Suhteemme veljiin ja sisariin

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Suhteemme veljiin ja sisariin

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Joulu 2009, 18:49

Suhteemme veljiin ja sisariin

Herra Jeesus, vähän ennen ristinkuolemaansa, jolloin hän näki, että aika alkaa täyttyä ja Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin, tahtoi kuin viimeiseksi varoitukseksi omilleen antaa tuon kaikkein kaleimman neuvon: "että te toinen toistanne rakastaisitte." Rakkaudesta hän myös sanoi meidät tunnettavan hänen lapsiksensa. Hän näki myös, että pahennukset tulevat, sillä se on mahdotonta, että pahennukset eivät tule. Mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta ne tulevat, hän sanoi.

Tuntuisi näin äkkiä ajatellen, kuinka se on mahdollista, että eri mieltä ja syytöstä voisi tulla veljesten välille, siliä samanlaisia syntisiähän me kaikki olemme ja samasta armosta osalliset. Kaiken lisäksi vielä syntymälahjana saatu taivaallinen rakkaus meitä sitoo yhteen, ja ikään kuin panee vaarin ottamaan siitä, että ei tuo veli tai tuo sisar Jumalan armosta joutuisi pois. Ettei "kasvaisi joku karvas juuri jota kuta vastahakoisuutta tekemään, ja sen kautta monta saastutetuksi tulisi", Paavali sanoo.
Näinhän asian tulisi alla. Yhdessä rakkaudessa armon leipää tulisi syödä ja autuudesta iloita, ja "ehättää toinen toisillensa kunniaa tekemään" niin kuin apostoli sanoo.

Mutta onko tämä, rakkaat, käytännössä näin helppoa, tuo toisen rakastaminen, kuin sanoa rakastavansa? Ovatko ne nuo Herran Jeesuksen antamat neuvot aina niin kalliita meille, että niistä vaarin jaksaisimme ottaa, kun kiusausten pyörteisiin heikko Jumalan lapsi joutuu? — Eivät, rakkaat, vaan kyllä tahtoo olla käytäntö päin vastoin. Liha, mikä meillä jokaisella on niin vastahakainen, on joka hetki valmis panemaan loukkauksen tai pahennuksen veljen eteen ja siitä vielä iloitsemaan. Mutta jos näin käy, niin silloin on ohdakkeet kylvetty, ja niin monta kertaa hyvää taivaan viljaa urkkoihin kääritään, ja monta sen kautta saastutetaan. Ei, rakkaat, silloin Kristuksen rakkaus ole matkaeväänä eikä veljestä vaarin oteta, vaan pyhä Kristuksen kirkkolaki silloin käydään ylitse ja Kainin moukari se silloin on aseeksi otettu ja Hengen miekka, Jumalan sana, on syrjään pantu.

Mikähän se Jumalan sanan neuvo on tällaisessa tapauksessa? Paavali sanoo Kor. 13: 4 "Rakkaus on kärsivällinen ja laupias, ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu". Voiko se Jumalan lapsi paisuakin niin, etteivät enää seurakunnan neuvot korviin ylety. Ja voiko se niin sopimattomasti itsensä käyttää, että ei viastaan parannukseen taivu, vaan sanoo mieluummin, että tuo toinenhan sen aloitti ensin? Voiko se Jumalan lapsi menettää vielä kärsivällisyytensäkin toista kohtaan, vaikka itse niin paljon anteeksi on saanut: kaikki synnit? Ja vieläkö Herran Jeesuksen kärsivällisyys riittää, että hän on näinkin huonoa laumassaan pitänyt? Eikö se olisi jo päivänselvä asia, että minäkin otan vikani ilman muuta pois, jos vain tuo veli tai sisar jaksaa vielä anteeksi antaa, että en itse armosta ulos joudu?
Ei, rakkaat, näin aina ole, kuten sen tulisi olla, ei, vaan oman minän piru silloin nostaa päätään, ja nuo veljen tai sisaren jo aikaakin parannuksen kautta pois pannut synnit se esille ottaa, ja niitä nyt näyttää, että "niinhän sinä teit silloinkin".

Katso, veli ja sisar, tämä maa on niin pirun kamaa täynnä, että sillä on oikein näkymättömät hyllyt juomia täynnä ja se tältä hyllyltä sen veljen tai sisaren lankeemuksen muistan esille neuvoo ottamaan ja sanoo: "Katsopa, tässäkin on yksi vika", vaikka Herra Jeesus sen jo aikaa oman sovintoverensä kautta pohjattomaan armonmereen upotti. Ei se sana, että tämä on jonkun lihan heikkouden takia tullut hairahdus ja sen muisto, vaan se sanoo: "Tämä on vika aivan selvästi." Tuon veljen tai sisaren parannuksen teon se unohtaa kokonaan, tai jos se antaakin sen muistaa, niin se sanoo: "Ei se ollut oikea, se sinun parannuksen tekosikaan." Kun Jumalan lapsen vielä tulisi olla laupias, kuten se laupias samarialainen, pitäisi haavoittuneet sitoa ja heikkoja lohduttaa, ja ottaa pois kaikkinainen kuorma.
Niinhän on, ja niin ne Herran Jeesuksen neuvot kuuluvat uskonlaivalla vaeltavalle, mutta kun oma minä nousee, niin ne unohtuvat, ja armon tilalla keppi heiluu. Silloin käy, kuten Paavali sanoo: "Te rusikoitte jumalattomasti." Edelleen Paavali sanoo: "Ei hän käytä itseänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele." Kristuksen kirkkolain puitteissa oikea rakkaus veljen viat peittää, ja omiensa kanssa armoalttarille ahkeroi mennä, että taivaskelpoisena pysyisi ja pyhien parissa edes joukon jatkona olla saisi, ja iloitsee, kun häntä sanalla neuvotaan. Paavali sanoo: "Joka sanalla neuvotaan, hän jakakoon kaikkea hyvää sille, joka häntä neuvoo." Mutta onko meillä aina näin? Eikö monta kertaa tapahdu, että kun veli tai sisar tulee ` rakkauden hengessä nuhtelemaan, niin vihaan lihamme syttyy ja se sanottaa Jumalan lapselle: "Mitä se sinulle kuuluu, pidä huoli omista asioistasi." Ei piru anna taas muistaa, että Kainillahan se tällainen kieli on: "Olenko minä veljeni vartija?" Eikä myös sitä, mitä pyhässä Raamatussa neuvottu on: "Ellet varaa jumalatonta hänen jumalattomuudestaan ja vanhurskasta hänen vanhurskaudestaan, niin minä vaadin hänen verensä sinun kädestäsi."
Ei, vaan se sanoo, että "se on tuokin sellainen, että se kerkiää joka paikkaan ja liekö tuo enää itsekään selvillä vesillä." Ei rietas anna muistaa, että tuo veli ahkeroi tehdä vain niitä uskon lain alle kuuluvia rakkauden töitä, kun ahkeroi veljestä vaarin pitää. Näin se panee veljestä pahaa ajattelemaan, ja kun se alun saa istutettua, niin jo sillä on valmis läksy syntiä tuon veljen harteille laskettavaksi niin, että oikein aviopuolisolle pitää kertoa ja jutella äsken huomattua "totuutta" tuostakin veljestä tai sisaresta. Näin piru asustaa ` vieressä, saman katon alla, usein jopa kuukausimääriä. Sille ei riitä, että se keittiössä asuisi, vaan peräkamariin sohvalle uskaltaa istua. Ja siinä kun se latelee toisillekin uskonveljille ja -sisarille, jos kylässä sattuu sellaisessa paikassa käymään. Että "kuulehan, kun sekin on semmoinen ja semmoinen, ja vielä mulle tuli sanomaan, kun minä satuin erehdyksessä tai, ei kait se erehdys ollut, mutta en tullut sitä silloin niin tarkkaan ajatelleeksi."

