Arvo Perälä: Seitsemäs sinetti

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Arvo Perälä: Seitsemäs sinetti

ViestiKirjoittaja Taavetti » 29 Marras 2009, 09:45

Tämä Arvo Perälän saarna on julkaistu Siionin Lähetyslehden heinäkuun numerossa vuonna 1961. Arvo veljen käyttämä kauvon muoto kauan sanasta, ja toki muutkin virkemuodot, palauttivat elävästi mieleeni Arvo – veljen saarnatyylin sekä hänen pehmeän, mutta kuuluvan äänensä ajalta, kun vielä hänen elävästi vaikuttavia saarnojaan kuunnella.
Lukemisen helpottamiseksi laitoin väliotsikot.

’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’’


Seitsemäs sinetti

Saarnaaja Arvo Perälän puhe Parkanossa I helluntaipäivänä 1961.

Joh. Ilm. 8 luku


Luonnollisessa mielessä ajatellen, kun ihminen On oikein väsynyt ja uupunut, niin silloin puhe levosta on hänelle erinomaisen mieluista kuunnella. Ja etenkin jos tähän puheeseen liittyy tieto siitä, että lepo on lähellä, niin hän aivan kuin viimeisenkin tahdonvoimansa ponnistaa, että koska lepo on noin lähellä, minä yritän kestää siihen asti, että minä pääsen lepoon. Ja eikö ole matkaystävät aivan samalla tavalla hengellisessä mielessä. Niin kuin minä päivällä mainitsin siitä, että Jumalan lapsen elämäntunnus on näinä aikoina, aivan kuin kirkkoherra Havas lausui kerran, että syntinen lapsi on polulla Herran, aivan nääntyä tuskiin ja sotiin. Ja täällä raamatussahan on niin peitteettömät ja selvät lupaukset siitä. Herran kansalla on vielä yksi sapatinlepo tarjona. Ja joka jo Hänen lepoonsa tullut on, niin hän lepää töistänsä, niin kuin Jumalakin lepäsi töistänsä.

Ja taipaleella olevia kehotetaan, ahkeroikaa te tulla tähän lepoon. Tässä todella tarvitaan ahkeruutta. Niin kauvon kun ollaan kilvoituksen matkalla, niin tähän ei ainoastaan liity se, että meidän pitää henkilökohtaisesti uskoa, ahkeroida pitää hyvää omaatuntoa Jeesuksen veren voimalla. Vaan tähän myös liittyy, että kun vielä päivä on, niin meidän tulee tehdä työtä. Niin kuin siitä on myös kehotus, tehkää työtä niin kauvon kun on päivä, yö tulee ja silloin ei voi yksikään tehdä työtä. Mutta vaikka tässä aivan näin nimellisesti ja asiallisesti puhutaan työnteosta, niin tämähän on jokaiselle selvä, että tämä ei merkitse sitä, että meille ansiopalkkaa vastaan kerran iankaikkinen elämä annettaisiin.

Vanhurskaus

Ei ensinkään ole siitä kysymys. Sillä kun Jumalan Poika puhuu tästä asiasta, ja opettaa opetuslapsiansa. Niin hän antaa ymmärtää, että älkää ensinkään tätä asiaa sotkeko autuaaksi tulemisen asiaan, että kun te kaikki olette tehneet, mitä teille käsketty on, sanokaa, me alemme kelvottomat palvelijat, me teimme vain sen, mitä meidän pitikin tehdä. Ja kun Jumala saa säilyttää lapsellaan elävän itsetunnon, niin onkin aina asia tällä tavalla. Niin kuin Jesajan kautta Jumala sanoo, että vanhurskaus vaeltaa sinun edelläs että ihmettelee uudestaankin, että on se ihme, että minua niin kauvon kärsitty tässä valtakunnassa ja yhä kärsitään.

Mutta kun asiat menevät ylösalaisin, niin. silloin ei vanhurskaus vaellakaan enää edellä. Käydään esittelemään ja muistelemaan, että onko sitä otettu ollenkaan huomioon, että kuinka kauvon ja kuinka paljon minä olen tehnyt työtä. Ja kirjoitellaan ja puhutaan, että minut on erotettu Jumalan valtakunnasta kolmenkymmenen vuoden tai mikä milläkin on aikamäärä palveluksen jälkeen, ilman eläkettä ja ilman taivastoivoa. Silloin ei vanhurskaus vaella enää edellä.

Mutta että me nyt pääsisimme tähän tekstiin käsiksi, niin minä tässä ensimmäisenä pyytäisin sanoa, että tämähän on niin paljon sisältävä teksti. Että jos niinkin armollinen ois Jumala, että Hän aukaisisi, tämä, joka ei ole ollenkaan minun vallassani, tämä asia, niin tässä olisi äärettömän paljon puhumista. Että ei missään tapauksessa voitaisi keskittyä kuin vain tuollaisiin pääasioihin, mitkä tässä tekstissä ovat. Eikä käydä seikkaperäiseen ja sanatarkkaan selitykseen. Ja tämä ilmestyskirja on luonteeltaan niin merkillinen kirja, että ei tätä lukiessamme ensinkään voi esimerkiksi pitäytyä tekstimme johdonmukaisuuteen, niin me huomasimme tästäkin tekstistä, että tässä puhuttiin ensinnä myöhemmin tapahtuvista asioista, ja aivan kuin jälkikäteen käytiin sitten selittämään, että mitenkä ja minkä tähden tällaiseen tilanteeseen joudutaan, niin kuin tässä tekstimme alussa kuului. Kun Karitsa avasi seitsemännen sinetin, oltiin taivaassa ääneti liki puoli hetkeä. Ja sitten vielä yksi asia, ennen kuin varsinaisesti käyn tähän tekstiin, jotta me pääsisimme ymmärtämään tätä ilmestyskirjan profetiaa. Mehän olemme huomanneet, että täällä kulkee tämä pyhä luku seitsemän. Tämä oli seitsemäs sinetti. Mutta jos me mielimme päästä ymmärtämään näiden sineteiden, pasunointien ja kirjeiden sisältöä, niin on hyvä, että me aina nämä kaikki luemme kohdastaan rinnakkain.

Kuudes ja seitsemäs sinetti

Minä sanon nyt esimerkin, että jos haluaisimme päästä selvyyteen aivan kuin asian avaamiseksi ja sisälle johdattamiseksi, että minkä kaltainen on kuudennen sinetin sisältö. Niin meidän tulisi ensinnä lukea järjestyksessä kuudes kirje, ja sehän on se Filadelfian seurakunnan enkelin kirje, jossa Herra Jeesus lupaa vähävoimaiselle sellaisen armo-osoituksen. Minä teitä varjelen kiusauksen hetkestä, joka on koko maanpiirin päälle tuleva, niitä kiusaamaan, jotka maan päällä asuvat. Ja lupaan tehdä vähävoimaisesta patsaan temppeliinsä, jonka ei pidä sieltä lähtemään ulos, ja lupaa kirjoittaa tämän vähävoimaisen päälle Jumalan nimen, ja Pyhän kaupungin, Uuden Jerusalemin nimen, joka taivaasta tuli alas, ja minun uuden nimeni.
No sitten meidän pitäisi seuraavana lukea, että no minkälainen se kuudennen sinetin sisältö sitten on. Kun Karitsa avaa kuudennen sinetin, niin silloinhan tapahtui, ensinnä suuri maanjäristys, ja sen maanjäristyksen seurauksena tuli aurinko mustaksi ja kuu tuli veren kaltaiseksi ja vuoret ja kukkulat siirrettiin sijailtaan, ja taivas pakeni niin kuin kämärtynyt kirja.
Tällainen oli kuudennen sinetin sisältö ja jälleen kun kuudes enkeli soitti pasunalla, niin kertoo Johannes, minä kuulin äänen neljästä Jumalan kultaisesta alttarin sarvesta sanovan: Päästä nyt ne neljä enkeliä, jotka siinä Eufrat-virrassa sidotut ovat, ja kun ne neljä enkeliä päästettiin, niin ne olivat valmiit hetkeksi, päiväksi, kuukaudeksi ja vuodeksi tappamaan kolmatta osaa ihmisistä maan päältä.
Näin kun me rinnakkain näitä asioita luemme, niin siellä on tapahtunut sopusoinnussa, ja kuudennen sinetin kohta kertoo siitä, että Jumalan työpäivä on tullut iltaan. Silloin meidänkin työmme loppuu, kun iltakello soi. Ja ei kauvon tämän jälkeen, kun myös usko nautinnoksi muuttuu, niin kuin siitä lauluntekijä on sanonut.
Minä olen monta kertaa ihmetellyt sitä, että tämä seitsemäs sinetti, joka on oikeastaan sunnuntainsinetti, että tässä on vielä yksi ajantapahtuma: Tällainen ajantapahtuma, että taivaassa oltiin ääneti liki puoli hetkeä. Tässä on kysymys armontaivaasta, Jumalan valtakunnasta, jossa eletään hiljaiselon aikaa lauantai-iltana. Aivan niin kuin luonnollisena arkiviikon lauantaina kuudelta soitetaan sunnuntaita, vaikka eihän se silloin vuorokausi vielä vaihdu. Mutta sunnuntaita soitetaan aivan kuin merkiksi, että tulkaahan töistä poies, ja valmistautukaa ottamaan vastaan sabattia, lepopäivää. Niin minä ymmärtäisin, että aivan samalla tavalla lauantai-iltana, ennen kuin vuorokausi vaihtuu, niin - Jumala soittaa elomiehet elovainiolta sisälle, ja silloin lakkaa kulkemasta teillä ja kujilla taivaan häihin kutsujat. Ja silloin taivaassa ollaan ääneti siinä mielessä, että ulospäin valtakunnasta ei saarnata evankeliumia.

Sisällä on valo

Mutta, niin kuin olen sanonut, että sisällä Jumalan majassa on valot. Täällä on meillä oma Aurinko, Herra Jeesus. Ei meillä täällä ole pimeä. Ja täällä odottava Siionin kansa kyselee muurin vartijoilta silloin. Vartija, mikä hetki yöstä on. Ja vartijat tietysti lohduttaa odottavaa kansaa, että kyllä se pian aamunkoitto nousee ja päivä lämpenee, ja se pimeydet poistaa, kun ilma selkenee. Ja se kuulemma ilma selkenee näissä merkeissä, kun Jeesus loistossansa noutaapi kiusatun.
Kun Golgatan voittoaurinko nousee idän taivaalle, rakkaudesta punainen ja viattomuudesta valkea. Tämän valon edestä häviää kaikki varjot, ja päivä lämpenee iäksi, niin kuin kirkkoherra Havas aikoinaan sanoi, että silloin kiusatun piirittää ikuinen juhannussuven kirkkaus, jossa ei enää valita kylmän matkan taivaltaja kylmyyttään ja huonouttaan. Vaan jossa on aina seies ja kirkas sää, ja sielu saa asua lämpimässä majassa, Jumalan Pojan muotoisessa ja Jumalan Pojan luontoisessa ruumiissa.

Sitten tässä olisi laaja asia, joka pitäisi perustella, mutta niin kuin minä sanoin, en minä voi tässä seikkaperäisesti syventyä kaikkiin näkökohtiin, jos Jumala valoakin antaisi. Mutta vain noin summittain ja lyhyesti olisi syytä perustella, että no mitenkä sitä sitten tähän joudutaan, että taivaassa pitää olla ääneti liki puoli hetkeä. Jos me katselemme historiaa tältä asian kohdalta, niin me ihmeeksemme merkitsemme, että historia kertautuu. Muistelemme, että mistä sitä syytettiin Jumalan Poikaa, ja mistä Hänen apostoleitaan, kun ne raadin ja tuomioistuimen eteen vedettiin. Niin se oli pääsyytös tämä, että nämä ovat puhuneet tätä pyhää sijaa ja lakia vastaan. Pyhällä sijalla tarkoitettiin temppeliä. Jumalan Poikaa syytettiin, että se on temppelinkaataja, ja aivan samalla tavalla Hänen apostoleitaan. Ja taas on ääni ilmassa, että Jumalan lapset on kirkonvihollisia, epäkirkollisia, "tunnustuksesta ulos astuneita. On ihmeellistä, että historia kertautuu. Ja siellä meidän korkeuksilla niin valtavat jutut jatkuvasti liikkeellä, että siellä asiallisesti aivan keksitään sellaisia valheita, että Jumalan lapset kokoavat joukkoa, ja tarkoitus on se, että erotaan kirkosta. Me olemme sanoneet, että meillä on ollut aina Jumalan sanan mukaan tämä ymmärrys tästä asiasta, että me ollaan tässä niin kauvon, kuin meidän annetaan olla. Mutta Jumalan Poika sanoo, että ne erottaa teidät synagoogistaan, ja kun tämä aika joutuu, että Jumalan lapset näin erotetaan ja pyhäin leiri piiritetään. Niin tämä äänettömyys merkitsee myös sitä, niin kuin täällä ilmestyskirjassa sanotaan, että kun näin Jumalan lapset saarretaan ja erotetaan täällä maailmassa, niin sen jälkeen ei vääränvanhurskaan maailman keskellä enää kuulu Yljän ääni, eikä morsiamen ääni.

Arkin tervaajat

Mutta se merkitsee samalla sitä, että siellä ei myös kynttilänvalkeus heitä valista. On sammuneet valot silloin maailmasta. On yö ja Jumalan valtakunnassa on hiljaiselon aika, aivan niin kuin Noan arkissa seitsemän vuorokautta odotettiin, milloin vetten kohina alkaa kuulua. Aivan samalla tavalla tässä pelastuksen arkissa, joka on niin täsmälleen sen esikuvan mukaan valmistunut, että se on vielä tervattukin ennen viimeisiä myrskyjä, Jumalan aivoituksen jälkeen sisältä ja päältä. Niinhän se Noan arkkikin piti tervata, se ei olisi muuten kestänyt sitä vedenpainetta. Niin se on tämä Jumalan pelastuksen arkki nytkin tervattu, ja Jumalan lapset ovat itkeneet ja olleet pahoillaan, että miksi sitä näin pitää tervata sisältä ja päältä, kun itse meistä on nousseet miehet, jotka vääryyttä puhuvat, ja Jumalan valtakuntaa roskittavat ja tervaavat sen sisäseiniä.
Ja maailmanpoika hyvin hyvällä mielellä sitten ulkopuolelta tervaa oikein läheisenä kumppanina ja hyvällä mielellä. Mutta minä sanon uudestaankin, veljet ja sisaret, tämä ei ole sivu Jumalan aivoitusten. Se ei ois kestänyt tämä arkki viimeisissä myrskyissä, ellei sitä näin olisi tervattu.

Mutta kuulkaahan, kun Jumalan aivoitukset on kaikki toteutunut, saatte te vähävoimaiset ja köyhät lapset, niin kuin minäkin, olla turvassa täällä armonarkin seinien sisällä. Tämä kohta pohjaa ikuiselle Araradille, tämä pelastuksenarkki. Ja täältä astuu köyhä kiittäjäinlauma ikuisen maan rannoille, aloittamaan voittojuhlia Tapetun Karitsan ympärillä. Mutta tässä yhteydessä minä en tuntoni vaatimasta voi olla sanomatta, onkohan näissä iltaseuroissa yhtään sellaista, joka vielä on tämän armonarkin ulkopuolella. Kuulehan rakas ystävä, älä sinä tuudittaudu sellaiseen ajatukseen, että aina on näin, niin kuin tähän saakka on ollut vapaus ja rauha. Ja Jumalan lapset on järjestäneet seuroja, ja sinä olet vapaatahtoisesti saanut tulla kuuntelemaan evankeliumia. Ja olet suhtautunut tähän sillä tavalla, että minä menen, jos minua huvittaa ja minä olen poissa, jos minua ei huvita. Kuulehan, rakas ystävä, tämä aika loppuu, tämä vapauden aika. Ja Jumalan armohuoneen ovi suljetaan. Se Jumala painoi omalla kädellä Noan arkin oven ulkoapäin kiinni. Ja Noa ei voinut sitä aukaista.
Niin se painaa nytkin Jumala tämän arkin oven kiinni ulkoapäin. Tänä iltana se vielä aukenisi sovintosaarnan saranoilla, jos ois kolkuttajia tämän arkin ovelle. Joka käytännössä ei ole mitään muuta kuin sitä, jos täällä löytyis yksikään syntinen. Raamattuun on merkitty sellaisiakin tapauksia, että kaupungistakaan ei löytynyt kuin yksi syntinen. Kyllä kait siellä paljon enempi niitä oli, mutta ei ollut sellaista, joka olisi tarvinnut armahdusta, muuta kuin yksi, jolle oli synti niin ylitse määrän synniksi tullut, ettei pärjännyt enää syntisyytensä kanssa. Täytyi käydä anomaan armoa ja syntein anteeksiantamusta.

Äänetön tuokio taivaassa

Sitten tässä kuvattiin sitä aikaa vielä tältä puolen, kun taivaassa ollaan ääneti liki puoli hetkeä. Tätä asiaa kuvattiin, minkälaiset silloin on tuntemiset ja mitä Jumalan lapset silloin tekevät. Ja tässä oli kokonaiskuva sellainen, että silloin nousee täällä maailman kylmän lattian päältä aivan katkeamattomana pyhäin rukoukset. Ja niin kuin täällä viidennessä luvussa, aivan samoin tässä kahdeksannessa selitetään, että ne otetaan taivaassa vastaan niin arvokkaina, että ne kootaan kultaiseen maljaan.
Ne kuulemma siinäkin mielessä kootaan talteen nämä pyhäin rukoukset ja anomiset, jotka on kyynelten kanssa tehty, että ne kaadetaan vihan ja kostontulena ennen maailman ajan loppumista vastahakoisten päälle. Josta on seurauksena nämä ajan vitsaukset, jotka sitten täällä näkyvät, rangaistukset ja hirveät kärsimykset maan lapsille. Joiden äärimmäistä vakavuutta kuvaa ilmestyskirjan sana, että silloin ihmiset etsivät kuolemaa, mutta kuolemakin pakenee heitä. Kuolemakaan ei suostu palvelemaan kärsivää, viimeisen ajan lasta ajan vaivojen keskellä.
Ja tästä se lienee lauluntekijäkin ottanut sen ajatuksen, kun hän laulelee uskottomalle, rukousten ja kyynelten lapsille, että oi kuule nyt, lapsi, sinä kyynelien, joka talaat vielä rintojani, kerran ne kootaan sinun rinnoillesi, ja ne polttavat iäisesti. Nämä kyyneleet, nämä esirukoukset, joita on sinun puolestasi ja tähden käyty. Ja edelleen sanoisin, että jos ainakin Jumalan valtakunnassa paljon rukoillaan, mutta eritoten silloin, kun nämä hetket on käsillä. Niin se Korkeaveisun kirjoittaja katselee hengen silmin, mikä on savu, joka korvesta nousee, niin kuin mirhamin tuoksu, ja parhaat apteekkarin yrtit, ja hän selittää. Ne on pyhäin rukoukset, jotka täältä maan päältä nousevat. Niinkuin täällä sanottiin, ja suitsutuksen savu pyhäin rukouksista nousi enkelin kädestä Jumalan eteen. Ja tässä näkyy muuten olevan siteeraus vielä viidenteen lukuun ilmestyskirjaa, ja kahdeksanteen säkeistöön tällä kohdalla. Kun oli sanat, toinen enkeli tuli ja seisoi alttarin edessä, ja hänellä oli kultainen pyhän savun astia, jolle paljon rukouksia annettiin kultaiselle alttarille antaaksensa, joka on Jumalan istuimen edessä.

Kuinka kauan?

Siellä viidennen luvun kahdeksannessa selitetään vielä tätä rukousten aihetta. Minä näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden tapetut. Ja ne huusi suurella äänellä, kuinka kauvon sinä Jumala et tuomitse, ja meidän vertamme kosta niille, jotka maan päällä asuvat. Ja Johannes selittää edelleen. Heille annettiin valkoinen vaate ja sanottiin. Levätkää te vielä vähän aikaa, ja mikä tämä vähä aika on. Siihen asti, että teidän kanssapalvelijainne ja veljeinne luku täytetyksi tulee, jotka piti tapettamaan, niin kuin tekin.
Se on vielä tuokin rukouksen ääni nousemassa, josta me muistamme aivan alkuraamatussta, kun Jumala kutsui Kainin puhutteluun. Niin se Jumala ilmoitti siinä, että minä alen saanut tiedon veljesi Aabelin kuolemasta, sillä hänen verensä huutaa kostoa maan päältä. Ja Jumalan Poika ottaa nämä asiat, ja lausuu tällä tavalla, että aina hurskaan Aabelin verestä Sakarian Baragian pojan vereen saakka, jonka te temppelin ja alttarin vaiheella tapoitte. Se vaaditaan tältä sukukunnalta. Ja Jumala lupaa sitten rangaista ja tuomita nämä teot, kun valitut on merkitty heidän otsistansa. Tällainenhan se on raamatun linja näissä asioissa, että niin kauvon pitää tyyntä kestää, eikä rajuilma saa puhjeta, että Jumala tämän tvöpäivänsä saapi päättää. Minä tarkoitin tällä rajuilmalla tätä ulkonaista, ettei viimeiset sodat ja hirveät verityöt saa alkaa, ennen kuin Jumalan aivoitukset ovat toteutuneet.

Muuten Jumalan seurakunnalla on taisteluita raamattujen mukaan juuri iltahetkillä, ja ne ovat kaikista kuumimmat ja ankarimmat. Mutta siitä me saamme olla turvatuita, siitä tietoisuudesta, että Jumala seisottaa aurinkoa Kibeonissa ja kuuta Alajonin laaksossa, että ennen yön saapumista saadaan taistelut loppuun, että nämä sisäiset taistelut kyllä saadaan lappuun ennen yön tuloa. Ja monissa koettelemuksissa koeteltu, puhdistettu ja kirkastettu seurakunta käy sitten suljetun armonarkin ovien sisäpuolella viettämään tätä hiljaiselon aikaa, joka sitten päättyy siihen onnelliseen hetkeen, kun idäntaivas repeytyy auki ja Jumalan Poika pyhien enkeleiden saattamana tulee pitämään tuomiota tänne maan päälle. Josta on entiset matkamiehet sydämensä kauneimmat soinnut laulaneet sitä hetkeä ajatellessa. Silloin morsian saa kruunun ja kauniit voitonpalmut ja paistaa niin kuin aurinko Isän valtakunnassa.

Tähdet

Sitten täällä selitettiin, niin kuin minä jo alussa sanoin, että tämä teksti on sikäli epäjohdonmukaisen, että täällä nyt jälempänä selitetään, että minkälaisia tunnuksia tässä edellä on ollut, ennen kuin tämä hiljaisuus tulee. Ja täällä kerrottiin sellaisesta asiasta, että kun kolmas enkeli soitti pasuunalla, niin suuri tähti lankesi taivaasta, palava, niin kuin tulisoihtu, ja lankesi kolmannen osan virtain ja vesilähdetten päälle, ja tähti kutsutaan koiruohoksi. Ja kolmas osa vesistä muuttui koiruohoksi, ja monta ihmistä kuoli vetten tähden, että ne haikiaksi tehdyt olivat. Mehän olemme kaikki tietoisia tästä ilmestyskirjan kuvakielestä, että mitä tarkoitetaan taivaan tähdillä. Jumalan Poika piti seitsemää tähteä oikeassa kädessään ja selitti Johannekselle. Tämä on salaisuus näistä seitsemästä tähdestä. Nämä ovat seitsemän Aasian seurakunnan enkelit. Mutta sitten jälleen puhutaan täällä Raamatussa, että siinä on tähtein välilläkin sikäli eroa, että yksi tähti voittaa toisen kirkkaudessansa. Ja nyt, kun me tätä ajattelemme, niin se ei ole mitään muuta, mutta sitä, että kun Kristus on seurakunnalleen lahjat jakanut uskonmitan jälkeen. Niin se on kaikkinäkevänä päähuomion kiinnittänyt siihen, että minkä verran tuon tuon palvelijan saviastia kestää, että ei vain lahjat vaarantaisi hänen omaa sieluansa. Se on tämä langennut luonto, niin kuin ne vanhat sanoivat tällä sanalla. En minä tiedä ymmärrättekö tätä sanaa, ne sanovat, että se on niin nooli. Että se mielellänsä ottaisi Jumalalta kaiken kunnian, jos Jumala on lahjoja antanut. Ja Jumala on niin arka kunniastaan, että Hän on sanonut, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystä epäjumalille.

