Kirjoittaja Taavetti » 26 Heinä 2010, 06:48
Mitä minun pitää tehdä,
että iankaikkisen elämän saisin?
Luuk. 18: 18–30
Yllä mainittu Raamatun kohta kertoo ihmisestä, joka tuli Jeesuksen luokse ja kysyi: "Hyvä Mestari, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän saisin?" Niin Jeesus sanoi hänelle: mitäs minua hyväksi kutsut? Ei ole kenkään hyvä, vaan yksi Jumala. Käskysanat sinä tiedät: ei sinun pidä huorin tekemän: ei sinun pidä tappaman: ei sinun pidä varastaman: ei sinun pidä väärää todistusta sanoman: kunnioita isääs ja äitiäs." Tähän vastaa kysyjä: "Nämä kaikki olen minä minun nuoruudestani pitänyt."
Tässä on kuva omavanhurskauteen kasvaneesta ihmisestä, joka luulee täyttäneensä kaikki Jumalan käskyt. Vaikka hän näin luuli, ei kuitenkaan ollut tunnossa rauhaa. Kun Jeesus tiesi hänen tilansa, kehotti Hän Jumalan lakia lukemaan. Toisessa kohdassa Hän sanoo: jos sinä tahdot elämään sisälle tulla, niin pidä käskyt. Mutta hänen tuntonsa ei auennut, koska hän sanoo nuoruudestansa asti pitäneensä kaikki. Nyt koskettaa Jeesus häntä arkaan kohtaan ja sanoo: '"Yksi sinulta puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on ja jaa vaivaisille, niin sinulla pitää oleman tavara taivaassa: ja tule, seuraa minua. Vaan kun hän sen kuuli, tuli hän murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas." Toisessa paikassa sanotaan: hän meni pois murheissansa. Ajallinen tavara oli niin rakas, että se oli hänen jumalansa. Mutta kuitenkin pahinta oli se, että hän oli hengellisesti rikas, koska luuli pitäneensä kaikki Jumalan käskyt. Hän oli aivan tunnoton. "Mutta kun Jeesus näki hänen murheissansa olevan, sanoi Hän: Kuinka työläästi rikkaat tulevat Jumalan valtakuntaan: Sillä huokeampi on kamelin käydä neulansilmän lävitse, kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan."
Ei ymmärtänyt tämä ihminen, miten iankaikkisen elämän saisi. Ei ymmärrä myös aikamme ihminen. Meillä on luontainen taipumus koota omaa ansiota ja rikkautta, ja niitä esittää Jumalalle autuutemme ansioksi. Koska Jumala on pyhä, ei kelpaa Hänelle meidän saastaiset ansiomme. Syntiinlankeemuksessa meni ihminen niin perin juurin pilalle, ettei se voi mitään hyvää tehdä, eikä ansiota autuutensa eteen Jumalalle viedä. Jumalan autuuteen sulkeutui tie kokonaan ihmisen omien töiden ja ansioiden kautta. Jumala rakkaudessaan valmisti tien omassa rakkaassa Pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa, ja sovitti maailman itse kanssansa, ja sääsi omissaan sovituksen viran. Tässä on se tie, joka autuuteen vie.
Rakas ystävä, joka olet ulkona Jumalan valtakunnasta, kuka lienetkin. Kaikki sinun oma ansiosi on syntiä, ja niin kuin saastainen vaate Jumalan edessä. Kaikki Jumalan käskyt olet rikkonut, ja sinua odottaa iankaikkinen vaiva tuossa tilassa. Sen tähden, ota vaari, kun Jumala sinua riisuu, paljastaa sinun syntisi, ja tekee köyhäksi omista ansioistasi. Hän tarjoaa sinulle Pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa pelastusta, ja armoevankeliumillaan, sovituksen viran kautta, antaa sinulle kaikki sinun syntisi anteeksi, ja auttaa valtakuntaansa.
Täällä maan päällä on Jumalalla valtakuntansa, seurakuntansa. Ainoastaan tämän kautta pääsee kunnian valtakuntaan, taivaaseen. Anteeksiantamuksen armoa ja lahjaa me omistamme maan päällä uskon kautta, ei töistä. Usko on se käsi, joka ottaa tämän lahjan vastaan, ja omistaa.
Kun Jeesus oli sitten sanonut opetuslapsillensa, kuinka vaikea on rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan, ja että kamelin on helpompi mennä neulansilmän läpi, kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan, he hämmästyivät ja sanoivat: "Ja kuka taitaa autuaaksi tulla? Mutta Jeesus sanoi: ne mitkä ovat mahdottomat ihmisten tykönä, ne ovat mahdolliset Jumalan tykönä." Ja Pietari vielä peljästyksissään sanoo Jeesukselle: "Katso me jätimme kaikki ja seurasimme sinua."
Nyt sanoo Jeesus heille lohduttavan sanansa: "Totisesti sanon minä teille: ei ole kenkään, joka jätti huoneen taikka vanhemmat taikka veljet taikka emännän taikka lapset Jumalan valtakunnan tähden, joka ei saa tällä ajalla jällensä, ja tulevaisessa maailmassa ijankaikkisen elämän."
Kun veljet ja sisaret rakkaat, katsomme taaksepäin omaa kohtaamme, Jumalan täytyi meitä riisua ja tyhjentää omistamme, ja ottaa pois kaikki turvamme, ennen kuin uskalsimme ottaa vastaan Hänen valtakuntansa evankeliumin sanassa, ja tarttua Hänen armolupauksiinsa. Emme ihmettele tätä evankeliumin kertomuksessa mainittua ihmistä. Tässä on käynyt toteen Jumalan sana: mitä ihmisten tykönä on mahdoton, se Jumalan tykönä on mahdollinen. Perkeleen peljätykset raukesivat tyhjiin, kun se yritti pelotella: jos tuohon joukkoon teet parannuksen, menetät omaisesi, ystäväsi, ja onko vielä varmaa autuutesikaan, kun sinä noin suuri syntinen olet. Mutta kävi Jumalan sanan mukaan: saimme tosi ystäviä enemmän kuin osasimme odottaakaan jo täällä ajassa, ja sitten, miten suuri joukko onkaan taivaassa meitä odottamassa.
Veljeni ja sisareni rakas, ei ole ollut huono kauppa, kun Jumala meidät armahti, valtakuntaansa auttoi ja lapseksensa otti. Hän on valtakunnassaan lapsenaan kantanut ja hoitanut, ja lupaus on, että Hän vie perille asti. Kannattaa vähän aikaa tehdä matkaa Jumalan joukon kanssa, sillä palkanmaksu on suuri. Teemme matkaa turvaten ja nojaten evankeliumin sauvaan, uskoen kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Olemme turvatut.
Imatran pieni Siioni on ollut menneenäkin vuotena Jumalan taivaallisen Isän hyvän huolenpidon kohteena. Taivaasta käsin on ruokittu ylenpalttisesti. Olemme saaneet pitää 13 seurat, joista 6 paikallisen yhdistyksemme varoilla. Lisäksi olemme pitäneet paikallisia ompeluseuroja. Vieraita puhujaveljiä on vieraillut seuroissamme 29.
Sanomme: Hyvä on Herra, kiitetty olkoon Herran nimi!
Veikko Halonen
Päivämies 29.1.1967
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4