Lauri Tuohimaa: Jumalan huoneen armohoidossa

[Taavetti]

Jumalan huoneen armohoidossa

Armo olkoon, ja rauha, Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, nyt ja iankaikkisesti.
Kun Herran apostoli Paavali lähestyy Efeson jumalanlapsia, niin hän tahtoo lähetyskirjansa toisessa luvussa palauttaa heidän mieliinsä sitä aikaa, jolloin hekin pääsivät armosta uskomaan omat synnit anteeksi, ja pääsivät sisälle Jumalan armohuoneeseen.

Onkohan tämän ajan jumalanlapselle tarpeellista muistuttaa mieliin sitä päivää, jolloin me entiset tuhlaajalapset, pääsimme omistamaan vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Sinulle, lapsuuden kristitty on, sanoin kuvaamattoman kallista se, että olet saanut olla Jumalan armon osallisuudessa elämäsi alusta tähän hetkeen asti.
Meille jokaiselle on tarpeen saada kuulla yhä uudestaan Jumalan armohuoneesta evankeliumia. Niin kuin ensi kerrallakin saimme tyhminä ja yksinkertaisen tuntoisina, uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin nytkin saamme aivan kaltaisenamme uskoa. Epäuskossa vaeltaessamme Jumala osoitti meille sieluntilan, josta apostoli sanoo: "Ja myös (herätti) teidät, kun te kuolleet olitte ylitsekäymisten ja syntien tähden.” Ef. 2: 1.
Jumala asetti sinun ja minun silmien eteen ainoastaan kaksi vaihtoehtoa, ja kuului kehotus: valitse elämä tai kuolema. Teimme hyvin, kun valitsimme siunauksen tien, jonka päässä odottaa iankaikkinen elämä.

Mutta olethan veljeni ja sisareni, varmaan joutunut monesti taisteluihin tätä kilvoituksen matkaa kulkiessasi. Sielunvihollinen on käynyt sinua vastaan sotimaan monilla voimallisilla synnin viettelyksillä, varsinkin tänä aikana, jolloin toteutuvat Jeesuksen sanat, jotka Hän sanoi omilleen: "Jos taitaisi tapahtua, valitutkin eksytettäisiin." Matt. 24: 24.

Erityisesti tänä aikana sielujen murhaaja käy nuorien jumalanlasten päälle monilla raskailla kiusauksilla ja viettelyksillä. Se asettaa nuoren jumalanlapsen niin kuin kerran Jeesuksenkin temppelin harjalle tai vuorenhuipulle ja sanoo: nämä kaikki maailman hyvyydet ja

vähänkään annat myötä noissa muutamissa asioissa ja opinkäsityksissä. Näin se tulee hienoilla verkoilla pyydystämään nuorta ja myös vanhempaa armolasta, saadakseen yhdessä kohden lankeamaan syntiin. Ja kyllä se sitten osaa jatkaa saarnaansa sanomalla: eihän tuo ole mitään syntiäkään. Jos tuota ja tuota olet tehnyt, anna olla. Ei se mitään haittaa, vaikka vähän katselet televisiota ja juot jonkun keskiolut pullonkin. Ovatko ne edes Jumalan päätöksiäkään, ettei niin saa tehdä. Näin se saarnaa epäuskon sanaa ja tottelemattomuutta jumalanlapsen sydämelle, saadakseen lankeamaan syntiin ja epäuskoon, ja vielä hukuttaa helvetin vaivaan.

Kun Jumalan seurakunnasta käydään langennutta ja vikaan joutunutta neuvomaan, ja kehotetaan parannukseen, niin kyllä sielunvihollisella on monen kaltaisia esteitä esitettävänä. Se olisi valmis vierittämään kaiken tapahtuneen toisten syyksi, ja tekemään langenneesta aivan viattoman ja puhtaan. Voi kuinka monen eriseuraankin menneen kohdalle on käynyt juuri tuolla tavalla. He ovat tunteneet itsensä hyviksi ja viattomiksi, mutta Jumalan seurakunta on näkynyt viallisena ja puuttuvaisena. Kun näin on käynyt, niin silloin aina väärä hengellisyys valmiina tämän kaltaiset langenneet vastaan ottamaan, ja on asettanut heitä tekojen vanhurskauteen matkaa tekemään. Sieltä he nyt opettavat, että pitää ihmisen jotakin itsekin tehdä oman sielunsa autuudeksi. He ovat unohtaneet Paavalin kirjoittamat sanat: "Sillä armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teistänne, Jumalan lahja se on: Ei töistä, ettei yksikään kerskaisi." Ef. 2:8–9.

Muistakaamme rakkaat matkaystävät aina tämä, että jos me vikaan ja virheisiin joudumme, niin meillä on oikeus ja lupa aina käydä panemaan nimellisetkin synnit Jumalan armohuoneessa nimeltään pois. Sinunkaan, nuoren armolapsen, ei tarvitse ajatella, että jos minä puhun asiani jollekin, niin hän ei minua enää pidä uskovaisenakaan, vaan rakkaus menee rikki, jos minä tunnustan syntini. Ei mene rakkaus rikki, vaan päinvastoin se lujittuu, ja Jumalan seurakuntaan jää sinusta vielä todistus, että sinulla on halu kilvoitella puhtaalla omallatunnolla Jumalan ja ihmisten edessä.

Nyt joku voi ajatella, kuinka usein minulla on lupa käydä nimellisistäkin synneistä armoa ja evankeliumia anomaan, ja pyytämään. Apostoli sanoo: "Sen tähden käykäämme edes uskalluksella armoistuimen tykö, että me laupiuden saisimme, ja löytäisimme silloin armon, kun me apua tarvitsemme." Hepr. 4: 16. Meillä on aina lupa käydä pesemään hääpukuamme puhtaaksi matkan pölystä ja tahroista Jeesuksen armohaavoissa. Hänen haavansa on avattu sinun ja minun syntien tähden. Usko veljeni ja sisareni nytkin synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jumalan valtakunta on aina ollut, ja on nytkin, totuuden patsas ja perustus, jossa Jeesus Kristus paras kulmakivi on. Kuunnellaan rakkaat aina Saara-äidin neuvoja, sillä Jumalan seurakunta on erehtymätön, koska siellä on kaikki Pyhän Hengen armoneuvot. Me jokainen yksityisinä kristittyinä olemme erehtyväisiä ja lankeilevaisia. Kun me olemme heikkoja ja huonoja, niin onhan veljet ja sisaret tarpeen, että me saamme tänä lopun aikanakin olla Jumalan perheessä hoidettavina ja neuvottavina kalleimmalla Jumalan sanalla ja evankeliumilla. Kun me kuuliaisina lapsina ahkeroimme tehdä matkaa, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja päättäjään, Jeesukseen Kristukseen, niin me kerran saamme siirtyä näkemään sitä, mitä me olemme täällä uskoneet.

USKO tälläkin hetkellä, sinä kiusattu matkaystävä, syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja ole turvallisella mielellä. Jeesus sanoo: Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä sinulle elämän kruunun annan.

Jumalan rauhan terveisin
Lauri Tuohimaa
Päivämies 28.4.1971