Näin kun se puhuttaa, niin silloin se panee iloitsemaan vääryydestä, vaikka Paavali sanoo Kor. 13: 6: "Ei hän iloitse vääryydestä, vaan hän iloitsee totuudesta." Ei se vanha kehno anna muistaa, että sillä tuolla veljelläkin on rinnassa taivastoivo, eikä myöskään sitä, että "itse kutakin uskonsa auttakoon". Eikä myös sitä, että oikea totuus on: "Kaikki hän peittää, kaikki hän uskoo, kaikki hän toivoo, kaikki hän kärsii." 1 Kor. 13: 7. Siis että nuokin veljen heikkoudet, tai sisaren, ne rakkauden tulella tulisi polttaa, eikä pahaa hänestä puhua tai ajatella.

Meillä, Jumalan lapsilla, on monta vihollista, ja kaikkein vaarallisin niistä on oma liha. Se on myös liitossa riettaan kanssa, saadakseen meidät armosta pois. Tulisi muistaa, mitä kirjoitettu on: "Halaitkaa sitä terveellistä sanan rieskaa, niin kuin vastasyntyneet lapsukaiset, että te varttuisitte ja vahvistuisitte." Silloin kun näin saa olla, on pirun paha olla, sillä tuohon terveelliseen sananrieskaan sisältyy myös pyhä sovintoveri, ja sitä piru pelkää. Pois se pakenee sieltä, missä Herran Jeesuksen pyhää sovintoverta priiskoitetaan ja rakkauden tulella riidat poltetaan. Tämä on ainoa turvamme tässä vajavaisuuden maassa, sillä tämän veren puhtaudessa kun me vaellamme, niin "meillä on edesvastaaja Isän tykönä, joka vanhurskas on." Hän on luvannut rukoilla puolestamme taivaallista Isäämme, että meistä ei yksikään katoaisi, ja että me yhtä olisimme.

Kohta tulee määränpää, ja tämän maan kiusaukset jätämme. Älä pelkää sinä, piskuinen lauma, vaikka aallot haahteesi lyövät, ja ulvoen elon meri pauhaa. Usko vain omakohtaisesti, kuten ennenkin uskonut olet, sillä ei ole lupa toisen puolesta uskoakaan, sillä ellei ole rakkautta, en minä mitään ole, sanoo Paavali. Taivas on tukossa sellaiselle vaeltajalle, joka toisen heikkouksista omaan uskoonsa voiman saa.

Herran Jeesuksen pyhä sovintoveri on oikean uskovaisen uskon voima. Evankeliumi on itse kullekin uskovaiselle autuudeksi. Tämä yksin on autuutemme syy ja perustus. Vain se kestää. Sen perustuksen päälle, taivaallisen rakkauden voimalla, kultaa ja kalliita kiviä rakennetaan, kuten veli Paavali sanoo. Juorut ja takapuheet ovat niitä heiniä ja olkia, joista Raamattu sanoo tulevan vahingon.

P. Myllyoja
Siionin Lähetyslehti helmikuu 1957
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Elo 2011, 07:50

Rikosten sovinto


Matt. 18: 15- 19
Mutta, jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken, jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.

Herra antaa tässä oikean neuvon opetuslapsilleen otettavaksi todellisuudessa käytäntöön. Hylätään syntinä kaikki omasta ilkeästä lihan tahdosta nousevat vaikutukset, jotka aina mieluummin ohjaisivat veljen rikosta ilmoittamaan muille, eikä hänelle itselleen. Rikos ei tule sillä korjatuksi, jos tekijän vikoja kuiskutellaan jokaiselle, eikä häntä itseään mennä nuhtelemaan Jumalan sydämellisen laupeuden kautta. Herramme tarkoitus on, että rikos tulisi korjatuksi. Kaikki asiat on parannettava, eikä ennestään pahaa saa tehdä pahemmaksi. "Mene ja nuhtele kahden kesken," on meidän jokaisen velvollisuus, jossa vaaditaan rakkautta. Ilman rakkautta voi mennä malka omaan silmään. Kun malka on silmässä, silloin jää raiska ottamatta veljen silmästä. Meidän jokaisen tulee ennen kaikkea pyrkiä siihen, että voitamme oman laillisen ja päälle kanteellisen sydämemme, ja tulemme osallisiksi Jumalan sydämellisestä laupeudesta. Silloin voimme rikollista nuhdella siveyden hengessä ja rakkaus vaikuttaa hellillä käsillä hoitamaan sairasta. On toivottavaa, että rikollinen sinua kuulee. Olet veljesi voittanut parannukseen, ja hänelle on annettava kaikki anteeksi. Rikosta ei saa enää muistella, koska se on peitetty Jeesuksen verellä. Mutta, jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, jotta jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla.

Jos tapahtuis, ettei tuo rikollinen taipuisi parannukseen, vaikka häntä olisi yksi nuhdellut parannukseen oikealla tavalla rakkauden hengessä, häntä ei ole kuitenkaan viedä jätettävä. Ei tuomittava eikä sidottava, vaan ota yksi tai kaksi kanssasi, että tuo asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla. Rikollista ei saa vähällä jättää. Häntä on korjattava. Paljon on jokainen Jumalalle maksanut. Hänen tahtonsa on, ettei yksikään hukkuisi, vaan että kaikki pysyisivät tallella. Jotta rikolliset tulisivat korjatuiksi, saastaiset puhdistetuiksi, kuormitetut ja synnillä vaivatut vapaaksi lasketuiksi, Herra käskee kahden tai kolmen avulla puhutella rikollista. Näin saadaan enemmän ymmärrystä ja taivaallista lahjaa ynnä voimaa, sillä ei ole koskaan yhdellä niin paljon kuin monella. Asiaa ei saa sikseen jättää, vaikka rikollinen ei taipuisi parannukseen useampienkaan sanoilla. Herra ei ole vieläkään luvannut tuomita eikä sitoa häntä synteihinsä. Herra käskee sanoa seurakunnalle, että sen muodostavat kaikki paikkakunnan kristityt. Jos hän ei tottele seurakuntaa, joka on yksimielinen häneen nähden, hän jää yksin. Jeesus todistaa, että hän on pakana ja publikaani. Koko seurakunnan tulee olla yksimielinen, ettei rikollinen saa voimaa rikoksessa pysymiseensä. Tällöin ei karvaita juuria eikä hajaannuksia pääse syntymään.

Väärä on se rakkaus, joka ilmenee pahan puolustamisena. Vilpitön rakkaus vihaa pahaa ja riippuu kiinni hyvässä. Totuudesta hän iloitsee. Mitään vanhurskauden reikää ei jää sille ihmiselle, jota nuhtelee koko seurakunta Jumalan sanan mukaan. Hän jää kaikkein edessä pakanaksi ja publikaaniksi — hänen autuutensa on parannuksen takana. Herra on antanut täyden vallan seurakunnalleen päästää katuvaiset heidän synneistään, ja sitoa katumattomia synteihinsä. Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki minä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa. Synnin- päästämiseen ja -sitomiseen nähden ei ole mitään ristiriitaa Jumalan ja hänen seurakuntansa välillä, sillä jokainen, joka täällä maan päällä päästetään, on päästetty taivaassa. Hänen velkansa on Jeesuksen verellä pyyhitty pois Jumalan kasvoin edestä, kun hän on synninpäästön sydämen uskolla vastaanottanut. Uskon kautta hän pääsee vapaaksi lain kirotuomiosta.

Aivan toisin on sen ihmisen laita, jolle ei kelpaa anteeksianto ja synninpäästö täällä maan päällä. Hän ei tule taivaassakaan sitä saamaan. Turha on luulla, että Jumala taivaasta toimittaa anteeksiannon, jos ihminen ei ajallisuudessa ota vastaan synninpäästöä. Tässä ihminen riitelee Jumalaa vastaan. Jumala on pannut omat sanansa ihmisten suuhun, ja se vieläkin kuuluu taivaallisena äänenä niille, jotka sen uskovat.

Taas minä sanon teille: missä ikänä asiassa kaksi teistä sopivat maan päällä, jota he rukoilevat, heidän pitää saaman minun Isältäni, joka on taivaissa. Moni ehkä ajattelee, että minulla on niin paljon asioita, joista on mahdoton päästä sovintoon. Mutta tästä kuulemme Herran sanovan: missä ikänä asiassa kaksi... Jumala on rauhan jumala. Hän tahtoo sovintoa ja rauhaa. Jumalan tahto saa siinä tapahtua, missä sovitaan ja korjataan kaikkinaiset asiat, jotka aiheuttavat rauhattomuutta omassatunnossa. Kristityn elämän tarkoitus onkin rakentaa sovintoa ja rauhaa sekä keskenään, että kaikkien ihmisten kanssa. "Autuaat ovat rauhan tekijät, sillä ne pitää Jumalan pojiksi kutsuttaman."

L. Typpö
Päivämies 9.11.1966
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Elo 2011, 07:34

Valkeuden lapset


Mutta ettepä ole pimeyden lapset, vaan valkeuden. Vaeltakaat niin, ettei pimeys teitä käsittäisi.

Kautta Raamatun näemme, kuinka Jumalan sana tekee selvän eron uskottomien ja uskovien välillä. Jo alkulehdiltä saamme lukea, kuinka Jumala sanoi: Tulkoon valkeus, ja valkeus tuli ja Isä sen näki hyväksi ja kutsui valkeuden päiväksi ja pimeyden hän kutsui yöksi.

Se paistoi tunnon vaikeuden meidän sydämissämme Jumalan kirkkaudessa Jeesuksen Kristuksen kasvoista. Tämä tavara on meillä savisissa astioissa, ja on Jumalalta eikä meistä, ja jota ei maailma näe. Maailma näkee vain luonnollisen ihmisen, täynnä syntiä ja kaikkea ja kaikkea heikkoutta, mutta he eivät tiedä, että itse Herra Jeesus on heidän mukanansa henkensä kautta, ja että nämä ihmiset, jotka itseään Jumalan lapsiksi nimittävät, näkevät paljon enemmän kuin he osaavat aavistaakaan.

Jo Herra Jeesus riemuitsi hengessä, eli oli liikutuksissa sanoessaan: Minä kiitän sinua, Isä taivaan ja maan Herra, että salasit nämä viisailta ja toimellisilta, ja olet ilmoittanut ne pienille. Niin, Isä, oli sinun hyvä tahtosi.

No, mitä nuo erinomaiset ihmiset sitten näkevät sellaista, jota eivät kaikki näe. He näkevät ajan merkit, kuinka tälle maailmalle tulee loppu ja kuinka Raamatun ennustukset täyttyvät suurella nopeudella, he näkevät, kuinka tämän maailman Ruhtinas on virittänyt hienoimmat verkkonsa lihan saastaisuudessa ja kaikessa villityksessä.

Kun tämän maailman hengelliset eivät viitsi ihmisten vuoksi mennä elokuviin ja teattereihin, niin rietas on heille laittanut television, jonka ääressä sitten vapaa-ajat istutaan ja katsellaan kaikkea saastaa ja lihalle mieluista hekuman menoa. Valkeuden lapset näkevät, kuinka synnille on eri nimetkin annettu, kuin Jumala on ne Raamatussa nimittänyt.

Tämän maailman lihallinen nautinto ja tämän maailman hyvyyden himo on kuulemma jotakin kulttuuria, jota ilman ei maailma voi elää. Jumalan ilmoittamasta pelastussanomasta on tullut selkärangaton hengellinen rakkaus, jossa Jumalan sanasta vähät välitetään, kunhan on rakkautta painaa ihmisten synnit villaisella. Jumalan sanan totuutta ei saa saarnata sopivalla eikä sopimattomalla ajalla. Ei saisi enää kurittaa lapsia, vaikka on kirjoitettu: "Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, ja joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee." Lapsi kuuluu saavan estoja, jos häntä kuritetaan ja annetaan vitsaa. Kaikkia uskonsuuntiakin pidetään yhtä oikeana. Ei saa kehottaa tekemään parannusta, sillä sitähän jokainen kuuluu tehneen koko ikänsä. Lisäksi on paljon muuta, mitä en tässä voi kirjoittaa ja selvittää, mutta minkä kuitenkin hengeltä valaistuina näemme. Näemme paljon enemmän, kuinka hengellinen elämä on riettaan vaikutuksesta niin maukkaaksi seulottu. Näemme kuinka vaarallinen on tämä aika, kuinka Raamatun mukaan tulevat lopultakin niin viekkaat eksytysten ajat, että jos taitaisi tapahtua, niin valitutkin eksytetään.

Mitä tämä merkitsee? Se merkitsee sitä, että tämän maailman luulojumaliset ja julkijumalattomat yhtyvät ja pyhien leiri piiritetään. Rietas valmistaa heille saman näköisen taivasten valtakunnan avaimen, jolla Jumalan valtakuntaa matkitaan ja saarnataan Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi, ja näin tehdään ovi Jumalan valtakunnan oven viereen ja kynnys Jumalan asettaman kynnyksen viereen, ja sillä petetään herätetyt ihmiset.

Mutta sen me tiedämme, että sittenkin on seinä välissä, sillä Jumala ei anna kunniaansa ihmisille eikä ylistystään epäjumalille. Joka jumalanvaltakuntaan jostakin muualta tulee sisälle kuin oven kautta, hän on varas ja ryöväri. Vielä heille sallitaan henkikin, joka muistuttaa Pyhän Hengen saaneita merkkejä, he saarnaavat melkein samalla tavalla ehdottoman evankeliumin, ja ovat iloliikutuksissaan kuten elävät jumalanlapsetkin, vaikka vaikutus on perkeleestä.

Ovatko vaaralliset ajat tulossa Jumalan lapsille ja niille, jotka eivät omista henkien erottamisen lahjaa? Ja niille, jotka jotakin muuta Jumalan valtakunnasta erehtyvät etsimään kuin vain omaa autuutta ja omien syntiensä anteeksi saamista. Kyllä ne ovat vaarallisia aikoja, mutta on sanottu: "Tältä tieltä ei tyhmäkään eksy. Vielä Pietari sanoo tarkemmin merkit näistä eksyttäjistä, mistä heidät tuntee, sanomalla, että ainoastaan se, joka kieltää Jeesuksen lihaan tulleen, on Antikristuksen henki.

No kuka sen sitten kieltää? Tuntuu näin pintapuolisesti asiaa ajatellen, ettei kukaan. Kaikkihan sen tunnustavat, että onhan se kerran Herra Jeesus lihaan tullut ja koko maailman synnit maksanut. Asia ei ole näin yksinkertainen, siitä käsityksestä puuttuu paljon, siitä puuttuu koko Raamatun perustotuus, että vain Jumalan valtakunnan kautta käy tie kunnian valtakuntaan taivaassa.

Ja tätä ei tunnusteta, vaikka koko Suomen maassa joka sunnuntai kirkossa luetaan: Minä uskon pyhän yhteisen seurakunnan, pyhien yhteyden, syntien anteeksi saamisen..." "Tämä kansa lähestyy minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on kaukana minusta," sanoo jo profeetta ajallaan.

He eivät usko omassa ylpeydessään, että vain Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan on taivaan Isä laskenut armoistuimensa. Ja asettanut sen niin matalalle, että mekin tämän maailman huonoimmat asukkaat jaksamme siitä armonvoimaa ammentaa, ja että vain hyvää puhuva veren ääni kaikuu tältä alttarilta Jeesuksen nimessä ja veressä, ja että siinä on taivaan ovi, siitä Jaakobin lähde ja kivi, jonka rakentajat ovat hyljänneet, mutta joka meille peruskiveksi on tullut. Pyhän Hengen pappeuden virka ja vain sen totuuden saarnan alla tämä maailma joko pahenee tai kääntää itsensä parannukseen, ja että tämän pappeuden menettämisen kautta koko Jumalan valtakunnan perustus kaatuu tai seisoo, jos se pidetään. Siihen eivät sovi eriseurat eivätkä mitkään, mitä sanovat toisille: Tunne Herra, sillä kaikkien pitää Hänet tunteman niin pienimmistä suurimpaan asti, kuinka meillä on sellainen Jumala, joka menee ohitse perimisensä jääneitä rikoksia eikä enempi niitä soimaa.

Sinulle, Jumalan lapsi, on suuri autuus. Olet saanut paljon. On totta isäni sanat, kun minä nuorena miehenä sain parannuksen armon: "Paljon olet, Paavo, elämässäsi kauppoja tehnyt, mutta koskaan et ole voittanut niin paljon kuin nyt voitit."
Riemu tulee sydämeen kun katselee kaikkia näitä merkkejä. Tekee mieli oikein ääneen huutaa kiitosta Herralle Jeesukselle, kun Hän minuakin niin paljon rakastanut, että otti valtaansa ja vie taivaaseen. On suuri armo, että meille lankeavaisille aina vain saarnataan armoa. Ja rakkautta on vielä toisilla Jumalan lapsilla, että he jaksavat pitää vielä taivaskelpoisena.

Uskoaan taas tälläkin hetkellä aivan armosta kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, sillä ei meidän enää kauan tarvitse uskoakaan, sillä kohta meidät viedään taivaaseen. Meidän menomme onkin jo taivaassa, miksi siis enää hätäilemme. Pauhatkoon elonmeri vaikka kuinka, niin meillä on tie taivaaseen. Meitä ei ole pantu omalla kulutuksella sotimaan, vaan Jumalan voimalla, ja Hänen väkensä voimalla meitä kätketään autuuteen.

Synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja on rauha Jumalan kanssa. Armon voima kantaa meitä, kunnes pääsemme taivaaseen.

Paavo Myllyoja
Päivämies 5.1.1966
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Syys 2012, 12:44

Kristuksen kirkkolaki

Jumalan sana opettaa, Hebr. 10: 25: "Vaan neuvokaa teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin näette sen päivän lähestyvän.”
”Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan. . . "


Kristuksen kirkkolaki on evankeliumin armohoitoon liittävä asia, ja se perustuu rakkauteen, niin kuin (3. Moos. 19:17) sanotaan: ”Ei sinun pidä vihaaman veljeäsi sinun sydämessäsi, vaan sinun pitää kaiketi nuhteleman lähimmäistäsi, ettes vikapääksi tulisi hänen tähtensä." Rikkonutta on siis autettava tulemalla hänen luokseen, sillä useinhan käy niin, että rikkonut Jumalan lapsi joutuu mahdottomuuden alle, eikä jaksa itse lähteä liikkeelle.

Kaikki olemme syntisiä

On sanottava, että jokainen Jumalan lapsi on loukannut joskus uskonveljeään tai -sisartaan ja näin jokainen on joutunut synnin voittamaksi. Paavali sanoo galatalaisille: "Jos ihminen osaa johonkuhun vikaan tulla." (Gal. 6: 1). Me sanomme, että ihminen osaa langeta syntiin, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee. (Hebr. 12-1).

Joka ei ymmärrä eikä omalle kohdalleen tajua synnin suurta valtaa, hän ei ole oikein uskomassa, sillä "Jos me sanomme: emmepä me syntiä tehneet ole, niin me teemme hänet valehtelijaksi ja ei hänen sanansa ole meissä." (1. Joh. 1: 10). Pane ja hylkää synti pois, neuvoo Jumalan sana, sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt, joka meidät opettaa kaiken jumalattoman, menon hylkäämään ja maalliset himot. Oikea mieli on silloin, kun langennut lähtee etsimään rippi-isää ja osoittaa näin kuuliaisuutta Pyhän Hengen äänelle panemalla synnin pois. ”Sovi nopiasti riita veljes kanssa, koska vielä hänen kanssaan tiellä olet." (Matt. 5: 25).

Nuhtele kahden kesken

Rikkoneesta voi asia tuntua niin suurelta ja raskaalta, ettei hän uskalla lähteä liikkeelle. Jeesus neuvoo: "Mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä." Ei tuo opittava läksy tosin ole pitkä. Minä sen kyllä osaan ulkoa, mutta kun pitäisi sitä sisältä lukea, niin aivan väkisilläkin se tahtoo mennä väärin. Minun pitäisi nyt häntä siitä synnistä nuhdella, vieläpä niin, etteivät toiset kuule. Siinä tuli heti vastaan vaikea paikka päästä läpi, tekee niin hirveästi halu puhua veljen rikoksesta muillekin. Mutta siinä joutuu rikolliseksi, jos kieli pääsee irti ryöstäytymään. Korjauksen pitää tapahtua rakkaudessa ja hengen siveydessä. Me olemme saattaneet joutua saastaisen hengen vaikutuksesta lankeemukseen, jota
emme itse näe emmekä ymmärrä vääräksi. Silloin tarvitaan auttajia.

Jumalanlapsen saattaa vallata penseyden henki. Vaikka on langennut ei ole tarvetta parannukseen. Tällaisia tulee nuhdella, niin kuin Jeesus lähetti nuhtelevan paimenkirjeensä Laodikean seurakunnan enkelille. (Ilm. 3: 14). Jos meitä vastaan rikotaan, me käännymme rikkojan puoleen. Jos me näemme jonkun Jumalan lapsen lankeavan syntiin, me puhuttelemme langennutta. Asioita ei julkisteta ja sitä ei heti viedä toisille uskoville, seurakunnalle, johtokunnalle tai SRK:n työvaliokunnalle. Me puhumme asianomaiselle itselleen. Näin hoitamalla me voimme olla uskonveljien ja -sisarien voittajia. Antakaa anteeksi. Jos meitä pahennetaan syvästi, meidän on vaikea antaa anteeksi meidän sydämistämme. Meidän tulee ottaa vaarin Jeesuksen neuvosta. Hän sanoi Pietarille: "En sano sinulle ainoastaan seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän." Jollette anna anteeksi ihmisille heidän rikkomuksiaan, niin ei myös teidän Isänne anteeksi anna teidän rikoksianne.

Mutta jos hän ei sinua kuule...

Joskus voi käydä niin, ettei langennut teekään parannusta. Näin on käynyt tälläkin ajalla. Silloin ota yksi tai kaksi todistajaa, ja menkää sitten rikkoneen luo. Ellei hän näitä kuule, vie asia seurakunnalle. Tässä seurakunnalla tarkoitetaan koti-Siionia. Asioita ei lähdetä hoitamaan toisella paikkakunnalla. Silloin, kun rikkomukset viedään seurakunnan eteen, tilanne on erittäin vakava. Kun seurakunta kutsuu jonkun neuvonpitoon, tätä kutsua ei sovi hyljätä.

Jumalan seurakunta on totuuden patsas perusta. (1. Tim. 3: 15) Meidän tulee aina antaa arvo kokoontuneelle seurakunnalle, josta Jumala Pyhän Henkensä kautta moninaisilla lahjoilla meitä hoitaa, ruokkii, kurittaa ja rankaiseekin. Tottelemattomat sidotaan, Jumalan lapset paljon mieluummin käyttävät päästön avaimia. Seurakunta-äiti itkee silloin, kun sen täytyy sulkea ulos, jossa on oleva itku ja hammasten kiristys. Seurakunnan sitomaa ei saa tervehtiä Jumalan lasten tervehdyksellä, ettei tule osalliseksi hänen synneistään: Jumala on säätänyt niin, että sideavaimia käyttää seurakunta. Näin seurakunnassa säilyy järjestys. Usein paikallinen seurakunta tuntee, että tarvitaan apua, kun hoidettava tai hoidettavat ovat kovakorvaisia. Silloin pyydämme apua, mutta senkin jälkeen on päätös seurakunnan. Rakkaat veljet ja sisaret, kun seurakunta päästää tai sitoo, se rekisteröidään taivaassa. Kun seurakunta päättää pitää jotakuta pakanana, publikaanina, niin hän todella on pakana taivaan Isänkin silmissä. Sidottu ei voi sanoa, että hän uskoo, ettei häneltä voida uskoa kieltää. Totisesti, hän ei ole enää uskomassa eikä häntä näy taivaan kirkkaudessa, ellei hän tee parannusta. Viallisen ja langenneen lapsen synnit päästön sana siirtää niin kauas kuin itä on lännestä. "Jos me tunnustamme meidän syntimme, niin hän on uskollinen ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä." (Joh. 1: 9).

Eino Hietanen
Päivämies 15.11.1978
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re:

ViestiKirjoittaja mies » 04 Elo 2014, 21:51

Taavetti kirjoitti:Valkeuden lapset

...
Ja asettanut sen niin matalalle, että mekin tämän maailman huonoimmat asukkaat jaksamme siitä armonvoimaa ammentaa, ja että vain hyvää puhuva veren ääni kaikuu tältä alttarilta Jeesuksen nimessä ja veressä, ja että siinä on taivaan ovi, siitä Jaakobin lähde ja kivi, jonka rakentajat ovat hyljänneet, mutta joka meille peruskiveksi on tullut.


Eilen taisin pohdiskella tuota kiveä, ja että se vieritettiin kaivon suulta ja pantiin taas paikoilleen. Ensiksi ymmärsin ylläolevan, että kyseessä olisi sama kaivon kivi, mutta ilmeisesti kuitenkin "kivi, jonka rakentajat ovat hyljänneet". Voiko se olla kuitenkin kuin tuo kaivon kivi?

Jaakobin kaivo taisi olla jaakobin kaivama ja oli siellä Sikemissäkö se nyt oli, Israelissa.

1992: 1.Moos.29 kirjoitti:1 Sitten Jaakob lähti matkaan kohti idän kansojen maita. 2 Saapuessaan sinne hän huomasi kaivon ja kolme lammaslaumaa makailemassa sen äärellä, sillä siitä kaivosta juotettiin karjalaumoja. Kaivon suul- la oli iso kivi, 3 ja vasta kun kaikki paimenet olivat kokoontuneet sinne laumoineen, kivi vieritet- tiin kaivon suulta ja lampaat ja vuohet juotettiin. Sitten kivi pantiin taas paikoilleen kaivon suulle. 4 Jaakob kysyi paimenilta: "Mistä te olette kotoi- sin, veljet?" He vastasivat: "Harranista." 5 Jaakob kysyi vielä: "Tunnetteko Labanin, Nahorin pojan?" He vastasivat: "Kyllä tunnemme." 6 Hän kysyi: "Mitä Labanille kuuluu?" Ja he vastasivat: "Hyvää hänelle kuuluu, ja tuolta onkin tulossa hänen tyttärensä Raakel lampaineen." 7 Jaakob sanoi: "Nyt on vielä täysi päivä ja liian varhaista ajaa karjaa kokoon. Juottakaa vain lampaat ja viekää ne takaisin laitu- melle." 8 Mutta he sanoivat: "Ei, sitä me emme voi tehdä, ennen kuin kaikki laumat ovat koossa ja kivi vieritetään kaivon suulta. Vasta sitten me voimme juottaa lampaat."

9 Jaakobin vielä puhuessa heidän kanssaan Raakel toi sinne isänsä lammaslauman; sen paimentaminen oli näet hänen tehtävänsä. 10 Kun Jaakob näki Raakelin, enonsa Labanin tyttären, ja hänen lampaansa, hän astui esiin, vieritti kiven kaivon suulta ja juotti lampaat.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: P. Myllyoja: Suhteemme veljiin ja sisariin

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Kesä 2015, 19:35

Salattu, mutta kuitenkin julkinen

Jes. 45: 15 – 19
PAAVALI KIRJOITTAA nuorelle Timoteukselle (1. Tim. 3:16): "Ja se on julkisesti suuri jumalisuuden salaisuus, että Jumala on ilmoitettu lihassa.” Kun ihminen synnin pettämänä lankesi syntiin, sielunmurhaaja, käärmeen muodossa kaunisteli synnin luvalliseksi: "Ei suinkaan pidä teidän kuolemalla kuoleman vaan Jumala tietää, että jona päivänä te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan." (1. Moos. 3: 4 – 5) Elämme vaarallista maailman aikaa. Danielin kirjassa on: "Sillä surkia aika on tuleva, jonka kaltaista ei ikinä ole ollut, sittekuin ihmiset rupesivat olemaan." (Dan. 12:1)t Kaikki lopun ajan merkit kehottavat meitä, rakkaat Jumalan lapset, valvomaan, ettei meissä "joskus olisi paha, uskotoin sydän, joka elävästä Jumalasta luopuis" (Hebr. 3:12). On kysymys salatusta Jumalan seurakunnasta. Jumala johdattaa tuhlaajalapsen parannuksen askelille ja evankeliumin voimalla siirtää hänet pimeyden valtakunnasta Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan. Pyhä Henki tulee todistamaan meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia ja avaa uskon silmät näkemään Jumalan valtakunnan, jota ei yksikään uudestisyntymätön, epäuskoon lapsuuden kalliista uskosta langennut voi nähdä. Salattu Jumalan maja on meille kallis, niin kuin Pietari kirjoittaa: "Teille siis, jotka nyt uskotte, on hän kallis, mutta uskottomille on kivi, jonka rakentajat hyljänneet ovat, kulmakiveksi tullut, ja loukkauskiveksi ja pahennuksen kallioksi." (1. Piet. 2:7)

JEESUS RIEMUiTSI hengessä ja sanoi: "Minä kiitän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, ettäs nämät salasit viisailta, ja toimellisilta, ja olet ne ilmoittanut pienille: tosin, Isä, niin oli sinun hyvä tahtos." (Luuk. 10:21). Kun Jumalan tahdon tietä kuljemme pieninä lapsina, niin seurakuntaäidin neuvot johtavat meitä kuuliaisuuteen. On tarpeen Raamatun kehotus: "Vaan neuvokaa teitänne keskenänne joka päivä, niin kauan kuin tänäpänä sanotaan, ettei joku teistä synnin petoksen kautta paatuisi... Jos me muutoin aljetun uskon loppuun asti vahvana pidämme." (Hebr. 3:13-14). Tulee uskoa loppuun asti, sillä ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle. On murheellinen asia meidänkin ajallamme, että Hengessä alkanut tahtoo lihassa lopettaa. Kun Jumalan lapsi lankeaa pois, joko oikealle tai vasemmalle, niin ensimmäisiksi pimenee Jumalan valtakunta ja sen neuvot, kuunnellaan sielunvihollista. Aina on lankeamisessa ensimmäisen synnyn kuva. Hankitaan televisio, vaikka seurakuntaäiti kieltää sen. Puolustellaan, että en minä uskosta luovu, tulen näkemään sekä hyvää että pahaa, mutta valitsen hyvän. Jos tätä kirjoitusta lukee joku sellainen, joka on tähän syntiin langennut, niin ajattele, kenen saarnaa kuuntelet. Riennä parannuksen askelille. Aikamme kiusaus on monelle myös perhesuunnittelu ja seksivalistus. Eikö tässäkin vihollinen neuvo: tulette tietämään hyvän ja pahan. Tiedämme, miten moni uteliaisuuden kautta on joutunut synnin luvallisuuteen ja uskossaan haaksirikkoon. Kun ihminen on kovakorvainen ja tottelematon Jumalan seurakunnan neuvoille, niin Jumalan valtakunta halpenee ja pimenee. Vaikka Jumalan valtakunta on salattu, niin se ei ole salaperäinen. Jeesus sanoo, ettei heidän pidä sanoman: katso, tässä, katso siellä, sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne. (Luuk. 17:21). "En minä ole salaa puhunut pimiässä paikassa maan päällä, enkä ole Jaakobin siemenelle sanonut: etsikäät minua hukkaan, sillä minä olen Herra, joka vanhurskaudesta puhun ja ilmoitan oikeutta."

LIHAN TYöT ovat julkiset ja siitä syystä Jumalan valtakunnasta saarnataan synnit synniksi, mutta myös armon armo armoksi.
Jumalan armo ei ole synnin peitto, vaan se opettaa meidät kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään. Pyydämme vielä hetken seurata Herraa Jeesusta opissa, elämässä ja kärsimisessä. Uskomme päivittäin ja hetkittäin syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Eino Hietanen
Päivämies 29.5.1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Suhteemme veljiin ja sisariin

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Huhti 2016, 09:55

SEURAKUNNAN IHANUUS

Ps. 45:10.
Kuningas Daavidin kautta Herran Henki ylistelee Jumalan valtakunnan ihanuutta. Sopii katsella Raamattua tältäkin paikalta kaikkien eriseuraisten, joille Siioni ei mitään merkitse. On kuin taivaan riemulaulut kuuluisivat sydämessä, kun uskossa katselee näitä rivejä, joita tässä kirjoitetaan. Ja kiusojen alla, oman huonouden vieläpä mahdottomuudenkin, tunnossa muistaa, mitä Isä rakas kohtaamme tehnyt on.
Me monta kertaa hätäilemme: jo Herra minut kokonaan unohti. Etsimme vanhurskautta itsestämme, omasta povestamme, emmekä huomaa: vanhurskauteni on Herra Jeesus. Hän on kaikkeni kaikessa, hän on uskoni, turva tuomiolla, vääryyteni oikeus, vajavuuteni täydellisyys jne.
Miten saattaa armossa ollut alkaa sotia Siionia vastaan. Häntä on kannettu, Isän oikea käsi, so. seurakunta, on tukenut ja silmään on näkynyt, kuinka Jumalan kaunistuksissa käyvät kuningasten tyttäret. Mitä merkitsee maailman kunnia tämän rinnalla? Ei mitään. Tämä maailma kerran katoaa ja hänen himonsa, mutta Herra meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.
Voi, kuinka ihana on katsella näitä psalmin säkeitä. Ei pelota elon meren pauhu, ei raivopääaallot kauhista, kun uskossa näemme, että Siionin laivassa on perämies, jonka käsi ei väsy ankarimmassakaan aallokossa. Puhalla, pohjatuuli, tuule, itä, antaa tämän maailman allianssiviiman vinkua! Siionin tytär on turvassa linnassansa. Herran Jeesuksen verihaavat on vapaakaupungit.
Uskossa me katselemme määränpäätä. Kohta kotiranta näkyy ja ikikesä alkaa. Kevätmyrskyjä nämä ovat. Isä pui riihtänsä, erottaa nisuja lusteista, jotka hän sitoa sanallansa.
Uskotaan vielä — usko sinäkin oman huonoutesi alla vaikertaja, usko kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kohta kaikki, koko Jumalan juhlakaupunki siirretään taivaaseen. Kaikki pikku papit pääsevät perille.
Paavo Myllyoja
Siionin Lähetyslehti 1963, sivu 79
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Suhteemme veljiin ja sisariin

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Huhti 2016, 12:29

Rakkaudesta

Paavali kirjoittaa Jumalan lasten keskinäisestä rakkaudesta: "Vaikka minulla olisi kaikki tieto, niin että minä kaikki Raamatut taitaisin, en minä mitään olisi, ellei minulla olisi rakkautta."
Läpi Raamattujen näemme, että rakkaus on se, joka vie perille. Joka rakkaudessa pysyy, se pysyy Jumalassa. Toisin sanoen: joka ei rakkaudessa pysy, ei hän taida Jumalassakaan pysyä. Herra Jeesus puhuu viime aikojen eksytyksestä, kuinka silloin monta tulee heidän tykönsä petollisesti ja viettelee monta. Nämä ovat niitä, joilta rakkaus on loppunut, ja he ovat itse totuudesta eksyneet. Nämä Siionin "parantajat" näkevät raiskan veljen silmässä eivätkä äkkää malkaa omassa silmässään. Jos he totuudessa olisivat, niin heillä olisi työtä kyllin omista vioistansa ja armo armolta tuntuisi, niin että ei olisi asiaa toisten kohdalle uskoa. Mutta kun tunto nukkuu, niin mistä sitä parannusta tekee, kun tuo toinen on aina väärässä. Veljet, on kaksi eri asiaa olla lämmin, kaikki peittävä rakkaus tai vaativa rakkaus. Oppi ei ketään auta, ellei ole rakkautta. Henki vasta tekee eläväksi. Kun on oikea itsetunto, niin elämä on lahjavaloilla taivaltamista ja silloin vasta näkee, kuinka, kallis on lauma eikä yhtään hedelmätöntä ole siellä. Kuinka joku luulisi taivaaseen mahtuvansa, joka ei halua samaan laumaan mahtua täällä ajassa, koska on kirjoitettu, että menkää niiden luo, jotka teille myyvät öljyä.
Kohta Herra Jeesus tulee. Valvotaan vielä vähän aikaa ja uskotaan täysin ansiottomina kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ei ollut silloinkaan, kun meitä ensi kerran tuolta maailmasta armovaltakuntaan siunattiin, ei ollut varaa katsella, että tuo on tuollainen ja tuo taas sellainen. Ja kun me tiedämme, että meidän omat syntimme ovat anteeksi annetut, niin me tiedämme aivan riittävästi. Ja sitähän se tämä usko Raamattujen jälkeen onkin. Jumala pitää muusta huolen.
En ole osannut tätä asiaa kirkastaa niin kuin olisin halunnut, mutta tarkoitus on ollut hyvä. Olen halunnut auttaa tielle niitä, jotka Bileamin eksytykseen eksyvät, sotivat kirjaimella rakkauden henkeä vastaan vetäen tuomion päällensä. Jumala armossaan laumansa varjelkoon, että ei rietas pääse eripuraisuutta kylvämään ja niin hukuttamaan yhtään armolasta, joka Herralle Jeesukselle on ylen kallis.
Jumalan rauhaa koko Herran laumalle. Armon voima meitä kantaa, kunnes pääsemme taivaaseen.
P. Myllyoja
Siionin Lähetyslehti 1963, sivut 84, 85
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Suhteemme veljiin ja sisariin

ViestiKirjoittaja Taavetti » 10 Marras 2018, 22:38

Janoavaiset vetten tykö
Jes. 55
Se Jeesus on sun asias, seon sun oma kunnias,
Niin seiso sä sen puolesta, kun sotii sanas edestä.
Turvallisella mielellä saamme kuunnella näitä luettuja prof. Jesajan kirjoituksia, sillä Iumalan sana on vielä jalkojemme kynttilä ja valkeeus meidän tiellämme. Jos tarkastelemme elämämme aikaa, kulkuamme ja vaellustamme, niin huomaamme, että me todella tarvitsemme taivaallista valkeutta, että voitolla pysyisimme. Sillä vihollinen ei ole mennyt levolle, vaan "käy kuten kiljuva jalopeura, etsien kenet saisi niellä."
Tästä kulimme, kuinka Pyhä Henki kutsuu profeetan kautta kaikkia janoovaisia etten tykö. Tästä ilmenee raamatunkieli. Vesi on taivaallista lahjaa. Tätä on meille tarjolle aseteltu ja huutaa Pyhä Henki vielä tänä päivänä kaikkia janoovaisia kuohuville lähteille. Monet ovat koetelleet, että vaivojen ahdistama väsynyt matkaaja tarvitsee elämän vettä. Tänne saapuneet tuhannet Jumalan lapset tahtovat kuulla eri huulilta todistuksia Jumalan iankaikkisesta liitosta ja armolupauksista. Ja rukoilevat, että hyvä Jumala kuljettaisi ja johdattaisi laumansa kuivan erämaan läpi avoimille lähteille.
"Ilman rahaa ja hintaa." Kuulemme tässä kutsun köyhille. Köyhille, nöyrille ja tosi tarpeen tunnossa oleville kuuluvat taivaalliset lahjat, sillä "Isoovat Hän täytti hyvyydellään, mutta rikkaat jätti tyhjiksi." Jumalan lapsi raukka huokaa: Oi kuinka puuttuvainen olen. En tunne todellista köyhyyttä, todellista janoa enkä nälkää. Enkä kilvoitusta seurata Paimenta, kun sen sijaan tunnen haluttomuutta hyvään. Tuntuupa kuin korkeimmat asiat jäisivät viimeisiksi ja syrjäasioiksi. Köyhä on se, joka ei itsessään löydä mitään täydellistä, ei edes uskoa tunnu olevan, vaikka soisi. Siis ei ole muuta kuin köyhyys jäljellä. Aivan puutteellisena on alistuttava taivaalliselle Isälle työalaksi. Me olemme savi. Hän valmistakoon tahtonsa jälkeen meitä sopiviksi astioiksi.
Köyhiä siis Jumala kutsuu. "Tekin, joilla ei ole rahaa öle, tulkaa ja ostakaa ilman hintaa viiniä ja rieskaa. Tulkaa! Kaikki on valmistettu." Valmista omistamaan kutsutaan vieraita. Sitten jatkaa profeetta ikäänkuin nuhtelevasti: "Miksi annatte rahan siinä, kussa ei leipää, ja teidän työnne siinä, kussa ei ole ravintoa?" Näyttää kuin taivaan Jumala tietäisi, että ihminen on nopea omalla avullaan etsimään valmista. Jumala tahtoo palauttaa. Miksi palauttaa? Siksi hän tahtoo palauttaa, kun ei ole leipää eikä elämän vettä siellä, missä raha annetaan. Siksi hän nuhtelee, ettei ihminen joutuisi itseensä luottamaan eikä rahalla ostamaan tavaraa, josta ei ole hyötyä kuolemattomalle sielulle. "Tulkaa minun tyköni," tahtoo hän sanoan "niin sielunne saa elää. Kallistakaa korvanne ja kuulkaa!" Seisahtukaa! Jättäkää pyrintönne! Tässä on kuulemisen arvoista. Jumala puhuu, jolla on valta ja voima. Suuri on lupaus, jonka kuulemme. Parempaa emme voi kuulla, kuin köyhälle matkamiehelle, joka kantaen kulkee ja epäilee, keskellä kaikkea kuuluu: "sielunne saa elää." Tätä ei voi nähdä eikä tuntea, vaan uskoa, ettei tämä ole meissä, vaan elämämme on Jumalassa ja elämän puussa Herrassa Jeesuksessa, joka on keskellämme. Hän on luvannut: "Katso minä olen teidän keskellänne, joka päiv' maailman loppuun asti." Vielä ei ole maailmanlou, vaan näemme me Jumalan sanasta ja merkeistä, ettei loppu ole kaukaa. Jumala on sanonut: "Teen sinun kanssasi ikuisen liiton, lujat Daavidin armot." Kun ajattelee, millainen tämä liitto on, jonka korkein Jumala on kanssamme tehnyt, että se on iankaikkinen, eivuosiksi, vaan aina kestävä. Siis luja liitto. Rakas Isä lujentakoon yhä liittonsa siteitä. Antakoon armonsa vielä vuotaa uutena voimana.
Vapahtajasta profeetta puhuu, jonka jo olemme saaneet. Toteutettuna saamme katsella Isän aivoitusta. Jumala on täyttänyt lupauksensa sanansa mukaan. Kristus on tullut alas ja tullut osalliseksi vaivoista. Kelpaahan hän vielä päämieheksemme ja opettajaksemme? Meillekin on tuo taivaallinen kutsu "tulkaa vetten tykö" kuulunut, meille pakanoille tänne maan ääriin, jotka emme Jumalaa tunteneet. Vaan ilman Jumalaa vaelsimme toivottomina pakanuuden pimeydessä. Valtakuntansa on hän lähettänyt, josta hän on antanut evankeliuminsa kutsun kuulua Pyhän Hengen kautta. On suuri armo, että olemme saaneet noudattaa tätä korkeaa kutsua. Mahdottomina me sen saimme. Hänelle ne olivat mahdolliset, kuin meille olivat perin mahdottomat. Hän teki suuresta rakkaudestaan meitä Jeesuksessa Kristuksessa autuaiksi, mahdollisiksi perimään iankaikkista elämää.
Etsikää Herraa, koska hän löytää taidetaan. Rukoilkaa häntä, koska hän läsnä on, kuuluu Jumalan kehotus profeetan kautta. Nämä sanat voisivat saattaa meidät ajattelemaan, ettei Jumala aina olisikaan läsnä. Niinkin voi käydä, että tuleenliian myöhään tarpeen tuntoon, jolloin ei Jumalan evankeliumi enää olekaan kuulumassa. Historia kertoo yksityisistä ihmisistä ja koko kansoista, jotka eivät ole etsikkoaikansa vaaria ottaneet Jumalan armollisesta kutsusta. Toivottovina ovat he saaneet vaipua iankaikkisuuden pimeään yöhön. Silloin kun Jumala on löydettävissä, on parannukseen taivuttava. "Jumalaton hyljätköön tiensä ja pahointekijä ajatuksensa, ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänen tykönänsä on paljon anteeksiantamusta." Entinen tie on epäuskossa kuljettua. Omatunto on tullut kahleilla sidotuksi. Mutta täällä näkyy, että Jumala armahtaa. Hänellä on paljon anteeksiantamusta. Missä on parempi lääke synti haavoihin ja epäuskon tautiin kuin anteeksiantamuksessa? Herännyt ihminen kyllä lupaa, että hän elämänsä parantaa. Mutta haavat tehdyistä synneistä kirvelevät. Ei ole koskaan lepoa. Ei ole lohdutusta lupauksista, ei parannuksista. Lohdutus on vain siinä, että synnit annetaan anteeksi Jeesuksen veressä. Suuri sovinto on Jumalan teko ainoassa Pojassaan. Siinä on se voima, joka puhdistaa omantuntomme kuolettavista töistä elävää Jumalaa palvelemaan ja auttaa synnistä vanhurskauteen. Yksikin synti vie kadotukseen samoin kuin moni synti. Kaikki meidän syntimme heitettiin hänen päälleen, että me tulisimme vapautetuiksi iankaikkisen synnin, tuomioon ja kirouksen alta.
Anteeksianto on suurempi kuin synti, koska Jumala Pojassaan anteeksiannon teki. Tuomio on yhdestä synnistä kadotukseen. Mutta paikalla, missä Herra Jumala syntiselle lukee vanhurskauden ilman töitä, ei tule kysymykseen syntien luku.
Leonard Typpö
Ylivieskan suuret seurat 1921
Siionin Lähetyslehti 1960 sivut 222, 223


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 10 Marras 2018, 22:38
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 1 vierailijaa