31.8.1978.
Kuningas Hiskian parannuksenteko
Jes. 38:15-20
Aamun sanassa puhutaan Juudan kuninkaan, Hiskian, elämän ratkaisevista vaiheista. Vaikka on kysymys lähes 2700 vuotta sitten tapahtuneista asioista, Hiskian kokemukset ovat niin tuttuja ja yleisinhimillisiä, että ne voisivat olla yhtä hyvin kenen tahansa meidän kokemuksiamme. Profeetta Jesajan kirjassa kerrotaan Hiskian sairastumisesta ja parantumisesta. Samassa yhteydessä on myös kuninkaan rukous.
Profeetta Jesaja joutui viemään sairasvuoteella olevalle kuninkaalle hyvin raskaan viestin: Näin sanoo Herra: Toimita talos, sillä sinun pitää kuoleman ja ei elämän. (Jes. 38:1.) Hiskia ahdistui sanoman kuullessaan. Hän käänsi kasvonsa seinään päin ja rukoili Herraa, itkien katkerasti. (Jes. 38:2, 3.) "Ah Herra, muista kuinka minä sinun edessäs olen totuudessa ja vakaalla sydämellä vaeltanut, ja olen tehnyt mitä sinulle on ollut otollinen — Nyt minun täytyy mennä haudan ovelle, ja vuoteni lopettaa — Minun aikani kului ja on minulta otettu pois, niin kuin paimenen maja; ja minä leikkasin poikki elämäni niin kuin kankuri. Hän katkaisi minut niin kuin hienon langan, sinä lopetat minut huomenesta ehtooseen asti — Minä kuikutin niin kuin kurki ja pääskynen ja vaikeroitsin niin kuin kyyhkynen — Herra, minä kärsin tuskaa, huojenna se minulta." (Jes. 38:3, 10, 12, 14.)
Hiskian rukouksesta kuvastuu havainnollisesti se ahdistus ja hätä, mitä hän koki. Profeetan sanat olivat herättäneet hänet karuun todellisuuteen. Eikö Jumala muistakaan sitä, että hän on ahkeroinut vaeltaa totuudessa ja ehyellä sydämellä ja tehdä sitä, mikä on otollista Jumalan edessä? Onko Jumala hylännyt ja unohtanut hänet? Onko hänen uskonsa ja kilvoituksensa ollut sittenkin turhaa? Ottaako Jumala häneltä pois turvapaikan, paimenen majan, seurakuntansa? Katkaiseeko Jumala hänet niin kuin kankuri hienon langan?
Miksi sitten Jumalan täytyi näin raskaalla kädellä koetella hurskasta kuningasta? Toisen aikakirjan kirjoittaja ilmaisee meille syyn Jumalan puhutteluun. Kun Hiskia oli pelastanut Jerusalemin Jumalan avulla Assyrian kuninkaan piirityksestä, alkoivat myös pakanakansat kunnioittaa ja ylistää häntä sankarikuninkaana. Hiskia ei kuitenkaan ollut kestänyt tätä, vaan hänen sydämensä oli ylpistynyt. Hän otti itselleen sen kiitoksen ja kunnian, joka olisi kuulunut Jumalalle, (2. Aikak. 32:23-25.) Näin hänen sydämensä tila ei ollut oikea Jumalan kasvojen edessä. Hiskia ei olisi ollut ulkonaisesta hurskaudestaan huolimatta valmis lähtemään tästä ajasta. Jumala rakasti kuningasta niin paljon, että lähetti profeettansa varaamaan häntä hänen synneistään. Profeetan julistama tuomio ei varmasti tuntunut aluksi rakkauden Jumalan puheelta, mutta se synnytti kuitenkin Hiskian sydämessä oikean, Jumalan mielen mukaisen murheen. Kuningas sai tunnon synneistään ja armon nähdä oma tilansa Jumalan kasvojen edessä. Itse hän ilmaisi asian näin: "Katso, suuri hätä oli minulla turvasta." (Jes. 38:17.)
Jumala näki katuvan kuninkaan hädän ja kuuli hänen nöyrän ja vilpittömän rukouksensa. Jälleen tarvittiin profeettaa, Jumalan sanansaattajaa. Jesaja sai palata kuninkaan luo jo kesken kotimatkan ja tuoda tällä kertaa ilosanoman: Minä olen kuullut sinun rukoukses ja nähnyt sinun kyynelees: Katso, minä parannan sinut - - Ja minä lisään sinulle ikää viisitoista vuotta. (2. Kun. 20:5-6.) - - Ja tämä olkoon sinulle merkiksi — katso, minä annan aurinkokellon varjon siirtyä takaisin kymmenen juonta, jotka se jo on auringon mukana laskeutunut Aahaan aurinkokellossa. (Jes. 38:7-8.) Ja aurinko siirtyi aurinkokellossa kymmenen juonta taaksepäin.
Kuningas nöyrtyi Jumalan väkevän käden alle ja sai vielä armon tehdä parannuksen. Kiitosrukouksessa hän itse kertoo tästä tapahtumasta: "Herra - - sinä annoit minun nukkua, ja teit minut taas eläväksi, Katso, suuri hätä oli minulla turvasta, mutta sinä olet minun sieluni sydämellisesti vapahtanut, ettei se hukkuisi, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäs taa." (Jes. 38:16-17.)
Hiskian elämässa sai tapahtua suuri Jumalan ihme. Jumala toimii edelleen samalla tavalla kuin Hiskian aikana. Hän vetää puoleensa elämän kohtaloissa ja pysäyttää sanansa kautta. Näin hän herättelee meitä, jotta hän saisi armahtaa meidät synneistämme ja auttaa sisälle paimenen, Herran Jeesuksen, majaan, omaan valtakuntaansa. Jumala tahtoo tänä aamuna etsiä sinua, jonka hän on sanallaan pysäyttänyt. Sinun on lohdullista tietää se, että sama uudistuminen, joka tapahtui Hiskialle, on mahdollista sinullekin. Katuvalle syntiselle kuuluu Jumalan valtakunnasta anteeksiantamuksen evankeliumi, iloinen viesti Jumalalta. Saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Jos saat Jumalalta voiman evankeliumin vastaanottamiseen, tapahtuu se ihme, että Jumala heittää syntisi selkänsä taa. Sinusta tulee Jumalan armolapsi ja hänen huoneensa asukas.
Rukoilemme virren sanoin: Suo minun oikein rukoilla sun tahtos mukaisesti. Mun sitä anna anoa, mi kestää iäisesti. Ja suo se uskon uskallus, ett' Poikas tähden rukous myös kuulluksikin tulee. (Vk. 1938; 390:3.)
(Pentikäinen, Samuli: Usko tulee kuulosta. Radiohartauksia 1965-97. Ss. 113-115. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 1999.)