No nyt sielunvihollinen, joka on yhtä viisas kuin vanhakin, niin se aina kiinnittää huomion siihen, että kun hänellä tulee se aika, että hänelle annetaan lupa seuloa nisuja. Jumalan luvatta se ei saa vihollinen sitä tehdä. Jumalan Poika ilmoitti silloinkin opetuslapsilleen, että sielunvihollinen on pyytänyt teitä seuloa. Ja jos se ei ois saanut Jumalalta lupaa, niin ei olisi saanut seuloa. Mutta sai Jumalalta luvan. Miksikähän se Jumala sellaiseenkin antaa luvan. No tätä tarkoitusta varten, niin kuin Danielissa sanotaan, että viimeisellä ajalla monta puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan.

Tulisoihtu

Niin se sielunvihollinen aina on pitänyt sitä silmämääränä, että se on käynyt viettelemään niitä kaikista kirkkaimpia tähtiä. Minä olen kyllä ihmetellyt monesti, kun Jumalan lapsetkin sitä ihmettelevät joskus, että mitenkähän se nyt se niin ja niin jalo ja niin ja niin kirkaslahjainen mies, että se ois voinut eksyä. Minä olen sanonut yksinkertaisesti, että hyvänen aika, mikä sen ymmärrettävämpää, parhaassahan se on viemämiehen mieli, että mitä se sielunvihollinen meillä vähäpätöisillä sais aikaan. Mutta kun se pudottaa ne kaikista kirkkaimmat tähdet armontaivaalta, jotka palavat niin kuin tulisoihto, niin kuin täällä sanottiin, että oli yksi tähti, joka lankesi taivaasta, palava niin kuin tulisoihto. Se on aina saatu nähdä, että kun eriseurat lähtee Jumalan valtakunnasta, niin siinä on yksi erikoinen tähti, josta tulee eriseuran päämies. Oikein lahjakas ja kaikilta arvostettu, ja aikanaan, kun on ollut Jumalan huoneessa, niin hänen lahjoistaan on iloittu ja niistä on nautittu, kun niissä on ollut oikea taivaanvalo. Sielunvihollinen juuri tällaisia pyytää pudottaa armontaivaalta ja ihmeellinen kuva, että tämä tähti ei pudonnut paljaan maan päälle. Ottakaahan huomioon, tämä putosi virtain ja vesilähdetten päälle. Ja kun se niiden päälle putosi, niin vaikutus oli tämä, että se kolmannen osan virroista ja vesilähteistä muutti koiruohoksi. Mitä se tämä kuva tahtoo sanoa. No tämähän on hyvin tuttu kuva meille kaikille.

Lähteet

Jumalan Poikahan se tekee lähteitä sillä tavalla, että se janoiselle juottaa elävää vettä, ja tämä vesi tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu iankaikkiseen elämään. Ja Luther selittää eräässä yhteydessä myös sananpalvelijoista, ja yleensäkin Jumalan lapsista, että ne toimii aivan kuin sellaisena vesijohtona, jotka johtavat elävää vettä päälähteestä, Herrasta Jeesuksesta, kaikkiin janoisiin sieluihin. Ja kuulkaahan nyt, tästähän on selvät kokemukset, että ei se koskaan niin mene, kun kirkas tulisoihtoa muistuttava tähti putoaa taivaalta, että siitä vahingosta ei tulisi osalliseksi myös virrat ja vesilähteet. Se putosi kolmannen osan virtain ja vesilähdetten päälle ja muutti ne koiruohoksi.
Täällä vanhassa raamatussa selitetään, ja vanhan testamentin ajalta, että Israelissa oli viisikymmentä väkevää miestä, mutta maa oli hedelmätön siitä syystä, kun vesi oli mennyt pilalle. Tässäkin sanotaan, että vedet tulivat haikiaksi ja paljon kuoli tämän tähden. Ja silloin vanhan testamentin aikanakaan ei maan hedelmällisyys palautunut, ennen kuin vesi saatiin kirkastumaan, ja sitä ei muuten saatu, mutta profeetan piti suolata lähteitä. Niitä pitää lähteitäkin suolata, että vesi pysyy kirkkaana ja terveellisenä. Olkoon teidän puheenne otollinen ja suolalla sekoitettu. Se ei saa mennä liikaa imeläksi eikä karvaaksi.
Niin sillä raamattu varoittaa siitä, että ei saa tällaista vaihdostakaan tehdä, että tehdä makiasta karvasta ja karvaasta makiaa. Mutta aina asiat selittää paikalleen. Jumalan totuus ja armo pitää kulkea niin rinnakkain, että kumpaakaan lievettä ei saa venyttää pitemmälle. Nykyään on paljon siitäkin puhuttu, että kun oltaisiin armahtavaisia ja rakkauden lievettä venytettäisiin kaiken päälle, niin kyllä siitä hyvää tulisi. Me ei saa venyttää rakkauden lievettä sivu totuuden. Ne pitää kulkea rinnakkain. Mitä se tämä meille tuntematon asia tässä tahtoo sanoa, kun sanotaan, että ne muuttuivat koiruohoksi nämä vesilähteet, joiden päälle tämä palava tulisoihto, tämä kirkas taivaan tähti putosi.
Siitä selitetään tästä sanasta, että se merkitsee kirousta, eli katkeruutta, tämä sana koiruoho. Ja siitä selitetään alkukielen mukaan, että siitä voidaan myös saada sellainenkin ajatus, kun se johdatellaan alkukielen sanasta, kuin vieras vaimo. Ihmeellinen tuo merkitys, kirous ja katkeruus, tai niin kuin vieras vaimo. Eikö tämä ole hyvin ilmeinen meidänkin aikanamme, että ei Jumalan lapsetkaan ole sitä tarkalleen voineet merkitä, että milloin se tämä palkkavaimo tuli saman katon alle vapaan vaimon kanssa. Mutta sitten alettiin huomata, kun se tuli hedelmälliseksi ja rupesi katomaan Saaraa ylön. Ja sitten kun se vielä sai syntyneen poikansa kanssa tässä asua, ja kyllä se oli raskasta aikaa Saaralle, ennen kuin Jumala antoi määräyksen, että aja palkkavaimo poikineen ulos, ei se saa periä vapaan pojan kanssa.

Katkeruudet

Tällaisia aikoja sitä on eletty Jumalan huoneessa, ja koettu tällaista katkeruutta. Ja minun ei tarvitse ketään nimetä, eikä ketään soimata, kyllä te Jumalan lapset tiedätte, että minkälaiseksi on mennyt vesi noissa lähteissä, jotka ovat turmeltuneet tuolla koiruoholla. Se on sellaista vettä, että joka siitä juo, niin se kuolee. On tullut niin myrkyllinen vesi, niin kuin täällä sanotaan, ja monta kuoli vetten tähden, että ne haikiaksi tehdyt olivat.

Ja sitten edelleen täällä selitettiin, ja neljäs enkeli soitti pasunalla ja kolmas osa auringosta lyötiin, ja kolmas osa kuusta, ja kolmas osa tähdistä. Ja kolmas osa heistä pimeni, ja ei kolmas osa päivästä valaissut, eikä yöstä. Mehän tiedämme sen, että milloin se kolmas osa pimenee auringosta vaeltajan kohdalla. Se pimenee silloin, kun Pyhän Hengen virka menee hukkaan, että alkaa tulla näin laajat ja väljät käsitykset. Niin kuin minä päivällä siitä mainitsin, että tulee tällainen opinymmärrys, että kyllä sitä ulkopuolella Pyhän Hengen virankin voidaan hoitaa sovituksen virkaa. Silloin on pimennyt kolmas osa auringosta. Ja sitten mitä vahingon suuruuteen tulee, niin sanotaan, että kolmas osa taivaan tähdistä tässä myrskyssä putosi maan päälle. Minä olen ihmetellyt sitä kauvon, kun olen näitä jo katsellut täältä raamatusta, että on ihmeellisissä tunnuksissa tämä viimeisen ajan viettelys pääasiallisesti, kun se pääasiallisesti näkyy tähtisateena. Ja niinpä se näkyykin, että sananpalvelijat tässä viettelyksessä ovat kärsineet kaikista suurimman tappion. Verrattain vähän on seurakuntalaisia tässä kaatunut.
Sanomme, ettei kylläkään niitäkään vähää olisi tarvinnut kaatua. Kaikki sielut ovat kalliita Jumalalle. Ja silti me olemme paljon viipyneet Jumalan kasvojen edessä, rukoilleet ja anoneet, että Isä rakas palauttaisi heidät tiensä erehdyksestä, että sielu tulisi vapahdetuksi kuolemasta, ja verellä tulisi peitetyksi syntein paljous. Tällainen sydän on Jumalan lapsilla, vaikka meitä tässäkin asiassa on aina ymmärretty väärin. Ne ovat luulleet, että me iloitsemme tällaisesta. Ne ovat puhuneet, että se on meille nautintoa, että me saamme ”heittää yli laidan”.
Voi hyvänen aika, ettei edes järki tässä saa sanoa mitään. Ajatella sitä, että kaikki Jumalan valtakunnan työ on siihen keskitetty kautta ajan, että yksikin sielu saatais maailmasta voitetuksi. Tästä on iloittu, kun yhtäkin syntistä on saatu siunata sisälle. Voisimmeko me vastaavasti iloita siitä, että tämä lapsi kuolee ja kannetaan kuolleena ulos. Kyllä on tämä hengellinen äiti aivan, niin kuin luonnollinen äiti itkee lapsensa kuolemaa, yhtä katkerassa surussa aikaansa kuluttanut. Ja me olemme rukoilleet Jumalalta sitä armoa, että kaikki vietellyt, eksytetyt, jotka on ihmisten koiruuden ja kavaluuden kautta eksyneet, tulisivat palautetuksi Jumalan valtakuntaan, Isän lämpöiseen armohuoneeseen.
Kyllä siellä luulisi olevan kylmää ja orvontuntoista sellaiselle, joka on tottunut Isän kodin lämpimässä olemaan. Täällä rauhan ja rakkauden ilmapiirissä on saanut nauttia vapautta ja rauhaa ja taivastoivoa.

Rantareimarit

Mutta sitten täällä tekstimme lopussa vielä huudettiin taivaasta kolminkertainen valitushuuto. Minä näin ja kuulin enkelin keskellä taivasta lentävän ja suurella äänellä sanovan: Voi, voi, voi asuvaisia maan päällä, muiden kolmen enkelin pasunan äänistä, jotka vielä pasunilla soittamaan pitää, että taivaasta päin aivan säälitellään maanlapsia. Mutta tämä ei merkitse sitä, että armohuoneen asukkaiden tarvitsisi sydäntään kuormata ennakkomurheilla, että miten minä näissä kaikissa jaksan. Minä olen joskus ennenkin sanonut, ja sanon sen nytkin, vaikka Jumala henkensä kautta tiedoittaa näistä viime tapahtumista, nämä on vain niin kuin Jumalan antamat iltauutiset, että lapset tietävät, mikä on loppuillan ohjelma, ja voisi turvallisena katsella ajan merkkireimareita. Jaa, tuolta jo näkyykin rantareimari. Sehän merkitsee sitä, että me myrskyssä taistelleet, ajan aallokossa soutaneet lapset pian pääsemme tyveneen kotirantaan. Eikä tarvi peljätä, Jumalan lapset, vaikka salakareja on paljon, ja myrskynmainingit käy korkealla. Ei tarvitse peljätä, kun aluksen peräsimessä on lävistetyt kädet. Ne osaa ohjata tämän haahden oikeaan kotivalkamaan, missä myrskytuuli hiljenee, murhe ja huokaus pakenee iankaikkisesti. Jos kaikesta huolimatta, matkaystäväni rakas, sinä tunnet aivan kuin pelkoa ja huolta, ehkä niin oikeutetusta syystä muka, että kun minä olen näin vähän ymmärtävä, minä olen näin heikko, minä olen näin raadollinen ja huonokulkuinen, mitenkähän minä selviydyn kotia. Kuule, tahtoisitko sinä parempaa, kun Jumala lupaa, teitä pitää kantaa sylissä ja teitä ihannellaan polvien päällä. Sinua nytkin pyydetään Jumalan kunniaksi korjata Jumalan pyhällä evankeliumilla. Ylennä sinä sydämesi uskomaan Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä synnit anteeksi. (Siunauksia).

Kyllä se on kallista Jumalan lapset, että näin on vielä Siionin vuorella, vapaus jääneiden tykönä, ja täällä saadaan hengittää vapaata armonilmaa. Ei tarvii yhdenkään asuvaisen sanoa, minä olen heikko. Kansalla joka täällä asuu, pitää olla synteinpäästö. Ei tarvii kenenkään lähteä kipeällä tunnolla näistäkään seuroista. Jumalan sanitäärit liikkuvat täällä. Kaikkia sairaita ja haavoitettuja hoidetaan, ja tämä kallis mirhami Jeesuksen pyhä veri vielä parantaa haavoja. Tuo terveyden, rauhan ja ilon sielulle. Muistakaa te aina käydä, tekin nuorukaiset, kun te taistelussa kuumassa haavoitutte. Osaattehan te sidontapaikalle. Älkää koskaan jääkö yksinäisyyteen tuijottamaan haavojanne! Älkää jääkö kokemaan verenhukkaa! Siitä on pian seurauksena kuolema. Menkää matkaystävän luokse, jolla on Ylipäällikön antamat lääkeaineet ja sidetarpeet.
Niin siellä teitä hoidetaan, ja siellä saa sielu levon ja rauhan. Ja niin tälläkin hetkellä sinäkin, kaikista hitaimman, kylmimmän tuntoinen, jaksathan sinä jo uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä ne viimeisetkin epäilyksesi anteeksi. Ole tässä armossa siunattu. Jeesuksen nimeen. Amen.

Siionin Lähetyslehti heinä- elokuu 1961




''''''''''''''''''''''''''''''

MATKALLA


Mä vaikka olen tomu maan,
ja multaan päättyy retki.
Käy maahan kuihtumattomaan;
mun tieni joka hetki.

Ah, mullasta mä nousta saan
oi, Herra, kuvanasi.
Saan nähdä iki-isänmaan
sun kirkkaudessasi.

Ja iki-suvivirtehen
saan ääneni mä liittää.
Kun laulaa kuoro ihmeinen,
kun pelastetut kiittää.

Pauli Luodonpää

Siionin Lähetyslehti heinä- elokuu 1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Jani_S » 30 Marras 2009, 21:07

Voi hyvänen aika, millä lahjoilla tämäkin saarnaaja oli Pyhän Hengen puolesta varustettu. Tällaista Ilmestyskirjan selitystä ei juuri enää näe. Hän ei oppineiden tavoin vain tarkastele sitä, vaan todellakin selittää niin, että siitä on hyötyä uskon taistelussa.

Nyt, lähes 50 vuotta tuon saarnan pitämisen jälkeen voidaan huomata, miten oikein Perälä saarnasi; arkkia tervataan, iltakelloja soitellaan ja parannuksen tekijöitä on aina vain vähemmän. Sielunvihollinen ja maailma vihaavat Jumalan lapsia aina vain enemmän, vaikka meno on ulkoisesti sivistynyttä. Synnin mittaa täytetään jopa julkisesti ja näkyvän kirkon hyväksynnällä sellaisilla tavoilla, joita ei kehdattu ennen ääneen lausua. Tämän maailman ihmisten kädet ovat täytenään verenvikoja, kuten jo muinoin Israelissa, kun se lähti palvelemaan epäjumalia. Ei saa Suomessakaan ihminen olla varma edes hengestään, vaan hänet murhataan usein jo äitinsä kohtuun.

Talvisodan syttymisestä on tänään kulunut 70 vuotta. Useiden maiden aineellista apua muistellaan, mutta kuka muistaa kiittää Jumalaa? Hän antoi tälle maalle sellaisen siunauksen ja uskomattoman voiman, sekä teki vihollisen niin tyhmäksi, että tämä vaivainen kansa pystyi pitämään puolensa hirvittävää ylivoimaa vastaan. Näin suuren armon Jumala osoitti Suomelle, mutta vielä suuremman armon hän on osoittanut antaessaan evankeliumin kuulua täällä syntisten vanhurskaudeksi.

Millä tämä kansa nyt kiittää Jumalaa kaikesta hyvästä? Se tuo uhrinaan ahneutta, epäjumalanpalvelusta ja murhatöitä. Tämä kansa elää kuolemansynneissä, mutta silti Jumala pitkämielisyydessään antaa sen vielä kuulla sanaansa ja kutsuu parannukseen. Mutta kuinka kauan? Ei enää kauan, sillä näin ei voi jatkua pitkään. Kohta täällä käydään Jumalan sanan julistajien kurkkuun kiinni, heitä heitetään vankiloihin ja lopulta surmataan. Historia toistaa itseään, mutta Jumalan lapset tietävät, että pääsinpäivä on lähellä, ja veisaavat vankiloissaankin vain kiitosta Jumalalle sekä panevat sielläkin keskenään syntiä pois tapetun Karitsan edessä.

Voi tätä maailmaa, kun sen on tehtävä tiliä rikoksistaan. Ne maksetaan hirvittävillä kärsimyksillä, mutta itse ne on kaikessa jumalattomuudessa hankittu. Kun läntinen maailma, joka näköjään on hyvää vauhtia hylkäämässä kaiken Jumalan sanan, saa kohdata Ismaelin jälkeläiset kaikessa julmuudessaan, on tilinteon hetki käsillä. Kun Jumalan sana kävi niin arvottomaksi, että sitä ei pidetty kaiken ylimpänä elämänohjeena, vaan alettiin sallia syntiä ja laittomuutta, tuli sen mukana myös lakiuskon kannattajia asumaan kristittyyn maailmaan. Nämä omavanhurskaat lakiuskoiset alkavat sitten vikoa langenneita mutta kristityn nimeä kantavia niin, että lopulta vihaavat heitä sydämensä pohjasta. Sitten he käyvät heidän kimppuunsa, sekä piinaavat ja surmaavat heitä vihansa kyllyydestä. Tämä on jumalattoman lännen kohtalo ennen kuin loppu tulee. Tulee olemaan niin hirvittäviä sotia, että sellaisia ei ole nähty koskaan maan päällä.

Tämä maailma hukkuu synteihinsä. Mutta niihin eivät huku Jumalan lapset, vaikka ovat itsessään syntisiä, vaan heillä on edesvastaaja, herra Jeesus Kristus, joka kärsi ja kuoli koko maailman syntien edestä. Mutta tämä maailma ei tee parannusta, kuten Jumalan lapset tekevät, ja siksi se hukkuu iankaikkisesti. Mutta niin kuin Nooa meni arkkiin, menevät myös lopun ajan Jumalan lapset niin hyvään suojaan, Jumalan osoittamaan, että hänen vihansa ei lankea heidän päälleen. Missä se on, sitä emme tiedä, mutta sitä arkkia kannattaa olle rakentamassa, kun Jumala neuvoo siihen. Tämä maailma nauraa Jumalan lapsille kuten se nauroi Nooalle, sillä se ei osaa muuta kuin pilkata, kuten Ismael Abrahamin majassa. Kauan sitä arkkia tehtiin ja ilkuttiin, mutta kun taivaan ja maan lähteet aukenivat, se hukutti kerralla kaikki muut paitsi arkissa olijat.

Nyt kannattaa vielä lähteä arkkitalkoisiin. Niihin pääsee parannuksen ahtaasta portista, joka on niin ahdas, ettei mukana voi tuoda edes omia työkaluja. Kaikki taitokin on jätettävä, sillä mestari kyllä opettaa, kun töihin aletaan. Paikan päällä annetaan kaikki mitä tarvitaan ja ylöspitokin on täydellinen. Luvassa on työtä ja tuskailua haluttoman vanhan osan kanssa, mutta kuolematon sielu riemuitsee niissä talkoissa. Tästä työstä tulee aikanaan niin hyvä palkka, että kukaan ei ole osannut kuvitellakaan niin hyvää saavansa, sillä kun maailmassa ei ole enää kiven koloakaan jäljellä, jonne ihminen voisi paeta Jumalan vihaa, niin nämä arkintekijät veisailevat kirkkain äänin riemuvirttä Jumalalle ja Karitsalle.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja Rebekka » 30 Marras 2009, 22:10

Ei voi kuin aamenta sanoa Janin kirjoitukseen.
Rebekka
pirteä
 
Viestit: 290
Liittynyt: 15 Maalis 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja O.M » 01 Joulu 2009, 12:56

Syvällistä Ilmestyskirjan selitystä Perälältä, jonka kestää lukea useampaankin kertaan. Vesilähteet ovat uskovaisia ihmisiä, joiden kautta päälähde eli Jeesus Kristus vuodattaa elävää vettä kaikille tarvitseville. Suitsutus on pyhien rukoukset. Tähdet ovat seurakunnanpaimenia, taivas on armontaivas eli seurakunta. Tuossa kirjoituksessa ei selitetä kuuta ja aurinkoa tarkemmin, mutta onkohan Perälä selittänyt missään, miten ennen loppua myös kuu (laki) ja aurinko (evankeliumi) pimenevät epäuskoiselle maailmalle armontaivaan peittyessä lopullisesti pilviverhon taakse. Myös tähän Perälä viittaa puhuessaan arkin sulkeutumisesta.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja hepa » 01 Joulu 2009, 14:17

Janis:
Mutta niin kuin Nooa meni arkkiin, menevät myös lopun ajan Jumalan lapset niin hyvään suojaan, Jumalan osoittamaan, että hänen vihansa ei lankea heidän päälleen. Missä se on, sitä emme tiedä, mutta sitä arkkia kannattaa olle rakentamassa, kun Jumala neuvoo siihen.
. Tuli heti mieleen Matt. 24: koko luku, ja sieltä erityisesti
20 Mutta rukoilkaat, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sabbatina;
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja Jani_S » 02 Joulu 2009, 19:06

O.M kirjoitti:Tuossa kirjoituksessa ei selitetä kuuta ja aurinkoa tarkemmin, mutta onkohan Perälä selittänyt missään, miten ennen loppua myös kuu (laki) ja aurinko (evankeliumi) pimenevät epäuskoiselle maailmalle armontaivaan peittyessä lopullisesti pilviverhon taakse.

Eiköhän se tarkoita yleistä laittomuutta ja täydellistä välinpitämättömyyttä toisista ihmisistä. Niin kauan kuin aurinko saa paistaa, eli niin kauan kuin on evankeliumin työn aika, paistaa myös kuu eli laki, joka pitää maailman järjestyksessä ja suojelee myös evankeliumin työtä.

Laittomuuden alkamisella evankeliumin työn loppuessa on myös aivan luonnollinen esimerkki: Luonnollinen kuu saa valonsa auringosta. Jos aurinko pimenee, pimenee myös kuu. Samoin kuin kuun valo on vain auringon heijastumaa, on laki kokonaisen evankeliumin heijastumaa. Se heijastuma ei tee autuaaksi, kuten evankeliumi tekee, vaan näyttää ihmiselle vain sen, millaisessa tilassa hän on. Kuun valo, kuten tiedämme, luo synkän ja pelottavan tunnelman, suuria mustia varjoja ja vain sinne tänne hiukan valoa. Saman tekee hengellisessä mielessä laki. Mutta armon aurinko eli evankeliumi valaisee kaiken ja tuo kuun mustaamat laaksot ja vuorenseinät näkyviin, jolloin ne näkyvät jo kauaksi ja ovat helppoja kiertää. Näin vieläkin armo opettaa ja neuvoo Pyhän Hengen kautta välttämään kaikkia vaaroja.

Tiedämme myös hyvin, milloin luonnollinen kuu muuttuu punaiseksi. Se tekee sen ennen pimennystään, kun maapallo tulee sen ja auringon väliin alkaen suodattaa sille lankeavaa spektriä. Tämän ymmärrän hengellisesti niin, että kun maailma tulee lain ja evankeliumin väliin alkaen erottaa lain saarnaa pois Jumalan sanasta, ts. ei enää siedä synnin nuhteita, ja sillä tavalla luulee pystyvänsä asettelemaan Jumalan sanatkin itselleen miellyttäviksi, se vain eksyy yhä kauemmaksi Jumalasta. Sille jää jäljelle enää vain kuun valo tarjolle, koska se on itse sormeillut Jumalan sanaa. Sanoohan raamattukin, että jos joku yhdenkin sanan poistaa raamatusta tai lisää siihen, saa päälleen kaikki siinä mainitut vitsaukset.

Punaista kuuta on selitetty myös niin, että se tarkoittaa lain ja evankeliumin sotkemista sekä jumalattoman maailman yrityksiä ottaa evankeliumi omiin käsiinsä, saarnata jopa syntien anteeksiantoa, ja jopa samoilla sanoilla kuin Jumalan valtakunnassa. En näe tässä ristiriitaa lain ja evankeliumin erottamisen eli Jumalan sanan muuttelun kanssa.

Jumalan armolapsilla ei ole kuitenkaan hätäpäivää, vaikka maailma miten vääntelisi Jumalan sanaa ja halventaisi Jeesuksen veren voimaa. Kun aikansa iltaan tulleelle maailmalle paistaa enää vain verenpunainen kuu, jolla se luulee näkevänsä kaiken tarpeellisen, loistaa Jumalan valtakunnan ikuisuuden aamuun yhä kirkas armonaurinko. Ne tekevät sen yhtäaikaa ja samaan kohteeseen, mutta eri suunnilta, aivan kuten luonnolliset esimerkkinsä.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Touko 2011, 20:54

Matti Suo on selittänyt lain ja evankeliumin suhdetta auringon ja kuun vertauskuvalla. Kuten kuu loistaa auringolta lainaamaansa valoa, samoin laki loistaa kalpeasti valoa, jota se lainaa evankeliumin auringolta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja hepa » 18 Touko 2011, 08:04

Mitä se tämä meille tuntematon asia tässä tahtoo sanoa, kun sanotaan, että ne muuttuivat koiruohoksi nämä vesilähteet, joiden päälle tämä palava tulisoihto, tämä kirkas taivaan tähti putosi.
Siitä selitetään tästä sanasta, että se merkitsee kirousta, eli katkeruutta, tämä sana koiruoho. Ja siitä selitetään alkukielen mukaan, että siitä voidaan myös saada sellainenkin ajatus, kun se johdatellaan alkukielen sanasta, kuin vieras vaimo.


Näköjään on sekin ennalta tiedetty miten Jumalan valtakunnasta ulos joutuneet tulevat katkeriksi. Tuo oli vähän pelottava asia, että kun kirkas tähti putoaa (ilmeisesti saarnamies lankeaa) niin se vie kolmanneksen mennessään, mutta niinhän aina on hajaannusten yhteydessä käynyt.

Mielenkiintoinen asia oli tuo, kun lauantai-iltana ehtookelloja soitetaan ja työmiehet kutsutaan elovainiolta valmistautumaan pyhän viettoon, niin Myllyn ääni vaikenee ja ennen vuorokauden vaihtumista ollaan puoli hetkeä hiljaa. Ei ole enää parannuksen tekijöitä, eikä evankeliumia sarnata.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja Taavetti » 21 Helmi 2012, 21:31

Uudestisyntyminen Raamatun valossa

Uudestisyntyminen on käsite, jonka avulla Raamattu selvimmin ilmentää sitä totuutta, että hengellinen elämä Jumalan lapsissa ei ole heidän omaa työtään, vaan perustuu Jumalan luonnolliseen puuttumiseen heidän elämäänsä. Mutta heti alussa on tarpeellista huomioida tuon sanan merkitys, uudestisyntyminen tai jälleen syntyminen. Nuo sanathan kertovat siitä, että ennen sitä on käynyt kuolema, kuollut kun ei voi kuolla, on täytynyt olla ennen kuolemaa elämä Jumalan yhteydessä.

Tämä koskettaa sitä asiaa, joka taakse jääneinä vuosina on ollut paljon esillä perisynti-käsitettä ja siihen liittyvänä Kasteen sakramentin merkitystä käsiteltäessä. Ef. 2: 1 tulee esille tuo asia, että pakanain lapset olisivat omistaneet lahjana iankaikkisen elämän syntyessään tähän maailmaan, mutta kuolema tuli ylitsekäymisten tähden, kun vanhemmat olivat epäuskoisia, eivätkä kyenneet toteuttamaan sitä Jeesuksen neuvoa: "Opettakaa heitä pitämään kaikki, minkä minä olen käskenyt teille." (Tekeehän kuolema kyllä työtään niissäkin kodeissa, joissa tätä neuvoa kaikessa heikkoudessa yritetään toteuttaa. Sielujen vihollisella on käytettävissä niin monenlaiset murha-aseet.) Mutta mitä tulee tähän tärkeään asiaan, jota tutkimme, en o1e löytänyt Raamatusta, että hengellinen kuolema tapahtuisi muusta syystä, kuin syntein ja ylitsekäymisten tähden. Lasten ei tarvitse hukkua Isän pahaintekojen tähden eikä päinvastoin, vaan jokainen hukkuu omien syntiensä tähden. Läpi Raamatun piirtyy vain tämä linja: Jumala tuomitsee sen mukaan, mitä ihminen on ruumiissaan tehnyt, oli se sitten hyvä taikka paha.

Mutta jos nyt kuitenkin jonkun mieltä jäisi askarruttamaan tämä asia: Kuinka se sittenkin on: Eikö Raamatussa ole kirjoitettu: ”Yhden ihmisen kautta on synti maailmaan tullut ja synnin kautta kuolema, niin on kuolema tullut kaikkein ihmisten päälle, että kaikki ovat syntiä tehneet." Room. 5: 12. Taas asia päättyi siihen, että kaikki ovat syntiä tehneet. Me emme väheksy lankeemuksen vahinkoa. Se oli hirvittävä, mutta me katsomme sen syvyyttä Raamatun näkökulmasta, ja se on tämä: Vahinko oli kauhea, kun sen tähden täytyi Jeesuksen jättää taivas, ottaa orjan muoto, tulla ihmiseksi. Mutta niin kaukaa kuin lankeemus kuoleman varjot lyö, yhtä kaukaa kävi Jeesus perkeleen töitä särkemään. Lunastusta ei voitu suorittaa Jumaluustasolla, kun lapsilla on liha ja veri, hän on niistä osalliseksi tullut, että kuolemansa kautta hukuttaisi sen jolla kuoleman valta oli, se on perkeleen. Hepr. 2: 14. Mutta vaikka Hän tuli lihasta ja verestä osalliseksi. Hänen kuitenkin piti olla viaton, saastaton, syntisistä erotettu ja korkeammaksi taivaita tehty." Hepr. 7: 26. Ja kuinka varhain Hänet syntisistä erotettiin jo sikiämisessä. Koska me langenneen Aadamin jälkeläiset sikiämme turmeltuneesta siemenestä ja täältä saakka piti lunastus aloittaa, Hän sikisi turmeltumattomasta siemenestä, Pyhästä Hengestä. Sitä tarkoitin tuossa aikaisemmin sanoessani: Niin kaukaa kuin lankeemus kuoleman varjot löi, yhtä kaukaa kävi Jeesus perkeleen töitä särkemään. Sillä Kristus, kun me vielä heikot olimme, on ajallansa jumalattoman edestä kuollut." Room. 5: 6. Ja edelleen: "Mutta Jumala ylistää rakkauttansa meitä kohtaan, että kuin me vielä syntiset olimme, on Kristus meidän edestämme kuollut, sillä jos me Jumalan kanssa olimme sovitetut Hänen poikansa kuoleman kautta, kuin me vielä Hänen vihollisensa olimme, paljoa enemmin me autuaiksi tulemme Hänen elämänsä kautta, että me sovitetut olemme." Room: 5: 8-10. Ja vielä: "Niin kuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkien ihmisten päälle." Room. 5: 18.

Eikös vain Raamatun perusteella tule selväksi tuo, että Jeesuksen lunastusansio kykenee peittämään perisynninkin, eikä ainoastaan tekosynnit. Jouduin tässä näin paljon perustelemaan tätä asiaa, minkä tähden ei Raamattu vaadi uudestisyntymistä lapsilta, koska niiden kohdalta on Jeesus kuoleman syyn ottanut pois, maksaessaan perisynninkin ja kaikki synnit. Nyt on aika palata siihen, mitä tämä esityksen otsikko keskeisempänä asiana ilmentää. Uudestisyntyminen Raamatun valossa. Lähtökohta lienee tässä asiassa tuo, joka on jo ulkonaisesti elämän, jopa luonnonläheinen asia, eihän voi syntyä mitään elävää elämää, ellei ole siemen, johon on kätketty elämä. Uuden Testamentin kirjeet puhuvat siitä, että uskovat ovat synnytetyt Jumalan elävällä sanalla. Kuten Piet. 1. epistola 1: 23 sanoo: [i]"Niin kuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy." Ja Jaak. 1: 18: "Hän on meidät synnyttänyt tahtonsa jälkeen totuuden sanalla, että me uutiset hänen luontokappaleistansa olisimme." On siis kysymys elävästä Jumalan sanasta ja sen kuulemisesta. ''Elävä usko sikiää evankeliumin kuulemisesta, syntein anteeksi saamisesta Kristuksen ansion tähden. Jeesus sanoo Joh. 5: 24 – 25: "Totisesti, totisesti sanon minä teille: Joka kuulee minun sanani ja uskoo sen, joka minun lähetti, hänellä on iankaikkinen elämä." Ja edelleen: "Hetki tulee ja nyt jo on, että kuolleet saavat kuulla Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää."[/i]
Tarvitsee siis kuulla Jumalan Pojan ääni: "Ne sanat, jotka minä puhuin, ovat henki ja elämä. Kirjain kuolettaa vaan henki on, joka eläväksi tekee." Sen tähden Jeesus tähdentää sitä, niin kuin Isä minut lähetti, niin minä myös lähetän teidät." Isä oli lähettänyt Poikansa henkensä voitelemana, nyt kun Jeesus lähettää omiaan, hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki" jne. "Minä annoin heille sinun sanas, ja maailma vihasi heitä, sillä ei he ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole." Joh. 17: 14.

”Jos he minua vainosivat, niin he teitäkin vainoovat. Jos he minun sanani kätkivät, niin: he teidänkin sananne kätkevät." Tästä se johtuu maailman viha, kun Jeesuksen opetuslapset kantavat suussaan ja sydämessään Häneltä saatuja iankaikkisen elämän sanoja. Pyhästä Hengestä osattomilla on vain kuollut kirjain ja, ja avuttomuutensa tähden kärsineinä he ovat tällä viimeisellä maailman ajalla käyneet ylikorostamaan sakramentit, että he saisivat niistä synnyttämisvälineen. Sakramentit ovat kuitenkin asetetut uskovaisten, iankaikkisen elämän osallisuudessa olevien hoitovälineiksi. "Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei ympärileikkaus, eikä esinahka mitään kelpaa, vaan uusi luontokappale." Gal. 6: 15. Sitten muutamia Raamatun todistuksia, miten Kristuksen lähetit ovat toimineet. Paavali kertoo kirjeessä Philemonille, kuinka hän siteissä ollessa siitti Onesimuksen. Apt. 10 kertoo, miten alati rukoillen almuja jakaneen, hurskaan, Jumalaa pelkääväisen Korneliuksen tarvitsi kutsua Pietari kotiinsa, jolla oli iankaikkisen elämän sanat. Ja kun Pietari saarnasi siellä huomauttaen, kenen asettama ja lähettämä palvelija hän on, ja mitä Jeesus on käskenyt hänen saarnata. Hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että Hän on se, joka Jumalalta on säädetty elävien ja kuolleitten tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen joka uskoo Hänen päällensä, pitää hänen nimensä kautta synnit anteeksi saaman. "Kun Pietari vielä näitä puhui, lankesi Pyhä Henki kaikkein niiden päälle, jotka puheen kuulivat." Apt. 10: 42-44. Opetuslapset saivat siis ennen kastetta Pyhän Hengen, jonka johdosta Pietari sanoi: "Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin, vedellä kastamasta. Pietari muisti tarkoin Mestarin käskyn: "Uskottomia älkää kastako, vaan joka uskoo ja kastetaan, hän pelastuu." Ja hän käski heitä kastaa Herran nimeen. Nytpä se olikin paikallaan, koska Pietari sanoo 1. ep. 3: 21: "Ei, että siinä lihan saastaisuudet pannaan pois, vaan että se on hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta. Samoin Filippus, kun Herran Enkeli kehotti menemään sitä tietä, joka Jerusalemista menee alas Batsaan ja siellä hän kohtasi kantasen kamaripalvelijan, joka luki Jesajas-profeettaa, mutta ei ymmärtänyt: Filippus alkoi saarnata luetun kohdan johdolla evankeliumia Jeesuksesta. Ja kun he tiellä vaelsivat, tulivat he veden tykö ja kamaripalvelija sanoi, katso, tässä on vesi, mikä estää minua kastamasta. Mutta Filippus sanoi, jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jeesuksen Kristuksen Jumalan pojaksi. Ja he astuivat veteen, Filippus ja kamaripalvelija, ja hän kasti hänen. Niin hänenkin sydämellä sikisi usko evankeliumin kuulosta ja nyt voi Filippus, kuullessaan hänen uskontunnustuksensa, saattaa hänet sakramentin osallisuuteen. Jumalan Pyhä Henki suorittaa siis tämän työn eläväksi tekemällään sanalla, jota Jumalan valtakunnasta saarnataan. Uudensyntymisen todellisuutta kuvaavat myös muut sanonnat. "Herätetyt Kristuksen kanssa. Ylösnousseet hänen kanssaan." Room. 6: 3. "Pukekaa päällenne uusi ihminen, joka Jumalan jälkeen luotu on." Ef. 4: 24. Tämän ihmisessä tapahtuvan Jumalan työn edellytyksenä on Kristuksen täytetty työ. Ef. 2: 6 sanotaan: "Jumalan työn edellytyksenä on Kristuksen täytetty työ." Ef. 2: 6 sanotaan: "Ja on meidät ynnä hänen kanssansa herättänyt ja istuttanut taivaallisiin menoihin Kristuksessa, Jeesuksessa. Ja te olette hänessä täydelliset, joka kaiken herrauden ja esivallan pää on. Jonka kautta te myös ympärileikatut olette, sillä ympärileikkauksella, joka käsittä tapahtuu syntisen ruumiin pois panemisen kautta lihassa Kristuksen ympärileikkauksella.” Ef. 2: 10 – 11. Sana syntyminen jo ilmaisee, että on kysymyksessä jotakin aivan uutta, joka ihmisessä Jumalan työn perusteella luodaan. Eikä tätä uutta voi saada aikaan kenenkään ihmisen tahto, vaan yksin Jumala. Niin kuin Joh. 1: 13: "Jotka ei verestä eikä lihan tahdosta, ei myös miehen tahdosta, mutta Jumalasta syntyneet ovat. Ainoa edellytys ihmisen puolelta on usko Jeesukseen Kristukseen. Niin kuin Mooses ylensi käärmeen korvessa, niin myös ihmisen Poika pitää ylennettämän, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkumaan, mutta iankaikkisen elämän saamaan." Joh. 3: 14-15.

Uudensyntymisen kautta ihminen tulee osalliseksi Jumalan luonnosta, niin kuin Piet. 2. ep. 1: 4 sanoo: ”Joidenka kautta meille ne suurimmat ja kalliit lupaukset lahjoitetut ovat, että te niiden kautta Jumalan luonnosta osallisiksi tulisitte, jos te katoovaisen maailman himon vältätte." Ja Jumalan luonto on rakkaus. Siitä ilmaantuvat Jumalan lapset ja perkeleen lapset. Jokainen, joka ei tee vanhurskautta, ei se ole Jumalasta, ja joka ei rakasta veljiänsä. Me tiedämme, että me olemme kuolemasta elämään ` siirretyt, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei veljiänsä rakasta, se pysyy kuolemassa. Siinä tulee järkyttävällä tavalla ilmi, mitä on tapahtunut 1. Joh. 3: 10, 14 niille, joilta on rakkaus Jumalan lapsia kohtaan vaihtunut vihaksi. "Jokainen joka veljeänsä vihaa, hän on murhaaja, ja te tiedätte, ettei yhdessäkään murhaajassa ole iankaikkinen elämä pysyvä." 1. Joh. 3: 15.

Rakkaat sisaret ja veljet. Te kuolemasta elämään siirretyt ja te, joilta ei koskaan ole yhteydet katkenneetkaan elämän antajan kanssa, kun olette varjeltuneet lapsuuden uskossa. Iloitkaamme siitä, kun olemme Jumalan lapset. Vaikka ei vielä ole ilmestynyt, miksi me tulemme, mutta me tiedämme, koska hän ilmestyy, mekin tulemme Hänen kaltaiseksensa, kun kuuliaisina vaellamme. Kuuliaiset lapset Jumala hyvästi siunaa. Hän siunaa sinua nytkin, sinä huonouttasi vaikeroiva lapsi. Saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Lasten kesken jaetaan saastuttamatoin ja turmelematoin perintö, kun tulemme täysi-ikäisiksi. Sillä me alemme Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset.

Arvo Perälä
Päivämies 20.1.1965
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 31 Elo 2012, 20:59

Aviouskollisuus


Aviokäskyn on itse kolmiyhteinen Jumala jo ennen syntiinlankeemusta suurella juhlallisuudella asettanut. "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän loi: mieheksi ja vaimoksi loi hän heidät." 1. Moos. 1:27. "Ja Herra Jumala sanoi: ei ole hyvä ihmisen yksinänsä olla, minä teen hänelle avun, joka hänen tykönänsä oleman pitää. Sen tähden pitää miehen luopuman isästänsä ja äidistänsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja tulevat yhdeksi lihaksi". 1. Moos. 2:18-24. Jumala itse vihki ja siunasi ensimmäisen avioparin, Aadamin ja Eevan. "Jumala siunasi heitä, ja Jumala sanoi heille: kasvakaa (hedelmöitkäät) ja lisääntykää ja täyttäkää maata, ja tehkää se teillenne alamaiseksi". 1. Moos. 1:28.

Aviokäsky on syntiin lankeamisen jälkeen vasta uudesti säännöillä ja siunauksella vahvistettu. Vaimolle sanoi Jumala: "Minä saatan sinulle paljon tuskaa, koska raskaaksi tulet, sinun pitää synnyttää lapsia kivulla, ja sinun tahtosi pitää miehesi alle annettu oleman, ja hänen pitää vallitseman sinua. Ja Aadamille sanoi hän: "ettäs kuulit emäntäsi ääntä ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ei sinun pidä siitä puusta syömän, kirottu olkoon maa sinun tähtesi; surulla pitää sinun elättämän itsesi hänestä kaiken elinaikasi". 1. Moos. 3: 16 – 17.

Nämä alkuun merkityt Raamatun kohdat ovat osoituksena siitä, kuinka avioliitto on pyhä ja korkea, koska itse Jumala on sen asettanut. Hän on tuntenut tarkoin tekonsa ja on valmistanut sopivan avun, että synnin ruumista kantava ihminen voisi Jumalan tahdon tiellä puhtaana vaeltaa, kuten Paavali 1. Korinttolaiskirjeen 7. luvun 2. jakeessa sanoo: "Mutta huoruuden tähden pitäköön kukin oman vaimonsa, ja jokainen pitäköön oman miehensä." Tässä tulemmekin sille alueelle, jota kirjoituksen otsikko vaatii. Ei ole mitään niin läheistä yhteyttä täällä ihmisten maailmassa kuin kaksi ihmistä, jotka Jumalan sanalla yhdistetään, eivät he ole enää kaksi vaan yksi. Mutta tämänkin yhteyden säilyttämiseksi tulee elää Jumalan sanan ohjeiden mukaan. Jos yhteiselle taipaleelle lähtiessä jo on jotakin salattavaa, että täytyy toisenlaisena esittäytyä, mitä todellisuudessa on, kostautuu se ennen pitkää ja tulee esille sellaisena särönä, jota ei helposti saada eheäksi. Onnen tukeva pohja, luottamus, on poissa. Sanomatta ei saa jäädä "tässäkään yhteydessä se, että anteeksi anominen ja anteeksiantaminen Jeesuksen veressä on ainoa voima tällaisetkin asiat korjaamaan.

Yhteistä matkaa varten on Jumala myös sanansa neuvoilla tiemme viitoittanut. "Mies antakoon vaimolle velvollisen mielisuosion, niin myös vaimo miehelle. Ei ole vaimolla valtaa omalle ruumiillensa, vaan miehellä, ei myös miehellä ole valtaa ruumiillensa, vaan vaimolla." Tällaiset ohjeet löydämme 1. Korinttolaiskirjeen 7. luvun 3 – 4. jakeissa. "Älkää toinen toistanne välttäkö, jollei se ole molempien suosiosta hetkeksi." 1. Kor. 7:5. Tässä on sellainen Raamatun kohta, jota sielunvihollinen selittää omalla tavallaan puolustuksena aikamme hengen mukautumiseen lapsisäännöstelyssä. Lupaahan Raamattu eritä hetkeksi. Me sovitamme tämän sille ajalle, jonka asiaa tutkineet ovat todenneet suvunjatkumiselle olevan herkimmän. Tämäkin määrätietoinen toimenpide on aivan samaan tähtäävä kuin aikamme apuvälineillä voimaan saatettu lapsirajoitus. Lukija voi ajatella, että nyt kirjoittaja poikkesi aiheesta "aviouskollisuus". Mutta samassa jakeessa Paavali tuo ensinnäkin esille sen, missä tarkoituksessa hän suosittelee toistensa välttämistä hetkeksi: "Että teillä jouto olisi paastota ja rukoilla." Tarkoitus on siis aivan toinen, kuin mihin sielunvihollinen sen pyytää sovittaa.

Sitten Paavalin neuvo jatkuu: "Ja tulkaa jälleen yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän himonne hillittömyyden puolesta." 1. Kor. 7:5. Kiusaushan sinänsä ei ole synti, jos sen kestää, säilyy autuaana. Mutta siinä on myös vaara langeta, jos ja kun vihollinen vaanii juuri heikkoa hetkeä ja tuo synnin houkutuksen tarjolle. "Joka haureudesta on syttynyt, se on niin kuin palava tuli, eikä lakkaa siihen asti kuin hän itsensä polttaa. Hekumallisella ihmisellä ei ole lepoa ruumiissansa siihen asti kuin hän tulen sytyttää." Siirak. 23: 22 – 23. Mies, joka aviokäskynsä rikkoo, ja ajattelee itseksensä: Kuka minua näkee? Tämä välttää ainoasti ihmisien silmät, ja ei muista: Herran silmää paljon kirkkaammaksi aurinkoa. Joka näkee kaikki mitä ihmiset tekevät ja katsoo salaisiinkin loukkaisiin.” Siirak. 23: 25, 27, 28. "Se mies pitää julkisesti kaupungissa rangaistaman, ja pitää otettaman kiinni, kuin hän vähimmän eteensä katsoo. Juuri niin pitää myös sille vaimolle tapahtuman, joka miehensä hylkää, ja saa toisesta perillisen. Ensisti on hän kovakorvainen Jumalan käskylle, sitälikin tekee myös syntiä miestänsä vastaan, ja kolmanneksi saa huoruudestansa lapsen. Nämä pitää erotettaman seurakunnasta, ja hänen lapsensa pitää sen maksaman." Siirak. 23: 20 – 34. Sillä vaimo, joka miehen hallussa on niin kauan kuin mies elää on häneen lailla sidottu, mutta jos mies kuolee, niin hän on miehen laista vapaa. Sen tähden jos hän toisen miehen kanssa on miehensä eläissä, niin hän huoraksi kutsutaan, mutta jos mies kuolee, niin hän on laista vapaa, ettei hän huoraksi tule, jos hän toisen miehen kanssa on." Tämä ei tarkoita vapaita suhteita, joista pidetään suurta ääntä ajassamme, vaan sitä, että miehensä kuoltua on vapaus solmia uusi avioliitto,. kun se Herrassa tapahtuu.

On joskus lausuttu niinkin Jumalan sanan ohjeiden vastaisesti, että mies on luomakunnan kruunu, joten hänellä olisi oikeus avioliiton pyhyys rikkoa. Katsokaamme tätäkin Jumalan sanan valossa: "Sillä portto saattaa leivältä pois, mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän. Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaatteensa pala? Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta? Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee, ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy. Joka vaimon kanssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee." Sananl. 6: 26 – 29, 32. Tällaiset ovat iäti muuttumattoman Jumalan sanan ohjeet näistä asioista. Tarkoitus on, että jokunen suolarae näidenkin sanojen kautta tulisi heitetyksi synnissä mätänevän maailman ja lähinnä rakkaan, rappioituvan kansamme lasten sydämille ja omilletunnoille. Mutta tarkoitus ei rajoitu tähän, vaan siihen liittyy rukous, että Jumala saisi vaikuttaa katumisen murheen mielensä jälkeen, mikä saattaa parannuksen autuudeksi, jota ei yksikään kadu. Kaikki synnit, mitä ihminen on ruumissaan tehnyt, annetaan anteeksi Jumalan valtakunnassa sinullekin, epäuskoiselle synnin orjalle. Ja jos vihollinen on saanut pettää sinua armossa olevaakin, että on Raamattua väärin selittämällä tehnyt synnin luvalliseksi ja sitä harjoittaessa on kaikesta huolimatta vaikea, syyttävä turvaton olo. Älä pakene syvemmälle pimeyteen, käy ystävä valoa kohti Jeesuksesi verijälkiä, hän sun armollaan autuaaksi osti, kun ansiota löytynyt ei. Käy tekoinesi valkeuteen, synnit annetaan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kompastunut, itsensä loukannut lapsi tehdään terveeksi ja rääkätyssä sielussa helähtää soimaan sunnuntaikellot.

ARVO PERÄLÄ
Päivämies 12.7.1967
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja jupis » 25 Helmi 2013, 22:54

Janilla on tässä ketjussa sen verran mielenkiintoisia "profetioita", että kuulisin mielelläni joitain Raamattuun pohjautuvia perusteluita.
jupis
kiinnostunut
 
Viestit: 5
Liittynyt: 25 Helmi 2013, 22:44

ViestiKirjoittaja mies » 28 Helmi 2013, 10:23

jupis kirjoitti:Janilla on tässä ketjussa sen verran mielenkiintoisia "profetioita", että kuulisin mielelläni joitain Raamattuun pohjautuvia perusteluita.


Nyt huutelen hiukan sivusta - liekö sillä merkitystä?

Alla janilta lainattua kohtia joihin nimimerkki jupis varmaan on saattanut tarttua:

Tulee olemaan niin hirvittäviä sotia, että sellaisia ei ole nähty koskaan maan päällä.

Kun läntinen maailma, joka näköjään on hyvää vauhtia hylkäämässä kaiken Jumalan sanan, saa kohdata Ismaelin jälkeläiset kaikessa julmuudessaan, on tilinteon hetki käsillä.


Onko sota silloin hirvittävä, jos se on tuollaista yleisesti ajateltua fyysistä sotaa, tyyliin 2. maailmansota? On toki, sitä ei ole kieltäminen. Mutta jos ajatellaan ihmisten kuolemattomia sieluja, niin onko hengellinen sota, jossa osallisuus iankaikkiseen elämään menetetään, pahempi? Elävästi uskova jos kaatuu sodassa, pääsee taivaaseen, mutta jos elävästi uskova kaatuu hengellisessä sodassa lopullisesti, menettää iankaikkisen elämän toivon. Kumpi sota on siis pahempi?

Ismael oli Abrahamin ensimmäinen lapsi, mutta syntyi Hagarista, orjasta - ja orjuuden hengestä. Kun puhutaan Ismaelin jälkeläisistä, jotkut tosin ottavat sanoman niikseen, että se otetaan kirjaimellisesti tarkoittaen geneettisiä jälkeläisiä - mutta tulisi huomata, että lain henki on meillä niin lähellä, että vallan jopa Abrahamilla, uskon esikuvalla, se oli aivan kotona. Meilläkin se elää aivan omassa lihassa ja veressä ja sieltä alati huutaa lain töihin. Lain alla ollaan sillonkin, kun tulkitaan raamattua omalla maallisella järjellä ja sitten lähdetään sotimaan Jumalan seurakuntaa vastaan sanomalla: ei raamattu noin sano, vaan näin!
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

ViestiKirjoittaja mies » 06 Maalis 2013, 16:08

Jani_S kirjoitti:Nyt kannattaa vielä lähteä arkkitalkoisiin. Niihin pääsee parannuksen ahtaasta portista, joka on niin ahdas, ettei mukana voi tuoda edes omia työkaluja.


Tuosta Nooan sukupolvesta mielenkiintoinen kanta: 'Rabbi Huna sanoi Rabbi Joosepin nimessä, "Tulvan sukupolvea ei hukutettu ennenkuin he hyväksyivät avioliiton mies-mies pareille tai miehen ja eläimen välille."' (Lähde: Genesis Rabbah 26:5; Leviticus Rabbah 23:9)
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 06 Maalis 2013, 17:21

mies kirjoitti:
Jani_S kirjoitti:Nyt kannattaa vielä lähteä arkkitalkoisiin. Niihin pääsee parannuksen ahtaasta portista, joka on niin ahdas, ettei mukana voi tuoda edes omia työkaluja.


Tuosta Nooan sukupolvesta mielenkiintoinen kanta: 'Rabbi Huna sanoi Rabbi Joosepin nimessä, "Tulvan sukupolvea ei hukutettu ennenkuin he hyväksyivät avioliiton mies-mies pareille tai miehen ja eläimen välille."' (Lähde: Genesis Rabbah 26:5; Leviticus Rabbah 23:9)

Tuosta ei minulla ole tietoa, voi pitää paikkansa. Mutta ainakin ennen Sodoman ja Gomorran tuhoa ne paikkakunnat oli vallannut homoseksuaalisuuden käytäntö. Siitä kerrotaan ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, lainaan kyseisen jakeen kolmena käännöksenä, ensin Biblia:
1. Mooseksen kirja 20
5 Ja huusivat Lotin, ja sanoivat hänelle: kussa ovat ne miehet, jotka sinun tykös yöllä tulivat? tuo heitä meidän tykömme tutaksemme heitä.
Vuoden 1938 käännös:
5 Ja he huusivat Lootia sanoen hänelle: "Missä ne miehet ovat, jotka tulivat luoksesi yöllä? Tuo heidät tänne meidän luoksemme, ryhtyäksemme heihin."
Ja uusin käännös:
5 He huusivat Lootia ja sanoivat hänelle: "Missä ovat ne miehet, jotka tulivat tänä iltana luoksesi? Tuo heidät tänne, me haluamme maata heidät!" [Jes. 3:9; Room. 1:27]
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja hepa » 07 Maalis 2013, 12:08

Taavetti kirjoitti:
mies kirjoitti:
Jani_S kirjoitti:Nyt kannattaa vielä lähteä arkkitalkoisiin. Niihin pääsee parannuksen ahtaasta portista, joka on niin ahdas, ettei mukana voi tuoda edes omia työkaluja.


Tuosta Nooan sukupolvesta mielenkiintoinen kanta: 'Rabbi Huna sanoi Rabbi Joosepin nimessä, "Tulvan sukupolvea ei hukutettu ennenkuin he hyväksyivät avioliiton mies-mies pareille tai miehen ja eläimen välille."' (Lähde: Genesis Rabbah 26:5; Leviticus Rabbah 23:9)

Tuosta ei minulla ole tietoa, voi pitää paikkansa. Mutta ainakin ennen Sodoman ja Gomorran tuhoa ne paikkakunnat oli vallannut homoseksuaalisuuden käytäntö. Siitä kerrotaan ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, lainaan kyseisen jakeen kolmena käännöksenä, ensin Biblia:
1. Mooseksen kirja 20
5 Ja huusivat Lotin, ja sanoivat hänelle: kussa ovat ne miehet, jotka sinun tykös yöllä tulivat? tuo heitä meidän tykömme tutaksemme heitä.
Vuoden 1938 käännös:
5 Ja he huusivat Lootia sanoen hänelle: "Missä ne miehet ovat, jotka tulivat luoksesi yöllä? Tuo heidät tänne meidän luoksemme, ryhtyäksemme heihin."
Ja uusin käännös:
5 He huusivat Lootia ja sanoivat hänelle: "Missä ovat ne miehet, jotka tulivat tänä iltana luoksesi? Tuo heidät tänne, me haluamme maata heidät!" [Jes. 3:9; Room. 1:27]


Ja niin on myös Jeesuksen toisen tulemisen päivinä, ja yhä enenemässä määrin tässä ajassa. Ylen mukaan "Jo 11 valtiota on laillistanut homoliitot ja monissa Yhdysvaltain osavaltioissakin homoparit voivat mennä naimisiin"

26 Ja niinkuin tapahtui Noan päivinä, niin myös tapahtuu Ihmisen Pojan päivinä.
27 He söivät, joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen päivään asti, jona Noa arkkiin meni sisälle, ja vedenpaisumus tuli ja hukutti kaikki.
28 Niin myös tapahtui Lotin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat, rakensivat.
29 Mutta sinä päivänä, kuin Lot Sodomasta läksi, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja hukutti kaikki.
30 Niin pitää myös sinä päivänä oleman, jona Ihmisen Poika ilmoitetaan.

Ilm. 22:20
Se, joka näitä todistaa, sanoo: jaa, minä tulen pian: amen! Niin tule, Herra Jesus!
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Maalis 2013, 21:53

Ennen vedenpaisumusta nousi Jumalan eteen kauhistuksena uskovaisten ja epäuskoisten keskinäiset avioliitot, sitä aihetta käsitteli veli seuroissa, joista kotiuduin hetki sitten.

1. Mooseksen kirja 6
1 Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä,
2 huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat.
3 Silloin Herra sanoi: "Minun henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta."
4 Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.
5 Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat,
6 niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä.
7 Ja Herra sanoi: "Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni".
8 Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Jani_S » 14 Maalis 2013, 23:33

Kyllähän tässä loppuun ollaan kallistumassa, kun Ilmari ja Jalmari pääsevät kohta naimisiin Suomessakin, kuten eräs poliitikko kerran hyvin sanoi. Ja mitä Ismaelin jälkeläisiin tulee, niin en ole profetioinut mitään, eikä minusta sellaiseen edes ole. Katsokaa vain ympärillenne, ainakin kun liikutte suuressa maailmassa.
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

ViestiKirjoittaja mies » 26 Elo 2013, 16:23

O.M kirjoitti:Tuossa kirjoituksessa ei selitetä kuuta ja aurinkoa tarkemmin, mutta onkohan Perälä selittänyt missään, miten ennen loppua myös kuu (laki) ja aurinko (evankeliumi) pimenevät epäuskoiselle maailmalle armontaivaan peittyessä lopullisesti pilviverhon taakse. Myös tähän Perälä viittaa puhuessaan arkin sulkeutumisesta.


Literaalia, kirjaimellista tulkintaa Lutherilta:

Martti Luther: huonepostilla kirjoitti:Auringossa ja kuussa on tapahtuva kahdenlaisia merkkejä. Ensiksikin ne kadottavat valonsa. Vaikka tämä ei olekaan mitään erinomaista, vaan aivan luonnollinen asiavoihan tieteen avulla jo edeltäpäin määrätä, milloin sellaista tapahtuuniin se kuitenkin on yksi merkki, niinkuin Kristus itse aivan selvästi osoittaa Matteuksen evankeliumissa. Mutta tämän ohessa saattaa kyllä auringossa tapahtua sellaisia merkkejä, joista ei voi olla edeltäpäin tietoa, vaan jotka tapahtuvat yht’äkkiä, kumoavat kaikki tieteen laskut, niinkuin esimerkiksi se pimeys, joka tuli maan päälle silloin, kun Kristus oli ristillä. Tiede sanoo, että auringonpimennys voi tapahtua vain uudella kuulla, mutta jos se tapahtuisi täysikuulla, kuten silloin oli laita taikka muiden kuunvaiheiden aikana, niin se ei olisi luonnollista. Tuo pimeys Kristuksen kuollessa oli siis tavaton ihme. Ja vaikka me emme ole vielä tuollaista nähneet, niin se voi ehkä hyvinkin pian tapahtua. Ja näinä vuosina olemmekin saaneet nähdä monta ihmeellistä ilmiötä, jotka ovat olleet aivan outoja ja tavattomia, esimerkiksi taivaankaaren auringon ympärillä, jolloin aurinko ikäänkuin näytti jakautuvan useampiin eri aurinkoihin y.m. Sangen uskottavaa on, että nämäkin merkitsevät jotakin, koska ei niitä ennen ole nähty. Siinä on meillä jo kylliksi merkkiä auringossa, varoitukseksi, ettemme olisi suruttomia, vaan valvoen odottaisimme Herramme Kristuksen autuaallista tulemista.


(Esim. Nicholas of Lyra pyrki jokaisesta raamatun paikasta havaitsemaan literaalin ja hengellisen tulkinnan)

Kokonaisuudessaan täältä:
http://www.angelfire.com/poetry/luther/Document2.html
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Arvo Perälä: Seitsemäs sinetti

ViestiKirjoittaja mies » 25 Joulu 2013, 23:10

Lutherilta vastapainoksi hengellistä merkitystä, Luuk. 21:25 - 36, Toinen adventtisunnuntai Evankeliumisaarna:

Martti Luther: Kirkkopostilla kirjoitti:59. Ja lopuksi meidän on luotava silmäys tämän evankeliumin hengelliseen merkitykseen. Aurinko on Kristus, kuu seurakunta, tähdet kristityt. Taivasten voimat ovat prelaatit eli planeetat seurakunnassa. Ulkonaiset merkit tietävät, mitä ammoisin on tapahtunut ja yhä tapahtuu kristikunnassa, sillä niitä tulee syntien ansion mukaan ja ne uhaten viittaavat niiden rangaistukseen.

60. Se että aurinko pimenee, merkitsee epäilemättä sitä että Kristus ei loista kristikunnassa, toisin sanoen, evankeliumia ei saarnata, usko sammuu, mitään Jumalan palvelemista ei enää ole. Näin käy ja on käynyt ihmisoppien ja -tekojen ansiosta; paavi hallitsee Kristuksen asemesta seurakunnassa, loistaen piispoineen, messupappeineen ja munkkeineen kuin lika lyhdyssä: juuri he ovat pimentäneet auringon ja oikean jumalanpalveluksen tilalle asettaneet epäjumalisen ilvepalveluksensa paljaslakineen, viittoineen, vaatteineen, vinkumisineen, kellonsoittoineen, veisaamisineen, kilinöineen —. Voi pimeyttä, voi pimeyttä!

61. Tästä täytyi olla seurauksena, että kuukaan ei anna valoaan, toisin sanoen, kun usko on sammunut, on myöskin rakkaus sammunut: missään ei enää todeta kristillisiä tekoja, ei tavata ainoatakaan esimerkkiä keskinäisestä palvelemisesta; kansa on vain johdettu epäjumaliseen ilvepalvelukseen: messujen säätämisiin, vigilioihin, alttareihin, kappeleihin, maljoihin, kelloihin ja muihin silmänkääntötemppuihin. Taas sanon: Voi pimeyttä!

62. Tähtien putoamisen minä selitän näin: kastettu, kristitty ihminen rupeaa messupapiksi tai munkiksi. Uskokoon ken tahtoo, ken ei usko, olkoon uskomatta, mutta minä tiedän mitä sanon. En väitä että he kaikki joutuvat kadotukseen—Jumala voi pelastaa vaikka tulen kautta sen jonka tahtoo—mutta sen sanon: kristillisestä uskosta epäuskoon siirtyy se joka rupeaa messupapiksi tai munkiksi siinä mielessä että siten omaksuu autuaallisen elämänmuodon; se siirtyy uskosta epäuskoon. Tähtien putoaminen ei nimittäin tiedä törkeitä lankeemuksia, kuten murhaa, epäsiveellisyyttä, varkautta, vaan lankeemista uskosta. Messupapit ja munkit ovat, ellei Jumala aivan erikoisesti tee ihmettä, elämänmuotonsa vuoksi tottakin sellaisia luopio- ja kieltäjäkristityitä, ettei sen häijympää joukkoa ole maan päällä.

63. Turkkilaisetkin ovat ei-kristityitä, mutta kahdessa kohdassa he ovat näitä parempia: ensiksikin siinä, että eivät koskaan ole olleet kristityitä, tähtiä, eivätkä siis luopuneet uskosta, ja toiseksi siinä, etteivät tee syntiä sakramentteja vastaan. Tämä joukko taas tekee messusta uhrin ja hyvän teon‘, tekee päivittäin lukemattomia kertoja; se on hirvittävin takaperoisuus minkä aurinko milloinkaan on nähnyt. Lyhyesti: se joka teoilla ja hengellisen elämänmuotonsa avulla pyrkii hurskaaksi ja autuaaksi, luopuu uskosta, putoaa taivaasta, sillä yksistään Kristuksen veren täytyy tehdä meidät vanhurskaiksi ja autuaiksi. Nähdessäsi jonkin tähden putoavan, niin tiedä sen merkitsevän messupapiksi, munkiksi tai nunnaksi tulemista.

64. Se taas, että kansoilla on ahdistus, merkitsee niitä kärsimyksiä joita paavin pyhillä, pudonneilla tähdillä on. He kyllä toteuttavat suuria, mutta heidän omatuntonsa ei kuitenkaan koskaan saa rauhaa. Koko Raamattukin nimittää heidän menoaan vaivaksi ja työksi.

65. Myrskytuulet ja vesien pauhina on maallinen elämänmuoto, esivalta ja alamaiset. Siinä mikään maa, kukaan ruhtinas ei ole toisen kanssa samaa mieltä; ei ole olemassa mitään keskinäistä rehellisyyttä, ei mitään luottamusta, vaan kukin katsoo omaansa. Niinpä ei maan päällä ole myöskään mitään rangaistusta, mitään kuria, mitään pelkoa; koko maailma harjoittaa vapaasti ylensyömistä, juoppoutta, epäsiveellisyyttä ja muita paheita niin että kohina käypi.

66. Taivaitten voimat ovat meidän planeettamme: hengelliset aatelisemme ja hirmuvaltiaamme, paavi, piispat, apureineen yliopistot, jotka niin lujasti ovat tunkeneet juurensa maallisen hallituksen alalle, rikkauksiin, kunniaan ja nautinnoihin, täysin varmoina; he eivät pidäkään itseään planeettoina, toisin sanoen, harhailevina—kreikan kielinen sana planeetta merkitsee eksyväistä, joka ei kulje oikeaa tietä, vaan kulkee vain takaperin ja kummallekin puolelle niinkuin taivaan kiertotähdetkin. Tätä selittää myöskin sananlaskun tapainen: Kuta hienompi, sitä kierompi, toisin sanoen, hengellinen hallitus on pelkkiä planeettoja. Mutta nyt koittaa evankeliumi osoittaen heidän hyveensä ja näyttäen sen sen omassa karvassa: he ovatkin oppimattomia epäjumalia ja sielujen viettelijöitä. Tästä he julmistuvat, alkavat liikkua, muodostaen tähtikuvan, yhtyvät yhteen, panevat suojakseen bullia ja paperia, uhaten suurella vedenpaisumuksella; mutta se ei ole heitä auttava: päivä koittaa, eikä sitä syöstäkään vakan alle niinkuin vahakynttilää!

67. Viikunapuun vertaus näyttää minusta merkitsevän pyhää Raamattua. Tähän saakka Raamattu on ollut penkin alla; mutta nyt se versoo, ja siihen on puhjennut lehtiä, toisin sanoen, sen sanat puhkeavat. Tuhanteenkahteensataan vuoteen eivät se ja sen kielet ole olleet niin tunnettuja kuin nyt. En lainkaan epäile Raamattua viikunapuuksi. Se on helposti todistettavissa: sehän tietää niitä viikunanlehtiä joihin Aadam ja Eeva verhoutuivat; vanha Aadam käyttää aina Raamatun sanoja kaunistellakseen itseään. Tämän Kirjan siis täytyy päästä esiin, ja sen lehtien viheriöidä; ei auta, vaikka sen tähden planeetat paljonkin liikkuisivat. Kesä ei ole kaukana. Jumala suokoon, että lehtien jälkeen tulisi myös hedelmiä; mutta minä pelkään, että lehtiä edemmä ei päästä, sillä me puhumme paljon oikeasta uskosta, mutta emme tee mitään.

68. Tämä riittäköön hengelliseksi selitykseksi; se joka tahtoo edemmä mennä, ottakoon tästä aihetta ja alkua tutkisteluunsa! Planeetat joukkioineen kylläkään eivät ota näitä ollenkaan uskoakseen, jotta pysyisi totena Raamattu, joka sanoo heidän suuressa suruttomuudessaan halveksivan kaikkia Jumalan sanoja, tekoja ja merkkejä.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Arvo Perälä: Seitsemäs sinetti

ViestiKirjoittaja nuusku » 28 Joulu 2013, 02:12

Perälälle oli annettu ihmeellisen paljon viisautta selittää ilmestyskirjaa.

On muistettava, että ilmestyskirja ei kerro taivaasta tai tulevaisuudesta, vaan tästä ajasta jota elämme koko ajan. Suurin osa ilmestyskirjan ennustuksista on jo tapahtunut. Osa ei ole tapahtunut. Varmasti enemmän on nyt tapahtunut kuin Lutherin aikaan. Sen vuoksi Lutherin ilmestyskirjan tulkinnat ovat tavallansa vanhentuneet.

Kirja kuvaa aikaa, joka on koko ajan menossa. Ja Jumala avaa sitä vain kohdan kerrallansa, missä kulloinkin on tarpeen. Onko ilmestyskirja ainoa Raamatun kirja, jota ei voi edes osiltaan millään tavoin, millään tasolla, tulkita esimerkiksi teologian opinnoissa yliopistossa, kuten monia raamatun kirjoja voi. Kuka tahansa maallikko osaa ilmestyskirjan tulkinnan paremmin kuin teologian tohtori. Mutta vain jos Jumala avaa.

Jouluna ateistitkin polttavat vahingossa seitsemänhaaraista kynttilänjalkaa ikkunoillaan, lahjajuhlan kunniaksi. Oletteko huomanneet, että yhdessäkään kaupassa, marketissa tai sekamyymälässä ei myydä sellaista kynttilänjalkaa ikkunakoristeeksi, jossa olisi jokin muu määrä kynttilöitä kuin 7? Esim suorissa (ei harjakaton muotoisissa) jaloissa tai pyöristetyissä jaloissa määrä voisi arkkitehtonisesti olla mikä vain.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

Seuraava

Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron