Jumalan kansan sota

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Väinö Lohi: Jumala kuulee rukouksemme

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Touko 2009, 18:07

Jumala kuulee rukouksemme

RUKOUKSEMME KUULEMISESTA on Jeesus antanut lupauksensa. "Jos te minussa pysytte ja minun sanani pysyvät teissä, niin mitä ikänä te tahdotte, niin anokaa, ja te saatte" (Joh. 15:7).

TOTISESTI, TOTISESTI, sanon minä teille: mitä ikänä te anotte isältä minun nimeeni, niin hän antaa teille" (Joh. 16:23). Vaikka niin hyvät ja varmasti pitävät lupaukset on Jumalan sanassa rukoustemme kuulemisesta, niin sittenkin usein tulee ajatus: kuuleekohan Jumala niin huonon lapsensa rukousta. Epäilys nousee turmeltuneesta osastamme, jolle sielujen vihollinen epäilemisen opettaa.

EMME KUITENKAAN voi emmekä haluakaan olla rukoilematta, sillä Jumala opettaa Henkensä kautta sanaansa luottaen rukoilemaan. Elämämme monien koettelemusten ja kiusausten keskellä nousee aivan kuin sanomaton huuto Jumalan sydämelle Jeesuksen nimeen. Silloin "Henki rukoilee meidän edestämme sanomattomilla huokauksilla. Mutta joka tutkii, hän tietää, mitä Hengen mielessä on, sillä hän rukoilee pyhien edestä Jumalan tahdon jälkeen" (Room. 8:26–27).

ME SAAMME LÄHESTYÄ Jumalaa rukouksissa vapaasti ja aina, niin kuin lupaus kuuluukin: "Aina tulee rukoilla ja ei väsyä" (Luuk. 18:1). "Olkaa alinomaisesti rukouksissa, valvoin niissä kiitoksen kanssa" (Kol. 4:2).
MEILLÄ ON LUPA rukoilla Jumalalta hengellisiä ja ajallisia asioita, kuten Jeesus opettaa Isämeidän rukouksessa. Omat asiamme ovat aina sydäntämme
lähinnä, hengelliset ja maalliset tarpeemme, myös läheiset omaisemme ja ystävämme, sekä Jumalan valtakunta, rakkaat veljet ja sisaret. Pyydämme, että Jumala siunaisi ja varjelisi ostolaumaansa tällä vaarallisella maailman ajalla. On syytä muistaa rukouksissa myös Jumalan sanan palvelijoita, että heille puhetta annettaisiin (Kol. 4:3) oikein puhua (Kol. 4:4 ja Ef. 6:19 — 20).
APOSTOLI PAAVALI neuvoo rukoilemaan kaikkien ihmisten Edestä sanoen: "Niin minä siis neuvon, että ennen kaikkea pidettäisiin rukoukset, anomiset, toivotukset ja kiitokset kaikkein ihmisten edestä: Kuningasten ja kaiken esivallan edestä, että me rauhassa ja levossa eläisimme kaikessa jumalaisuudessa ja kunniallisuudessa" (1.Tim. 2:1-2).
JUMALA KUULEE OMIENSA rukoukset valtakunnallisissakin asioissa, kuten Raamatussa on kirjoitettu. Kun Jumala lähetti Mooseksen johdattamaan Israelin kansaa pois Egyptistä, hän sanoi Moosekselle: Minä olen nähnyt minun kansani ahdistuksen ja olen kuullut heidän hätähuutonsa (2.Moos. 3:7).
KUN SITTEN myöhemmin Israelin kansa oli toivottomalta näyttävän tilanteen edessä Punaisen meren rannalla, niin Jumala sanoi Moosekselle: mitäs, huudat, ojenna sauvasi meren yli. Ja kun, Mooses ojensi sauvan, aukesi tie punaisen meren yli. On myös kirjoitettu: "Elias oli ihminen, niissä haluissa vikapää kuin mekin, ja hän rukoili rukouksella, ettei pitänyt sataman, ja ei satanutkaan maan päällä kolmena vuotena ja kuutena kuukautena. Ja hän taas rukoili ja taivas antoi sataa ja maa kasvoi hedelmänsä" (Jaak. 5:17–18).

USEIN JUMALANLAPSI on kiusattuna ja joutuu valittamaan: en osaa oikein rukoillakaan. Mutta me huonotkin rukoilijat saamme olla onnellisia siitä, että Jeesuksen opettama Isämeidän rukous jonka Hän opetti omille opetuslapsilleen, on parhain rukous, jolla lähestyä taivaallista Isää. Olemmehan tämän Jumalan armosta saaneet oppia jo pieninä lapsina. Pääasia on se, että rukouksessamme on henki mukana, sillä Jeesus sanoo: "Totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa."
Ihaninta on se, että meillä on esirukoilija Isän tykönä, Jeesus Kristus, oma Vapahtajamme, joka rukoilee meidän puolestamme (Joh. 17:15 - 20).

HYVÄT OVAT JUMALAN sanan lupaukset rukoustemme kuulemisesta. Turhaan olemme epäilleet ja olleet kiusattuina ja ahdistettuina. On kuitenkin armoa, että on lupa uskoa. Usko nytkin kaikki epäilykset ja kaikki synnit anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja sovintoveressä! Pyydämme Herralta: lisää meille uskoa.

Väinö Lohi
Päivämies tammikuun 13 päivä 1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 21 Tammi 2010, 11:18

KORKEIN ONNI

K.A. Lohen puhe Jyväskylän suurissa seuroissa vuonna 1937.

"Mutta kuin hän näki kansan, astui hän ylös vuorelle, ja kuin hän oli istunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä. Niin hän avasi suunsa, opetti heitä ja sanoi: autuaat ovat hengellisesti vaivaiset; sillä heidän on taivaan valtakunta. Autuaat ovat murheelliset; sillä he saavat lohdutuksen. Autuaat ovat siviät; sillä he saavat maan periä. Autuaat ovat, jotka isoovaat ja janoovat vanhurskautta; sillä he ravitaan. Autuaat ovat laupiaat; sillä he saavat laupiuden. Autuaat ovat puhtaat sydämestä: sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaat ovat rauhan tekijät, sillä ne pitää Jumalan pojiksi kutsuttaman. Autuaat ovat jotka vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivaan valtakunta. Autuaat olette te, kuin he piikkaavat ja vainoovat teitä, ja puhuvat kaikkinaista pahuutta teitä vastaan, valhetellen minun tähteni. Iloitkaat ja riemutkaat, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä näin he vainosivat prophetaita, jotka teidän edellänne olivat. Te olette maan suola: jos siis suola tulee mauttomaksi, millä sitten suolataan? Ei se enää kelpaa mihinkään, vaan heitettää pois ja ihmisiltä tallattaa. Te olette maailman valkeus. Ei sitä kaupunkia taideta peittää, joka vuorella on. Eikä kynttilää sytytetä, ja panna vakan alle, vaan kynttilänjalkaan, valaisemaan kaikkia, jotka huoneessa ovat. Näin valistakoon teidän valkeutenne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät työnne, ja kunnioittaisivat teidän Isäänne, joka on taivaissa." (Matt. 5: 1-16).

Lukemamme Jumalan sanan eräissä paikka on alkuosa siitä suuresta, puheesta, joka kerran pidettiin suurissa kesäseuroissa, Jumalan luonnon temppelissä.

Oli suvi, niin kuin nytkin. Saarnaajana oli hän, jonka sanat ovat iankaikkisesti todet, itse Jumalan Poika, maailman vapahtaja. Näissä seuroissa oli niin paljon kuulijoita Galileasta, Jerusalemista ja Juudeasta ja Jordanin toisella puolella olevasta maakunnasta, etteivät huoneet olisi riittäneet. Oli aivan luonnollista, ja niin tapahtuu meidänkin akanaamme, että kuulijakunta oli kirjavaa joukkoa. Siinä oli monenlaisessa sieluntilassa olevia ihmisiä. Mutta Jeesuksen vuorisaarna on niin monipuolinen ja sisältörikas, että jokainen, olipa hän missä sieluntilassa tahansa, löytää itsensä sen kuvastimesta. Kaikille uskottomille, itsevanhurskaille ja Jumalan lapsille on siinä osansa annettu.
Alkuosa puheesta koskettaa ihmiselämän tärkeintä kysymystä, sitä, mikä tuntomerkki on autuailla ihmisillä. Autuas merkitsee onnellista. Onni, — eikö tuohon sanaan sisälly kaikki se, mihin Jumalan luoma ihminen pyrkii. Se on kaikkein korkein tavoiteltava päämäärä. Niin pian kuin ihminen lapsesta kehittyy nuorukaiseksi ja neidoksi, hänen sielussaan herää toive: jospa voisin maailman matkani johtaa niin, että tulisin onnelliseksi.

Nyt tehdään paljon työtä onnellisuuden edistämiseksi. Kansat pyrkivät onneen sivistyslaitosten ja lainsäädännön avulla. Mutta valitettavasti usein unohdetaan, missä ihmisen kaikkein suurin onni on löydettävissä.

Maailma houkuttelee

Kun nuori sydän alkaa ymmärtää tätä maailmaa, ja maailma houkutuksineen, perkele ja oma liha, ovat ympäröimässä nuorukaista ja neitoa, joka lapsuuselämän murroksesta astuu elämän näyttämölle, niin kiusaus käy monesti ylivoimaiseksi. Näin saattaa käydä kristityssäkin kodissa kasvatetulle lapselle, joka on aluksi ollut kiintynyt Jumalan armoon. Ystävät ovat maailmanjuoksussa, ja oma liha ja veri houkuttelee.

Kun vihollisen viettelys on voimakas, niin usein käy niin onnettomasti, että tien valinta tapahtuu väärin. Jumalan ääni kyllä varoittaa: älä lähde sille tielle, paha sinut perii. Samoin varoittavat isä ja äiti. Mutta usein on niin, että muut äänet voittavat. Nuori lähtee ensi kerran tovereittensa kanssa synnin nautintoihin, saa hetken tuntea elämän hurmaa. Mutta kun hän sieltä synnin iloista palaa, voi äiti olla itkien vastassa kysymässä: lapseni, missä olet iltasi viettänyt. Silloin omatunto soimaa, ei tule uni silmiin, kyynelistä päänalus kostuu. Mutta ei ole voimaa rukoilla vanhemmilta anteeksi. Ja vihollinen saarnaa: kun kerran lähdit, miksi enää palaisit. Niin nuori kerta kerran jälkeen menee takaisin samoille syntiretkilleen. Toisaalta vihollinen pelottelee, että kristillisyys ja Jumalan lapsena olo on muka nunna- ja munkkiluostarissa oloa, eikä nuori voi sellaiseen alistua. Hänen täytyy saada nauttia elämästään. Tätä tietä vihollinen on saanut monia kuljetetuksi pois Jumalan rakkaudesta, ja niin hän vie synnin tietä yhä edemmäksi. Nuori ei aluksi ollenkaan aavistanut, että synnin maljan pohjalla on katkera sakka. Näin synnin huumassa ihminen saattaa mennä niin pitkälle, että onni katoaa jo tässä elämässä, ja vielä pahempaa; Jumalan rauha on poissa. Kaikki on onttoa ja tyhjää.

Kun ihmishenki on joutunut Jumalasta eroon, se ei voi saavuttaa onnea eikä saada tyydytystä. Mutta onnen kaipuu on kuitenkin yhä olemassa. Ainoastaan, jos vihollinen on saanut paaduttaa aivan tunnottomaksi, voi ihminen sellaisena, parempaa elämää kaipaamatta, mennä kadotukseen. Kristityn kodin lapsi joutuu harvoin tähän turtumuksen tilaan. Koska kysymys, jota Jeesus tekstissämme koskettelee, on ihmiselämän kaikkein suurin ja tärkein, on syytä tutkistella, löytyykö meistä näitä onnellisten ihmisten tuntomerkkejä.

Autuaiden tuntomerkkejä

Jo ensimmäinen tuntomerkki on vaikea käsittää. Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Luonnollinen ihminen ei tavoittele köyhyyttä, vaan hyvinvointia, sitä, että hän tulisi omillaan toimeen. Mutta Jeesus sanoo, että köyhyys on autuuden merkki. Hän puhuu toisessa paikassa fariseuksesta ja publikaanista. Fariseus kiitti itseään, publikaani ei uskaltanut edes silmiään kohottaa taivasta kohden, rukoili ainoastaan: Herra, armahda minua.
Ensimmäinen armotyö on se, että Jumala herättää omantunnon. Silloin tulee hätä, ja syntyy tarve kääntyä armahtajan puoleen. Kuolema ja helvetti ovat silmien edessä. Täytyy huutaa syvyydestä: Jumala armahda. Kun tällaiselle ihmiselle saarnataan syntien anteeksiantamus, julistetaan, ettei Jumala vielä ole määrännyt helvettiin, vaan ottaa sinut armolapsekseen. Ja kun syntinen tarttuu tähän sanaan, niin taivaan portit avautuvat, ja tuo syvässä vaivassa vaikeroiva ihminen rupeaa heti kiittämään Jumalaa suuresta armosta ja rakkaudesta. Siitä, että kaikki synnit ovat anteeksi. Silloin on todellinen elämän onni saavutettu, kun helvetistä nostettu pelastuu. Näin on Jumala aina syntiin langenneita ihmisiä kutsunut armovaltakuntaansa.

Minä haluaisin kysyä: onko Jumalan lapsi aina näin hyvissä tuntemisissa. Ei suinkaan. Tunteet vaihtelevat. Kun armon tunteminen on hävinnyt sinulta, ja on alkanut uskosta eläminen, niin huomaat, että liha ja veri jäivätkin entiselleen. Kun armonaurinko on mennyt pilveen, ja synnin kiusaukset ovat voimakkaat, rupeaa vaivaamaan hätä, pelko ja epäilys. Ilon tunne katoaa, kun matkamies joutuu kulkemaan niin ahtaita matkoja, että huomaa itsensä yhtä kurjaksi, kuin matkalle lähtiessään oli.

Kaikkien pyhien kokemus on, että hengellisestä köyhyydestä emme pääse Jumalan lapsinakaan. Tämä köyhyys tekee murheelliseksi. Mutta heti kuulemmekin: Autuaita ovat murheelliset sillä he saavat lohdutuksen. Joka tulee hyvin omillaan toimeen, sillä ei ole kiire armon perään. Ystävät rakkaat, se on Jumalan armo, että hän pitää meidät niin köyhinä, että tarvitsemme koko Jumalan armon tälläkin hetkellä. Aivan kuin vanhan liiton kirjoittaja, täytyy meidänkin sanoa: Herra, jos sinä käyt tuomiolle palvelijasi kanssa, niin kuka silloin pysyy.

Jos sinä, Jumalan lapsi, tulisilmäisen tuomarin edessä tarkastat itseäsi, niin tunnustat, että vaatteesi ovat niin saastaiset, ettet voi astua uuteen Jerusalemiin omissa vaatteissasi. Mutta kun meillä on Jumalan vanhurskaus, ei meidän tarvitse katsoa itseemme, vaan Golgatalle, jossa synnin velka on maksettu ja taivaan ovet avattu. Sisareni ja veljeni, ole hyvässä turvassa, synnit ovat anteeksi saadut.
Näin veren ääni huutaa Siionin vuorelta. Haluttaako lähteä pakoon tätä syntien anteeksiantamuksen ääntä? Meidätkin, kaikkein laitimmaiset Jumalan lapset, tahtoo Jumala kuljettaa iankaikkiseen onneen. Mika on suurempi onni, kuin se, että on Jumalan rauha tunnolla, ja tämän elämän jälkeen alkaa iankaikkinen ilo. Mitä suurempaa onnea voisimme odottaa?

Erilaisia aikoja

Jumala on sallinut meidän elää niin onnellisena aikana, että rauhassa ja vapaudessa saadaan saarnata evankeliumia. Jumalan suuri siunaus on Jumalan lasten osana. Jeesus sanookin: etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille sen ohessa kaikki muukin annetaan. Jumala on niin suurella rakkaudella meitä siunannut, että pelasti meidän pienen kansamme orjuudesta. Saamme vapaasti kokoontua. Näistä ulkonaisistakin lahjoista meidän tulisi kiittää Jumalaa. Kuka on se, joka antaa kukille värin, paremman kuin taidemaalari. Saarnatkoon ne sinulle, Jumalan lapsi, Jumalan suuresta armosta, rakkaudesta ja hyvyydestä. Me olemme maailman onnellisimpia ihmisiä, sillä meillä on Jumalan rauha.

Synnin myrkky on vienyt monelta elämän onnen, ja saattanut hänet vankilan seinien sisälle, jossa hän katuu, että on tuota myrkkyä nauttinut. Sen tähden,
köyhät ja vaivaiset Jumalan lapset, muistamme aina Jumalan rakkautta ja syntien anteeksiantamuksen ihanaa sovintosaarnaa, että saisimme kotirantaa kohti matkaa tehdä. Jumalan yhteys ja Jumalan lapsioikeus tekee meidät onnellisiksi. Jeesus todistaa: autuaat ovat sävyisät, sillä he saavat periä maan. Muista, ystävä aina, että iankaikkinen elämä on oikea koti. Me pääsemme täältä iankaikkiseen elämään, mutta jumalattomat, joutuvat iankaikkiseen kadotukseen. Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät on kutsuttava Jumalan lapsiksi. Eivät Jumalan lapset ole koskaan rauhattomuutta aiheuttaneet. Mutta kun ihmiset luopuvat Jumalasta, niin he petojen tavoin repivät toisiaan. Suokoon Jumala, että Jumalan lapset olisivat rauhantekijöitä kansakuntien elämässä. Jos Jumalan tunto loppuu, niin kansakunta häviää. Ei olisi Sodomaa hukutettu, jos siellä olisi ollut kymmenen vanhurskasta rauhantekijää.

Nuorukaiset ja neidot, Suomen kansalla ei ole tulevaisuutta, jos te lähdette synnin tielle. Mutta jos pysytte elämän tiellä, niin Jumala voi onnellisesti johtaa kansamme kohtaloita. Jumalan lapset, tehkää työtä, huutakaa, että synnin tie vie onnettomuuteen, ettei se Herran tuli, joka on syttynyt palamaan, sammuisi, ja meidän vanhojen mukana menisi hautaan. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kuin ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat teitä, ja valhetellen puhuvat teistä kaikenlaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa.

Vainoja ja pilkkaa

Samoinhan vainottiin profeetoitakin, jotka olivat ennen teitä. Meillä ei ole nyt veristä vainoa, mutta pilkkaa saamme osaksemme. Meistä sanotaan: nuo uskovat ennakkoluuloja jne. Uskonto on huumausainetta. Pitäisi ravistaa pois nuo vanhat kahleet, vasta sitten koittaisi, muka onnellinen elämä. Me emme välitä, vaikka meitä pidetään pilkan esineinä. Olen onnellinen, kun minulla on Jumalan rauha sielussani. Mitä muuta kaipaisimme, kun meillä vain on armon antama onni. Te olette maan suola, mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi. Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi. Jos kristillisyys jää vain päähän, emmekä pysty sitä elämässämme toteuttamaan, on suola mautonta. Jumala suokoon, että me elämällämmekin osoittaisimme olevamme Jumalan lapsia. Emme tahdo olla jumalattomuuden kanssa liitossa. Jumala antakoon sen armon, että voisimme olla suolana, että Jumalan tunto pysyisi hereillä meidän kansamme keskuudessa, ettei koko kansa mätänisi.

Maailman valo

Te olette maailman valo. Ei voi ylhäällä oleva kaupunki olla piilossa, eikä kynttilää sytytetä ja panna vakan alle, vaan kynttilänjalkaan, että se loistaisi kaikille huoneessa oleville. Nykyään on tapana sanoa: uskonto on kyllä yksityisasia sikäli, ettei toisen uskolla taivaaseen mennä. Mutta kyllä se, Jumalan lapset, ulospäinkin näkyy. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät isäänne, joka on taivaassa. Jos lähdemme omaa kynttiläämme katsomaan, niin tuntuu, että se on sammunut. Pelkäämme, ettei kipinäkään ole enää sielussamme. Mutta kuta enemmän me katselemme Golgatalle, sitä paremmin kynttilä palaa.

Kun pääsemme kerran niihin suuriin kesäseuroihin, joista ei erota, niin ei ole enää kuolemaa, ei itkua eikä parkua. Kyllä me taivaaseen pääsemme, ystävät rakkaat, kun vain Herrasta Jeesuksesta kiinni pidämme.

K. A. Lohi
Päivämies 1.2.1978
Väliotsikot skannaajan laatimat.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Jumalan kansan sota

ViestiKirjoittaja Taavi » 14 Helmi 2010, 18:21

Jumalan kansan sota

LAINAAN aluksi kolmea kohtaa Paavalin lähetyskirjeistä. Ef. 6:12, „Sillä ei meillä ole sota verta ja lihaa vastaan, vaan pääruhtinaita ja valtoja vastaan, maailman herroja vastaan, jotka tämän maailman pimeydessä vallitsevat, pahoja henkiä vastaan taivaan alla." Room, 6:13: "Ja älkää antako teidän jäseniänne vääryyden sota-aseiksi synnille, mutta antakaa teitänne Jumalalle, niin kuin kuolleista eläviksi tulleet, ja teidän jäsenenne Jumalalle vanhurskauden sota-aseiksi.” Room. 7: 23: "Mutta minä näen toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan, ja ottaa minut vangiksi synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.”

ONKO Paavalin opetus ristiriidassa keskenään, kun hän ensiksi mainitussa kirjeessä sanoo, ettei meillä ole sota lihaa ja verta vastaan, ja viimeksi lainatussa sanoo näkevänsä toisen lain jäsenissään (liha ja veri.), joka laki on sodassa hänen mielensä lain kanssa.
Voimme suoralta kädeltä sanoa, ettei Paavalin opetus oikein tulkittuna ole ristiriidassa keskenään, sillä Paavali erotti, kuten mekin, hengellisessä sodassa, kaksi taistelukenttää. Ensiksi taistelu väärää jumalisuutta ja epäuskoisia maailman herroja vastaan, jossa sodassa ei ole taistelussa omaa lihaa ja verta vastaan, joista hän puhuu viimeksi lainatuissa kirjeittensä kohdissa. Me voimme tämän selventää sanomalla, että taivaan tiellä on kaksi reunaa, vasempi reuna ja oikea reuna. Oikean reunan taisteluissa tarvitaan hengellisiä sota-aseita, jotka Paavali käskeekin pukea päälle Efesiläiskirjeessään, sillä Jumalan sanalla meidän on kaikki henget koeteltava, ovatko ne Jumalasta vai ihmisestä. Hengen tutkimisesta sanotaankin profeetta Jesajalta, kun hän Kristuksen tulemusta seurakunnan Herraksi ennusti seuraavasti: ”Ja hänen haistamisensa on Herran pelvossa oleva: ei Hän tuomitse silmäinsä näön jälkeen, eikä nuhtele korvainsa kuulon jälkeen, vaan hän tuomitsee köyhiä vanhurskaudessa, ja nuhtelee maan raadollisia,§ oikeudella, ja lyö maata suunsa sauvalla, ja huultensa hengellä tappaa hänen jumalattoman„ Jes. 11. 3-4.

KOSKA Kristus sanojensa mukaan asuu omissa lapsissaan, on meidän hengen haistamisemme Herran pelvossa eli omassa puhtaassa omassatunnossa, Jeesuksen verellä pestyssä sielussa. Kun jokainen käy synnin vioista henkilökohtaiseen parannukseen, pysyy hengen haistaminenkin terveenä. Siellä missä on Jeesuksen verta synnin pesona säästeliäästi käytetty, alkaa vika näkyä toisen silmässä. Ei tuomita enää hengen silmin, vaan nähdään vain lihan silmin, joilla ei voida hengellisiä asioita tuomita. Aletaan nuhdella korvain kuulon jälkeen, ihmisten puheiden mukaan. Neuvomissa ja nuhtelussakin täytyy olla terveet hengen korvat. Maailma on pahuutta ja valhetta täynnä, eritoten uskovaisista puhutaan paljon pahaa.
Jumala varjelkoon meitä, ettemme ota maailmasta oppia tässä, ja lähtisi panettelemaan ketään Jumalan lasta, sillä silloin me olisimme sielunvihollisen asialla. Voi, kuinka monta uskovaa ihmistä onkaan sielunvihollinen saanut pettää juuri tässä: annetaan vääriä todistuksia toisista ihmisistä. Nämäkin ovat asioita, joista kannattaa käydä parannukseen armon ajassa. Sillä Ilmestyskirjan 21 luvun 8 jakeessa on kirjoitettuna seuraavat sanat: "Mutta pelkureille ja uskottomille, ja hirmuisille, ja murhaajille, ja salavuoteisille, ja epäjumalisille, ja kaikille valehtelijoille pitää osa oleman siinä järvessä, joka tulesta ja tulikivestä palaa, joka on toinen kuolema."

MEIDÄN ON sanottava, että vaarat ovat oikealla ja vasemmalla. Taisteluissa olemme myös molempiin suuntiin. Jos vialliseksi joudumme, niin on lupa käydä Jeesuksen verihaavoissa pesemään synnin saastat.

P. Ahonen
Päivämies 10.3.1971
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja Taavetti » 10 Syys 2012, 18:24

Veljellinen rakkaus


Rakkaus on kotoisin taivaasta, Jumala on ilmoittanut sanassaan: "Minä olen iankaikkisella rakkaudelta sinua rakastanut, sen tähden olen minä vetänyt sinua puoleeni sulasta armosta." Jerem. 31: 3. Suurimpana tämä Jumalan rakkaus toteutui ihmistä kohtaan Jeesuksessa Kristuksessa. ''Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä ei pidä hukkuman, mutta iankaikkisen elämän saaman." Joh. 3: 16).

Tästä Jumalan rakkaudesta uskon kautta osallisena on syntynyt armoitetussa ihmisessä rakkaus Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen. "Siinä on rakkaus, ei että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovinnoksi meidän synteimme edestä. 1. Joh. 4: 10. Jumalan rakkauden olemme saaneet Pyhän Hengen kautta, niin kuin apostoli Paavali on kirjoittanut Room. 5:55", että Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka meille annettu on:" Se kantaa myöskin oikeaa hedelmää. ”Mutta hengen hedelmä on: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus, puhtaus." (Gal. 5: 22). Se liittää myöskin yhteen Jumalan valtakuntaan. "Ja niiden paljoudessa, jotka uskoivat, oli yksi sydän ja yksi sielu ..." (Ap.t. 4: 32).

''Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, hän on Jumalasta syntynyt, ja jokainen, joka rakastaa sitä, joka synnytti, hän rakastaa myös sitä, joka hänestä syntynyt on." (1 Joh. 5: 1). Pyhän Hengen kautta saatu Jumalan rakkaus liittää yhteen Jumalan valtakunnassa kaikki läheisimmät rakkaat, koti-Siionin ja kaikki Jumalan lapset koko maailmassa. Antakoon Jumala armossaan rakkauden pysyä vilpittömänä ja avoinna. Paavali kirjoittaa Room. 12: 9-10: "Olkoon rakkaus vilpitön, vihatkaa pahaa ja riippukaa kiinni hyvässä. Veljellinen rakkaus olkoon sydämellinen teidän keskenänne, ennättäkää toinen toisensa kunniaa tekemässä." Pietari kirjoittaa: "Ja tehkää puhtaaksi teidän sielunne totuuden kuuliaisuudessa, hengen kautta, veljelliseen rakkauteen, joka vilpitön olisi, ja olkaa keskenänne palavaisessa rakkaudessa puhtaasta sydämestä." (Piet. 1: 22). Heprealaiskirjeen 13: 1 apostoli kehottaa: "Pysykää vahvana veljellisessä rakkaudessa." Jumalan lasten rakkaus näkyy käytännön elämässä.`"Niin ahkeroikaa kaikella vireydellä teidän uskonne avua osoittamaan ja avussa tointa; ja toimessa kohtuullisuutta, ja kohtuullisuudessa kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, ja jumalisuudessa veljellistä rakkautta. Sillä koska nämät täydellisesti teissä ovat, niin ei he teitä salli löydettää joutilaana eli hedelmättöminä meidän Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Mutta, jolla ei näitä ole, hän on sokia ja ei näe mitään kaukaa ja on unohtanut itsensä olleen puhdistetun entisistä synneistänsä. 2. Piet. 1:5-9. Jos vihollinen saa turmella tunnon lihan tai hengen saastaisuuden kautta, niin yhteys Jumalan valtakuntaan loppuu. Mutta Jumalan sana opettaa: "Jos joku sanoo: minä rakastan Jumalaa, ja vihaa veljeänsä, se on valehtelija, sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän näkee, kuinka hän taitaa Jumalaa rakastaa; jota ei hän näe? Ja tämä käsky on meillä häneltä: joka Jumalaa rakastaa, hänen pitää myös veljeänsä rakastaman." (1. Joh. 4: 20 – 21).


Rakkauden ihanuus ja välttämättömyys ilmenee Paavalin 1. kirjeessä Korinttolaisille, sen 13. luvussa. "Jos minä ihmisten ja enkelein kielillä puhuisin ja ei minulla olisi rakkautta, niin minä olisin kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkuinen. Ja jos minä profeteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet. tietäisin ja kaiken tiedon, ja minulla olisi kaikki usko, niin että minä vuoret siirtäisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin en minä mitään olisi. Ja jos minä kaiken tavarani kuluttaisin köyhäin ravinnoksi, ja jos minä antaisin ruumiini poltettaa, ja ei minulla olisi rakkautta, niin ei se olisi minulle mitään hyödyllinen. Rakkaus on kärsivällinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu. Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele. Ei hän vääryydestä iloitse, mutta hän iloitsee totuudesta. Kaikki hän peittää, kaikki hän toivoo, kaikki hän kärsii. Ei rakkaus koskaan väsy, vaikka profetiat lakkaavat ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo.

Sillä me ymmärrämme puolittain, ja profeteeraamme puolittain. Mutta kun täydellinen tulee, sitten vajaa lakkaa: Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi: mutta sitten kuin minä mieheksi tulin, niin minä hylkäsin lapselliset. Sillä nyt me näemme niin kuin peilistä tapauksessa, mutta silloin kasvoista kasvoihin: nyt minä tunnen puolittain, vaan silloin minä tunnen niin kuin minä tuttu olen. Mutta nyt pysyvät usko, toivo, rakkaus, nämät kolme, vaan rakkaus on suurin niistä."

Jeesus opettaa: "Siitä teitä tunnetaan minun opetuslapsikseni, että te rakkauden keskenänne pidätte." Pyhän Hengen kautta saatu rakkaus tekee Jumalan luontoisuudesta niin paljon osalliseksi, että halu olisi, että kaikki ihmiset saisivat parannuksen armon. Paavali kirjoittaa l. Tim. 2: 1 – 4: "Niin minä siis neuvon, että ennen kaiken pidettäisiin rukoukset, anomiset, toivotukset ja kiitokset kaikkein ihmisten edestä::Kuningasten ja kaiken esivallan edestä, että me rauhassa ja levossa eläisimme, kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa: Sillä se on hyvä ja otollinen Jumalan ja meidän vapahtajamme edessä, joka tahtoo kaikkia ihmisiä autuaaksi, ja että he totuuden tuntoon tulisivat." Uskonveljinä emme voi rakastaa niitä, jotka ovat Jumalan valtakunnan ulkopuolella.

Jumalan lasten keskinäinen rakkaus on koetuksella arkisen elämän keskellä. "Ja että vääryys saa vallan, niin rakkaus monessa kylmenee." Matt. 24: 12. Synti on, joka särkee rakkauden, jopa usein kaikkein läheisimpienkin kanssa. Sen vuoksi on tärkeää, että ahkeroitsemme parannukseen aina synnistä, joka rakkauden rikkoo. Jeesuksen sovintoveri puhdistaa synnistä ja rakkaus jälleen syttyy sydämeen Pyhän Hengen kautta. 1. Joh. 1: 7 "Mutta, jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen, hänen poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä.

Paavali kirjoittaa Kolossalaisille 3: 12-15: "Niin pukekaat siis teitänne niin kuin Jumalan valitut, pyhät ja rakkaat, sydämellisellä laupiudella, ystävällisyydellä, nöyryydellä, hiljaisuudella ja pitkämielisyydellä, ja kärsikää toinen toistanne ja antakaa anteeksi toinen toisillenne, jos jollakin on kannetta toista vastaan: niin kuin myös Kristus teille on anteeksi antanut; niin myös tekin tehkää. Mutta ylitse näiden kaikkien pukekaa päällenne rakkaus, joka on täydellisyyden side, ja Jumalan rauha hallitkoon teidän sydämissänne, johonka te myös kutsutut olette yhteen ruumiiseen, ja olkaa kiitolliset." Rakkaudessa avoimin tunnoin kilvoitellessa saamme nauttia vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Sillä rakkaus on lain täyttymys.

Väinö Lohi
Päivämies 20.5.1981, Keskiviikkona, toukokuun 20. päivänä
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Vanhinten kirjeitä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Touko 2013, 13:50

Vanhinten kirjeitä

Heikki Lampelan, Vilho Lampelan isän, kirje Kokkolan Jumalan lapsille

Möttönen, 17. 10. -33.
Voi rakkaat ystävät, veljet ja sisaret KRISTUKSESSA JEESUKSESSA. Armo olkoon TEILLE ja RAUHA JUMALALTA, meidän Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta.

En osaa niin sanoiksi asettaa, kuinka tunnen suurta Jumalan hyvyyttä ja armoa, laupeutta ja rauhaa, iankaikkisen elämän ihanaa, elävää toivoa. Että on synnit, viat ja heikkoudet anteeksi tälläkin armon hetkellä Jeesuksen veressä hänen pyhään nimeensä. Että näinkin tottelematon, kovakorvainen ja hidas uskomaan Jumalan hyvyyttä, armoa ja laupeutta omalle kohdalleen kuin olenkin, näin kuitenkin on Isä niin armollinen ja laupias, että lapsenaan kantaa ja synnit Poikansa ansion tähden anteeksi antaa ja siinä osallisuudessa ja sanansa ja henkensä valkeudessa kuljettanut on ja edelleen kuljettaa, että näin uskallan paljon Häneen luottaa.

Herran apostoli sanoo: "Että siis me olemme uskosta vanhurskaaksi tulleet, niin meiltä on rauha Jumalan kanssa, meidän Herran Jeesuksen Kristuksen kautta." Tätä rauhaa ei käsitä muut kuin ne vain, jotka uskovat Jeesukseen niin kuin Raamattu sanoo. Ja niitten ihmisten kautta sitten Jumala tahtonsa tiettäväksi tekee, eikä mitenkään muutoin.

Siis Herra Israelin Jumala, ole meille armollinen ja armahda meitä Sinun kansasi jääneitä, sillä totta on kuten vanha Siioni valittaa aikoinaan: "Sinun pyhäsi ovat vähentyneet ja uskolliset ovat harvat ihmisten seassa." Totta on, harvat. Harvat ovat uskolliset verrattuna suurta maailman joukkoa pyhineen ja pahoineen ja kaikkine riettauksineen. Niin kysyivät kerran ihmiset Jeesukseltakin, kun hän puhui taivaallisen Isänsä tahdosta ihmisille: ”Herra, vähäkös niitä on, jotka autuaaksi tulevat?" Heistä tuntui tietenkin, että on vaikeaa ihmisen tulla autuaaksi. Ja kyllä se on totta, että vaikeaa se on meidänkin aikana ihmisen lihalle ja omalle tahdolle, kunnialle ja kukkarolle, että luopua kaikesta tässä maailmassa. Luopua kunniasta, entisistä ystävistä ja luopua tämän maailman rikkaudesta ja tavarasta. Luopua kuten suuri mestari sanoi erään kerran. rikkaalle nuorukaiselle, joka oli kaikki käskyt lapsuudesta pitänyt: "Yksi sinulta vielä puuttuu: mene ja myy kaikki ja anna vaivaisille." Jaa tuo tavaravarastosi köyhille! "Hän tuli murheelliseksi ja meni pois", sanoo mestari. Oppilas, joka oli häntä seuraamassa, ei voinutkaan luopua tämän maailman hyvyydestä, vakka oli saanut sisimmässään vakuutuksen: tuo mies on enempi kuin ihminen, hänellä on suurempi valkeus ja laveampi katsantokanta kuin tavallisella kuolevaiselta. Mutta ei voinutkaan sydän irtaantua maallisista, kun tavaraa oli paljon. Täytyi luopua tuosta sielun lunastajasta. Tuli murheelliseksi ja t meni pois: pois Jeesuksen lähettyviltä. Ei kärsinyt kuulla elämän Herran puheita.

Voi, ettei aikanamme kenenkään kävisi näin ikävästi, että joutuisi iäisen onnensa ja autuutensa jättämään tämän maailman tavaran tähden. Voi – –. Vieläkin sanon: Voi, ettei aikanamme kenenkään ihmisen kävisi näin ikävästi. Meni pois — – . Pois siitä vapaasta kaupungista, pois iäisyysmatkamiesten seurasta. Pois Jumalan armon ja autuuden osallisuudesta. Rukoilkaa rakkaat matkaystävät minun ja koko perheeni ja kaikkein kovaosaisten puolesta, ettei tämän maailman murhe ja ahdistus pimittäisi minulta sitä valkeutta, mihin Jumala, rakas Isä, Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden ja kautta on kutsunut ja maailmasta valinnut omasta sulasta armostaan ja isällisestä hyvyydestään minua ja meitä kaikkia valituitaan kohtaan.

"Katsokaa,” sanoo apostoli. Pysähtykääpä oikein tarkoin tutkimaan ja katsomaan sitä suurta Jumalan armoa ja hyvyyttä, minkä Hän meille on osoittanut, että me, me heikot ja epäileväiset, tottelemattomat ja kovakorvaiset, kärsimättömät Jumalan lapsiksi nimitetään. – – Jumalan lapsiksi, Jumalan perillisiksi Kristuksen kanssa. Voi, voi Jumala, rakas Isä! Ole kiitetty ja ylistetty iankaikkisesti.'' Niin – mekin pääsemme taivaaseen. Kuulkaa ja uskokaa Herran sanaa, joka kuuluu: "Te olette pyhät ja puhtaat sen sanan tähden, kuin minä teille sanoin. Ette te minua valinneet, vaan minä valitsin teidät ja sääsin teidät, että te menisitte hedelmää tekemään ja teidän hedelmänne Pysyisi. Näin kuuluu Herran sana. Mutta kun ei kykene tekemään hedelmää. Ei muuta kuin huonoa hedelmää. Niin mitäs sitten? Ja taivaaseen uskaltaa toivoa. Niin siinä on uskolle tilaa„ ei tätä järjellä käsitetä, ei.

Jos Jumala on puolestamme, kuka voi meitä vastaan olla? Kuka voi kadottaa? Jeesus Kristus on meille Jumalalta tehty viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Hänen turvissaan on rauhaisaa lasten tehdä matkaa. Hän voimallaan ja armollaan meitä aina kantaa jaksaa. Näin olemme kuin olemmekin Jumalan lapsia uskomalla Jumalan sanat ja lupaukset.

Kertokaa sydämen rakkaat terveiset Silialaan, Ilmolaan, ja kaikille. Olkaa tervehditty Jumalan sydämellisen laupeuden kautta minulta ja meidän äidiltä ja koko perheeltämme. Uskomme ja kärsimme vähän aikaa vielä. Vähän aikaa vain meidän tarvitseekaan uskoa, kun pääsemme lepoon. Ja levon aika on pitkä ja suloinen. Kannattaa luopua kaikesta. Kannattaa panna pois kaiken mikä estää.

Jumala teitä ja meitä siunatkoon, toivoo heikko veljenne uskossa ja osallinen vaivassa ja valtakunnassa.
H. Lampela
Päivämies 22.4.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Jumalan kansan sota

ViestiKirjoittaja Taavi » 10 Joulu 2013, 17:03

Kaikki tulee Jumalalta, onni ja onnettomuus, elämä ja kuolema, köyhyys ja rikkaus

Siir. 11: 14
Tuomion alla elävän ihmisen osana on ainainen pelko ja murhe. Aika rientää nopeasti ja kuoleman varjo lepää kaiken yllä. Nekin, jotka ovat kunnian ja rikkauden tavoitteen saavuttaneet, kadottavat sen virran mukana. "Tänä päivänä kuningas ja huomenna kuollut." Jokaisen on yksin synnyttävä tänne ja yksin kuoltava. Kaikki täällä on vain hetken kestävää ja arvotonta. Onni, jota jokainen tavoittelee, on ikään kuin kukka, joka koskaan ei kuki ilman Jumalan armoa. Vasta silloin, kun armo kohtaa langenneen, on hän onnen löytänyt. Suurin onnettomuus kohtaa silloin, jos tämä lyhyt elämän aika saa kulua loppuun tämän maailman hyvyyksiä tavoitellen.

Jumalan sana osoittaa, että jumalattoman tasaisen tien kulkijan loppu on oleva helvetin syvyys. Oman syyllisyytensä kannustamana uskoton ihminen koettaa rakentaa itsellensä turvapaikkoja, joiden alttareilla hän uhraa omien saavutustensa tuloksia. Sokeudessansa ei hän huomaa, että oma minuus estää näkemästä Vapahtajaansa, joka otti pois maailman synnit ja lahjoitti anteeksiannon. Onnettomuudet ja kärsimys tulevat myöskin Jumalan kädestä, joiden kautta Hän ajaa ihmistä sitä turvapaikkaa kohden, joka ei ole ihmisen tekemä. Siellä on armo ja anteeksiantamus Jeesuksen veren kautta. On tultava ansiottomaksi ja vapauduttava omahyväisyydestä niin tarkoin, että avuttomasta sielusta pääsee esiin tuo hätähuuto: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!" Ahneus ja kunnianhimo tulivat lankeemuksessa ihmisen sydämeen. Kateus ja viha on siitä alkaen saattanut maailman aina vain onnettomammaksi. Tämän maailman rikkauksia tavoitellen kulkee tie kadotusta kohden. "Moni on köyhä suuressa rikkaudessansa ja moni on rikas köyhyydessänsä." Köyhyyden ja puutteen keskellä muodostuu parhaiten se maaperä, jossa Jumalan sanan siemen kantaa runsaan hedelmän. Rikkaus ja yltäkylläisyys kovettavat usein ihmissydämen, ja silloin siemen putoaa kovaan maahan.

Rakkaus muodostuu siunaukseksi silloin, kun Jumalan armo kohtaa ihmisen ja hän ymmärtää sen Jumalan lahjana saaneensa. Uskoton ihminen on elämän vanki. Synti kahlehtii häntä ja pitää häntä orjana. Vain Jumalan armo voi tehdä vapaaksi. "Vankeudesta tullaan kuninkaalliseen valtaan, ja se joka kuninkaalliseen valtaan syntynyt on, köyhtyy." Jeesus Kristus voitti kuoleman vallan ja teki vapaaksi Hänen verensä kautta puhtaaksi tulleet. "Oi kuolema! Kuinka hyvin sinä teet tarvitsevalle, joka heikko ja vanha on." Onneton se ihmispoloinen, joka rauhatoinna vanhuuden päivänsä viettää, ainoana seuralaisenaan turvattomuuden tunne ja kuoleman pelko. Elämän kirjassa säilyy vain niiden nimet, jotka ovat nöyryyden portin kautta tulleet sisälle Jumalan valtakuntaan ja puhdistaneet vaatteensa Karitsan veressä. Armo virtaa alhaalla, eikä kukaan jää siitä osattomaksi, joka ottaa sen vastaan vilpittömin tunnoin. Jumalan lapsen tie on jatkuvaa parannuksen tekoa loppuun asti. Anteeksiantamus ja anteeksipyyntö pitävät oikealla tiellä. Rakkaus Jumalan valtakuntaa kohtaan ja pienen
paikalla pysyminen on oikea uskon tunnus. Usein kuulee Jumalan lasten valittavan omaa huonouttaan, se onkin oikea, Jumalan mielen mukainen murhe. Kun ihminen pienenee, niin Jeesus-lapsi kasvaa hänessä ja se tallin seimi, josta aasit söivät, on muuttunut hengen asuinsijaksi. Jumalan seurakunta hoitaa omat lapsensa ja siellä on uupuneen hyvä olla. Sieltä kuuluu autuuden ja ilon ääni, kun synnit ovat anteeksi Jeesuksen kautta ja rauha omalla tunnolla. Jumalan lapsi voi puhtain tunnoin sanoa: ”En minä kuole, vaan elän Herran tekoja luettelen."

Jumalan rauhan terveisin
Lauri Kantonen
Päivämies 2.12.1964
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

Re: Jumalan kansan sota

ViestiKirjoittaja Taavi » 17 Joulu 2018, 17:15

Etkös hyvää siementä kylvänyt peltoos


Herra JEESUS käytti taivaan valtakunnasta monia vertauksia. Hän mm. sanoi: taivaan valtakunta oa ihmisen vertainen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta kun oras rupesi kasvamaan ja hedelmän kantoi, silloin näkyivät myös ohdakkeet. Sillä maa, joka sateen sisällensä särpää, joka usein sen päälle tulee, ja kasvaa tarpeellisia ruohoja niille, jotka sitä viljelevät, se saa siunauksen Jumalalta. Mutta joka orjantappuroita ja ohdakkeita kasvaa, se on kelvoton ja lähin kirousta, jonka loppu on, että se poltetaan. Mutta perheen isännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: Herra, etkös hyvää siementä kylvänyt peltoos. Mistä siis sillä on ohdakkeet. Vastaus oli perheen isännältä: ihmisten maatessa tuli hänen vihollisensa ja kylvi ohdakkeita nisuin sekaan, ja meni pois. Palvelijat sanoivat hänelle: tahdotkos, että me menemme ja kokoomme ne. Mutta hän sanoi: en, ettette ohdakkeita kootessan ne myös tempaisi ynnä heidän kanssansa nisuja pois.

Hyvä siemen on Jumalan sana, joka taivaasta tuli lupauksen sanana Eedenin paratiisissa. Tässä maassa oli käynyt niin täydellinen siemenkato, että kun Jumala tarkasti langennutta ihmissukukuntaa. Hän totesi: kaikki ovat pois poikenneet, ynnä kelvottomiksi tulleet, ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei yhden yhtäkään.

Sen tähden piti siemenen tulla taivaasta. Herra Jeesus oli hyvä siemen, jonka piti pudota maahaan ja kuolla. Ellei maahan pudonnut nisun jyvä kuole, se jää yksin. Mutta jos se kuolee, se tuottaa paljon hedelmää. Tätä taivaallista siementä käski Herra Jeesus opetuslasten kylvää ihmislasten sydämen maahan. Ei siis ollut vika siemenessä, eikä kylväjässä. Kun oras rupesi kasvamaan ja kantamaan hedelmää, näkyivät myös ohdakkeet. Ohdakkeen kylvi ihmisten maatessa hänen vihollisensa. Vihollisella oli otollinen kylvöaika, kun ihminen makasi huolettamana oman sielunsa autuudesta, niin kuin Herra Jeesus vertauksessa sanoo. Mutta ne, jotka orjantappuroihin lankesivat, ovat ne, jotka kuulevat, ja menevät pois ja tukahutetaan surusta, rikkaudesta ja elämän hekumasta, eikö kanna hedelmää. Suru, rikkaus ja elämän hekuma ovat rikkaruohoja, jotka tukahduttavat monen sydämeen kylvetyn Jumalaa valtakunnan evankeliumin, ettei ihminen lähde Jumalan joukon kanssa vaivaa kärsimään.

Tällä ajalla ovat Jumalan lasten murheena ja huolena televisio, keskiolut, tämän maailman muotihulluus, ajallista mukavuutta rakastavan ihmisen perhesuunnittelu, bingot, lotot, veikkaukset, kaikenlaiset arpajaiset, sekä Suomen kansan suurin epäjumala, urheiluhulluus. Lisäksi ovat sunnuntaikiireet; marjastus, kalastus, metsästys, sekä hengellisen maailman tarjoamat kiireet, kirkkomusiikit eri-ikäisten kerhot, lähetyspiirit jne.

EI OLE ihme, jos palvelija nähdessään tämän kaiken esitti perheen isännälle, tahdotkos että me menemme ja kokoomme ohdakkeen nisujen seasta. Mutta isäntä ei tätä sallinut. Hän sanoi: ettette ohdakkeita kootessanne myös tempaisi ynnä heidän kanssansa nisuja pois. Tähän Raamatun kohtaan ovat monet nojanneet tällä ajalla, kun on Jumalan valtakunnasta varoitettu television vaarallisuudesta. Sanotaan: ette saa teroittaa rauhanyhdistyksen jäsenyydestä, eikä saa jättää tervehtimättä.
Herra Jeesus neuvoo oikein kädestä pitäen viallisen veljen hoitamiseen: Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä, jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljes voittanut. Me ihmisinä olemme hyvin herkkiä rikkoneen kohdalla menettelemään juuri niin kuin ei saisi menetellä: nykkisimme hänet pois. Mutta Jumala tahtoo vielä pelastaa vikaan joutuneet. Niin ei ole myös teidän isonne tahto, joka on taivaissa, että joku näistä pienistä hukkuisi: Sen tähden Herra Jeesus antaa jatko-opetusta rikkoneen veljen kohdalla: mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi eli kaksi kanssas, että kaikki asiat kahden eli kolmen todistajan suussa olis. Taas olisi ihmismieli valmis siihen, että ellei veli taivu parannukseen heti, nykitään se pois. Mutta Herralla Jeesuksella on rakkaus vielä viallista kohtaan. Hän käskee edelleen hoitamaan veljeään: Mutta ellei hän niitä tahdo kuulia, niin sano seurakunnalle, ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja publikaanina. Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös sidotut oleman taivaissa ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaissa.
Elon ajalla sanon minä elomiehille: kootkaa ensin ohdakkeet,ja sitokaa heitä lyhteisiin poltettaa, mutta nisut kootkaa minun aittaani. Jumalan valtakunnasta ei ole oman huonouden ja kelvottomuuden tähden kukaan joutunut pois, ohdakelyhteisiin, vaan tottelemattomuuden kautta. Ja ei yhdenkään asuvaisen pidä sanoman: minä olen heikko, että kansalle, joka siellä asuu, pitää oleman synninpäästö.

ROHKAISTU sinä heikko ja omalta puoleltasi huonoutta tunteva Jumalan armolapsi, uskomaan synnit ja matkan viat anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintaveressä.
Jumalan armovoima meitä kantaa, kunnes pääsemme taivaaseen. Ei siellä enää muisteta, Ett' ompi oltu sodassa; Ei turmeluskaan ahdista, vaan kaik' on tyyntä, suloista.
Vähin veljenne vaivassa ja valtakunnassa. Jumalan rauhan terveisin.

Eino Kajava
Päivämies 13.2.1974


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 17 Joulu 2018, 17:15
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron