Torstaina joulukuun 22 päivänä
4. ADVENTTISUNNUNTAINA
Uskossa loppuun asti
Joh. 5: 31 – 39
On tärkeätä, että Jumalan lapsi pysyy uskon tiellä loppuun asti. Taivaan kotia ei saavuteta, jos langetaan armon kerjäläisen ja armon omistajan paikalta, ja ylenkatsotaan Jumalan valtakunta. Tässä ei auta se, että ennen on oltu kalliisti uskomassa, ja toisillekin uskon asiasta puhumassa.
"Vanhurskasta ei pelasta hänen vanhurskautensa sinä päivänä, jona hän rikkoo. Jos vanhurskas luottaa vanhurskauteensa, ja tekee vääryyttä, niin hänen vanhurskauttansa ei ensinkään muisteta, vaan hän kuolee vääryydessään, jota on tehnyt. Minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen" (Hes. 33: I2, 13) (Hebr. 10:38). Ne ovat vakavia Herran sanoja.
Eivät kaikki uskon tielle tulleet ja sitä kilvoitelleet pääse perille. Tulee monenlaisia esteitä ihmisen, ja Jumalan valtakunnan välille. Kun niitä ei panna pois, ne tukahduttavat uskonelämän. Usko säilyy elävänä vain Jeesuksen veren puhtaudessa. Paavali joutui valittaen toteamaan, että "eräät ovat hyljänneet hyvän omantunnon, ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet". (Tim. 1: 19). Muistakaamme myös Jeesuksen vertausta neljänlaisesta kylvömaasta ja hänen sanaansa: "Joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu" (Mt.10: 22).
Ylle merkityssä neljännen adventtisunnuntain tekstissä on mm. Johannes Kastajasta lausuttu todistus: "Hän oli palava ja loistava lamppu, mutta te tahdoitte ainoastaan hetken iloitella hänen valossansa". Ihmiset ihastuivat hänen persoonaansa ja julistukseensa, mutta he eivät uskossa juurtuneet sanoman ytimeen: katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Jumalan sana on ollut heissä pysyväinen.
On muistettava, että tunnelmat tulevat ja haihtuvat. Näin esimerkiksi jouluna, samoin myös kristityn kokemuksissa. Sanan lamppu ei ole sytytetty hetkellistä iloittelua ja tunnelmointia, vaan jatkuvaa uskomista varten . Jumalan lapsen kuollessa Jumalan sana ei katoa. Ei mennyt sanan valkeus Johannes Kastajan mukana hautaan. Toisaalta voi käydä niin, että Jumalan lapset ja seurakunnan enkelit, jotka ovat loistaneet kuin tähdet maailmassa, ja monta vanhurskauteen saattaneet, putoavat tottelemattomuutensa tähden armontaivaalta, ja harhailevat eksyksissä, vailla omantunnon rauhaa ja vapautta (Fil. 2:15, IIm. 1:20, 8:10, Dan. 12:3, Jud. 13). Mutta silloinkin Jumalan valtakunta pysyy horjumattomana.
Köyhä Jumalan lapsi, sinä yhdessä minun kanssani epäilet, kestänkö loppuun asti, vetäydynkö pois monien mukana. En jaksa pysyä vahvana, uskonlamppuni on sammumaisillaan. Kuule, rohkaise sydämesi. On yksi uskollinen ja valaiseva tähti, joka ei ole sammunut, eikä siirtynyt sijaltaan: Herra Jeesus,
"Jeesus, lapsi armahin
tähti kirkas Jaakobista" (Vk 45:1)
Uskonelämä ei voi olla jatkumatta, kun Herra sitä ylläpitää. Jouluaaton profeetallinen sana alkaa: "Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa" (Jes. 11: 1). Rakas Vapahtaja, Herra Jeesus "Daavidin juurivesa, ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti" (Ilm. 22: 16) loistaa yhäti täällä pohjan taivaalla, ja meidän huonojen Jumalan lasten keskellä Herran Siionissa. Pysy heikollakin uskolla Jumalan valtakunnan valkeudessa. Heikkokin usko on vahva, koska sen perustus on luja. (2. Tim. 2:19) Murheen huomisesta uskosta saat jättää Taivaan Isän huomaan. Usko vain tänä päivänä sinä, kaikkein kurjimman ja
eksyneimmän, harhailevan ja sammuneen tuntoinen ihmislapsi, kaikki syntisi anteeksi Herran Jeesuksen, kaikki lankeemukset sovittavassa, viattomassa veressä, joka on vuotanut juuri siksi, että näin on lupa uskoa. Ole hyvässä turvassa. Tästä uskosta tulee sieluun rauha ja Jumalan lapsen vapaus, sekä varma toivo siitä, että Isä vie köyhät lapsensa perille asti taivaan kotiin.
Risto Saulio
Päivämies joulukuun 21 päivä 1961