Rakkaudesta
Se ei iloitse vääryydestä, yhdessä totuuden kanssa…
Joh. 13: 33–35
Nämä Johanneksen muistiin kirjoittamat sanat ovat rakkaan Vapahtajamme jäähyväispuheesta, vähän ennen kärsimistänsä. Siinä Jeesus ilmoittaa, kuinka on vain vähän aikaa jäljellä, ja sitten täytyy erota. Jeesus ajattelee nimenomaan sitä, että näiden, Hänen opetuslastensa, on jäätävä työkentälle.
Me kysymmekin: miksi tuo keskinäinen rakkaus, jota Jeesus tässä meille esittää uutena käskynä, oli niin tärkeä. Eihän tämä käsky mikään uusi käsky ollut. Mehän olemme lukeneet, että "Jumala on rakkaus." Jumalan kymmenet käskythän olivat rakkauden käskyt. Jumalahan on niissä jo ilmoittanut sen olevan Hänen tahtonsa, että yli kaiken, kaikesta sydämestä, mielestä ja sielusta, rakastettaisiin häntä, Jumalaa, ja että rakastettaisiin lähimmäistä niin kuin omaa itseä. Kaiken Jumalan lainkin sisin vaatimus on rakkaus. Mutta kun Jeesus puhuu uudesta käskystä, joka myös on rakkauden käsky, niin Hän puhuu tästä uudesta käskystä uudelta kannalta. Hän lausui tässä, että heidän tuli rakastaa toisiaan, niin kuin hän oli heitä rakastanut. Johannes mainitsee jo tämän saman luvun alussa, Jeesuksen aloittaneen puheensa, ja siellä jo puhuneen tästä jäähyväistilaisuudesta. Hän sanoo, että niin kuin Jeesus oli rakastanut omiansa, jotka olivat maailmasta, niin Hän rakasti heitä loppuun asti.
Kun Hän nyt puhuu uudesta käskystä, niin Hän puhuu siitä sen kokemuksen perusteelta, mitä nämä opetuslapset olivat saaneet Hänestä ja Hänen työstänsä ja läsnäolostansa. "Niin kuin minä rakastin teitä." Eivät tosin opetuslapset silloin vielä olleet päässeet käsittämään Hänen rakkautensa syvyyttä, pituutta ja korkeutta, eivätkä edes silloinkaan, kun tämä rakkauden Herra joutuu ihmisten käsiin ja. Pahantekijöitten käsiin, ja ristillä heittää henkensä ja vuodattaa verensä viimeiseen pisaraan saakka. Eivätkä vielä silloinkaan, kun Jeesus kolmantena päivänä nousee kuolleista ja tuo voitonsanoman heille. Vasta helluntaipäivänä Herran Jeesuksen rakkaus rupeaa kirkastumaan opetuslapsille. Heidät täytetään Pyhällä Hengellä, ja monilla kielillä he saarnaavat Jumalan sanaa, ja kiittävät.
Uusi käsky
Antaessaan uuden käskyn, hän antaa saman käskyn, mutta uudella tavalla. Hän antaa sen Pyhän Hengen kautta heidän sydämiinsä, että he tuntevat sisimmässänsä, että he ovat kiinnitetyt tähän Jeesukseen ja taivaalliseen Isään. He kuuluvat hänelle. He ovat taivaaseen matkalla, Isän kotiin, Herran Jeesuksen luokse. Kun Hän nytkin antaa opetuslapsillensa uuden käskyn, niin Hän puhuu heille vain siitä, mitä Hän oli heille opettanut, ja mitä Hän oli tehnyt ja mitä Hän oli tekevä.
Minkä tähden tämä rakkaus on niin tärkeä, että Jeesus jäähyväispuheessansa sitä erikoisesti heille korostaa? Sanoimme jo sen, että Hän jättää omansa maailmaan valtakunnan työhön, Pyhän Hengen virkaa toimittamaan, viemään evankeliumin hyvää sanomaa kaikille kansoille. Rakkaus tarvittiin tämän työn tekemiseen. Apostoli Paavali sanoo korinttolaisille: "Jumalan rakkaus vaatii meitä."
Jumalan lapset, veljet ja sisaret, Jumalan rakkaus sisäisesti, on pannut meitäkin työn tekoon. Se on pannut näitäkin Kemin kristittyjä työn tekoon, näiden suurten juhlien valmistamiseen. Jumalan valtakunnan työ tarvitsee Jumalan synnyttämää rakkautta.
Mutta Jumalan valtakunnan työ tarvitsee myös Jumalan lasten keskinäistä rakkautta, kun Herra Jeesus jättää omansa työkentälle, että he olisivat valona ja suolana täällä maailmassa. "Te olette maailman valo ja te olette maan suola." Tässä tarvitaan keskinäistä rakkautta. Kun he näin joutuivat hajaantumaan työkentälle, tulee olla keskinäinen yhteys, sydänten esirukousten yhteys, uskon yhteys ja rakkauden yksimielisyys. Sen tähden Jeesus samalla myös ylimmäispapillisessa rukouksessansa puhuu Isälle, että Hän rukoilee, että "he yhtä olisivat, niin kuin sinä ja minä olemme yhtä, niin hekin meissä yhtä olisivat." Tämän saman Hengen tulee heitä hallita ja kuljettaa. Heidän tulee tehdä samaa työtä, ja samaa evankeliumia julistaa Jumalan kunniaksi ja ihmissielujen autuudeksi. Sen tähden on aivan välttämätöntä, että valtakunnan työssä on yhteinen veljellinen rakkaus Jumalan lasten välillä.
Mutta sielujen vihollinen ja murhaaja tekee työtä, että tuo keskinäinen rakkaus ei säilyisi, eikä näin Hänen, Jumalan työ menisi eteenpäin, ja että se ei näin saisi siunausta ja menestystä ihmisten keskuudessa. Me olemme saaneet sen tuntea, kuinka se tekee työtänsä. Mutta me olemme täällä jälleen saaneet myös kokea, kuinka ihmeellistä se on, kun Jumalan rakkaus yhdistää. Kuinka lämmittävää on ollut näissäkin seuroissa olla yhdessä koolla! Idästä ja lännestä, pohjasta ja etelästä on kokoontunut Jumalan kansaa, mutta Jumalan rakkaus on yhdistänyt, ja veljet, jotka ovat julistaneet, ovat yhdessä rakkaudessa työtä tehneet. Ei ole mitään säröjä ollut, niin taivaallinen tunnelma. Rakkaus on täyttänyt ilmapiirin täällä Kemissä.
Rauhan terveisiä
Kun vanhus, Lapin saarnaaja, Olli Puljula oli työkentällä, mainitaan, että hän sanoi nuoremmille:
"Kun te kuljette Jumalan asialla, niin älkää viekö huonoja terveisiä seuraväelle, vaan viekää evankeliumin hyvää sanomaa. Silloin lauma pysyy koossa, ja on siunausta kaikille."
Asia on näin. Sitä evankeliumin hyvää sanomaa on tultu tännekin kuulemaan ja kätkemään sydämiin. Sen evankeliumin kautta Jumala on sytyttänyt rakkauden tulta meidän sydämiimme, ja lisännyt meille uskoa.
Valtakunnan työssä tarvitaan jatkuvasti yhteistä veljellistä rakkautta. Se on Herran Jeesuksen opetus ja tahto.
Mutta tätä rakkautta tarvitaan Jeesuksen sanojen mukaan muunkin tähden, nimittäin sen tähden, että "siitä pitää kaikkein tunteman teidät minun opetuslapsiksi, jos te keskenänne rakkauden pidätte. "Maailman tähden, sekä väärän hurskauden, että jumalattoman maailman tähden, tarvitaan keskinäistä rakkauden yhteyttä, että ihmiset siitä tuntisivat meitä Jumalan lapsiksi ja Jeesuksen opetuslapsiksi. Kuinka kallis asia se onkaan, että ne työn tekijät, jotka ovat Jumalan asialla liikkeellä, "sylillä" tervehtelevät toisiansa rakkauden yhteydessä ja veljellisessä, läheisessä lämpimässä rakkaudessa. Jälleen täällä Kemin suviseuroissa on ollut se veljellinen, läheinen ja sydämellinen rakkaus liittämässä yhteen. Toivon mukaan monet ovat nähneet, kuinka he rakastavat toisiansa.
Kun minä olen täällä näinä päivinä katsellut ja nähnyt teitä, Jumalan lapsia, monenlaisista taisteluista ja kiusauksista saapuneita, on ollut sydäntä liikuttavaa nähdä, kuinka rakkaus on ollut läheinen, sellainen ikävöivä rakkaus, että oikein on sylillä tervehditty toisiansa, ja iloittu sydämestä siitä, että on vielä kohdattu tällä vieraalla maalla.
Eikö se vain olekin eräs syy, että tänne on kokoontunut niin paljon kansaa, Jumalan kansaa, näille suvijuhlille. Tuo rakkauden ikävä ja kaipaus kohdata matkaveljiä ja -sisaria, ja saada virkistystä yhteisestä uskosta.
Me kuulimme tässä Jeesuksen sanat, että siinä on eräs tuntomerkki, mistä Jeesuksen opetuslapset tunnetaan, "että he rakkauden keskenänsä pitävät." Mutta juuri tämän tuntomerkinhän vihollinen tahtoo hävittää. Minulla on eräs omakohtainen kokemus, kun nuorena ylioppilaana Helsingissä jouduin Jumalan lasten seuroihin. Sydämessäni ihastelin, kuinka läheinen yhteys heillä oli. Kuinka he Jumalan terveisiä toivat toisillensa, ja tervehtelivät toisiansa. Silloin jo syntyi ikävä ja kaipaus: Kunpa minäkin saisin olla tuossa veljespiirissä mukana! Kunpa saisin kuulua tuohon noin läheiseen, noin rakkaaseen piiriin, jossa todella sydämestä toisiansa rakastetaan ja ikävöidään!
Sellainen on Jumalan rakkaus, ja Herran Jeesuksen rakkaus ollut, ja sellaisena se vieläkin esiintyy.
Sydämellinen rakkaus
Sen tähden on myös Herran Jeesuksen tahto, että rakkaus palaisi Sydämissämme, ja että keskinäinen rakkaus osoittaisi kullakin paikkakunnalla, missä Jumalan lapset ovat, ja että sen kautta maailmakin tuntisi, missä Jumalan rakkaus on ja mistä se puhuu ja minkä kautta.
On täällä puhuttu jo siitä, kuinka muitakin tuntomerkkejä maailma tahtoisi nähdä. Mutta Jeesus tässä erikoisesti huomauttaa tästä tuntomerkistä. Sen tähden nämä isommat ja pienemmät Jumalan kansan kokoukset ovat aivan kuin julistusta jo siinä, että Jumala rakkauden kautta yhdistää niin läheisesti yhteen veljiä veljiin, sisaria sisariin, ja sen kautta saarnaa kylmässä maailmassa paleleville ihmisille, rakkaudettomille ihmisille, Jumalan rakkaudesta, joka on meidän osaksemme tullut. Siitähän ne ovat kiitosvirret, ja siitä ovat iloäänetkin kuuluneet, niin kuin Johannes kirjoittaa kirjeessänsä: "Katsokaa, minkälaisen rakkauden Jumala on meitä kohtaan osoittanut, että meitä Jumalan lapsiksi nimitetään."
Väärä rakkaus
Mutta nyt on maailmassa myös toisenlaista käsitystä rakkaudesta. On sellainenkin käsitys, että kaikki, jotka uskonnollisia ovat, niiden pitäisi olla läheisessä veljellisessä rakkaudessa keskenänsä. Ja että kaikkien, jotka Jumalan sanaa lukevat ja harrastavat ja kuulevat, niiden kaikkien pitäisi olla myöskin yhtä. Kun täällä maailmassa monet opin tuulet puhaltavat, ja Jumalan työtä ollaan tekevinään monella tavalla, saattavat monet horjahtaa ja erehtyä. Olen itse kokenut sen, kun eriseuran harhassa olin.
Olen itse kokenut, kuinka sellainen käsitys tahtoo sydämeen päästä, että rakkautta pitäisi olla kaikkien kanssa muka samalla tavalla. Taikka että se rakkaus on niin avaraa, että siihen pitäisi mahduttaa kaikki, jotka ovat pyrkimässä sinne. Tämän asian on varmaan joutunut tässä maailmassa kokemaan moni, joka on etsinyt Jumalan valtakuntaa. Samoin kuin nekin, jotka ovat kysyneet, mikä on totuus, ja missä on oikea Jumalan seurakunta.
Mainitsen vain erään paikan, joka minulle kirkasti tätä asiaa ja sai tämän asian aivan kuin uudelta kannalta ymmärrettäväksi ja selväksi. Apostoli Paavali kirjoittaa korinttolaisille, ensimmäisessä kirjeessänsä, sen kolmannessatoista luvussa, ylistäen rakkautta, rakkauden ylistyslauluna. Hän kirjoittaa, kuinka rakkaus ei etsi omaansa, ja mitenkä se kaikki peittää, kaikki uskoo, kaikki kärsii. Mutta hän sanoo myös, että ”rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa!" Katsokaahan: jos me tämän maailman mielen mukaan yrittäisimme rakkautta ylläpitää, ja sitä käsitellä, niin me emme saa unohtaa myöskään Jumalan totuutta, sillä totuus on tekevä vapaaksi.
Ja kun meille puhutaan uudesti synnyttävästä Jumalasta, niin sanotaan, että Hän on tahtonsa jälkeen meitä totuuden sanalla jälleen uudesti synnyttänyt. Sen tähden: ilman totuutta rakkaus on maailmasta eikä Jumalasta. Jos ei siihen sisälly se totuus, minkä Jumalan sana sisältää, niin se ei ole oikeata rakkautta, vaan se on inhimillistä rakkautta. Tällainen on inhimillisen ja lihallisen ihmisen käsitys Jumalan rakkaudesta, kuinka Hän kurittaa sitä, jota Hän rakastaa. Ja että Hän pieksää jokaista lasta, jonka Hän tahtoo omaksensa. Maailma odottaisi Jumalan kansalta sellaista rakkautta, joka ei koskaan sanoisi kenellekään kovaa sanaa, eikä nuhtelisi koskaan ketään, vaan hyväksyisi kaikkia, pitäisi kaikki hyvänä.
Rakkaus totuudessa
Mutta Jumala opettaa meille sellaista rakkautta, jossa on totuuden sana mukana. Sen tähden se rakkaus, joka on Isän rakkautta, tahtoo lasta saattaa autuaaksi myös kurituksen kautta. Sen täytyy nuhteenkin sanaa käyttää, ja neuvon ja opetuksen sanaa. Ja me iloitsemme siitä, että sellaista rakkautta on ollut, joka on ollut totuudessa. Me iloitsemme, että se rakkaus on meihinkin kohdistunut, jotka nyt tänä päivänä olemme Jumalan lapset, että meidät on totuudessa tahdottu saattaa oikealle paikalle Jumalan seurakuntaan ja synnintuntoon, ja näkemään, missä kulkevat Jumalan valtakunnan rajat. Sen tähden me emme voi, vaikka maailmassa kuinka rakkaudesta saarnattaisiin. Me emme voi yhtyä siihen käsitykseen, mikä tässä maailmassa ja sen jumalisuudessa on, että kaikkien pitäisi toisiansa rakastaa sellaisella rakkaudella, että hyväksyisimme heidät, heidän oppinsa ja käsityksensä. Vaan olemme saaneet sellaisen rakkauden Hengen, joka johtaa kaikkeen totuuteen. Se on Pyhä Henki, joka johtaa kaikkeen totuuteen.
Eikö se ole tällainen rakkauden henki, äiti, ollut sinunkin sydämessäsi lastasi kohtaan? Kun sinä olet nähnyt lapsesi erehtyvän, niin et sinä ole saattanut lasta jättää nuhtelematta ja neuvomatta, vaan sinä olet rakkaudessa käynyt erehtyneen lapsesi tykö, ja neuvonut häntä, opettanut ja armahtanut häntä, kun hän on katunut. Tällainen rakkaus on myös Jumalan lasten keskuudessa. Sitä me olemme saaneet kokea, ja iloita siitä, että se rakkaus peittää syntien paljouden, mutta se ei peitä syntiä sillä tavalla, että se silittelisi ja sanoisi: ”No, sellaisena sinä saat olla ja niin ja niin sopii." Oikea rakkaus sanoo, mistä on parannus ahkeroitava tehdä, mistä tie kulkee Jumalan valtakuntaan ahtaan portin kautta.
Sulasta armosta
Meidän tarvitsee sen tähden sitä rakkautta kirkastaa, jolla Jumala on meitä rakastanut, kun Hän on meitä vetänyt puoleensa sulasta armosta. Meidän tarvitsee kirkastaa sitä rakkautta silläkin tavalla — vaikka se saattaa tuntua vaikealta – että ruvetaan neuvomaan parannukseen sellaista, joka on itsestään jo hurskas ja jumalinen. Meidän täytyy ymmärtää, että siinäkin takana on rakkaus, rakkaus kuolemattomia sieluja kohtaan.
Niin on myös jokainen uudestisyntynyt Jumalan lapsi kokeva, mitä apostoli sanoo siitä, että joka rakastaa sitä joka synnytti, hän rakastaa myös niitä, jotka Jumalasta syntyneet ovat." Eivätkö Jumalan lapset tulleet kovasti rakkaiksi ja läheisiksi, kun sai itse omat veriruskeat syntinsä anteeksi? Kun sai itse kuulla omakohtaisesti, että sinäkin olet yksi lunastuksen hinta, ja sinun syntisi on maksettu Golgatan ristillä?
Jumalan rakkaus siinä täytti meidän sydämemme, ja me saimme sen käsityksen, että hyvä meidän on olla tällaisessa joukossa, joka on Jumalan rakkauden ja armon kautta koottu, ja joka tahtoo myös pitää yhteyttä keskenänsä Hengen yksimielisyyden kautta. Sanokoon sen tähden maailma mitä tahansa, me pidämme sen kalliina, että Jumala on saanut siirtää meitä rakkaan Poikansa valtakuntaan, ja on näyttänyt meille, kuinka paljon Hän on meitä rakastanut, iankaikkisella rakkaudella rakastanut, ja niin myös näyttänyt meille, että Hän rakastaa meitä täällä veljien ja sisarten kautta niin äärettömän paljon, että me emme ole ansainneet sitä rakkautta, mitä me täällä jo saamme kokea ja kohdallemme tuntea.
Mutta täällä on kolmaskin syy siihen, minkä tähden Jeesus sanoo, "että te rakkauden keskenänne pitäisitte." Se syy on se, että me jokainen tarvitsemme rakkauden hoivaa. Jeesus puhui opetuslapsillensa tämän jokaisen heidän tähtensä. Kun me olemme päässet sisälle Jumalan armohuoneeseen, ja olemme saaneet tuota Jumalan rakkautta maistaa, kuinka Herra on suloinen evankeliuminsa kautta. Niin me emme viihdy enää kylmässä maailmassa. Meille tulee ikävä ja kaipaus Jumalan lasten yhteyteen. Vaarallinen onkin tilanne, jos ei tällaista ikävää ja kaipausta ole, jos rupeaa viihtymään maailmassa ja tämän maailman seurassa. Jos tämän maailman seura tulee niin rakkaaksi, ettei enää kaipaa Jumalan lasten seuroihin, eikä veljien ja sisarten yhteyttä, niin huonosti ovat silloin asiat.
Keskinäinen rakkaus
Elääksensä Jumalan lapsena, varjeltuaksensa Jumalan lapsena, tullaksensa, autuaaksi, ja päästäksensä Jumalan iankaikkiseen kirkkauteen, me tarvitsemme Jumalan lasten keskinäistä rakkautta. Jumalan seurakunnassa Pyhä Henki, juuri rakkauden Henkenä, pitää meistä huolta, niin kuin äiti lapsistansa. Se Jumalan seurakunta, joita Jumalan rakkauden Henki hallitsee, se on meidän äitimme, joka meitä hoivaa täällä alhaalla. Kuinka moni onkaan saanut teistä, kalliit veljet ja sisaret, yhdessä kanssani täällä, näidenkin seurojen aikana, tuntea taivaallisen rakkauden huolenpitoa niissä puheissa, mitä on puhuttu Jumalan sanoina.
Meille on aina ihasteltu, kuinka hyvä on olla Jumalan lapsena. Meille on ihasteltu, kuinka hyvin ovat asiat, kun saamme uskoa synnit anteeksi. Meille on ihasteltu, kuinka hyvin on Isä kaikki valmistanut, kun saamme huonoinakin uskoa, ja huonoinakin kulkea tätä kaitaista tietä taivaan kirkkautta kohti. Tämä on ollut sitä rakkauden huolen pitoa. Mutta se on ollut rakkautta silloinkin, kun on tultu kaulasta pitäen sanomaan: "Rakas ystävä, eikö sinun siitäkin tarvitsisi tehdä parannusta?„
Me iloitsemme vielä siitäkin rakkaudesta, joka tulee neuvomaan, ja kaulasta pitäen rakkaudessa ojentamaan. Sellaista on äidin rakkaus lastansa kohtaan. Eikä ainoastaan neuvomaan näin, vaan myös vuodattamaan öljyä haavoihin niin kuin täällä olemme kuulleet jo kalliisti Pyhän Hengen kautta puhuttavan edellisinä päivinä, julistamaan syntien anteeksi antamiseksi evankeliumin kallista sanomaa ja rakkauden sanomaa. Jeesuksen nimessä ja veressä on julistettu ja julistetaan vielä erehtyneelle synnit anteeksi.
Kun Jeesus siis antoi tämän rakkauden käskyn, niin Hän antoi sen Pyhän Hengen viran kautta hoidettavaksi. Niin että sinä ja minä, jokainen meistä, jotka olemme kääntäneet kasvomme taivasta kohden, tulisimme kerran perille; että me tulisimme kerran perille, sillä me olemme vain erehtyväisiä, eksyväisiä lampaita. Paimenen rakkautta tarvitaan. Uskomme vielä tänä päivänäkin itsemme sen Hyvän Opettajan hoitoon, Pyhän Hengen, joka vielä tahtoo pitää meistä huolta, että me kunniaan pääsisimme tästä synnin maasta. Ennen kaikkea tarvitsemme tätä Jumalan rakkauden yhteyttä oman itsemme tähden. Kuinkahan monta lieneekään tullut näihin seuroihin juuri sen tähden, ei näyttelemään hyvää kristillisyyttänsä, ei kerskailemaan omista saavutuksistansa, vaan sen tähden, että kaipaa sitä Jumalan rakkauden hoitoa, ja siunaavaa läsnäoloa, mikä täällä Jumalan kansan kokouksissa on siunatun evankeliumin kautta.
Turvattuina
Uskokaa, veljet, Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi, uskokaa turvattuina. Sen tähden me olemme jälleen saaneet aivan kuin iloita siitä, että maailman kylmät tuulet eivät ole nyt puhaltaneet sydämiin. Maailman kylmät ne hävittävät sisästä sydämestä rakkauden tulen. On tultu aivan kuin uusille lähteille, tai niin kuin sytyttämään taas Pyhän Hengen tulesta uskon lamppua palamaan, että jaksaisimme jälleen kestää ne taistelut ja kiusaukset, mitkä ovat täällä maailmassa olemassa.
Mutta tämän tähden, kun kaikki on näin hyvin järjestetty ja hoidettu, me ylistämme ja kiitämme Jumalaa, että Hän sanassansa ja seurakunnassansa ja evankeliumin kautta, ja sakramenttiensa kautta hoitaa meitä taivaaseen. Kun me olemme itse saaneet tästä hoidosta tulla osallisiksi, niin me pyydämme myöskin sillä paimenen mielellä kehottaa niitä, jotka vielä vaeltavat kylmän maailman ja sen väärän jumalisuuden kahleissa: ahkeroikaa päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Ahkeroikaa päästä sen tähden, että teidän sielunne saisi elää. Ahkeroikaa, että te saisitte maistaa, kuinka Herra on suloinen.
Jeesus omiensa keskellä
Tahdommehan me näitä terveisiä viedä vielä mukanammekin, että Herra on suloinen. Hän on suloinen omiensa keskuudessa. Hänen haavansa paistavat niin kirkkaina ja niin kirkastavat meille Hänen ansionsa, jonka Hän meidän edestämme on voittanut, että me voisimme uskoa, ja olla hyvässä turvassa ja kestää edessä olevassa kilpailussa ja päästä perille. Taistelussa on taisteltava, mutta Jumalan rakkaus piirittää meidät. Niin se on täälläkin saartanut meitä. Ja kun tulee ikävä ja kaipaus, ja kun tulee ikävä ja kaipaus, ja kun tulee siellä kylmissä tuulissa jäähtyminen, niin lähtekäämme lämmittelemään jälleen Jumalan tulille. Niin on tähänkin saakka voitolla pysytty. Kun Jumalan tuli on tarttunut jälleen meidän sydämiimme, on ollut niin keveä uskoa. On ollut niin hyvä lähteä jälleen taivalta tekemään. On saanut sen vakuutuksen, että sanokoon maailma mitä tahansa, pitäköön minä tahansa, niin minä ahkeroin ja minä pyydän päästä perille. Minä kilvoittelen kaikesta huolimatta hyvän uskon kilvoituksen, sen armollisen Herran Jeesuksen askeleissa, joka on avannut tien meille kunnian paratiisiin ja kirkkauteen.
Yksi veljenne vaivassa ja valtakunnassa tahdon olla minäkin, monessa kiusattu ja vaivattu, moninaisissa asioissa rasitettu, mutta halu on päästä perille. Halu on saada olla sen Jumalan rakkauden vaikutuspiirissä. Halu on saada olla taivaallisen rakkauden Hengen johtamana ja niin välttyä kaikista vaaroista.
Jaksatteko minuakin siunata ja anteeksi antaa? (Siunauksia.)
Tahdon uskoa. Sellainen hyvä tahto on Jumalalla, että Hän saisi siunata vielä näissä tämän päivän jäähyväisseuroissa niitä, jotka vielä ovat ilman tuota Jumalan rakkauden osallisuutta. Eivätkä ole vielä armosta päässeet osalliseksi, eivät ole käsittäneet, kuinka suloista joukkoa on Jumalan joukko, kuinka suloinen on tuo evankeliumi täällä, joka meille vakuuttaa jatkuvasti: ole hyvässä turvassa, synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä.
Sitä me tahdomme vielä kirkastaa tällä lopun ajalla, ja pitää kiinni veljellisestä ja yhteisestä rakkaudesta. Tahdomme läheisesti kokoontua aina yhteen, niin kuin pääskysen pojat ovat lähekkäin toisiansa, kun maailman tuulet puhaltavat, että emo saisi kasvattaa siivet niin, että pääskynen pääsisi lennähtämään kerran kirkkaampaan ilmaan. Täällä jo on ollut kirkas ilma. Täällä on ollut hyvä hengittää armonilmaa uskossa. Amen.
Pentti J. Seppänen
Suuret seurat Kemissä 1955. (Suviseurat)
Siionin Lähetyslehti helmikuu 1956