Vihtori Storck: Raamatun äärellä
Kätten päälle panemisen kautta
"Ja apostolitten kätten kautta tehtiin monta merkkiä ja ihmettä kansan seassa. Ja olivat kaikki yksimielisesti Salomon esihuoneessa." (Apost. 5:12.)
Ensimmäiseksi tässä on se taivaallinen voima, joka ilmenee apostolien kätten päälle panemisessa. (Ap.t. 9: 17–18.)
Antoihan Herra Jeesus vallan omilleen ajaa riettaita henkiä ulos ihmislasten sydämistä. Matt. 10:1. Tämä salattu voima oli heillä Pyhän Hengen lahjan kautta, joka on kallis jumalisuuden olemus, persoona. (Joh. 20: 22 – 3.)
Yksimieliset
Sitten huomaamme, miten apostolit olivat yksimielisiä. Perustuen siihen, kuin Herra Jeesus ylimmäispapillisessa rukouksessa rukoilee. Joh. 17:11. Kerrotaan, että kansa piti paljon heistä. Tämä ilmenee siinä, että sairaita kannettiin jopa kaduille paareilla, toivoen että apostolien varjokaan sattuisi sairaisiin. Lähikaupungeista myöskin tuotiin sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia ihmisraukkoja ja kerrotaan, että kaikki paranivat. (Matt. 10: 7-8) On ensiarvoisen tärkeää, että syntisairaat saavat ymmärryksen näkemään, missä on Jumalan lapsijoukko ja apostolit. (2 Kun. 2: 19.)
Se on Jumalan sana, joka on uskovilla. Sen Herra Jeesus antoi, ja on myös ollut aikojen alusta. (Jes. 1: 2.) Tai niin kuin myös tunnoltaan herännyt Kornelius tunnustaa, kun Pietari kutsuttuna pitää seuroja Korneliuksen kotona. (Ap.t. 10: 33.)
Vankilasta vapauteen
Mutta kuten aina on ollut Jumalan valtakunnan työn, että se on saanut kokea vastustusta, ja nimenomaan usein jumalisten taholta, joilla jumalinen meno on olevinansa, vain sen voiman kieltävät pois. Niin tässäkin apostolien Raamatun kohdassa mainitaan. (Luuk. 2: 34 ja Matt. 24: 9.) On merkille pantavaa se, että vaikka fariseukset ja saddukeukset eivät edustaneet samaa linjaa taivaallisissa asioissa (Ap.t. 23: 7-8), kuitenkin silloin, kun piti Jumalan työ saada estetyksi, olivat he enimmästi yhtä, niin tässäkin. Eihän olisi luullut olevan mitään pahaa siinä, jos sairaat saivat avun ja tunnolta vaivatut Jumalan rauhan. (Luuk. 7: 22.)
Kuitenkin he paiskasivat kätensä apostolien päälle ja panivat heidät vankityrmään. Kun Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, niin mainitaan, että juutalaiset tulivat, ei ainoastaan Jeesukselle vihaiseksi, vaan myös Latsarukselle, ja pyysivät myös Latsaruksen tappaa.
Mutta kuten Herra tietää jumalaiset kiusauksista vapahtaa, mutta väärät tuomiopäivään asti kätkeä, (Ps. 1:6) niin nytkin Jumala näki omiensa suuren ahdistuksen ja lähetti enkelinsä avaamaan vankilan ovia, päästäen kiusatut Jumalan lapset vapauteen, kuten myöskin vangitun Pietarin. (Ap.t. 12: 7. )
Ei järkyttänyt ulkoa tulevia vaino ja vankeus Pietarin tunnon rauhaa, sillä hän kahleissa, kahden sotamiehen vielä vartioidessa nukkuu niin, että enkeli pukkaa kylkeen ja herättää. Ei ulkoiset myrskyt siis voi Jumalan lapsen sisäistä rauhaa järkyttää. (1. Moos. 11: 7.) Aina maailman loppuun asti, ja joka aika ja joka tilanteessa on meillä, Jumalan lapset rakkaat, väkevä, voimallinen, lapsistaan huolehtiva rakas Isä, jolta apu tulee. Eihän meillä tämän lauantai-iltapuolen uskovaisilla ole tällaisia, vainoon asti ulkoa tulevia puristuksia, vaan saamme asua vielä kuin lakiailla kedolla. (Sakarja 14: 10 - 11 ja Jes. 49: 23.)
Ehkä usein meitä pelottaa, kun Raamattu näyttää, että ennen, kun viinamäen työmiehet kutsutaan sunnuntailevolle ja ikijuhlaan, on oleva lyhyt vainon aika ajan iltana. Kysyt: kuinka minä, heikko silloin kestän? Ole turvassa, Isän voimavarat lapsiaan kohtaan eivät ole vähääkään vähentyneet. Sama tänään, eilen ja ikuisesti on hän väkevyydessään. Edelleenkin enkeli käskee, päästettyään syyttömästi vangitut (Ap.t. 5: 20) "Menkää ja puhukaa vain rohkiasti kansalle iankaikkisen elämän sanat.” (Ilm. 12: 11.)
Pappien päämiesten kuulusteltavana
Ja kuten on tavallista, että vangit kuulustellaan, niin tässäkin apostolien tekojen viidennessä luvussa mainitaan, että nimenomaan ylimmäinen pappi ja temppelin esimies, ja pappien päämiehet halusivat vangitut kuulustella. Aivan niin kuin Herra Jeesuskin vangitsemisen jälkeen moneen kertaan kuulusteltiin, niin myös syljettiin, ruoskittiin ja ilkeästi häväistiin, ja viimein kuolemaan tuomittuna ristiin naulittiin. Lähettivät palvelijat noutamaan vankeja, mutta hämmästys oli suuri. (Ap.t. 5: 23) Torni suljettu — vartijat paikoillaan — ja torni tyhjänä! Ja vielä ihmeempää; Saarnaavat taas kansalle ja temppelissä seisoen.
Kun ylipapeille, temppelin esimiehelle ja pappien päämiehelle ilmoitettiin, että jälleen nuo, jotka vangittiin, ovat vapaana ja jatkavat saarnaamista, tulee heille pelon sekainen epäilys: — Mikä tästä oikein tulee. Temppelin esimies pyytää suosiolla heitä raadin kuulusteltavaksi. He olivat huomanneet kansan yleisen mielipiteen apostoleita kohtaan myönteiseksi. Tämän vuoksi heille tuli pelko, että tuo liikehtivä kansa voi vaikka kivittää heidät. Olivathan apostolit parantaneet heidän sairaitaan, ja tämän vuoksi näkivät ja kokivat apostolien menettelyssä yleensä hyvää.
Kiukun syy
Se mikä herätti paljon kiukkua päämiesten taholla, oli se, kun apostolit saarnasivat sellaista, että Jeesus oli Jumalan poika ja maailman Vapahtaja, ja että ylipapit ja kansan päämiehet olivat Jeesuksen ilman syytä surmanneet. (Ap.t. 4:18) ja Jes. 1: 4). Pelko oli myös siitä, että Jerusalemin asuvaiset uskovat paljolta tuollaisen, ristiinnaulitusta Jeesuksesta saarnan. (2. Moos. 1:9- 10)
Kun Jeremia profeetta myös aikanaan saarnasi Jumalan sanaa aikansa ylimmäisille niin ei se saarna kelvannut heille, vaan he löivät häntä, ja panivat hänet vankeuteen ja liejukaivoon. (Jer. 20: 1 - 3 ja Jer. 26) Monta eri kertaa tämä surkealla ajalla vaikuttanut profeetta hosuttiin, ja oli vankina. (Jer. 38:4 -6)
Niin kuin ei Jeremiakaan jättänyt Jumalan sanan saarnaamista, vaikka joutui paljon lyöntiä ja vankeutta kärsimään. Samoin Pietari ja muut apostolit sanovat: "Enempi tulee kuulla Jumalaa, kuin ihmisiä." (Gal. 1: 10–12.) Apostolit saarnasivat: "Jumala on korottanut Jeesuksen oikealle kädelleen päämieheksi ja vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta." "Ja me olemme näiden sanain todistajat, ja myös Pyhä Henki, jonka Jumala on niille antanut, jotka kuulevat"
On ihmeellisen selvää puhetta. Heillä on valta Pyhältä Hengeltä, saarnata anteeksi syntejä Herran Jeesuksen nimeen. Näin tulee olemaan maailman loppuun saakka. (Luuk. 24: 47 - 49 ja Jer. 12: 3 – 4) Synneistä vapauttava saarna on suuria tekevä. Se sulkee sen uskovalta helvetin ja sen tilalle avaa taivaan. Tuo suloinen mirhami, Jeesuksen sovintoveri, Pyhän Hengen siivittämänä puhdistaa omantunnon synnin saastasta. (Kork. Veisu. eli Laulujen laulu, 5: 5)
Apostoleita puolustetaan
Tämän apostolien tekojen 5 luvun lopulla mainitaan, että eräs lakimies, Camaliel (kai sama, jonka koulussa Paavali oli ollut) nousi. puolustamaan apostoleita, puhuen toisille lakimiehille (tuomareille), miten oli ennen näitä apostoleita ollut monenlaista hengellisyyttä, ja kuinka se oli turhaan rauennut, ja sanoi: "Jos tämä neuvo eli teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukee. Vaan jos se Jumalalta, ette voi sitä tyhjäksi tehdä.” (Ap.t. 5: 38–39) "ettette myös löydettäisi sotineen Jumalaa vastaan." Tämä Camalielin "puhe kelpasi tuomarineuvostolle, ja opetuslapset päästettiin vapaaksi. Ja niin he menivät pois raadin edestä kiittäen Jumalaa. Meillä tämän lopun ajan uskovaisilla on syy Jumalan kiitokseen, että laki suojaa evankeliumin julistuksen. Kunpa epäuskoinen ihminen käsittäisi sen taivaallisen rakkauden, mikä on Herralla Jeesuksella, ja Hänen päällensä uskovilla ihmisillä siinä, kun kutsutaan ihmisiä parannukseen. Kunpa ihmisen avaavan suunsa, sen epäuskon vankilan oven, kerjäämään armoa syntien anteeksi saamiseksi, ettei tarvitseisi syntiensä kanssa painua pitkään iankaikkisuuteen. Isä rakas! Anna vielä kuulevia korvia ja vastaan ottavia sydämiä sanallesi! "Usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta." Room. 10: 17.
V. Storck
Päivämies huhtikuu 30 päivä 1968