Uudestisyntymisen välttämättömyys

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Uudestisyntymisen välttämättömyys

ViestiKirjoittaja JaniS » 27 Maalis 2009, 23:41

Esa Tuomaala (1941-1985): Keskustelu uudestisyntymisen välttämättömyydestä

Kirjasta Jumalan kansan matkasaatto, SRK 1986, ISBN 951-9422-70-6

"Niin oli yksi mies Pharisealaisista, Nikodemus nimeltä, juudalaisten ylimmäinen. Se tuli yöllä Jeesuksen tykö ja sanoi hänelle: Mestari, me tiedämme, että sinä olet Jumalasta opettajaksi tullut; sillä ei taida kenkään niitä tunnustähtiä tehdä, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa." (Joh. 3:1-2).

Nikodemus kuului fariseusten, Mooseksen lakia suuresti kunnioittavien ja sitä noudattamaan pyrkivien uskonnolliseen ryhmään. Lisäksi hän oli "ylimmäinen" eli juutalaisten johtoryhmään kuuluva mies. Näiden joukosta hänet tavataan myöhemminkin, kun Jeesuksen asiasta on kysymys (Joh. 7:50-51).

Nikodemus lähestyi Jeesusta poikkeukselliseen aikaan, yöllä. Tuskin häntä tähän pakotti omantunnon hädästä johtuva kiire - sehän on monta Jumalan herättämää ajanut liikkeelle vuorokauden ajasta riippumatta. Pikemminkin voi päätellä, että yöllä liikkeellä oloon vaikutti ihmisorjuus ja leimautumisen pelko. Fariseustovereille olisi seuraavan kerran tavatessa ollut työläs selittää, mitä asiaa hänellä oli galilealaissaarnaajan luokse, hänen, jonka seuraajaksi tunnustautuminen saattoi aiheuttaa pannatuomion eli synagogasta erottamisen (Joh. 9:22). Toisaalta on näkyvissä, että Jeesus otti vastaan, ei vain päivällä tai illan myöhäisenä hetkenä, vaan myös yöllä hänen luokseen pyrkiviä ihmisiä.

Nikodemuksen keskustelun avaus oli taitava ja kohtelias. Se sisälsi jalon tunnustuksen siitä, että Jeesus oli Jumalan lähettämä opettaja. Toisaalta siinä ei kyllä lausuttu mitään siitä, mikä oli tärkeintä, että Jeesus oli Jumalan lähettämä Messias, Kristus ja Jumalan Poika. Jeesus ei mene kohteliaisuuden ansaan eikä jatka keskustelua omasta opettajan tehtävästään, vaan nostaa esille Nikodemuksen kannalta kaikkein tärkeimmän: "Totisesti, totisesti sanon minä sinulle, ellei joku vastauudesta synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä."

Valan painolla - kaksi kertaa totisesti (kreikan alkukielessä: aamen, aamen) hän vakuuttaa, että ilman uutta syntymistä ei ihminen pääse Jumalan valtakuntaa näkemään. Tämän ehdottoman asian Jeesus hiukan eri sanoin toistaa myöhemmin keskustelun kuluessa. Ensin hän ilmaisee, millä perusteella se tapahtuu sanoen: "Ellei joku synny vedestä ja Hengestä". Sitten hän suuntaa puheensa erikoisesti Nikodemukseen ja tämän aateveljiin sanoessaan: "Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän pitää uudesta syntymän".

Jeesuksen ehdottomien sanojen edessä yöllinen vieras joutuu ihmeisiinsä. Hän esittää Nasaretin opettajalle kysymyksiä ja paljastaa niiden kautta oman sydämensä tilan. Kolme paljon puhuvaa kysymystä: "Kuinka taitaa ihminen vanhana syntyä? Taitaako hän äitinsä kohtuun jälleen mennä ja syntyä? Kuinka ne taitavat tapahtua?" Nikodemuksen puheen sisällys kuvastaa meidänkin aikamme monen ihmisen ajattelutapaa ja asennoitumista. Ihminen riippuu kiinni maallisissa. Hengellinen elämä ja siitä puhuminen on hänelle vierasta. Nikodemus ei ymmärrä mitään siitä hengellisestä tapahtumasta, uudestisyntymisestä, parannuksesta, sydämen ja elämän muutoksesta, jota Jeesus häneltä odotti.

Vapahtaja, Hyvä Paimen, ei kuitenkaan katkaise keskustelua ennen aikojaan. Hän tuo esille Nikodemuksen vastuun kansan opettajana. Siinä asemassa olisi hänen tullut toki tietää uudestisyntymisen merkitys ja välttämättömyys. Kiinnostavaa on, että Jee suksen puheessa ei ole vain kahdenkeskistä minä-sinä-asetelmaa, vaan Jeesus jatkaa keskustelua näin: "Me puhumme, mitä me tiedämme, ja todistamme, mitä me näemme, ja ette ota vastaan meidän todistustamme." Ketkä me? Jeesus aivan ilmeisesti nostaa tässä rinnalleen Jumalan työtovereina ja Jumalan valtakunnan julistajina opetuslapsensa. Hän samastui tässä mielessä heihin. Hän muodosti opetuslastensa kanssa jo tuolloin seurakunnan, jolla oli yhteinen todistus, yhtäläinen sanoma. Se taas ei kelvannut sille fariseusten ryhmälle, jota Nikodemus edusti. "Ette usko", sanoo Jeesus heistä.

Mutta yöllinen keskustelu ei pääty tähänkään. Jeesuksen puhe siirtyy Vanhan testamentin lunastuksen esikuvaan vaskikäärmeeseen, ja siitä edelleen Ihmisen Pojan ylentämiseen, sekä lauseeseen, jota on nimitetty pienoisevankeliumiksi ja koko Raamatun ydinsanomaksi: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta iankaikkisen elämän saaman." (Joh. 3:16).

Muistakaamme, että tämänkin kirkkaan evankeliumin Jeesus puhui keskustelussa sellaisen fariseuksen kanssa, jonka sokeus oli sitä ennen keskustelussa käynyt selvästi ilmi. Kylväjävertauksen mukaisesti Jeesus heitti kallista sanan siementä sinnekin, missä sillä ei näyttänyt olevan itämisen edellytyksiä.

Jeesuksen käymä keskustelu on monessa mielessä opettava myös uskoon autetuille. Meidän korkea tehtävämme on pitää esillä evankeliumia, paitsi järjestämällä seuroja, myös antautumalla keskusteluihin epäuskoisten ihmisten kanssa. Näissä keskusteluissa, joihin Jumala meitä viisautensa mukaisesti johtaa, meidän vastuullinen tehtävämme on tuoda julki uudensyntymisen eli parannuksen välttämättömyys henkilöön katsomatta eli kaikille, joilla epäuskon tähden on vielä parannus tekemättä. Parannukseen nöyrtyminen avaa ihmisen silmät näkemään Jumalan valtakunnan maan päällä ja johtaa ihmisen sisälle siihen. Tahdomme samalla muistaa sen rakkauden, jolla Jeesus Nikodemukselle tarjosi uskomisen mahdollisuutta hänen epäuskostaan huolimatta. Tärkeää eivät ole vain sanat, vaan perusasenne, Hyvän Paimenen ja Kristuksen mieli, jolla uskovainen tahtoo epäuskoista aina lähestyä.
JaniS
 

Alfred Petterson: Pyhäin kylämiehet

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Tammi 2010, 21:09

Pyhäin kylämiehet

"Autuaat olette te, kun he pilkkaavat ja vainoovat teitä, ja puhuvat kaikkinaista pahaa teitä vastaan, valhetellen minun tähteni. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä näin he vainosivat prophetaita, jotka teidän edellänne olivat. Te olette maan suola, jos siis suola
tulee mauttomaksi, millä sitten suolataan? Ei se enää kelpaa mihinkään, vaan heitettää pois ja ihmisiltä tallattaa. Te olette maailman valkeus. Ei sitä kaupunkia taideta peittää, joka vuorella on, eikä kynttilää sytytetä ja panna vakan aile, vaan kynttilänjalkaan, valaisemaan kaikkia, jotka huoneessa ovat. Näin valistakoon teidän valkeutenne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät työnne ja kunnioittaisivat teidän Isäänne, joka on taivaissa" (Matt. 5: 11- 16)


Rakkaat Jumalan lapset, sisaret ja veljet lähellä ja kaukana, Jumalan rauhan tervehdys täältä Ivalon laakson Siionista teille kaikille, jotka olette Jumalan valtakunnassa. Erikoisen rakkaita terveisiä teille, jotka asutte sutten keskellä. Meitä oli muutama heikko jumalanlapsi, jotka saimme olla Pyhäin kylämiehinä pyhäinmiestenpäivänä Tenon rannalla, Jalmari-veljen ja hänen vaimonsa vieraana, sekä kotisisar Ailin luona Outoksen terveysmajalla, jossa olimme yötä. Veljelle ja ja sisarille korkeimman Isän sydämeltä kiitos rakkaudestanne, joka osaksemme tuli. Rakkaat uskonveljet ja sisaret Siionissa, pitäkää aina uskon lamppunne palavana ja näkyvissä, että se ihmisiltä nähtäisiin ja kuultaisiin. Tekin rakkaat siellä Tenon rannoilla, pitäkää uskon lippua korkealla ja yhteys keskenänne. Näin säilyy Jumalan Pojan, Herran Jeesuksen osallisuus, ja Pyhän Hengen yhteys ja rakkaus kaikkien kesken. Tämä on tärkeintä, sillä vaikka meillä olisi usko, jolla voisimme vuoret siirtää, mutta jos meillä ei olisi rakkautta, niin ei meillä mitään olisi. On tärkeintä, että pidämme Jumalan seurakunnan kalliina ja tärkeänä, sillä siihen on kaikki armon tavarat kätketty. Vaikka meitä kuinka pilkattaisiin maailman taholta, ei se voi meitä haavoittaa eikä loukata, sillä me tiedämme, että pilkka on kerran kääntyvä heitä itseään vastaan. Siksi ei meidän tarvitse hävetä uskoamme, vaan saamme rohkeasti tunnustaa uskomme, niin eriseuran kuin maailmankin edessä. Emme kerskaa, sillä siihen meillä ei ole varaa. Niin kelvottomia me olemme. Mutta Jumalan armosta olemme se, mikä olemme. Saamme uskoa suurina syntisinä itsemme armosta autuaiksi Herran Jeesuksen ansion tähden.

Meidän omat hyvät työmme, olivatpa ne mitä hyvänsä, eivät ole meistä, vaan Jumalasta. Pyhän Hengen kautta me olemme kelvolliset tekemään sitä, mikä on yhtä Jumalan Pojan opin ja opetuksen jälkeen, johon eivät meidän omat mielipiteemme saa yhtään mitään lisätä, eikä ottaa pois. Kun olemme saaneet syntimme anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja maahan vuotaneessa sovintoveressä, niin eikö meidän kannata pitää näkyvissä sitä kynttilää, joka on sydämeemme sytytetty Pyhältä Hengeltä, että sen toisetkin näkisivät.
Monesti tuntuu, että kynttilän liekkimme on niin pieni ja häilyväinen, että sitä ei kukaan näe. Ainakin minun uskon kynttiläni tuntuu monta kertaa niin karrelle palaneelta. Tarvitsee usein olla kynttilää sytyttelemässä. Uskon, että näin on monta kertaa sinullakin, sisareni ja veljeni. Mutta rakas taivaan Isä ei sammuta häilyväistäkään liekkiä. Hän antaa uutta uskon voimaa ja uskallusta jälleen jatkaa matkaa, ja näin ei jää ihmisiltäkään näkemättä se kaupunki, joka vuorella on.

Tuli mieleeni Jalmari- veljen luona, jonka asunto on aivan tunturin juurella, että häin Jumala on veljenkin pannut tänne loistamaan ja vilkuttamaan uskon lamppua. Lamppu hänen omasta mielestään varmaan on huono ja heikkoliekkinen, mutta kun se kuitenkin on Pyhän Hengen voimalla ja valolla kirkastettu, niin se ei voi olla näkymättä siellä oleville ihmisille. Samoin on Aili- sisaren suhteen siellä Outakoskella. Pidä vain uskon lamppusi aina palamassa ja esillä, siiloin teet sitä työtä, joka Jumalan edessä kelpaa. Meistä monta kertaa tuntuu, ettei meidän työmme ole minkään arvoista. Rakkaat Jumalan lapset, kannattaa tehdä työtä siitäkin huolimatta, vaikka meistä itsestämme tuntuu, että työ on turhaa.
Työmme ei ole turhaa, kun teemme sen Herralle Kristukselle emmekä itsellemme. Kaikki, mitä teemme Herrassa, ei ole turhaa. Tehkäämme työtä Herrassa niin kauan kuin päivä on, sillä tulee aika, jolloin ei voi työtä tehdä. Siksi on tärkeää, että teemme sen osan, jonka Jumala on meille antanut, vaikka meistä toisinaan saattaa tuntua, että olemme tehtäväämme kykenemättömiä. Pyhä Henki on kotiopettajanamme, ja se neuvoo meitä. Näin täytämme Jumalan Pyhän Hengen ` lain. Ei niin ajatellen, että me itsessämme vahvat olisimme. Jumalan voima on se, joka meissä vaikuttaa.

Jos me oikein voimiemme tunnosta heiluisimme, niin se ei ole enää Jumalan työ, eikä ole Jumalasta, vaan se on vanhan kehnon sanelemaa. Tätä meidän jokaisen Jumalan lapsen tulee välttää siksi, että siinä on suuri vaara joutua väärille poluille. Laestadius postillassaan kirjoittaa, että jos ihminen kasvaa ja lihoo, niin siitä tulee puskuripässi, joka alkaa heikompia puskea, ja näin hajottaa lammaslaumaa. Tämähän on täällä pohjolassa, ja koko Suomen Siionissa tuttu asia. Kun eriseuran myrskyt riehuvat, niin lauma hajoaa. Meidän olisi syytä kiittää yletyin käsin taivaan Isää siitä, että jälleen on Jumalan valtakunta yhdellä koolla.
Varsinkin siitä on kiitoksen syytä, että on paljon nuoria jumalanlapsia meidän vanhempien ilona, meidän kanssamme työtä tekemässä. Nostakaa uskonlamppu näkyviin, että ulkona olevatkin sen näkisivät, ja tulisivat sisälle. Maailman aika on paha, ja tämä sukukunta on paha ja nurja. Älkäämme siitä välittäkö, sillä Jumalan sana on sama nyt ja iankaikkisesti. Tehkööt ihmiset minkälaisia lakeja ja päätöksiä tahansa, mutta Jumalan sana ei muutu. Se on sama iankaikkisesti.

Jäämme vieläkin uskomaan omat syntimme anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä iloon ja rauhaan asti.
Vähin veljenne vaivassa ja valtakunnassa.

Alfred Petterson
Päivämies tammikuun 23 päivä 1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 24 Helmi 2012, 08:45

Kristuksen kirkko


MENNEINÄ aikoina on ollut kirjoituksia julkisen sanan palstoilla aiheesta, mikä on Kristuksen KIRKKO. HETI aluksi täytyy huomauttaa, että nämä ovat asioita, joihin yksikään ihminen ei voi antaa oikeata vastausta ilman Jumalan antamaa Pyhää Henkeä ja sanaa.

Ensinnäkin, minkälainen on Jumalan säätämys, että ihminen saisi Pyhän Hengen lahjan? Tämän asian sietäminen ja sen tekeminen ovat välttämättömiä, jotta ihminen voisi tulla osalliseksi Jumalan valmistamasta vanhurskaudesta. Elämän Herra sanoo: "Etsikää ensin Jumalan valtakunta." Tästä valtakunnasta kuuluu julistus: "Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." Ihmisen tulee nöyrtyä ja ottaa lapsen kaltaisena tämä valtakunta, mistä Pyhä Henki Jumala omien armahtamiensa ja pyhittämiensä lasten suun kautta antaa katuvaiselle etsijälle synnit anteeksi, elämän ja autuuden. Näin Raamatun mukaan JumaIa on luvannut antaa voiman tulla Hänen lapsekseen. Mitään muuta keinoa tai tietä ei Jumalan sana tunne. Jumalan valtakunta on Jumalan pyhittämien pyhien yhteys, jossa Kristuksen henki hallitsee ja Hän itse on sen pää. Tämän tähden se on totuuden patsas ja perustus, jota Raamattu nimittää myös Kristuksen ruumiiksi, Hänen ruokakunnakseen, temppelikseen jne, jota Jumala rakentaa elävistä kivistä.

Kun me ihmiset rakennamme, niin rakennusmateriaali on kuollutta. Ja sen tähden Jumala sanassaan vakuuttaakin, että minkä majan tai huoneen ihmiset taitaisivat tehdä tai rakentaa, sillä Hän ei asu käsillä tehdyissä majoissa. "Vai ettekö te tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka teissä on, jonka te Jumalalta saitte, ettepä te ole teidän omanne.” 1. Kor. 6: 19.

"Niin kuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka iankaikkisesti pysyy." 1. Piet. 1: 23.
Ja täten he ovat tulleet lupauksen mukaan Pyhällä Hengellä Hänen tahtonsa jälkeen kiinnitetyiksi perintöön. "Katoomattomaan ja saastuttamattomaan ja turmelemattomaan perintöön, joka
taivaassa tähdelle pantu on teitä varten." 1. Piet. 1: 4. "Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on." 1. Piet. 2:9.
Ja tämä voima on Hänen kunniallinen evankeliuminsa itsekullekin uskovaiselle autuudeksi. Jumala ei vastaa rauhalla tämän hengen yhteyden ulkopuolelta saarnattuun syntien anteeksiantamukseen siitä syystä, että syntien anteeksiantamisen voima ja valta on vain yksin Pyhällä Hengellä. Tämän valtakunnan ulkopuolella on aivan mahdotonta olla jumalallista syntein anteeksiantamusta. Sen tähden Johannes kirjoittaa näin: "Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta, synnistä.”

On suureksi vahingoksi ihmiselle, jos, hän alkaa, luulotella ottamatta vastaan Jumalan valtakuntaa, että hän on uskovainen ja osallinen syntein anteeksi antamuksesta. Sillä katoavasta ja katoamattomasta siemenestä syntyneiden välillä ei ole hengen yhteyttä, ja näin ollen sellaiset uskovat ilman Jumalan lupausta ikään kuin seinää vasten, sillä jumalallinen syntien anteeksiantamuksen lupaus kuuluu vain Pyhän Hengen yhteydessä ja samalla valkeudessa vaeltajille Kristuksen ruumiin jäsenyydessä olevil1e, joista koostuu niin paljon puhuttu ja usein aivan väärin selitetty maan päällä oleva ns. Kristuksen kirkko.

Juutalaiset lakihurskaatkin ajallansa toimittivat suuressa ja mahtavassa Jerusalemin temppelissä jumalanpalvelusta ja luulivat, että he ovat kyllä Abrahamin siemenestä eivätkä kenenkään orjia. Kun Elämän Herra ilmaisi heille totuuden heidän sielunsa tilasta ja sanoi, että he vain luulevat olevansa Abrahamin siemenestä, tosin vain lihan puolesta, ei hengen, sillä se elävä usko mikä oli Abrahamilla, puuttui heiltä. Sillä he vain vahvistivat omaa vanhurskauttaan ja Jumalan vanhurskautta he eivät tunteneet.

Tämän tähden kuuluu jokaiselle, joka ei ole omistamassa uskon kautta Pyhän Hengen pappeutta: tee parannus ja usko evankeliumi Jumalan kunniaksi ja oman kuolemattoman sielusi autuudeksi ja onneksi. Samalla pääset Kristuksen kirkon eläväksi seinäkiveksi, jossa kirkossa on kulmakivenä Jeesus Kristus. Rakkaat ystävät, ei auta korkea yhteiskunnallinen asema, eivät tittelit, eikä mikään, mikä on tästä maailmasta. Ne karisevat kerran kuolemassa pois. Mutta Pyhän Hengen pappeuden hiippa, minkä vanhurskas Jumala, Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ansion tähden ja kautta on omillensa antanut, kestää kuolemassakin. Sen tähden haluamme olla uskolliset anoen voimaa tähän taivaalliselta Isältämme.

Jumalan rauhan terveisin, vähin veljistänne
Vilho Vaara.
Päivämies 20.1.1965
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Huhti 2012, 17:37

Jokainen joka on pois poikennut, on ilman Jumalaa


Niin Isä taivaassa näkee huolta meistä lapsistaan, huolta ja murhetta silloinkin kun me lankeilemme, mutta iloa silloin kun Hän saa nöyryyttää parannuksen tekijän paikalle. On ihana asia, että meillä on Herra Jeesus keskellämme meitä hoitamassa, nostamassa ja kantamassa. Hänen nimessään ja veressään meillä on anteeksiantamus, sillä teemme aina syntiä tavalla tai toisella. On niitä kuulemma sellaisiakin, joilla ei ole syntiä, mistä tehdä parannusta, mutta todellisuus heidänkin kohdalla on, että puuttuu synnintunto.

Voi uskotonta ihmistä viimeisellä tuomiolla. Siellä hänen ei ole hyvä olla. Täällä ollaan ja keksitään kaikenlaista uutta oppia eikä oteta Jumalan sanasta vaaria, ei välitetä ihmisen kuolemattomasta sielusta yhtään mitään. Ei muisteta sitä, mitä Jumala on Raamattuun, profeettojensa kautta puhunut. Siksi kuulee Jumalan lapsi niin usein sen sanan, kun langennutta ihmistä kehotetaan parannukseen. Älkäämme tuomitko häntä, vaikka ei Jumalan lapsi heikkona Jumalan äänitorvena ketään tuomitse, mutta hän ei voi myöskään vaieta muistaessaan, mitä profeetta Hesekiel on muistiin kirjoittanut: "Sinä ihmisen lapsi, minä olen pannut sinut Israelin huoneen vartijaksi: sinun pitää kuulemaan sanan
minun suustani ja varaamaan heitä minun puolestani. Kun minä sanon jumalattomalle: sinun pitää totisesti kuoleman ja et sinä varaa häntä etkä sano hänelle sitä, että jumalaton lakkaisi jumalattomasta menostansa ja saisi elää, niin pitää sen jumalattoman kuoleman synteinsä tähden. Mutta hänen verensä tahdon minä vaatia sinun kädestäsi. Mutta jos sinä varaat sitä jumalatonta ja ei hän käänny jumalattomuudestansa ja jumalattomasta tiestänsä, niin hänen pitää synteinsä tähden kuoleman, mutta sinä olet sielusi vapahtanut. " Hes. 3: 17–19.

Rakkaat ystävät, tämän tähden Jumalan lapsi tahtoo aina lähestyä rakkauden sanalla ja neuvoa parannuksen askelille siksi, että saisit elämän Jumalan sanan mukaan. Jokainen joka on pois poikennut oikealle tai vasemmalle, on ilman Jumalaa ja kulkee tuomion alla. Ei ole eriseurassa, olipa se sitten minkä niminen tahansa, Jumalaa eikä Herraa Jeesusta. Ja koska siellä ei ole Herra Jeesus, niin ei siellä ole myöskään Pyhää Henkeä eikä syntien anteeksi antamusta, sillä Jumala ei ole ulkopuolella Jumalan valtakunnan. Ja Jumalan valtakunta ei ole missä tahansa. Se on vain sieltä missä ovat Jumalan armolapset. Ei se ole tohtoreiden korkeissa hatuissa, ei viisaiden kaavun alla piilossa, vaan se on taivaasta alas lasketussa Jerusalemissa. Katso, Jumalan maja, taivaasta alas laskettu ihmisten keskellä. Se on kuin hakomaja yrttitarhassa. Tulkaa rakkaat ystävät pois siitä hukkuvasta laivasta. Ettekö te, rakkaat, näe omin silmin, että se on kovin hatara ja vuotava. Tulkaa niin kauan kuin vielä on armon päivä, sitten ei ole enää pitkälti siihen, kun Herramme Kristus tulee ja silloin ei enää ketään siunata. Silloin todella alkaa ylimmäinen Tuomari tuomita niitä, joilla ovat synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa, armolla ja rauhalla, mutta niitä, jotka ovat ulkona Jumalan valtakunnasta, iankaikkisella tuomiolla. Jumala ei tahtoisi, että yksikään ihminen hukkuisi, muita ihminen on itse syypää siihen, kun on tottelematon Jumalan kutsulle. Rakkaat sisaret ja veljet, uskotaan vielä vähän aikaa kaikki synnit ja matkanviat anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Vielä pyytäisin, rakkaat, että kun omia huolia kannatte Isän eteen, niin muistakaa minuakin heikkoa lasta, että perille jaksaisin. Jääkää koko Siioni Jumalan ja Hänen armonsa haltuun.

Vähin veljenne Alfred Pettersson
Päivämies 6.4.1966
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Elo 2012, 14:56

Ilon ja riemun he käsittivät


Rakkaat Siionin asuvaiset. Tuli palava halu kertoa täältä Nellimin ja Ivalon Siionista. Olemme täällä eläneet suuren ilon ja riemun aikaa. Jumala, rakas Isä ei ole vielä hyljännyt meitä täällä korven keskellä asuvia. Isä on suuressa rakkaudessaan koonnut eksyneitä lampaitaan, jotka olivat väärille tulille lämmittelemään. Mutta koska siellä ei ollut sitä leipää, jota Jumalan valtakunta ainoastaan jakaa, lapset siellä syömään sitä sikojen ruokaa, jota tuhlaajapoika sai syödä sikopaimenena ollessaan. Niin tuli ikävä ja nälkä siihen valtakuntaan, jossa päänä on itse Herra Jeesus. On totisesti meillä kaikilla ollut ja on kiitosmieli taivaan Isälle, että näin on saanut tapahtua. Emme me ole mitään muuta kuin tämän hetken Jumalan lapsia. Ei eilinen usko meitä auta. Joka päivä on armo uusi. Eikä auta sekään, vaikka kuinka kauan olisimme uskoneet. Vain se auttaa, että jokainen tekee omasta synnistään parannuksen ja pysyy lapsen paikalla. Rakkaat sisaret ja veljet, kun me aina pysymme kysyjän ja kerjäläisen paikalla, niin me pääsemme kerran perille. On ilo ollut pitää taas yhteisiä seuroja rakkaiden veljien ja sisarten kanssa. On ollut todellista jouluiloa monessa Ivalon kodissa siitä, että Herra Jeesus ja Hänen valtakuntansa on jälleen löytynyt. Eikä se ilo ole ollut vähäinen meillä, jotka saimme Jumalan armosta jäädä Siioniin, kavalien kettujen repiessä laumaa silloin kun eriseura syntyi. Olemme iloinneet yhdessä kaikkien kanssa siitä yhteisestä rakkaudesta, joka on aina Jumalan valtakunnassa meitä jumalanlapsia kohtaan. Kun seuraamme Pyhää Raamattua, niin saamme ymmärtää, että rakkaus on aina vallinnut jumalanlasten kesken. Usko, toivo ja rakkaus, joista rakkaus on suurin.

Rakkauden ovat aina koettaneet rikkoa ne, joilla on eri henki. ”Näin sanoo Herra: voi niitä hulluja prohetoita, jotka omaa henkeänsä seuraavat, ja ei ole mitään nähneet. Israel, sinun profeettasi ovat niin kuin ketut korvessa. Ei he astu ylös särjetyn paikan eteen, eikä aseta heitänsä muuriksi Israelin huoneen ympärille, ja ei ole seisovaiset sodassa Herran päivänä. Heidän näkynsä on tyhjä, ja heidän ennustuksensa on valhe, he sanovat: Herra on sen sanonut, vaikka ei Herra ole heitä lähettänyt, ja ahkeroitsevat pitääksensä sanansa vahvana." Hes. 13: 3–6.

Rakkaat, näistä sanoista me näemme ja ymmärrämme sen, että siellä missä ei ole elävää evankeliumia, siellä ei ole myöskään elävää seurakuntaa, siellä on Pyhän Raamatun mukaan vain valheprofeettoja ja valheensaarnaajia. Siellä koetetaan saada ihmislapsi nukkumaan koreilla puheilla ja yritetään saada hänet väärään rauhaan, joka on vaarallinen tila ihmispoloisille, sillä siinä väärässä farisealaisessa uskossa ei peritä taivaan valtakuntaa. Mikä vahinko, mutta väärähenkinen paimen ei välitä tästä. Se sanoo vain röyhkeästi, että kyllä sitä siellä ja täällä tullaan autuaaksi, mutta Jeesus itse sanoo: Etsikää ensin Jumalan valtakunta ja Hänen vanhurskautensa, niin sen ohessa teille kaikki annetaan.

Rakkaat, jotka vielä olette siellä harhapoluilla, tulkaa ja tehkää parannus, ettette joutuisi siihen paikkaan, mistä Herra sanoo, että siellä on oleva itku ja hammastenkiristys. Tulkaa, teille annetaan kaikki erheet ja synnit anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja Hänen veressään. Tätä anteeksiantoa ei ole missään muualla kuin Hänen omainsa tykönä Jumalan rakkaan Pojan valtakunnassa. Täällä ei ketään vihata eikä ylönkatsota. Monet ovat ne hätähuudot ja rukoukset, jotka on lähetetty rakkaan Isän puoleen, että Hän antaisi eksyneille lapsilleen nöyrän ja katuvaisen mielen, että he jaksaisivat tulla siihen lammashuoneeseen takaisin, jossa itse Herra Jeesus on ylipaimenena. Tulkaa ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut maailman alusta ja on oleva iankaikkisesti. Rakkaat sisaret ja veljet, kyllä meidän kannattaa vielä vähän aikaa uskoa, sillä meillä on edessä suuri palkanmakso. Meille on tallennettu kunnian kruunu taivaassa, jolla meidät kruunataan sitten kun saamme tämän savimajan jättää, joka maja on niin huono ja lankeilevainen.

Mutta on armojen armo, että saamme tehdä yhä uudelleen ja uudelleen parannusta, ei niin että meillä olisi lupa tahallamme tehdä syntiä, mutta tämä liha ja veri tahtoo aina taipua syntiin. Se tyrkyttää itseänsä esille milloin missäkin muodossa, mutta paras ja ainoa lääke on Pyhältä Hengeltä saarnattu Jeesuksen veren siunaus. Rakas sisar ja veli, tehdään vain vielä Jumalan valtakunnan työtä. Ei se ole turhaa, sillä Pyhä Raamattu sanoo, ettei työ Herrassa ole turhaa.

Jäämme vielä uskomaan kaikki synnit ja matkanviat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Vähin veljenne vaivassa ja valtakunnassa
Alfred Pettersson
Päivämies 19.1.1966
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Syys 2012, 14:49

Usko ja vanhurskaus armosta – vanhurskaudessa vaeltaminen


Uskonvanhurskaus


Jumalalle kelpaa vain Kristuksen ansaittu vanhurskaus. Ihmisen, omavanhurskaus, olkoonpa se sitten minkälaista tahansa, on Jumalalle kelpaamatonta. "Mutta me olemme kaikki saastaiset ja meidän vanhurskautemme on niin kuin saastainen vaate." (Jes. 64: 6)

Jumalalle kelpaava vanhurskaus omistetaan uskolla. Sen kautta Jumala vanhurskauttaa ihmisen. Tästä Paavali kirjoittaa: "He tulevat ilman ansiotansa vanhurskaaksi Hänen armostansa sen lunastuksen kautta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa. Jonka Jumala on armoistuimeksi asettanut uskon kautta Hänen veressänsä osoittaaksensa sitä vanhurskautta, joka Hänen edessänsä kelpaa edellä käyväisten syntein anteeksi antamisen kautta." (Room. 3: 24 – 25) Ja edelleen: "Niin me siis sen siksi pidämme, että ihminen tulee vanhurskaaksi uskon kautta ilman lain töitä." (Room. 3: 30).

Syntisen vanhurskauttaminen on Jumalan työ. Yksin uskokin, jolla Kristuksen lahjavanhurskaus vastaanotetaan ja omistetaan, tulee Jumalalta. Siitä sanoo Elämän Herra: ”Jeesus vastasi ja sanoi heille: se on Jumalan työ, että te uskotte sen päälle, jonka Hän lähetti." (Joh. 6: 29). Näin siis usko ja sen kautta tuleva vanhurskaus tulee Jumalan armosta ja perustuu Kristuksen ansioon ja sovitukseen. Välikappaleena Jumalan puolelta tämän vanhurskauden tarjoamisessa on Pyhän Hengen kautta Jeesuksen nimessä ja veressä saarnattu evankeliumi. Kun ihminen ottaa sen vastaan Jumalan armoon ja Jeesuksen ansioon turvaavalla uskolla, Jumala vanhurskauttaa hänet Pojassaan.

Elämänvanhurskaus

Elämänvanhurskaus on uskonvanhurskautta seuraava, sen hedelmänä syntyvä. Se ei ole koskaan uskon edellä oleva tai edelle kulkeva. Jeesus sanoi: "Pysykää te minussa ja minä teissä. Niin kuin ei oksa taida itsestänsä hedelmää kantaa, ellei hän viinapuussa kiinni ole, niin ette tekään, jollette minussa pysy. Minä olen viinapuu, te olette oksat. Joka minussa pysyy ja minä hänessä, hän kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua ette voi mitään tehdä." (Joh. 15: 4 – 5). Elävä usko ei ole hedelmätön. Jaakob kirjoittaa: "Mutta tahdotkos tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman töitä kuollut on. Eikö Abraham, meidän isämme, töiden kautta vanhurskautetuksi osoitettu, kun hän poikansa Isakin alttarille uhrasi. Näetkös, että usko on vaikuttanut hänen töissänsä ja että usko on töissä täydelliseksi tullut. Ja se raamattu on täytetty, joka sanoo: Abraham uskoi Jumalaan ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi ja hän kutsuttiin Jumalan ystäväksi." (Jaak. 2: 20 – 23). Näin on aina ollut. Yksi kymmenestä Jeesuksen parantamasta spitaalisesta osoitti oikeaa uskoa hedelmissä:

"Niin yksi heistä, kun hän näki, että parantunut oli, palasi jälleen ja kunnioitti Jumalaa suurella äänellä." (Luuk.17: 15). Samoin seurasi publikaani Sakkeuksen oikeaa parannusta vanhurskaan merkit:
"Mutta Sakeus seisoi ja sanoi Herralle: katso, Herra, puolen minun tavaroistani annan minä vaivaisille ja jos minä jonkun pettänyt olen, sen minä neljäkertaisesti jälleen annan." (Luuk. 19: 8) Edellisistä sanomme Paavalia lainaten: "Sillä Jumala vaikuttaa teissä sekä tahdon, että toimituksen hyvän suosionsa jälkeen." (Phil. 2: 13).


Kilvoittelu kaksiosaisena

Liha ja veri ei ole tehnyt parannusta. Sen vuoksi Paavalikin joutuu valittamaan: "Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, vaan minä olen lihallinen, synnin alle myyty. Sillä en minä tiedä, mitä minä teen, etten minä tee sitä, mitä minä tahdon, vaan sitä, mitä minä vihaan. Niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu. Sillä minulla on halu Jumalan lakiin sisällisen ihmisen puolesta. Mutta minä näen. toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja ottaa minun vangiksi synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka päästää minun tästä kuoleman ruumiista." Kuitenkin hän jatkaa: "Minä kiitän Jumalaa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Niin minä itse palvelen nyt mielelläni Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia." (Room. 7-25). Sielunvihollinen haluaa panna ihmisen ansaitsemaan autuuttaan, etsimään lihasta pyhyyttä ja pyhittämään sitä. Sen vuoksi se tahtoo eksyttää uskovaisen, jotta tämä asettaisi elämänvanhurskauden uskonvanhurskauden edelle. Eli vaatii ihmistä tekemään jotain, jotta sen jälkeen on oikeus uskoa. Ripistä saattaa tulla tällainen autuuden ehto. Kun tunnustat synnin, sen jälkeen voit uskoa. Ja tämän jälkeen: mitähän nimellistä minulla vielä olisi tunnolla ja olenkohan minä nyt varmasti kaiken totuuden tehnyt? On mennyt vapaus ja tullut eksyminen väärään rippioppiin. Elävän uskon eräs tuntomerkki on kuuliaisuus. Oikeassa tunnontilassa kilvoitteleva jumalanlapsi haluaa osoittaa kuuliaisuutta Taivaalliselle Isälle siinäkin, että ahkeroi uskon kautta panna nimellisiä vikoja tunnolta pois. Siinä meillä on kallis ripinlahja käytettävänä, mutta emme käytä sitä autuaaksi tullaksemme, vaan autuaana pysyäksemme. Emme myöskään kaiva tuntoamme, vaan sen, mitä Jumala Henkensä kautta synniksi kirkastaa, ahkeroimme panna pois. "Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt. Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään."(Tiit. 2 – 12)

"Että te olette evankeliumista osalliseksi tulleet ensimmäisestä päivästä niin tähän asti, sen totisesti tietäen, että se, joka teissä on hyvän työn alkanut, on sen Jeesuksen Kristuksen päivään asti päättävä." (Phil. 1: 5-6). Herran Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi tälläkin hetkellä ja näin uskoen olemme vanhurskaita ja Jumalalle kelpaavia.

Kyösti Heikkilä
Päivämies 15.11.1978
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Joulu 2018, 15:55

Vitsastakin on syytä kiittää


Rakkaat Jumalan lapset, lähellä ja kaukana, Jumalan terveisiä täältä Inarin järven rannalta. Tuli palava halu tervehtiä teitä, rakkaat veljet ja sisaret, tämän Päivämiehen kautta. Meillä on, rakkaat, hyvää sanomaa:

"Herra, sinä olet minun Jumalani, Sinua minä ylistän. Minä kiitän sinun nimeäsi, sillä sinä teet ihmeitä. Sinun vanhat aivoitukses ovat uskolliset ja todet.” Jes. 25:1.

'Tästä me, rakkaat, saamme nähdä, ettei meidän tarvitse hävetä tätä vanhaa oppiamme, joka on todella Raamatun mukainen, eikä niin kuin nykyaikana kuulee sanottavan, että uskonkin pitää pysyä kehityksen mukana. Ei rakkaat ystävät, meidän sovi lähteä sitä oman minämme mukaan ”sortteeraamaan.” Ei sopinut Jesajankaan. Hän sanoi nöyränä: Herra, sinä olet minun Jumalani. Sinun vanhat aivoituksesi ovat uskolliset ja todet. Ei Herra Jeesus tuonut uutta oppia, kun Hän saarnasi ja opetti kansaa, vaan sen vanhan uskon, joka on ollut maailman alusta. Sama on usko ja oppi Jumalan lapsilla tänäkin päivänä. Rakkaat, kyllä meillä on kiittämisen aihetta, että me huonot matkaajat saamme uskoa niin kuin entiset pyhätkin ovat uskoneet, vaikka kyllä maailman viisaiden mielestä olemme hullut ja tyhmät, mutta Jumala sanoo, että ihmisten viisaus on hulluus Jumalan edessä. Uskotaan, rakkaat, vain omat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Tässä meillä on elämä ja autuus, ei missään muualla. Ei se ole kauniissa puheissa, vaan tyhmän saarnan kautta saarnatussa pyhässä evankeliumissa, ei ihmiskiitoksessa. Kiitoksella ei Jumalan lapsi itseään elättele, jos me joskus satumme tekemään hyvääkin, niin siitä kuuluu kiitos yksin Jumalalle, ei meille. Sillä hyvä työmme ei ole meistä, vaan Jumala on sen Pyhän Henkensä kautta meissä tehnyt. Ihminen on luonnostaan paha. Hänessä ei ole mitään hyvää. Kyllä monta kertaa tulee kiitosmieli Jumalalle siitä, että Hän näin huonoa ja raadollista jaksaa rakastaa ja pitää valtakunnassaan. Mutta kun on saanut kokea sitä rakkautta, niin paljon omalle kohdalleen kuin minäkin olen saanut, niin ei voi vaieta. Täytyy kertoa siitä toisillekin. Paljon olen vitsaakin tarvinnut sairauden muodossa. Siitä olen kiitollinen Isälle, kun Hän on näin lastaan rakastanut. On ollut joskus napinamielikin, mutta Jumalalle kiitos, että Hän on antanut myös ymmärtää, että se on ollut syntiä ja niin on taas saanut pestä ”pyykkiä” Karitsan veressä. Rakkaat matkaystävät, peskäämme ”pyykkiä” aina, ettei meille kävisi kuten Jobin kävi, kun häntä koeteltiin. Herran täytyi nuhdella Jobin röyhkeyttä. "Joka riitelee Kaikkivaltiaan kanssa, eikö hänen pitäisi vastaaman? Job vastasi Herraa ja sanoi: Katso, minä olen halpa, mitä minä sinua vastaan. Minä lasken käteni suuni päälle, minä olen kerran puhunut, en minä enempää vastaa, enkä toiste sitä enää tee." Job. 39: 35 – 38.

Rakkaat Jumalan lapset, näemme tästäkin, ettei Jumalan lapsen sovi ruveta seurakuntaa eikä Jumalan valtakuntaa ylönkatsomaan eikä arvostelemaan toisia Jumalan lapsia, sillä silloin meiltä Jumala sanansa kautta vaatii tilintekoa aivan, niin kuin Jobiltakin ja ellemme notkista ylpistynyttä sydäntämme Jumalan edessä, ja lähde Jumalan lasten tykö kyselemään, vieläkö armo kuuluu tuhlaajalapselle, niin huonosti meidän, rakkaat, käy. Kyllä meissä aina sen verran vikaa on, että saamme painaa '' kätemme Jobin tavoin suumme tukoksi ja lähteä kyselemään eikä vaatimaan. Ei Jumala ole koskaan vaatijan sydäntä rakkaudellaan täyttänyt, mutta kyllä kyselijä on aina saanut rakkauden ja laupeuden osakseen. Hänelle kuuluu aina: Poikani, tyttäreni, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja veressä. Kuljemmehan, rakkaat, aina vain kyselijän paikalla, niin ei rakkaan Jeesuksen tarvitse meidän tähtemme itkeä. Olemmehan sen velkaa Jumalalle, että seuraamme Hänen rakkaan poikansa Jeesuksen askeleita ja pysymme aina pieninä poikina ja tyttärinä Jumalan valtakunnassa, niin pääsemme kerran perille rakkaan Jeesuksen luo.

Jääkää, rakkaat, Jumalan rauhaan ja uskomaan kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Vähin veljenne vaivassa ja valtakunnassa.

Alfred Pettersson
Päivämies 8.12.1965


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 17 Joulu 2018, 15:55
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron