Vihtori Storck: Raamatun äärellä

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Vihtori Storck: Raamatun äärellä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 24 Marras 2009, 09:02

Vihtori Storck: Raamatun äärellä

Kätten päälle panemisen kautta

"Ja apostolitten kätten kautta tehtiin monta merkkiä ja ihmettä kansan seassa. Ja olivat kaikki yksimielisesti Salomon esihuoneessa." (Apost. 5:12.)

Ensimmäiseksi tässä on se taivaallinen voima, joka ilmenee apostolien kätten päälle panemisessa. (Ap.t. 9: 17–18.)
Antoihan Herra Jeesus vallan omilleen ajaa riettaita henkiä ulos ihmislasten sydämistä. Matt. 10:1. Tämä salattu voima oli heillä Pyhän Hengen lahjan kautta, joka on kallis jumalisuuden olemus, persoona. (Joh. 20: 22 – 3.)


Yksimieliset

Sitten huomaamme, miten apostolit olivat yksimielisiä. Perustuen siihen, kuin Herra Jeesus ylimmäispapillisessa rukouksessa rukoilee. Joh. 17:11. Kerrotaan, että kansa piti paljon heistä. Tämä ilmenee siinä, että sairaita kannettiin jopa kaduille paareilla, toivoen että apostolien varjokaan sattuisi sairaisiin. Lähikaupungeista myöskin tuotiin sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia ihmisraukkoja ja kerrotaan, että kaikki paranivat. (Matt. 10: 7-8) On ensiarvoisen tärkeää, että syntisairaat saavat ymmärryksen näkemään, missä on Jumalan lapsijoukko ja apostolit. (2 Kun. 2: 19.)
Se on Jumalan sana, joka on uskovilla. Sen Herra Jeesus antoi, ja on myös ollut aikojen alusta. (Jes. 1: 2.) Tai niin kuin myös tunnoltaan herännyt Kornelius tunnustaa, kun Pietari kutsuttuna pitää seuroja Korneliuksen kotona. (Ap.t. 10: 33.)

Vankilasta vapauteen

Mutta kuten aina on ollut Jumalan valtakunnan työn, että se on saanut kokea vastustusta, ja nimenomaan usein jumalisten taholta, joilla jumalinen meno on olevinansa, vain sen voiman kieltävät pois. Niin tässäkin apostolien Raamatun kohdassa mainitaan. (Luuk. 2: 34 ja Matt. 24: 9.) On merkille pantavaa se, että vaikka fariseukset ja saddukeukset eivät edustaneet samaa linjaa taivaallisissa asioissa (Ap.t. 23: 7-8), kuitenkin silloin, kun piti Jumalan työ saada estetyksi, olivat he enimmästi yhtä, niin tässäkin. Eihän olisi luullut olevan mitään pahaa siinä, jos sairaat saivat avun ja tunnolta vaivatut Jumalan rauhan. (Luuk. 7: 22.)

Kuitenkin he paiskasivat kätensä apostolien päälle ja panivat heidät vankityrmään. Kun Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, niin mainitaan, että juutalaiset tulivat, ei ainoastaan Jeesukselle vihaiseksi, vaan myös Latsarukselle, ja pyysivät myös Latsaruksen tappaa.
Mutta kuten Herra tietää jumalaiset kiusauksista vapahtaa, mutta väärät tuomiopäivään asti kätkeä, (Ps. 1:6) niin nytkin Jumala näki omiensa suuren ahdistuksen ja lähetti enkelinsä avaamaan vankilan ovia, päästäen kiusatut Jumalan lapset vapauteen, kuten myöskin vangitun Pietarin. (Ap.t. 12: 7. )

Ei järkyttänyt ulkoa tulevia vaino ja vankeus Pietarin tunnon rauhaa, sillä hän kahleissa, kahden sotamiehen vielä vartioidessa nukkuu niin, että enkeli pukkaa kylkeen ja herättää. Ei ulkoiset myrskyt siis voi Jumalan lapsen sisäistä rauhaa järkyttää. (1. Moos. 11: 7.) Aina maailman loppuun asti, ja joka aika ja joka tilanteessa on meillä, Jumalan lapset rakkaat, väkevä, voimallinen, lapsistaan huolehtiva rakas Isä, jolta apu tulee. Eihän meillä tämän lauantai-iltapuolen uskovaisilla ole tällaisia, vainoon asti ulkoa tulevia puristuksia, vaan saamme asua vielä kuin lakiailla kedolla. (Sakarja 14: 10 - 11 ja Jes. 49: 23.)

Ehkä usein meitä pelottaa, kun Raamattu näyttää, että ennen, kun viinamäen työmiehet kutsutaan sunnuntailevolle ja ikijuhlaan, on oleva lyhyt vainon aika ajan iltana. Kysyt: kuinka minä, heikko silloin kestän? Ole turvassa, Isän voimavarat lapsiaan kohtaan eivät ole vähääkään vähentyneet. Sama tänään, eilen ja ikuisesti on hän väkevyydessään. Edelleenkin enkeli käskee, päästettyään syyttömästi vangitut (Ap.t. 5: 20) "Menkää ja puhukaa vain rohkiasti kansalle iankaikkisen elämän sanat.” (Ilm. 12: 11.)


Pappien päämiesten kuulusteltavana

Ja kuten on tavallista, että vangit kuulustellaan, niin tässäkin apostolien tekojen viidennessä luvussa mainitaan, että nimenomaan ylimmäinen pappi ja temppelin esimies, ja pappien päämiehet halusivat vangitut kuulustella. Aivan niin kuin Herra Jeesuskin vangitsemisen jälkeen moneen kertaan kuulusteltiin, niin myös syljettiin, ruoskittiin ja ilkeästi häväistiin, ja viimein kuolemaan tuomittuna ristiin naulittiin. Lähettivät palvelijat noutamaan vankeja, mutta hämmästys oli suuri. (Ap.t. 5: 23) Torni suljettu — vartijat paikoillaan — ja torni tyhjänä! Ja vielä ihmeempää; Saarnaavat taas kansalle ja temppelissä seisoen.

Kun ylipapeille, temppelin esimiehelle ja pappien päämiehelle ilmoitettiin, että jälleen nuo, jotka vangittiin, ovat vapaana ja jatkavat saarnaamista, tulee heille pelon sekainen epäilys: — Mikä tästä oikein tulee. Temppelin esimies pyytää suosiolla heitä raadin kuulusteltavaksi. He olivat huomanneet kansan yleisen mielipiteen apostoleita kohtaan myönteiseksi. Tämän vuoksi heille tuli pelko, että tuo liikehtivä kansa voi vaikka kivittää heidät. Olivathan apostolit parantaneet heidän sairaitaan, ja tämän vuoksi näkivät ja kokivat apostolien menettelyssä yleensä hyvää.


Kiukun syy

Se mikä herätti paljon kiukkua päämiesten taholla, oli se, kun apostolit saarnasivat sellaista, että Jeesus oli Jumalan poika ja maailman Vapahtaja, ja että ylipapit ja kansan päämiehet olivat Jeesuksen ilman syytä surmanneet. (Ap.t. 4:18) ja Jes. 1: 4). Pelko oli myös siitä, että Jerusalemin asuvaiset uskovat paljolta tuollaisen, ristiinnaulitusta Jeesuksesta saarnan. (2. Moos. 1:9- 10)
Kun Jeremia profeetta myös aikanaan saarnasi Jumalan sanaa aikansa ylimmäisille niin ei se saarna kelvannut heille, vaan he löivät häntä, ja panivat hänet vankeuteen ja liejukaivoon. (Jer. 20: 1 - 3 ja Jer. 26) Monta eri kertaa tämä surkealla ajalla vaikuttanut profeetta hosuttiin, ja oli vankina. (Jer. 38:4 -6)
Niin kuin ei Jeremiakaan jättänyt Jumalan sanan saarnaamista, vaikka joutui paljon lyöntiä ja vankeutta kärsimään. Samoin Pietari ja muut apostolit sanovat: "Enempi tulee kuulla Jumalaa, kuin ihmisiä." (Gal. 1: 10–12.) Apostolit saarnasivat: "Jumala on korottanut Jeesuksen oikealle kädelleen päämieheksi ja vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta." "Ja me olemme näiden sanain todistajat, ja myös Pyhä Henki, jonka Jumala on niille antanut, jotka kuulevat"

On ihmeellisen selvää puhetta. Heillä on valta Pyhältä Hengeltä, saarnata anteeksi syntejä Herran Jeesuksen nimeen. Näin tulee olemaan maailman loppuun saakka. (Luuk. 24: 47 - 49 ja Jer. 12: 3 – 4) Synneistä vapauttava saarna on suuria tekevä. Se sulkee sen uskovalta helvetin ja sen tilalle avaa taivaan. Tuo suloinen mirhami, Jeesuksen sovintoveri, Pyhän Hengen siivittämänä puhdistaa omantunnon synnin saastasta. (Kork. Veisu. eli Laulujen laulu, 5: 5)

Apostoleita puolustetaan

Tämän apostolien tekojen 5 luvun lopulla mainitaan, että eräs lakimies, Camaliel (kai sama, jonka koulussa Paavali oli ollut) nousi. puolustamaan apostoleita, puhuen toisille lakimiehille (tuomareille), miten oli ennen näitä apostoleita ollut monenlaista hengellisyyttä, ja kuinka se oli turhaan rauennut, ja sanoi: "Jos tämä neuvo eli teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukee. Vaan jos se Jumalalta, ette voi sitä tyhjäksi tehdä.” (Ap.t. 5: 38–39) "ettette myös löydettäisi sotineen Jumalaa vastaan." Tämä Camalielin "puhe kelpasi tuomarineuvostolle, ja opetuslapset päästettiin vapaaksi. Ja niin he menivät pois raadin edestä kiittäen Jumalaa. Meillä tämän lopun ajan uskovaisilla on syy Jumalan kiitokseen, että laki suojaa evankeliumin julistuksen. Kunpa epäuskoinen ihminen käsittäisi sen taivaallisen rakkauden, mikä on Herralla Jeesuksella, ja Hänen päällensä uskovilla ihmisillä siinä, kun kutsutaan ihmisiä parannukseen. Kunpa ihmisen avaavan suunsa, sen epäuskon vankilan oven, kerjäämään armoa syntien anteeksi saamiseksi, ettei tarvitseisi syntiensä kanssa painua pitkään iankaikkisuuteen. Isä rakas! Anna vielä kuulevia korvia ja vastaan ottavia sydämiä sanallesi! "Usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta." Room. 10: 17.

V. Storck
Päivämies huhtikuu 30 päivä 1968
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 02 Maalis 2010, 07:08

Kuuliaisuus ja uhri

Luuk. 10: 38 – 42

Tekstimme kertoo kahdesta sisaruksesta, joista toinen, Martta nimeltään, otti ensin Jeesuksen vastaan, kun Jeesus omiensa kanssa vaelsi heidän kauttaan. Sitten mainitaan Maria-niminen sisar, joka istui Jeesuksen jalkojen juureen tarkkaavaisena, kuulemaan suuren opettajan puhetta.

Herra Jeesus sai siis tulla heidän kotiinsa, ja he ottivat hänet vastaan. He avasivat ovensa elämän Herralle ja siitä tilaisuudesta tuli heille elämän Herran yhteinen juhla, niin kuin Jeesus sanoo: "Joka kuulee minun ääneni, ja avaa oven, sen tykö minä tahdon käydä sisälle, ja hän minun kanssani." Herra siis yhtyy vastaanottajan kassa samaan ateriaan.

Vieläkin Herra Jeesus vaeltaa, ja pyytää päästä sisälle, ja syntejään anteeksi pyytävälle, katuvalle, hän synnin päästön evankeliumissa tulee sydämeen asumaan, niin kuin hän sanoo: "Minä tahdon teissä asua ja teissä vaeltaa.” Näistä tulee sitten sitten Jeesuksen opetuslapsia, he saavat siten Jeesuksen opetuslapsen nimen, koska ovat saaneet syntymän Jumalan tahdon jälkeen totuuden sanasta.”

Mutta nyt on tekstissämme kerrottu kahdesta sisaruksesta, jotka olivat erilaiset toisiinsa nähden. Martasta tuli tuollainen ahkera, paljon huolehtiva Jumalan lapsi, joka vaivojaan säästämättä kävi palvelemaan Herraa Jeesusta, ja hänen mukanaan tulleita vieraita, sillä Jeesuksen mukana tulivat opetuslapset. Maria ei sitä vastoin ollut näin toimelias, hän vain istui ja kuunteli.

Martta ei ollut tyytyväinen sisarensa menettelyyn ja tämän vuoksi hän sanoo suurelle mestarille. Etkö huomaa, kuinka toimettomana tuo Maria sisar, istuu ja kuuntelee vain, kun sinä puhut ja opetat, ja minä joudun kaiken yksin tekemään tämän vierailun hyväksi.
Nämä sisarkuvat näkyvät vieläkin Jumalan valtakunnassa. Eivät kaikki lapset ole yhtä toimeliaita. Ensin on kuitenkin tärkeää, että kuuntelee. Jos käy liian ahkeraksi työssä ja huolehtimisessa, niin se haittaa kuulemista, ja alkaa näkemään, että minä tässä kaiken yksin teen. Jos en minä vain tee ja toimi, ei tässä mitään tule esimerkiksi seuroista. Liian vähän ne nuo toiset sisaret ja veljet toimivat ja uhraavat. Tässä saattaa olla omahyväisyyden vaara. Kyllä nämä Martat, kyllä ovat tarpeelliset Jumalan valtakunnassa. Ei valtakunnan työ pyöri henkipallona, vaan se kulkee jalkojen päällä. Monet sisaret joutuvat esim. seurojen aikana tyytymään vain toisten palvelemiseen, vaikka sydämen halu olisikin Marian tavoin kuunnella.

Kun saa oikean opetuslapsen korvan Herran Jeesuksen koulussa, niin se panee toimimaan Jumalan työn, ja veljien ja sisarien hyväksi. Se on uskon hedelmä. Tehkää työtä niin kauan, kuin päivää on. Se on hyvä osa, että on synnit anteeksi. Usko sinä, näännyksiin huolehtiva Martta, turhat huolesi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja usko sinä vähän toiminut, kuunteleva Maria, kaikki hitautesi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Vihtori Storck.
Päivämies syyskuun 21 päivä 1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Marras 2010, 17:45

Sota-aseiden teroittaminen


17 Philistealaisten leiristä läksi kolme joukkoa maata hävittämään: yksi käänsi itsensä Ophran tielle Sualin maalle,
18 Toinen käänsi itsensä BetHoronin tielle ja kolmas käänsi itsensä sille rajatielle, joka menee Seboimin laakson korpeen.
19 Niin ei löydetty yhtään seppää kaikesta Israelin maakunnasta; sillä Philistealaiset ajattelivat, ettei Hebrealaiset tekisi miekkoja ja keihäitä.
20 Ja kaiken Israelin täytyi mennä Philistealaisten tykö teroittamaan vannastansa, rautalapioitansa, kirvestänsä ja vikahdintansa.
21 Mutta heillä oli teroitusrauta vikahtimille, lapioille, hangoille ja kirveille, niin myös ojettaa pistintä.
22 Kuin tappelupäivä joutui, niin ei löytynyt miekkaa eikä keihästä kaiken kansan kädessä, jotka Saulin ja Jonatanin kanssa olivat, vaan Saulilla ja hänen pojallansa oli.
23 Ja Philistealaisten leiri läksi Mikman taipaleelle.
(1. Sam.13:17 - 23)

Vaikeaksi oli käynyt tilanne ensimmäisen Israelin kuninkaan aikana jo varsin alkuvaiheessa, kun oli jouduttu sotaan philistealaisia vastaan. Kolme joukkoa oli philistealaisten leiristä lähtenyt maata hävittämään. Nämä kolme joukkoa olivat keskenään liitossa, ja näin taktikoiden lähteneet liikkeelle täydellisessä hävitysmielessä, piirittäen Israelia kolmelta eri suunnalta.

Israelilaisten työaseet olivat jostain syystä tylsyneet ja israelilaisten seasta ei löytynyt ainuttakaan seppää, joka olisi tainnut teroittaa aseet teräviksi.
Israelissahan oli tavallisesti erittäin taitavat sepät, että ei olisi luullut niin vaikeaksi tilanteen muodostuvan. Huonohan todella tylsillä työaseilla on toimia. Nyt oli tilanne sitäkin vaikeampi, ja voisimme sanoa, äärimmäisen pulmallinen, kun piti mennä juuri sen vihollisen puolella olevien seppien luokse aseita teroituttamaan, jota vastaan oltiin sodassa. Sehän tuntuu jo aivan järjenvastaiselta ja voisimme sanoa, käytännössä mahdottomalta. Ja vielä, uskaltaisiko lainkaan mennä. Voihan vihollinen lyödä vaikka kuoliaaksi.
Vaati täydellistä nöyrtymistä vihollisen edessä, kun piti esittää asia, millaiseksi tilanne oli mennyt, aseet olivat tylsät, ja piti saada teroittajat.

Mainitaanhan, että philistealaisilla oli teroitusraudat vikahtimille, lapioille, hangoille ja kirveille, niin myös ojentaa pistintä. Me joudumme kysymään: Mitähän tämä tilanne mahtaa merkitä. Ja samalla: Onkohan vielä mahdollisuus näin vaikeaksi tilanteen muodostua tämän päivän taistelijan, heikon Jumalan lapsen kohdalla. Me olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, ja meillä on rauha Jumalan kanssa. Mutta me olemme sodassa kolmea vihollista vastaan, jotka ovat perkele, maailma ja oma liha. Niin kuin tässäkin Israelin sotavaiheessa, läksi kolme joukkoa liikkeelle tuhoamistarkoituksessa. Niin nämäkin meidän kolme vihollistamme herkeämättä, niin kauan kuin me uskossa matkaa teemme, piirittävät meitä, saadakseen uskosta lankeamaan. Siksi on kehotus: Pukekaa päällenne kaikki Jumalan sota-aseet, että te voisitte perkeleen kavalia päälle karkaamisia vastaan seisoa. Ensin uskon kilpi ja sitten hengen miekka, ja autuuden toivon rautalakki jne.

Kaikesta huolimatta me saatamme Kristittyinäkin joutua matkalla vikoihin' ja tämä on tuottanut murhetta Jumalan lapselle. Emme ole milloinkaan tahallamme tahtoneet syntiin mielistyä, emmekä ehdollamme syntiä tehdä, mutta heikkoudessa näin saattaa käydä.
Kun me joudumme vikoihin, niin sen me aina huomaamme, että on äärettömän vaikea käydä vioista parannukseen. matkalla vikoihin' ja tämä on tuottanut murhetta Jumalan lapselle. Emme ole milloinkaan tahallamme tahtoneet syntiin mielistyä, emmekä ehdollamme syntiä tehdä, mutta heikkoudessa näin saattaa käydä.

Kun me joudumme vikoihin, niin sen me aina huomaamme, että on äärettömän vaikea käydä vioista parannukseen. Vaikka olemme huomanneet, että kun olemme syntimme tunnustaneet, niin aina armoevankeliumi taivaan siunaavana kasteena on huuhtonut tunnon syytökset pois, ja ihmeellinen taivaan rauha on laskeutunut sielulle. Siksi on Jumalan sanassa kehotus: Käykää niin usein armoistuimen tykö, kuin apua tarvitsette, että saisitte avun oikeaan aikaan.

Synti on monitahoinen. Saatamme joutua syntiin niin, ettei ole toista osapuolta. Emme saa tunnollemme rauhaa, ennen kuin puhumme siitä toisille Jumalan lapsille joko julki — taikka salarippiä tehden. Nämä molemmat synnin tunnustamiset ovat Raamatun mukaisia, riippuen tapahtumien luonteesta.

Herra Jeesushan opetti: Missä kaksi taikka kolme tulee kokoon minun nimessäni, siinä minä olen heidän keskellään. Ja myös, mitä ikinä he anovat minun nimeeni sen he saavat. Mutta nyt saattaa käydä Jumalan lapselle joskus niin, että hän, ollessaan kutsumisensa tehtävässä, joutuu olemaan uskottomien ihmisten kanssa. Sillä mehän olemme vielä maailmassa, vaikka emme maailman syntimenoon mielisty.

Me saatamme sopimattomalla käytöksellä, taikka puheella, taikka teolla loukata uskotonta kanssaihmistä ja työtoveria. Nythän meitä opettaa Jumalan sana niin, että meidän tulisi asia heidän kanssaan sopia, keitä vastaan olemme rikkoneet. Jos tällaisessa tapauksessa asiaa yrittäisi korjata Jumalan valtakunnassa, niin silloinhan ei asia asianomaisen kanssa tulisi kuntoon. On todella nöyryyttävää mennä pyytämään uskottomalta anteeksi menettelyään, ja eihän uskoton ihminen voi Jeesuksen veressä anteeksi antaa. Saattaa olla joskus tilanne sellainen, ettei tuo uskoton lupaa anteeksikaan. Olen ajattelemassa kuitenkin niin, että kaikessa tapauksessa, huolimatta siitä, vaikka ei tuo uskoton ihminen lupaisikaan anteeksi, pyytäjä on vapaa. Nyt on kuitenkin eräs asia. Vaikka näin olisimme sopineet asianosaisten kanssa, niin kun on kysymyksessä uskoton ihminen, ei tietenkään asia ole kunnossa, vaikka olisimme hänen kanssaan sopineet. On tarpeellinen, ja välttämätönkin saada Jumalan valtakunnasta siunaus. Kuten yllä olevassa tapauksessa ilmenee, eivät nämä aseet olleet varsinaisesti sota-aseita, vaan enemmän elämän eri alojen työaseita, joka kuvaa niitä elämäntehtäviä, joita joudumme suorittamaan kukin kutsumuksemme saralla, ja jossa uskomme joutuu monelle koetukselle.

Jos omat asiamme eivät ole kunnossa, ja jos uskottomat näkevät menettelymme sopimattomaksi heitä vastaan, niin kuinka sitten on, kun pitäisi heitä nuhdella synnistä, ja itse olisimme huonon esimerkin osoittaneet. Israelin tapauksessakin kävi, ettei löytynyt miekkaa eikä keihästä kaiken kansan kädessä.

Jumalan lapsen taisteluaseet ovat uskon kilpi ja hengen miekka, ja nämä saadaan Jumalan valtakunnasta samoin, kuin myös niiden teroitus. Mutta kuten olemme huomanneet, meidän tarvitsee tunnon rauhan säilyttämiseksi käytännön elämässä, vaeltaa Jumalan lapsen tavoin Jumalan ja ihmisten edessä. Mainitaan, että Saulilla ja hänen pojallansa oli keihäs. Yleensä Raamatussa mainitaan Jumalan lapsen taisteluaseeksi miekka, ja nimenomaan hengen miekka. Kuitenkin jossain tapauksessa ilmenee keihäs. Erään kerran, niin kuin varmaan muistamme mm. Pinehas, lävisti kaksi synnin tekijää keihäällä, kun hän kiivaili Jumalan puolesta, kun kansa huoruuteen lankesi. Toteamme vain, että kun olemme kuuliaisuuden osoittaneet Jumalan Pyhän Hengen neuvoille, niin kyllä synnin filistealaiset ovat pakoon lähteneet, niin kuin tässäkin tapauksessa Mikman taipaleelle.

Olemme taivaan suurille sukujuhlille matkalla, ja niin haluamme Siionin kalliissa kulmakivessä teroittaa aseemme; uskomme nytkin synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä.

V. Storck
Päivämies Keskiviikkona, huhtikuun 28 päivä 1976
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Elo 2012, 09:45

Voiton päivä


"Silloin puhui Josua Herralle sinä päivänä, jona hän antoi Amorilaiset Israelin lasten eteen, ja sanoi Israelin läsnä ollessa: aurinko, seiso alallasi Gibeonissa ja kuu Ajalonin laaksossa. Ja aurinko ja kuu seisahtivat, siihen asti kuin kansa kosti vihamiehensä. Eikö tämä ole kirjoitettu hurskaan kirjassa? Niin seisoi aurinko keskellä taivasta ilman laskematta koko päivän" (Jos. 10:12-13).

Israelin kansan elämä, kulkeminen ja taistelut ovat monella tavalla esikuvia Jumalan lasten kilvoituksesta uskon tiellä. Jos me luemme näitä vaiheita pelkästään historiallisina tosiasioina niin kuin jotain muuta historiaa ja panemme taas hyllyyn, ei niillä ole mitään merkitystä meidän uskon elämälle. Kuitenkin kaikilla tapahtumilla ikiaikojen Jumala tahtoo osoittaa voimansa ja ihmeensä aikanaan olleille ja eläneille ja tänä aikana eläville Jumalan lapsille, ettemme menettäisi uskoa ja toivoa vaikeinakaan hetkinä.

Jumalan voiman, johdatuksen ja ihmeiden turvin olivat israelilaiset vihdoinkin päässeet heille luvatulle Isien maalle, jonka Jumala oli luvannut ja vannonut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ikuisiksi ajoiksi. Hän oli myöskin luvannut siunata heidän siemenensä niin lukuisaksi kuin taivaan tähdet. Heidän ympärillään oli kuitenkin monia viholliskansoja, joita vastaan he joutuivat taistelemaan ja karkottamaan edestään.

Kerran gibeonilaiset aikoivat petoksella pelastaa itsensä tuholta. He tekeytyivät repaleiseksi ja kurjaksi joukoksi, ja ottivat nuhruisiin säkkeihin kuivia leivän kamuroita ja ravistuneita leilejä. Risaiset kengät jaloissa he tulivat Israelin leiriin ja päämiesten luo anomaan armahdusta, että olisivat saaneet jäädä eloon. Lisaksi he valehtelivat, että he ovat tulleet pitkän matkan takaa ja sen tähden matkan rasitukset ovat heidän tilansa tällaiseksi saaneet.

Tuo heidän valheellinen ja kavala menettely tuli hyvin pian ilmi ja heistä tuli halonhakkaajia ja vedenkantajia, orjia. Näin saattaa sielun vihollinen monesti vaikuttaa ja panna: petollisesti menettelemään ihmisen, kun hän joutuu Jumalan Pyhän Hengen ja totuuden eteen. Sillä ei kuitenkaan kukaan pääse vapaaksi synneistä ja tunnon tuskista Jumalan lasten vapauteen, vaan totuus on teidät vapaaksi tekevä niin kuin Johannes siitä kirjoittaa: "Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen työnsä nähtäisiin, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt." (Joh. 3:21). Gibeonilaisten kimppuun alkoivat käydä heidän entiset vihollisensa ja he joutuivat pyytämään Josuaa avuksi pelastamaan heitä tuholta.

Tällainen gibeonilaisten menettely mainitaan Josuan kirjan 10. luvussa, jossa kerrotaan kuinka Jumala antoi amorilaisten sotaliittoutuman Israelin lasten eteen. Se on aina sodassa häviön merkki, jos joutuu selkänsä kääntämään viholliselle, ja joutuu pakenemaan vihollista. Tässä tapauksessa oli taistelu vihollista vastaan, ja Jumala nosti auringon koko päiväksi keskelle taivasta, joten pimeässä ei tarvinnut taistella. Sen lisäksi kuu painui alas Ajalonin laaksoon, joten sitä ei näkynyt auringon kirkkauden takia.

Tämän tapauksen edellä mainitaan keskustelu Josuan ja Jumalan kesken. Josua pyytää puhuu: "Aurinko, seiso alallasi Gibeonissa ja kuu Ajalonin laaksossa." (Joos. 10:12). Ja aurinko seisahtui koko päiväksi paistamaan keskelle taivasta. Tämän valon ja päivän turvin kansa kosti vihamiehellensä. Sanotaan, ettei yksikään päivä ollut sen kaltainen ei ennen eikä sitten, kuin Herran miehen äänen kuuli; sillä Herra soti Israelin puolesta" (Jos. 10:14). Tämä on esikuva, historiassa todeksi eletty päivä, siitä suuresta sovituksen päivästä, jolloin aurinkona ristin päällä pitkänperjantainpäivänä Herra Jeesus riippui kolmen karhean rautanaulan varassa viattomana uhrikaritsana. Hänestä Jumala oli todistanut: ”tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä." (Mark. 9:7)

Hän Herra Jeesus täytti lain niin täydellisesti, että kuu painui laaksoon ja "Ei nyt enää voikaan kantaa laki meidän päällemme, eikä muista Isä taivaan paljoutta synteimme." (SL 1. 5 säe). Näin voit sinä Jumalan armolapsi turvallisesti uskoa ja vapaana laulaa, kun on synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Kuoleman voittajana Herra Jeesus nousi ylös kuoleman haudasta, niin kuin mainitaan Josuasta taistelun jälkeen, että hän meni jälleen leiriin ja Israel hänen kanssansa. Herra Jeesus kokosi omansa ilmestyen heille ja näyttäen voiton merkit, haavat, jotka hän oli meidän edestämme sodassa saanut.

Tässä mainitaan mm. että kansa kosti vihamiehensä, kun aurinko kirkkaasti paistoi. Josua nimi merkitsee Vapahtajaa, samalla se on esikuva. Herra Jeesus on vieläkin armon taivaalla evankeliumin kautta antamassa voimaa Jumalan lapsille taistelussa sielunvihollista, maailmaa ja omaa lihaa vastaan. Me voitamme hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut ja henkensä ja verensä uhriksi meidän edestämme antanut. Vielä ylennetään voiton lippua evankeliumin kautta Jumalan valtakunnasta. Vielä kutsutaan ihmisiä epäuskon tieltä parannukseen. Epäuskoisenkin ihmisen edestä on Herra Jeesus kärsinyt ja kuollut, että hänkin saisi hänen kauttansa syntinsä anteeksi, saisi Jumalan lapsioikeuden ja kerran iankaikkisen elämän.

V. Storck
Päivämies, keskiviikko 16. 3. 1988
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Joulu 2018, 00:26

PUNAISEN MEREN IHME


VAPAUTEEN EGYPTISTÄ

Kun Jaakob perheensä kanssa matkusti Egyptiin, oli Joosef siellä Egyptin maan herrana. Jumalan hänelle antaman viisauden kautta Egypti säästyi nälkäkuolemalta. Jaakobin siirtyessä Egyptiin, oli hänen suvussaan noin 70 jäsentä. Joosefin veljet myivät hänet ismaelilaisille 20 hopiapenningin hinnasta. Näemme, miten arvokas saattaa yksi Jumalan lapsi olla, kun Joosefin, tuon 20 hopieapenningin arvoisen orjan kautta sekä Egypti että Israel sai leivän nälän aikana. Israelin kansa jäi asumaan Egyptiin. Silloinen faarao oli hyvin suosiollinen Israelin kansalle ja antoi sille hedelmällisen Goosenin asuma-alueeksi.

Kun vuosia oli kulunut ja Joosefin aikainen faarao samoin kuin Joosefkin olivat kauan sitten kuolleet, muuttuivat Israelin kansan olot huonommiksi. Egyptin hallitus alkoi vaivata heitä raskaalla työllä ja tiilien teolla. Se alkoi pelätä Israelin lisääntyessä, että sodan syttyessä israelilaiset saattaisivat kääntyä vihollisen puolelle. Säädettiin laki, joka määräsi kaikki Israelille syntyvät poikalapset surmattavaksi Niiliin hukuttamalla. Raamattu kertoo kuitenkin, että mitä enemmän heitä vaivattiin, sitä enemmän he lisääntyivät.

Vaikean, tuskaisen ajan keskellä israelilaiset rukoilivat Jumalalta apua. Jumala kuuli heidän huutonsa. Monen egyptiläisiä koetelleen vitsauksen perästä he pääsiäisyönä pääsivät irti Egyptistä matkalle maahan, jossa kukaan heistä ei ollut käynyt. Vain sen; mitä vanhemmat perimätietona olivat heille kertoneet, he siitä tiesivät. Egyptissä oli Israel elänyt 430 vuotta. Israelin kansa oli lisääntynyt suuresti, monen sadan tuhannen joukoksi.

Tuo pääsiäisyö oli egyptiläisille surman ja kauhun yö. Surman enkeli löi kaikki esikoiset. Parku kuului kaikkialta. Israelin kansa sen sijaan Jumalan käskyn mukaan teurasti pääsiäislampaan ja Karitsan verellä sivusi oven päälliset ja pihtipielet. Tämä säästi jokaisen Goosenin maan huoneen kuolemalta. Israelin kansan ei tarvinnut nälkäisenä lähteä matkalle, sillä perhekunnittain syötävä pääsiäislammas ja happamaton leipä olivat ravintona. Matka luvatulle maalle alkoi. Egyptin armeija hallituksen määräyksestä lähti Israelin perään, israelilaisilla ei olisi ollut syytä pelkoon, olivathan he lähteneet matkalle "Korkeimman käden kautta". Kuitenkin, kun saavuttiin Punaisen meren rantaan, kun meri oli edessä ja vihollinen takana, tuli heille hätä ja pelko. He huusivat Herran tykö. Samalla heille tuli ajatus, että tällaiseksi ei tilanne olisi muodostunut, jos he olisivat pysyneet Egyptissä. He panivat kaiken Mooseksen syyksi, vaikka he kaikki mielihyvin, kiiruhtaen, olivat matkalle lähteneet. Tässä nähdään, miten vaikeassa tilanteessa vastuun ja syyn helposti panisimme toisten päälle silloin, kun omista asioistamme on kysymys.

JUMALAN PELASTAVA KÄSI

Mooses alkoi häneen kohdistuneen syytöksen läpi rohkaista kansaa. Hän: vakuutti, ettei ole syytä pelkoon. Tuli seisoa alallaan ja katsoa, minkä autuuden Jumala tänä päivänä heille tekee. "Näitä egyptiläisiä, jotka te tänä päivänä näette, ei teidän pidä ikinä näkemän." Jos me tämän ihmeellisen tilanteen ja tapahtumat ottaisimme vain aikanaan koettuina historian tapahtumina, ei niiden varsinainen merkitys meille avautuisi. Vaan niin kuin monet merkilliset Raamatussa kirjoitetut tapaukset, tämäkin kertoo siitä, kuinka Jumala on voimallinen synnin hädässä olevan ihmisen pelastamaan. Jumala avaa tien, joka vie iankaikkiseen elämään uskon kautta, kun uskotaan Herran Jeesuksen sovintoveressä saarnattu evankeliumi syntien anteeksi saamiseksi.

Huutona kuului Jumalan korviin Mooseksen huokaus. Jumala: antoi kansalle kehotuksen vaeltaa, vaikka meri oli edessä. Jumala näytti kansalle ihmeellisen voimansa. Hän antoi Moosekselle käskyn: "Nosta sauvas ja ojenna kätes meren ylitse!" Kun Mooses näin teki, jakaantuivat vedet. Mereen tuli kuiva tie, jota kansa sai kulkea. Sillan rakentajia, veneitä tai laivoja ei tarvittu. Tämä puhuu voimakkaasti siitä, minkä Jumala on tähän päivään asti kätkenyt evankeliumiin, jota Jumalan valtakunnasta, Pyhän Hengen voimasta, uskon kautta, saarnataan.

Kun tie avattiin, oli sauva ja käsi ojennettuna meren yli. Kun tie suljettiin, niin ei ollut enää sauvaa, vaan yksin käsi, joka sitoi ja hukutti viholliset mereen. Toteutuivat Raamatun sanat: Kun minä avaan, ei yksikään sulje ja kun minä suljen, ei yksikään avaa. Minkä te päästätte maan päällä, se on päästetty taivaassa ja minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa.

Ymmärrämme, että Israelin kansassa oli monen ikäisiä ja heikkoja kulkijoita. Tie kantoi jokaisen ja tie oli meressä auki niin kauan, että hitainkin ennätti voittajien rannalle. Ihmeet jatkuvat. ''Niin Jumalan enkeli nousi, joka Israelin joukon edellä kävi ja meni heidän takansa." Enkeli kuvaa ja tulkitaan sanansaattajaksi. Nyt oli avoin tie edessä ja jalkojen alla. — Jeesus sanoo: Minä olen tie, totuus ja elämä. — Enkeli oli pilvenpatsaassa. Se asettui Israelin ja egyptiläisten välille valaisten Israelille päivän, mutta aiheuttaen egyptiläisille pimeän yön, niin etteivät he voineet .toisiaan lähestyä. Käytännössä varmasti oli niin, että eniten pelkäsi ja hätäili se viimeinen Israelin joukon kulkija siitä, ehtiikö hän toisten mukana voittajien rannalle. Häntä lähinnä oli tuo turvallinen pilvi. Jumalan armo saattelee tänäkin päivänä sinua, Jumalan lapsi, Jumalan joukon mukana valtakunnassaan siihen asti, kun pääsemme voittajien rannalle.

Egyptiläisille tuo sama pilvi näkyi pimeänä. Pimeältä näyttää Jumalan armoevankeliumi ihmiselle, kun sitä järjen kautta katselee. Ja vielä, kun Pyhän Hengen yhteyttä ja rakkautta ja uskoa, jonka Jumala ja meidän herra Jeesus Kristus antaa, ei ole, niin ei siellä sydämestä voi toinen toistaan lähestyä ja tuntea. Kukaan Israelin kansan jäsenistä ei hukkunut
Punaisen meren aaltoihin, mihin egyptiläiset hukkuivat. Pysyessämme uskossa Pyhän Hengen kuuliaisuudessa Jumalan valtakunnassa, saamme kerran virittää kanteleemme siihen kiitosvirteen, joka kaikuu ikuisesti. Vieläkin on armossa varaa ja veressä voimaa sinun, heikon taivaan tien kulkijan, uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tie on turvallinen ja suunta oikea!

Vihtori Storck
Päivämies keskiviikkona, toukokuun 20. päivänä 1981
No 21-1981


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 19 Joulu 2018, 00:26
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa