Usko ja tunnustus
»Sanoi hän heille: mutta kenenkä te sanotte minun olevan? Vastasi Simon Pietari ja sanoi: sinä olet Kristus, elävän Jumialun Poika» (Matt.16:15-16).
Herra Jeesus kysyi kerran opetuslapsiltaan; kenen ihmiset sanovat minun, Ihmisen Pojan, olevan. Ihmiset olivat antaneet monenlaisia vastauksia: Muutamat luulivat Häntä Johannes Kastajaksi, toiset Eliaaksi tai joksikin muuksi profeetaksi. Herra Jeesus kysyi sitten opetuslapsiltaan: kenen te sanotte minun olevan. Nopeana vastausten antajana Pietari kaikkien puolesta sanoi:
»Sinä alet Kristus, elävän Jumalan poika». Tämä Pietarin tunnustus, jota ei liha eikä veri ilmoittanut, on se apostolinen tunnustus, jonka voi vaikuttaa vain Jumalan Pyhä Henki ja elävä usko".
Tähän Pietarin tunnustukseen kytkeytyy koko vanhurskauttamisoppi. Tämän tunnustuksen jälkeen Herra Jeesus sanoi: »Sinä olet Pietari, tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit ei pidä häntä voittaman".
Vielä tänäkin päivänä on elävän Jumalan seurakunnan perustana sama Kristus-kallio, johon turvasivat opetuslapsetkin. Vielä Pyhä Henki tahtoi kirkastaa tämän päivän Pietarillekin, että Jeesus Kristus, elävän Jumalan poika, on ainoa autuutemme syy ja perusta Herran seurakunnassa.
Jumalan sana on myös tinkimätön. Eksyksissä olevalla, joka ei ole uudestisyntymisen kautta tullut Jumalan valtakuntaan, ei ole Pietarin tunnustusta. Hän on myös elävän seurakunnan ulkopuolella, luulkoonpa itse mitä haluaa. Luulouskolla ei kukaan tule autuaaksi. Tämän maailman fariseus haluaisi joskus nuolaista Jumalan seurakuntaakin ja yrittää kylkeytyä siihen, antamalla tunnustuksen: on siellä jotakin profeetallista.
Mutta kun tulee kysymys siitä, että vain tämän yhden seurakunnan keskellä, on synneistä vapahtava Herra Jeesus Henkensä kautta, sitä eivät fariseukset kestä, vaan heidän kiivautensa nousee, ja he alkavat kiviä poimia. Näin oli silloinkin, kun Herra Jeesus oli maan päällä, eikä aika ole parantunut, vaan päivä päivältä pahenee.
On kuitenkin turvallista muistaa Jeesuksen sanat: tätä seurakuntaa eivät helvetin portitkaan voita. Me usein tänä aikana pelkäämme ja vapisemme, kun seuraamme maailman menoa. Pelkäämme myös, kun näemme joka hetki oman heikon vaelluksemme Jumalan lapsena. Meiltä helposti unohtuvat Jumalan suuret armolupaukset, joita saamme sydämillämme tallentaa.
Jumala on antanut myös seurakuntaansa hoito-ohjeet, ja meidän pitää uskoa, että näitä käyttää Pyhä Henki, eivätkä ihmiset. Tämä helposti unohtuu meiltä. Kun heikko Jumalan lapsi rakkaudella toista neuvoo, vanha osa voi pahentua. Mutta näin on Jumala armojärjestyksensä asettanut, että Pyhän Hengen kautta rakkauden evankeliumilla toisiamme korjaamme.
On ääretöntä armoa, kun meillä on pyhä evankeliumi ja se on lahjaksi annettu. Mielellämme me heikotkin Jumalan lapset tätä jakaisimme niille, joilta se puuttuu. Usein me vanhemmatkin unohdamme tämän tärkeimmän, ja ajattelemme lapsillemmekin vain ajallista hyvyyttä. Jumalan sana kuitenkin osoittaa, mitä se ihmistä hyödyttää, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon. Tärkeintä on, että lapsemmekin säilyisivät elävässä uskossa, Herran Jeesuksen rakkaudessa, ja Hänen seurakunnassaan. Jumala on luvannut siunata ajallisetkin tarpeet omilleen.
Näin kun uskomme ja tunnustamme Herraa Jeesusta, niin Herran seurakunta rakentuu yhdessä rakkaudessa, ja seurakunnan perustus kestää lopun ajan myrskyissä. Mekin huonot ja heikot Kristuksen opetuslapset saamme panna turvamme ja toivomme Kristukseen, elävän Jumalan Poikaan. Hänen armonsa vie maan mustan morsiamen taivaan kotiin.
Esko Mettovaara
Päivämies tammikuun 30 päivä 1974