Olkaa raittiit

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Olkaa raittiit

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Joulu 2009, 21:35

Olkaa raittiit

Hengen saastaisuus on vaikea syntisairaus, jota ei tunne sen saastutuksen saanut itse. Ensiksi se piilee niin salassa, ettei seurakuntakaan tiedä neuvoa siitä parannukseen, kunnes sen ilmenemismuodot ovat niin voimakkaat, että niistä on vaikea parannukseen nöyrtyä, kun on ja muitakin saastuttanut, eikä se tahdo synniksi kirkastuakaan. Mutta Jumalan sana ei olisi ehdotonta evankeliumia kokonaan, ellei tähänkin tautiin löytyisi hoito-ohjeita.

Hyvä esimerkki on profeetta Jesajan parannuksenteko, josta kerrotaan Pyhässä Raamatussa. Jesaja oli papillista tehtäväänsä suorittamassa Herran huoneessa, kun Hengen tulet syttyivät niin voimakkaasti palamaan, että koko seurakunta tuli liikutuksiin ja kiitti ja ylisti Jumalaa. Siellä oli Herran enkeli alttarilla: puhtaan Hengen omaava pappi. Ei se henkiolento ollut. Silloin Jesajan tunto heräsi. Hänen sydämestään pääsi huuto: — Voi minua, minulla on saastaiset huulet ja olen eksynyt sellaisen kansan sekaan, jolla on saastaiset huulet! Tällä Jesaja ei tarkoittanut tuota Herran tulesta palavaa seurakuntaa, vaan vääriä hengellisyyksiä, joita hän oli joutunut myötäilemään, ja saastuttanut huulensakin väärillä saarnoilla ja opetuksilla. Pyhän Hengen omaava pappi kehotti häntä parannukseen; otti tulisen hiilen alttarilta, ja poltti sillä saastan pois Jesajan huulista. Tuo puhtaaksi tekevä hiili ei ollut mikään muu kuin nuhteen, neuvon ja anteeksiantamuksen armoevankeliumi.

Tämän jälkeen Jumala saattoi lähettää Jesajan työhän elovainiolleen, saarnaamaan parannuksen ja lohdutuksen sanomaa.
Henkiä ei ole kuin kaksi: Pyhä ja saastainen. Kolmatta henkeä ei Pyhä Raamattu tunne. Joka ei ole Pyhän Hengen johdatuksen alainen, on hän pahan hengen, olkoonpa sitten kuka hyvänsä ihminen.

Miten voisimme huomata hengen saastutukseen joutuneen sananpalvelijan jo alkuvaiheessaan, ennen kuin saastutus tarttuu muihinkin?
Ensiksi se ilmenee Jumalan vapaisiin armolapsiin kohdistuvana ylenkatseena; saarnoihin tulee piikittelevä ja vaativa sävy; seurakunnassa ilmenevän tottelemattomuuden puolusteluna; väärän hurskauden kanssa hän sopii niin hyvin, että maailman kristillisyys kiittää.

Hengellisesti kuollut seurakunta ottaa täydestä tällaisen suolattoman siirappievankeliumin, mutta elävä Jumalan lapsi sitä murehtii. Ja jos hän menee siitä huomauttamaan, saa pyhät ja pahat niskaansa.
Kuinkas kävi Jesajallekin. Tuo ennen niin sopivana pidetty ja kaikilta kiitetty pappi joutuu parannuksentekonsa jälkeen myöhemmin valittamaan, että kukaan ei usko hänen saarnaansa eikä kukaan välitä kuunnella, mitä Jumala tahtoo sanoa hänen kauttaan. "Voi teitä, joita maailma ja väärät henget kiittää."
Voi sitä paimenta, joka pehmeydessään viepi harhaan Jeesuksen lampaat!
Ja noita harhaan johtajia on valitettavan paljon, eikä niihin kaikkiin ylety seurakunnan valvonta: Jokaisen kansankirkkomme jäsenen on syytä kysyä itseltään, onko hän myöskin Kristuksen seurakunnan jäsen?

Sillä kirkkojumalisuutta on nyt, niin kuin Jesajan ja Jeesuksen aikanakin. Eikä nytkään ylipapit ja kirjanoppineet usko, että "Nasaretista mitään hyvää tulee".
Kyllä Jumalan lapset, Jeesuksen opetuslapset ovat, vieläkin kansan villitsijöitä ja lahkolaisia, heidän mielestään. Me olemme heille äärimmäisen vastenmielisiä, koska olemme maailmalle surman haju. Ei ole meillä muotoa, joka heille kelpaisi, vaikka meillä on rauhan ajatukset.

Kun jumalaton sanoo toiselle jumalattomalle: painu helvettiin! ei siitä mitään pahennusta synny heidän välilleen. Mutta annapa olla, kun uskovainen kehottaa epäuskoista tai väärää vanhurskasta parannuksen tekoon, niin jo syntyi sota.
Kieltämättä on joukossa joku suurpiirteinenkin, joka ei lausu julki eriävää mielipidettään, mutta ei se hengen erilaisuutta silti poista. Koska Pyhä ja saastutettu henki eivät sopineet taivaassakaan veljellisesti asumaan, niin kuinka ne sitten täällä sopisivat — turmeltuneissa ihmisissä?

Ilmestys Raamatussa annetaan pelastuksen lupaus vain niille, jotka eivät saastuta itseänsä vieraiden vaimojen kanssa. Se on: väärien hengellisyyksien kanssa. Jumalan seurakunta on se oikea Saara-vaimo. "Ulkopuolella ovat koirat ja velhot, huorintekijät ja murhaajat ja kaikki jotka vääryyttä rakastavat."

Muutamat luulevat, että Jumalan valtakunta on ilman rajoja ja maatuu näkymättömiin. Mutta se on suuri erehdys, siliä "viimeisinä päivinä on Siionin vuori oleva kaikkia muita korkeampi."

Armas Mehtälä
Siionin Lähetyslehti huhtikuu 1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Helmi 2011, 09:33

Henkilökohtaisen neuvon tie

Daavid ja Naatan

Sam. 12. luku

Tämä kallis ja opettavainen Jumalan sanan paikka tahtoo puhua meille kristityille. Huomatkaa, tämä on Jumalan kansan keskuudessa tapahtuneita asioita. Ovathan tapauksen päähenkilöt kumpikin uskovaisia miehiä, toinen valtakunnan hallitsija, toinen profeetta.

Tässä kerrotaan, kuinka kuningas David oli joutunut sisäiseen lankeemukseen. Ehkä huomaamattaan oli sydän ylpistynyt ja synnin rakkaus voittanut. Vaikka Jumala antoi hänestä sellaisen todistuksen, että ”tämä on mies minun sydämeni jälkeen.» Lankeemuksen syytä ei voi muuten ymmärtää eikä, sydämen kääntymistä Jumalan tahdon tieltä, kuin että tuo hurskas kuningas oli taistelussa herpaantunut, ja joutunut valvomattoman paikalle. Tunnon puhtaus ei näkynyt enää niin tärkeänä. Mehän ymmärrämme uskon kilvoituksesta, että on vaikea nöyrtyä parannukseen jo pienistäkin rikkomuksista. Ja näin pian synti voittaa meidät.
Kuningas häpäisee raskailla rikkomuksillaan sekä omaa kunniansa, että siihen aikaan taistellutta Jumalan kansaa. Yksi jäsen kun on sairas, niin siitä kärsii koko ruumis. Meidän täytyy ihmetellä Natanin rohkeutta. Se oli erikoista uskon rohkeutta, mennä neuvomaan kuningasta parannuksen askelille. Meistä nykyisen ajan hienostelijoista tuntuu perin karkealta jo sanamuotokin. Ajatelkaa: kuninkaalle vasten kasvoja sanoa: Sinä olet se mies. Me kyllä käsitämme, että ellei langennut kristitty tule yleisen saarnan alla syntinsä tuntoon, niin silloin, ei ole muuta neuvoa, jos me rakastamme tuota vikaan joutunutta veljeämme taikka sisartamme, kuin henkilökohtaisen neuvomisen ja puhuttelun tie. Tekstimme antaa aivan selvän opetuksen. Eikä tämä tapaus ole ainoa Raamatussa esimerkkinä siitä, kuinka me täällä taistelujen ja lankeemusten tiellä tuemme lähimmäisiämme. On erotettava toisistaan: tulla omista synneistään tuntoon ja loukkaantua neuvon ja nuhteen sanaan. Davidille tuli synnin tunto, vaikka ensin hänkin yritti vierittää syyn toisen päälle. Hän koetti olla tunnoton, ja kääntää pois huomion itsestänsä.

Mutta totuuden hengen edessä ei pitkälle pääse ulkokullailemalla. Se armotta ja epäkohteliaasti paljastaa synnin synniksi. Kun tunto avautuu, niin Jumalan armona kirkastuu sekin, että meistä tottelemattomista pidetään taivaasta päin näin hyvää huolta. Eihän siitä voi muuta, kuin kiittää armollista Isää, että hän ei jätä meitä makaamaan lankeemuksen syviin haavoihin ja kuolemaan, vaan aina nostaa ja parantaa meitä tässä »majatalossa palvelijoittensa kautta, ja Poikansa pyhässä nimessä ja sovintaveressä pesee pois Siionin tyttären saastan." Ja joka päivä armollisesti antaa kaikki synnit anteeksi, ja ottaa meidät heikot ja lankeilevaiset lapsensa tästä murheen laaksosta tykönsä taivaaseen. Jos me kuuliaisina lapsina hänen tahtonsa tietä taivallamme tätä ristin kaitaista, mutta niin autuaallista kirkkotietä.

Vähin veljenne armossa ja uskossa,
Armas Mehtälä
Päivämies 31.12.1959

'''''''''''''''''''''''''''
Ei suruttomat viitsi kuulla semmoisia Raamatun paikkoja, joissa heidän jumalaton elämänsä maalataan heidän silmäinsä eteen. Mutta suloisia armon sanoja he kyllä omistavat.

Laestadius.
Päivämies 31.12.1959
'''''''''''''''''''''''''''''''
Suruttomalla ihmisellä ei oikeastaan ole mitään syntejä omallatunnollaan, syystä, että perkele jo aikoja sitten on haudannut ne unhoituksen virtaan.
Laestadius
Päivämies 31.12.1959
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Kesä 2012, 18:20

Ilman ristiä emme peri kruunuakaan


Minä tahtoisin täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa", näin joudun usein toivomaan, kun raskaat kiusaukset ja epäilykset korkeana aaltona ylitseni lyövät. Ei ole tuntemiset autuaalliset taistellessa omaa, kaikilla juonilla varustettua lihaa ja verta vastaan, ulkopuolista vihollista vastaan, kristillisyyteemme pesiytyneitä vääryyden voimia vastaan. Ei ole ihme, jos alkaa tuntea itsensä vieraaksi ja muukalaiseksi tässä maassa, ja Jumalan lapsen sielun valtaa syvä taivaskaipuu. Joutuu oikein parahtamaan: kuka päästää minut tästä synnin ja kuoleman ruumiista?

Mutta on yksi, joka oli kaikessa kiusattu niin kuin mekin: Hän, joka kantoi koko maailman synnit ja tunsi niiden painon pyhässä ruumiissaan. Kun Vapahtajamme ristiä katselemme, niin omaa pientä ristiämme emme voi verratakaan siihen.
Mutta sen tähden meitä, rakkaat veljet ja sisaret, koetellaan, jotta uskomme kalliimmaksi näkyisi kuin tämän maailman kulta ja loisto ja kunnia, jotka kerran — ja se hetki ei ole kaukana — Herran tuli tuhkaksi sulattaa. Kiusattu matkamies, kestä vielä vähän aikaa! Ja minun rääkätty sieluni: usko vielä vähän aikaa!

Meidän vapautuksemme hetki lähestyy päivä päivältä! Meidät päästetään tästä rasituksen majasta, jossa niin usein huokaamme ja valitamme. Pian Ylkämme saapuu! Ja Hän vie meidät "istuimen eteen Jumalan ja enkeljoukkoon veisaamaan kiitosta Karitsalle aamen", kuten edesmennyt lauluntekijä on jo hengessä katsellut tuota Herran omien ihanaa perintöosaa. Se osa on valmistettu niille, jotka täällä suuressa vaivassa matkaa tekevät ja valkaisevat vaatteitaan Karitsan veressä. Ristiä kantaessakin saamme laulaa: "On mulla onnen päivät Ylkäni omana, oon autuas jo täällä ja sitten taivaassa..."

Rakkaat ystävät, uskomme kaikki synnit ja epäilykset visusti anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Saamme olla turvallisella mielellä. Älkäämme unhoittako mitä hyvää Herra on meille tehnyt, kun hän nosti meidät, syvälle langenneet ja uudestisyntymisen armoitetulla hetkellä, puki voimalla korkeudesta. Hän antoi toivottomille raukoille uuden elävän toivon, taivastoivon. Niinpä me, armahdetut syntiset, saamme vielä kerskatakin siitä Jumalan kunnian toivosta.

Ja mitä köyhemmäksi taivaallinen Isä saa meidät riisua omalta puoleltamme sitä rikkaampia olemme Jumalassa. Ei meidän vajavainen ymmärryksemme käsitä tätä korpitaipaleemme ihanuutta. Eikä ole tarviskaan sen enempää, kuin että synnit on anteeksi annetut. Ja näin meillä on rauha Jumalan kanssa. Lyhyttä kihlausaikaa lukuun ottamatta, on minunkin uskossa olo aikani ollut ankaraa taistelua. Olen joutunut napisemaankin taivaalliselle Isälle, että parempi minun olisi ollut elää Egyptin lihapatojen ääressä ja kulkea oman tahtoni tietä. Mutta sitten on taas kirkastunut uskoksi: on sittenkin parempi kärsiä vaivaa Jumalan joukon kanssa kuin ajallista tarvetta synnissä nauttia. Ja niin ristikin rupeaa loistamaan rakkautena, koska ilman sitä emme voi periä kruunuakaan.

Jumalan rauhaan!
Armas Mehtälä
Siionin Lähetyslehti, sivu 80/ 1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Armas Mehtälä: Olkaa raittiit

ViestiKirjoittaja Taavetti » 21 Kesä 2014, 09:24

Elävä sana


Hepr. 4:12.
Heprealaiskirjeen 4. luvussa puhutaan Jumalan kansalle luvatusta levosta ja siihen lepoon pyrkimisestä. Israelin kansan korpitaipaleella saama opetus on selvä. Ei ollutkaan ilman muuta selviö, että ne jotka Egyptistä olivat lähteneet matkalle luvattuun maahan, saavat sen periä. Sen tähden se ei ollut vielä peritty, jos kohta oli matkaan lähdetty, koska monta vaaraa ja vaivan hetkeä oli koettavana tuolla matkalla. Jumala johdatti kyllä kansaansa selvästi ja voimallisesti. Mutta valitettavan monelle kävi niin ikävästi tuolla matkalla, että he mielistyivät syntiin, unohtivat Jumalan lupaukset ja Hänen armoneuvonsa. Jumalan sanana lupausten ylenkatsominen synnytti epäuskon monen sydämessä ja epäuskon hedelminä näkyivät siellä tekosynnit, jotka johtivat kuolemaan. Kun taas ne, jotka olivat joutuneetkin synnin tähden haavoihin, uskoivat, luopuivat synneistä, saivat parannuksen tehneinä elää. Saamme nähdä selvästi, ettei Jumala tahtonut suoralta kädeltä hukuttaa iankaikkiseen onnettomuuteen, mutta antoi ajan kääntyä parannukseen. Ei synnissä elämiseen. Jumalan viha näkyy julmana niiden yli, jotka eivät osoittaneet kuuliaisuutta.

Edellä mainitun Heprealaiskirjeen luvun 12. jakeessa huomaamme, kuinka Jumala on osoittanut armahtavan kätensä pelastamaan niitä, jotka tahtovat uskossa kilvoitella Hänen lepoonsa, iankaikkiseen elämään. Jos olivat vaarat silloin, kun Israelin kansa teki korpimatkaa, on sielujen murhaaja pitänyt huolen, että on vaaroja tämänkin ajan iankaikkisuusmatkamiehellä. Sielunvihollinen, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura etsien kenen saisi niellä. Se tahtoisi kuohuttaa lihan ja veren elämään vain tässä katoavassa ajassa, sen aistillisissa nautinnoissa. On teatterit, televisiot, radiot, joista yllin kyllin tulvii ulos sellaista saastaa, joka on omiaan nukuttamaan vain syntielämän luvallisuuteen. Pyhät arvot poljetaan alas. Jumalan sanasta ei haluta kuulla, kun tahdotaan elää lihan vapaudessa, juoppoudessa, huoruudessa ja monissa muissa synneissä.
Tavoittelu elämään vapaissa sukupuolisissa suhteissa on osoitus siitä, että poljetaan lokaan Jumalan asettama aviokäsky, paetaan vastuuta elämästä. Tulisipa sellaisten vapaudentavoittelijain muistaa, kuinka Jumala rankaisi ensimmäisen maailman ajan synnin luvallisuuden; hukutti maailman vedenpaisumuksella. Mutta Nooa, joka uskoi Jumalaan ja rakensi arkkia, pelastui. Niin on asia vieläkin, että Jumalan sana on elävä ja voimallinen niin kuin tekstimme osoittaa. Ei elämän Herra puhunut turhaan aikansa ihmisille: etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki sen ohessa teille annetaan.

Jumalan armosta hänen valtakuntansa on täällä maan päällä. Sieltä katuvainen syntinen saa kuulla vieläkin Pyhässä Hengessä saarnatun totuuden. Siinä on vielä ehtymättömänä elämän voima, kun itse Herran käskystä häneen uskovat saarnaavat täällä parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Siispä usko sinä, joka ahkeroit päästä suureen kruunajaisjuhlaan, Herran kansan sapatin rauhaan, kun matka päättyy. Lupaathan turvata elävään ja voimalliseen Jumalan sanaan, syntien anteeksi saamiseen Jeesuksen, nimessä ja sovintoveressä. Tähän matkasauvaan nojaten matka päättyy iankaikkisen elämän elävässä toivossa.

Aatos Mehtälä
Päivämies 29.5.1969
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Armas Mehtälä: Olkaa raittiit

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Marras 2018, 22:08

Elävä kristillisyys ja aatteet


”Siionin tähden en minä vaikene, Jerusalemin tähden en voi laata.”
Elävä usko pitäytyy ennen kirjoitettuun Jumalan sanaan. Siihen vetosi itse Elämän Herra, kun hän joutui saatanan kiusattavaksi. Ja kun mekin uskomme ja elämme pyhän Raamatun hengessä,niin aatteellinen katsomuksemme rakentuu myös sen mukaan. Jeesuksen esimerkki rakastaa samarialaistakin, opettaa meitä, että kaikki kansat ja ihmiset ovat Jumalan edessä samanarvoisia. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi kaikki maailman aatteet hyväksyä, kirota oma isänmaamme ja kumartaa antikristuksen edessä, elintasoepäjumalalle antaa sydämemme ja tuoda lahjamme hänen alttarilleen.
Nykyinen maailma on jakautunut kahteen vastakkaiseen leiriin. Eikä Jumalan ihminen voi luikerrella missään välimaastossa. Sanomattakin on selvää, että hänen täytyy puolustaa sitä aatetta, joka suo uskonnonvapauden. Vaikka meillä, ajallisessa puutteessa elävillä kristityillä järkisyyt vaatisivatkin kannattamaan kielteisyyden henkeä, koska se sanoo ajavansa köyhälistön asiaa, mutta uskovaisina emme saata niin tehdä. Jos niin tekisimme, menettäisimme Jumalan lapsen vapauden ja olisimme jälleen kirouksen orjuudessa.
Ja olipa puolue-elämä mitä oli, niin me kaikki joudumme Jumalan sanan edessä tekemään ratkaisumme, kumpaa aatesuuntaa puolustamme: olemmeko vanhalla lainkuuliaisella kannalla vai hyväksymmekö laittomuuden?
Jos Jumalan sana ei saa antaa ymmärrystä, niin historia alkaa opettaa. Ne, jotka veljessodan aikoina kirosivat isänmaan, veljensä ja kaikki vanhat lait ja perinteet, joita isämme olivat vuosisadasta toiseen vaalineet, heidän surkeat kokemuksensa ja loppunsa tiedämme. Olkoot ne meille muistutuksena ja varoituksena.
Loppujen lapuksi ei mikään aate, ei mikään ihmisestä lähtevä hyvyys tai pahuus voi pitää pystyssä tätä maailmaa eikä rauhaa sen yllä. Kaiken ylläpitäjä ja rauhan säilyttäjä on yksin Jumala. Siksi meidän pitäisikin Häntä kiittäen ja rukoillen ajatella siunaten, eikä kiroten tätä kultaista aikaa, kun saamme elää rauhassa hiljaisuudessa ja uskoa vapaasti lain suoman turvan alla. On näet niin, että kielteisyyden henkeä ja laittomuutta pystytään helposti lietsomaan. Mutta ollaanko yhtä voimakkaita sitä sammuttamaan, kun sen tuhoisa tuli pääsee roihuamaan?
Puolueasioissa olkoon järkemme kylmänä ja sydämemme lämpimänä ottamaan, Jumalan sanasta vaaria. Ihmismielipiteisiin jos luotamme, olemme hyllyvällä suolla, puhuttakoon kuinka kauniisti tahansa ja luvattakoon vaikka miten hyvät elinmahdollisuudet.
Vaikka Jumalan rauha ei olekaan meillä sen tähden, että rakastamme omaa isänmaatamme ja vaalimme vapautemme ulkonaisia arvoja, niin kuitenkin näiden kunnioittaminen ja arvokkaana pitäminen on kristityn etuoikeus, johon pyhän Raamatun opetukset häntä velvoittavat. Sillä joka ei tahdo kunnioittaa esivaltaa, hän on laittomuuden ihminen, eikä pyhä Raamattu anna sellaisesta kovinkaan kaunista kuvaa.
Parhaiten rakastamme isänmaatamme siten, että nöyrästi vähin elein täytämme tehtävämme sillä paikalla, jossa olemme, Herran Sebaotin nimeen. Emme aseta epäjumalaksi mitään maallisia arvoja, vaan otamme ne vastaan Jumalan lahjana kiittäen niistä.
Ennen kirjoitettu Jumalan sana saakoon olla jalkaimme kynttilänä, ettemme eksyisi uskossa emmekä aatteiden sekaannuksissa.
Pyydän, ettei heikkouteni ja vajavaisuuteni olisi kenellekään loukkaukseksi.
Armas Mehtälä
Siionin Lähetyslehti 1963, sivut 94, 95


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 15 Marras 2018, 22:08
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron