Taivaallinen ja maallinen hallitus
Korkein valta on taivaan ja maan Herralla, joka on kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaikkialla oleva, niin ettei Hän ole kaukana yhdestäkään meistä. Kukaan ei siis voi paeta tai piiloutua Hänen kasvojensa edestä. Hän on vaikuttamassa Kolmiyhteisenä Jumalana, Luojana, Lunastajana, ja Pyhittäjänä.
Isä Jumala loi kaiken, ja antoi kaiken vallan rakkaalle Pojalleen, jonka kautta kaikki ovat tehdyt, mitä tehty on. Hänestä, Sana, joka tuli lihaksi lunastamaan Jumalan kuvaksi luotua, syntiin langennutta ihmistä, synnin ja kuoleman vallan alaisuudesta, todistaa, että Hän istuu nyt Isän Jumalan oikealla puolella, ja on kaikkein kuningasten kuningas ja herrain Herra. Hänen edessään kerran, viimeisen pasuunan kajahtaessa, pitää kaikkien polvien notkistuman, kun Hän ylimmäisenä tuomarina lausuu nämä iankaikkisuuteen kantavat sanat: Tulkaa — menkää. Ne ovat - kutsun ja käskyn sanat, ja voimalliset, niin kuin suurten vetten pauhinat.
Täällä vieraan maan päällä meitä on hallitsemassa maallinen esivalta, tronit, herraudet, - vallat ja väkevyydet, niin kuin niistä Raamatussa mainitaan. Paavali kirjoittaa Rooman kristityille:
"Jokainen olkoon esivallalle, jolla valta on, alamainen, sillä ei esivalta ole muutoin kuin Jumalalta". Room. 13: 1. Siis mitään ei tapahdu Jumalan sallimatta ja säätämättä.
Rakkaat matkaystävät, vaikka näin tuttu Raamatun paikka onkin tässä meille neuvoksi, ja jos alkeiskoulussa katekismuksesta luettu, niin olemmekohan tulleet sitä muistaneeksi, ja olemmekohan osanneet sitä soveltaa elämäämme oikein. Sen tähden onkin syytä pysähtyä hetkeksi tähän kohtaan. Joskus saattaa nousta vakava kapinamieli esivaltaakin vastaan. Ei ole muistanut sitä, että ne vallat, jotka ovat, ovat Jumalan säätämiä. Kun sitten tulee raskaita koettelemusten aikoja, kuten sodan ja kapinain ajat, tai muut ulkonaiset vaikeudet, niin silloin, ja useinkin vasta silloin, kristittykin keskittyy oikein sydämelliseen rukoukseen hallituksen päämiehen ja esivallan puolesta. Tosinhan joudumme vaalien aikana rukoilemaan kristillistä esivaltaa kansallemme, mutta myöhemmin unohtuvat taas ne harvat kristittymmekin, jotka ovat johtavilla paikoilla. On aivan oikein, että anomme ja rukoilemme laillisen esivallan puolesta. Rukous ennen kaikkea siitä, että Jumala johtaisi maan hallitsijoita niin, että kristillinen elämä maassa tulisi turvatuksi, ja evankeliumia saataisiin vapaasti julistaa.
Tosin kristitty ei voi pitää oikeana, että jumalatonta menoa edistetään ja Jumalan sanaa häväistään. Siinä on enempi kuultava Jumalaa kuin ihmistä. Ap. t. 5: 29. Hengellisen hallinnan on Jumala säätänyt, ja kirjoittanut sen uskovaisten lihallisiin sydämen tauluihin, joissa Jumalan Pyhä Henki on neuvon antajana ja hallitsijana.
Elämme aikaa, jolloin hengellinenkin maailma tahtoo kaiken, mikä on meidänkin luterilaisessa kirkossamme ennen pidetty oikeana, riistää ja sekoittaa, pakanainkin kanssa yhteyttä pitämään. Uuspakanuus on väkevästi valtaamassa aikamme menot. Edessämme siintää se aika, josta Raamattu sanoo, etteivät he yhdestäkään Jumalasta lukua pidä. Kysellään sitä, mikä on ihmisen tahto, ja Jumalan sana ja tahto jätetään sivuun. Raamattu saattaa olla avattuna saarnaajan edessä, mutta saarnataan ihmissanaa, syntiä lievennellen, ja pumpulia kainalojen alle asetellen.
Jumalalla on vieläkin valtakunta maan päällä. Valtakunnan Herra, Herra Jeesus hallitsee sitä hengellänsä. Hän istuu vielä armoistuimella ja julistaa kansalleen armoa ja rauhaa. Sen sanoman alla on turvallista elää, ja turvallista astua kuolemaan. Hän, Herramme ja Vapahtajamme käy edellämme vereen kastetuissa vaatteissa, ja lyö suunsa hengellä jumalattoman, Mutta pesee ja puhdistaa omalla sydänverellään heikoimmankin kilvoittelijan, joka haluaa olla Häntä seuraamassa opissa, elämässä ja kärsimisessä, ja näin saattelee omiansa kunnian valtakuntaan taivaassa. Saamme siis rohkaista sydämemme uskomaan, että Hänen pyhässä nimessään ja kalliissa sovintoveressään on synnin viat anteeksi, ja saamme olla hyvässä turvassa, sillä Hän on koko maailman voittanut sotasankari. Hänen voittonsa on meidänkin voittomme.
Jumalan rauhan terveisin
K. E. Laitila
Päivämies elokuun 28 päivä 1968