Ensin kuuliaisuus, sitten uhri
ME OLEMME JUMALASTA. JOKA TUNTEE JUMALAN, SE KUULEE MEITÄ, JOKA EI OLE JUMALASTA, SE EI KUULE MEITÄ. SIITÄ ME TUNNEMME TOTUUDEN HENGEN JA EKSYTYSTEN HENGEN.
Apostoli Johannes ilmoittaa syntyperämme sanoen näin: Me olemme Jumalasta. Luther sanoo:
Jolle seurakunta on äitinä maan päällä, sillä on Jumala isänä taivaassa. Ja me olemme perillisiä, taivaan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, siunauksen lapsia niin kuin Jaakob. Jaakob oli kuuliainen äidille ja teki niin kuin äiti neuvoi. Äiti taasen opetti Herran sanan mukaan tekemään. Siitä oli Esau-esikoinen vihainen, kun Jaakob sai siunauksen ja hän tuli hyljätyksi."
Onko se aina näin käynyt, että esikoinen on nostanut riidan osuutensa perään? Isällä on ollut vain yksi siunaus ja äiti on sen ilmoittanut. Tämä esikoisuus ei ole sen vanhempaa, kuin Kainista alkaen. Vielä tänä päivänä se kainilainen viha nostaa päätään armolasten päälle Suomen Siionissa. Te tulette kaikkien vihattavaksi minun nimeni tähden.
Sama apostoli Johannes, joka kirjoittaa kauniisti ja syvällisesti veljellisestä rakkaudesta kristityille, kirjoittaa myös: "Jokainen, joka harhailee, eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa, ja joka siinä pysyy, hänellä on sekä isä, että poika." "Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä."
Opetuslapsille on annettu hengen silmät ja hengen korvat. Mutta kun sielunvihollinen on tullut valvomattomuuden kautta sydämeen, niin se on näkökin hämärtynyt, ja korvista sydämeen on tie tukkeutunut. Korvatkin ovat käyneet niin kuuroiksi, ettei erota äidin ääntä muista vaimoista. Eikä niitä „seitsemän vaimon seurakuntaopin" opettajista ja uskojista tule yksikään autuaaksi Tottelemattomuus on tullut kuuliaisuuden tilalle.
Harhaileva ja eksyksissä oleva on kadottanut Jumalan ja Hänen valtakuntansa. Se on silloin etsittävissä. Ja kun ei ole enää etsivää mieltä, niin silloin on käynyt surkea vahinko. Minun Henkeni ei pidä sinua iankaikkisesti nuhteleman, sillä ihminen on liha, sanoo Herra. Voiko säälittävämpää sieluntilaa olla niiden joukossa, jotka saman äidin rintoja ovat imeneet, ja samaa armoleipää syöneet? „Heissä on käynyt ilmi, ettei he meistä olleet.” Kuitenkin tämä Raamatun sana pitää paikkansa: "Ja sen tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen."
Raamattua täytetään, elämme me sitä aikaa, jossa viettelyksen henget opin tuulissa liikkuvat, ja he viettelevät monta. He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillansa he hänet kieltävät (Tiit. 1: 16) Näin apostoli kirjoittaa ja ilmaisee totuuden hengen ja eksytyksen hengen eron: Joka on Jumalasta, se kuulee meitä. Onko näin käynyt? Valitettavasti ei ole. Teot ovat todistamassa, ne ovat pimeyden hengen töitä, eikä Pyhästä Hengestä. Syntiuhriakin on yritetty uhrata, mutta ei ole ollut kuuliaisuutta. Raamattu neuvoo näin päin: Ensin kuuliaisuus ja sitten uhri. Veljeni ja sisareni, Sinulla on halu tulla autuaaksi Jumalan lasten kanssa. Lapsen paikalta et eksy mihinkään. Pyydäkin sitä joka päivä ja pyydä sitä kaikille Siionin muurin vartijoille. VK. 365.
Armas Salin
Päivämies tammikuun 12 päivä 1961
'''''''''''''''''''''''''''''''
Virsi 365 silloisessa virsikirjassa:
Valvoa mun Jeesus anna, aina ristis juurella,
ja niin joka päivä kuolla, synneistäni kaikista.
Suo mun kuolla maailmasta, kuolla itsestänikin,
että kaiken elämäni, Sulle vain mä eläisin.
2. Auta että askeleissas, Ristin tietä kulkisin.
Eksymästä, horjumasta, estä Jeesus kallehin.
Uskoa ja rakkautta, toivoa Sä lisää myös,
Anna voimaa taisteluissa, täytä alkamasi työs.
3. Anna rauhan virran lailla, vuotaa sydmestäni.
Kuvas kallis, pyhä paina, sieluhuni iäksi.
Ääretöntä rakkautta, mihin voiskaan verrata?
Syvä on se niin kuin meri, väkevä kuin kuolema.
4. Oi, Sun ristis, haavas kertoo, armostasi parhaiten.
Kaikki muu on turhaa mulle, kun mä niitä katselen.
Rakas Jeesus, haavoihisi, minut kätke kokonaan!
Kätke siksi, kun mun noudat, luokses taivaan kunniaan.