VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 25 Syys 2018, 00:45

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 6 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 17 Joulu 2009, 21:32 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6897
Paikkakunta: Suomenselkä
Älkää maailmaa rakastako

1. Joh: I5-17

Jumalan armon Ja rakkauden osallisuuteen saatettuna jokainen uudestisyntynyt Jumalan armolapsi iloitsee ja kiittää siitä rakkauden alkulähdettä Jeesusta Kristusta. Pyhän Hengen pyhittämänä hän on saanut uudistetun mielen myös rakastaa sitä, joka hänet synnytti ja niitä, jotka hänestä syntyneet ovat. Verisen armoalttarin luona vannottu vala, uskollisuuden lupaus seurata Jeesusta opissa, elämässä ja kärsimisessä loppuun asti, ylentää toivon silmän katoavaisuudesta katoamattomiin, iankaikkisuuden kotirannalle asti. Jeesus on tullut rakkaaksi, maailma halvaksi.

Kihlautuminen Kristuksen morsiameksi merkitsi samalla sodan julistusta perkelettä vastaan. Kun Jumala lahjoitti evankeliumin uskomisen kautta sieluun rauhan, nosti perkele sodan. Se "käy ympäri kuin kiljuva jalopeura, etsien kenen hän saisi niellä".
Terävimpiä vihollisen sota-aseita lihassamme ovat maailmalliset himot. Perisynnin turmelemana, ja tehtynä tästä maan tomusta, se mielellään eläisi myös niissä, mitkä maailmasta ovat. Ristin kaita tie on lihalle ja verelle epämieluinen tie. Olla Pyhän Hengen kuoletettavana — liha sotii sitä vastaan.

Tekstimme mainitsee maailman rakkauteen liittyvän yhtenä haarana lihan himon. Kuinka se ilmenee, osoittaa meille Herran apostoli Paavali Kolossalaiskirjeen 3. luvussa: "Niin kuolettakaa sen tähden teidän jäsenenne, jotka maan päällä ovat, huoruus, saastaisuus, häpeällinen himo, rietas halaus ja ahneus, joka on epäjumalan palvelus."

Kuinka väkevä, ja paljon haavoja tuottava himo lihassamme onkaan huoruus! Tällä paheella hekumoitsee jumalaton maailma, polkien häpeään avioliiton pyhyyden ja turmellee elämänsä kalleimpia arvoja. Sen himon juuri ovat silmäinpyyntö ja elämän koreus. Huoruuden perkele panee ihmisen korjaamaan Jumalan käden töitä itsessänsä. Sen tuotteita ovat kiharat, puuterit, hajuvedet ja puolialastomuus, muodit ja hienot kalliit korut sekä ylellisen hienot vaatteet. Sen tuote on tanssit, elokuvat, öitsimiset ja riettaat puheet sekä halaukset.

Usein sen edessä vapisee pelosta nuoren uskovan sielu.

Maailman rakkaus pyrkisi myös saattamaan Jumalan lapsen hempeäksi eriseuraisille, etenkin itseänsä korkeammassa arvoasemassa olevan edessä. Se neuvoo kohteliaisuuteen ja väärään rakkauteen siinä, missä Jumalan sana osoittaisi kärkevän miekan terän väärällä tiellä olevan tuntoa kohden.

Maailman rakkaus houkuttelee myös urheilukentille etsimään ja tavoittelemaan ihmiskunniaa ja kiitosta.
Moninainen on maailman rakkauden ilmeneminen. Sen osoittaa Jumalan lapselle hänen sydämessään valvova Pyhä Henki. Tämä Kristuksen Henki valaisee ja kirkastaa luetun Jumalan sanan neuvot Pyhästä Raamatusta. Emme ole yön emmekä pimeyden lapsia, veljet ja sisaret. Me vaellamme valon lapsina. Meillä on aurinkona Jeesus Kristus. Pilvi- ja sumusäälläkin Hän laumansa Paimenena johdattelee sitä uutta isänmaata, taivasta kohti.
Hän on myöskin lääkäri, joka parantaa synnin haavat. Ahkeroimme siksi uskossa seurata häntä, Jeesusta, opissa, elämässä ja kärsimisessä. Kun maailman rakkaus tarjoaa kättänsä, rientäkäämme uskossa katsomaan Häntä, rakkauden veristä Uhrikaritsaa Getsemaneen ja Golgatan mäelle. Siellä suo pyytää hänet upottaa, siellä virta käy hänen ylitseen. Siellä pyhä ja viaton verestä ja hiestä märkänä, meidän vääryytemme harteilleen heitettynä, huutelee maassa: "Minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansani ylenkatse!" Kulkiessaan meidän edestämme Getsemanesta Golgatalle, ovat kasvot maalatut syljellä ja verellä. Ruumista verhoaa pilkkakaapu, päätä kaunistaa orjantappuraseppele ja olkavartta painaa raskas risti. Huudot kaikuvat: "Ristiin naulitse!„

Ristillä vuotaa veri viimeiseen pisaraan. Viimeksi, kun pää on valahtanut valjua olkaa vasten, herahtaa kylkihaavasta juoksemaan ulos veri. Kaikki on annettu, mutta myös kaikki on täytetty. Syntivelka on näin maksettu, taivas avattu. Pääsiäisaamuna kajahti ylösnousemuksen riemusanoma: "Kristus elää!" Siinä on meidänkin elämämme. Kristus, Jeesus!

Uskomme sen tähden synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Armossa on aina varaa ja veressä voimaa.

Samuel Lehtola

Siionin Lähetyslehti helmikuu 1957

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15 Tammi 2011, 21:27 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6897
Paikkakunta: Suomenselkä
Herra suojelee kansaansa


Pimeyden ruhtinaan hyökätessä rajusti kuin kiljuva jalopeura heikkoa Jumalan lasta ja koko Jumalan valtakuntaa vastaan sekä oikealta, että vasemmalta puolen, armolapsi hätääntyy ja pelkää hukkuvansa vihollisen jalkoihin. Syytä pelkoon ei kuitenkaan ole olemassa lapsella, joka omasta raadollisuudestaan huolimatta uskoo Herraan Jeesukseen, niin kuin Raamattu opettaa, ja pysyy kuuliaisena lapsena lasten valtakunnassa.

Psalmissa 125 sanotaan: Jotka Herraan turvaavat, ovat kuin Siionin vuori: se ei horju, vaan pysyy iankaikkisesti. Vuoret ympäröivät Jerusalemia, ja Herra ympäröitsee kansaansa nyt ja iankaikkisesti. Sillä jumalattomuuden valtikka ei saa vallita vanhurskasten arpaosaa, että vanhurskaat eivät ojentaisi käsiänsä vääryyteen. Anna hyvää hyville, Herra, ja oikeamielisille. Mutta jotka poikkeavat mutkikkaille teilleen, ne Herra hukuttakoon yhdessä väärintekijäin kanssa. Rauha Israelille!

Osoittamalla kuuliaisuutta Pyhälle Hengelle, joka kyllä neuvoo Jumalan seurakunnassa jokaista armolasta kirjoitetun Sanan kautta, pysytään Jeesuksen askelissa, hänen auki raivaamallaan verisellä taivastiellä. Ellei tottele Pyhää Henkeä, joka seurakuntaäidin kautta puhuu, ja kirkastaa armon armoksi ja synnin synniksi, ihminen eksyy vääryyden teille. Meillä on vahva profeetallinen sana, ja te teette hyvin, että te siitä vaarin otatte, niin kuin kynttilästä, joka pimeässä valistaa, niin kauvan kuin päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. (2 Piet. 1: 19). Ja joka harhailee, eikä pysy Kristuksen opissa, ei hänellä ole Jumalaa. Joka pysyy Kristuksen opissa, hänellä on sekä Isä että Poika. (2 Joh. 1: 9) Kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja totella parempi kuin oinasten lihavuus. Sillä tottelemattomuus on noituuden synti, ja vastahakoisuus on taikaus ja epäjumalan palvelus. (1 Sam. 15: 22- 23)

Jumalalla on ainoastaan yksi valtakunta täältä maan päällä. On vain yksi lammashuone ja yksi paimen. Jos nyt joku lähtee pois tästä valtakunnasta ja lammashuoneesta, kuinka lähelle valtakunnan rajaa, mutta kuitenkin ulos menneenä, hän on ulkona, eikä hänellä ole suojanaan armollinen Jumala. On siis syytä ottaa vaarin siitä totuuden evankeliumista, jota Jumala kuuluttaa Pyhän Hengen virasta seurakunnassaan, että henki todistaisi henkemme kanssa, että me Jumalan lapset olemme.

Ainoastaan Jumalan valtakunnassa meillä on Jumala, joka syntistä armahtaa. Hän on poikansa, Jeesuksen Kristuksen, armoistuimeksi asettanut uskon kautta hänen veressänsä, osoittaaksensa sitä vanhurskautta, joka hänen edessänsä kelpaa, edellä käyväisten syntein anteeksi antamisen kautta. Joita Jumala kärsinyt on, osoittaaksensa vanhurskauttansa tällä ajalla, että hän itse vanhurskas olisi ja
sen vanhurskaaksi tekis, joka Jeesuksen uskosta on. (Room. 3: 25–26)

Puhtaalla omallatunnolla vaellettaessa, lapsina lasten valtakunnassa, saamme tuta, kuinka Jumala on tuttu Juudassa, Israelissa on hänen suuri nimensä. Saalemissa on hänen majansa ja Siionissa hänen asumisensa. Siellä hän särkee joutsen nuolet, kilvet, miekan ja sodan. Selaa! Sinä olet kirkkaampi ja väkevämpi kuin ryöstövuoret. Urhoolliset pitää ryöstettämän ja uneensa nukkumaan ja kaikki sotamiehet täytyy käsistänsä hermottomaksi tulla. Sinun rangaistuksestasi, Jaakobin Jumala, vajoo uneen orhi ja ratas. Sinä olet peljättävä, kuka voi seisoa sinun edessäs, koskas vihastut? Koskas tuomion annat kuulua taivaasta, niin maa vapisee ja vaikenee, koska Jumala nousee tuomitsemaan, että hän auttais kaikkia raadollisia maan päällä. Sela. Kuin ihmiset kiukuitsevat sinua vastaan, niin sinä voitat kunnian, ja kuin he vielä ennmmin kiukuitsevat, niin sinä olet valmis. (Ps. 76: 2 – 11.)

Ei totisesti ole mitään hätää Jumalan armolapsilla. Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa. Kuoleman voittanut, ja ylösnoussut Herra Jeesus on vanhurskautemme, vapautemme, viisautemme, pyhityksemme ja lunastuksemme. Hänen pyhässä nimessään ja kalliissa sovintoveressään, me raadolliset, alas painetut, köyhät ja kokovikaiset syntiset saamme uskoa tälläkin hetkellä kaikki synnit anteeksi. Tässä armossa, ja vain tässä, nautimme vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä.

Samuel Lehtola
Päivämies 9.12.1964

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 16 Huhti 2011, 12:04 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6897
Paikkakunta: Suomenselkä
KIITOS



SANA "kiitos' on lyhyt, ja lausuttuna miellyttävä kuulla. Kiittäjää tuskin kukaan moittii, ellei hän "itseään kiitä, eikä omaansa.

Ihmiset ovat yleensäkin kiitoksen kipeitä. Ellei muista kohteliaasti kiittää, sanotaan, "Olipa siinä sivistymätön ja tyhmä ihminen, itsekäs kuin käki lintu." Ja kuluuko tuossa edes kieli jos sanoo: kiitos. Tuskinpa vain, sillä paljon turhempiakin sanoja ihminen suustaan sanelee. Semmoisiakin sanoja, että niistä koituvat riidat ja kamppaukset. Niitä sanoja olisi syytä karttaa kaikin mokomin jos voisi.

Kiitoksen nälässä valehdellaan paljon. Uskaltautuupa tuo kiitoksen nälkäinen rietas astua Sanan saarnaajankin nahkan alle. Saarnasta pitäisi tulla kiitosta ansaitseva, ketään pistämätön ja terätön. Hyvä ja kiitettävä saarnaaja ei hauku ketään, ei tee "karsinoita, ” ei raja-aitoja, ei saarnaa ”holvaten Kristuksen verestä", eikä hän seiso "junttamiehenä" Siionin muurin päällä, vartioimassa, etteivät ylpeät pyhät pääse parannuksen tekemättöminä lammasten eväille. Kiitettävä saarnaaja vanhurskauttaa jumalattoman itse, ei siihen veristä evankeliumia tarvita eikä seurakuntayhteyttä. Ja kiitettävä saarnaaja ei viivy kauan seuroissa. Hän tulee niihin kuin kansakouluntarkastaja minuutilleen, ja lähtee myös saarnan pidettyään kiireesti toisaalle. Kiitoksen kipeällä on tosiaan ainainen kiire. Mitä sanoisi Pyhä Henki, sitä hän ei halua kuulla.

Ja, "voi sitä uskoa jota maailma kiittää!" Ihmisten kiitos on uskovaiselle vaarallista. Siitä voi helposti tulla hyvänkelin voide helvettiin. Maailma pyhineen ja pahoineen ei kärsi sitä, että Jumalaa kiitetään. Ja jos Jumalaa joku kiittää, sanotaan: "kiitä sydämessäsi Häntä, hiljaa! Ihmisiä pitää kiittää ääneen, ja mikä vielä parempi, jos huutaa ja hyppää tai panee kiitossanat sanomalehden palstalle. Semmoinen se on ihminen, synniltä pilattu.

Hyvät seurat kirkossa ja seurahuoneilla menevät kuulemma pilalle siksi, että siellä Pyhän Hengen armolapset kiittävät Jumalaa ja Karitsaa. Ja mikä, pahinta, jos nuo Jeesuksen ylistäjät ja kiittäjät eivät ihmisen mielestä omista kauneinta laulun ääntä. Toisinaan heidän äänensä kimeä vihlova, toisinaan siihen sekoittuu miehisen miehen bassomainen jyminä. Helposti voi käydä, kuten kävi eräässä kirkossa seurojen aikana. Miesten kiittäessä Herraa Jeesusta, meni kanttorilta soitto urkujen äärellä sekaisin. Mies parka suuttui ja teki siitä valituksen kirkkoherralle. Uskovainen kirkkoherra kehotti kuitenkin kanttoria parannukseen syystä, koska taivaassa, mihin kanttorikin sanoi pyrkivänsä, on soitto ja kiitosveisuu valtavampaa, kuin suurten vetten pauhina. Sillä kerralla kanttori häpesi ja lähti.

Yleensä on havaittavissa, että kirkkojen ovensuupenkit tyhjentyvät vieraista, jos siellä kirkossa suurinta lahjanantajaa, ihmisen luojaa ja Lunastajaa, ääneen kiitetään. Kuitenkin kirkkokäsikirjassa kuuluu kehotus: "Totisesti se on pyhää, oikein ja autuaallista, että me aina ja joka paikassa kiitämme Hänen pyhää, ylistettävää nimeänsä." Kirkko siis onkin nimenomaan se paikka, jossa pitää Jumalaa kiittää. Ja tuo on elävän seurakunnan tuntomerkki. Elävät lapset ne vain Jumalaa kiittävät. Hautausmailta ja kuolleitten luiden joukosta ei kuulu kiitosääniä.

Jumalaa on lupa kiittää kiusattunakin. Ei kai me kahvista kiittäessämmekään tunteitamme kopeloi, ja huonommastakin ateriasta me aterian antajalle sanomme: kiitos. Taivaan isä ei annakaan lapselleen huonoa tavaraa, eikä huonoa ruokaa. Kiusauksetkin ovat Jumalan sallimia, että uskomme niissä, kuin kulta tulessa puhtaammaksi puhdistuisi. Taivaaseen päin ne ovat askeleemme kiusaustenkin ahjon helteessä. Emme me osaisi kiittää Jumalaa hänen rakkaudestaan ja rajattomasta armostaan, jos saisimme jatkuvasti myötäkäymisessä elää. Koettelemusten ja kiusausten alta taivaaseen viety Jumalan lapsi heläyttää siellä Yljälleen heleimmän kiitoksen. Ja täälläkin se suurin syntinen, jonka tarvitsee saada rajattomasti itselleen Jumalan armoa, tuntee olevansa Isälle kiitoksen velassa. Hän se täälläkin jo kiitosta sopertaa, eikä suinkaan vähästä asiasta. Kiitoksen aiheena on lupaus: Synnit ja viat on lupa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.

Samuel Lehtola
Päivämies 25.8.1966

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 11 Marras 2012, 14:33 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6897
Paikkakunta: Suomenselkä
Monta jäsentä ja ainoastaan yksi ruumis


"Sillä niin kuin ruumis on yksi, ja hänellä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, ehkä heitä on usea, ovat kuitenkin yksi ruumis, niin on myös Kristus. Sillä me olemme myös yhdessä Hengessä kaikki yhdeksi ruumiiksi kastetut, sekä Juutalaiset että grekiläiset (kreikkalaiset), sekä orjat että vapaat, kaikki me olemme yhteen Henkeen juotetut. Sillä ei ole ruumis yksi jäsen, vaan usea." 1. Kor. 12: 12 — 14.

Aikamme hengelliselle maailmalle on ominaista ymmärtää ja selittää yllä merkittyä, apostoli Paavalin kirjoitusta Kristuksen seurakunnasta siten, että kaikki kastetut kuuluvat Kristuksen ruumiiseen sen jäseninä. Myönnämme ja pidämme oikeana sen, että kaikki lapset ovat Pyhässä Hengessä liitetyt Kristuksen ruumiin jäseniksi, mutta eivät kaikki ole Kristuksen omina pysyneet, vaan poikenneet omille teillensä ja kadottaneet tottelemattomuutensa tähden Pyhän Hengen. Raamattu sanoo tuonkaltaisista: Jolla ei ole Kristuksen henkeä, ei se ole Hänen omansa, ja edelleen: "Ja tämä on hänen käskynsä, että me hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimen päälle uskoisimme, ja rakastaisimme toinen toistamme, niin kuin hän käskyn meille antoi.” 1. Joh. 3: 23. Tuo Jeesuksen käsky oli tämä: "Siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni, että te keskenänne rakkauden pidätte."

Kristuksen seurakunnan jäsenet rakastavat toisiaan, mutta he, jotka eivät Kristuksen omat ole, he rakentavat eriseurat ja eri laumat ja heidän huultensa alla on kyykäärmeen myrkky. Kristuksen ruumiin jäsenissäkin on tosin monta sairautta, kun heihin synti tarttuu, haavoittaa ja rakkauteenkin voi tulla rakastamattomuuden karvaita juuria, mutta osallisena Pyhästä Hengessä, sille kuuliaisuutta osoittaen he Kristuksen seurakunnassa korjaavat huonot asiat, heidät vioistaan lääkitään ja parannetaan suuren Parantajan, Jeesuksen Kristuksen, viattomalla sydänverellä. Vain armosta uskoen ja Jeesuksen verta korjaten pysyy jäsenenä Kristuksen ruumiissa. Mutta se ei kasvata ylöspäin, ei tee ylpeää pyhää, ei riitaista kristittyä, eikä anna mieltä perustaa oma lauma tai uskonnollista yhdistystä oman ymmärryksensä jälkeen. Kristuksen ruumiissa, jossa Pyhä Henki on opettajana uskomaan niin kuin Raamattu opettaa. Vaikka on monta jäsentä, ei toinen sano toiselle: "En sinua tarvitse," vaan rakkauden kultaisella siteellä he ovat sidotut Kristuksessa toinen tosiinsa ja se merkitsee myös käytännössä sitä, että he pitävät huolta toinen toisestansa. On totta apostolin sanat: "Jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa, tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa.

Ne Kristuksen ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, niille me annamme sitä suuremman kunnian ja niitä joita häpeämme, me sitä häveliäämmin peitämme. Mutta ne, joita emme häpeä, eivät sitä, (peitettä) tarvitse. Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi suuremman kunnian sille, jolta sitä puuttui. ( vv 22 – 24 ).

Sinä raadollinen raahustaja ristin kaidalla polulla. Sinä, joka aina pelkäät olevasi Jumalan valtakunnan häpeätahra ja viimeisistä viimeisin, sinullepa on kunniallisin sija annettu, kun ei tule muualla toimeen kuin vapahtajasi armosylissä ja hänen verta tiukkuvien haavojensa turvissa. Armoauringon paiste sinut mustaksi näyttää ja omalta puoleltasi kelpaamattomaksi Kristuksen ruumiin jäseneksi. Oletpa kuitenkin sangen ihana sisältä, sinä Kristuksen morsian, kun olet puettu Vapahtajasi vanhurskauden hameella, jossa ei ole yhtään saastaa eikä ryppyä. Usko joka hetki synnit anteeksi annetuksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Sinulla on lupa uskoa, ja autuas on se joka uskoo, ja meidän uskomme on se voitto, joka maailman voittaa.

Samuel Lehtola
Päivämies 8.12.1965

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 31 Elo 2013, 18:36 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6897
Paikkakunta: Suomenselkä
Kristillisestä elämästä

Vanhan liiton matkamies rukoilee Jumalaa näinkin: "Tee hyvasti palvelijalles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin. Avaa minun silmäni näkemään ihmeitäs sinun laistas. Minä olen vieras maan päällä, älä peitä minulta käskyjäs. Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen." (Ps. 119: 17-20)

PSALMIN laulaja ei näe itsetarkoituksena saada elää, vaan hän liittää siihen tärkeimmäksi Jumalan sanan pitämisen. Hän pyytää myös avattuja silmiä näkemään ihmeitä Jumalan laista. Jumala oli antanut omaisuuskansallensa Israelille sekä lain että lupaukset niin kuin luemme 5. Moos. 6: 1 – 11: "Nämät ovat ne käskyt, säädyt ja oikeudet, jotka Herra teidän Jumalanne käski opettaa teille tehdäksenne siinä maassa, kuhunka te menette omistamaan sitä. Ettäs pelkäisit Herraa sinun Jumalaas, ja pitäisit kaikki hänen säätynsä ja käskynsä, jotka minä käsken sinulle, sinä ja sinun lapses ja sinun lastes lapset. Kaikkena sinun elinaikanas, ettäs kauvan eläisit.

ISRAEL, sinun pitää kuuleman ja pitämän niin että sinä myös teet sen jälkeen, että sinulle hyvin kävis. Ja te tulisitte lisätyiksi niin kuin Herra sinun isäis Jumala sinulle on luvannut maan, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa.
Kuule Israel, Herra meidän Jumalamme on yksi (ainoa) Herra, ja sinun pitää rakastamaan Herraa sinun Jumalaas kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas ja kaikesta voimastas. Ja nämä sanat, jotka minä käsken sinulle tänäpäivänä, pitää sinun paneman sydämees, ja teroittamaan ne sinun lapsiiles, ja niistä puhuman huoneessa istuissas ja tiellä käydessäs, maata pannessas ja noustessas, ja sinun pitää sitoman ne merkiksi kätees, ja ne pitää oleman sinulle muistoksi sinun silmäis edessä."


SANANSA uskojille ja noudattajille Jumala lupasi sekä iankaikkisen, että myös ajallisen siunauksensa: "Katso, minä asetan tänä päivänä teidän eteenne, sekä siunauksen että kirouksen. Siunauksen, jos te kuuliaiset olette Herran teidän Jumalanne käskyille, jonka minä tänä päivänä teille käsken. Kirouksen, jos ette tottele Herran teidän Jumalanne käskyjä, ja poikkeatte siitä tiestä, jonka minä teille tänä päivänä käsken, niin että te vaellatte muiden jumalain jälkeen, joita ette tunne." (5. Moos. 11: 26 – 28)

PSALMIN laulajalla oli ilo, että Jumala oli hänen neuvonantajansa. Hän anoo Jumalalta Pyhää Henkeä opettajaksi sanoen: "Opeta minua tekemään sinun suosios jälkeen, sillä sinä olet minun Jumalani, sinun hyvä henkes vieköön minua tasaista tietä." (Ps.142: 10). Herralta hän oli opetettu tietämään, kuinka varhaisesta ajasta asti hän jo on ollut Jumalan oma. Hän veisaa: "Sinun hallussas ovat minun munaskuuni, sinä peitit minun äitini kohdussa. Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehnyt olen. Ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää. Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehnyt olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin. Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut. (Ps. 139: 13 – 16).
JUMALAN sanasta löydämme siis opin kaikkeen siihen, mikä ihmissielun autuuteen kätkee ja siinä hänet lakkaamatta varjelee kuinka minä ajattelen. Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle." (PS. 139:
23, 24).
SAMA psalminlaulaja rukoilee edelleen: "Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni, kiusaa minua ja ymmärrä, pääsemisensä päivään asti. "Jumalan sana on vahva linna, vanhurskas juoksee sinne ja tulee varjelluksi.”

IANKAIKKISESTA evankeliumista elää ja iloitsee vanhurskaan sielu. Hän ahkeroi pestä vaatteensa Karitsan veressä. "Autuaat ovat puhtaat sydämestä, sillä he saavat nähdä Jumalan." (Matt. 5:8) JOS, MILLOIN niin juuri tänä aikana tarvitsee kristitty kirjoitettu Jumalan sanaa voidakseen sillä kumota vastaan seisojien väitteet. On tullut aika, että jos mahdollista, niin valitutkin eksytetään.
KORKEAN sivistyksen ja kulttuurin myötä on lankeamassa armotaivaan ylle lopun ajan synkät varjot. Elintason kiihkeässä kilpajuoksussa on varaa kristitylläkin mukautua tämän maailman muodon jälkeen. On vaarana vaihtua kilparata Kristuksen verisiltä askelilta filosofian ja mammonan perässä juoksemiseksi. Aikaa ei jää uskonelämän hoitamiseen Jumalan sanan kuulemisessa. Ja sielu raukka kuolee nälkään. On vaarana käydä siten kuin Laodikean seurakunnan enkelille. Hänelle sanottiin; "Minä tiedän sinun tekos, ettet sinä kylmä etkä palava ole: oi jospa kylmä taikka palava olisit. Sen tähden että pensiä olet, ja et kylmä etkä palava, rupean minä sinua minun suustani oksentamaan ulos. Ettäs sanot: "minä olen rikas, minä oleri rikastunut ja en minä mitään tarvitse, ja et tiedä, ettäs viheliäinen ja raadollinen olet, köyhä. sokia ja alastoin" (Ilm. 3:15 – 17).

KRISTUKSEN pilkan terävät piikit, tämän maailman pyhiltä ja pahoilta annettuina pistävät kristitynkin lihaan kipeästi ja ovat usein aiheuttamassa arkuutta tunnustautua Jumalan joukon jäseneksi. Nuo pilkkapiikit antavat kristitylle halun mukautua tämän maailman muodon jälkeen elämään, olemaan nöyristeleväinen maailmanystävien edessä ja olemaan tottelematon Jumalan seurakunnasta annetuille rakkauden neuvoille. Kärsikäämme rakkaat vähän aikaa Kristuksen pilkkaa! "Herra tietää jumaliset kiusauksista pelastaa, mutta väärät kätkeä tuomiopäivään asti vaivattaa." (2. Piet. 2: )
USKOMME VISUSTI synnit anteeksi annetuiksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.
Samuel Lehtola
Päivämies 23.6.1971

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 29 Touko 2017, 15:48 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6897
Paikkakunta: Suomenselkä
Usko ja hyvä omatunto

Ja pitäisit hskon ja hyvän omantunnon, jotka muutamat ovat hyljänneet ja uskon puolesta haaksirik-koon tulleet.” 1 Tim. 1: 19.
Näin neuvoo Paavali nuorta Timoteusta, jonka hän oli Makedoniaan lähtiessään jättänyt Efeson Jumalan lasten luo evankeliumia saarnaamaan.
Usko on tallella pidettävää tavaraa. Kun Jumalan lapsi on armosta autettu uskomaan ilman töitä häneen, joka jumalattoman vanhurskauttaa. Ja kun lisäksi olemme saaneet uskon kautta Pyhän Hengen lahjan kihlapanttina rintaan, neuvoo apostoli pitämään sitä kalleinpana aarteena maailmassa, sillä, ”ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle.” (Hepr. 11:6.)
Tämä uskon pitäminen ei kuitenkaan ole ihmisen oma teko, vaan se on kutsujan armosta. ”Joka meitä tahtoo siihen valmistaa, se on Jumala.”
Vain ne, jotka on armosta autetut uskomaan, tuntevat pelkoa sen kadottamisesta. Kun on saanut uskon kautta vapauden sen evankeliumin lohdutuksen alla, joka on taivaasta lähetetty päästämään sidottuja irralleen ja laskemaan vangittuja vapaiksi, nimittäin sovintosaarnan Jeesuksen nimessä ja veressä, ei silloin helvetti peljätä eikä vanhurskas laki syytä. Siksipä uskova sielu pyytääkin olla kuuliainen Pyhän Hengen äänelle ja puhdistaa itsensä uskon kautta Jeesuksen veressä niistä, mitkä uskon esteenä ovat. Ja jos vikoihin joutuu, tunnustaa vielä vikansa seurakunnassa rippi-isälle, säilyttääkseen näin näin hyvän ja nuhteettoman omantunnon. Apostoli kehottaa toisessa paikassa tästä: ” Tunnustakaat toisillenne teidän rikoksenne ja rukoilkaat toinen toisenne edestä, että terveeksi tulisitte.” Jaak. 5: 16
Jos omatunto sairastaa jotakin synninhaavaa, olkoonpa se tapahtunut ruumiissa tai sen ulkopuolella, on vaikeaa tehdä matkaa uskon kaidalla tiellä. Jos taas ei syntiä tunnusta silä nimellä, jolla Pyhä Henki sen nimittää omassatunnossa, ei evankeliumi vastaa rauhalla. Sillä vain sille, ”joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, tapahtuu laupeus.”
Kun pesemme pyykin armonvirrassa kappale kappaleelta, tulee koko pyykki puhtaaksi. Mutta jos teemme nyytin ja kokonaisena, avaamatta sen armonvirtaan heitämme, puhdistuu kyllä käärinliina, mutta sisällys jää saastaiseksi.
Ole sentähden kiitetty, rakas Herra Jeesus, että vielä saamme me vialliset puhdistautua ja päästä pahasta omastatunnosta sinun pyhän veresi kautta ja että sinä ylösnousemuksesi voittovoimalla yhä heitä nostat, kannat ja pelastat.
”Siionissa on avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan.” Kuinka jaksaisimmekaan matkaa tehdä, ellei Jeesuksen veri meitä alati puhdistaisi. ”Synti aina tarttuu ja matkan hitaaksi tekee.” Sielunvihollinen, perkele käy ympäri kuin kiljuva jalopeura, etsien kenen saisi niellä. Liha ja veri ovat liitossa saatanan kanssa. Liha ja veri vaatisi vapautta. ”Mutta lihan mieli on vihollisuutta Jumalaa vastaan.”
Veljet ja sisaret Herran Siionissa! Olkaa hyvässä turvassa. Te heikot ja väsyneet matkamiehet. Jalopeura Juudaasta on tullut ja voittanut sodassa. Meillä on Jumala, Jumala joka auttaa ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.”
Sinä viallinen, epäilevä, kiusattu ja itseäsi ”vahtaileva” Siionin asuvainen, tässä ja vain tässä on yksin puhtautesi, pyhyytesi ja autuutesi: Usko synnit visusti anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä, rauhaan, vapauteen ja iloon asti!
Sinäkin, heikoimman ja laitimmaisimman tuntoinen veli ja sisar, joka ehkä et ole vielä rohjennut avata tuntoasi niiden asioiden edessä, jotka Pyhä Henki on synniksi kirkastanut. Joita tarvitsisi uskon kuuliai-suudessa tunnustaa rippi-isälle ja syntitovereille, usko ne etulahjana anteeksi. Sekin hitautesi Jeesuksen nimessä ja veressä, että saat voimaa kuuliaisena vaeltamaan.
Uskon palkkana on meillä iankaikkinen elämä. Meidät muutetaan pian täältä pois. Kohta annetaan jo morsiamen päähän voittajan kruunu.
Me voitamme, rakkaat, sillä kohta voitto saavutetaan Karitsan veren ja hänen todistuksensa sanan kautta. Hän, joka on meissä hyvän työn alkanut, on sen myös Kristuksen Jeesuksen kautta päättävä. Hänen olkoon ylistys, kiitos ja kunnia iankaikkisesta iankaikkiseen! Amen.
Veljenne osallisena vaivassa ja valtakunnassa.
Samuel Lehtola
Siionin Lähetyslehti 1951, sivu 49

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 6 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia