VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 18 Tammi 2019, 08:32

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 13 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 23 Kesä 2009, 20:18 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Pankaa pois kaikki kuorma ja synti


”…JA MYÖS HERÄTTI TEIDÄT, KUN TE OLITTE KUOLLEET OLITTE YLITSEKÄYMISTEN JA SYNTEIN TÄHDEN." Ef. 2: 1.

Tämän ylle merkityn Jumalan sanan jakeen on apostoli Paavali kirjoittanut Efeson Jumalan lapsille. Apostoli muistuttaa ja opettaa, mikä suuri armo on päästä vihan lapsesta armolapseksi.
Onko tarvinnut herätellä meitäkin, ystävät kalliit, jotka olimme synnin pimeyden alla kulkemassa. Sinä veljeni ja sisareni muistat sen kalliin hetken, kun taivaallinen Isä herätti lain kautta pimeyden alta ja saattoi oman rakkaan Poikansa armovaltakuntaan. "Sillä armosta me olemme autuaiksi tulleet, uskon kautta, emme itse meistämme (itsestämme), Jumalan lahja se on.”

Olemme taas saaneet viettää suurta joulujuhlaa, Jeesuksen syntymän muistojuhlaa. Kaikelle kansalle on ilmoitettu: Teille on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra! Joulun sanoma julistaa tämänkin rauhattoman ajan keskelle taivaallisen Isän suurta rakkautta synnin yössä harhailevaa ihmislasta kohtaan: Taivaan valtakunta on nyt tullut sinua lähelle, tee parannus ja usko evankeliumi! Synti on sovitettu, saat armosta uskon kautta ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen, jota vielä tänäkin armon päivänä Jumalan valtakunnasta Pyhä Henki saarnauttaa. Taivaallisen Isän tahto on se, ettei yksikään ihminen hukkuisi, vaan perisi iankaikkisen elämän.

Sinä taisteleva Herran seurakunta, ylennä sydämesi uskossa katselemaan Jeesusta Kristusta omana Vapahtajanasi, seuraten hänen pyhiä askeliaan. Vihollinen on kylä tällä viimeisellä ajalla lähettänyt monenlaiset eksytyksen voimat liikkeelle. Jumalan sanaakin se on ottanut tuekseen voittaakseen ihmissieluja itselleen. Apostoli kirjoittaa Efeson Jumalan lapsille: "Niin ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät piispoiksi pannut, kaitsemaan Jumalan seurakuntaa, jonka Hän omalla verellänsä ansainnut on. Sillä minä tiedän minun lähtemiseni jälkeen tulevan teidän sekaanne hirmuiset sudet, jotka ei laumaa säästä. Ja itse teistänne nousevat miehet, jotka vääryyttä puhuvat, vetääksensä pois opetuslapsia peräänsä" (Ap. t. 20: 28–30)
Kuinka monelle on tälläkin ajalla tullut vahinko oman valvomattomuuden tähden. Kun ei ole osoitettu kuuliaisuutta Pyhän Hengen äänelle, niin on tunto pimentynyt ja on ruvettu palvelemaan kuollutta jumalaa. On noussut vihan ja katkeruuden henki Herran seurakuntaa kohtaan, koska on tiedetty, että on lähdetty pois siitä valtakunnasta, joka vie omansa perille kunnian taivaaseen. Sen tähden on, rakkaat, otettava kaikki Jumalan sota-aseet, että voisimme kaikkia vihollisen päälle karkaamisia vastaan seisoa, ja ahkeroitava Pyhän Hengen äänelle kuuliaisuutta osoittaa synnin poispanijoina, kun synti aina tarttuu ja matkan hitaaksi tekee.
"Sen tähden myös me, että meillä on näin suuri todistusten joukko meidän ympärillämme. Niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on, ja katsokaamme uskon alkajan ja päättäjän Jeesuksen päälle, joka, vaikka hän olisi kyllä taitanut iloita, kärsi ristiä…" (Hebr.12: 1–2)
Sen tähden sinä veljeni ja sisareni minun kanssani, joka monien ahdistusten ja kiusausten alla olet matkaa tekemässä tämän levottoman ajan keskellä, sinä saat tälläkin armon siunatulla hetkellä uskoa kaikki synnit ja: väärät valvomiset anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.
Kun aloitamme uuden armovuoden, niin jätämme kaikki asiamme taivaallisen Isän hyvään huomaan. Hän on luvannut meistä murheen kantaa ja olla omiensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti.

Jumalan rauhan terveisin vähin veljenne KALLE KOKKO

Päivämies tammikuun 22 päivä 1964

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 21 Heinä 2009, 08:51 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Kohottakaa riemuhuuto Herralle


Rakkaat taivaan tien matkamiehet, sisaret ja veljet Jeesuksessa, kaikkialla, missä näitä meidän lehtiämme luetaan.

Katsokaa, minkälaisen rakkauden on Isä meille osoittanut, että meidät Jumalan lapsiksi nimitetään. Ja kun me olemme lapsia, niin olemme myös perillisiä, taivaan perillisiä. Rakkaat, me kasvoista tuntemattomatkaan emme ole vieraita keskenämme, olemmehan samaa Jumalan perheväkeä. Herra Jeesus, kunnian Kuningas kulkee keskellämme ja jakaa meille Elämän leipää ja Elämän vettä sielujemme ravinnoksi.
Mutta onkohan joukossamme yhtään oman huonoutensa tunnossa vaeltavaa, joka aivan peloissaan vapisee: pääsenkö minä koskaan perille? Vaivani ja ahdistukseni uuvuttavat minut raskaaseen uneen. Kilvoituksestani ei tule mitään.
Kuulepa, armohuoneessa on avoin puhdistuslähde kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan.
Tekin, rakkaat nuoret, jotka elämänne keväässä voitte joutua koviinkin kiusauksiin ja koettelemuksiin, älkää heittäkö pois uskallustanne. Herra Jeesus on edeltä kulkenut koko kärsimystien, päästä päähän. Hän on ollut kaikissa kiusattu niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Siksi hän osaa meitä ymmärtää ja auttaa.
Pyhä Ristinkärsijä rakasti meitä synnissä siinneitä ja syntyneitä ihmispoloisia niin suuresti, että antoi viattoman verensä vuotaa viimeiseen pisaraan lunastaessaan meitä synnin alta, kunnes Hän viimein huusi voittohuudon: Kaikki on täytetty!
Tästä Herran Jeesuksen täyteydestä minäkin olen päässyt osalliseksi. Olen saanut aivan armosta kaikki syntini anteeksi Tähän Jumalan valtakunnasta saarnattuun syntien anteeksisaamiseen ja Jeesuksen veren osallisuuteen tahdon kaiken uskoni ja turvani panna. Rakkaat, minä pyydän, että jos jaksaisitte rukoustenne käsivarsilla kantaa minuakin armoistuimen eteen, sieltä saisin voimaa ja rohkeutta uskossa vaeltamaan.
Ei ole muuta turvaa, vain yksin Herran Jeesuksen sovintoveri. Jos syntikin tarttuu, niin meillä on lupa tehdä siitä parannus. Omantunnon haavat parantaa vain yksi ainoa lääke. Se onkin armojen armoa, että saamme toisilta Jumalan lapsilta pyytää vikojamme ja puutoksiamme anteeksi. Ja kun ne meille anteeksi annetaan Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä, niin jälleen on hyvä ottaa askelta eteenpäin, täysin turvallisella mielellä.
Onnellisia ne nuoret, jotka pienestä pitäen ovat saaneet olla Hyvän Paimenen hellässä hoidossa uskovaisten vanhempien lapsina. Sitä iloa ei kaikilla ole. Mutta tuhlaajapojille ja -tyttärille on myös tarjolla ilo ja rauha, kun palaavat takaisin armohuoneeseen. Siellä palvelijat pukevat heidät juhlavaatteisiin ja Isän kodissa alkaa juhlat, jossa ei mitään hyvää puutu, väsyneet virvoitetaan, heikot vahvistetaan, voimattomat puetaan väkevyydellä ja nälkäiset ravitaan.

Jos näitä rivejä sattuu lukemaan joku epäuskon tiellä kulkeva, pyydän: pysähdy ja käänny iankaikkiseen vaivaan vievältä tieltäsi. "Tänä päivänä kun kuulet Herran äänen, älä paaduta sydäntäsi, vaan tee parannus", ettei sinun sielusi saisi iankaikkista vahinkoa. Monen kohdalle tämä kutsu voi olla viimeinen varoitus.
Moni uskovainen isä ja äiti vuodattaa verikyyneleitä uskottomien lastensa tähden, jotka syntielämässä tuhlaavat kallista armonaikaansa. Samoin moni nuori, joka on käsittänyt uskon omalle kohdalleen, rukoilee uskottomien
vanhempiensa puolesta. Ja uskovainen aviopuoliso anoo armoa epäuskoiselle kumppanilleen. Monen vanhurskaan huokaukset nousevat ylös Isän tykö.
Rakkaalle Vapahtajallemme ei ole mikään sen mieluisempaa kuin syntisen kääntyminen. Hän on itse sanonut: "Vaikka teidän syntinne veriruskeat ovat, tulevat ne villan valkoisiksi. Rakkaat nuoret ja vanhat, älkää enää viivytelkö epäuskon tiellä, vaan kääntykää ja tehkää parannus, niin saatte elämän ja yltäkylläisyyden. Herralla Jeesuksella on paljon anteeksiantamusta.
Rakkaat Jumalan lapset, me kaikki, kohottakaamme hervonneet käsivartemme iankaikkisen Isämme puoleen ja rukoillen kiittäkäämme Häntä. Ylistäkäämme Häntä suuren rakkautensa tähden, että Hän on meidät pelastanut.
Hän, kolmiyhteinen Jumala, on Pyhä, Kaikkitietävä, Kaikkinäkevä, Viisas ja Voimallinen. Hän voi vielä nytkin pelastaa kansakunnat synnin kirouksen kahleista. Hän avaa vääryyden salvat. Hän päästää oman kansansa orjuuden yöstä. Hän vie oikeuden voittoon.
Hän yksin synnyttää rakkauden sydämiimme, palvellaksemme lähimmäistämme. Hän murtaa itsekkyyden siteet. Hän on rakkaus, Hän vetää kansakunnat puoleensa sulasta armosta. Kohottakaamme riemuhuuto Herralle, pelastuksen tuojalle! Hänelle, kolmiyhteiselle Jumalalle, Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle olkoon kiitos ja ylistys iankaikkisesta iankaikkiseen, amen.
Jumalan rauhan ja rakkauden terveiset Siionin koko perheväelle.

Martta Mast
Siionin Lähetyslehti joulukuu 1960

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 13 Loka 2009, 08:27 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Armosta autuaiksi me olemme autuaiksi
tulleet, uskon kautta



"Jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, nimittäin syntien anteeksi antamus hänen armonsa rikkauden jälkeen" (Ef. 1:7)

Alussa kirjoitetut Jumalan sanat on apostoli Paavali kirjoittanut Efeson seurakunnalle. Apostoli tervehtii Efesossa olevia Jumalan lapsia, ja kiittää. taivaallista Isää armon valitsemisen edestä. Vielä hän rukoilee heille lisää kallista armoa, oikein ymmärtämään ja uskomaan. Niin on taivaallinen Isä rakastanut langennutta lastaan, että antoi ainoan Poikansa synnin maan päälle. Hän on kärsinyt ja kuollut ja sovittanut sinun ja minun, koko maailman synnit. Hän on avannut pääsyn taivaallisen Isän tykö. Armonvaltakunta on laskettu maan päälle meidän keskellemme, ja siinä valtakunnassa elämän Herra Jeesus on Pyhän Henkensä kautta omiensa keskellä pahan maailman lopullakin.
Vielä kuulutetaan kallista, armoevankeliumia, ettei yksikään hukkuisi, vaan tulisi saatetuksi sisälle Jumalan armovaltakuntaan. "Että meillä siis rakkaat veljet on vapaus käydä pyhään Jeesuksen veren kautta." Syntiinlankeemus tapahtui Eedenin paratiisissa vihollisen petoksen kautta. Vihollinen tuli käärmeen muodossa ensimmäisen ihmisparin luokse ja vietteli heidät syntiin. Näin tapahtui lankeemus, joka on tullut jokaisen ihmisen osaksi.

Ei yksikään ihmislapsi voi omilla töillään tulla autuaaksi, eikä tehdä mitään, joka kelpaisi Jumalalle. Parhainkin ihmisen oma työ on Jumalan edessä kuin saastainen vaate. On löydettävä Jumalan valtakunta maan päältä, ja siitä valtakunnasta äänellisen saarnan kautta saarnataan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. "Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta" (Room. 10:1.7). "Sillä armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teistänne: Jumalan lahja se on: Ei töistä, ettei yksikään kerskaisi" (Ef.2:8-9).

Näin kallis on ollut meidän ostohintamme. Taivaallisen Isän rakkaus langennutta lastaan kohtaan on ollut suuri. Tahdommehan tehdä niitä lupauksia, ettemme heitä pois uskallustamme, jolla kerran suuri palkanmaksu on. Kallis on se perintöosa, joka on taivaassa tallelle pantu sinua ja minua varten. Sen tähden teemme niitä lupauksia, että osoitamme kuuliaisuutta Pyhän Hengen äänelle ja Jumalan seurakunnalle silloinkin, kun syntiin ja vikaan joudumme. Ahkeroimme käydä Siionin avatuille lähteille panemaan kaiken synnin ja kuorman pois, joka korven matkalla aina tarttuu ja tekee matkan hitaaksi. Meillä on lunastus Jeesuksen sovintoveren kautta, nimittäin kaikkien syntiemme anteeksiantamus Hänen armonsa rikkauden jälkeen. Jumalan lapsi kantaa synnin savimajaa kuolemattoman sielunsa ympärillä. Vanha osa ei ole tehnyt parannusta, eikä se voikaan tehdä, sillä se on synnin turmeluksen maata, se on maasta ja maaksi jälleen tulee. "Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri, puhdistaa meitä kaikesta synnistä."(1. Joh. 1-7).

On kallista, rakkaat sisaret ja veljet, että saamme tälläkin armon hetkellä uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Kalliisti lunastettu ihmislapsi, joka vietä olet synnin ja epäuskon tietä kulkemassa, Hyvä Paimen tahtoisi sinutkin tuoda sisälle Jumalan armovaltakuntaan, jossa sinulle annetaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Nöyryytät vain itsesi tämän kalliin lahjan uskolla vastaanottamaan. Sinä olet kalliisti lunastettu, kannat maksettua syntivelkaa. Jumalan Poika on maksanut sinunkin syntisi. Ole sen tähden kuuliainen ja tee parannus, ennen kuin se on myöhäistä.

Rakkaat Jumalan lapset, ahkeroikaamme vaeltaa vähä viipymisemme aika vieraalla maalla Pyhän Hengen kuuliaisuudessa, synnin poispainijoina. Käykäämme Siionin avatuille lähteille aina, kun syntiin ja vikaan joudumme. Olemme matkalla Karitsan hääjuhlaan, jolla on alku, mutta ei ole koskaan loppua. Monien murheiden ja kiusausten alla taisteleva veljeni ja sisareni, usko tälläkin hetkellä kaikki synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Kerran korven kaita tie jää taakse, ja saamme siirtyä ristin alta kruunun alle. Onnellista matkaa kotimaan rannalle saakka. Amen.

Vähin veljenne
Kalle Kokko
Päivämies heinäkuu 10 päivä 1974

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 11 Marras 2009, 18:26 
Poissa
vakiintunut
Avatar

Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Viestit: 148
Paikkakunta: kotimökki
Synti on vaarallinen leikkikaveri,
se pimentää hengen valon


Katsokaat minkä kaltaisen rakkauden Isä on meille osoittanut, että me Jumalan lapsiksi nimitetään, sen tähden ei maailma meitä tunne. 1.Joh. 3:1.

Kallis on se lapsioikeus, älkää rakkaat lapset, pienemmät ja suuremmat, koskaan luopuko siitä. Taivaan Jumala, Kuningasten Kuningas, kaikkivaltias, on sellaisen ihmeellisen ja ihanan oikeuden antanut, että meitä Hänen lapsiksensa nimitetään.
Onhan se suurta ja arvokasta, sitä ei kannata vaihtaa mihinkään maailman hernekeittoon, niin kuin Esau esikoisuutensa möi, ei vaikka maailma kuinka ihania lunnaita lupaisi, ja miten houkuttelisi. Viettelijälle sopii antaa suolaset vastaukset, niin kuin puhujaveljemme Kananen kertoi vastanneensa houkutuksiin, että kiittivät, kun pääsivät pois, eikä enempi tulleet kiusaamaan.

Heidän kulkemansa tie on lavea, ja näyttää vapaalta, mutta siellä on sellainen orjuuttaja, joka kietoo synnin pauloihin niin lujaan, ettei sieltä ole helppo selviytyä, jos halukin olisi. Voipa se sielunmurhaaja antaa sellaista unijuomaakin, että paatuu ja pimenee, eikä tule enää tarpeen tuntoakaan. Sen vuoksi haluaisin mitä vakavimmin varoittaa lapsuuden kristityitä, ja muitakin, jotka ovat tulleet pelastetuiksi sen hirmuvallan alta, että varokaa, rakkaat, kaikin keinoin joutumasta sen kavalan kiusaajan satimiin, älkää leikkikö tulella, älkää kokeilko, kuinka pitkälle voi mennä, tai kuinka lähelle synnin tulta pääsee kärventymättä.

Ennen peloteltiin lapsia, että "näkki" vie, mutta synti se on niin viekas, että jos sormenkaan sitä kohti ojentaa, sieppaa se pian käden ja koko ihmisen pyörteisiinsä. Sen vuoksi rukoilemmekin: "Valvo Herra, rakas taivaallinen Isä, meidän ylitsemme, ja varjele meitä siltä kavalalta kiusaajalta, joka aina käy ympäri, nielläkseen kamalaan kitaansa.”

Kovin monenlaiset on sen verkot, koska se on monen juonen mestari. Itse kullekin sillä on tarjota tilanteeseen sopivaa houkutusta. Jolla elämä on edessä monipuolisin toivein, ja maailman tuuli kuivaa sielua, uskotellaan että huolehtiminen autuuden asiasta, on kehittymisen esteenä. Niin herkästi voi kiintyä varsinkin viattomilta näyttäviin asioihin niin, että paras halpenee ja joutuu sivuasiaksi. Siinä on kalteva pinta huijata aina etemmä pyhien asioiden parista, jotka pian aikaa näyttävät liian lapsellisiltakin aikuiseksi tulevan mielestä. Ja alkaa tuntua, että koko huomio on nyt kiinnitettävä valmistumiseen, ajalliseen elämään, opiskeluun ja muuhun sellaiseen tärkeään. Ja että myöhemmin, kun soveliasta aikaa tulee, voi valvoa sielun asiaakin. Kauniisti ajateltu, mutta niiden pehmeäin tiikerin käpäläin sisästä ilmeneekin terävät paholaisen kynnet, jotka iskeytyvät kiinni, ja tekevät turhiksi hyvät aikeet ja lupaukset.
Älkää te, elämänne alkutaipaleella olevat, väheksykö sielun vihollista, vaan ottakaa luja vasta-asenne sen varalle, eikä siitä ole turvassa varttuneemmatkaan.

Eräs hyvä puolustuskeino on se, että ahkeroidaan järkiään vapautua tunnon syytteistä vikaan jouduttua, ettei kerätä varastoa. Sillä niillä on sellainen vaarallinen ominaisuus, että hengellinen näkökyky pimenee, ei huomaa väärää vääräksi, eikä syntiä synniksi. Pimittääpä se näkyvistä armoistuimen ja armonauringonkin, ettei kohta ymmärrä, mistä tie taivaaseen menee. Mutta jos huomaa miten on käynyt, tulee hätä ja avunhuuto. Silloin onkin apu lähellä, saa juosta äidin syliin, turvalliseen lämpöön, jossa hoidetaan armolla ja laupeudella. Synnin haavat voidellaan parantavalla balsamilla, Jeesuksen veren pesossa anteeksi annolla, että saa taas vapaana lapsena askelta ottaa.

"Käy taiten, sä kristitty, kaita on tie.” Mutta vaikka se on ohdakkeinen, on se rikaskin. Milläpä muulla tiellä olisi sellaista aarteistoa, kuin meillä on Jumalan sanassa? Siellä on ihania hedelmiä, joita saadaan poimia, niissä on sisältöä kallista, opettavaista, sielua ilahduttavaa, lupausten kultanauhaa ja mitä kaikkea löytyykään. Sinne sopii käydä löytöretkelle, kun ajanvietettä kaipaa. Siinä ei mene aika hukkaan, se ei turmele sielua eikä ruumista, vaan puhdistaa, ilahduttaa, valaisee ja kirkastaa. On meillä kiitoksen syytä taivaalliselle Isälle.

Suoma Naatus
Päivämies tammikuun 19 päivä 1961


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 26 Elo 2010, 10:07 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Viisi leipää ja kaksi kalaa

Nämä olivat ne eväät, jotka Jeesus siunasi, ja joilla Hän teki sen ihmeen, että ruokki 5000 ihmistä ja jäljelle jäi 12 koria murusia.

Hengellisessä merkityksessä on tässä kuvaus itse Herrasta Jeesuksesta, joka on elämän leipä. Jeesus on hengellisen elämämme koko ravinto. Tämä leipä ei syödessä koskaan lopu. Muutamalla Jumalan sanalla voi ruokkia yhdellä kertaa suuret ihmisjoukot, ja aina jää jäljelle "iankaikkinen täydellisyys" — 12 koria murusia.

Hiljainen Andreas oli opetuslapsista se, joka toi Jeesuksen luo pojan, jolla oli 5 leipää ja kaksi kalaa. Kyllä Andreas ymmärsi, etteivät nämä ruuat sellaisenaan riitä 5000 ihmiselle ravinnoksi, mutta hän uskoi, että Jeesukselle on kaikki mahdollista. – Millainen taivaallinen ilo mahtoikaan leimahtaa hänen sydämessään silloin, kun Jeesus katsoi taivaaseen, siunasi ja mursi leivät ja paloitteli kalat sekä, käski heidät, omat opetuslapsensa, ruoan jakajiksi, jota ruokaa riitti yllin kyllin.

Sinäkin hiljainen Jeesuksen seuraaja, saat tuntea samanlaista taivaallista iloa sydämessäsi silloin, kun tuot lähimmäisiäsi seuroihin, jossa Jumalan sana saa tehtävänsä heidän sielujensa autuudeksi. Kun viimeinen valittu tulee johdatetuksi sisälle Jumalan valtakuntaan, silloin meidät kaikki temmataan Herraa vastaan tuuliin, ja niin me aina saamme olla Herran kanssa.

Nykyään ikävällä todetaan, ettei uskottomia tule enää paljonkaan seuroihin. Vapaammin kansaa kokoontuu vielä yleisiin kikkoihin ja seurakuntakoteihin, joihin Rauhanyhdistyksillä on vielä tilaisuus järjestä seuroja. Vielä löytyy ihmisiä, jotka etsivät Jumalan valtakuntaa, mistä kuuluisi Pyhässä Hengessä saarnattu syntien anteeksiantamus syntejään katuville. Jumalan valtakunnan tuntomerkkeihin kuuluu vielä, - niitä etsiville, Jumalan kiitosäänet, ja vastakohtana niille ulkopuolelta tulevat pilkkaajien äänet. Nämä sitovat Jumalan valtakunnan sisällä olijat vielä lähemmin toisiinsa. Jeesuksen aikana oli tämä niin silmiin pistävää, että sanottiin: katsokaa kuinka he rakastavat toisiaan. Tänä aikana, jos koskaan, tekee sielunvihollinen kovaa työtä rikkoakseen uskovaisten rakkauden siteet. Sen vuoksi Jeesus neuvoo Sanassaan: valvokaa
ja rukoilkaa, että Hän takaisin tullessaan saisi kohdata meidät Häntä odottavina.

Toivotan Jumalan rauhaa.
Anni Koskinen
Päivämies 19.4.1972

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 29 Joulu 2010, 20:46 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Kaikki janoovaiset tulkaa vetten tykö


Rakkaat Jumalan lapset, sisaret ja veljet Herran Siionissa, olisi sydämen halu lähestyä rakkaita Jumalan lapsia lähellä ja kaukana, mutta tuntee itsensä aivan tyhjäksi. Siksi onkin rukous Isän sydämelle jos sinä, Isä rakas, tahdot, niin sinä voit tyhjän astian täyttää hyvyydelläsi, sinä voit väsynyttä virvoittaa ja heikkoa lastasi tukea pyhällä sanallasi.

Isän Jumalan suuri rakkaus on tullut esille Jesaja profeetan kirjasta: "Kaikki jonoovaiset, tulkaa vetten tykö, tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa ostakaat ja syökää. Tulkaa, ostakaat, ilman rahaa ja ilman hintaa, viinaa ja rieskaa." (Jes. 55: 1) Jumalan valtakunnan sanoma kutsuu kaikkia ihmisiä Herran Jeesuksen Kristuksen osallisuuteen ja Jumalan Pojan valtakuntaan, joka on täällä maitten päällä ainoa oikea seurakunta, jossa syntiselle ihmispoloiselle annetaan aivan armosta kaikki synnit ja rikkomukset anteeksi. Näin uskon kautta Herraan Jeesukseen, ihminen siirretään maailman pimeyden valtakunnasta Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan, omistamaan jo armon ajassa Jumalan ihmeellistä rauhaa, sielun pelastusta ja iankaikkista elämää. Onnellisena voi Jumalan lapsi sanoa: "Minun onneni on olla lähellä Jumalaa." Tähän sanoinkuvaamattoman ihmeelliseen armoon on taivaallisen Isän suuri, yli ymmärryksen käyvä armonvoima ollut kantamassa meitä köyhiä ja itsessämme aivan mahdottoman tuntoisia ja kelvottomia. Suuri Isän rakkaus on ainoassa rakkaassa ja synnittömässä Pojassaan lunastanut tomun lapsen. "Ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan, että minä hänen omansa olisin, häntä ainoaa seuraisin ja hänelle kuuliainen olisin." Näin Isän suuri rakkaus on vetänyt meitä puoleensa sulasta armosta: Vielä nyt, kun on armon päivä ja armon ovi on avoin, olisi taivaallisen rakastajan tahto se, ettei yksikään hänen luomistaan lapsista jäisi osattomaksi tästä kalleimmasta lahjasta, sielun pelastuksesta, jonka Herra Jeesus on viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan, ja voitollisella ylösnousemisellaan meille syntisille lapsille ansainnut. Profeetta varoittaa: "Miksi te annatte rahan siinä, kussa ei leipää ole ja teidän työnne siinä, kussa ei ole ravintoa? Kuulkaat minua ja nauttikaat hyvää, ja teidän sielunne riemuitkaan lihavuudessa" (Jes. 55:2).

Lukuiset ihmislapset, jotka tänä aikana kuluttavat kallista armonaikaansa väärässä jumalisuudessa ja omavanhurskaudessa, ja tämän maailman lapset, jotka sielunvihollisen talutusnuorassa sen rummutusta ja räminää kuuntelevat, eivät ymmärrä, kuinka pian kallis armon aika kuluu. Jospa hyvä Isä vielä saisi heidät herätellä huomaamaan, ettei
niissä kaikissa turhissa menoissa ole yhtään leipää eikä ravintoa, josta kuolematon sielu saisi elämää. Vain rahaa niissä menee, ja sen mukana tulee lisäksi vielä ahneuden synti ja tyytymättömyys. Jospa vielä taivaan Isän suuri rakkaus saisi voittaa maailman katoavan turhuuden perään eksyneitten tuhlaaja lasten sydämet ja mielet, että he kääntyisivät parannuksen askelille, ja lähtisivät Jumalan armohuoneesta, ennen uskoon autetuilta sisarilta ja veljiltä kyselemään, niin kuin Filippin vanginvartija: miehet, rakkaat veljet, mitä meidän pitää tekemään, että me iankaikkisen elämän perisimme.

Pietari kehotti: tehkää parannus, ja antakaan jokainen itsensä kastaa Jeesuksen Kristuksen nimeen, syntien anteeksiantamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Vielä Jesaja -profeetta neuvoo: "Kallistakaat korvanne, ja tulkaa minun tyköni, kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää, ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, lujat Daavidin armot." (Jes. 55: 3).

Uskovaisen vanhimman sydän hartaasti toivoo, rukoilee ja odottaa, että omat rakkaat lapset ja kaikki omaiset ja ystävät nöyrtyisivät parannukseen ja uskoon, ja tuntisivat etsikonaikansa. "Etsikää Herraa, kuin hän löytää taitaan, rukoilkaat häntä, koska hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja pahoin tekijä ajatuksensa, ja palatkaan Herran tykö, niin hän armahtaa häntä ja meidän jumalamme tykö, sillä hänen tykönänsä on paljon anteeksiantamusta." (Jes. 55: 6 -7).

Jumalan lapset rakkaat, meitä kantaa armon voima, kunnes pääsemme perille. Jumalan rauhaan, vähin sisarenne

Martta Mast

Päivämies 29.9.1976

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 31 Joulu 2010, 17:41 
Poissa
Valvoja
Avatar

Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Viestit: 1464
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä
olipa mielenkiintoista lukea Martta Mast`in kirjoituksia, Tunsin hänet henkilökohtaisesti vuodesta 1975 kuolemaansa asti, Hän asui Sääksmäen kirkon lähellä pienessä valkoisessa mökissään, joka oli tosi sievä ja hän pärjäsi siellä lähes loppuun asti.

Hänen luonaan pidettiin ikä-ihmisten piiriä ja uskollisesti hän kävi,jos suinkin sai kyytiä seuroissa, siellä ei aika käynyt pitkäksi sitä kerrottavaa ja muistelemista oli Martta sisarella paljon.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 02 Tammi 2011, 09:42 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Hyvän Paimenen hoidossa


Syksyn pimeinä iltoina on suuri ilo muistella mennyttä kesää murheineen, ja ennen kaikkea ilon hetkiä. Olemme Isän Jumalan suuresta armosta jälleen saaneet viettää monia Jumalan lasten kalliita seuroja ja retkiä, joissa meitä on elävällä Jumalan sanalla ruokittu, ja väsyneitä ja heikkoja kaidan tien kulkijoita virvoitettu ja autettu jälleen elävään toivoon. Jumalan armosta osallisella Jumalan lapsella on mielessä aina pyhät matkat. Niinpä muistelen niitä muutamia, liian pian ohikiitäviä päiviä, jotka saimme viettää Jämsän kristillisen kansanopiston toisella lomaleirillä. Rakkaat Jumalan lapset, meillä on suuri sydämen halu kiittää hyvää Jumalaa, rakasta taivaallista Isää, että hän on antanut meille nämä kalliit opistot. Hän on antanut pyhän tahtonsa jälkeen opistoilla opettajat, neuvojat ja työnsä tekijät, jotka kuuliaisina Jumalan Isän tahdolle suurella rakkaudella, huolen pidolla, ja ennen kaikkea anteeksi antavalla rakkaudella jaksavat hoitaa heille uskottua kallista tehtävää. Tästä kaikesta hyvästä jokainen Jumalan lapsi, jolla on tilaisuus päästä kurssille tai leirille, saa osansa. Näin saimme mekin toisen leirin osanottajat tuntea. Saimme tuntea, että Jumalan Isän ylitsevuotava rakkaus virtasi sydämestä sydämeen. Ei ihme, että usein tulevat mieleen Siionin laulun sanat:

"Oi kallis joukko taivahan, Kun tunnen teitä kohtahan
Sydämen halun palavan, Se rakkautta on Jumalan."


Daniel (po. Daavid, skannaajan huom.) sanoo: "Herra on minun paimeneni: ei minulta mitään puutu. Hän kaitsee minua viheriäisessä niityssä, ja vie minua virvoittavan veden tykö. Minun sieluni hän virvoittaa: Hän vie minun oikialle tielle, nimensä tähden. Ja vaikka minä vaeltaisin pimiässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahuutta, että olet kanssani: sinun vitsas ja sauvas minun tukevat. Sinä valmistat minulle pöydän vihollisteni kohdalle: sinä voitelet minun pääni öljyllä ja minun maljani on ylitse vuotavainen. Hyvyys ja laupius noudattavat minua kaiken elinaikani, ja minä saan asua Herran huoneessa iankaikkisesti." (Ps. 23).

Meillä oli leirillä hyvä olla. Ei mitään puuttunut. Saimme levätä viheriäisellä niityllä, virvoittavien vesilähteitten tykönä. Siellä oli Jumalan virta vettä täynnä, sillä itse elämän Herra Jeesus oli lastensa keskellä murtamassa ja siunaamassa elämän leipää rakkaitten veljien suun kautta. Taivaallinen Isä moninaisilla lahjoillaan jakoi neuvon, opetuksen, varoituksen ja nuhteenkin sanoja. Kaikkia Pyhän Jumalan sanan neuvoja me niin huonomuistiset ja hitaat, omalta puoleltamme aivan kelvottomat, aina tarvitsemme. Kallis aarre on meillä saviastioissa: Iloisia ja onnellisia Jumalan lapset sittenkin ovat ja saavat olla, sillä Herran Jeesuksen sovintoveri puhdistaa kaikesta synnistä. On armojen armo, että me tällä pahalla maailman lopun ajalla saamme olla osalliset armosta, ja syntien anteeksiantamuksesta, niin kuin Pyhästä Jumalan sanasta veljien kautta kuulimme.

Viimeisellä ajalla on Siionin vuori oleva korkein kaikista vuorista, sillä itse elämän Herra Jeesus Kristus on sen perustanut. Se on kallio, joka ei järistä taida. Rakkaat, on turvallista olla lapsena lasten valtakunnassa. Lapsenhan itse elämän Herra Jeesus asettikin opetuslasten keskelle. Tässä kohden on sydämen rukous taivaan Isän sydämelle ennen kaikkea omasta kohdastani, että anna, Isä rakas lapsen mieltä, että kuuliaisena lapsena ja synnin poispanijana jaksaisin askelta ottaa vaarallisella korven matkalla. Onhan Isä luvannutkin: Minä nostan, kannan ja vien perille.

Olisi kaikkien leiriläisten puolesta, sydämen halu kiittää Heikki- veljeä ja sisarta perheineen siitä ihanasta retkestä, jonka saimme viettää kesäasunnollanne järven rannalla, suurta herkkua, jäätelöä ja mustikkahilloa syöden. Kahvikin kaikkine tarjoiluineen maistui niin hyvältä. Saunakin oli lämmitetty sitä haluaville. Sai uida kirkkaassa järvivedessä. Näkyivät Kerttu ja Tyyne- sisar uskaltavan soutelemaankin. Mutta ennen kaikkea saimme sielläkin ravita sieluamme elävällä Jumalan sanalla. Rakkaat veljemme, Oskari, Eino ja Heikki kirkastivat meille sanankuulijoille Jumalan pyhän sanan totuuksia. Välillä kaikuivat Siionin matkalaulut, jotka vielä jatkuivat autossa palatessamme virkistävän päivän jälkeen takaisin Opistolle, jossa jo päivällinen meitä odotti.

Vielä on sydämen halu kaikkien leiriläisten puolesta aivan sydämestä asti kiittää kaikkia teitä, rakkaat sisaret ja veljet, jotka itseänne säästämättä olette meille näitä kalliita keitaita olleet järjestämässä siellä opistolla. Taivaan Isä teille jokaiselle on palkitseva kaiken rakkauden ja huolenpidon, jota saimme leirillä kokea. Meillä oli siellä hyvä olla.

Rakkaat Jumalan lapset, tuntuuko teistä usein, kun oma huonous painaa ja väsymys uuvuttaa kaidalla ristin tiellä, että minä poloinen uuvun välille. Mutta kun jaksaa tätä vastahakoista savimajaa raahata seurapaikalle, niin siellä anova saa kaikki viimeisetkin epäilykset anteeksi, sillä ylösnoussut kunnian Kuningas, Herra Jeesus, käy laumansa keskellä, ja omien lastensa kautta julistaa kaikkien syntien anteeksiantamusta Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Tästä voiman lähteestä saa väsynyt matkamies voimaa.

"Muistakaa, rakkaat, aina, Kun matka ahdistaa,
Katsella alttaria, Verestä kuohuvaa.
Tää pyhä veri meitä Toisiimme' yhdistää,
Se matkan viat peittää, Rakkauden sytyttää."

Olisi sydämen rukous taivaan Isän sydämelle, että kaikki epäuskossa olevat rakkaat omaisemme saisivat vielä parannuksen armon, ja saisivat tämän kalleimman aarteen omistaa oman kuolemattoman sielunsa autuudeksi. Lukekaa rakkaat Jumalan lapset anteeksiantamuksella näitä rivejä.

Jumalan rauhaan, vähin sisaristanne,
Martta Mast
Päivämies 6.10.1976

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 21 Maalis 2011, 10:40 
Poissa
vakiintunut
Avatar

Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Viestit: 148
Paikkakunta: kotimökki
"Armo kasvattaa meitä"


Jokainen jumalanlapsi tietää ja tuntee tunnossaan, että kaikki, mitä meillä on, on armosta annettua. Armon aikakin on armoa Jumalalta. Mutta kiusaukset ja koettelemukset, tuntuvatko ne meistä armolta?

Hyvän päivän ja huolista vapaat tuokiot me ihmisinä niin kovin mielellämme lukisimme armoksi, mutta ei se riitä, sillä vastoinkäymistenkin armo kasvattaa meitä. Jumalan rakkautta on se, että "Hän lyöpi ja tukee, hän riisuu ja pukee, hän lymyy, mutta ilmestyy taas."

Ja me mielestämme lyönneiltä tuntuvat Jumalan johdon hetket, ajalliset huolet ja vastoinkäymiset, jopa sairauskin, ovat niitä kasvatuskeinoja, joilla taivaallinen Isä armossaan lastaan kasvattaa. Hän kuluttaa meistä pois omaa varmaa minää, ja näyttää toisaalta, että "minähän sinut olen käteeni pyältänyt, sinä olet minun."

Tunteekohan kukaan niin vähäuskoista uskovaista kuin tämän kirjoittaja on? Muistelen uskomiseni alkutaivalta kilvoituksen hunaja-aikana. Silloin jaksoi paremmin ottaa kaikki rakkautena Jumalalta. Nyt tuntuu vain aina siltä, ettei Jumalan tarvitseisi antaa niin usein ristin painoa sydäntä vasten, jos olisin parempi uskovainen. Me olemmekin usein sellaisia hyväjalkaisen hevosen kaltaisia, että löysillä suitsin ajaen mennä höllötellään, ja rohjetaan kulkea se kaita tiekin laidasta laitaan. Ellei Lunastaja, Jeesus Kristus, lunastamaansa lasta, lujin ottein suitsista ohjaisi, pian olisimme ravin takana toisella eli toisella puolen. Siellä kun on sen vanhan kiusaajan laitumet, ihmisjärjelle vihantana nurmikkona. Mutta taivaallinen Rakastaja näkee ja tuntee meidät, ja tietää, millaista armon leipää se nyt tuo lapsi tarvitsee.

Ole sittenkin Herra Jeesus kiitetty, ettei siinä taivaan ravinnossa ole mitään, joka ei olisi sopivaa, vain että jokainen tulee yksilönä saamaan soveliaat annokset. Ristin alla armo näkyy armona. Ristin koetuksessa vasta oikein todella kirkastuukin Jumalan pohjaton rakkaus, Jeesus tulee ystäväksi, sillä koska Hän oli joka raahasi sen raskaamman osan, ja meille jäi vain tuo suora ristin tynkä, alapää, joka upotettiin maahan. Herra Jeesus olkoon kiitetty, Hän edellä kulkevi ristin kantaja! Mekö jo tällaisten mitättömien, vaikka meille mielestämme ehkä raskaidenkin painojen alla, uupumusta tuskailisimme. Eihän toki. Eikö, rakas kiusattu veljeni ja kiusattu perheen äiti, sisareni, vielä ojennella uupumusta tuntevia käsivarsiamme uskon alkajan Herran Jeesuksen puoleen, ja lupailla uutta uskoa armojen armon, sovintoveren turvin! Uskotaan napinoinnit ja tyytymättömyydet juuri meille sopivasta osasta anteeksi Herran Jeesuksen sovintoveressä. Sillä emme ohjaile itse ajallista elämämme menoakaan, vain se on Jumalan kädessä ja johdatuksessa.

Onpa Hän vielä luvannut huolen pitää, vieläpä hamaan harmaisiin asti, vaikka piru saarnaa pitkää ikää, niin on hyvä tietää, ettei se ole sen vallassa. Sekin on meidän elämämme Herran kädessä, ja jos Hän huomaa lapsensa liian väsyneeksi, niin Hän antaa myös levon, ja senkin juuri sopivalla ajalla. Ei tosin järjen mukaan läheskään aina sopivalla ajalla. Mutta Jumalan viisauden mukaan ei tule erehdystä. "Näyttäköön ja tuntukoon tää elo vaikka miltä, aarteemme kallis tallella on, salattu maailmalta."

Ilmi Jurmu
Päivämies 26.1.1956


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 09 Kesä 2012, 15:06 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Jollei joku uudesti synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä


"JEESUS VASTASI JA SANOI HÄNELLE: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku vasta uudesti synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä.” Joh. 3: 3.

Tämä Jumalan sanan kohta on Jeesuksen ja Nikodeemuksen keskustelusta. Nikodeemus oli tullut yöllä Jeesuksen luo. Hän alkoi puhua Jeesukselle: "Mestari, me tiedämme, että Sinä olet Jumalasta opettajaksi tullut, sillä, ei taida kenkään niitä tunnustähtiä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssansa.” (Joh. 3: 2). Nikodemus oli lainoppinut ja juutalaisten ylimmäinen. Niin hän oman kunniansa tähden ja kansaa peläten menee yöllä Jeesuksen luo. Nyt Jeesus antaa hänelle tämänkaltaisen vastauksen: "Totisesti, totisesti sanon minä sinulle; ellei joku vastuudesta synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä.” Mutta Nikodeemus ei ymmärtänyt, mitä Jeesus oli puhunut hänelle. Hän alkaa ihmetellä, kuinka ihminen taitaa syntyä vanhana, taitaako hän mennä äitinsä kohtuun takaisin ja syntyä. Näin on ihmisymmärrys ja järki pimeä. Ei auta, vaikka olisi kuinka korkeasti oppinut, ellei Jumala avaa ymmärrystä näkemään omaa tilaansa, josta "Jeesus on sanonut, että Jumalan valtakunta on viisailta ja toimellisilta salattu, ja ilmoitettu yksinkertaisille ja lapsenmielisille." Me jotka olemme tuhlaajapojan teitä kulkeneet epäuskoisessa sieluntilassa synnin palvelijoina, muistamme sen kalliin hetken, kun taivaallinen Isä pyhän lakinsa kautta herätti meidät synnin unesta ja näytti mitä kohti olemme kulkemassa. Meidän täytyi lähteä kyselemään: "Mitä minun pitää tehdä, että pelastuisin." Kun Jumalan valtakunnasta saarnattiin armoevankeliumi ja annettiin kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä ja kun me uskoimme tämän synninpäästön, niin silloin saimme kokea uudestisyntymisen ihmeen ja meidän silmämme aukenivat näkemään, kuinka ihminen on todella sokea epäuskoisessa sieluntilassa.

Eikö, rakkaat matkaystävät, veljet ja sisaret, ole armoa se, että taivaallinen Isä on meitä monessa puuttuvaisia kärsinyt, että vielä tänäkin päivänä saamme olla Jumalan armolapsina tekemässä matkaa tämän rauhattoman ajan keskellä. Tällä viimeisen maailmanlopun ajalla vihollinen on keksinyt ja laittanut monenlaiset houkutukset ihmisten katseltaviksi. Televisiokin on jo monen kristityn kodin nurkassa. Näiden kautta sielunvihollinen saalistaa ihmissieluja itselleen ja koettaa Jumalan sanan ja Kristuksen opin tehdä turhaksi, etteivät ihmiset uskoisi ja tulisi vapaiksi. Jeesus on sanonut, että kun Hän tulee toisen kerran, niin tuskin hän uskoa löytää. Sen tähden, matkaystävät kalliit, meidän on otettava kaikki Jumalan sota-aseet, että voisimme tällä pahalla ajalla seisoa lujina kaikkia vihollisen ja eksytyksen voimia vastaan. Tie on kaita, ei ole varaa lähteä oikealle eikä vasemmalle. Mutta kun ahkeroimme Pyhän Hengen äänelle osoittaa kuuliaisuutta silloin kun syntiin ja vikoihin joudumme, sillä Herran Siionissa on vielä avoimet lähteet kaikkea syntiä vastaan, jossa me saamme käydä vapaasti kaiken panemassa pois, mikä meitä painaa ja tekee matkan hitaaksi. Jumalan lapsen joutuessa monien ahdistusten ja vastoinkäymisten kautta kulkemaan tämän kiusausten korven kautta, hän monta kertaa joutuu kyselemään, miksi taivaan Isän täytyy meitä näin kuljettaa. Mutta taivaallinen Isä näkee tarpeelliseksi kurittaa lapsiaan vastoinkäymistenkin kautta. Se ei tunnu meistä ilolta vaan murheelta, mutta Isä tahtoo rakkaudessaan meitä muistuttaa ja näyttää, että tämä synnin ja turmeluksen maa näkyisi meille vieraana, ja taivastoivo ja uuden kotimaan ikävä säilyisi sydämessä. Apostoli kirjoittaa: Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osalliset olleet, niin te olette äpärät ja ette lapset. Hepr. 12: 8.

Kuulepa sinä, kalliisti lunastettu ihmislapsi, joka etsit rauhaa rauhattomalle tunnollesi kaikesta, mitä tämä maailma sinulle tarjoaa, mutta et sinä sitä sieltä löydä. On etsittävä ensin Jumalan valtakunta ja Hänen vanhurskautensa, joka on laskettu tänne alas maan päälle. Jumalan seurakunta, josta Pyhän Hengen viran kautta saarnataan kaikille etsiville syntien anteeksiantamuksen armoevankeliumi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja kun sinä nöyrryt lapsen ka1taisena tämän kalliin lahjan ottamaan vastaan, niin silloin sinä ymmärrät totisesti, että tämä kalliin päästön kautta ovat synnit anteeksi annetut Isän tykönä taivaassa. Taivaallisen Isän tahto on, ettei kukaan hukkuisi, vaan kaikki perisivät iankaikkisen elämän. Ole sen tähden kuuliainen ja tee parannus, ennen kuin on myöhäistä.

Rakkaat Jumalan lapset, veljet ja sisaret, tahdommehan yhdessä Jumalan joukon kanssa tehdä matkaa. Saamme ilolla ammentaa vettä autuuden lähteistä ja uskoa kelvottoman ja tyhmän tuntoisina kaikki synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä ja näin pysymme lapsina lasten valtakunnassa, josta profeetan kautta sanotaan: "Siinä pitää matka ja tie oleman, jota niin käydään, ettei tyhmäkään eksy". Niin me nytkin tahdomme jäädä uskomaan synnit anteeksi. Onnellista matkaa kotimaan rannalle asti. Jumalan rauhaan.

Vähäisin veljenne
Kalle Kokko
Päivämies 26.5.1965

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 30 Loka 2013, 16:03 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
En minä jätä teitä orvoiksi

Jumalan lapsi, oletko kanssani joutunut epäilemään Vapahtajan jäähyväispuheen sanoja? Tai lienetkö unohtanut ne yksinäisellä vartiopaikallasi sielujemme vihollisen ja omaa tuskaisen sydämesi toistaessa sinulle epäuskon ja epätoivon sanaa: olet taivaasta unohdettu. Sinun kanssasi, joka kipuillet ja vaikerrat maailman viimojen keskellä kenties kaukana toisista Jumalan lapsista, haluan pysähtyä näiden sanojen eteen.

Epäilystesi keskellä olet varmasti usein päässyt kokemaan ja tuntemaan, että tottahan ne sittenkin ovat. "Siellä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni..." Jumalan valtakunnan kalleus on näkynyt entistä kirkkaampana ja selvempänä, kun harvoin olet päässyt sen näkyvään yhteyteen. Olethan saanut kokea senkin, että vaikka olet yksin, on Vapahtaja oman henkensä kautta sinua oman henkensä kautta sinua lähellä – sinun sydämessäsi. Tuttua on sekin, että tunnet esirukousten sinua kantavan. Kuulut seurakuntaan, joka on hajalla asuva ja taisteleva, mutta jonka jokainen elävä jäsen on Pyhän Hengen kautta liitetty yhteen rakkauden sitein. Se rakkaus on taivaasta laskettu jumalanlasten, sinun ja minunkin, sydämeen tuskaan, kuolemaan ja helvetin vaivaan asti meitä rakastaneen Vapahtajan sovintoveressä julistetussa syntien anteeksiantamuksessa. Ihmettelemme jumalanlasten rakkauden ja yhteyden voimaa, mutta siksihän se on niin käsittämättömän suuri, koska se on lähtöisin rakkauden alkulähteestä.

Omalle kohdalleni olen tuota rakkautta saanut paljon, kuluneena kesänäkin niin runsaasti, että sanat sen kertomiseen eivät riitä. Orpoutta tuntien, kasvoista yhtään jumalanlasta tuntematta tulin keväällä Pohjanmaalle. Tiesin, että Seinäjoellakin on pieni Siioni, että näillä seuduin on siellä täällä kynttilöitä, Jumalan tulia pimeyttä valaisemassa. Epäilin, saanenko heihin yhteyttä, pääsenkö seuroihin vai joudunko yksin uskomaan. Taivaan Isä on ollut armosta rikas. Ei ole tarvinnut olla yksin. Nyt tunnen paljon jumalanlapsia täällä, en vain kasvoista, vaan aivan sydämestä asti. Nälkäistä on ruokittu Seinäjoella, Lapualla, Karstulassa, Vimpelissä, Alajärvellä, Reisjärvellä, Ähtärissä, Vaasassa ja suviseuroissa kotiseudullani. Jumalan valtakunta on yksi ja sen sanoma on sama kaikkialla. Kiusatulle ja ahdistetulle siitä on virrannut aina uutta elämän voimaa: "Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.” Samaa siunausta on koettu siellä, missä meitä on ollut kaksi tai kolme koolla. Tyhjät ja köyhät Hän on täyttänyt hyvyydellään. Näin meitä rakastetaan ja hoidetaan Jumalan valtakunnassa – minuakin.

Rakkaus ei pyydä palkkaa teoistansa. Mutta ylösnousemusaamuna vanhurskas Isä maksaa armopalkan teillekin, Seinäjoen jumalan lapset. Jaksoitte minuakin, helteessä monesti kuivuneen huulille olla kohottamassa terveeksi tekevää Elävää vettä. Jaksoitte ymmärtää, tukea ja ennen kaikkea – siunata armoevankeliumilla. Portteja ei suljettu yöllä eikä päivällä... Ikävällä teistä eroan. Jokaiselle teistäkin, nuorimmasta vanhimpaan, ovat todet Vapahtajan sanat: "En minä jätä teitä orvoiksi...” Vaikka joutuisit suorittamaan elämäntehtävääsi seudulla, missä on muutama jumalanlapsi tai kenties vain sinä itse, saat olla sielläkin turvallisesti uskomassa kaikki syntisi anteeksi – epäilyksetkin – Vapahtajan sydänveressä. Taivaan Isä antaa kyllä virvoituksenkin aikoja silloin, kun sen katsoo tarpeelliseksi. Sinua tarvitaan juuri siellä missä olet. Vaikka tunnet itsesi kelvottomaksi olemaan suolana ja valona, olet sitä kuitenkin. Sinun ei tarvitse tietä, nähdä eikä ymmärtää kaiken tarkoitusta. Isä sen kyllä tietää. Älä pelkää – usko ainoastaan.

Ylipaimenen rakkaus jaksaa kantaa meidät kaikki yhteiseen kotiin. "Minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.”
Jumalan rauhaa koko Herran Siionille.
Anna-Maija Sieppi
Päivämies 1.9.1965

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 27 Marras 2018, 18:11 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Joka harhailee, eikä pysy Kristuksen opissa, ei ole Hänen omansa


Mutta kavahtakaa teitänne vääristä profeetoista, jotka teidän tykönne lammasten vaatteissa tulevat, mutta sisältä he ovat raatelevaiset sudet." Matt. 7:15

Tämä yllä merkitty Jumalan sanan kohta on Jeesuksen vuorisaarnasta, jossa Hän puhuu ja varoittaa omiaan kavahtamaan vääriä profeettoja, jotka tulevat tykönne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaiset sudet. Kun tämän päivän Jumalan lapset, sisaret ja veljet, elämme tämän nopeasti muuttuvan ja rauhattoman ajan keskellä, niin täytyy murheella todeta, että monenlaisia Jumalan sanan myyskentelijöitä on ilmaantunut tällekin meidän paikkakunnallemme, missä ei niitä ennen ole ollut, jotka opettavat, että rukoilemalla ja antamalla kastaa itsensä ollaan taivaskelpoisia.

Mitä Jeesus sanoo tällaisista opettajista. "Voi teitä kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, jotka puhdistatte juoma-astian ja ruoka-astian ulkoiselta puolelta, mutta sisältä ovat täynnä raatelemista ja tyytymättömyyttä." Matt. 23:25.

Ei liha eikä veri peri Jumalan valtakuntaa, sillä sen osa on tätä synnin turmelevaa maata, joka tulee maaksi jälleen. Mutta niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen poikansa tänne synnin maan päälle. Hän on kärsinyt kuollut ja vuodattanut pyhän, kalliin verensä meidän syntiemme tähden. Apostoli kirjoitta: "Jonka Jumala on armoistuimeksi asettanut, uskon kautta hänen veressänsä, osoittaaksensa sitä vanhurskautta, joka hänen edessänsä kelpaa, edelläkäyväisten syntien anteeksi antamisen kautta." Room. 3; 25.

Jeesus on asettanut seurakunnan tänne maan päälle. Hän on antanut omille käskyn
mennä kaikkeen maailmaan saarnaamaan parannusta ja syntien anteeksiantamusta kaikelle kansalle. Joille he antavat synnit anteeksi maan päällä, niille ne on anteeksi annetut taivaassa, ja joille he ne pidättävät, niille ne ovat pidätetty. Hän on tänäkin päivänä Pyhän Henkensä kautta seurakunnan keskellä, josta kuuluu se hyvä sanoma: sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintaveressä. Johannes kirjoittaa: "Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä." 1.Joh. 1:7.

Rakkaat sisaret ja veljet, pysykäämme lapsena lästien valtakunnassa ja osoittakaamme kuuliaisuutta Pyhän Hengen äänelle, joutuessamme syntiin ja epäilyksiin, sillä Herran Siionissa on vielä avoimet lähteet kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. Ei Jumalan lapsille ole soveliasta mennä kuuntelemaan kaikenlaisia opettajia, sillä heidän tahtonsa on aina ollut saada eksyttää ja vietellä Jumalan lapsia ulos Jumalan valtakunnasta. Jumalan sana kehottaa pakenemaan eriseuraista ihmistä, sillä sen kaltaiset eivät voi palvella Jeesusta Kristusta, vaan omaa vatsaansa ja makeilla puheilla vietellä yksinkertaisten sydämet.

Sen tähden, sisaret ja veljet, on otettava kaikki Jumalan sota-aseet, että voisimme seisoa lujina kaikkia syntejä ja eksyneitä voimia vastaan, sillä aika on paha.
Niin saamme tälläkin armon hetkellä uskoa kaikki synnit ja matkan viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Se joka meissä on hyvän työn alkanut, on sen Kristuksen päivään päättävä. Jeesus sanoo: "Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun." Onnellista matkaa kotimaan rannalle asti.
Jumalan rauhan terveisin vähäisin veljenne

Kalle Kokko
Päivämies 2.12.1964

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 27 Marras 2018, 18:11


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 27 Marras 2018, 19:42 
Poissa
vakiintunut
Avatar

Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Viestit: 148
Paikkakunta: kotimökki
Tämä on se päivä, jonka Herra teki


Ihmiselämä ajassamme lasketaan vuosissa. Kun perheeseen lahjoitetaan taivaan taimi, niin tämän lapsen aikaa lasketaan jo hänen syntymästään saakka. Niin myös on meidän jokaisen ajanlaskumme alkanut. Päivät, kuukaudet ja vuodet kulkevat peräkkäin. Määrättyjä vuosia täytettäessä on totuttu aivan juhlimaan. Erityisen juhlinnan kohteina ovat ne vuodet, jotka Jumala suo ihmiselämän päivän- ja iltapuolen aikaan. Niihin vuosiin sisältyy paljon erilaisia päiviä, sillä kahta aivan samanlaista päivää ei Jumala ole meille antanut.

»Tämä on se päivä, jonka Herra teki.” Psalmissaan kirjoittaja opettaa meitä ajattelemaan päiviemme sisältöä ja lapsen omaisesti ottamaan jokaisen hetken Herran lahjana. Miten paljon kätkeytyy tapahtumia yhdenkin päivän kohdalle. On iloisia ja on ikäviä hetkiä. Näistä hetkistä koostuukin sitten päivän mitta, jota myöhemmin tarkastellaan uudestaan. Varsinkin iltalevolle mentäessä ovat päivän tapahtumat erikoisesti mielessä, ja aivan kuin kuvastimesta niitä katselemme.

”Muistan päivää autuasta, jolloin Jeesus löysi mun, syntein tähden tuomitun. Tilastani kauheasta, nosti minut olalleen, Otti aivan omakseen."
Tätä kaunista laulua laulelee moni Jumalan lapsi tänäkin päivänä muistellen sitä aikaa, jolloin Jeesus löysi hänet ja uskon tielle auttoi. Kuului Jumalan valtakunnasta: „Katso nyt on otollinen aika, katso nyt on pelastuksen päivä "ja sen pelastuksen päivän ohjelmaan kuului katuvalle kaikkien syntien anteeksi antaminen Jeesuksen nimessä ja veressä. Ei Jumalan Siionissa vieläkään luvata parannuksen tekoa siirtää huomiseen, sillä se on liian vaarallista, koska emme tiedä, mitä huominen päivä tuo mukanaan ja tuleeko sitä kohdallemme ollenkaan. Näin parannuksen aikaa kutsutaan vain päiväksi, joka se onkin.

Mutta kilvoituksen matkallakin me tarvitsemme joka päivä uuden armon, sillä me teemme syntiä joka päivä monin tavoin, emmekä ansaitse muuta kuin rangaistusta. Jumala kuitenkin on pitkämielisyydessään meitä lapsinaan kärsinyt ja hoitanut tähän päivään saakka. Paavali antaa meillekin, kuten aikanaan heprealaisille, neuvon ja opetuksen sanoja: "Katsokaa rakkaat veljet, ettei teissä joskus olisi kellekään paha, uskoton sydän, joka elävästä Jumalasta luopuisi. Vaan neuvokaa teitänne, keskenänne joka päivä, niin kauan kuin tänä päivänä sanotaan, ettei joku teistä synnin petoksen kautta paatuisi. Sillä me olemme Kristuksesta osalliseksi tulleet, jos me muutoin aletun uskon loppuun asti vahvana pidämme. Kuin sanotaan tänä päivänä jos te kuulette hänen äänensä, niin älkää paaduttako sydämiänne, niin kuin haikeudessa tapahtui." Hebr. 3: 12-15.

Tästä näemme, miten Jumala on seurakuntaansa kätkenyt viisauden ja taidon tavarat, joilla ohjataan lasta kilvoittelemaan hyvälle ja loukkaamattomalle omalletunnolle. Me tarvitsemme joka päivä Jumalan armoneuvoja; uskonrippiä, että Jumala armossaan antaisi syntimme anteeksi, ja me tarvitsemme rakkaudenrippiä, että me valkeudessa vaeltaisimme, niin kuin hänkin on valkeudessa ja meillä olisi yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen poikansa veri puhdistaisi meidät kaikesta synnistä. — Yhteys keskenämme vain taivaallisen viisauden kautta, ettemme tottelemattomuudessa yksin kulkeutuisi pois ja Jumalan henkeä murheelliseksi saattaisi.

Meidän tulisi muistaa, että sielunvihollinen ei ole jouten, sillä se käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura etsien kenen saisi niellä. Konsteineen se on houkuttelemassa joka päivä omille kasvatuspaikoille näytellen maailman kunniaa, rikkautta, pitkää ansioluetteloa, toisen virheitä ja kaikkea sitä, mitä maailmassa on. Jos kristitty alkaa näihin mieltyä, niin silloin sielujen murhaaja on jo saanut kasvatettavan itselleen ja näin sokaistuu Jumalan armon kasvatus. Ihmisjärki ei tunne sitä, mitä Jumalan armon suuruus on, sillä se käsitetään vain uskon kautta, koska Jumala salasi nämä viisailta ja toimellisilta ja ilmoitti vain lapsenmielisille.

Tätä lapsenmielisyyttä, anteeksi anovaa ja anteeksi antavaa, me tarvitsemme jokaisen armopäivän kaikkina hetkinä.

"Suo, ettei aamurukous sammuisi huulilleni,
vaan että mielen puhtaus ohjaisi askeleeni.
Tee minut kelvolliseksi, hoitamaan päivän toimeni,
kun jälleen työhön ryhdyn."


Näin kun tahdomme pyytä ja kilvoitella, silloin voimme lapsen kuuliaisuudessa sanoa: "Tämä on se päivä, jonka Herra teki, iloitkaamme ja riemuitkaamme hänessä." Psalmi 118: 24.

Nanni Törrö
Päivämies 3.11.1965


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 13 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia