Armas Salin: Ensin kuuliaisuus, sitten uhri

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Armas Salin: Ensin kuuliaisuus, sitten uhri

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Marras 2009, 09:40

Ensin kuuliaisuus, sitten uhri

ME OLEMME JUMALASTA. JOKA TUNTEE JUMALAN, SE KUULEE MEITÄ, JOKA EI OLE JUMALASTA, SE EI KUULE MEITÄ. SIITÄ ME TUNNEMME TOTUUDEN HENGEN JA EKSYTYSTEN HENGEN.

Apostoli Johannes ilmoittaa syntyperämme sanoen näin: Me olemme Jumalasta. Luther sanoo:
Jolle seurakunta on äitinä maan päällä, sillä on Jumala isänä taivaassa. Ja me olemme perillisiä, taivaan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, siunauksen lapsia niin kuin Jaakob. Jaakob oli kuuliainen äidille ja teki niin kuin äiti neuvoi. Äiti taasen opetti Herran sanan mukaan tekemään. Siitä oli Esau-esikoinen vihainen, kun Jaakob sai siunauksen ja hän tuli hyljätyksi."

Onko se aina näin käynyt, että esikoinen on nostanut riidan osuutensa perään? Isällä on ollut vain yksi siunaus ja äiti on sen ilmoittanut. Tämä esikoisuus ei ole sen vanhempaa, kuin Kainista alkaen. Vielä tänä päivänä se kainilainen viha nostaa päätään armolasten päälle Suomen Siionissa. Te tulette kaikkien vihattavaksi minun nimeni tähden.

Sama apostoli Johannes, joka kirjoittaa kauniisti ja syvällisesti veljellisestä rakkaudesta kristityille, kirjoittaa myös: "Jokainen, joka harhailee, eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa, ja joka siinä pysyy, hänellä on sekä isä, että poika." "Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä."

Opetuslapsille on annettu hengen silmät ja hengen korvat. Mutta kun sielunvihollinen on tullut valvomattomuuden kautta sydämeen, niin se on näkökin hämärtynyt, ja korvista sydämeen on tie tukkeutunut. Korvatkin ovat käyneet niin kuuroiksi, ettei erota äidin ääntä muista vaimoista. Eikä niitä „seitsemän vaimon seurakuntaopin" opettajista ja uskojista tule yksikään autuaaksi Tottelemattomuus on tullut kuuliaisuuden tilalle.

Harhaileva ja eksyksissä oleva on kadottanut Jumalan ja Hänen valtakuntansa. Se on silloin etsittävissä. Ja kun ei ole enää etsivää mieltä, niin silloin on käynyt surkea vahinko. Minun Henkeni ei pidä sinua iankaikkisesti nuhteleman, sillä ihminen on liha, sanoo Herra. Voiko säälittävämpää sieluntilaa olla niiden joukossa, jotka saman äidin rintoja ovat imeneet, ja samaa armoleipää syöneet? „Heissä on käynyt ilmi, ettei he meistä olleet.” Kuitenkin tämä Raamatun sana pitää paikkansa: "Ja sen tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen."

Raamattua täytetään, elämme me sitä aikaa, jossa viettelyksen henget opin tuulissa liikkuvat, ja he viettelevät monta. He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillansa he hänet kieltävät (Tiit. 1: 16) Näin apostoli kirjoittaa ja ilmaisee totuuden hengen ja eksytyksen hengen eron: Joka on Jumalasta, se kuulee meitä. Onko näin käynyt? Valitettavasti ei ole. Teot ovat todistamassa, ne ovat pimeyden hengen töitä, eikä Pyhästä Hengestä. Syntiuhriakin on yritetty uhrata, mutta ei ole ollut kuuliaisuutta. Raamattu neuvoo näin päin: Ensin kuuliaisuus ja sitten uhri. Veljeni ja sisareni, Sinulla on halu tulla autuaaksi Jumalan lasten kanssa. Lapsen paikalta et eksy mihinkään. Pyydäkin sitä joka päivä ja pyydä sitä kaikille Siionin muurin vartijoille. VK. 365.

Armas Salin
Päivämies tammikuun 12 päivä 1961

'''''''''''''''''''''''''''''''

Virsi 365 silloisessa virsikirjassa:

Valvoa mun Jeesus anna, aina ristis juurella,
ja niin joka päivä kuolla, synneistäni kaikista.
Suo mun kuolla maailmasta, kuolla itsestänikin,
että kaiken elämäni, Sulle vain mä eläisin.

2. Auta että askeleissas, Ristin tietä kulkisin.
Eksymästä, horjumasta, estä Jeesus kallehin.
Uskoa ja rakkautta, toivoa Sä lisää myös,
Anna voimaa taisteluissa, täytä alkamasi työs.

3. Anna rauhan virran lailla, vuotaa sydmestäni.
Kuvas kallis, pyhä paina, sieluhuni iäksi.
Ääretöntä rakkautta, mihin voiskaan verrata?
Syvä on se niin kuin meri, väkevä kuin kuolema.

4. Oi, Sun ristis, haavas kertoo, armostasi parhaiten.
Kaikki muu on turhaa mulle, kun mä niitä katselen.
Rakas Jeesus, haavoihisi, minut kätke kokonaan!
Kätke siksi, kun mun noudat, luokses taivaan kunniaan.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Joulu 2009, 10:00

Puhdistakaa astia ensin sisäpuolelta

Minä olen elävä leipä, joka taivaasta tuli alas, se, joka tästä leivästä syö, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan on minun lihani, jonka minun pitää antaman maailman elämän edestä. Joh. 6: 51


Luonnollinen ihminen on ravinnon puutteessa nälkäinen. Mutta mehän tiedämme, ettei nälkä Ole kenenkään ravinto. Niin kuin ruumiillista nälkää, on myös sielullista nälkää. Sitä hengellistä nälkää, jota ihmisen sielu halajaa, ja jonka Jumalan Henki synnyttää, sitä ei voi muualla sammuttaa kuin siellä, missä siihen on sopiva ravinto eli ruoka. Jumalan Poika sanoo ylle merkityssä kohdassa olevansa elävä leipä, taivaasta tulleena. Toisessa paikassa hän sanoo: Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hän elää iankaikkisesti.

Profeetta Hesekiel näkee kedolla suuren paljouden kuolleitten luita, joita hän joutuu Herran sanan jälkeen puhuttelemaan. Niistä sanottiin, että vain luut olivat jäljellä, niin tarkkaan oli liha lähtenyt. Kuivettuminen oli käynyt. Mitä nämä olivat sitten ravinnokseen saaneet? Ne olivat syöneet omaa hyvyyttään, ja itse valmistetussa ravinnon nautinnossa oli kulunut niin tarkkaan, että vain luut olivat jäännöksenä.
Kun olisi pitänyt syödä ja nauttia Herraa Jeesusta sielun ruoaksi lupauksen sanassa. Ravitkaa teitänne minun pöydälläni, sanoo Herra. Ravinnon jakamista vartenhan täytyy olla ruokapöytä ja ruoka-astiat. Jumalalla on kaikkina aikoina ollut ja on, tällainen ruokapöytä seurakunnassaan, ja siellä on myös tarjoiluastiat. Ja me ymmärrämme, että ne astiat, mistä näin kallisarvoista taivaasta tullutta leipää, evankeliumia, hyvää sanomaa Herrasta Jeesuksesta ja syntein anteeksiantamusta tarjotaan, täytyy olla puhtaat. Jeesuksen aikana opettivat fariseukset: Että jos se astian ulkopuoli on puhdas, niin kyllä siitä kelpaa ihmisille tarjota, ja miten se on kaunis ihmisiltä katsella. Herran Jeesuksen opetus oli tämä: puhdistakaa astia ensin sisäpuolelta, niin se ulkopuoli puhdistuu aivan kuin itsestään. Ja hän sanoikin omilleen: Te olette puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Mutta jos sitä yritetään likaiseen astiaan puhdasta ruokaa laittaa ja tarjota sitä kuulijoille, niin kyllä meni ruoka pilalle. Ei se syötäväksi kelpaa. Onko sitä yritetty Jumalan kansalle jakaa ruokaa epäpuhtaista astioista, niin, että kuka on niistä maistanutkin, on sairaaksi tullut, ja kuoleman partaalle joutunut? Näin on tapahtunut!

Kun Jumalan kansalle, Israelille tuli erämaassa Bileamin, Beonin pojan eksytys, niin ei ollut kansalla voimaa nousta sitä vastaan. Baalak, Moakin kuningas pelkäsi Israelia, kun se oli tullut näkeväksi ja voimakkaaksi, että ne syövät hänen kansansa putipuhtaaksi. Hän lähettääkin miehet Bileamin luo syyllä, että kirotaan tämä kansa. Kun sitten rakennetaan alttarit, omat ruokapöydät Israelin, Jumalan valtakunnan keskelle, ja aletaan uhrata, niin kuin Israel oli tehnyt. Kyllä tämä mukamas aivan oikea siunauksen oppi on! Samat ovat puheet ja samat ovat kirjoitukset, vai onkos eroa? Se oli hirveä epäjumalanpalvelus rakentaa omia ruokapöytiä valtakuntaan, sen sisäpuolelle, jossa ennestään oli yksi uhrialttari.
Kun oli saatu kansaa väärällä, opilla siunata "kasvoi ruokahalu syödessä". Siellä Baalak sanoo Bileamille: Ruvetaan kiroamaan täältä laidalta, kirotaan sitä kansaa. Tätäkö on aina tullut eksytyksen mukana? Se on niin peräti halpaa joukkoa, sieltä laitamilta, se ”sotajoukko", kyllä sitä sopisi kirota ja puhdistaa, niin tulisi parempi kristillisyys. Ei nyt aivan niitä jonakin pidettäviä siellä keskellä, mutta niitä laitimmaisina kulkevia, niistä on vain vahinkoa ja häpeää. Niin kävi suuri lankeemus seurauksena tästä hengellisestä huoruudesta Bittimin laaksossa. Se vei 24 tuhatta sielua. Mutta siellä Piinahes, Ekasanin poika kiivaili Jumalan puolesta ja toimitti sovituksen Israelille, etteivät kaikki kuolleet. Onko nämä tuttuja asioita näinä aikoina Suomenkin Siionissa? Ne ovat Jumalan kansan kokemuksia, jotka toistuvat aikojen mukana. Jumalan on tarvinnut antaa Henkensä väkevyydellä paimentorvea soittamaan, Siionin muurille vartijoita. Jumalan kunnian puolesta on noussut kiivailijoita vielä nytkin, kansan tähden, ettei kaikki kuolisi "ruokamyrkytykseen". Näin näemme, mitkä olivat seuraukset tällaisesta syömisestä ja juomisesta. Se on eksytyksen Hengen saarnojen kuulemisesta ja uskomisesta. Mutta Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin, sanoo Jumala.

Tarvitsee tulla köyhäksi, omista eväistään tyhjäksi, nälkäiseksi ja janoiseksi, jotta: "minä täytän hyvyydellä", mutta rikkaat minä lähetän tyhjinä pois. Sinä matkaystävä, Siionissa laitimmainen, valtakunnassa vaivattuna matkaa tekevä, murheittesi alla Siioninkin tähden, käy siihen armoistuimen, alttarin tykö, josta sinulla, majassa asuvaisena on lupa syödä. Rohkaise sydämesi uskomaan: "Poikani ja tyttäreni, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Sinulla, jolla on taivaan hiuka sydämelläsi, on Jumalan Pojan valmistama vanhurskaus, Isän edessä kelpaava, Pyhän Hengen pyhittämänä Jumalan seurakunnassa, sielusi ravinnoksi iankaikkiseen elämään. Mitäpä se maailma Jumalan lasten matkanteosta on kertomassa? Ne ovat samanlaisia syntisiä kuin mekin, vieläpä huonompia! Jumala sanoo profeetta Hoosean kautta: "Minun kansani synneistä he saavat ruokansa." Jumalan lasten synnit ovat maailman pyhien ja pahojen, vieläpä väärän hengen eksytykseen joutuneiden ruokana ja nautiskelemia. Rakastettu saarnamies, Adolf Suoraniemi oli kerran matkalla Pohjanmaan junassa seuramatkalla, ja osui samaan vaunuosastoon eräiden kalajokilaaksolaisten kanssa. Osasto oli täynnä juhla-asuista kansaa. Suoraniemi kuulee, että keskustelu kauan aikaa käy kristittyjen synneistä. Hän kysäiseekin: Minnekä se juhlakansa on matkalla? Vastaus tulee. Siihen Suoraniemi: Vaan huonotpa ovat matkaeväät, kun on vain lampaitten kakaroita! Näin halvaksi näkyy Kristuksen seurakunta täällä maan päällä, Jumalan maja ihmisten keskellä!

Sä Jeesus ole ruokani,
Ravinto köyhän sieluni.
Vie luokse armolähtehen,
Suo juodakseni vettä sen.



Armas Salin
Siionin lähetyslehti heinä- elokuu 1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Marras 2010, 20:06

Te olette maailman valkeus

"Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutes tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitses. Sillä katso, pimeys peittää maan, ja synkeys kansan, mutta Herra koittaa sinun ylitses, ja hänen kunniansa pitää sinun päälläs nähtämän. Ja pakanat pitää vaeltaman sinun vakkeudessas, ja kuninkaat sinun valkeudessas, joka sinun ylitses koittaa. Nosta silmäs, katso ympärilles, kaikki nämät kootut tulevat sinun tykös. Sinun poikas tulevat kaukaa, ja sinun tyttäres kulkien vieressä kasvatetaan. Silloin sinä saat nähdä ja iloitset, sinun sydämes ihmettelee ja levittää itsensä, kuin suuri paljous meren tykönä kääntyy sinun tykös, ja pakanain voima tulee sinulle." Jes. 60: 1–5.

Herran Jeesuksen, Jumalan historia alkaa hamasta iankaikkisuudesta, jolloin hän oli Jumalan tykönä. Samoin hänen valtakuntansa on valmistettu valituita varten maailman alusta ja "sillä ei pidä loppua oleman. Tästä valtakunnasta sanoi Herra Jeesus aikanaan, ettei se ole tästä maailmasta. (Joh: 18: 36) Sen tähden tämä valtakunta ja sen kuningas on tuntematon tälle maailmalle.

Jo vanhan liiton uskovaisille oli tämä valtakunta tullut rakkaaksi, vaikka se silloinkin oli peittovaatteissa. Mutta tässä valtakunnassa vaikutti Kristuksen Henki, jota ei löytynyt sen ulkopuolelta. Tämän hengen omistajille Jumala puhui usein ja monella muotoa profeettojensa kautta. Profeetta Jesajan kautta Jumala puhui kansalleen, lupauksen kansalle Pojastaan, maailman valkeudesta, sanoen tämän valkeuden olevan Jumalan seurakunnan valkeuden. Tästä valkeudesta myös Jeesus puhui omillensa: "Te olette maailman valkeus."

Jumalan lapset ovat tässäkin maassa valkeutena. Emme ole pimeyden emmekä yön lapsia, vaan valkeuden lapsia, päivän lapsia sillä Herra Jeesus Henkensä kautta asuu meissä, ja on se seurakuntansa valkeus. Ellet sinä ja ellen minä olisi löytänyt Pyhän Hengen valkeuden saanutta seurakuntaa maan päältä, olisimme vieläkin vaeltamassa pimeyden valtakunnan lapsina. Taivaan ovi olisi pysynyt suljettuna. Emme olisi vaeltamassa Kristuksen kasvojen valkeudessa hänen seurakunnassaan iankaikkista kirkkautta kohti. Siinä armolasten joukossa, joka on Herran Jeesuksen askelille sovittanut jalkansa, on yksi armon Henki, joka lapsia kuljettaa. Tässä seurakunnassa näkyivät meillekin, sen löydettyämme, uskon kautta kaikki taivaalliset tavarat. Taivaallisessa kunnian evankeliumissa alkoi uusi elämä. Evankeliumi teki kunniattomasta kunniallisen. Siinä lahjoitettiin toisen ansaitsema vanhurskaus, Jumalalle kelpaavaksi uhriksi. Kalliina näkyi tämä evankeliumin uskojien joukko. Mieleen tuli silloin – voi, jos minä saisin olla tässä joukossa. Kyllä minä kärsin toisia, jos vain minua kärsittäisiin.

Pyhiä ovat evankeliumin uskojat, koska Pyhä Henki pyhittää heitä. Tälläkin hetkellä tarvitsee sen sinua, sisareni ja veljeni, pyhittää, niin pahoja ja saastaisia me itsessämme olemme. Kun sinä uskot tämän kunniallisen evankeliumin omalle sydämellesi, niin Jumala antaa siinä kunniansa sinulle. Silloin Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi. Tästä kunniallisesta evankeliumista kirjoitti Martti Luther eräässä väitöslauseessaan: "Kirkon kalleimpana aarteena on kaikkein pyhin evankeliumi Jumalan kunniasta ja armosta."

Tämän evankeliumin pyhyys tunnetaan tänäkin päivänä vain siellä, missä Jumalan Henki vaikuttaa. Tällä evankeliumilla on lapset uskoon autettu. Tätä evankeliumia he ovat matkalla alati tarvinneet. Tämä evankeliumi on viimeiselläkin hetkellä tästä maasta erotessa heidän turvanaan.
Evankeliumi ei ole ihmisten jälkeen annettu, siksi se ei kelpaa omavanhurskaille, jotka pimeydessä ja synkeydessä vaeltavat kukin omilla teillänsä. Emme ole pyytäneet ihmisille kelvata, emme itsellemmekään. Itsellensä kelpaaminen on inhimillistä, siinä ei ilmene Jumalan luontoisuutta. Apostoli Paavali kirjoittaa: "Sillä jos minä tähän asti olisin tahtonut ihmisille kelvata, niin en minä olisi Kristuksen palvelija." (Gal. 1: 10)

Eivät Joensuuhun Jumalan kansan suvijuhlille kokoontuvat Jumalan lapsetkaan pyydä kelvata tälle maailmalle. Pyydämme kaikki kelvata vain Herralle Jeesukselle, joka lupauksensa mukaan on keskellämme.

Sinä pyydät vaeltaa tässä kalliissa laumassa, kun sinua on pahuuden pimeydestä armoon autettu, valkeuden lapsena. Pimeys ei sinua käsitä. Jumalan sana todistaa, että entisilläkin matkamiehillä oli pahuus vaivaksi ja turmeltunut luonto taakaksi, eivätkä he näistä päässeet tässä elämässä. Jumalan armovoima on kuitenkin aina voimattomia kantanut, ja se kantaa sinuakin. Se kuljettaa matkamiehen iankaikkisuuden maahan, johon ei turmelus seuraa, ja jossa ei ole lankeamisen vaaraa.

Ikuisia suvijuhlia odotellessa kuluta matkaasi "Jumalan armon päällä." Vanhatestamentillinen Jumalan sana kehottaa Siionin matkamiestä nostamaan väsynyttä katsettaan omasta pahasta sydämestä katsomaan, mitä ihmeitä Jumala on tehnyt. Näet nuorikin Jumalan lapsi, ettet ole yksin. Näet poikia ja tyttäriä, joita Pyhä Henki on koonnut yhteen seurakuntaan. Näet, että he kasvavat Jumalan armoa ja uuden elämän kasvua. Saat tuta, että suuri ja voimallinen on Israelin Jumala, jonka tykönä on paljon anteeksiantamusta.

Jumalan armo kasvattaa lapsia, ja opettaa hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot, ja tässä elämässä hurskaasti ja jumalisesti elämään. Pidä Jumalan lapsi suurena armona, että saat olla Jumalan valtakunnassa. Pysy siinä vapaudessa, johon Kristus sinut vapautti. Kaikkina aikoina on ollut vähän niitä, jotka ovat siinä vapaudessa pysyneet. Kokoontuvat Siionin asuvaiset tahtovat muistaa sinuakin sairasvuoteeseen sidottua taivaan matkamiestä, ja kantaa sinua rukouksessa taivaallisen Isän tykö, että hän antaisi sinulle voimaa kestämään nämä ajalliset, vähän aikaa kestävät kärsimykset.

Lohduttakoon sinua iankaikkisen elämän elävä toivo. Se toivo ei anna häpeään tulla. Rohkaise sydämesi uskomaan kaikki synnit ja viat anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Iloitse autuudestasi, ja katso nyt Jumalan autuutta ja Hänen hyvyyttään sinua kelvotonta kohtaan.
Tässä tekstikohdassa Jesaja puhuu sydämen levittämisestä, joka on jokaisen armoon autetun tila, koska Jumala soisi kaikkien ihmisten tulevan tuntemaan syntinsä, ja palaavan kotitaloon, josta he lähtöisin ovat. "Herra antoi minulle oppineen kielen, taitaakseni puhua väsyneille ajallansa."

Me väsyneet tarvitsemme kuulla ajallansa Jumalan puhetta, yhden miehen tekoa kohdallemme. Tekin tänne suviseuroihin tulevat Jumalan lapset, tulette ensi kädessä kuulemaan omalle sydämellenne armollista evankeliumia. Toivomme, että Jumala vaikuttaisi teissä halun, ja antaisi voiman puhua tämänkin seudun epäuskoisille, mitä heidän rauhaansa sopii. Sillä täälläkin ovat voimassa Jeesuksen sanat: "Omalla maallaan ei profeetta maksa mitään." Ja meiltä on monesti jäänyt tästä kalliista asiasta puhuminen tekemättä. Rukouksenamme on taivaallisen siunauksen osallisuus monille osattomille. Köyhinä ja Herran hyvyydestä velallisina tahdomme käydä armoistuimen tykö, että saisimme armon avuksemme oikeaan aikaan. Lukekaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen pitkämielisyys teidän autuudeksenne, kirjoittaa apostoli Pietari. Tätä pitkämielisyyttä tarvitsemme kohdallemme jokainen, niin lyhytmielisiksi käymme matkalla, perintömme suhteen. Pysy sinä, veljeni ja sisareni, rikkaan Herran palvelijana Hänen armohuoneessansa, silloin pysyy taivaan perintö koskemattomana, ja sinut siirretään tästä kiusausten maasta nauttimaan omaa osaasi iankaikkisessa valtakunnassa. Siihen saakka tarvitset, voimaton, evankeliumin voimaksi, sinulle uskovaiselle autuudeksi. Suuri voitto on olla jumalinen ja tyytyä onneensa.

Katsokaamme uskon alkajan ja päättäjän Jeesuksen päälle, joka ei häpeä kutsua meitä veljiksensä. Usko verisen evankeliumin siunaus kohdallesi. Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kaikkien kanssa.

Armas Salin
Päivämies 7.6.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa