Risto Saulio: Uskossa loppuun asti

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Risto Saulio: Uskossa loppuun asti

ViestiKirjoittaja Taavetti » 30 Marras 2009, 19:32

Torstaina joulukuun 22 päivänä
4. ADVENTTISUNNUNTAINA

Uskossa loppuun asti

Joh. 5: 31 – 39
On tärkeätä, että Jumalan lapsi pysyy uskon tiellä loppuun asti. Taivaan kotia ei saavuteta, jos langetaan armon kerjäläisen ja armon omistajan paikalta, ja ylenkatsotaan Jumalan valtakunta. Tässä ei auta se, että ennen on oltu kalliisti uskomassa, ja toisillekin uskon asiasta puhumassa.
"Vanhurskasta ei pelasta hänen vanhurskautensa sinä päivänä, jona hän rikkoo. Jos vanhurskas luottaa vanhurskauteensa, ja tekee vääryyttä, niin hänen vanhurskauttansa ei ensinkään muisteta, vaan hän kuolee vääryydessään, jota on tehnyt. Minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen" (Hes. 33: I2, 13) (Hebr. 10:38). Ne ovat vakavia Herran sanoja.
Eivät kaikki uskon tielle tulleet ja sitä kilvoitelleet pääse perille. Tulee monenlaisia esteitä ihmisen, ja Jumalan valtakunnan välille. Kun niitä ei panna pois, ne tukahduttavat uskonelämän. Usko säilyy elävänä vain Jeesuksen veren puhtaudessa. Paavali joutui valittaen toteamaan, että "eräät ovat hyljänneet hyvän omantunnon, ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet". (Tim. 1: 19). Muistakaamme myös Jeesuksen vertausta neljänlaisesta kylvömaasta ja hänen sanaansa: "Joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu" (Mt.10: 22).
Ylle merkityssä neljännen adventtisunnuntain tekstissä on mm. Johannes Kastajasta lausuttu todistus: "Hän oli palava ja loistava lamppu, mutta te tahdoitte ainoastaan hetken iloitella hänen valossansa". Ihmiset ihastuivat hänen persoonaansa ja julistukseensa, mutta he eivät uskossa juurtuneet sanoman ytimeen: katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Jumalan sana on ollut heissä pysyväinen.
On muistettava, että tunnelmat tulevat ja haihtuvat. Näin esimerkiksi jouluna, samoin myös kristityn kokemuksissa. Sanan lamppu ei ole sytytetty hetkellistä iloittelua ja tunnelmointia, vaan jatkuvaa uskomista varten . Jumalan lapsen kuollessa Jumalan sana ei katoa. Ei mennyt sanan valkeus Johannes Kastajan mukana hautaan. Toisaalta voi käydä niin, että Jumalan lapset ja seurakunnan enkelit, jotka ovat loistaneet kuin tähdet maailmassa, ja monta vanhurskauteen saattaneet, putoavat tottelemattomuutensa tähden armontaivaalta, ja harhailevat eksyksissä, vailla omantunnon rauhaa ja vapautta (Fil. 2:15, IIm. 1:20, 8:10, Dan. 12:3, Jud. 13). Mutta silloinkin Jumalan valtakunta pysyy horjumattomana.
Köyhä Jumalan lapsi, sinä yhdessä minun kanssani epäilet, kestänkö loppuun asti, vetäydynkö pois monien mukana. En jaksa pysyä vahvana, uskonlamppuni on sammumaisillaan. Kuule, rohkaise sydämesi. On yksi uskollinen ja valaiseva tähti, joka ei ole sammunut, eikä siirtynyt sijaltaan: Herra Jeesus,
"Jeesus, lapsi armahin
tähti kirkas Jaakobista" (Vk 45:1)

Uskonelämä ei voi olla jatkumatta, kun Herra sitä ylläpitää. Jouluaaton profeetallinen sana alkaa: "Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa" (Jes. 11: 1). Rakas Vapahtaja, Herra Jeesus "Daavidin juurivesa, ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti" (Ilm. 22: 16) loistaa yhäti täällä pohjan taivaalla, ja meidän huonojen Jumalan lasten keskellä Herran Siionissa. Pysy heikollakin uskolla Jumalan valtakunnan valkeudessa. Heikkokin usko on vahva, koska sen perustus on luja. (2. Tim. 2:19) Murheen huomisesta uskosta saat jättää Taivaan Isän huomaan. Usko vain tänä päivänä sinä, kaikkein kurjimman ja
eksyneimmän, harhailevan ja sammuneen tuntoinen ihmislapsi, kaikki syntisi anteeksi Herran Jeesuksen, kaikki lankeemukset sovittavassa, viattomassa veressä, joka on vuotanut juuri siksi, että näin on lupa uskoa. Ole hyvässä turvassa. Tästä uskosta tulee sieluun rauha ja Jumalan lapsen vapaus, sekä varma toivo siitä, että Isä vie köyhät lapsensa perille asti taivaan kotiin.

Risto Saulio
Päivämies joulukuun 21 päivä 1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 23 Tammi 2011, 11:23

Elämämme kallein asia


18. kolm. jälk. sunn.
"Taas on taivaan valtakunta tavaran vertainen, joka on peltoon kätketty, jonka ihminen löysi, ja kätki sen. Ja ilon tähden, mikä hänellä siitä oli, meni hän pois ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon. Taas on taivaan valtakunta kauppamiehen vertainen, joka etsi hyviä päärlyjä. Ja kuin hän löysi yhden kalliin päärlyn, meni hän pois, myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen." (Matt.13: 44–46)(Päärly= helmi, skannaajan huomautus.)

Tässä kaksoisvertauksessa taivaan valtakunta on sekä etsinnän kohde että etsijä. Taivaan valtakunta on tavaran vertainen, joka on peltoon kätketty, jonka ihminen löysi, ja taivaan valtakunta on kauppamiehen vertainen, joka etsi hyviä päärlyjä. Etsinnän kohteen, ja etsijän lisäksi taivaan valtakunta kauppamieheen verrattuna on sekä myyjä että ostaja.

Taivaan valtakunta oli aina Jeesuksen huomion kohteena. Tätä hän toi jatkuvasti esille. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt. Menkää ja saarnatkaa, että taivaan valtakunta on tullut teitä lähelle. Hänen julistuksensa oli minä -keskeistä — kuinka usein hän sanoikaan: minä olen — ja yhtä paljon myös valtakunta- keskeistä. Me sanomme, että Jeesus ja Hänen valtakuntansa kuuluvat erottamattomasti yhteen. Hän on valtakunnan kuningas, ja Hänen omansa Hänen valtakuntansa alamaiset. Tavara ja pelto kuuluvat yhteen.

Huomaamme, että tavara on kätkössä. Se on oikein tarkoituksellisesti peltoon kätketty, ei sattumoisin sinne tipahtanut ja hukkunut. Jumala itse on kätkijä. Sana tuli lihaksi. Jumala tuli ihmiseksi. Jeesus oli Ihmisen Poika, jota nimitystä hän itsestään mielellään käytti. Jeesus puolestaan jätti sanansa omilleen. Sana jäi näin lihaan. Evankeliumin sanomaton voima on kätketty heikkouteen. Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat. Tämä on kaiken järjellisen johdonmukaisuuden, ja luonnollisen oikeustajun mukaan hullutusta, että viaton kärsii viallisten edestä, ja että tämän lisäksi vialliset saavat osakseen viattoman ansion pelkän uskon kautta. Tässähän on jo kaksinkertainen epäjohdonmukaisuus, ja kuitenkin juuri tällainen ratkaisu oli Jumalan aivoitus.

Tarkoituksella juuri näin, että ansaitsematon lahja riisuisi ihmisen kaikesta hänen omasta vanhurskaudestaan. Aarre on totisesti kätkössä, se on armahdetuissa syntisissä, jotka evankeliumin kautta tarjoavat Jeesusta vastaanotettavaksi. Jumalan lapset ovat peitto. Se on päältä päin musta ja syrjäinen, sivussa tämän maailman leveiltä valtateiltä. Se ei ole koskaan kehuttu eikä ylistetty peitto, se on juuri ja juuri suvaittu, ja pahana omanatuntona, ja kiusallisena muistuttajana ja varoittajana pidetty. Ja, ja kuitenkin se on Jeesuksen sanojen mukaan maan suola ja maailman valkeus. On tärkeätä, että ihminen ei ota vain kallista tavaraa, Jeesusta, vaan myös koko pellon. Kaikesta muusta tulee luopua kuninkaan, ja hänen valtakuntansa takia. Vertauksen henkilö ilon takia, meni ja möi kaikki mitä hänellä oli, ja osti sen pellon. Moni tekee erehdyksen juuri siinä, että tavara kyllä haluttaisiin omistaa, mutta ei peltoa. Jeesus vain, Jeesus vain, sanotaan, mutta kun tulee puhe pellosta, katse ja mieli on ynseä. Haluttaisiin omistaa kristillisyyden herkkupalat, mutta ei sen arkista leipää, ei sen ristiä ja vaivaa, ei tunnustautumista siihen joukkoon, joka on maailmalta ylenkatsottu ja halveksittu. Mutta se joukko on kuitenkin Jumalan silmissä valittu ja kallis. Siinäpä onkin uskolle koetusta vielä armahdetun Jumalan lapsenkin kohdalla. Tunnustaudutko juuri tähän? Tunnustaudutko silloin, kun Jeesuksen ruumista piestään ja syljetään? Tekstimme henkilö näki tämän kokonaisuuden luovuttamattoman kalliina. Jeesus ja Hänen seuraajiensa joukko. Hän kätki löytämänsä Jeesuksen sydämeensä, ja tuli myös valtakunnan omistajaksi.

Asia on edelleenkin niin, että ellei kaikesta muusta luovuta, Jumalan valtakunnan ovi ei aukene. Se on ihmeellistä. Ihmisen täytyy tulla kerta kaikkiaan riisutuksi. Vasta sitten hänelle kelpaa Jeesuksen täydellisyys. Myös tällä tiellä ja matkalla on tarvinnut niin monesti tulla täydelleen riisutuksi. Muuten ei matka onnistu. Nöyryyttävää tämä on, mutta autuaallista.

Toisaalta Jumalan valtakunta etsii. Kadonnutkin lammas on Hyvälle Paimenelle kallis kuin päärly. Olet Hänen verensä hinta, ja Hänen vaivojensa palkka. Olet kallis Jeesukselle lunastushinnan takia. Ethän enää jaksa olla tottelematon. Jeesus luopui taivaan kunniasta, Hän alentui kärsimyksiin, koska olit kallis hänelle, et oman itsesi, et ansiollisuutesi takia, vaan yksin Hänen rakkautensa tähden. Niin, ihminen etsii Jeesusta, ja Jeesus etsii ihmistä, ja kun nämä kaksi toisiaan etsivää kohtaavat toisensa, silloin syntyy ilo ja riemu. Kaikki muu halpuu. Syntyy oikea arvojärjestys. Ensin Jumalan valtakunta, sitten muut, nimittäin se muu ajallinen, joka on sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa.

Taivaan valtakunta on ostaja ja myyjä. Tarkoitus on saada tämän valtakunnan omistukseen kaikki ihmiset, ja tarkoitus on myydä ilmaiseksi Jumalan armoa ja syntien anteeksiantamusta kaikille halukkaille. Avara on Isän syli. Ei Hän soisi kenenkään hukkuvan. "Rohkaistu siis uskomahan, Anteeks anto syntien." Armoa tarjotaan. Ota se vastaan, juuri sinä, ja juuri nyt. Nyt on etsikon aika.

Jumalan lapsi, minä saarnaan sinulle kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ole hyvässä turvassa: Aamen.

Risto Saulio
Päivämies 17.10.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron