Kirjoittaja Taavetti » 22 Tammi 2010, 00:44
Jumala ei tahdo jumalattoman kuolemaa
"Mutta jos jumalatoin kääntyy kaikista synneistänsä, joita hän tehnyt on ja pitää kaikki minun säätyni ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, niin hän saa totisesti elää, ja ei pidä kuoleman. Kaikkia hänen ylitsekäymisiänsä, joita hän tehnyt on, ei pidä mauistettaman, mutta hän saa elää vanhurskauden tähden, jonka hän tehnyt on. Luuletko, että minulla on joku ilo jumalattoman kuolemasta, sanoo Herra, Herra, ja ei paljo enempi, että hän palajaa teistänsä, ja saa elää? Ja jos vanhurskas kääntyy vanhurskaudestansa ja tekee pahaa, ja elää kaiken sen kauhistuksen jälkeen, jonka jumalatoin tekee: pitäiskö hänen saaman elää? Ja tosin kaikkea hänen vanhurskauttansa, jota hän tehnyt on, ei pidä muistettaman; mutta hänen pitää kuoleman ylitsekäymistensä ja synteinsä tähden, joita hän tehnyt on" (Hes.18: 21-24).
Jumala rakastaa jokaista luomaansa ihmistä, eikä halua kenenkään kuolemaa, so. joutumista helvetin vaivaan. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta iankaikkisen elämän saaman. (Joh. 3: 16). Mutta kun ihminen on ' kovakorvainen Jumalan kutsulle, eikä tee parannusta armon aikaan, niin hän joutuu iankaikkiseen eroon Jumalasta, kadotukseen.
Herra ei armahda ihmistä miten sattuu, vaan Hänellä on oma armojärjestyksensä, jota hän ei muuta. Ensin täytyy löytää Jumalan valtakunta, (Luuk. 12: 3) ja sitten ottaa vastaan sieltä Pyhän Hengen valtuudella ja voimalla saarnattu armoevankeliumi, syntien päästön sana Jeesuksen nimessä ja veressä. (Joh. 20: 21 – 23) Kun Ihminen tämän uskoo, hänet siirretään kuolemasta elämään, kadotukseen johtavalta lavealta tieltä taivaaseen johtavalle kaidalle tielle, pimeydestä valkeuteen. Hän saa sydämeensä Pyhän Hengen, joka todistaa hänen henkensä kanssa, että hän on Jumalan lapsi, (Room 8:16) ja ihmeellisen rauhan, jota tämä maailma ei voi antaa.
Ajallemme on harvinaista, että joku vielä saa jumalattomasta maailmasta parannuksen armon. Vaikka me Jumalan lapset toivomme, että Jumala saisi vieläkin johdattaa valtakuntaansa mahdollisimman monta, ennen kuin evankeliumin saarnaaminen epäuskoisille, Jumalan aivoituksen jälkeen loppuu. Ennen kuin toteutuvat Raamatun ennustukset. ( Saarn. 12: 2-4).
Sinä, epäuskoinen ystävä, Jumala ei halua sinunkaan kuolevan ja joutuvan kadotukseen. Hän ei ole vielä sulkenut ovea katua vastaan. Sinulla on vielä mahdollisuus tehdä parannus. Tee parannus tänään. Et tiedä varmasti sanoa, onko sinulla huomista. Jos kuulet Jumalan kutsuvan sinua, älä enää viivyttele, vaan ole ahkera ja tee parannus. Jumala haluaisi sinutkin armahtaa. Jumala on laupias sinuakin kohtaan, mutta älä erehdy ajattelemaan, että en minä vielä, sitten myöhemmin. Armon aika ei aina ole yhtä pitkä kuin elinaika. Moni on sen katkerasti kokenut kuolinvuoteellaan. On monia vakavia esimerkkejä siitä, että ihminen, hylättyään nuoruudessaan armonaikansa, ei ole enää vanhuudessa saanut palaamisen armoa. Vaan on joutunut tunnustamaan uskovaisille, että armo ei enää hänelle kuulu. Että on kulkenut armonaikansa ohi, ja että hän joutuu menemään helvettiin, sammumattomaan tuleen.
"Ja heidän vaivansa savu astuu ylös ijankaikkisesta ijankaikkiseen, ja ei heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, jotka petoa ja hänen kuvaansa kumartavat, ja jos joku on hänen nimensä merkin ottanut" (Ilm. 14: 11) Ajattele tätä vakavasti, ystävä rakas. Sinulla on vielä mahdollisuus tehdä parannus, kun Jumalan valtakunnassa on vastaanotto yöllä ja päivällä. Uskovaiset omaisetkin olisivat valmiit puettamaan sinut sellaiseen juhlapukuun, jonka Jeesus antoi Golgatalla. Saisit vaihtaa omat ryysysi Jeesuksen ansaitsemaan lahjavanhurskauden vaatteeseen, joka kelpaa Jumalalle. Omatekoinen pukusi, jota kenties olet koettanut kutoa, on Jumalan edessä kuin saastainen vaate. "Mutta me olemme kaikki saastaiset, ja kaikki meidän vanhurskautemme on niin kuin saastainen vaate." (Jes. 64: 6). Mutta kun uskot Jumalan lasten saarnaaman evankeliumin, saat puhtaan valkoisen vanhurskauden vaatteen, joka kelpaa Jumalalle. Saisit olla kerran siinä valkopukuisten joukossa, joka Johannekselle näytettiin Patmos -luodolla. "Sen jälkeen näin minä, ja katso, suuri joukko, jota ei yksikään lukea taitanut, kaikista pakanoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, seisovan istuimen edessä ja Karitsan edessä, valkeilla vaatteilla puetetut ja palmut heidän käsissänsä" (Ilm. 7: 9). Johannekselle vastattiin, keitä nämä olivat: "Nämät ovat ne, jotka suuresta vaivasta tulivat ja he ovat vaatteensa pesseet ja ovat vaatteensa Karitsan veressä valaisseet." (Ilm. 7: 14).
"Vanhurskaan on hyvä muistaa Hesekielin kirjan jatko, että kun vanhurskas luopuu vanhurskaudestaan, hänen vanhurskauttansa ei enää muisteta." Vaikka ihminen on ahkeroinut vuosikymmenet tehdä matkaa synnin poispanijana, ja sitten elämänsä lopulla, hetken ennen kuolemaa, kieltää uskonsa, hänen osansa on kadotus. Ei hänellä ole turvaa pitkästä, hyvästäkään vaelluksesta, ei niistä uskon hedelmänä tehdyistä töistä, joita hän on elämänsä varrella saattanut tehdä paljonkin. Ei pitkästä sananpalvelijana toimimisesta, eikä mistään muustakaan. Jumalalle kelpaa vain oman Poikansa lunastustyö.
Meidän ajallamme on tapahtunut paljon väärää kasvamista. Ei ole kasvettu armossa ja Jumalan tuntemisessa, vaan on kasvettu omassa itsessä. Moni on turvannut omaan pitkään vaellukseensa, on alkanut katsella ja ihastella omia hyviä tekojaan ja aikaansaannoksiaan. Usko on tullut niin lujaksi, että yksi ja toinen asia on tullut luvalliseksi sillä perusteella, että olen niin vahva uskossani, että tuo ja tuo asia: väärävanhurskasten hartaustilaisuudessa käyminen, jumalattomien kerhoissa käyminen jne, ei ole vaarana uskolleni. On tullut hengellistä huoruutta, kun on lähdetty Pietarin tavoin väärille tulille lämmittelemään. Kuule, rakas matkaystäväni, jolle tällainen vahinko on tullut. Tee niitä ensimmäisiä töitä, joita Efeson seurakunnan enkeliäkin neuvottiin tekemään: "Muista siis, kusta lankesit pois, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä töitä: vaan jos ei, niin minä tulen sinulle pian, ja syöksen kynttilänjalkas pois sialtansa, ellet sinä tee parannusta" (Ilm. 2: 5). Tee sinäkin, rakas vikaan joutunut matkaystävä, parannus, ettei sinulle tulisi iankaikkinen vahinko. Luovu omastasi, synneistäsi, maailmanmielisyydestäsi, kaikista synneistäsi.
Saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Pääset taas vapaana armolapsena jatkamaan kaitaa taivastietä kotikunniaan asti.
"Taivaan autuus, Yljän syli
Sieluni niin vallatkoon,
Että pääsen meren yli,
Etten joutuis turmioon.
Sitt' ei enää myrskyt pauhaa,
Turmiot' ei synti tee;
Täyttä riemua ja rauhaa
Sydän siellä nautitsee."
SL 159: 4
H. H.
Päivämies helmikuun 1. päivä 1978
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4