie perille!
Niin sitten kiitos Jumalan.
Loppuupi sotamme,
kun kruunu kirkas voittajan
painetaan päähämme.
Aarne Karjalainen
Päivämies tammikuun 12 päivä 1961