Emil Suoraniemi: Kadotustuomio vältetty

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Emil Suoraniemi: Kadotustuomio vältetty

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Helmi 2010, 19:16

Kadotustuomio vältetty

Room. 8: 1-11

Edellisen luvun lopussa apostoli Paavali synkeänä huokailee sitä syntisyyttä, jota kristittyriepukin vielä joutuu lihassaan kantamaan matkatoverinaan. Tuota omaa viheliäisyyttään katsellessaan tuntee, että ei tässä ole mitään muuta mahdollisuutta, kuin se että kadotus on edessä — ei itsestään löydä mitään hyvää. Mutta siinä luvussa apostoli opettaa meitä katsomaan Herraan Jeesukseen, jossa on voittomme. Niin tässäkin edelleen osoitetaan meille Jumalan Karitsaa, joka on ottanut pois maailman synnit. Ei enää ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Laki kyllä määrää synnin tähden kuolemaan ja kadotukseen, mutta syntiselle on kuitenkin Jeesuksessa Kristuksessa elämä ja vanhurskaus.

Lain kautta oli mahdotonta saavuttaa kelvollisuutta Jumalan edessä. Mutta sen, mikä oli mahdotonta, Jumala teki. Hän lähetti oman poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa. Hänessä synti tuomittiin, vaikka hän oli synnitön — meidän edestämme, että me tulisimme vanhurskautetuiksi. Niin tuli lain vaatima vanhurskaus täytetyksi meissä. Mutta samalla myös meihin tuli uusi mieli niin, että me emme halua vaeltaa lihan mukaan, vaan hengen mukaan. Kyllä liha tukkii itseään määrääjäksi vielä kristitynkin matkalla. Kristitty on sitä vastaan sodassa, ettei liha saisi johtaa, sillä se johdatus vie kuolemaan. Lihan mieli on vihollisuutta Jumalaa vastaan. Se mieli ei voi alistua Jumalan lain alle.

Mutta ne, jotka ovat lihan hallittavina, eivät voi olla Jumalalle otolliset. Parannuksessa ja uudestisyntymisessä loppui lihan hallitus, ja tuli hengen hallitus sijaan. Liha vielä sittenkin yrittää kysyä valtansa perään. Voi kuinka moni ihmisparka on lähtenyt elämään lihalle lihan jälkeen silloinkin, kun on laittanut television kotiinsa. Siitä kaikki synnin saasta tulee. Minne olet joutunut? On tapahtunut niin suuri vahinko, että armon alta joutunut tuomion alle. Jos et syntiä hylkää, kadotustuomio pysyy päälläsi.

On olemassa se mahdollisuus, että vielä Jumalan suuresta armosta, saat täällä armonajassa kaikki syntisi anteeksi, ja pääset tuomion alta armon alle. Kyllä sinä itse tiedät, minne olet joutunut. Jumalan rauha, joka ennen oli povessasi, on mennyt. Epätoivo on tullut tilalle. Jumalan tahto on, että ihminen luopuisi kaikesta siitä, mikä erottaa pois hänestä, ja antamalla antaa kaikki synnit anteeksi. Usko siis sinä vikaankin joutunut, Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä anteeksi kaikki synnit. Kun tämän uskot, saat Jumalalta voiman välttää syntiä ja kaikkia vihollisen viettelyksiä. Jumalan henki kuljettaa hallitessaan, sellaista tietä, että synti on pantava pois kokonaan. Ei sitä saa rakastaa missään muodossa, lihalla on kyllä rakkaus sinnepäin.

Sinä Karitsan kihlattu morsian, sinä ihana taivaan hääjoukko, joka olet uskollisuutesi lupaukset Veriyljällesi antanut, seurataksesi häntä päiväsi loppuun asti. Usko rakas matkaystäväni, kaikki huonoutesi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä rauhaan, vapauteen ja iloon asti. Muistakaa minuakin heikkoa rakkaudella kantaa Isän sydämelle, että Jumala varjelisi jalkani kompastumasta.

Vähin veljenne uskossa
Emil Suoraniemi
Päivämies 5.4.1972
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Jumalan temppelin puoleen

ViestiKirjoittaja Taavetti » 24 Marras 2010, 20:22

Jumalan temppelin puoleen

Ps. 138: 2 – 7

Daavidin ajalla Jumalan liiton arkki oli kankaisessa majassa silloinkin, kun Daavid kuninkaana asui setripuisessa linnassa. (2. Sam: 7:2). Kuitenkin hän halusi olla mukana juhlajoukossa, että näkisi ja saisi osallistua majan kauniiseen jumalanpalvelukseen. Siellä pidettiin kaunis jumalanpalvelus, kun siellä oli liitonarkki, armoistuin ja Jumalan henki hoiti sovituksen virkaa seurakuntansa keskellä. Daavid henkilökohtaisesti joutui usein kääntymään armoistuimen puoleen, sieltä vastattiin aina hyvillä ja lohduttavilla sanoilla, julistettiin kaikkien syntien anteeksiantamus Hänen armonsa rikkauden mukaan.

Vanhan liiton matkamiehen uskonelämän elinehto oli, että Jumala oli armoistuimellaan, ja oli kansalleen armollinen. Jesajakin ihailee samaa ja sanoo: "Sinä vuonna, jona kuningas Ussia kuoli, näin minä Herran istuvan korkialla ja korotetulla istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät templin." (Jes. 6:1). Psalminkirjoittaja tarkoittaa samaa sanoessaan, "korkeat ja kuninkaalliset asiat saarnataan Siionissa." Daavidille sanottiin: "Niin on myös Herra sinun syntis ottanut pois, ei sinun pidä kuoleman." Armahdettuna syntisenä kuningas tiesi, että Jumalalle ei kelpaa jumalaton meno. Mutta kun hän oli nöyrtynyt parannukseen, hän veisaa: "Mutta minä menen sinun huoneeseesi sinun suuressa laupiudessas, ja kumarran sinun pyhään templiis päin sinun pelvossas." (Ps. 5: 8)

Samoin meidänkin, tämän ajan Jumalan lasten, tulee kääntyä Jumalan temppelin puoleen, ja kaikkien ihmisten tulisi kääntyä. Mikä on se temppeli? Paavali sanoo efesolaisille: "Niin ettepä te silleen ole vieraat ja muukalaiset, vaan pyhäin kylänmiehet ja Jumalan perhe. Apostolein ja propheettain perustuksen päälle rakennetut, jossa Jeesus Kristus paras kulmakivi on. Jonka päälle kaikki rakennus toinen toiseensa liitetään, ja kasvaa pyhäksi templiksi Herrassa." (Ef. 2: 19 - 21). Tässä majassa ovat kaikki jumalanpalvelusvälineet ja armoistuin. Jumala on Jeesuksen asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen veressään. (Room. 3: 25). Jumalan huoneessa kaikuu evankeliumin saarna. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmoittaa uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: "Vanhurskaan pitää elämän uskosta." (Room. 1: 17). Jeesuksen sovintoveri priiskoitetaan saarnatussa evankeliumin sanassa, Pyhän Hengen kautta. Kun ihminen sen sanan uskoo, hänen sielunsa puetaan, kuten tuhlaajapoika, parhaisiin vaatteisiin — Kristuksen vanhurskauteen.
Siihen ovat karkki Jumalan omat visusti verhottu, sillä Hänen viittansa liepeet täyttivät temppelin. Kun synnit on täällä armon ajassa anteeksi saarnattu ja anteeksi uskottu, ne totisesti ovat taivaassakin anteeksi. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Ottakaa Pyhä Henki: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt." (Joh. 20: 22 - 23). Vanhurskaan tulee elää tästä uskosta.

Vielä Daavid julistaa Jumalaa siitä, kun Jumala antaa hänen sielullensa suuren voiman. Mikä on se voima, joka on pitänyt tätä hengellistä temppeliä koossa vuosituhannesta toiseen, ja vieläkin pitää? Paavali vastaa: "Mutta nyt pysyvät usko, toivo, rakkaus, nämä kolme, vaan rakkaus on suurin niistä." (1. Kor. 13: 13). Usko sen tähden matkaystäväni, Jeesuksen nimessä ja veressä syntisi ja kaikki uskomisen esteet anteeksi, ja ole lohdutettu Jumalan armolupauksilla. "Ja maja pitää oleman päivän varjoksi hellettä vastaan, ja turva ja varjelus rajuilmaa ja sadetta vastaan." (Jes. 4: 6)

"Oi rauha sulle, Siion, ja valo huoneisiis, Sun parastasi etsin, ja liityn ystäviis." Virsi 213: 4"

Hannu Utriainen
Päivämies Keskiviikkona lokakuun 28 päivänä 1970
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 03 Touko 2011, 19:50

Eivät jumalattomat kestä tuomiolla


"Autuas on se, joka ei vaella jumalattoman neuvossa, eikä seiso syntisten tiellä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat! Ps. 1.

Onkos Jumalan lapsen tuntomerkki se, joka on niin monesti sanottava kanssaihmisille: "Ei kiitos." Kun tuo sielunvihollinen on niin lähellä kuiskuttamassa, että kyllä tuo ei sinua haittaa, mitä pahaa tuossa on olevinaan. Niin sanon teille, rakkaat matkaystävät, veljet ja sisaret, että on hyvä, kun meitä maailma vihaa, eikä ole saanut pauloihinsa. Sen tähden psalmin laulaja sanoo: "Eivät jumalattomat kestä tuomiolla, eikä syntiset vanhurskasten seuraa." Kun Jumalan sanaa elävästi saarnataan, niin se on syntiselle ihmiselle katkeraa kuultavaa. Jumalan sana on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, sen täytyy joko parantaa tai pahentaa. Jeesuksen ja hänen opetuslastensa saarnaa eivät kestäneet Jerusalemin ja sen ympäristön kirjanoppineet ja fariseukset, vaan he pakenivat ja hankkivat kansan suosiota, saadakseen totuuden julistajat hävitetyksi, ja totinen Jumalan sana pois heidän korviltaan. Ei auttanut se, että he olivat valittua kansaa, vaan totinen Jumalan sana puuttui heidän sydämistään.

Voi, rakkaat matkaystävät, meillä ei ole varaa lähteä elämän tietä laajentamaan ja Herraa Jeesusta neuvomaan, eikä Jumalan sanaa nykyaikaistamaan, kun yksi on vakaa ja varma. Se on Jumalan sana, joka ei muutu. Se oli maailman alusta sama, ja on maailman loppuun asti joka ei muutu. Tämä on hyvä muistaa, Jumala on sama maailman alusta, tänään ja huomenna ja iankaikkisesti. On turvallista pysyä elävän Jumalan sanan valossa, joka ei heitä synnille mitään tilaa. Me ihmiset olemme syntisiä, mutta Herra Jeesus maksoi meidän syntimme viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan Golgatan keskimmäisellä ristillä ja jaksoi antaa ryövärillekin synnit anteeksi.

Rakkaat matkaystävät, on turvallista uskoa syntinsä anteeksi ja pestä tahraantunutta matkapukua Jeesuksen verellä, josta sanotaan, että vaikka sinun ja minun syntini olisivat veriruskeat, niin ne lunta valkoisemmaksi tulevat ja siirretään vielä niin kauas, kuin itä on lännestä, eikä ikinä enää muisteta. Niin pysytään tässä vanhanaikaisessa uskossa ja lapsina, ja turvattomina Herran Jeesuksen seuraajina ja maailman pilkattavina, josta on niin elävästi sanottu, että kun tuonelan virran toiselta puolen katseltiin maailman pilkkaamia Jumalan lapsia, niin he joutuvat sanomaan, että "nuoko ne ovat niitä Jumalan valituita, joita pidimme hulluina, emmekä minäkään pitäneet."

Kuule, sinäkin epäuskon lapsi, tämä on totta. Sen Pyhä Henki sanelee, joten ota vaari totuuden sanasta. Sinulla on vielä armon aikaa, niin uskon ja rukoilen puolestasi: älä anna sielunvihollisen pettää itseäsi! En ole malli- Jumalan lapsi, olen huonoin elämäntien kulkija, vaan toivon, että Herra Jeesus sinusta herättäisi paremman Jumalan lapsen ja sinä minua sitten kantaisit rukousten käsivarsilla, ja neuvoisit minua huonoa ja niin monessa puutteellista elämäntien matkaajaa. Sanon vielä apostoli Paavalin sanoin toistamiseen, että "sitä pahaa, mitä minä teen, sitä en tahtoisi tehdä, ja sitä hyvää, mitä tahtoisin tehdä, sitä minä en tee." Mutta on lupa uskoa syntinsä ja kaikki heikkoudet Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa veressä anteeksi. Niin uskomme pahoina pyhiksi ja syntisinä vanhurskaiksi, niin silloin ei olla uskomassa ansiosta vaan armosta.

Vähin veljenne, Antti Petäjäaho
Päivämies 7.9.1961
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 21 Joulu 2012, 19:20

Keisarille mikä keisarin on ja Jumalalle, mikä Jumalan on


"Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat. Ja he lähettivät hänen tykönsä heidän opetuslapsensa Herodialaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tiedämme sinun totiseksi, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, et myös tottele ketään: sillä et sinä katso ihmisten muotoa. "Sano siis meille, kuinka luulet? Sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei? Mutta kuin Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa, sanoi hän: mitä te ulkokullatut kiusaatte minua? Osoittakaa minulle veroraha. Niin he antoivat hänelle verorahan. Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus? He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaa keisarille, mitkä keisarit ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat. Ja kun he nämät kuulivat, ihmettelivät he ja luopuivat hänestä ja menivät pois." (Matt. 22: 15 – 22)

Kun Herra Jeesus julisti Jumalan valtakuntaa ja sen evankeliumia, hän joutui kosketuksiin monenlaisten ihmisten kanssa. Lukemattomat onnettomat, ajallisissa ja iäisyysasioissaan umpikujaan joutuneet, tulivat hänen luokseen neuvoa kysymään. Eikä heidän tarvinnut lähteä koskaan avuttomina ja neuvottomina Mestarin luota pois. Hänellä oli aina rakastava sydän ja avoimet korvat jokaisen omista mahdollisuuksistaan tyhjennetyn ihmisen hädälle. Eikä hän rajoittunut tyydyttämään vain heidän ajallisia tarpeitaan, parantamaan sairauksia ja lieventämään kärsimyksiä. Hän tarjosi tavallisesti neuvonsa ja parantavat lääkkeensä ensin ihmisen perusonnettomuuteen, syntisairauteen, ja auttoi siten hänet jaloilleen ja uuteen elämään. Mutta kaikki ihmiset eivät tulleet Jeesuksen luokse todellisen hädän pakottamana saadakseen vastauksen elämänsä kipeimpiin kysymyksiin. Päinvastoin oli ihmisiä, jotka tulivat Herraa Jeesusta opettamaan eivätkä häneltä neuvoa kysymään. Heidän tarkoituksenaan oli vain "taistella, Herraa ja Hänen voideltuansa vastaan." (Ps. 2. 2) saada hänet sanoista solmituksi ja mikäli mahdollista myös tapetuksi. Tällaisista vääristä neuvonkysyjistä yllä oleva tekstimmekin kertoo.

Liikkeellepanevana voimana ja mahtina Herraa Jeesusta vastaan käydyssä taistelussa toimivat farisealaisen hengellisyyden johtohenkilöt, sen ajan hengelliset voimamiehet. Heitä ja heidän kaltaisiaan ei ollut suinkaan Herran Jeesuksen jalkain juureen ajamassa neuvottomuus ja omien syntien hätä. Heillä oli päinvastoin tuotavaa sylin täydeltä tuomisia, oli rukouksia, oli paastoja, he olivat antaneet almuja, hartaudesta heillä ei ollut puutetta. Maailman hengelliset eivät kaihda mitään taistelukeinoja silloin, kun on kysymys hyökkäyksestä Herraa Jeesusta ja Hänen valtakuntaansa vastaan.

Niinpä nytkin mallihurskaat fariseukset olivat valmiit liittoutumaan henkisessä ylemmyydentunnossaan muita halveksien, uskonnollisesti välinpitämättömien herodilaisten kanssa, jotka pyrkivät päinvastoin, kuin heidän kiihkokansalliset aatetoverinsa, alistamaan maan Rooman valtikan alle. Alhaisiakaan keinoja ei kaihdeta, kunhan vain päästäisiin päämäärään, Jeesuksen ja hänen valtakuntansa hävittämiseen. Herran Jeesuksen läheisyydessä saatu paha omatunto ei ollut johtanut hänen vastustajiaan parannuksen askelille. Vihastuneina Herran Jeesuksen puheista, sydän tulvillaan kavalia juonia fariseukset ja herodilaiset tulevat kyselemään neuvoa: onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei? – Tehty kysymys oli erittäin kavalasti viritetty ansa. Vastasipa Herra Jeesus myöntävästi tai kieltävästi, hänen vastustajansa pääsisivät häntä syyttämään.

Jos Herra Jeesus olisi kieltänyt keisarille maksettavat veron oikeutuksen, roomalaisystävälliset herodilaiset olisivat voineet syyttää Herraa Jeesusta kapinahankkeista esivaltaa vastaan. Jos taas Herra Jeesus olisi vastannut myönteisesti kysymykseen, häntä olisi voitu syyttää epäisänmaallisesta mielenlaadusta. Mutta Herra Jeesus näki, luokseen tulleiden kyselijäin todelliset aikeet, hän tunsi heidän sydämensä, näki pintaa syvemmälle. He olivat ulkokullattuja. Heidän aseinaan olivat imartelu ja petos. "Ja ei tarvinnut, että joku olisi ihmisestä todistanut, sillä hän tiesi, mitä ihmisessä oli." (Joh. 2: 25).

Herra Jeesus näki heidän epäuskoiset, murtumattomat sydämensä. Kuitenkaan Herra Jeesus ei ajanut tunkeilijoita luotaan. Hän ei myös ruvennut suoraan vastaamaan heidän kysymyksiinsä, vaan hiljentää vastustajat panemalla heidät itse vastaamaan. Saakoon keisari takaisin omansa. Tärkeintä on, että Jumala saa takaisin omansa, sen, minkä hän on luonut ja lunastanut. Herra Jeesus kosketti vastustajien kipeintä kohtaa, heidän Jumalasuhdettaan. Herra Jeesus näki heidän perusvikansa, epäuskoisen ja pahan omantunnon. Sydämen pahuudesta johtui heidän väärä suhteensa ajalliseenkin elämään. Herran Jeesuksen kipeä leikkaus ei saanut kuitenkaan parantaa. He vaikenivat ja lähtivät neuvottomina pois rakentaen näin vuoteensa` helvettiin.

Teksti kertoo, miten Herra Jeesus suhtautui maalliseen esivaltaan ja miten hän tahtoo myös meidän kaikkien siihen asennoituvan. Herra Jeesus oli itse tien näyttäjänä tässäkin asiassa. Herra Jeesus ei koskaan ruvennut muuttamaan vallitsevia oloja, elleivät ne häirinneet ihmisen suhdetta iankaikkiseen Jumalaan. Hän oli itse kuuliainen korkeimmalle esivallalle, Jumalalle, vieläpä kuuliainen ristinkuolemaan saakka. Mutta myös maallisessa kutsumuksessaan hän oli kuuliainen sille esivallalle, jonka alamaisuuteen hän kuului. Hänen suhteestaan lapsuus- ja nuoruusiän esivaltaan, hänen vanhempiinsa, evankeliumin kirjoittaja sanoo: "Hän oli heille alamainen." (Luuk. 2:25) Emme tapaa häntä kapinoimassa tai lietsomassa vihaa roomalaista hallitusvaltaa ja juutalaisia yhteiskuntajärjestystä vastaan. Hän maksoi temppeliveronsa niin kuin muutkin, (Matt. 17: 25) kehottaen antamaan "keisarille, mikä keisarin on ja Jumalalle, mikä Jumalan on."

Sama esivaltaa kunnioittava henki ilmenee myös apostolien kirjasta. Herran apostoli Paavali kirjoittaa Rooman seurakunnalle: "Jokainen olkoon esivallalle, jolla valta on, alamainen, sillä ei esivalta ole muutoin kuin Jumalalta; ne vallat, jotka ovat Jumalalta ne säädetyt ovat. Sen tähden jokainen, joka itsensä esivaltaa vastaan asettaa, se on Jumalan säätyä vastaan, mutta ne, jotka vastaan ovat, saavat tuomion päällensä. Sillä ne, jotka vallan päällä ovat, ei ole hyvintekiöille, vaan pahoille peloksi. Ellet tahdo esivaltaa peljätä, niin tee hyvää, ja sinä saat häneltä kiitoksen. Sillä hän on Jumalan palvelija sinun hyväksesi. Vaan jos sinä pahaa teet, niin pelkää, sillä ei hän miekkaa hukkaan kanna. sillä hän on Jumalan palvelija ja kostaja sille rangaistukseksi, joka pahaa tekee." (Room.13: 1— 4). "Niin antakaa; siis kaikille, mitä te velvolliset olette, sille vero, jolle vero tulee, sille tulli, jolle tulli tulee, sille pelko, jolle pelko tulee, sille kunnia, jolle kunnia tulee."(Room. 13:7).

Kuinka toisenlainen henki huokuukaan meitä vastaan nykyajassa. Tuntuu siltä, kuin aikamme ihmiset olisivat kapinahengen saastuttamia. Kaikki entinen järjestys pitäisi kumota ja sijalle saada uutta. Uskonnon, esivallan ja hyvien tapojen arvovaltaa koetetaan kaikin tavoin heikentää. Kaiken perinteellisen ja pyhän kunnioittaminen pyritään hävittämään. Alistuminen, tottelevaisuus ja velvollisuuden tunto ovat monen mielestä menneisyyteen kuuluvia hyveitä. Tämä kielteisyyden ja kumouksellisuuden repivä henki on saamassa sijaa kaikissa kansankerroksissa. Vapaus on se iskulause, jonka lumoissa niin monet elävät ja asettavat mielivallan ja laittomuuden elämänsä korkeimmaksi ohjeeksi. Monet eivät edes tiedä, mitä vapaus merkitsee. Vapaus merkitsee heille vapautta tehdä syntiä, heille on vapautta pyhän pilkka, lain rikkominen, valhe, siveettömyys ja kaiken jumalattomuuden harjoittaminen. Sielunvihollinen on heidän silmänsä sokaissut niin, etteivät he näe omaa sidottua olemistaan. He ovat todella orjia, synnin orjia, jotka koettavat tuntonsa levottomuutta hukuttaa maailman syntimenossa ja syntijuoksussa. – Oikeuksista puhutaan paljon, mutta velvollisuuksista ja kuuliaisuudesta ei tahdota tietää yhtään mitään. Ei tahdota myöntää, että esivalta on Jumalan tahdosta. Sen sijaan julistetaan mitä voimakkaimmin voiman ja koston oikeutta, oppia kansasta ja ihmisestä, joka on muka voiman ja oikeuden ainoa lähde.

Mistä tämä johtuu? Eiköhän siitä, ettei ole kysytty neuvoa Jumalalta. Tai jos on kysytty, se on tehty vilpillisellä mielellä, eikä ole taivutettu omaa tahtoa uskon kuuliaisuuteen. Jumalan pelko ja kunnioitus on hävinnyt. Ei ole annettu Jumalalle mikä Jumalan on. Syntistä sydäntä ei ole annettu puhdistettavaksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja sovintoveressä. Siitä on ollut seurauksena väärä suhtautuminen Jumalaan ja ajalliseen.

Kysymykseen, miten meidän on suhtauduttava esimerkiksi esivaltaan, yhteiskuntaan ja niiden asettamiin velvollisuuksiin, on vastaus: Hyvän omantuntomme säilyttämiseksi on tarpeen, että tutkistelemme, mikä on hyvän omantunnon mukaista.
Missä kristillisyys on raitista ja Kristuksesta voimansa ammentavaa, siellä annetaan kunnia Jumalalle ja esivallalle. Siellä isänmaatakin palvellaan Jumalan antamana lahjana ja maallinen kutsumuskin kirkastuu siellä Jumalan palvelukseksi. Elämän valoisat, samoin kuin pilviset päivät, otetaan silloin Jumalan kädestä. Tältä näkökulmalta voivat katsella ajallisia ja iäisyysasioita vain ne, jotka ovat nöyrtyneet kysymään neuvoa elämän Herralta Jeesukselta, joka tänäkin päivänä oman pettämättömän lupauksensa mukaan asuu omassa valtakunnassaan. Pyhän Henkensä voimalla Herra Jeesus kuuluttaa vieläkin eläväksi tekevää evankeliumiaan Jumalan valtakunnasta: "Poikani ja tyttäreni, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi."

Sinä arkamielinen, epäilevä ja köyhä Jumalan armolapsi, joka pelokkaana tähyilet uuden vuoden alkaessa tulevaisuuteen, Herra Jeesus elää. Hän on ennenkin tyynnyttänyt myrskyt, vain hän voi sinua lohduttaa ja rohkaista. Usko kaikki synnit ja epäilykset anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja sovintoveressä. Näin saat turvallisin mielin aloittaa uutta armon vuotta. Sinä arkamielinen taivaan Isän armolapsi, saat olla hyvässä turvassa, saat turvallisesti ja luottavasti esittää huolesi hänelle, joka on luvannut loppuun asti hyvän huolen pitää.

Iankaikkinen, laupias Jumala, joka ohjaat kansojen kohtalot! Sinua me kiitämme ja ylistämme, että olet kaikkivoivalla kädelläsi johdattanut kansaamme menneinä aikoina ja antanut sille vapauden ja itsenäisyyden isiemme maassa. Me rukoilemme sinua, jolta kaikki hyvä anti ja täydellinen lahja tulee, anna meidän pitää tämä kallis lahjasi. Ellet sinä, Herra, kaupunkia varjele, niin turhaan vartijat valvovat. Varjele itse valtakuntaamme. Torju ulkonaiset vaarat. Anna rauhan ja yksimielisyyden vallita maassamme, uskon ja rakkauden keskuudessamme enetä. Opeta meitä oikein käyttämään vapauttamme. Varjele kaikkia, joille olet uskonut esivallan viran. Auta koteja ja kouluja kasvattamaan nuorisoa Jumalan pelkoon ja hyviin tapoihin. Siunaa kirkkosi työ kansamme keskuudessa, anna meille kaikille armosi, vaeltaaksemme täällä sinun lapsinasi ja päästäksemme vihdoin taivaalliseen valtakuntaasi.

PAAVO Koskimäki
Päivämies joulukuun 29 päivänä 1971
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Huhti 2013, 19:56

Ei niin, että me olisimme itse meistämme soveliaat


ARMO TEILLE JA RAUHA JUMALALTA, MEIDÄN ISÄLTÄMME, JA HERRALTA JEESUKSELTA KRISTUKSELTA, AMEN.

Vaasan Jumalan lasten puolesta pyydän saada tervehtiä teitä uskoon autettuja matkaystäviäni kautta koko Herran Siionin tällä paljon puuttuvaisella kirjeelläni.

Tunnen tavattoman suurta heikkoutta ryhtyessäni kirjoittamaan lehden palstoille näistä pyhistä, kalleimmista asioista. Ympäristössä asuvien sisarten ja veljien kehotuksesta ja heidän kannustamanaan olen rohkaissut mieleni pyynnöllä, että lukisitte anteeksiantavaisin sydämin nämä rivit, jotka Jumala armossaan suo minun luettavaksenne tuoda. Itsestämme emme kykene mitään julki tuomaan, ellei rakas taivaallinen Isä ohjaa ajatuksiamme, niin kuin veljemme Paavali sanoo korinttolaiskirjeensä 3. luvussa:

"Ei niin, että me olemme itse meistämme soveliaat jotakin ajattelemaan, niin kuin itse meistämme, vaan jos me olemme johonkuhun soveliaat, niin on se Jumalalta, joka meitä soveliaaksi tehnyt on uuden testamentin virkaa pitämään, ei puustavin (kirjaimin), vaan hengen, sillä puustavi kuolettaa, vaan henki tekee eläväksi."

Näin ihminen on asetettu vain välikappaleeksi Jumalan totuuksia julki tuomaan Pyhän Hengen kautta, että ihmiset sen silmin näkisivät ja korvin kuulisivat mitä Herran Henki seurakunnasta seurakunnille sanoo. Tätä. Jumalan antamaa kallista lahjaa olemme koittaneet täällä Vaasassakin toteuttaa. Olemme heikkouden tunnossa yrittäneet järjestää sanankuulotilaisuuksia, Jumalan lasten seuroja, joihin kaikkia on kutsuttu. Herran työ on siksi kallisarvoista – vaikka se tapahtuu pienemmässäkin mittakaavassa, niin kuin se meillä täällä Vaasassa tapahtuu — että kannattaa tehdä työtä niin kauan kuin päivää on. Kannattaa tehdä ihmisille tiettäväksi, kuinka heidän sielunsa laita on, kuinka ihminen tehdään taivaskelpoiseksi, että Jumalalla on vain yksi armojärjestys. On vain yksi raamatunmukainen elävä usko. Tehtävämme ei ole helppoa, ainakaan Vaasassa. Väärän hengellisyyden sekamelska on voimakkaana saanut riehua ja sotkea ihmis-sieluja kuolleeseen jumalisuuteen. Baalin alttareita on melkein joka kadulla. Kirkosta eronneet lahkokunnat muodostavat kukin kaksi joukkoa, onhan Vaasa kaksikielinen kaupunki. Kirkolliset eriseurat myöskin ovat voimakkaina työntyneet esiin monine toimintamuotoineen kahlitsemaan ihmissieluja omavanhurskauden ulkoapäin kauniilta näyttävään muotojumalisuuteen. Julkijumalattoman maailman hyörinä on saanut niin voimakkaat mittasuhteet, että monesti vavisten joutuu tekemään huomioita: Mihin tämä kaikki johtaa. Ellei pyhä sana olisi opettamassa meitä ja antamassa selvyyttä tähän ajan henkeen, niin neuvottomina saisimme odottaa Herran hirmuisen päivän tuloa.

Raamattu täyttyy täyttymistään. Kun ihmiset lisääntyvät, lisääntyy heidän pahuutensakin. Niin oli Noan päivinä, samoin on oleva Ihmisen Pojan päivinä. Monesti tekisi mieli huutamalla huutaa: Ihminen, pysähdy! Jumalan aika umpeutuu, kaiken loppu lähestyy. Pian Herramme tuomari istuu tuomionsa valtaistuimelle tuomitaksensa kaikkia heidän tekojensa mukaan. Silloin maailman kaikkeus häviää. Tottelemattomuus saa hirmuisen, iankaikkisen helvetin palkan. Sen tähden kiiruhda, ihminen, kun vielä armonaika on, ja käy parannukseen. Jumalan valtakunnassa on vielä tilaa. Onhan pelastus kerran kaikille valmistettu Golgatan sovintouhrissa. Jumalan valtakunta vielä kuuluttaa armahduksen evankeliumia. Emme tiedä kukaan kuinka kauan.

Siinä evankeliumissa, joka on alas annettu Jumalan seurakuntaan, on ihmeellinen voima. "Se saarnaa synnit anteeksi, viat kaikki unhottaapi, se rakkauteen opettaa, sydämet kovat sulattaa." Se tekee kadotuksen, lapsesta taivaskelpoisen yhdellä kertaa. Siinä Jumala toisten uskoon autettujen kautta julistuttaa synnin päästön Jeesuksen nimessä ja veressä. On saatu todella kallis armoetu, kun saamme toisiamme siunata täällä maan päällä taivaan rauhalla. Tämän siunauksen turvissa meitä kerran kutsutaan omistamaan iankaikkista kunnian valtakuntaa taivaassa. Asiat on hyvin järjestetty langennutta ihmistä kohtaan.

"Sillä yhdellä uhrilla on hän iankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne jotka pyhitetään." Ja edelleen: "Että Siis meillä, rakkaat veljet, On vapaus mennä pyhään, Jeesuksen veren kautta." Näin veljemme Paavali on ymmärtänyt tämän asian. Tämä on raamatunmukaista uskoa, joka alusta ollut on ja horjumatta seisoo vielä tänäkin päivänä ja niin maailman loppuun asti.

Rakkaat matkaystäväni, hajalla asuvat sisaret ja veljet. On meidän hyvä odottaa tämän uskon omistajina Jeesuksen tulemusta, "jos tuleepi hän tänään tai vielä viipyypi. Sen tähden ahkeroimme vieläkin uskossa tehdä matkaa, että kerran voittajina saisimme siirtyä täältä pahasta maailmasta "Jumalan luona iät' olemaan." Uskomme nytkin kaikki epäilykset ja kaiken mitä tunto synniksi kirkastaa, anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä."

Tauno Suoraniemi
Päivämies 12.2.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Kristuksen oppi Jumalan valtakunnasta

ViestiKirjoittaja Taavetti » 10 Joulu 2018, 08:20

Lauri Perälä:

Kristuksen oppi Jumalan valtakunnasta


Esitän alustukseni kysymysluontoisena siinä toivossa, että päivien osanottajat Jumalan sanan valossa voisivat kysymyksiin vastata. Ensin kysymykset Jumalan valtakunnasta, 1.: Milloin Jumalan valtakunnan perustus laskettiin? 2. Onko Jumalan valtakunta iankaikkinen valtakunta, voidaanko se hävittää maan päältä, sortuuko valtakunta ajan myrskyissä? 3. Voidaanko Jumalan valtakuntaa ihmissilmillä nähdä? 4. Onko Jumalan valtakunnan löytyminen tärkeää, kun on kysymys autuaaksi tulemisesta? Kristuksen oppi: 5. Minkälainen on Kristuksen oppi, mihin se perustuu? Onko ihmiselle tärkeää käsittää tämä oppi autuaaksi tullakseen? 6. Onko tärkeää pysyä Kristuksen opissa?

Näiden kysymysten perusteella käytiin keskustelua.

Milloin laskettiin Jumalan valtakunnan perustus?

ERKKI REINIKAINEN:

Joskus on täytynyt laskea perusta sille, millä pohjalla nytkin meidän elämämme on, missä me elämme, asumme ja olemme, kun on kysymys Jumalan lasten elämästä. Meidän on mentävä ajassa taaksepäin äärettömän kauas, kun tähän kysymykseen etsitään vastausta. Siihen antaa vastauksen meille Pyhä Raamattu Pyhän Hengen kautta, ei mikään ihmisen tieteellinen tutkimus, ei meidän järkemme selvitys, mutta Raamattu Pyhän Hengen kautta myöskin niin, että se valaisee meidän ymmärryksemme näkemään, mitä tästä asiasta kirjoitettu. Joudumme niin pitkälle, josta Psalminkirjoittaja kirjoittaa, kun Isä ja Poika kävivät neuvonpitoa ihmisestä. Ennen kuin mitään oli, oli jo perustus luotu. Uskonsilmillä saamme tuotakin tilaisuutta tarkastella. Kauan sitten luotiin perustus iankaikkisuudessa, joka perustus ja lupaus myös täytettiin sitten täällä ajassa näkyvällä tavalla. Tässä oli selostus Isän ja Pojan neuvonpidosta perustuksen luomisessa. Myöhempi tapaus on se, joka tapahtui syntiin lankeemuksen jälkeen. Tämä onkin kolmas virstanmerkki, luominen oli toinen.

Kun mies ja vaimo lymysivät peljästyksissä sen jälkeen kun oli tapahtunut lankeemus, niin heitä etsittiin. Kuului taivaallisen Jumalan ääni, joka kutsui: Adam, Adam missä olet? Äänellinen saarna alkoi silloin kaikua kutsuvana, etsivänä ja löytävänä. Ja hän löysi, kaksi ihmistä alastomana, jotka, alastomuutensa häpeää tahtoivat peittää omalla teolla, jonka me ` ymmärrämme omaksi vanhurskaudeksi, mutta se peite ei ollut kestävä Jumalan edessä. Mutta tuolloin Jumala kuitenkin ilmoitti miehelle ja vaimolle puhuessaan langettajalle käärmeelle, saatanalle vaimon siemenestä, Kristuksesta siitä, joka isälle lupasi jo aikojen alussa iankaikkisuudessa tämän perustuksen luomisen. Vaimon siemenestä, joka rikki polkee käärmeen pään, synnin voiman ja vallan. Hänessä laskettiin siiloin valtakunnan perustus, josta sitten Uuden Testamentin kirjoittaja sanoo: Joka on apostolein ja profeettain päälle rakennettu, kulmakivenä itse Herra Jeesus. Evankeliumi kaikui silloin miehelle ja vaimolle äänellisenä saarnana ja tuon saarnan kautta heidät synnin vallasta ja siitä kaikesta, mitä se toi mukanaan, vapautettiin Jeesuksessa Kristuksessa. Tapahtui uudestisyntyminen, mutta välittömästi myöskin vanhurskauden vaatteella pukeminen, vanhurskauttaminen, sillä Jumala teki heille vaatteet, Kristuksen vanhurskauden voiman ja väkevyyden, näihin mies ja vaimo puettiin. Tässä oli kolmas kohta valtakunnan perustuksen laskemisesta. Valtakunnan perustuslaki on vanha, iankaikkinen ja sitten se täytettiin sinä päivänä, kuin vaimon siemenen täyttyminen tapahtui syntymässä, kun Jumala oli Kristuksessa, syntyi maan päälle totinen Jumala ja totinen ihminen. Näin valtakunnan perustukset on luotu kestävälle pohjalle Kristus-kalliolle ja uskon kautta se rakentuu tänäkin päivänä niin kuin Pietarille Herra Jeesus siitä puhuu siitä seurakunnasta, joka tälle kalliolle rakennetaan, nimittäin sille, joka Kristus on jaa johonka me uskomme.

Onko Jumalan valtakunta iankaikkinen valtakunta, voidaanko se hävittää maan päältä, sortuuko se ajan myrskyissä?

PAULI NISKAKANGAS:

Jumalan valtakunta on maan päällä niin kanan kuin maailma seisoo, mutta sen toinen osa on nyt jo taivaassa. Jumalan valtakunnalla on kaksi osaa, armovaltakunta ja kunnianvaltakunta. Me, jotka olemme vielä täällä maan päällä ja elämme uskosta, olemme tuon armovaltakunnan kansalaisia. Kun meille itse kullekin tulee ajallaan kotikutsu, niin meidät siirretään täältä kunnian valtakuntaan ja siitä Raamattu sanoo, että sillä valtakunnalla ei ole loppua oleva. Se on siis iankaikkinen valtakunta. Herra Jeesus kyselee opetuslapsilta: Minkä ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan? Opetuslapset sanovat että muutamat Eliaan, muutamat Jeremiaan tai jonkin muun profeetoista. Jeesus kysyy: Minkä te sanotte minun olevan? Pietari ehätti vastaamaan siihen, että sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika. Jeesus vastaa Pietarille: Oikein sanoit, ei liha eikä veri ole tätä sinulle ilmoittanut, mutta minun Isäni henki, joka on taivaassa. Ja tämän tunnustuksen päälle Jeesus sanoo Tälle kalliolle minä perustan seurakunnan eikä tuonelan portit pidä sitä voittaman. Se on voittamaton, kukistumaton valtakunta. Siitä saattaa kyllä joutua tottelemattomuuden ja synnin petoksen kautta eksyksiin ja ulos, mutta valtakunta pysyy. Ja ne, jotka uskossa loppuun asti täällä ajalla ahkeroivat kilvoitella, ahkeroivat kantaa hyvää omaatuntoa täällä uskontaipaleella, pysyvät iankaikkisesti. Ne kerran nostetaan Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen eteen. Sillä ajalla on alku, mutta ei ole loppua.

Ajan myrskyt eivät voi tätä valtakuntaa sortaa, koska Jeesus Kristus on selvinnyt voittajana. Hän on voittanut kuoleman ja kaiken pimeyden vallan. Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Siis pimeyden valta ei voi sitä kukistaa eikä voittaa, vaikka sitä myrskyt koettelevatkin täällä ajassa. Ne koetukset ovat tämän valtakunnan kansalaisia varten, näillä koetellaan kansalaisten uskoa. Jumala puhdistaa tiellä, kuuraa, jos niin sanoisin, kaikkea tulenarkaa ainetta pois uskovaisista. Jumala rakkaudessaan tätä tekee. Kerran pasuunan soidessa tämä armovaltakunta purjehtii kokonaisuudessaan kotirantaan, kunnian taivaaseen.

LAURI PERÄLÄ
Kun kerran eräs ihminen sai parannuksen armon Jumalan valtakuntaan, hän käsitti äärettömän kalliina sen, että minä olen saanut tällaisen valtakunnan löytää. Kyynelin hän kyseli, että saadaanko tässä asua niin kauan kuin täällä eletään. En voinut muulla tavalla kuin Jesajan sanoilla vastata, kun hän aikansa Jumalan lasten katseita käänsi katsomaan Siionia meidän juhlakaupunkiamme; "sinun silmäsi on näkevä Jerusalemin kauniin asumuksen, majan, jota ei ikinä viedä pois. Tässä on kysymys valtakunnan seisomisesta. Psalminkirjoittaja Koran lapsilta veisatussa psalmissa ihastelee, että vaikka meri pauhaa ja lainehtii, että sen pauhinasta mäet kukistuu ja vuoret keskelle merta vajoaa, Herran seurakunta kuitenkin pysyy ja on ihana virtoinensa. Minkä tähden se pysyy? Koska siellä on kaikista korkeimman Jumalan ja Pyhän asumasijat.

Voidaanko Jumalan valtakuntaa ihmissilmillä nähdä?

YRJÖ OLLILA:
Fariseukset kysyivät kerran Jeesukselta: Milloin Jumalan valtakunta tulee? ja kuinka se taidettaisiin nähdä. Herra Jeesus selittää, että ei voida sanoa, että katso tässä tai katso tuolla. Jumalan valtakunta on teidän keskellänne, niin kuin vanha käännös tästä asiasta sanoo. Jos me ajattelemme noita kysyjiä ja kenelle lähinnä Herra Jeesus tuon vastauksen antoi, olivat ne itse sen kaltaisia, jotka eivät olleet tämän valtakunnan sisällistä kauneutta päässeet näkemään. Näin on vieläkin. Ulkona Jumalan valtakunnasta olevat ihmiset, epäuskossa vaeltavat, olkoot ne sitten julkijumalattomia tai väärässä vanhurskaudessa vaeltavia, eivät ainakaan kaikki ole selvillä eikä heille kirkastu, missä tuo Jumalan valtakunta täällä maan päällä on. On tosin sen kaltaisia epäuskoisia ihmisiäkin, jotka tietävät missä Jumala asuu täällä maan päällä. He tietävät, että Hän asuu omassa armovaltakunnassaan. He tietävät, että Jumalan valtakunta on niissä ihmisissä ja niiden mukana, jotka ovat uudestisyntymisen kautta päässeet sisälle tähän valtakuntaan ja saaneet synnit anteeksi. Tarvitaan hengen valkeutta, että tämä valtakunta tosiaan nähtäisiin täällä maan päällä. Jumalan lapsille tämä asia on kirkastunut ja Jumala on sen meille henkensä kautta ilmoittanut. Toisaalta tällä valtakannalla on hyvinkin tarkat Jumalan sanan viitoittamat rajat, joiden perusteella se voidaan täällä maan päällä tuntea.

Onko Jumalan valtakunnan löytäminen tärkeää, kun on kysymys autuaaksi tulemisesta?

ERKKI REINIKAINEN:

Kysymys on valtakuntaan sisälle tulleelle asia joka Raamatun sanan, hengen kautta on kyllä selvä. Mutta kysymys on kyllä tärkeä. Sillä on laajakantoinen merkitys, sen takia, että tämä ei nykyaikana niin kuin ei muinakaan aikoina, mutta erityisesti nykyaikana tuntuu siltä, että tätä asiaa ei vakavasti maailmassa tahdota ymmärtää eikä käsittää. Kaikki muu vielä voitaisiin hyväksyäkin, mutta ei sitä, että ihmisen autuudelle on välttämätöntä löytää Jumalan valtakunta ja tulla sinne sisälle. Tämä on kompastuskivi aina ollut ja on tämänkin ajan ihmisille, mutta Raamattu kuitenkin tuo ehdottomasti ja selvästi esille tämän, että mieli tulla autuaaksi on tarpeen löytää Vapahtaja, Kristus, Elämän Herra ja armahtava ja armollinen Jumala. Ja silloin tulee toisena kysymyksenä välittömästi ja välttämättömästi. Mistä minä löydän täällä maan päällä kolmiyhteisen Jumalan, Isän Pojan ja Pyhän Hengen. Ja silloin tulee seuraava vastaus, jonka jo Naiman syyrialainen, se Naiman, josta Herra Jeesus sanoi, että saatuaan parannuksen armon, hän toteaa, nyt minä tiedän, että Jumala on yksin Israelissa. Näin hänkin pakanakansan johtajistoon kuuluva korkea-arvoinen upseeri toteaa saatuaan omaile kohdalleen anteeksiantamuksen Israelista. Ei tuosta näkyvästä, kaikille silmille näkyvästä, vaan siitä, jonka hänkin pääsi näkemään, kun hengen silmät avattiin, nimittäin Jumalan valtakunnasta. Tähän asiaanhan on Herran Jeesuksen sana: Etsikää ensin Jumalan valtakunta ja hänen vanhurskauttaan, niin sen mukana tulee kaikki muukin sitten. Ja me näemme Raamatussa monessa kohdin, ei vain äsken kerrotussa tapauksessa, vaan läpi Raamatun, että Elämän Herra asuu valtakunnassaan. Sieltä hänet taidetaan löytää eikä mistään muualta. Sen tähden valtakunnan löytäminen täällä maan päällä on välttämätöntä ihmisen autuudelle. Valtakunta eli seurakunta, se on Kristuksen ruumis ja valtakunnan lapset ovat Kristuksen jäseninä ja vain tuossa ruumiissa virtaa elävä voima joka, joka päivä jäsenensä pitää elävänä. Valtakunta on totinen viinapuu ja me olemme sen oksat. Vain tuon viinapuun kautta kulkee elämän voimat oksaan, niin että oksa pysyy elävänä. Ilmestyskirjassa näkyy, kun Patmosluodolla Johannes sai katsella valkeissa vaatteissa olevaa Elämän Herraa, jonka suusta lähti kaksiteräinen miekka, joka kulki kynttilänjalan keskellä, joka seurakunta on, niin kuin siitä selvitys käy Herran Jeesuksen kautta itseltään ja joka oikeassa kädessään piti seitsemää tähteä, jotka ovat seurakunnan palvelijat. Ja kun me tiedämme, että Jumala oikean kätensä voimalla Kristuksen kautta tänä päivänä armahtavan työnsä tällä maan päällä valtakunnassa tekee, niin Johanneksellekin osoitettiin, että nuo saarnaajat, saarnavirka, evankeliumin hoitamisen työ, se on valtakunnan tärkein tehtävä. Se on Kristuksen kädessä, ei luonnollinen silmä näe, että näin tapahtuu, mutta todellakin Jumala tänä päivänä
valtakunnassaan Pyhän Henkensä kautta saarnaviran voimalla armahtaa ihmisiä laupeudessaan ja armollisesti evankeliuminsa kautta.

Minkälainen on Kristuksen oppi, mihin se perustuu? Onko ihmiselle tärkeää käsittää tämä, oppi autuaaksi tullakseen?

EINO VAHERJOKI:
Kristuksen oppi perustuu myöskin Raamattuun, hukkumattomaan sanaan, niin kuin Jumalan valtakuntankin.

Kristuksen opista puhuu myöskin Kristuksen apostoli. On siellä sanottu tälläkin tavalla: Joka autuaaksi tulla tahtoo, hänen täytyy tietää myöskin tästä opista. Kysymys on silloin Kristuksen opista. Aivan autuuden ehto Raamatun mukaan on olla myöskin tietoinen Kristuksen opista, mutta tässä yhteydessä tietysti on Raamatun mukaan edelleenkin selvä, että pelkkä tieto ei kyllä ketään tee autuaaksi, mutta uskon kautta tulemme autuaaksi. Usko on aivan välittömässä yhteydessä Kristuksen oppiin, olla oikeassa opissa ja oikeassa uskossa, jossa todellakin ovat vain harvat. Monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut. Autuaaksi tullaksemme meidän on tärkeä, että me olemme oikeassa opissa ja oikeassa uskossa sillä ei täällä kaikki, jotka huutavat Herra Herra, pääse taivasten valtakuntaan, mutta ainoastaan ne, jotka tekevät minun taivaallisen Isäni tahdon, joka on taivaassa. Pitäydymme Raamatun perusteella näkemykseen, että Jumala on meitä auttanut oikeaan uskoon ja oikeaan oppiin, ja sen kaltaiseen pyhäin yhteyteen, joka on pyhäinyhteisönä, Pyhän Hengen saaneitten ihmisten joukkona täällä maailmassa. Se on todellakin oikea Kristuksen elävä seurakunta, elävistä kivistä rakennettu Kristuksen kirkko. Jumalan huone, taivaasta tänne alas laskettu Jumalan maja ja uusi Jerusalem, Pyhä kaupunki, Kristuksen ruumis. Tässä Kristuksen ruumiissa me olemme jäsenenä ja todella Jumalan armosta tietoisina, kaikki tänne saapuneet nuoretkin Jumalan lapset. Meillä on teistä, rakkaat Siionimme nuoret tämän kaltainen näkemys, että teidän uskonne silmät ovat Pyhän Hengen valaisemat näkemään Kristuksen seurakunnan ja te sydämessänne, niin kuin tämän Jumalan armohuoneen vanhempikin väki, todellakin koette elävästi Herran Jeesuksen Kristuksen asumisen. Siliä tavalla sen koemme, että meillä oikeassa elävässä uskossa ja opissa ollen on vanhurskaus, ilo ja rauha sydämissämme Pyhässä Hengessä. Täällä on kyllä ollut jälleen tänä iltana kysymys armonvaltakunnasta, jossa jokaisen aivan autuutensa haastolla pitää sisällä olla täällä alhaalla ollessaan. Hänellä ei muutoin ole, yhdymme meidän oppi-isämme Lutherin toteamukseen, osaa eikä arpaa siihen kunnianvaltakuntaan, joka on taivaassa.

Onko tärkeää pysyä Kristuksen opissa?

ARVO PERÄLÄ:
Apostoli kirjoittaa: Joka harhailee eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa. Tämä on lyhyt ja selvä vastaus siihen, kuinka tärkeää on myös pysyä loppuun asti. Yleensä kun on Kristuksen seuraamisesta kysymys, asetetaan Raamatussa ensimmäiselle tilalle tämä: Kristusta tulee seurata opissa, elämässä ja jos tarvitaan, myös kärsimyksissä. Kaikki tähän viittaavat Raamatun kohdat ovat kehotuksena pysymään vahvana loppuun asti ja edelleen: Jos joku kilvoittelee, ei häntä kruunata, ellei hän toimellisesti kilvoittele, siis loppuun saakka.

Päivämies 5.4.1967


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 10 Joulu 2018, 08:20
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron