Joonas Peippo: Seitsemän seurakuntaa

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Joonas Peippo: Seitsemän seurakuntaa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Joulu 2009, 16:22

Seitsemän seurakuntaa


Ilm. 2 ja 3 luku


Kun apostolit Jumalan johdatuksesta alkoivat saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta pakanain keskuudessa, syntyi seitsemälle eri paikkakunnalle seurakuntia vielä äsken kastamattomista pakanoista.
Kaste onkin ensimmäinen ulkonainen väline, jolla Jumala ottaa kastamattomat seurakuntaansa. Kristuksen käsky on kastaa kaikkia kansoja Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja opettaa heidät pitämään kaikki mitä hän on käskenyt.

Mutta kun ihminen rikosten ja syntien tähden joutuu pois kasteen armoliitosta, ei tarvitse enää kasteen asetussanoja ottaa käytäntöön, vaan Kristuksen sitä varten asettama Pyhän Hengen virka, synninpäästön asetussanat, ja sitten muistoateria, Herran pyhän ehtoollisen asetussanat. Tällainen on Jumalan järjestys hänen seurakunnassaan. Ihmetellä kuitenkin täytyy, kun ei isiemme kaikissa rakkaissa kirkoissa tätä Jumalan järjestystä hyväksytä.

Kuulin erään pappisveljen saarnassaan kertovan, että kun hän saarnasi Helsingin kirkossa, pyysi häneltä eräs kuulija synninpäästöä, ja hän saarnasikin Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Mutta kun hän meni sakaristoon, niin muudan rovasti sanoi hänelle, ettei kirkossa saa saarnata syntiä anteeksi. Tulkoot sakastiin, jos tahtovat!
Kirkossa saa siis tämän käsityksen mukaan käyttää Kristuksen asettamat kasteen asetussanat ja Herran ehtoollisen asetussanat, mutta ei Kristuksen asettamia synninpäästön asetussanoja. Täytyisi huudahtaa: "Voi pimeyttä jumaluusopin tohtoreissa!"

Kun Aasian seurakunnissa alkoi kasteen jälkeen uskosta eläminen, tapahtui siellä viidessä seurakunnassa lankeemuksia erilaisiin synteihin. Jeesus ilmestyi Johannekselle Patmos luodolla, hän käski kirjoittaa kunkin seurakunnan johtajalle, joita hän nimittää enkeleiksi, millainen kunkin seurakunnan tila oli. Profeetallisessa virassaan ei Herra Jeesus kirjoittanut mitään kirjoja eikä käskenyt opetuslapsiensakaan kirjoittaa, vaan hän sanoi, että "minun nimessäni pitää saarnattaman parannusta ja syntien anteeksiantamusta". Mutta tämän Ilmestyskirjan hän on käskenyt kirjoittaa, ja se on hänen hyvästä suomastaan jäänyt meidänkin oppaaksemme, emmekä saa neuvon sanoja hyljätä, sillä yhtä tärkeä kuin on uskoon tuleminen, yhtä tärkeätä on siinä pysyminen. Meidän täytyy aina antaa Jumalan sanan neuvoa itseämme.
Lähdemme näitä seurakuntia yksittäin lyhyesti tutkimaan siinä järjestyksessä, kuin ne on Raamattuun kirjoitettu.

Ensimmäinen oli Efeson seurakunta. Tuo seurakunta oli langennut rakastamattomuuteen, antanut ylön ensimmäisen rakkauden. Jumalan nimen tähden se teki kyllä väsymättä työtä, mutta ahkerankin työmiehen on viasta nöyrryttävä parannukseen.
Kun me synnyimme Jumalan lapsiksi, oli seurakunta äitinä, jota kohtaan virisi sanomaton suuri rakkaus. Kuuntelimme tarkasti, kun äiti opetti Kristuksen oppia ja kaikkia Jumalan sanan neuvoja. Mutta saattaa tulla vähitellen sisällinen lankeemus: Silloin äiti- seurakunta näyttää vialliselta. "Sillä ne, jotka maailman edessä hullut ovat, on Jumala valinnut, että hän viisaat häpeään saattaisi." Sisällisesti langennut arvostelee Jumalan seurakuntaa lihallisen mielensä mukaan, eikä Jumalan sanan mukaan. Niin rakkaus alkaa vähitellen sammua. Kristuksen oppiin oli ensimmäinen rakkaus suuri, kun me aloimme sitä käsittää, mutta kun sen tunnustaminen tuottaa ristiä ja riitaa, niin rakkaus alkaa siihenkin sammua. Jopa kuullaan suullaankin sanottavan, että en mennyt seuroihin, kun siellä puhutaan opista, korkeampaa pitäisi ruveta tavoittelemaan.

Jos kenelle näin on käynyt, niin älköön luulko, että Kristus on turhia loperrellut, kun hän sanoo: "Muista siis, kusta lankesit pois, ja tee parannus ja tee niitä ensimmäisiä töitä. Vaan jos et, niin minä tulen sinulle pian, syöksen pois sinun kynttilänjalkasi sijaltansa, ellet sinä tee parannusta." Tästä näemme, että jos emme tee rakastamattomuudesta parannusta, niin Jumala ajaa pois seurakunnastansa, kysymyksessä on näkymätön, hengellinen Jumalan seurakunta, "totuuden patsas ja perustus", jota ei helvetin portit voi kukistaa.

Toinen oli Smyrnan seurakunta. Tämä ei ollut langennut mihinkään syntiin. Se kilvoitteli uskossa oman raadollisuutensa ja köyhyytensä tunnossa. Mutta häntä Herra Jeesus lohduttaa. Hän käskee muistamaan, että sinä olet rikas. Pilkkaa se saa kyllä niiltä, Jotka sanovat itsensä uskovaisiksi, vaikka ovatkin vastustajan, se on, saatanan joukko. Perkele heittää kyllä muutamia vankeuteen, siis lainalaiseen sieluntilaan, etsimään kymmenen käskyn laista autuutta. Mutta kun se on tunnustanut sydämellään ja suullaan kaikki käskyt rikkoneensa, niin vaiva lakkaa ja uskossa saa odottaa Kristuksen ansion kautta elämän kruunua, eikä toisella kuolemalla ole hänen ylitsensä yhtään valtaa.

Kolmas oli Pergamon seurakunta, jonka enkelille hän käski kirjoittaa, ettei se ollut kieltänyt Jumalan Pojan uskoa vainojen aikanakaan. Mutta se oli langennut Balakin oppiin, se on, hengelliseen huoruuteen niiden kanssa, jotka tahtovat rakentaa eriseuran, ja kirota eli mitättömänä hyljätä Jumalan siunaaman kansan ja sen elävän evankeliumin, jolla Jumala ruokkii raadollisia lampaita. Missä Jumalan siunaamia uskovaisia on, pelkäävät harhaoppiset, että heiltä loppuvat laitumet hengellisessä mielessä, sillä Jumalan sana, Pyhän Hengen kautta puhuttuna, tekee sen, minkä Jeesus on sanonut: "Jolla on, hänelle annetaan, mutta jolla : ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on." Jumala kun on oppinut tyhjästä tekemään, niin aina käy niin kuin Katkismus opettaa. Mutta Baalakilaiset pelkäävät, että Jumalan siunaama kansa syö heiltä kaikki, "niin kuin härkä syö vihannan laitumelta", 4 Moos. 22–25.
Kun Bileam läksi Baalakin viettelyksille, sanoi enkeli hänelle, että tämä on nurja tie. Sen tähden, veljet ja sisaret rakkaat, vaikka meille näytettäisiin Jumalan siunaamassa kansassa monelta puolelta vikoja, niin emme saa sitä hyljätä, sillä siellä on Jumalan siunaus, elämä ja autuus. Lupaukset ovat pettämättömiä. "Ei ole Jumala ihminen, että hän valehtelisi taikka ihmisen lapsi, että hän jotakin katuisi. Pitäisikö hänen jotakin sanoman ja ei täyttämän. Siunattu olkoon se, joka sinua siunaa, kirottu olkoon, joka sinua kiroo."
Mutta Pergamossa oli sellaisiakin, jotka olivat langenneet nikolaiittain oppiin, jota Jumala vihaa, se on, saatanan syvyyttä, synnissä maistella ja halata tätä maailmaa. Ei se, rakkaat veljet, niin oleman pidä, että olisi lupa synnissä elää ja uskoa. Sillä me olemme valkeuden lapset emmekä yön ja pimeyden. Kummastakin näistä on tehtävä parannus, ja kuulla mitä Henki seurakunnalle sanoo.
Neljäs oli Tyatiran seurakunta. Tämä oli langennut Isebelin oppiin. Se salli parannuksen tekemättömän opettaa seurakunnassa, salavuoteudessa maata ja epäjumalain uhria syödä. Tässä hengellisessä huoruudessa niihin äpärälapsiakin syntyi, jotka Jumala lupasi tappaa kuolemalla. "Jokaisen seurakunnan pitää tietämän, että minä olen se, joka munaskuut ja sydämet tutkin ja annan kullekin teistä teidän työnne jälkeen, ellette tee parannusta heidän töistänsä." Mutta ne, jotka eivät Isebelin oppiin langenneet, Herra sanoo: "Pitäkää se, mikä teillä on, siihen asti, kun minä tulen. Jolla korva on, se kuulkoon mitä Henki seurakunnalle sanoo."

Viides oli Sardeen seurakunta, sen enkelille hän käski kirjoittaa, että "sinulla on nimi, että elät ja olet kuollut." "Ole valpas ja vahvista niitä muita, jotka kuolemallansa ovat."
Ihminen voi kahdestikin kuolla pois uskosta, sen Raamattu näyttää, ja me tunnemme sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet uskomassa ja kaatuneet, toiset oikealle toiset vasemmalle. Meidän jokaisen Jumalan lapsen velvollisuus on vahvistaa ja Jumalan sanalla neuvoa niitä, jotka kuolemallansa ovat, parannuksen paikalle Jumalan seurakunnan yhteyteen. Mutta ei seurakunta tavallisesti kokonaan lankea. Niinpä Sardeen seurakunnassakin oli niitä, jotka eivät olleet vaatteitansa saastuttaneet, vaan olivat valkeilla vaatteilla puetetut ja mahdolliset. Sellaisten nimeä ei pyyhitä pois elämän kirjasta. Herra Jeesus tunnustaa heitä Isän ja enkelien edessä. "Jolla korva on, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnalle sanoo."

Kuudes oli Filadelfian seurakunta. Tämä ei ollut langennut mihinkään nuhdeltavaan syntiin, vaan kilvoitteli vähävoimaisuuden tunnossa. Herra Jeesus oli avannut tälle vähävoimaiselle "aukian oven, jota ei yksikään voi sulkea", kun tämä oli pitänyt Herran Jeesuksen sanat, eikä hänen nimeänsä kieltänyt. Vieläpä hän antoi vähävoimaiselle saatanan joukosta ne, jotka itseänsä uskovaisiksi sanovat eivätkä olekaan, vaan valehtelevat. Heidän täytyy, jos haluavat autuaiksi tulla, vähävoimaisilta ottaa Jumalan valtakunta lapsenkaltaisina vastaan, ja tulla tietämään, että Jumala on heitä rakastanut. Tekipä Herra heistä patsaita, jotka pitävät Jumalan seurakuntaa pystyssä, eikä lähde sieltä ulos ja tahtoo kirjoittaa vähävoimaisen seurakunnan päälle Jumalan nimen ja Jumalan kaupungin, sen uuden Jerusalemin nimen, joka taivaasta tuli Jumalan lähettämänä ulos. "Se on vapaa ja kaikkien meidän äitimme."

Onnellinen on täällä ajassa sekä iankaikkisesti se, joka tämän vapaakaupungin on löytänyt. Herra Jeesus, ole kiitetty, kun olet armovaltakunnan tänne maan päälle perustanut.

Seitsemäs oli Laodikean seurakunta. Tuo seurakunta oli langennut rikastumisen syntiin. Tämä synti oli kaikkein vaarallisin, sillä se ei vaivaa eikä tähän joutunut tiedä itse edes, että hän on siihen joutunut. Tämä on "hyvän kristityn" synti.

Millä tuo kristitty poloinen sitten rikastuu?

Sillä, että panee omia töitänsä vanhurskauttamiseen. Kun Jumala on herättänyt, johdattanut valtakuntaansa, antanut voimaa vuoteen kantamiseen, ripin nöyryyteen, tunnustamisen rohkeuteen ja muihin hyviin töihin, joita järki katsoo autuuteen tarvittavan, niin ihminen panee nämä tavarat sydämensä "hyllylle", mihin sitten katsoo. Suussa on Herra Jeesus ja sydämessä tuo paavilaisten ajatus, josta Luther sanoo: "Paavilaisen papin oli aina lupa sanoa, että rippisi nöyryys auttaa sinut autuuteen. Mutta minä sanon, että ei auta, vaan usko, joka rakkauden kautta työtä tekee."

Ei rikastuneen töissä ole vikaa, mutta töihinsä luottamisessa on vika, ja siinä, ettei usko sanan kautta Jumalaan. Otamme tähän muutamia raamatunpaikkoja. "Kun olette tehneet kaikki, kuin tekemän pitää, niin sanokaa: me olemme kelvottomat palveliat, me teimme sen ainoastaan, mikä meidän piti tekemän." "Jos joku luulee jotakin olevansa, ei hän kuitenkaan mitään ole. Mitä sinulla on, jota et saanut ole, miksi siis kerskaat, niin kuin et saanut olisikaan". "Ei töistä, ettei yksikään kerskaisi." "Ilman minutta ette voi mitään".

Tällaisista raamatunpaikoista näemme, ettei Jumala tahdo antaa kunniaansa toiselle, sillä hän sotki Jumalan vihan viinikuurnan yksinänsä, eikä kukaan kansasta hänen kanssansa. Tunnuskirjassamme sanotaan: "Kun uudestisyntyneessä ihmisessä alkaa uusi kuuliaisuus, pyhitys ja hyvät työt, niin niitä ei millään tavalla saa panna vanhurskauttamiseen että ne ovat syy siihen tai osa syystä siihen, että Kristukselle jäisi koskemattomaksi hänelle tuleva kunniansa. Tämä rikastumisen synti on meihin niin piintynyt, että töin tuskin vapaaksi pääsevät ne, joilla on usko ja puhdas omatunto. Sillä Hengen saastaisuus on se, ettemme tahtoisi olla mitättömät, että Kristus meissä jonkun muodon saisi. Lutherkin valittaa, että vaikka uskon ymmärrän ja armoa olen saanut maistaa, niin aina hiipii mieliin tuo vanha luulo, että omia töitä on Jumalalle tuotava. Laodikean seurakunnan synnin tähden on Jumala kolme kertaa opettanut suustansa Suomenkin Siionista, sillä Jumalan suu on Hänen seurakuntansa. Profeetta sanoo: "Siionista on Jumala kiljuva, sillä Herra asuu Siionissa»

Monet jalot saarnaajat tekevät Sardeen seurakunnan synnistä Laodikean seurakunnan synnin, kun joku alkaa kuolla pois uskosta, sanovat he, että se on rikastunut eikä mitään tarvitse, vaikka onkin kuolemassa pois uskosta. Sitä emme saa tehdä, sillä näin ollen rikastumisen synti jää tuntemattomaksi. Jumalan seurakunta alkaa rakoilla, sillä ankara taistelu tulee Kristuksen ja Beliaalin välille.

Tämä synti raivaa nytkin eräin paikoin Suomen Siionissa. Kristuksen rakkauden kirkkolaki jätetään käyttämättä. Tosi nöyryys ei siedä itsensä katselemista, vaan sen toimena on Jumalan katseleminen, kuinka suuria hän on meille tehnyt. Luontokappalten alku Herra Jeesus sanoo rikkaalle: "Et tiedä, ettäs viheliäinen ja raadollinen olet, köyhä, sokea ja alaston. Minä neuvon sinua minulta ostamaan kultaa, tulella selitettyä, ettäs rikastuisit, ja valkeat vaatteet, joillas sinus pukisit, ettei sinun alastomuutesi häpy näkyisi, ja voitele silmäsi silmän voiteella, että näkisit. Joita minä rakastan, niitä minä myös nuhtelen ja kuritan. Niin ole siis ahkera ja tee parannus."

Pyhyydestä on vaikea tehdä parannusta, kun sitä ei näe pahaksi. Vaikka niin paljon on tämä rikastumisen saastaisuus tehnyt pahaa, että monella paikkakunnalla ovat menneet seurahuoneetkin, ulos lähteneiden mukana. Sanovathan he, että kaikesta on tehty parannus. ”Vaikka onkin käynyt niin, että omavanhurskaus on tullut armon kautta kristityksi, niin ne ovat vihaisia, kun armopenikat vinkuvat,” sanoo Laestadius. Raamatun mukaan eripuraisuus ja eriseuraisuus on lihan työ eikä peri Jumalan valtakuntaa. Niistäkin on tehtävä parannus.
Armossa saisi rikastua, sillä armossa tehdyt työt ovat kaikki otolliset Jumalan edessä. Mutta sellaisistakin töistä, kuin vuorien siirtäminen, koko omaisuutensa köyhille jakaminen ja vaikka antaisi ruumiinsa polttaa, ei olisi mitään hyötyä. Oi, jos kaikki omat rakennukset palaisivat, niin pelastuisi kuin tulen kautta ja tulisi autuaaksi. Hyvä olisi, jos tämä palaminen tapahtuisi ilman avainten valtaakin. Mutta en uskalla niin opettaa, kun en näe sitä Raamatusta.

Jumalalle olkoon kiitos ja kunnia iankaikkisesti!
Joonas Peippo

Siionin Lähetyslehti maaliskuu 1957
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Joulu 2009, 17:11

Rakas veli Herrassa P. Viljanen

Kirjoittelin vähän Siionin lehteä varten, jonka tässä sinulle lähetän. Jos katsot sen sopivaksi, niin julkaise, mutta jos et, niin jätä pois. Onhan se niin puutteellinen.

Kirjoitan tässä vähän yksityisesti sinulle muistelmiani lapsuudestani asti tästä kristillisyydestä. Olen uskovaisten vanhempien lapsia. Muistan, kun noin viisivuotiaana istuin lattialla saarnamiehen lähellä, koska ei ollut istuimia.
Saarnoista en mitään muista, muistan kuitenkin, että kaikki olivat niin rakkaita toisilleen, eikä minkäänlaista erimielisyyttä ilmaantunut. Mutta sitten kun olin jo 10 vuoden vanha, olin vielä uskomassa, muistan kun tuli seurat, niin puhujat sanoivat: "Pankaa nuo lapset eteiseen, niin rupeamme tekemään rippiä". Niin minutkin käskettiin eteiseen. Mutta lapset ovat uteliaita, ja niin minäkin tahdoin tietää, mitä se rippi oikeastaan on. Raotin ovea ja kuuntelin, miten rippi erikseen esiteltiin.

On jo 59 vuotta kulunut, mutta muistan kaikki kuulemani asiat, aivan kuin ne olisivat vasta tapahtuneet. Mutta Jumala oksensi nuo saarnaajat ulos seurakunnastaan.

Sitten olin 26-vuotias enkä ollut enää uskomassa. Meillä kotona oli seurat. Vaimoni oli ensimmäisen kerran elämässään Jumalan lasten seuroissa. Kysyin vaimoltani, mitä hän näistä seuroista ajatteli. Hän sanoi, ettei hän noista saarnoista mitään osannut sanoa, mutta kun ne itkettivät tuota Ullaa, kysyivät tältä kuulumisia ja Ulla rupesi itkemään ja sanoi: "Minun uskoni on niin heikko." Saarnamiehet sanoivat: "Onko synti tarttunut vai mikä sen uskon on heikoksi vienyt? Onkohan synnillä nimiä, sano vaan se nimeltään." Ulla sanoi: "Onhan sitä kärsimättömyyttä, kotikiusauksia, ja milloin otan sokeripalan milloin mitäkin."
"No, anna, anna pois vaan kaikki sokeripalat!"
Mutta kun Ullalla ei enempää syntiä ollut, täytyi tyytyä vähempään, ja Jumala taaskin ajoi pois seurakunnastaan nämä saarnaajat.

Sitten vuonna 1933 meillä oli seurat. Minäkin olin jo palannut tuhlaajapojan tieltä, ja olin muutamia vuosia ollut uskomassa ja omakyläläisten pyynnöstä puhunut paikallisissa seuroissa parin vuoden aikana. Veli Heikki Jussila oli seuroja pitämässä. Kun olimme seurojen jälkeen ruokapöydässä, kysyi Jussila minulta: "Onko täällä pikkuesikoisia"? Vastasin siihen, etten ollut kuullut tuollaista nimeäkään, mitä ne ovat. Hän sanoi: "Kyllä niitä täälläkin on". Hän mainitsi minulle kaikkein rakkaimpia veljiä nimeltään meidän kylästä ja Viipurista. Kysyin häneltä, olisiko veli hyvä ja selittäisi, mikä ero on oikeitten kristittyjen ja pikkuesikoisten välillä. Hän sanoi: "Pikkuesikoiset eivät usko Herran Jeesuksen päälle, vaan he uskovat rippinsä päälle." Minulle tulivat ankarat sisäiset taistelut. Sitten minä sattumalta jouduin Viipurin seuroihin. Siellä pakottivat minun puhumaan, vaikka en millään siihen olisi ruvennut. Tapani oli puhua usein ripistä, ja niin nytkin sattumalta vei puheeni rippiin ja paikat liikkuivat niiden kohdalta, joita Jussila minulle nimeltään sanoi. Mutta en minä voinut olla puhumatta siitä vanhurskaudesta, joka on ilman laitta Julistettu lain ja profeettain kautta todistettu. Niin katseet painuivat alas niiltä, jotka olivat rippinsä päälle uskomassa. Jälkeen päin huomasin, että oli totta veli Jussilan näkemys. Useimmille heillekin kävi niin, että Jumala ajoi pois seurakunnastaan.

Jumalan rauhan terveisiä ja hyvää uutta vuotta sinulle perheinesi.

Joonas Peippo
Siionin Lähetyslehti maaliskuu 1957
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Loka 2010, 09:00

Ihmisen kallein asia


Jo lapsuudesta meidät on opetettu, että ihmisen kallein asia on tulla tuntemaan Jumala ja Jeesus Kristus, ja että Kristuksen uskomisen kautta saadaan iankaikkinen elämä.

Miten sitten tulemme Jumalan tuntemaan?

Yksikään ihminen ei ikinä tässä maailmassa ole tullut Jumalaa tuntemaan, eikä ole saanut oikeaa käsitystä Jumalasta muuten, kuin sanan kautta. Me näemme Jumalan sanasta, että meillä on kolmipersoonainen Jumala, Isä, Poika, ja Pyhä Henki. Mutta jos hylkäämme, ja mielessämme vastenmielisenä vähennämme kolmannen persoonan, Pyhän Hengen virkaan kuuluvat raamatunpaikat, niin Jumala muuttuu ymmärryksessämme kaksipersoonaiseksi. Silloin me otamme ulkopuolta Raamatun, hyvästä kristillisyydestä Pyhän Hengen virkaan kuuluvien sanojen tilalle sanoja, joilla kiristelemme kanssapalvelijoitamme kurkusta pienistä veloista, vaikka itse olemme saaneet kymmenentuhannen leiviskän velan anteeksi. Kun Kristus, pää, antaa anteeksi, pitäisi ruumiinkin antaa, mutta usein käypi niin, ettei annakaan. Ei muisteta sitä, että se kurkku, jolla armoilmaa hengitetään, on siksi heikko, että kun sitä puristaa, niin se käy hengen päälle, tahi ainakin joutuu torniin, se on lain alaiseen sielun tilaan.

Kyllä Herra Jeesus toi taivaasta Isältä niin paljon sanoja, mitä meidän autuuteemme tarvitaan. Ei meillä ole oikeus niitä vähennellä, vaan uskoa kaikki todeksi. Oi, miten suuri armojen armo on uskoa se, ettei hän ole yhtään valhesanaa sanonut. Hän sanoo: "Totisesti, totisesti, sanon minä teille, joka kätkee minun sanani, ei hänen pidä näkemän kuolemata iankaikkisesti." Joh. 8: 51.

Kun hurskas piispa Athanasius näki, että Jumala oli ihmisten näkemyksessä muuttunut kaksipersoonaiseksi, ensimmäistä ja toista persoonaa kunnioitettiin, mutta kolmatta persoona vihattiin, kirjoitti hän uskontunnustuksen, jonka alussa sanotaan:

"Kuka ikinä tahtoo autuaaksi tulla, hänellä täytyy ennen kaikkea olla oikea, yhtenäinen, kristillinen usko. Joka ei sitä täydellisenä ja puhtaana pidä, hän tulee epäilemättä iankaikkisesti kadotetuksi. Niin tämä nyt on oikea, yhteinen, kristillinen usko, että me yhtä Jumalaa kolminaisuudessa, ja kolminaisuutta yhdessä jumaluudessa kunnioitamme."

Usein kuulee mainion hyviä saarnoja, mutta jää mieli murheelliseksi, kun paras puuttuu, tämä: kallein asia, sanasta Jumalan tunteminen.
Herra sanoi Noalle: "Rakenna arkki ja tee siihen kolme pohjaa." Jumalan valtakunnassa on aina kolmipersoonainen Jumala. Ihmiset ovat kaikki vain tomu ja tuhka.

Jos joku kunnioittaa ihmistä, ja ottaa sanan vastaan piispan, papin tai saarnamiehen vuoksi, niin ei hänen uskonsa kauan seiso kannallansa. Mutta joka sanan ottaa vastaan sanan vuoksi, hän uskoo sanan, ja sanan kautta Jumalaan, ja niin Isä ja Poika tulevat hänen tykönsä asumaan, ja hänen suustaan löytyvät ne sanat, jotka avaavat taivaan ja sulkevat helvetin. Tämä on uskomista pyhäin yhteyteen ja syntien anteeksi saamiseen. Jos emme näin usko, silloin puuttuu meiltä kallein asia, Jumalan tunteminen. Tämä tulee kysymykseen viimeisellä tuomiolla. Tyhmät neitseet olivat puhtaita, sillä neitsyt tarkoittaa puhtautta, mutta heiltä puuttui kallein asia. Tuhlaajapojan vanhempi veli oli hurskaasti elänyt ihminen, mutta häneltä puuttui kallein asia, ja hänellä oli sellaisia syntejä, joita hän ei tietänyt olevan, vihan synti, tottelemattomuuden synti, kateuden synti, eripuraisuuden synti ja epäuskon synti.

Kuinka paljon onkaan ihmisiä näissä synneissä. Kun heille sanoo: "Tehkää parannus, niin saa usein tämän tapaisen vastauksen: ”En minä tiedä mitään itselläni olevan. Olen vienyt varastetun tavaran takaisin, maksanut väärintekoni, kaikilta olen pyytänyt anteeksi, ja ovat minua vanhoillisetkin siunanneet. Mitä minulta puuttuu?" Vastaamme: "Jumalan tunteminen, kallein asia." Sillä kun omat työt pannaan vanhurskauttamiseen, niin Kristus pakenee. Kristus ja luottamus lakiin eivät voi asua samassa sydämessä. Missä Kristusta ei ole, ei häntä siellä myöskään tunneta.

"Sillä jolla on evankeliumi, eikä hän sitä ymmärrä, ei hänellä ole evankeliumia, ja jolla on Raamattu eikä hän sitä, ymmärrä, ei hänellä ole Raamattua."

Jeesus kysyi kerran juutalaisilta: "Minkä hyvän työn tähden te tahdotte minut kivittää?" He vastasivat: "Emme hyvän työn tähden sinua kivitä, vaan pilkan tähden, sillä sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi."

Sama vika on hänellä nytkin, vielä suuremmalla syyllä kuin silloin, kun hän asui pyhässä ruumiissa. Nyt Hän asuu synnin turmelemassa ruumiissa, niin että täytyy Paavalin tavalla sanoa: "Minä palvelen mielelläni Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. Minä viheliäinen ihminen, kuka päästää minut tästä synnin ja kuoleman ruumiista?"

Kristus tahtoo olla salattuna pyhissänsä, ja Hän antaa hengen hedelmien ohella ilmaantua puutoksia, että harhaoppiset ja ylpeähenkiset Häneen närkästyisivät. Sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille antaa armonsa". Kun Jeesus kulki omissaan apostolien aikana, oivalsi viisas Gamaliel järjen viisaudella sen verran, että hän sanoi: "Antaa näitten miesten olla, sillä jos se on Jumalasta, niin emme voi sitä vastaan olla, mutta jos se on ihmisistä, niin se raukeaa tyhjään." Saulus vainosi Herraa Jeesusta, kun ei tuntenut Häntä. Sitten vasta hän tuli tuntemaan hänet, kun hän antoi Ananiaan pestä synnit pois Jumalan sanalla. Näin käy vieläkin jokaiselle, joka ottaa vastaan Herran Jeesuksen raamattujen jälkeen. Hän saa voiman Jumalan lapseksi tulla, sillä Herra Jeesus on Henkensä kanssa omissaan joka päivä maailman loppuun asti.

Ihminen on luonnostaan Jumalan vihollinen, ilman uuttasyntymää. Sen Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Aika tulee, että jokainen, joka teidät tappaa, luulee tekevänsä Jumalalle palveluksen, ja tämän he tekevät, kun eivät tunne minua eikä Isää." Joh. 16: 2. "Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he sinut, ainoan Jumalan, tuntisivat, ja jonka lähetit, Jeesuksen Kristuksen." Joh. 17: 3.

Veljet ja sisaret rakkaat, "aina tulee rukoilla, ja ei väsyä," että Jumala varjelisi meitä kaikista synneistä. Sillä jos emme ole irti pääkappaleesta, synnistä, käypi meille ansiomme mukaan niin, ettemme tiedä, missä oikeat kristityt ovatkaan.

Seisokaamme armossa vahvalla uskolla, ja lähestykäämme armoistuinta, kun apua
tarvitsemme.
Veljenne suuressa heikkoudessa.

Joonas Peippo
Siionin Lähetyslehti, syyskuu 1955
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa