Sinikka Halonen: Anteeksiantamisesta

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Elsa Manninen: Veljellinen rakkaus

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Syys 2009, 18:14

Veljellinen rakkaus


Herran apostoli Paavali lausuu tuolle vanhimmalle uuden liiton seurakunnalle kehotuksen: "Pysykää vahvana veljellisessä rakkaudessa.”
Läpi koko Uuden testamentin me löydämme monessa eri paikassa tuon saman kehotuksen. Useita kertoja on Vapahtaja kehottanut opetuslapsiaan rakastamaan toinen toistaan. Emme voi ajatella koskaan olevan semmoista aikakautta Jeesuksen opetuslapsilla täällä vieraalla maalla, että tuo tärkeä kehotus olisi tarpeeton.
Olemme nähneet, ettei vihollinen anna Herran omien elää rauhassa ja keskinäisessä rakkaudessa häiritsemättä. Monet ovat syyt, joiden perusteella vihollinen koettaa saada rakkauden uuden käskyn arvottomaksi. Mutta meille kuuluu aina uutena tuo vakava ja omaantuntoon käypä ääni, jonka takana on itse rakkauden Jumala. "Pysykää vahvana veljellisessä rakkaudessa." Pankaa pois kaikki, mikä rakkauden palavuutta jäähdyttää. ”Tehkää puhtaaksi sielunne totuuden kuuliaisuudessa Hengen kautta veljelliseen rakkauteen, joka vilpitön olisi, ja olkaa keskenänne palavassa rakkaudessa puhtaasta sydämestä:"

Paljon meidän tarvitsee anteeksi antaa toisillemme, kun moninaisissa kukin puutumme. Emme huomaa Vapahtajan puheista, että hän olisi pelännyt liika paljon hänen opetuslastensa anteeksi antavan toisilleen. Järki ja omavanhurskaus tahtovat aina supistaa anteeksiantamusta. Mutta taivuta sinä, armon Jumala, aina lastesi sydämet rakkautesi kautta anteeksi antamaan, ja rakkaudessa kärsimään toinen toistaan!

Jeesuksen nimi on todella pyhä, kallis, siunatuin, siunaava ja kaikkein suurin. Sillä nimellä on meidät nostettu helvetistä. Siinä nimessä on meille annettu kaikki synnit anteeksi. Sillä nimellä on meidät siunattu Jumalan, rakkaan Isän, lapsiksi ja taivaan perillisiksi. Siihen suureen nimeen siunattuina meitä kerran, kutakin veren korjaajaa ja Jeesuksen nimen tunnustajaa, kotikirkkauteen kutsutaan.

Niin, totisesti ei ole vielä voittopalkintomme loistossaan avautunut meidän eteemme. Odottele uskossa sinä, Siionin asuvainen hetken aikaa! Pian tulee sinua noutamaan oma Veriylkäsi, joka kerran on ollut kruunattuna meidän tähtemme yltä, päätä, verisenä orjantappurakruunulla hääpäivänsä, ja sydämensä ilon päivänä.

Valvomme hetken hänen kanssaan, pitäen kiinni hänen armolupauksistaan. Kohta kuuluu huuto: "Ylkä tulee!" Verellä pesty henkemme vastaa: "Tule Herra Jeesus!” Synnit ovat anteeksi uskon kautta Jeesuksen nimessä ja veressä.

Elsa Manninen
Siionin Lähetyslehti tammikuu 1956
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Sinikka Halonen: Anteeksiantamisesta

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Tammi 2010, 10:28

Anteeksiantamisesta

Mitä sinä, Jumalan lapsi, hyvin paljon täällä maan päällä kulkiessasi tarvitset? Lienet yhdestä suusta, minun kanssani sanomassa: anteeksiantamusta. Miten helposti suustamme lipsahtaakaan sellaista, jossa on varaa anteeksipyyntöihin. Meille sattuu monenlaisia tekoja joka päivä, joihin tarvitsemme Jeesuksen veren puhdistavaa voimaa.

Luonnollisessa perheessä sattuu useinkin lasten kesken monenlaisia pieniä rikkomuksia. Aivan samalla tavalla on Jumalan perheväen kesken. Me Jumalan lapset, niin kuin kaikki ihmiset, ajattelemme monenlaista. Niin kuin Raamatusta ymmärrämme, ei "ajatuslintuja" tarvitse uhrata, mutta kun ajatuksista tulee sanoja ja tekoja, silloin meillä on syytä parannukseen.

Mutta jaksammeko aina antaa anteeksi, kun joku tulee meiltä pyytämään? Joskus tulee Jumalan lapsellekin tällainen mieli: "En kyllä anna anteeksi, kun minulle` tuolla tavalla teit.” Mitä sanoo tästä Jumalan sana? "Ellette te anna anteeksi veljillenne heidän rikoksiansa, ei Jumala anna teille anteeksi teidän rikoksianne." Eikö ole vakavat sanat? Meiltä, paljon anteeksiantamusta tarvitsevilta otettaisiin pois "jokapäiväinen leipä? – Ja mitä Jeesus vastasi Pietarin kyselyyn, montako kertaa täytyy antaa anteeksi sisarelle tai veljelle yhtenä päivänä: "Ei seitsemän kertaa, mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän." On siinä meille läksyä!

Sitten vielä yksi tärkeä asia, joka erottamattomasti liittyy anteeksiantamiseen, nimittäin unohtaminen. Joskus sattuu niinkin, että me suullamme saarnaamme evankeliumin sitä anovalle, mutta sydämeen jää kytemään katkeruus. Sitten suu puhuu sydämen kyllyydestä, ja siinä saadaan paljon ikävää aikaan. Lopulta tälle puhujalle saattaa tulla niin iso syntikasa, ettei enää jaksakaan sen takia nöyrtyä parannukseen. Tulee kuolema.

Sen tähden, antakaamme anteeksi ja unohtakaamme toinen toistemme rikkomukset, ettei meiltä otettaisi pois tärkeintä osaa jokapäiväisestä leivästämme – anteeksiantamusta. Sillä sitä, mitä me tänään täällä kylvämme, sitä saamme myös tulevaisuudessa niittää.

Sinikka Halonen
Päivämies helmikuun 5 päivä 1964
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 12 Tammi 2011, 08:10, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Touko 2010, 16:45

Kohtalokas vaikeneminen

Matteuksen evankeliumin 22 luvussa olevaan Jeesuksen vertaukseen kuninkaan pojan häistä liittyy vakavana loppukuvaus, joka panee kristitynkin vavahtamaan! Enhän minä vain ole sellainen kutsuvieras, jolla ei ole häävaatteita. Vertauksessa kuvataan, miten kuningas tulee häähuoneeseen, ja tarkastaa kutsuvieraitaan, ja havaitsee siellä yhden, jolla ei ole häävaatteita. Kuvauksen lopullinen päätös on, että alaston, tai omiin pukeutunut häävieras sidotaan käsistä ja jaloista, ja heitetään ulkonaiseen pimeyteen, jossa pitää oleman itku ja hammasten kiristys. Eikö olekin vakavaa ajateltavaa? Ihminen on saanut hääkutsun, ottanut sen vastaan, ja on häähuoneessa kutsuvieraitten joukossa, joka merkitsee sitä, että ihminen on saanut parannuksen armon, ottanut vastaan evankeliumin, on mukana kristittyjen joukossa, mutta ei olekaan autuaallisessa sieluntilassa.

ON kuitenkin armoa, että kuningas pitää häähuoneessaan pukutarkastuksen armonajassa, eikä vasta iankaikkisuudessa. Hän puhuttelee alastonta ystäväänsä. Suokoon Jumala, ettemme vaikenisi silloin, kun kuninkaamme tarkastuksen edessä olemme alasti. Eihän kukaan valkeudessa vaeltava voi syntejään puolustella, vaikka väärän kunnian kahleisiin joutuneena voi kyllä sekin tapahtua. Ulkonaisen pimeyden poluilla ei ole autuuden toivoa, vaan synkkä toivottomuus, itku ja hammasten kiristys. Hääkutsu on samalla kihlaamista. Paavali sanoo: minä olen teitä pyytänyt kihlata yhdelle miehelle, Kristukselle, että minä hänelle puhtaan neitseen tuottaisin. Puhdasta jälkeä siinä tulee, kun Kristukselle kihlataan morsianta. Siinä annetaan kaikki synnit anteeksi Yljän veressä, ja samalla puetaan häihin kelpaavaan pukuun, ja kiinnitetään Pyhän Hengen pantti rintaan, joka johdattaa häävieraita pysymään tiellä, joka vie häähuoneeseen sisälle.

»Ah näitä häitä ikävöin, kuin vartijakin syksyöin. Koitetta aamuruskon. Suo Jeesus, että nähdä saan, Sen päivän suuren autuaan, Sen koittohon mä uskon. Kiitos, kiitos, olkoon Herran, joka kerran, Murheen poistaa, Kunniansa antaa loistaa. (VK 611:8).

Elsa Manninen
Päivämies 18.7.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Heinä 2010, 06:48

Mitä minun pitää tehdä,
että iankaikkisen elämän saisin?


Luuk. 18: 18–30

Yllä mainittu Raamatun kohta kertoo ihmisestä, joka tuli Jeesuksen luokse ja kysyi: "Hyvä Mestari, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän saisin?" Niin Jeesus sanoi hänelle: mitäs minua hyväksi kutsut? Ei ole kenkään hyvä, vaan yksi Jumala. Käskysanat sinä tiedät: ei sinun pidä huorin tekemän: ei sinun pidä tappaman: ei sinun pidä varastaman: ei sinun pidä väärää todistusta sanoman: kunnioita isääs ja äitiäs." Tähän vastaa kysyjä: "Nämä kaikki olen minä minun nuoruudestani pitänyt."

Tässä on kuva omavanhurskauteen kasvaneesta ihmisestä, joka luulee täyttäneensä kaikki Jumalan käskyt. Vaikka hän näin luuli, ei kuitenkaan ollut tunnossa rauhaa. Kun Jeesus tiesi hänen tilansa, kehotti Hän Jumalan lakia lukemaan. Toisessa kohdassa Hän sanoo: jos sinä tahdot elämään sisälle tulla, niin pidä käskyt. Mutta hänen tuntonsa ei auennut, koska hän sanoo nuoruudestansa asti pitäneensä kaikki. Nyt koskettaa Jeesus häntä arkaan kohtaan ja sanoo: '"Yksi sinulta puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on ja jaa vaivaisille, niin sinulla pitää oleman tavara taivaassa: ja tule, seuraa minua. Vaan kun hän sen kuuli, tuli hän murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas." Toisessa paikassa sanotaan: hän meni pois murheissansa. Ajallinen tavara oli niin rakas, että se oli hänen jumalansa. Mutta kuitenkin pahinta oli se, että hän oli hengellisesti rikas, koska luuli pitäneensä kaikki Jumalan käskyt. Hän oli aivan tunnoton. "Mutta kun Jeesus näki hänen murheissansa olevan, sanoi Hän: Kuinka työläästi rikkaat tulevat Jumalan valtakuntaan: Sillä huokeampi on kamelin käydä neulansilmän lävitse, kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan."

Ei ymmärtänyt tämä ihminen, miten iankaikkisen elämän saisi. Ei ymmärrä myös aikamme ihminen. Meillä on luontainen taipumus koota omaa ansiota ja rikkautta, ja niitä esittää Jumalalle autuutemme ansioksi. Koska Jumala on pyhä, ei kelpaa Hänelle meidän saastaiset ansiomme. Syntiinlankeemuksessa meni ihminen niin perin juurin pilalle, ettei se voi mitään hyvää tehdä, eikä ansiota autuutensa eteen Jumalalle viedä. Jumalan autuuteen sulkeutui tie kokonaan ihmisen omien töiden ja ansioiden kautta. Jumala rakkaudessaan valmisti tien omassa rakkaassa Pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa, ja sovitti maailman itse kanssansa, ja sääsi omissaan sovituksen viran. Tässä on se tie, joka autuuteen vie.

Rakas ystävä, joka olet ulkona Jumalan valtakunnasta, kuka lienetkin. Kaikki sinun oma ansiosi on syntiä, ja niin kuin saastainen vaate Jumalan edessä. Kaikki Jumalan käskyt olet rikkonut, ja sinua odottaa iankaikkinen vaiva tuossa tilassa. Sen tähden, ota vaari, kun Jumala sinua riisuu, paljastaa sinun syntisi, ja tekee köyhäksi omista ansioistasi. Hän tarjoaa sinulle Pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa pelastusta, ja armoevankeliumillaan, sovituksen viran kautta, antaa sinulle kaikki sinun syntisi anteeksi, ja auttaa valtakuntaansa.

Täällä maan päällä on Jumalalla valtakuntansa, seurakuntansa. Ainoastaan tämän kautta pääsee kunnian valtakuntaan, taivaaseen. Anteeksiantamuksen armoa ja lahjaa me omistamme maan päällä uskon kautta, ei töistä. Usko on se käsi, joka ottaa tämän lahjan vastaan, ja omistaa.
Kun Jeesus oli sitten sanonut opetuslapsillensa, kuinka vaikea on rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan, ja että kamelin on helpompi mennä neulansilmän läpi, kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan, he hämmästyivät ja sanoivat: "Ja kuka taitaa autuaaksi tulla? Mutta Jeesus sanoi: ne mitkä ovat mahdottomat ihmisten tykönä, ne ovat mahdolliset Jumalan tykönä." Ja Pietari vielä peljästyksissään sanoo Jeesukselle: "Katso me jätimme kaikki ja seurasimme sinua."

Nyt sanoo Jeesus heille lohduttavan sanansa: "Totisesti sanon minä teille: ei ole kenkään, joka jätti huoneen taikka vanhemmat taikka veljet taikka emännän taikka lapset Jumalan valtakunnan tähden, joka ei saa tällä ajalla jällensä, ja tulevaisessa maailmassa ijankaikkisen elämän."

Kun veljet ja sisaret rakkaat, katsomme taaksepäin omaa kohtaamme, Jumalan täytyi meitä riisua ja tyhjentää omistamme, ja ottaa pois kaikki turvamme, ennen kuin uskalsimme ottaa vastaan Hänen valtakuntansa evankeliumin sanassa, ja tarttua Hänen armolupauksiinsa. Emme ihmettele tätä evankeliumin kertomuksessa mainittua ihmistä. Tässä on käynyt toteen Jumalan sana: mitä ihmisten tykönä on mahdoton, se Jumalan tykönä on mahdollinen. Perkeleen peljätykset raukesivat tyhjiin, kun se yritti pelotella: jos tuohon joukkoon teet parannuksen, menetät omaisesi, ystäväsi, ja onko vielä varmaa autuutesikaan, kun sinä noin suuri syntinen olet. Mutta kävi Jumalan sanan mukaan: saimme tosi ystäviä enemmän kuin osasimme odottaakaan jo täällä ajassa, ja sitten, miten suuri joukko onkaan taivaassa meitä odottamassa.

Veljeni ja sisareni rakas, ei ole ollut huono kauppa, kun Jumala meidät armahti, valtakuntaansa auttoi ja lapseksensa otti. Hän on valtakunnassaan lapsenaan kantanut ja hoitanut, ja lupaus on, että Hän vie perille asti. Kannattaa vähän aikaa tehdä matkaa Jumalan joukon kanssa, sillä palkanmaksu on suuri. Teemme matkaa turvaten ja nojaten evankeliumin sauvaan, uskoen kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Olemme turvatut.

Imatran pieni Siioni on ollut menneenäkin vuotena Jumalan taivaallisen Isän hyvän huolenpidon kohteena. Taivaasta käsin on ruokittu ylenpalttisesti. Olemme saaneet pitää 13 seurat, joista 6 paikallisen yhdistyksemme varoilla. Lisäksi olemme pitäneet paikallisia ompeluseuroja. Vieraita puhujaveljiä on vieraillut seuroissamme 29.

Sanomme: Hyvä on Herra, kiitetty olkoon Herran nimi!

Veikko Halonen
Päivämies 29.1.1967
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 21 Syys 2010, 07:23

Nisuja ohdakkeiden seassa

Jeesus oli pukenut puheensa taivaan valtakunnasta vertaukseen kylväjästä. Kun hän oli päättänyt puheensa, hänen opetuslapsensa tulivat ja pyysivät, että hän selittäisi heille vertauksen pellon ohdakkeista ja hän selitti. — Se joka kylvää hyvän siemenen, on ihmisen Poika, mutta pelto maailma. Hyvä siemen ovat valtakunnan lapset. Ohdakkeet ovat pahan lapsia – vihollinen kylvi ne. Elon aika on maailman loppu. Elomiehet ovat enkelit. — Ihmisen pojan tarkoituksena on ollut saada kylvää hyvää siementä koko maailman peltoon ja kasvattaa pelkkää hyvää nisua. Mutta niin ei ole – vihamies on kylvänyt ohdakkeita nisujen sekaan. Ja niitä on paljon – uskottomia ihmisiä, ohdakkeita. Peltoa täyttävät ohdakkeet imevät maasta kaiken ravinnon ja kukoistuksellaan rehennellen pilkkaavat nisurievun surkeutta. Siinäpä on sattuva kuva jumalanlapsen asemasta uskottomien maailman keskellä. Moni Jumalanlapsi elää ohdakkeiden ympäröimänä, että oma perhekin on uskotonta.

Merkillistä on tässä Jeesuksen vertauksessa se, että niin surkastuneita kuin ohdakkeiden seassa kasvavat nisut ovatkin, niin nisuiksi ne vain tunnetaan ja niistä pidetään niin hyvää huolta, että ohdakkeitakaan ei anneta ennen elon aikaa kaataa poltettavaksi juuri siitä syystä, ettei vain nisuille tulisi vahinkoa. Ei sytytetty Gomorran ohdakepeltoa tuleen, ennen kuin ne muutamat uskottomien keskellä vaivatut sielut korjattiin sieltä talteen. Miten lohdullinen tämä evankeliumi onkaan. Kerran tarkkasilmäiset elonmiehet, Jumalan enkelit, tulevat ja korjaavat huolella nisut talteen taivaan aittoihin. Kohta onkin elon aika. Pian saadaan siirtyä ohdakkeiden keskeltä taivaan nisupeltoon. "Jolla korvat on, se kuulkoon."

Elsa Manninen
Päivämies 19.4.1072
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Tammi 2011, 13:30

Ihmeellinen yö


Parhaassa miehuusiässä olevat miehet, Paavali ja Siilas viettivät yötään vankilassa, vieläpä jalkapuussa. Mutta he eivät olleet vankilassa pahojen tekojen tähden, vaan Jeesuksen nimen julistamisen tähden. Mutta ihmeellisesti miehet vainon kestivät, he ylistivät siitä Jumalaa. Puoliyön aikaankin he veisasivat kiitosvirsiä Jumalalle. Ihme oli sekin, että kaikki vangit kuuntelivat heitä. Vankilassa oli varmaan törkeitäkin rikollisia, ja hekin, vakavina kuuntelivat jalkapuussa istuvien miesten veisuuta Jumalalle. — Mutta ihmeet eivät siihen loppuneet. Jumala taivaasta vastasi rukouksiin tunnettavalla tavalla. Tapahtui yhtäkkiä suuri maan järistys, vankilan perustukset tärisivät — vanginvartija heräsi, ja täysin kunnian Jumalalle. Vartija notkisti polvensa neuvoa kysyväisenä Paavalin ja Siilaan eteen ja vapisi. Jumalan voima, joka pani maan järisemään, joka pani maan järisemään, pani myös vanginvartijan voimakkaan ruumiin vapiseman. Jumalan viha oli vallannut hänen sisimpänsä: Aikuinen mies vapisi kuin pieni lapsi. Jalkapuussa olevat miehet saarnasivat vankiraukalle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Oli ihmeiden yö.

On Jumalan ihme, että syntinen kääntyy ja uudestisyntyy Jumalalle lapseksi. Sen ihanampaa ei maan päällä ole, kuin että ihminen löytää Jeesuksen omaksi Vapahtajakseen, ja saa Hänessä pysyväisen rauhan sielulleen. Ihana oli Paavalin ja Siilaan saada yöllä julistaa rauhan evankeliumia syntiänsä katuville vangeille. Valaistut ymmärryksen silmät näkevät suuren Jumalan ihmetyön armokutsumisen, ja uuden syntymisen elävään toivoon. He katselevat ihastuksella suurta sukulaisuuttaan Jumalan perheessä, ja halajavat katsella Veriylkää voiton merkeissä. Ylösnousemuksen suuri ja ihmeitä tekevä voima ja kunnian Herran siunaus vievät valitut lapset perille kunniaan.

Oi Jeesus Kristus, auttaja, sä kuolit kaikkein tähden
Sä ole mulle turvana, kun pois mä täältä lähden.
Ja tuomion kun torvi soi, ja päiväs suuren koittaa koi,
omaksekses minut tunne.


Elsa Manninen
Päivämies 17.10.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Huhti 2011, 13:34

20 Kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai

Kuninkaallinen hääkutsu


Matt. 22: 1-14.
(Muut tekstit. Ps. 34: 4—6, Gal. 5: 16–2)
Kuninkaallisella kuulutuksella on aina ihmisiä kutsuttu kuninkaan pojan tai tyttären häihin. Samoin myös taivaan Kuningas on kutsunut ja vieläkin kutsuu ihmiset säätyyn ja arvoon katsomatta taivaallisiin häihin. Jeesus kertoo vertauksessa, miten tätä hääkutsua ihmisille viedään.
Taivaan kuninkaalla on täällä maan päällä oma suurlähetystönsä, taivaan valtakunta, ja tälle on Kuningas antanut tehtäväksi vatvoa hänen asioitaan täällä maailmassa.

Vanhan Liiton ajalla tätä kutsujan tehtävää hoitivat profeetat valitun kansan keskuudessa. Mutta tämä hääkutsu ei kelvannut. Kutsun hylkäämisen syynä oli se, että taivaan Kuninkaan kutsun sisältö oli langenneelle ihmisluonnolle sopimaton. Ihmiset haluaisivat päästä kyllä taivaan häihin, mutta omissa, eikä Kuninkaan antamissa häävaatteissa. Kun Kuninkaan lähettiläät eivät suostuneet muuttamaan kutsun sisältöä, suuttuivat kutsutut. Tästä Jeesus sanoo: "Ketä niistä profeetoista, jotka teidän tykönne lähetettiin, ei tapettu."

Ei saanut Kuninkaan Poika sen parempaa vastaanottoa. Sana kertoo: "Hän tuli omillensa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan." Syynä oli se, etteivät he kunnian Herraa tunteneet.

Kun lupauksen kansa, se on: ennalta kutsutut, hylkäsivät kansana hääkutsun, lähetti Kuningas kutsujat pakanain tykö. Myös heille oli varattu oma aikansa, jolloin kynttilän jalka, Jumalan valtakunta, oli heidän keskellään. Mutta vaikka kutsu esitettiin sokeille, raajarikoille ja ontuville sekä teiden haaroissa ja aitovierillä oleville, eivät tilat häähuoneessa loppuneet, vaan "vielä on sijaa."

Jeesus sanoi: "Ei ole palvelija Herraansa suurempi. Niin kuin he minua vainoovat, niin myös teitä."

Kivisateen alla sai Stefunus siirtyä tästä maasta. Kysymme, miksi ei vieläkään taivaallinen hääkutsu kelpaa ihmisille? Syy on vieläkin tämä: Kuninkaan lähetit eivät voi oman sielunsa autuuden haastolla muuttaa sanan totuutta. Kaikkien niiden ihmisten, jotka autuaaksi haluavat tulla, on tehtävä parannus ja uskottava evankeliumi. Tässäpä asian ydin onkin: On jätettävä kaikki, ja lähdettävä seuraamaan orjantappuroilla kruunattua Siionin Kuningasta opissa, elämässä ja kärsimisessä. Kun me saamme Jumalan armosta olla hänen sanansa saattajia, niin pyytäkäämme viedä tätä armorikasta Elämän Sanaa vielä muuttamattomana, ja tahdomme vielä itse tästä armosta osallisena uskoa työmme ja myöskin itsemme Kuninkaan täysihoidon varaan. Kuninkaallamme on vielä varaa armahtaa väsyneitä työmiehiään kaikella armolla ja vielä erehtymisemmekin anteeksiantamisella.

"Joka voittaa, se pitää valkeilla vaatteitta puettaman!"

Martti Kontiokari
Päivämies 27.10.1960
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Touko 2011, 19:57

Autuaat ovat ne, joilla on mielessänsä pyhät matkat"

Eräs seuramuisto

Maalla on varsinkin kesä seurojen aikaa. On isoja seuroja ja on pienempiä kotiseuroja.
Lähestyivät Kuopion suviseurat ja tiesin, että niistä täytyy jäädä pois. Sen vuoksi teki mieli päästä edes yksiin kotipitäjän suuriin seuroihin. Kävikin niin, että kesälomani sattui eräiden seurojen aikaan juhannuksen jälkeen. Sain kaksi kumppania mukaani seuroihin. Sinne emme menneet junalla, emme autolla, emmekä pyörällä. – Lentämälläkö sitten? Ei, vaan menimme niin mukavasti ja erikoisesti, että siitä nautti. Sille kylälle on matkaa toista tietä noin 60 kilometriä ja toista lähelle 100 kilometriä. Eipä menty kumpaakaan tietä, vaan mentiin jalkaisin omaa tietä, sydänmaan poikki kymmenen kilometriä asumatonta taivalta. Vedimme kumisaappaat jalkoihimme ja toiset jalkineet reppuun tai laukkuun. Eräs meistä otti lähtiessämme kepinkin, joka osoittautui tarpeelliseksi jo alkumatkalla.

Vastassa ali suo, jossa sain heti kenkäni täyteen vettä, sillä toisessa kengässä oli — reikä. Vesikengässä astelin eteenpäin, eikä se häirinnyt. Kuljimme pitkospuita ja polkuja, vaaroja ja kankaita, soita ja rämeitä pitkin. Lennettiin välillä "pyrstöllekin". Levähdetty ei, ennen kuin puolivälissä, joka on saanut nimekseen "Väsyneitten kestikievari," ellen väärin muista. Siinä on kivestä tehty penkki, johon istahdimme rupattelemaan ja muistelemaan vanhoja. Minulle näytettiin vanha tervahauta. Siinä esi-isät ovat aikoinaan tervaa polttaneet. Penkin vieressä an kota, jo luhistunut, mutta kuitenkin puut jälellä. Muistojen paikka tämä levähdyspaikkamme. Sääsket syövät niin, ettemme voi kauan levähtää, vaan täytyy lähteä liikkeelle.

Puissa näkyi tienviittoja. Eräästä nuolen mallisesta tavailen: Iinattijärvi—Latva. Olimme siis lähteneet Latvasta ja menossa Iinattijärvelle. Ei siihen aikaan, kun tervaa poltettiin, ollut muuta tietä kuin tämä, ja melkein lähin naapurikin taisi olla Iinattijärvellä. Tätä tietä on kuljettu seuroissa ja kuljetaan vieläkin useampi kesä. Eräässä tienviitassa on: "Korento." Polku erosi siitä sellaiseen paikkaan vieväksi.

Käki kukahteli metsässä, linnut lauloivat ja hyttyset purivat. Täällä luonto puhuu, puut ja linnut puhuvat, täällä puhuvat polut, niittykodat ja kivipenkit. Täällä on vanhaa ja muuttumatonta, rauhoittavaa...

Astelemme väliin jutellen, väliin vaieten. Pian näkyykin tuo kesäisin kaunis kylä, Iinattijärvi. Järven rannassa pesemme varpaamme ja muutamme jalkineet. Menemme lähimpään taloon, jossa ystävällinen talon tytär, samalla emäntä, keitti makeat kahvit "muukalaisille"..

Ojala taas moottoriveneellään vei yli järven seurapaikalle, uudelle, komealle kansakoululle, joka on järven rannalla ihmeen kauniilla paikalla. Seurat alkoivat. Nopeasti vierähti vajaat kolme päivää seurojen ja Jumalan lasten rakkauden ja huolenpidon merkeissä. Seuroissa kaikui evankeliumi niin matalalla, että vähäisinkin siihen ulottui. Jumalan sanaa julistivat veljet Ahokas, Näppä, Juutinen sekä myös Hämäläinen ja Riepula. Op. Kaariniemi säesti harmoonilla virret, sekä piti puheita.

Kotimatka olikin vaivattomampi, nimittäin autokyyti. Seuroista oli tuotavana kotiinkin vain hyviä terveisiä. Seurat ovat muistojen joukossa, mutta muistona lämmittävät jälkeenkinpäin. Jumala teille, sisaret ja veljet, hyvyytenne palkitkoon!

Sinikka
Siionin Lähetyslehti 1957
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Helmi 2012, 09:54

Kuka uskoo meidän saarnamme


"Kuka uskoo meidän saarnamme ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? Sillä hän nousee ylös hänen edessänsä niin kuin vesa, ja niin kuin juuri kuivasta maasta, ei hänellä ole muotoa eikä komeutta; me näimme hänen, vaan ei ollut hänellä sitä muotoa, joka olis meille kelvannut. Hän oli kaikkein halvin, kipua ja sairautta täynnä, hän oli niin ylönkatsottu, ettei kenkään kehdannut katsoa hänen päällensä, sen tähden emme häntä minäkään pitäneet." Jes. 53:1 – 3.

Kun taivaallinen Isä jo alussa ilmoitti ja kaikkina aikoina ja vielä tänä päivänä ilmoittaa langenneelle ihmiskunnalle pelastuksensa, jonka Hän Pojassansa Jeesuksessa Kristuksessa teki ja lunasti koko ihmiskunnan synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta, niin se työmuoto on aina langenneen luonnon ja järjen vastainen. Se Jumalan työ kulkee täällä maan päällä niin halvassa muodossa, että ihmisjärki siihen aina pahenee. Sillä langennut ylpeä luontomme etsii sitä aina korkealta. Se ei ensinkään ymmärrä Jumalan salaisuutta, että Jumala on ilmoitettu likassa. Niin kävi aikoinaan itämaan tietäjille, jotka välillä eksyivät järjen neuvoihin. Samoin on käynyt kaikkina aikoina kaikille järjen valolla etsiville. Ei ole. Jeesus suotta sanonut: "Ellette tule lasten kaltaiseksi, ette pääse ikänä sisälle taivasten valtakuntaan." Me Jumalan lapset ymmärrämme armon kautta, miten tärkeä on tuo Jeesuksen sana. Pienellä lapsella ei ole järki esteenä, mutta meillä aikuisilla se on. Ja siksi meidän aikuisten on tultava ensin lasten kaltaiseksi, ennen kuin pääsemme taivasten valtakuntaan. Alussa mainittu Jumalan sanan paikka osoittaa, kuinka järjen vastaisessa muodossa kaikkivaltias Jumala astuu tänne maan päälle lunastamaan langennutta ihmissukukuntaa. Halpa oli se muoto, kun Jumala lihaan tuli, järjen valolla katsottuna, mutta kuitenkin Jumalan viisauden ja voiman kautta se sai suuria aikaan, nimittäin iankaikkisen lunastuksen. Tästä profeetta sanoo: "Totisesti hän kantoi meidän sairautemme ja meidän kipumme hän sälytti päällensä. Vaan hän on haavoitettu meidän pahain tekojemme tähden ja meidän synteimme tähden hän on hosuttu. Rangaistus on hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme parannetut." Jes. 53: 5.

Jumala täytti lupauksensa ja lunasti koko ihmiskunnan, ja vielä tänä päivänä kuuluttaa ihmislapsille, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Mutta niin kuin kaikkina aikoina, niin tänäkin aikana Jumalan työ on järjen vastainen. Siksi joudumme profeetan tavoin kysymään, kuka uskoo meidän saarnamme. Se kun Herra Jeesus vielä tänä päivänä kulkee täällä maan päällä lihassa, halvassa ihmispersoonassa, niin järki ei sitä näe eikä usko. Se etsii sitä syvyydestä ja korkeudesta. Mutta niin kuin lunastustyö oli kokonaan Jumalan työ, niin on myös kokonaan Jumalan työ se, että ihminen pääsee taivasten valtakuntaan ja siinä osalliseksi armosta ja kaikkien syntien anteeksiantamisesta jo täällä maan päällä. Ja onnellinen sinä veljeni ja sisareni, jolle tämä Jumalan työ on saanut tapahtua. Sinä olet onnellinen jo täällä ajassa ja sitten iankaikkisuudessa, kun pidät sen loppuun asti, jonka saanut olet.

Täällä Imatrallakin on taivasten valtakunta lähestynyt ihmislapsia siinä halvassa muodossa, ja on vastaanottajiakin löytynyt, mutta voi, osa etsii sitä sieltä, missä sitä ei ole, ja vielä ehkä suurempi osa ei etsi sitä mistään. Kuluneenakin vuotena on taivaallinen Isä monilla lahjoilla ilmoittanut valtakuntaansa, niin että tarjona on ollut. Ihmisten oma syy on, jos he eivät tule kuulemaan ja ota vastaan ja usko. Kuluneenakin vuonna vieraili täällä monia veljiä Jumalan valtakunnan lähettiläinä, joista mainittakoon seuraavat: Heikki Järvinen, Eino Rimpiläinen, Akseli Vepsäläinen, Pentti Pelkonen, Juhani Karanta, Pertti Telkki, Einari Lepistö, Heikki Saari, Arvo Vuokila, Pentti Neuvonen, Lenna Pellikka, Mauno Koivuneva, Olavi Voittonen, Heikki Treisk, Sakari Peltoniemi, Lauri Taski1a ja Arvi Hintsala, joista Pertti Telkki on ollut kolme kertaa ja Sakari Peltoniemi kaksi kertaa. Sekä paikalliset puhujaveljemme Väinö Pitkänen ja Janne Vänskä.

Emme osaa kyllin kiittää taivaallista Isää kuluneesta vuodesta, niin hyvää huolta Hän on pitänyt meistä." Mutta lupaammehan sitten kiittää, kun meidät siirretään pois täältä turmeluksen maasta kunnian kirkkauteen. Siihen asti on halumme uskoa ja tehdä matkaa tämän maailmalta halvan ja ylönkatsotun joukon kanssa. Synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Veikko Halonen
Päivämies 30.1.1965
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Joulu 2018, 21:08

Vaeltajan ikävä


Viel' tänne jäin minä vanki maan, ah, tänne, missä mä väsyn vaan,
keskellä kuohuvan elämän, tunnossa Jumalan ikävän.
Täältä mä kuitenkin vaellan kautta ajan vaivan ja kuoleman
Siionin vuorelle kaupunkiin, sapatinlepohon Saalemiin.


Yksimielisessä rakkaudessa oleva Jumalan seurakunta voi saada paremmin ulkopuolella olevat uskomaan julistuksensa kuin eripurainen ja toisiaan kyräilevä, riitainen joukkokunta. Tämän totuuden paikkansapitävyys on nähty historian lehdillä monta kertaa aikojen kuluessa. Niin kauan kuin yksimielisyys, hengessä palavuus ja rakkaus on seurakunnassa säilynyt, on sen voima ja vaikutus ollut aina noususuunnassa. Mutta heti kun rakkaus ja hengen yksimielisyys on vähentynyt ja erimielisyydet ja hajaannukset ovat alkaneet, on seurakunnan ulospäin vaikuttava voima heikentynyt, jopa loppunut kokonaan. Ennen niin elävästä yhteisöstä on jäljellä vain tyhjä ulkonainen kuori, henki ja elämä ovat paenneet.

On tarpeellista, että me tämän aikakauden Jumalan lapset, jotka olemme hajotettuina kuin karitsat sutten keskelle, lueskelemme ja kuuntelemme kaikkien aikojen esirukoilijan rakkaudesta hehkuvaa rukousta, että me kaikki yhtä olisimme. Saakoon armon ja totuuden Henki poistaa riidat ja kaikenlaisen karsauden aiheet ja täyttää sydämemme rakkauden ja rauhan Hengellä siunaukseksi meille itse kullekin sekä Jumalan valtakunnan voimaksi ja rakennukseksi. On sanomattoman suuri armolahja Jumalalta, että meille maan tomun lapsille on armo valmistettu ja armoistuin laskettu alas synnin maan päälle, niin että maan raadollinen synnin pilaama ihmispoloinen saa lähestyä siinä pyhää Jumalaa.

Siellä on voimani väkevät, siellä mun silmäni syntisten ystävän näkevät.
Täällä niin kankea kieli, ja suu siellä jo riemuhun pakahtuu, ja siellä rinnalla ryövärin
soi suvivirteni korkehin...
Jääkää Jumalan rauhaan, sisaret ja veljet rakkaat.

Elsa Manninen
Siionin Lähetyslehti, sivu 166/1964


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 19 Joulu 2018, 21:08
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron