Aarne Karjalainen: Mitä silmä ei ole nähnyt

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Aarne Karjalainen: Mitä silmä ei ole nähnyt

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Loka 2009, 09:24

”Mitä silmä ei ole nähnyt,
mitä korva ei ole kuullut…”



Satuin sattumalta vilkaisemaan radio-ohjelmaan ja huomasin, että siellä keskustellaan aiheesta: "Tuonpuoleinen elämä.” Ehkä tuon aiheen kiinnostamana päätin kuunnella sen. Siinä haastateltavat kertoivat ”uskonsa" tuonpuoleiseen elämään. Mutta paha vika mielestäni oli se, että koetettiin ainoastaan ihmisjärjen kautta kuvailla, mitä ajan rajan toisella puolen on. Kukaan ei selittänyt sitä, miten ihmisen tulee valmistautua iäisyyttä varten, joka on kaikkein tärkeintä. Raamatun sanahan kuuluu: 'Etsikää ensin Jumalan valtakunta ja hänen vanhurskautensa, niin kaikki muu sen ohessa teille annetaan!" "Etsikää Herraa, koska Hänet löytää taidetaan, rukoilkaa häntä silloin, kun hän läsnä on!" Ihmisen täytyy löytää Jumalan valtakunta täällä maan päällä ja päästä ahtaasta portista sisälle. Sitten hän voi Pyhän Hengen valossa pyytää saada oppia tuntemaan Jumalan salaisuuksia. Jeesushan kiitti Isää siitä, että hän salasi nämä viisailta ja toimellisilta, ja ilmoitti ne pienille.

Voi, että tuo ihmisjärki sotkee kaikki! Sekin on tiedettävä, että viimeisellä tuomiolla ei ole kuin kaksi laumaa, siunatut ja kirotut.

Kutka pääsevät sitten taivaaseen? Jumala kyllä soisi, että kaikki ihmiset itsensä parannukseen kääntäisivät, mutta ihmisparka on lyhytnäköinen, hän tahtoo ennemmin valita kirouksen kuin - siunauksen. Ilmestyskirjassa sanotaan, että vain ne pääsevät taivaaseen, jotka ovat vaatteensa pesseet ja Karitsan veressä valaisseet, ensin armon, ja sitten kunnian valtakunta. "Portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät" Kuinka vähän onkaan niitä; jotka pyytävät päästä ahtaasta portista sisälle Jumalan armohuoneeseen! Kyllä kannattaisi jokaisen ihmisen ottaa vaari Jumalan sanasta, ettei tulisi sielulle vahinko. Jumalan lapsen palkka on suuri. "Mitä silmä ei ole nähnyt, mitä korva ei ole kuullut ja mikä ihmisen sydämeen ei ole astunut, sen Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.”

Onnittelen sinua, nuori ja vanha matkaystävä kanssani, että saamme olla sen kunnian Kuninkaan seurassa, joka on sanonut: Minä nostan, minä kannan ja minä pelastan." Hänen turvassaan saamme olla tämän myrskyävän maailman meren keskellä, joka elon purttamme heittelee. Mutta kerran se pursi kohtaa ihanan rauhan rannan, jossa eivät enää myrskyt eivätkä aallot purttamme uhkaa tuhoon saattaa. Silloin on taistelu päätetty ja on päästy Herran omien lepoon.

Onhan ihanaa, sinä nuori taivaan tien matkaaja, että saamme nuoruutemme kevään uhrata Herralle! Sanoohan meille Raamattu: "Muista Jumalaa nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat." Kiitollisin mielin seuratkaamme sitä Herraa, joka on meidät luonut, joka on meidät lunastanut ja ostanut synnin ja kuoleman alta, ja joka kerran vie omansa ikikirkkauteen ja rauhan maahan. Tämä antaa uutta uskoa ja toivoa arkiseen kilvoitukseemme, ja tämä lohduttaa sielua murheissamme: iankaikkisen elämän toivo. Kun ahkeroimme synnin poispanijoina matkaa tehdä, niin on hyvä olla, ja taivaltaa kohti päämäärää — taivasta.

Mutta kuinka monta nuorta onkaan eksyksissä sielunvihollisen pauloissa. Onnea rauhaa koetetaan hakea sieltä, missä, sitä ei ole, eikä tule olemaankaan. Voi, kumpa he tietäisivät rakkaan Vapahtajan tuskat ja verihien, kuinka ne on pitänyt hänen kärsiä jokaisen ihmisen edestä! Kunpa he muistaisivat lunastushinnan kalleuden: Ei kullalla eikä hopealla, vaan viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan on Jeesus teidätkin ostanut, uskottomat ystäväni. Jos lasket vähänkään kulutusta elämällesi, teet hyvin, jos käännyt ja palaat Isän armohuoneeseen, uskoton ystäväni, ken lienetkin.
"Tänä päivänä. Kun kuulet Jumalan äänen, älä paaduta sydäntäsi!" Ehkä se on jo huomenna myöhäistä. Ellet käänny, ei sinulla ole sielun rauhaa, ei elämän onnea eikä iankaikkisen elämän toivoa, vaan iankaikkisen kadotuksen hirmuinen vaiva ja tuska. Ajattele sieluasi! Antakoon Herra Jeesus voimaa voimattomalle, virvoitusta nääntyvälle ja lohtua murheiselle armolapselleen! Tue ja vahvista, rakas isä, uskossa, ja vie perille!

Niin sitten kiitos Jumalan.
Loppuupi sotamme,
kun kruunu kirkas voittajan
painetaan päähämme.

Aarne Karjalainen
Päivämies tammikuun 12 päivä 1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Joulu 2009, 16:19

KIUSAAjA

Jumala näkee joskus tarpeelliseksi koetella lastensa uskoa monenlaisilla kiusauksilla. Rakas sisareni ja veljeni, sinä, joka ankarien kiusausten piirittämänä illalla laskeudut levolle, ja niiden ympäröimänä aamulla vuoteestasi nouset. Isä on koetellut sinua kiusauksilla siksi, että sinun uskosi kultaa kalliimmaksi löydettäisiin. Olet ehkä monesti ollut ikään kuin sankan sumun keskellä. Hätääntyneenä olet haparoinut ulospääsyn tietä. Se onkin sinulle kajastanut. Hädän ollessa suurimmillaan, on Vapahtajasi, Herra Jeesus, ollut kuitenkin läsnä, niin kuin Hän aina omiensa kanssa kulkee. Hänen sovintoverensä turviin paettuasi olet huomannut sankankin sumun hälvenevän. Olet pääsyt jälleen nauttimaan Jumalan lasten ihanaa rauhaa ja vapautta.

Sumuinen ilma on raskasta hengittää. Siinä ei ole selkeän ilman puhtautta, vaan kaikenlaista nokea, ja tämän maailman tohinan ja melskeen synnyttämää pölyä, jopa niin paljon, että se voi tarttua vaatteisiin ja sokaista silmät. Jos jollekin olisi niin käynyt, ettei ole enää nähnyt (1 Piet. 1:6-7)

ainoaa uloskäytävää, vaan peräti eksynyt sumuun, niin kuule, Hyvän Paimenen ääni kutsuu kaikkia kadonneita lampaita väsymättömällä rakkaudella. Lähde sinä, eksynyt, kyselemään silmänvoidetta. Ahtaan portin kautta käy tie tänäkin päivänä Jumalan valtakuntaan.

Ei hyödytä raapia Siionin muuria aukottomasta kohdasta. Käy portille, köyhä ja kurja ryysyläinen! Siellä sinulta riisutaan Karitsan häihin kelpaamaton, ryvettynyt pukusi. Tultuasi puetuksi vanhurskauden ihanaan pukuun, saat käydä sisälle, nauttimaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Kautta aikojen on kaikunut evankeliumin ihana sovintosaarna Jumalan valtakunnasta. Täällä on köyhä ja syntinen saanut aina armahduksen. Vielä tänä päivänä kaikuu päätössana kaikille kahlituille.
Voi, niitä, jotka käyttävät sideavainta armoa anoville tämän maailman mieltä noudattaakseen ja pilkan pelossa. Voi niitä, joita maailma kiittää! Ei armovaltakunnassa käytetäkään köyhän ja raadollisen tuntoiseen, armoa anovaan syntiseen nähden sideavainta. Jotka näin tekevät, ovat ulkopuolella olevia koiria ja velhoja. Heidän sideavaimensakin on näin ollen omatekoinen.

Sisareni ja veljeni Jeesuksessa Kristuksessa, jos elämän kaita tie näyttää joskus kuin langaksi kapenevan, älä kuitenkaan pelkää! Katso uskon alkajaan ja päättäjään, Herraan Jeesukseen. Tunnustelepa nyt pohjaa jalkaisi alla! Huomaat, että se onkin luja kallioperusta. Vaikka tie onkin kaita, seisot tukevalla pohjalla. Katso, sinun Lunastajasi kulkee edellä. Astu Hänen jälkiään! Älä ryntäile oikealle tai vasemmalle, horjahdat pois kalliotieltä ja eksyt Herran Jeesuksen jäljiltä.

Kiusausten ja koettelemusten hetkellä tuntuu ristisi raskaalta kantaa. Mutta kevyt se on Vapahtajamme kantaman Golgatan ristin rinnalla. Emmepä ole yksin. "Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti", Jeesus lupaa. Ja silloin ei enää tarvitse kantaa ristiä, kun saamme laulaa ikuista kiitosvirttä Karitsan ja istuimen ympärillä.

Siihen asti antaa armorikas Jumala~ meille joka päivä Poikansa sovintoveressä, seurakunnassaan, veljien ja sisarien suulla kaikki synnit, kiusaukset ja heikkoudet anteeksi.


Niilo Karjalainen.
Siionin Lähetyslehti, helmikuu 1957
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Kesä 2010, 06:22

Minä olen heissä

6. Pääs. jälk.s

"Niin kuin sinä minut lähetit maailmaan, niin minä myös lähetin heidät maailmaan. Ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että hekin olisivat totuudessa pyhitetyt. Mutta en minä ainoasti heidän edestänsä rukoile, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minun päälleni: että he kaikki yhtä olisivat. Niin kuin sinä, Isä, minussa olet ja minä sinussa, että hekin meissä niin yhtä olisivat; että maailma uskoisi sinun minua lähettäneeksi. Ja minä annoin heille sen kunnian, jonka sinä minulle annoit, että he yhtä olisivat, niin kuin mekin yhtä olemme. Minä olen heissä ja sinä minussa, että he niin yhdessä täydelliset olisivat. Ja maailma tietäisi, että sinä minut lähetit ja että sinä heitä rakastit, niin kuin sinä minua rakastit." (Joh 17: 18–23).

Tekstimme kertoo ylimmäispapillisesta rukouksesta, jonka Jeesus, Isän puoleen kääntyen rukoili opetuslastensa kuullen. Ei siksi, että Isä ei tietäisi kaikkea, vaan että hänen omansa tulisivat vahvistetuiksi. Johannes sanoo: nämä on siksi kirjoitettu, että te uskoisitte, ja teillä Raamattujen lohdutusten kautta toivo olisi. Jeesus, Jumalan lähettämänä, tuli taivaasta pahan maailman keskelle, tehtävään, josta Jesaja sanoo: Herran, Herran henki on minun päälläni, sen tähden on Herra minua voidellut saarnaamaan köyhille hyvää sanomaa: Hän on minun lähettänyt parantamaan särjettyjä sydämiä, saarnaamaan vangeille lunastusta ja sidotulle pääsemistä, saarnaamaan Herran otollista vuotta, ja meidän Jumalamme kostopäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia. Isältä saamansa tehtävän Jeesus teki sen ajan, jonka Hän oli maan päällä. Työkenttä oli suuri, kuten Jeesus sanoo: eloa tosin on paljon, mutta työväkeä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa työväkeä lähettämään eloonsa.

"Niin kuin sinä minut lähetit maailmaan, niin minä myös lähetin teidät maailmaan." Olemme lähetettynä maailman keskellä. Mutta eivät he ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole. Jeesus vielä rukoilee Isää sanoen: En minä rukoile, ettäs heitä ottaisit pois maailmasta, vaan ettäs heidät pahasta varjelisit. Maailma on paha, ja sen keskellä jumalanlapset ovat olleet, ja ovat edelleenkin. Kun elämän Herra kaikkinäkevänä katselee omiensa tietä maailman keskellä, hän sanoo: »katso, minä lähetän teidät, niin kuin lampaat sutten keskelle. Olkaa sen tähden taitavat, niin kuin käärmeet ja vakaat niin kuin kyyhkyset. Maailman puolelta vainottuna, on Jumalan lapsilauma ollut aina täällä ahtaalla, ei ole aina ollut esivaltakaan suojana jumalanlapsilla.
Olemme paljon kiitoksen velkaa taivaalliselle Isällemme siitä, että olemme saaneet, ja vielä saamme tänä päivänä, olla suojelevan ulkonaisen rauhan alla. On rauha ja vapaus vielä uskoa ja puhua. Tämäkin on suuri lahja Jumalalta meille, ja se tulee meille aivan armosta. Mutta vaikka on ulkonainen rauha, niin ei ole sielujen vihollinen aselepoa tehnyt, vaan se käy aina ympäri, niin kuin kiljuva jalopeura, etsien kenen saisi niellä.

Jeesus tekstissämme sanoo: ja minä pyhitin itseni heidän tähtensä, että hekin olisivat totuudessa pyhitetyt. Jeesuksen tekemä vanhurskaus ja pyhyys uskolla omistetaan, ja Jumalan valtakunnassa puetaan päälle, palvelijan kautta vanhurskauden puku, kuten tuhlaajapojalle isän kotona. Tästä sanoo Raamattu: se vaate on pyhien vanhurskaus. Vielä sanotaan Ilmestyskirjassa: ja yksi vanhimmista vastasi ja sanoi minulle: kutka nämä valkeilla vaatteilla puetut ovat, ja mistä he tulleet ovat. Ja minä sanoin hänelle, herra, sinäpä sen tiedät. Ja hän sanoi minulle: nämä ovat ne, jotka suuresta vaivasta tulivat, ja he ovat vaatteensa pesseet, ja Karitsan veressä valaisseet.
Sen tähden ovat he Jumalan istuimen edessä, ja palvelevat häntä päivällä ja yöllä hänen templissänsä, ja se, joka istuimella istuu, asuu heidän päällänsä.

Sielunvihollinen on jumalanlapsilaumalle vihainen, koska se on valtakunta, jonka Jeesus on pyhittänyt. Hän rukoilee, että hekin totuudessa pyhitetyt olisivat. Totuuden hengestä Jeesus sanoo: Vaan kuin se tulee, totuuden henki, hän johdattaa teitä kaikkeen totuuteen, sillä ei hän puhu itsestänsä, vaan mitä hän kuulee, sitä hän puhuu, ja tulevaisia hän teille ilmoittaa. Ja kuin hän tulee, niin hän nuhtelee maailmaa synnin tähden ja vanhurskauden tähden ja tuomion tähden. Mutta en minä ainoastaan heidän edestänsä rukoile, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minun päälleni. Että he kaikki yhtä olisivat, niin kuin sinä Isä, minussa olet ja minä sinussa, että hekin meissä niin yhtä olisivat, että maailma uskoisi sinun minua lähettäneeksi.

Tämä onkin Jeesukselle tärkeintä, että kaikki yhtä olisivat. Hän sanoo: siitä pitää teidät tunteman minun opetuslapsikseni, että te rakkauden keskenänne pidätte. Pyhä Henki ei opeta koskaan riitelemään, se ei synnytä eriseuroja, ei opeta eri tavalla. Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessänsä: minun herrani viipyy tulemasta ja rupee pieksämään veljiänsä, niin myös syömään ja juomaan juomarien kanssa. Niin se palvelijan herra tulee sinä päivänä, jona ei hän luulekaan, ja sillä hetkellä, jolla ei hän tiedä, ja hän erottaa hänen, ja antaa hänelle osan ulkokullattujen kanssa. Siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys. Jeesus rukoilee niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minun päälleni, että he kaikki yhtä olisivat.

Aina, kun Jumalan valtakunnasta Pyhän Hengen voimalla saarnataan, saarna on Jumalan puhetta, ja vielä niin kallista ja ihanaa, että saamme silloin kuulla Jumalan Pojan äänen. Lahjat ovat moninaiset, mutta henki on sama. Korneliuskin asettui heränneellä tunnolla ollessaan seurapenkkiin, sanoen Pietarille: ja me olemme siis kaikki nyt Jumalan edessä kuulemassa kaikkia, mitä sinulle on Jumalalta käsketty.

Ja minä annoin heille sen kunnian, jonka sinä minulle annoit, että he yhtä olisivat niin kuin mekin yhtä olemme. Minä olen heissä ja sinä minussa, että he niin yhdessä täydelliset olisivat, ja maailma tietäisi, että sinä minut lähetit, ja sinä heitä rakastit niin kuin sinä minua rakastit. Jeesus sanoo, että he yhdessä täydelliset olisivat. Tässä on pyhien yhteys, josta Raamattu puhuu paljon, teroittaen sen tärkeyttä, ettei kukaan tulisi pois Jumalan armosta. Johannes kirjoittaa epistolassaan: mitä me nähneet ja kuulleet olemme, sen me teille ilmoitamme, että teilläkin meidän kanssamme osallisuus olisi, ja meidän osallisuutemme on Isän ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa. Tässä osallisuudessa me säilymme maailman keskelläkin vain siten, kuin Johannes kirjoittaa: Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri, puhdistaa meitä kaikesta synnistä.
On turvallista tehdä matkaa, kun saa edelleenkin lasten valtakunnassa lapsenmielisenä vaeltaa. Meillä on yksi suuri pappi, Jumalan huoneen haltija. Niin käykäämme hänen tykönsä totisella sydämellä, täydellä uskolla, priiskoitetut meidän sydämissämme ja päästetyt pahasta omastatunnosta.

Usko nytkin synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa, maahan vuotaneessa sovintoveressä. Ole vapaa. Älä heitä pois uskallustasi, sillä suuri on se palkka, joka kerran annetaan, kun ristin kantaja pääsee turmeluksen majasta uuteen majaan. Apostoli sanoo: me tulemme Kristuksen kirkastetun ruumiin kaltaisiksi, ja saamme hänen nähdä, niin kuin hän on. Säilyköön aina sydämellä rakkaana Jumalan valtakunta ja yhteys siihen. Ei ole muualta tietä kunnian valtakuntaan kuin armovaltakunnan kautta. Tästä sanoo Raamattu: voi yksinäistä, jos hän lankee, kuka hänen nostaa. Ei ole meillä lupa , eikä vara antaa ylön yhteistä seurakuntaa, niin kuin muutamain tapa on, vaan tahdomme säilyttää hengen yhteyden toisiin jumalanlapsiin, osoittaa kuuliaisuutta Pyhälle Hengelle ja Jumalan sanan neuvoille. Autuas olet sinä, Israel, kuka on sinun kaitaksesi, sinä kansa, joka Herrassa autuaaksi, tulet, joka sinun apus kilpi ja sinun kunnias miekka on. Amen.

Antti Karjalainen
Päivämies toukokuun 22 päivänä 1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Helmi 2011, 09:09

Puhe Jaakobin petoksesta ei ole oikeutettua
Jumala itse toteutti valitsemisensa


Usein kuulee puhuttavan Jaakobin petoksesta, kun tahdotaan selittää, se ulkonainen menettely, mitä oli käytettävä Iisakin siunauksen saattamiseksi Jaakobille, vaikka se perimyssäännön mukaan olisi kuulunut esikoiselle Eesaulle.
Raamatun valossa tuollaiselta puheelta puuttuu oikeutus. Saarnaaja Hannes Karjalainen Muhoksen Kylmälänkylästä kajoaa seuraavassa tähän mielenkiintoiseen raamatulliseen ongelmaan.

Lähtökohta tämän kysymyksen selvittelylle on mielestäni siinä, jumallista valintaa koskevassa Herran Sanassa, joka annetaan Rebekalle kahden vielä syntymättömän pojan riidellessä hänen kohdussaan. Hänestä ennustetaan lähtevän kaksi kansaa, joista suuremman on palveltava vähempäänsä. (1. Moos. 25: 23)

Vastaavanlaisen toisen valinta siunauksen kansaksi ja toisen hylkääminen kirouksen kansaksi ilmeni jo Aabrahamin historiassa. Selvästi se näkyy toteuttamaan, hänelle annettiin Jesajalle, (Jes. 54). ja Paavalille, (Gal. 4: 27)

Kun äiti Rebekka sitten ryhtyi toteuttamaan hänelle annettua Jumalan aivoitusta, neuvoen poikaansa Jaakobia menemään laumaan ja tuomaan vohlat hänelle, sitten Iisakille valmistettavaa mieliruokaa varten. Tulee Jaakobin vanhurskauden ja pyhyyden kunnioittaminen esille siinä kuuliaisuudessa, millä hän tottelee äitiänsä.

Henkilökohtaisesti hän pelkää kirousta, kuten aina herännyt ja valvova sielu. Mutta hänen on noudatettava äidin neuvoa, tietäessään itse Jumalan toimivan äidin kautta. Äidille ei Eesaun syntielämä ole salassa, Isä taas on sokea, ja hän arvostelee asioita vain inhimillisten aistiensa nojalla. Eesaun langenneen vaelluksen hedelmiä hän ei näe.

Jaakobin mieskohtaisesta petoksesta ei voida näin ollen puhua. Sen torjuu jo se arka ja epäröivä mieliala, jonka vuoksi äidin on aivan erityisesti poikaansa neuvottava kuuliaisuuteen.

Koko siunauskertomuksen läpi kiintyy huomio siihen tosiasiaan, että toimivana ja samalla vanhimman oikeudella, pojalleen tehtäviä antavana osapuolena on äiti Rebekka. Näin oli myös Aabrahamin häädellessä pois kotoaan palkkavaimo Haagaria ja tämän poikaa Ismaelia. Oikean äidin kautta Jumala toteuttaa valtaansa, kun on siunauksen perillisestä kysymys.

Äiti puetti esikoisen parhailla vaatteilla, ja aterioimaan alkava Iisak tunsi tutun lauman hajun, keskustellessaan Jaakobin kanssa. Siinä hänen sydämensä suopui siunaamaan häntä, jonka itse Jumala oli siunattavaksi valinnut. Älkäämme puhuko Jaakobin petoksesta, kun me tässä näemme, miten Jumala taivutti iäkkään Iisakin elämään ja toimimaan uskosta silloin, kun hän oli herkistänyt lihalliset aistinsa, oppiakseen hengellisissä asioissa. Eikö juuri tästä syystä Heprealaiskirje korosta Iisakin ratkaisua Jaakobin hyväksi uskon tekona? (Hebr. 11:20)

Usko ja siveellisyys ovat tässä kertomuksessa vain näennäisesti ristiriidassa. keskenään. Tuo ristiriita näet johtuu langenneesta ihmisluonnosta, joka erityisesti Jumalan vanhurskaita arvostellessa „katsoo muotoon, kun taas Jumala katsoo sydämeen." Ilmankos Kristusta hänen halvan näköisessä seurakunnassaan vielä tänäänkin vihataan.

Liikuttavaa on se, ettei äiti enempää kuin veli Jaakobkaan, ryhdy kantelemaan Eesaun lankeemusta isälle. Se olisi ollut lyhin tie Eesaun kiroamiseen, mutta sitä eivät omaiset toivoneet, joskaan eivät myös voineet nähdä, että siihen tilaan olisi siunauksen perintä jätetty. Oliko Eesaun vioista vaikeneminen heissä salattua hänen nousemisensa toivoa?

Hannes Karjalainen
Päivämies 14.6.1956
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron