P. Heikkinen: Palkkavaimon poika ei peri vapaan kanssa

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

P. Heikkinen: Palkkavaimon poika ei peri vapaan kanssa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Maalis 2010, 08:52

Torstaina, syyskuun 21 päivänä 1961

Palkkavaimon pojan ei pidä perimän
vapaan pojan kanssa

Mark. 2: 18-28

Nuori viina pitää uusiin leileihin pantaman.
Hengellisen sairauden vakavuus piilee siinä, ettei siihen sairastunut ihminen useinkaan tiedä olevansa sairas. Kirjanoppineiden ja fariseusten hengellinen sairaus on tästä meille kaikille varoittavana esimerkkinä. He luulivat olevansa terveitä, vaikka sairaus oli jo riistänyt heiltä heidän näkönsä niin, etteivät he tunteneet Ylkäänsä ja hänen opetuslapsiaan, se on, Kristusta ja hänen valtakuntaansa. Tästä ovat todisteena heidän syyttävät lausuntonsa: Miksi eivät sinun opetuslapsesi paastoa? Ja miksi he tekevät sapattina sitä mikä ei ole luvallista?
Tämän sairauden ensimmäisiä näkyviä oireita onkin juuri tuo syyttävä mieli, mikä johtuu siitä hengellisestä vihasta, jota palkkavaimon lapset ovat aina tunteneet vapaan äidin armolapsia kohtaan. Josta vihasta apostoli Paavali kirjoittaa Galatalaisille: "Mutta niin kuin se silloin, joka lihan jälkeen syntynyt oli, vainosi sitä, joka hengen jälkeen syntynyt oli, niin se nytkin tapahtuu. Mutta mitä sanoo Raamattu? ”Aja palkkavaimo poikinensa ulos, sillä ei palkkavaimon pojan pidä perimän vapaan pojan kanssa.” Gal. 4: 29, 30.
Tämä hengellinen sairaus on kuitenkin parannettavissa, mikäli sitä sairastava ihminen tulee itse tietoiseksi sairaudestaan, ja tahtoo tulla siitä parannetuksi. Ja kun hengellisesti sairaskaan ei tahtoisi menettää taivaan perintöoikeutta, niin tulisi hänen oman etunsa vuoksi kysyä neuvoa Jeesuksen opetuslapsilta. Se on hänen valtakuntansa kansalaisilta, jotka Jumalan armosta voivat sekä todeta, että parantaa hänen sairautensa, niin kuin on kirjoitettu: "Sairasten päälle pitää heidän kätensä paneman ja ne paranevat.” Mark. 16: 18. Mutta on huomattava, ettei Jumalan täydellistä ja terveeksi tekevää armoa Jeesuksessa Kristuksessa voida ottaa vanhan, hyviin tekoihin perustuvan kristillisyyden paikaksi, eikä sitä liioin voida ottaa väärän opin peitteeksi, sillä uusi paikka repäisee itsensä kuitenkin irti siitä vanhasta, ja läpi tulee vain pahemmaksi. Samoin särkee nuori viina vanhat leilit, ja niin viina vuotaa pois, ja leilit turmeltuvat, mutta nuori viina pitää uusiin leileihin pantaman."

Saakoon sen tähden Jumalan terveeksi tekevä armo puhdistaa, ja parantaa hengellisesti sairaat, niin lihan, kuin hengen saastaisuudesta. Parantaa heidän haavansa ja kääntää heidän paastonsa iloksi ja riemuksi, ja ihanaiseksi vuoden juhlaksi. Sak. 8.19. Eli siksi sapatiksi, joka ei ole sidottu määrättyyn aikaan, vaan joka alkaa uskoon tulemisessa, ja kestää siihen saakka, kunnes meidät siirretään täältä meidän Herramme iloon kunnian taivaaseen. Tämän sapatin viettäjät saavat nytkin jäädä turvattuina uskomaan kaikki heikkoudet, puuttuvaisuudet ja synnit anteeksi, Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä, rauhaan, vapauteen ja iloon saakka.

P. Heikkinen.
Päivämies syyskuun 21 päivänä 1961

''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Tämän kirjoituksen lopulla esiintyy vanha, kaunis kielikuva, että hyvä, Jeesuksen verellä pesty omatunto on taivas jo täällä maan päällä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Joulu 2010, 16:28

Evankeliumi on Jumalan voima

"EN minä häpeä Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovaiselle autuudeksi, ensin juutalaiselle, niin myös kreikkalaiselle. Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu ON: vanhurskaan pitää elämän uskosta." (ROOM. 1: 16 — 17.)

Kun Saulus joka myös Paavaliksi kutsutaan, oli saanut uudestisyntymisen armon (Apt. 9: 17. 22: 14 - 16) ja asetettu Pyhän Hengen kautta apostolin virkaan, (13: 2) niin Kristuksen rakkaus vaati häntä saarnaamaan evankeliumia kaikille hengellisesti kuolleille ihmisille että he tulisivat autuaiksi. (1. Kor. 10: 33. 2. Kor. 5: 14) Erikoisesti olivat juutalaiset lähellä Paavalin sydäntä, koska hän heprealaisena tiesi, että heidän kiivautensa Jumalan puolesta oli väärää kiivautta. (Ap. t. 26: 4 - 5. Room. 10: 1 - 3.) Paavali sanookin: "minulla on suuri murhe ja alinomainen kipu sydämessäni: Minä olen pyytänyt kirottuna olla Kristukselta minun veljieni tähden, jotka lihan puolesta minun lankoni ovat." (Room. 9: 2 - 3). Mutta vaikka Paavali aina ja kaikkialla saarnasi ensin evankeliumia juutalaisille, (Apt.13: 46, 18: 5 - 6) he eivät kuitenkaan ottaneet vastaan hänen todistusta Kristuksesta, vaan he tahtoivat tappaa hänet vääräoppisena kansan villitsijänä. (Apt. 9: 23. 22: 18–2.) "Me olemme löytäneet tämän miehen vahingolliseksi, joka nostaa kapinan kaikille juutalaisille ympäri koko maan piirin, ja on nasaretilaisten eriseuran päämies." (Apt. 24: 5)

Juutalaiset eivät voineet uskoa Jeesukseen, sillä he olivat tottelemattomuudellaan Jumalaa kohtaan paaduttaneet sydämensä,(2. Aika K. 36: 15 — 16. Hepr. 3: 7-11.) niin kuin on kirjoitettu: "Kun minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua. Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen." (PS. 81: 12 – 13,) Ja taas: "Ettei he pitäneet minun oikeuksiani, ja katsoivat minun säätyni ylön, ja turmelivat minun sapattini ja katselivat isäinsä epäjumalia. Sen tähden annoin minä heille säädyt, jotka ei hyvät olleet, ja oikeudet, joissa ei heille ollut elämää." (Hes. 20: 24 - 25) Kun juutalaiset olivat näin hyljänneet Herran sanan, hylkäsi myöskin Herra heidät. Sen tähden onkin Jumalan Henki sanonut profeetta Hoosean kautta: "Itse sinä olet sinun kadotuksesi, Israel, vaan minussa on sinun apusi." (Hos. 13: 9.)

Sellainen ajatus, että vain juutalaiset olisivat paaduttaneet sydämensä, on kuitenkin väärä, sillä on kirjoitettu: "Herra katsoi taivaasta ihmisten lapsia, nähdäksensä, jos joku ymmärtäisi eli etsisi Jumalaa. Mutta he ovat kaikki poikenneet pois, ja kaikki ovat kelvottomat: ei ole yksikään joka hyvää tekee, ei ainoakaan." (Ps. 14: 2–3, Room. 3: 9–12.) Jumala on kuitenkin laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja totuudessa. (Ps. 86: 15.) Ja sen tähden kehottaa Jumalan Pyhä Henki vielä tänä päivänä kaikkia ihmisiä parannukseen sanomalla: "Kääntykää, te vastahakoiset lapset, sanoo Herra, sillä minä kihlaan teidät minulleni, ja otan teidät yhden kaupungista ja kaksi koko sukukunnasta, ja tahdon teidät viedä Siioniin." (Jer: 3: 14.)

Jumala tahtoo viedä jokaisen hengellisesti kuolleen ihmisen Siioniin, eli valtakuntaansa, ahtaan portin kautta. (Luuk. 13: 24. Joh. 10: 9) Se on parannuksen kautta, kun Jumala saa synnyttää hengellisesti kuolleen ihmisen tahtonsa jälkeen totuuden sanalla. (Apt. 17: 30 – 31. Jaak. 1: 18) Toisin sanoen: Kun syntejään katuva ihminen nöyrtyy uskomaan hänelle Pyhän Hengen kautta julistetun evankeliumin, eli synninpäästön, hän tulee siirretyksi kuolemasta elämään, eli pimeyden vallasta, Jumalan valtakuntaan. (1. Kor: 4: 15. Kol. 1: 12 – 14. 1. Joh. 3: 14.) Silloin hän tulee myös – kuvaannollisesti puhuen – puetuksi Kristuksen lahjavanhurskaudella, joka on ainoa Jumalan edessä kelpaava vanhurskaus. (Matt. 5: 20. Room. 3: 25, Fil. 3: 9.) Tästä armosta iloiten, ja Jumalaa kiittäen on jo vanhan liiton matkamies sanonut: "Minä iloitsen suuresti Herrassa, ja minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän puetti minun autuuden vaatteilla, ja verhoitti minun vanhurskauden hameella, niin kuin ylkä kaunistettu papillisella kaunistuksella, ja niin kuin morsian kaunistettu kaunistuksessansa." (Jes. 62:10.)

Näin Jumala vanhurskauttaa syntisen ihmisen valtakunnassaan, joka lähestyy jokaista ihmistä Jeesuksen lähettämien sanansaattajien kautta, (Matt. 10: 7. Luuk. 10: 10 - 11) joille Jumala on antanut sovituksen viran. (2. Kor. 5: 18.) Se on niiden ihmisten` kautta, jotka ovat uskoneet Jumalan sanan, ja jotka ovat saaneet Pyhän Hengen armolahjan. (Luuk.24: 48–49, Joh. 14: 22 – 26, 15: 26 – 27.) Sillä he ovat tulleet puetuksi voimalla korkeudesta, (Apt. 1. 4–5, 8.) ja heille on Jumala ilmoittanut valtakuntansa salaisuudet. (Matt. 13: 11.) Ja siksi he eivät häpeä Kristuksen evankeliumia, joka on Jumalan voima itse kullekin uskovaiselle autuudeksi, koska "siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta. Sen tähden on myös Jumalan Pyhä Henki sanonut apostoli Pietarin kautta Jumalan lapsista: "Te olette valittu suku, kuninkaallinen, pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on." (1. Piet. 2: 9).

Sen tähden, kun apostoli Paavali sanoo: "Jokainen pitäköön meitä Kristuksen palvelijoina, ja Jumalan salaisuutten huoneenhaltijoina." (1. Kor. 4: 1) Hän ei sano sitä vain itsestään, vaan kaikista Jumalan lapsista. Pitäköön jokainen ihminen tämän vuoksi suurena armona sitä, että Herran lähettämät sanansaattajat kutsuvat vieläkin kaikkia ihmisiä Karitsan suurelle ehtoolliselle. (Matt. 22: 9, 14, Luuk. l4: 17, 21.) Sillä on kirjoitettu: "Autuaat ovat ne, jotka ovat Karitsan häihin ehtoolliselle kutsutut. Ja hän sanoi minulle: nämä Jumalan sanat ovat totiset." (Ilm. 19: 9) Älä sen tähden pelkää, veljeni ja sisareni Herrassa, joka olet pessyt vaatteesi, ja valkaissut ne Karitsan veressä. (I1m. 7: 14.) Sillä sinä saat nytkin uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä, ja kun sinä näin uskot, sinä olet autuas, (Ps. 32: 1 – 2, Room. 4: 6 – 8.) ja saat asua Herran huoneessa iankaikkisesti. (Ps. 23: 6, 84: 5) Mutta on myöskin kirjoitettu: "ettei yksikään niistä miehistä, joka kutsuttiin, (Mutta jotka katsoivat kutsun ylön. Matt. 22: 5.) pidä maistaman minun ehtoollistani." (Luuk. 14: 24.)

P. H.
Päivämies 16.6.1971
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Syys 2012, 17:13

Minä uskon, sen tähden minä puhun


"Mutta että meillä on yksi uskon henki, niin kuin kirjoitettu on, minä uskoin, sen tähden s.
minä puhuin, niin me myös uskomme ja sen tähden me myös puhumme." (2. Kor. 4: 13.)


Jumalan Pyhän Hengen vaikuttamaa elävää uskoa seuraa aina suun tunnustus. Vanhurskautettu ihminen, jonka Jumala on saanut synnyttää tahtonsa jälkeen totuuden sanalla iankaikkisen elämän elävään toivoon, (Jaak. 1: 18.) ei näet voi olla tunnustamatta Jeesusta Kristusta Vapahtajakseen. (Apt. 4: 20.) Kun Jumala on sulasta armosta antanut hänelle kaikki hänen syntinsä anteeksi, tehnyt hänet valtakuntansa perilliseksi ja ilmoittanut hänelle valtakuntansa salaisuudet, (Matt. 13: 11.) niin Kristuksen rakkaus vaatii häntä tunnustamaan uskonsa. (2. Kor. 5: 14)

Jumalan lapsen julistus ei siten ole ihmisen tahdosta ja voimasta tapahtuvaa julistusta, niin kuin monet ihmiset luulevat, vaan Jumalan Pyhän Hengen, jonka hedelmä uskokin on. (Gal. 5: 22,) Usko, josta Raamattu sanoo, että se on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, ja ei näkymättömistä epäile, (Hebr. 11: 1.) eli Gerlach Wensjoen mukaan sanatarkasti kreikankielestä käännettynä: "Usko on perustus siihen, mitä toivotaan, todistus asioista, joita emme näe."

Elävän uskon salaisuus onkin juuri siinä, ettei se ole minkään inhimillisen järjen tuote eli ajattelun tulos, vaan Pyhän Hengen vaikuttama teko. Teko, jonka kautta Jumalan Henki avaa ihmisen ymmärryksen käsittämään Raamatun kirjoituksia. (Luuk. 24: 45. Gal. 1: 11 – 12.) Jumalan lapsen julistus perustuu siten Jumalan voimaan ja Hengen ilmoitukseen eikä ihmisten viisauteen. Sen tähden sanookin Herran apostoli Paavali:

”Me puhumme siitä viisaudesta, joka on täydellisten tykönä, ei tämän maailman päämiesten, jotka hukkuvat. Vaan me puhumme siitä salatusta Jumalan viisaudesta, jonka Jumala on ennen maailman alkua säätänyt meidän kunniaksemme. Jota ei yksikään tämän maailman päämiehistä tuntenut, sillä jos he olisivat tunteneet, niin ei he olisi kunnian Herraa ristiinnaulinneet. Vaan niin kuin kirjoitettu on, jota ei silmä ole nähnyt, eikä korva ole kuullut, ja ei ihmisen sydämeen ole astunut, joita Jumala on niille valmistanut, jotka häntä rakastavat. Mutta meille on Jumala sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki kaikki tutkistelee, Jumalan syvyydetkin." (1. Kor. 2: 6— 10.)

Kun Jumalan lapsen usko on rakennettu Kristus kalliolle, sillä on luja ja horjumaton perustus. (Luuk. 6: 47— 48.) Sillä uskon kautta on hänellä iankaikkisen elämän elävä toivo. Toivo, josta Raamattu sanoo, ettei se anna häpeään tulla. (Room. 5: 5.) Uskon kautta on hänellä myös varma todistus näkymättömistä eli taivaallisista, jotka ovat iankaikkiset ja sen tähden hän myös puhuu.

Kun hän on Jumalan armosta tullut osalliseksi taivaan armorikkauksista, tahtoo hän olla myöskin kuuliainen taivaalliselle Isälleen ja jakaa hänen käskystään näitä armoaarteita kaikille niille, joilla ei niitä vielä ole. Jumalan lapsi ei siten ole omalla eikä minkään maallisen uskontokunnan asialla, vaan Jumalan valtakunnan, niin kuin Herran apostoli Paavali sanoo: "Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa." (2. Kor. 5: 20.)

Näin lähestyy Jumalan valtakunta, joka on armon ja syntien anteeksiantamuksen valtakunta vielä tänä päivänä kaikkia ihmisiä Jumalan lähettämien sanansaattajien kautta. (Mark. 1: 15. Luuk. 10: 10 – 11.) Sanansaattajien, joille Jeesus Kristus on antanut taivaan valtakunnan avaimet (Matt. 16: 19.) sanomalla: "Totisesti sanan minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa, ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.” (Matt. 18: 18. Joh. 24: 23.)

Tästä Jumalan Pyhän Hengen kautta julistetusta synninpäästöstä sanoo Luther: "Sen tähden olet sinä yhtä paljon velvoitettu häntä uskomaan tässä asiassa, koska ei hän mitään muuta etsi kuin sielusi autuutta, juurikuin seisoisi Kristus itse saapuvilla, panisi kätensä sinun päällesi, ja sanoisi sinulle synnin päästön." (Luther: Kirkkopostilla v. 1883. No 33/49.) Tämä tosiasia on valitettavasti tullut kovin monelle ihmiselle loukkauskiveksi vaikka Jeesus on sanonut lähettämilleen sanansaattajille: "Niin kuin Isä lähetti minut, niin minä myös lähetän teidät.” (Joh. 20s 21.) Ja taas: "Joka teitä kuulee, se minua kuulee, ja joka teidät katsoo ylön, se katsoo ylön minun, mutta joka minun katsoo ylön, hän katsoo ylön sen, joka minut lähetti" ( Luuk. 10: .16. )

Kun Jumalan Pyhän Hengen kautta julistettu elävä sana käy kohti ihmisten omiatuntoja ja tuomitsee heidän tekonsa, he loukkaantuvat siihen. Jeesus sanookin: "Mutta tämä on tuomio, että valkeus tuli maailmaan, ja ihmiset rakastivat enemmän pimeyttä kuin valkeutta, sillä heidän työnsä olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, se vihaa valkeutta, eikä tule valkeuteen, ettei hänen töitänsä pitäisi laitettaman." (Joh. 3: 19 – 20. )

Tästä juuri johtuukin, että ihmisten Jumalan sanan valkeutta kohtaan tuntema hengellinen viha on aina kohdistunut Herran lähettämiin sanansaattajiin eli Jumalan lapsiin. Mutta näin pitääkin olla, sillä Jeesus on opetuslapsilleen pitämässään hyvästijättöpuheessa sanonut: „Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi, mutta ette ole maailmasta, vaan minä valitsin teidät maailmasta, sen tähden maailma vihaa teitä. Muistakaa sitä sanaa, jonka minä teille sanoin: ei ole palvelija suurempi herraansa. Jos he minua vainosivat, niin he myös teitä vainoovat, jos he minun sanani kätkivät, niin he teidänkin sananne kätkevät. Mutta kaikkia näitä tekevät he teille minun nimeni tähden, sillä ei he tunne sitä, joka, minun lähetti." (Joh. 15: 19-21)

Kun meidän, veljet ja sisaret Herrassa, on murheella myönnettävä että me, uskomme lujasta perustuksesta ja uuden ihmisemme hyvästä tahdosta huolimatta, olemme kovin heikkoja ja arkamielisiä uskomme tunnustajia niin sitä suuremmaksi kirkastuu meille Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa, joka on meidän täydellisyytemme. (.Hepr. 5: 9.)

Me saamme nytkin kohottaa katseemme meidän uskomme alkajaan ja päättäjään Herraan Jeesukseen Kristukseen (Hebr. 12: 2.) ja uskoa juuri sellaisina kuin me olemme kaikki matkamme viat ja puutteet anteeksi Hänen pyhässä nimessään ja kalliissa sovintoveressään aina rauhaan, vapaateen ja iloon asti. Ajallinen elämämme on lyhyt. Me emme yksikään tiedä päiviemme lukua. Ahkeroikaamme sen tähden säilyttää aina usko ja hyvä omatunto, (1. Tim. l: 18-19. ) että jaksaisimme tunnustaa uskomme ihmisten edessä loppuun asti. Sillä näin sanoo Herra: ”Jokainen joka minun tunnustaa ihmisten edessä, sen tunnustan myös minä Isäni edessä, joka on taivaissa." (Matt. 10: 32. )

Ja taas: "Autuaat ovat, jotka vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivaan valtakunta. Autuaat olette te, kun he pilkkaavat ja vainoovat teitä, ja puhuvat kaikkinaista pahuutta teitä vastaan, valhetellen minun tähteni. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa. Sillä näin he vainosivat profeettoja, jotka teidän edellänne olivat." (Matt. 5: 10 – 12.)

P. H.
Päivämies 25.9.1968
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: P. Heikkinen: Palkkavaimon poika ei peri vapaan kanssa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Marras 2018, 19:32

Peltoon kätketty aarre


Taas on taivaan valtakunta tavaran vertainen, joka on peltoon kätketty, jonka ihminen löysi, ja kätki sen: ja ilon tähden, mikä hänellä siitä oli, meni hän pois ja myi kaikki mitä hänellä oli ja osti sen pellon. (Matt. 13: 44.)
Kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta: "miksi sinä puhut kansalle vertauksilla?" hän sanoi heille: "teille on annettu tuta taivaan valtakunnan salaisuudet, vaan ei heille ole annettu. Sillä jolla on, hänelle pitää annettaman, ja hänellä pitää kyllä oleman, mutta siltä jolla ei ole, pitää sekin otettaman pois, mikä hänellä on. Sen tähden minä puhun heille vertauksilla, ettei he nähden näe, eikä kuullen kuule, ei myös ymmärrä. Ja heissä täytetään Jesajan ennustus, joka sanoo: korvillanne pitää teidän kuuleman, ja ei ymmärtämän ja nähden näkemän, ja ei äkkäämän. Sillä tämän kansan sydän on kovettunut, ja he korvillansa työläästi kuulivat, ja silmänsä panivat umpeen, ettei he joskus näkisi silmillänsä, ja kuulisi korvillansa, ja ymmärtäisi sydämellänsä, ja palajaisivat ja minä parantaisin heitä. Mutta autuaat ovat teidän silmänne, sillä he näkevät, ja teidän korvanne, sillä he kuulevat."(Matt. 13:10.)
Näin Jeesus Raamatun kirjoituksilla todistaa että ihmiset ovat itse syypäitä siihen että Jumalan valtakunta ja sen salaisuudet ovat heiltä peitetyt. (2. Kor. 4:3.— 4.) Perisynnin turmelema, hengellisesti kuollut ihminen ei tahdo alistua uskomaan Jumalan totuuteen jonka Hän on ilmoittanut ja vieläkin ilmoittaa Pyhän Henkensä kautta valtakunnastaan. (Joel. 2:28.-32. Joh. 16:12-15.) Epäuskon kahleissa oleva ihminen tahtoisi näet ensin ~ saada omakohtaisen vakuuttavan ja kouraantuntuvan todistuksen eli merkin taivaasta, ennen kuin hän alistuisi uskomaan. Mutta tämäkin on vain veruke, jonka taakse ihminen tahtoo kätkeytyä voidakseen paeta Jumalan elävää evankeliumia, joka kehottaa häntä parannukseen synneistään. Sillä ei Jeesuksen aikaisilla merkin pyytäjilläkään ollut aikomusta luopua väärästä jumalisuudestaan, vaan he tahtoivat vain kiusata Jeesusta. (Matt. 16:1. Mark. 8:11. Joh. 6:30.) Raamattu todistaakin kiistattomasti sen tosiasian, että ellei ihminen usko Herran lähettämien sanansaattajien julistuksen, niin ei hän usko sittenkään, vaikka joku nousisi ylös kuolleista ja saarnaisi hänelle evankeliumia. (Luuk. 16:30 – 31.)
Sen tähden sanookin Jeesus: "tämä häijy ja huorintekijä suku etsii merkkiä, ja ei hänelle pidä merkkiä annettaman, vaan Joonaan profeetan merkki: Sillä niin kuin Joona oli valaskalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, näin pitää myös Ihmisen Pojan maan sydämessä kolme päivää ja kolme yötä oleman." (Matt.
12:39 – 40.)
Tämä profeetta Joonaan merkki tuodaan vieläkin kaikkien ihmisten nähtäväksi ja uskolla omistettavaksi evankeliumin saarnassa. Nimittäin Herran Jeesuksen Kristuksen ristinkuolema, hänen astumisensa alas tuonelaan ja hänen voitollinen ylösnousemisensa kuolleista. Se on: Vapahtajan koko sovitus- ja lunastusteko, jolla on vahva profeetallinen sana. (1. Moos. 3:15. Ps. 40:6.-9. Jes. 49:6. 53:4.— 12.) ja apostolien todistukset sen täyttymisestä. (Apt. 2:32: 33. 10:39.-43.)
Merkki josta Herran Henki on profeetta Jesajan kautta sanonut: "Katso, minä lasken Siioniin perustuskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, joka uskoo, ei hänen pidä peljästymän.” (Jes. 28:16.) Kiven josta Kristus itse sanoo: "Tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit ei pidä häntä voittaman." (Matt. 16:18.) Mutta josta kivestä eli merkistä on myös kirjoitettu: "Tämä on pantu lankeemiseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa, ja merkiksi, jota vastaan sanotaan.” (Luuk. 2:34.)
Kun luonnollinen ihminen ei voi hengellisesti pimentyneellä järjellään käsittää taivaan valtakunnan salaisuuksia (1. Kor. 2:14.), eikä edes nähdä Jumalan valtakuntaa (Joh. 3:3.), on ymmärrettävää, että hän nousee vastustamaan elävää uskoa, joka on ristiriidassa hänen järkensä kanssa. (Tunnustuskirjat 459, 11.) Samoin on kokemus osoittanut että kuta viisaampi ihminen luulee olevansa sitä ankarammin hän arvostelee Jumalan iankaikkisesti pysyvää totuutta. Luther sanookin, että juuri tämä on merkki siitä, että oppi on oikea, kun korkeasti oppineet hengelliset ihmiset nousevat vastustamaan sitä. Siellä missä ei näin tapahdu ei ole Kristustakaan. (Luther: Kirkkopostilla N:o 9/44.) Rovasti Laestadius sanoo myös kirkkohistorian osoittavan, että oppineimmat miehet ja varsinkin papit ovat olleet elävän uskon pahimpia vihollisia. (Laestadius: Hulluinhuonelainen § 1081 ja 1615.) Ei siis ihme jos Jumalan valtakunta on peitetty meidänkin aikamme antikristuksen hengen sokaisemilta hengellisiltä opettajilta niin kuin se oli peitetty niiltäkin kirjanoppineilta ja fariseuksilta, jotka nousivat Jeesusta vastaan sanoen:
"Emmekö me oikein sano, että sinä olet samarialainen, ja sinulla on perkele?" (Joh. 8: 48.) Mutta joille Jeesus sanoo: "Ettekö te ikinä Raamatuissa ole lukeneet: jonka kiven rakentajat hylkäsivät, se on tullut kulmakiveksi. Herralta on se tapahtunut, ja on ihmeellinen meidän silmäimme edessä." (Matt. 21:42.)
Tämä "kallis kulmakivi", Jeesus Kristus, jonka Jumala suuressa rakkaudessaan meitä syntisiä ihmisiä kohtaan on laskenut Siioniinsa, tuotiin meidänkin nähtäväksi evankeliumin saarnassa — matkaystävät Herrassa — kun me vaelsimme eksyksissä niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta ja itse kukin meistä poikkesi omalle tielleen. (Jes. 53:6. Mark. 6:34.) Jumalan valtakunta ja sen Kuningas, Jeesus Kristus, lähestyi meitä sanansaattajiensa kautta. (Matt. 10:7.-8.) Meille julistettiin, että armo kuuluu meillekin kun lupaamme uskoa meidän syntimme anteeksi Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Näin saimme mekin omakohtaisesti kokea evankeliumiin kätketyn Jumalan voiman (Room. 1:16.) ja uudestisyntymisen ihmeen (Tiit. 3:5.), ja niin toteutui myös meidän kohdallamme Raamatun sanat : "Mutta niille, jotka hänen ottivat vastaan, antoi hän voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka uskovat hänen nimensä päälle." (Joh. 1:12.)
Jumalan valtakunnan kansalaisina ja Herran Jeesuksen Kristuksen kanssaperillisinä olimme tulleet osallisiksi kaikista Jumalan armolahjoista ja taivaan rikkauksista. (Room. 8:15.-17. 28.-32. Fil. 3:20. Kol. 1:26. 27.) Taivaan valtakunta ei ollut enään meille "peltoon kätketty tavara" vaan se oli elävää todellisuutta. Me näimme sen uskon silmillä ja siitä ilosta että olimme löytäneet sen, me luovuimme kaikesta entisestä "ja ostimme sen pellon." (Fil. 3:7.) Näin tämä Jeesuksen vertaus taivaan valtakunnasta aukeni meille omakohtaisten kokemusten kautta ja siitä lähtien on myös tämä "pelto" ollut meille rakas ja kallis. Apostoli Johannes sanookin: "Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, hän on Jumalasta syntynyt, ja jokainen, joka rakastaa sitä, joka synnytti, hän rakastaa myös sitä, joka hänestä syntynyt on." (1. Joh. 5:1.)
Näihin kokemuksiin nojaten sanoo myös Herran apostoli Pietari: "Teille siis, jotka nyt uskotte, on hän kallis, mutta uskottomille on se kivi, jonka rakentajat hyljänneet ovat, kulmakiveksi tullut, ja loukkauskiveksi, ja pahennuksen kallioksi. Nimittäin niille, jotka itsensä sanaan loukkaavat, ja ei sitä usko, johonka ne myös asetetut olivat. Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeeIliseen valkeuteensa kutsunut on. Jotka ette muinen kansa olleet, mutta nyt olette Jumalan kansa: jot- ka ette muinen armossa oIleet, mutta nyt te armossa olette." (1. Piet. 2:7.-10.)
Paavo Heikkinen
1967 Siionin Lähetyslehti sivut 202 -- 204


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 13 Marras 2018, 19:32
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron