Ei ole vieläkään pantu liiton arkkia uusiin vaun

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Ei ole vieläkään pantu liiton arkkia uusiin vaun

ViestiKirjoittaja Taavetti » 29 Maalis 2010, 17:29

Juho Näppä:

Ei ole vieläkään pantu liiton arkkia uusiin vaunuihin


Israelin lasten matkalla luvattuun Kaanaan maahan, Mooses astuu Nebon vuorelle, Pisgan kukkulalle, joka on Jerikon kohdalla, ja Herra sanoi hänelle: ”Tämä on maa, jonka minä Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille vannoin ja sanoin: Minä annan sen sinun siemenellesi. Sinä näit sen nyt silmilläsi, vaan et sinä sinne tule.! 5.Moos. 34: 4

Tämän lupauksen kansan Jumala johdatti ulos Egyptin orjuudesta sinne Kaanaanin maalle. Jumala asetti Mooseksen välimieheksi kansan ja Jumalan välille. Vaikka Jumala oli tämän siunatun kansan johtanut monen voimateon kautta, niin vähän aikaa he muistivat olla iloisia voitosta. Usein he napisivat Jumalaa ja Moosesta vastaan.
Milloin heiltä puuttui lihaa, milloin leipää ja vettä, niin Jumala sanoi Moosekselle siellä korvessa: ”Ota sauvasi ja lyö kallioon.” Niin Mooses otti sauvan ja löi kallioon ja sanoi: ”Pitäisikö minun tästä kalliosta vettä antaa?” Tässä ei Mooses pyhittänyt Jumalan nimeä, vaan otti kunnian itselleen. Hänen olisi pitänyt sanoa: ”Pitäisikö Jumalan tästä kalliosta vettä antaa?”
Nyt sanoo Raamattu: sen tähden ei Mooses päässyt luvattuun maahan. On vielä toinenkin asia. Jos Mooses olisi Vanhan Liiton kansan vienyt Kaanaan maahan, niin mekin voisimme Uuden Liiton kansana sanoa, että tullaan lain töiden kautta autuaaksi.


Sanohan Herran apostoli, ettei yksikään ihminen taida lain vaatimuksia täyttää, sillä laki on hengellinen ja ihminen lihallinen, synnin alle myyty. Eikähän Mooseskaan saanut pitemmälle johtaa kuin Jordaniin sitä Vanhan Liiton kansaa, joka lupauksen sanan kautta palveli Jumalaa. Leevin pappeus kantoi Liiton arkkia kansan edellä, ja kun päästiin Jordanin virran rantaan, silloin annettiin vakavat määräykset Liiton arkin kantajille: ”Astukaa jalkanne virtaan.” Ja kun he astuivat ja seisahtuivat siihen, niin virta katkesi ja alapuolen vesi juoksi kuiviin, ja niin he pääsivät kuivaa maata poikki Jordanin. Papeille sanottiin: ”Seisokaa alallanne niin kauan, kuin on viimeinenkin raahustaja päässyt yli.”
Nyt piti ottaa Jordanin pohjasta 12 kiveä ja kivenvuolijoilla kaivertaa: 12 Israelin poikain nimet. Ne piti viedä 200 kyynärän päähän toiselle puolen Jordania yhteen röykkiöön jälkeen tuleville merkiksi. Tästä eteenpäin kun alkoi matkan teko, ei ole enää Mooses johtajana, vaan Joosua ja Kaaleb.

Voi miten ihana esikuva saattaa olla meillekin. Ei ole vieläkään pantu armoliiton arkkia uusiin vaunuihin, ei härkäin eikä juhtain vedettäväksi, vaan se on Pyhän Hengen saaneiden Jumalan pappein kannettavana.
Heidän, jotka ovat jalkansa astuneet anteeksi saamisen ja anteeksi antamisen veriseen Jordaniin. Ja meille on vielä tämä neuvo, joiden jalat on asetettu rauhan kalliolle, että ”Pysykää liikkumattomana Kristuksen opin perustalla, sillä muuta perustusta ei taideta panna kuin se, joka pantu on.” Kun me apostolien kirjoituksia seuraamme, niin meillä on elävä seurakunta äitinä maan päällä, jossa Jumala elävän sanan kautta synnyttää tahtonsa jälkeen uudeksi luontokappaleeksi, ja silloin lähdetään seuraamaan elävää, ylösnoussutta Verikuningasta. Voitonsankaria, joka vieläkin käy laumansa edellä vereen kastetuissa vaatteissa. Suunsa kaksiteräisellä miekalla hän laumansa viholliset maahan lyöpi. Kaikukoon vielä tuo taivaasta puhuva veren ääni Siionin vuorella, niin kauan kuin Jumala saa viimeisenkin valitun lastensa laumaan.

Ja kun valittujen luku täyttyy, jolloin alkaa kotimaan rannalta ylimmäisen enkelin ja Jumalan iltapasuunan äänet kajahtelemaan, silloin oma Lunastaja suuressa kunniassaan tulee mustan maan morsiamen noutamaan semmoiseen hääjuhlaan, josta ei riemu puutu.
Tätä odotellessa uskotaan vielä kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Saamme kiittää taivaan Isää ja Lunastajaa siitä, että nimi on elämän kirjassa taivaassa.

Juho Näppä
Päivämies 18.2.1960
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Syys 2010, 21:40

Pysykää veljellisessä rakkaudessa


Hebr. 13: 1 – 3

Tämä kirje on ensimmäiselle Uuden Liiton seurakunnalle kirjoitettu. Lukeneena kansana tiedämme, että elämän Herra Jeesus, maan päällä ollessaan perusti valtakuntansa, osoittaen sillä, että hän kärsimisensä ja uhrityönsä, kautta oli vapauttanut kansansa, ja sovittanut sen pyhällä verellään — ja osoittaen myös peittelemättä, että Hän on kuolemasta takaisin tuleva elävänä voittosankarina, ja tuova luvatun Pyhän Hengen. Ja huomaamme: Kun Jeesus ilmestyi ylösnousemisensa jälkeen, kuten Raamattu näyttää, ei se tapahtunut kaikelle kansalle, vaan niille, jotka todella olivat hänen kanssaan, vaelsivat, söivät ja joivat yhdessä. Syntien sovittajana Hän oli hautaan vaipunut, mutta nousee sieltä taivaallisen Isän kirkastamana ja lausuu: "Minä olen elävä, ja olin kuollut, ja katso, minä olen elävä iankaikkisesta iankaikkiseen." (Ilm. 1: 18). Näin Jumala, iankaikkiseen kirkkauteen Hänet herätti. Jeesus jätti kuoleman taa kaiken inhimillisen, nyt Hän oli pelkästään pyhä, niin pyhä, etteivät taivaan enkelit voineet Jeesuksen viattomuutta avoimin silmin katsoa, vaan pyysivät peittää kasvonsa. Miksi Hänet tällaisessa kirkkaudessa herätettiin? Meidän vanhurskautemme tähden. Millainen on sinulle ja minulle syntiselle Jumalan tekemä vanhurskaus, joka Jumalan armosta, Jeesuksen ansion tähden tulee uskovalle!

Nyt ylös noustuaan voiton sankarina, Hän alkaa hallita vanhurskauden ja rauhan kuninkaana. Ja valtakunnan kuninkaan tulee määrätä, mitä valtakunnassa pitää tehdä. Puhaltaa opetuslasten päälle ja lausuu: "Ottakaa Pyhä Henki. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt." (Joh. 20: 22 — 23). Ja antaa omilleen käskyn saarnata Hänen nimeensä parannusta syntien anteeksi saamiseksi aina maailman ääriin asti. Nyt siis Jeesus määrää Pyhän Hengen kautta tapahtuvan, Uuden Liiton evankeliumin saarnaviran. Ja näemme vielä, kun Jeesus oli viimeisen kerran omainsa keskellä, Öljymäellä ennen lähtöään, niin Hän siunasi heitä ja sanoi: "Pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta." (Luuk. 24: 49). Nyt Hän siis kohoaa pilvien saattamana, opetuslasten nähden taivaaseen, ja opetuslapsille sanotaan: "Mitä te seisotte ja katsotte taivaaseen? Tämä Jeesus, joka teiltä otettiin ylös taivaaseen, on niin tuleva, kuin te hänen taivaaseen menevän näitte." (Apt. 1: 11). Näemme siis, että niin kuin Hän meni taivaaseen, niin. on Hän tulevakin. Mutta toisella kerralla Hän ei tule halpana, ei raadollisena, vaan suuressa kunniassa tuomiolle pyhien enkelien kanssa. Nyt siis opetuslapset Jerusalemissa alkoivat Uuden Liiton aamupäivän koitossa parannussaarnan viran. Suuria voimatekoja tapahtui, ja syntyi lapsia Jumalalle. Herra lisäsi kansaansa. Niin tapahtui eräissä seuroissa 50. päivänä, että tuli taivaasta humaus, ja jokaisen opetuslapsen päälle lankesi Henki, joka avasi kielet kaikille ymmärtävästi ylistämään Jumalan hyviä tekoja. Kaikki ihmettelivät. Mutta toteutui Jeesuksen lupaus: "Teidät puetaan voimalla korkeudesta." Joskus on syntynyt kysymystä: Jerusalemissako opetuslapset vasta saivat Pyhän Hengen? Kyllä he saivat sen jo lukittujen ovien takana. Mutta nyt on kysymys siitä, että heikot todistajat puetaan voimalla korkeudesta. Jumala vahvistaa sanansa näkyvien merkkien kautta. Taivaassa tiedettiin, mitä oli edessä: raskas aika. Mutta Herra itse lisäsi kansaansa, niin että yhtenä päivänä lisääntyi 3000 sielua. He olivat yhdessä, pitivät yhtä, he olivat saaneet sen, mistä Pietari kirjoittaa: "yhdenkaltaisen kalliin uskon." (Piet. 1: 1). Kun tämä Jumalan joukko syntyi, se oli yksi sydän ja yksi sielu. Näin ihana oli alkuseurakunnan, heprealaisseurakunnan synty. Juuri tälle seurakunnalle on nyt kirjoitettu neuvon sanoja: "Pysykää vahvana veljellisessä rakkaudessa." Jumalasta syntyminen merkitsee sitä, että kun Jumala saa synnyttää tahtonsa jälkeen totuuden sanalla, Hän antaa myös Hengen, elämän ja rakkauden. Nämä ovat syntymälahjoja. Mutta nyt huomaamme Apostolien teoista, miten juuri tälle alkuseurakunnalle tapahtui: Eivät kaikki pysyneet alkuperäisessä uskon yksinkertaisuudessa. Osa pahentui, syntyi erimielisyyksiä, särkyi rakkaus. Osa erkani muista, jopa niin kauas, että lopulta hävisi rauha, eivät tienneet enää, mitä on usko. Kyllä useimmat meidänkin päivinämme myöntävät: „Niin pitäisi minun uskoa, ja olisi jo aika päästä sovintoon Jumalan kanssa." Mutta monilla on lisäksi käsitys: "Jokainen omalla uskollaan." Niin, totta on, ettei auta minua teidän uskonne. Mutta se ei merkitse sitä, että saa uskoa niin ja näin, oman halun mukaan. Olen kuullut tässä asiassa hyökättävän kristillisyyttämme vastaan: "Onhan se teidänkin uskonne niin moneksi haaraksi hajonnut." Olen vastannut tällaisille: "Ei koskaan, Jumalan vaikuttama usko mene moneksi, Kristusta ei jaeta." Mutta kun näin on eri joukkoihin todella erottu, niin sanotaan: "Kuinka tietää, missä niistä on se oikea usko?" Oletteko tekin oikeassa, kun ne siellä opettavat saumalla tavalla, vaikka ovat eri karsinassa?" Tähän sanomme vain: Jumalan valtakunnasta pois lähteneiden perässä ei koskaan ole Jumalan vanhurskaus pois valtakunnasta lähtenyt. Mutta eronneet raukat ovat jääneet siitä osattomiksi. Saattaa tulla joitakin takaisin. Mutta on niitäkin, jotka sanovat: "Tulkaa te sieltä pikkuisen tänne päin, niin minä tulen vähän sinne päin." Mutta ei Jumalan sana opeta näin.

Paavali asettaa esiin kolme suurta asiaa: uskon, toivon ja rakkauden. Mutta huomatkaa: suurin niistä on rakkaus. Rakkaus on kuin isäntä talossa. Rakkaus käskee, ja usko Pyhän Hengen kautta palvelee rakkautta. Jumalan vaikuttama usko, jolla otetaan vastaan armoevankeliumi, jonka kautta Jumala antaa Pyhän Hengen. Pyhän Hengen kautta vuodatetaan Jumalan rakkaus ihmissydämeen, ja tämä on se aine, joka liittää lapset likeisesti synnyttäjäänsä ja muihin syntyneisiin lapsiin. Seurakunta on äiti. Maailmassa kyllä sanotaan, että Jumala saattaa synnyttää ilman seurakuntaakin, mutta Jumalan sana siittää, äitinä, lasten hoivaajana on seurakunta. Isänä on Herra Sebaot, joka kaiken maailman pääksi kutsutaan. Meillä on semmoiset vanhemmat! Äiti on täällä vain kuin kyläreissulla maan päällä käymässä, ja tulee kerran taivaallisen Isän luo lasten kanssa: ”Tässä ovat ne, jotka minulle annoit."

Jaakob sanoo: "Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman töitä on kuollut." (Jaak. 2: 26). Usko rakkauden kautta velvoittaa työhön — palvelemaan Jumalaa ja Jumalan lapsia. Jeesus Kristus sanoo: "Minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä minun veljistäni, sen te teitte minulle." (Matt. 25: 40). Mutta eikö sitten tultaisi paljaalla uskolla autuaiksi? Raamattu näyttää, Jaakobin kautta: "Jos jollakin olisi tämän maailman hyvyyttä, ja näkisi veljiensä tarvitsevan, ja sulkee sydämensä häneltä, kuinkas Jumalan rakkaus pysyy hänessä?" "Joka ei veljeänsä rakasta, se pysyy kuolemassa. Jokainen, joka veljeänsä vihaa, hän on murhaaja, ja te tiedätte, ettei yhdessäkään murhaajassa ole iankaikkinen elämä pysyvä." (Joh. 3: 14 – 15). On tärkeätä pysyä Jumalan rakkauden sitein kiinni veljissä ja sisarissa — silloin pysytään kiinni Jumalassa. Mitä se usko siis puuttuu, jos siitä rakkaus puuttuu? Puuttuu Jumala. Onko sitten uskoa ilman rakkautta? Kyllä sitä on. Mutta Jeesus sanoo: "Siitä pitää kaikkein tunteman teidät minun opetuslapsikseni, jos te keskenänne rakkauden pidätte." (Joh. 13: 35). Rakkaus on siis pitämisessä ja tekemisessä. Sielunvihollinen on kaikkein vihaisin rakkaudelle. Siksi se on pitämisessä ja vaalimisessa.

Mitä seurauksia nyt ilmenee, jos uskon kautta pysytään rakkauden hedelmissä: "Huoneeseen ottamista älkäät unohtako, sillä sen kautta ovat muutamat tietämättä enkeleitäkin huoneeseensa ottaneet." Ajatella, että Jumalan lapset saavat tietämättään tuoda enkeleitä huoneeseensa. Yhteinen usko synnyttää sen rakkauden, että tekee mieli kutsua matkaystäviä kotiin, ja palvella vaikka kylmällä vesipikarilla opetuslapsen nimeen. Tämä hedelmä on aina vuotanut elävästä uskosta.

"Muistakaa sidotuita, niin kuin te heidän kanssaan sidotut olisitte, ja niitä, jotka murhetta kärsivät, niin kuin te itse vielä lihassa olisitte." Tämäkin kuuluu rakkauden hedelmiin. Mutta näitä sidottuja saattaa myös olla seuraväen keskellä, synnin ja vääryyden siteissä. Millä ne saa päästetyiksi? Rakkauden hedelmänä vuotaa sekin, että otetaan vaaria toinen toisestaan. Mutta mistä sitten johtuu, etteivät uskovaiset jaksa kaikkia samanlaisella rakkaudella rakastaa? Siihen voi olla eri syitä. Ensinnä voi jollakin syntymässä saatu luonne olla sellainen, ettei tämän veljen tai sisaren kanssa helposti pääse läheiseksi. Voi olla itsetietoinen ja halukas esiintymään suurena. Silloin köyhille kristityille tulee arkuus ja orjuus. Toisekseen, jos huomaamme likeisessäkin ystävässä ulkokultaisuutta, se pyyhkii rakkautta pois. Voidaan siis yleensä sanoa: Todellinen rakkaus syntyy ja lujittuu sitä mukaa, kuin päästään sydämen ja omantunnon kautta oikein tuntemaan veljiä ja sisaria. Toisten kanssa se käy hyvin helposti. Toiset ovat luonnostaan sellaisia vilkkaita, aivan kuin aapinen alusta asti. Heti herää: "Tuossahan on taas veli ja sisko! Minäpäs rupean sitä rakastamaan!„

Kerran ruokapöydässä keskustellessa eräs rakas veli katsoi kauan minua, tunteakseen pöydän takaa. Pian se selvisi — olimme lapsesta asti tutut, mutta emme sitä ennen Jumalan valtakunnassa tavanneet. Jumalan huone on niin iso, ettei siinä ehdi kaikkia tuttuja tuntea. Vaan Henki on aina kaikissa sama ja tuttu. Täällä onkin sen tähden niin hupaista. Minulla haluttaisi saarnata nytkin kaikille Jumalan perheväen kiusatuille, s1llekin joukonjatkolle! Haluttaa saarnata juhlallisesti kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Ja vielä täytyy sanoa, kun joudun niin moniin vaikeuksiin itseni kanssa, en teidän tähtenne, vaan itseni tähden. Olen niin pirullinen, ja vihollinen muistuttaa: „Tuommoisenako meinaat uskoa?" Siinä sitä uskoa tarvitaankin, kun pahana pitää uskoa. Saanko minäkin uskoa? (Siunaus).

Juho Näppä.
(Saarna vuosikokousseuroissa. Pöytäkirjajulkaisusta 1949 "Suvi on läsnä."
Siionin Lähetyslehti lokakuu 1949
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

T. Huovinen: Hänen elämänsä on minun elämäni

ViestiKirjoittaja Taavetti » 21 Loka 2010, 20:09

Hänen elämänsä on minun elämäni


Olin taas kerran henkisesti väsynyt. Lisäksi erehdyin katselemaan kristittynä elettyä elämäni kaarta. Kiusaaja tuli ja sanoi: "Ei sinusta tule mitään." Se tarkoitti, että olin niin huono, mitätön ihminen, etten taivaan perintölapsen nimeä voisi omistaa. Se osoitteli vikojani sanoen: "Tuossa ja tuossa olisit voinut tehdä niin ja niin, et ale menestyksellisesti toiminut Jeesuksen opetuslapsena. Et varmaankaan, jos Hengen voitelua olisit noudattanut, jäänyt noin vaatimattomaan tulokseen Kristuksen seurakunnan hyväksi." Katselin — eikä minun tarvinnut paljon itseäni tarkkailla, täytyi myöntää asian niin olevan. Ei minun "perus -aatamini" ole tippaakaan parantunut, en ole saattanut mitään hyvää tehdä, vaikka joskus olen sentään vähäisessä määrässä uskaltanut toivoakin, taivaasta tarttuneen rakkauden tähden.

Muistin — sanoin saatanalle: "Ei minusta tarvitse parempaa tullakaan." Kysyin: "Muistatkos sinä sen orjantappurakruunua kantavan miehen lähes kaksi vuosituhatta sitten? Etkö tahdo tietää, miksi Hänellä oli orjantappurakruunu päässänsä? Ja miksi Hän ei kieltänyt puheitansa, vaan antoi ruoskan siiman läiskyä selkäänsä, eikä kutsunut taivaallista sotaväkeä itseänsä pelastamaan, vaikka Hänellä oli siihen valta? Miksi Hän painoi selkänsä vasten Golgatan ristiä, eikä ottanut käsiänsä pois rautanaulain edestä, vaan alistui niin kuin lammas teurastettavaksi?"

— "Tiesitkö sinä, saatana, mitä silloin teit, etpä tainnut tietää? Siinä sinä teit hyvän teon! Tuo mies oli minun ystäväni. Hän tuli taivaasta, minua ottamaan pois sinun kädestäsi. Koska Hän näki, etten minä omin voimineni voisi taivaaseen astua. Siinä sinä teit hyvin, kun vuodatit Hänen verensä Golgatan maahan. Sillä se veri on todistus Jumalan rakkaudesta ihmissieluja kohtaan. Koska totuus ei väistynyt, niin sinä kurja olento, kuoletit Hänet lihassa. Mutta Hengelle et mitään voinut tehdä; totuus jäi elämään. Ja totuus puhuu vakuuttavaa kieltänsä Jumalan suuresta armosta. Hänen tekonsa on minun tekoni, Hänen kuolemansa on minun kuolemani ja Hänen elämänsä on minun elämäni! Kerran tulee tuo Golgatan Sankari ja pukee henkeni katoamattomaan uuteen aatamiin. Silloin olen minä niin suuri ja jalo persoona, ettet sinä, halpa henki, ilkeä tulla puheille minun tyköni, vaan saan olla rauhassa ystäväini kanssa aina ja iankaikkisesti."

T. Huovinen
Siionin Lähetyslehti, syyskuu 1955
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Juho Näppä: Ei ole vieläkään pantu liiton arkkia uusiin

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Loka 2013, 17:25

Vaeltaa evankeliumin arvon mukaan


Mieleeni tuli tämän ajan ristillisyyden näkymästä, että ennen vanhaan kristillisyyden piti alkaa kotoa ja olla arkipäivänäkin uskovainen, eikä vain pyhinä ja seuroissa. Nyt olen kuitenkin saanut huomata sellaistakin kristillisyyttä, että uskottomien parissa "puhua pullikoidaan" lihan himoja herättäviä synnin saastaisia ja likaisia puheita. Kun en saattanut hiljaa kuunnella, kun vanha ihminen niin likaisia puheita käyttää naisseuraelämästä, niin sain vastaukseksi, että enkö leikkiä tunnekaan. Mutta mielestäni on silloin sielun autuus pintapuolista, sillä ei Kristusta ole jaettu eikä Jumalan vanhurskautta paloiteltu. Mutta jos on maalattu Kristus, niin silloin on myös maalattu taivas. Ei Jumalaa petetä, sillä hän on kaikkinäkevä, eikä Jumala leikittele synnin kanssa, sillä synnin palkka on kuolema. Raamatun mukaan kuuluu parannukseen selvät sanat, että jumalaton hyljätköön tiensä ja pahan tekijä ajatuksensa, sillä Jumalan eteen kelpaavaan parannukseen kuuluu, että tapahtuu sisäinen ja ulkonainen muutos. Entinen elämänmeno on hyljättävä ja uskon uudessa kuuliaisuudessa lähdettävä seuraamaan Elämän Herraa Jeesusta opissa ja elämässä. Tämä kuolevainen synnin ruumis on ristiinnaulittava lihan himoineen ja kaikkine synnin vaikutuksineen.

Samoin oli jo Vanhan Liitonkin aikana, että synnistä oli tehtävä parannus ja heille oli rakennettu vapaakaupungit, joihin he saivat paeta, jos veren kostaja ajoi takaa. Näitä vapaa kaupunkeja oli kuusi. Miksi näin monta? Koska Jumalan viikossa on kuusi päivää, ja joka päivälle piti olla armonvaltakunta eli kaupunki. Mutta nyt sanon, kun seitsemäs päivä aukenee, Herran kansan sapatin lepopäivä, niin sillä vihaisimmallakaan veren kostajalla ei ole asiaa kunnian taivaaseen, sillä päälle kantaja on ajettu ulos taivaasta maan piiriin päälle niitä viettelemään, jotka asuvat maan päällä. Sen tähden on meidänkin, rakkaat matkaystävät, puettava päällemme kaikki Jumalan sanan sota-aseet. Kolme on päävihollista: perkele, maailma ja oma liha. Vaikka joskus haavoittuukin, niin suuri Sotasankari, Herra Jeesus, käy vieläkin laumansa edellä vereen kastetuissa vaatteissa, joka lyö maahan laumansa viholliset. Kun me tämän Veriyljän jälkiä seuraamme verisen pilven alla, niin häävaatteet säilyvät puhtaina ja Hengen pantti elävänä. Joka todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset ja Jumalan ja Kristuksen kanssaperilliset. Näin matkamme päättyy onnelliseen voittoon Karitsan hääjuhlaan, jossa lunastettu lauma saa äänensä yhdistää enkelien kanssa iäiseen voitonvirteen kunnian taivaassa.

Vähin veljenne uskossa,
Juho Näppä
Päivämies 1.9.1965
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Juho Näppä: Ei ole vieläkään pantu liiton arkkia uusiin

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Tammi 2014, 18:54

Elävä usko panee palvelemaan

”,Niin yksi Pharisealaisista rukoili häntä rualle kanssansa. Ja hän meni Phariseuksen huoneeseen ja atrioitsi. Ja katso, yksi vaimo oli kaupungissa, joka oli syntinen, ja kuin hän sai kuulla, että hän atrioitsi Pharisealaisen huoneessa, toi hän lasin kallista voidetta, ja seisoi takana hänen jalkainsa juuressa itkien, ja rupesi kyyneleillänsä kastamaan hänen jalkojansa ja niitä päänsä hiuksilla kuivasi,ja suuta antoi hänen jalkainsa ja voiteli ne voiteella” Luuk. 7: 36 – 38).

Tämä spitaalinen Siimon kun sai Jeesuksen kutsua kotiin palveltavakseen, saattoi ajatella, että kannattaa antaa ateria, koska Jeesus paransi hänet spitaalista. Nyt kerrotaan, että siinä kaupungissa oli syntinen vaimo, joka kuuli Jeesuksen olevan Siimonin huoneessa ja hän kiirehtii sinne mukanaan lasi kallista, arvokasta nardus voidetta. Hän seisahtuu Jeesuksen taakse ja alkaa itkeä, sillä hän näkee, kuinka halpa-arvoisena Jeesusta palvellaan. Rakkaus painauttaa vaimon povet matalaksi ja vaikka on niin köyhä, ettei ole vesiastiaa eikä pyyheliinaa, niin kyyneleet kostuttavat ja hiukset kuivaavat Jeesuksen jalat. Ja kun jalat ovat tomusta puhdistetut, niin lakkaamatta antaa suuta sekä voitelee voiteella sekä pään että jalat. Elävä usko ei salli olla joutilaana eikä hedelmättömänä, vaan se panee palvelemaan Jeesusta. On merkillistä, ettei viimeisenä Herran tulemisen päivänäkään ole muusta kysymys kuin vain siitä, mitä m tehty. Silloin kuuluu valtaistuimelta tuomio niille, joiden nimet eivät ole Karitsan elämän kirjaan kirjoitetut: menkää pois minun tyköäni te kirotut, minä en ole ikinä teitä tuntenut. Mutta eivät näy Jumalan lapset muistavan, milloin ovat palvelleet, syöttäneet ja juottaneet Jeesusta. Kuitenkin kuuluu vastaus: "Sen minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, sen te teitte minulle." Jeesus oli aina syntisten ystävä. Hän söi ja joi publikaanien ja syntisten joukossa, jota sen aikaiset kirjanoppineet pitivät pahana. Siimonkin ajattelee katsellessaan vaimon palvelusta, että jos hän olisi profeetta, niin hän tietäisi mikä tuo vaimo on, että hän on syntinen. Siimon luuli Jeesusta sellaiseksi, joka potkaisisi vaimon pois ja ehkäpä vielä haukkuisi, kuinka niin likainen ihminen tulee hänen pyhiä jalkojaan pesemään ja voitelemaan. Mutta Jeesus tiesi kaikki hän tiesi ajatuksetkin ja niinpä hän teetättää Siimonilla tuomion.

Hän kertoo vertauksen kahdesta lainanottajasta, joilla toisella oli suuri laina ja toisella pieni, mutta kummallakaan ei ollut varoja niiden maksamiseen. Molemmat he saavat lainansa anteeksi ja nyt hän kysyy Siimonilta, että kumpi heistä enemmän rakastaa. Vastaus oli oikea, että se, joka sai suuren velan anteeksi." Jeesus kääntyy nyt vaimoon päin ja sanoo Siimonille: "Minä tulin sinun huoneesees, etkä sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kyynelillä kasti minun jalkani ja ne hiuksillansa kuivasi. Et sinä minun suuta antanut, mutta tämä, sitte kuin hän tähän tuli, ei ole lakannut minun jalkaini suuta antamasta. Et sinä minun päätäni öljyllä voidellut, mutta tämä voiteella minun jalkani voiteli. Minä sanon `sinulle: sen tähden että hänelle paljo syntiä anteeksi annettiin, niin hän paljon rakasti, mutta jolle vähempi anteeksi annetaan, se `vähemmän rakastaa. "Se velka olikin syntivelka ja todella Jeesus oli vapauttanut vaimon kuoleman tuomion alta, jonka fariseukset olivat tuoneet Jeesuksen eteen tuomittavaksi, että Jeesus lakia rikkomatta tuomitsisi hänet kivillä surmattavaksi. Mutta Jeesus sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön ensin häntä kivellä." Silloin häipyivät päälle kantajat ja Jeesus kysyi vaimolta: "Onko sinua kenkään tuominnut? Hän sanoi: Herra,ei kenkään.
Niin Jeesus sanoi: en minä myös sinua tuomitse, mene, ja älä silleen syntiä tee."
Nyt sanoo Jeesus vielä uudestaan: "Sinun uskos on sinun vapaaksi tehnyt: mene rauhaan."

Nämä Jeesuksen sanat eivät ole vieläkään menettäneet voimaansa eikä kadottaneet arvoaan. Niinpä minäkin heikkona Herran palvelijana sanon sinulle, kallis matkaystävä, sinä heikon tuntoinen elämän tien taapertaja, että usko sinäkin omat syntisi anteeksi ja kohota vielä sielusi silmät katsomaan uskon Alkajaan ja Päättäjään, joka voiton Sankarina on mennyt Isän oikealle puolelle taivaaseen. Hän on vieläkin Edesvastaajana ja Esirukoilijana sekä autuutemme kokonaisuutena, jonka ansion kautta mekin saamme katsella avattua tietä kotikunniaan asti. Siinä on se veripunainen Jumalan Uhrikaritsa, jonka viattomalla verellä on meidänkin hääpukumme valkaistu ja syntimme otettu pois sekä sydämemme pesty, jonka Jumala on valmistanut Pyhälle Hengelle asuinpaikaksi, joka nyt todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia Kristuksen kanssaperillisiä.

Jumalan rauhan terveisin
Juha Näppä
Päivämies 15.12.1965
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: T. Huovinen: Hänen elämänsä on minun elämäni

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Marras 2018, 18:08

Elämän valkeuteen

Joh 8: 12
Pimeys on valkeuden vastakohta. Mutta ennen kuin me ihmiset käsittäisimme, mikä on valkeus hengellisessä mielessä, pitää meidän käsittää, mikä on pimeyttä.
Raamatusta jokainen olemme oppineet, että pimeyden ruhtinas on perkele ja valkeuden Herra Jeesus Kristus. Lisäksi kaikki ihmiset meidän aikanamme ovat tietoisia siitä, että ihminen syntiinlankeemuksensa tähden on joutunut pimeyteen, ja että me kaikki olemme synnin pimeydessä ja niin ollen pimeyden ruhtinaan, perkeleen, valtakunnassa. Me luonnostamme kaikki olemme ikään kuin perkeleen oppilapsiksi syntyneet. "Ei ole ketään joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään." Room. 3: 12.
Pimeyden valtakunnalla on vain se varjopuoli, että sen kansalaiset joutuvat kerran helvettiin, iankaikkiseen vaivan paikkaan, Jumalan hukkumattoman sanan mukaan. Sen sijaan valkeuden valtakunnan kansalaiset pääsevät iankaikkiseen, täydellisen ilon ja onnen taivaaseen.
Kaikkivaltias Jumala on kuitenkin tämän ihmisen kalleimman asian järjestänyt niin, että täällä ajassa meillä on mahdollisuus vaihtaa kansalaisuutta. Allekirjoittaneellakin on henkilökohtainen kokemus asumisesta sekä pimeyden, että valkeuden valtakunnassa.
Pimeydestä valkeuteen siirtyminen ei kuitenkaan tapahdu ihmisen omin voimin eikä keinoin. Ensiksikään me emme järjellämme käsitä pimeyttä. Moni ihmisraukka tuossa pimeydessä on oppinut aivan vääriä tietoja ja taitoja. Joku on oppinut, ettei muka ole Jumalaa, ei ole muka meitä ihmisiä viisaampaa. Jos ken Jumalan olemassaoloa ei voi kieltää, sille perkele antaa valheneuvot, kuinka muka tulisi Jumalan ystäväksi. Se neuvoo ihmistä tekemään "parannusta", etsiipä nämä neuvot vieläpä Pyhästä Raamatusta, ja edelleen se voi liittää ihmisen erääseen – tuhansista — hengellisistä yhdyskunnistaan, eriseuraan, lahkoon. Mutta kaiken tämän takana on neuvo omavanhurskauteen, joka Jumalan edessä ei ole muuta kuin saastainen vaate. Tällainen "parannus" on tekopyhyyttä.
Parannuksen kautta kyllä siirtyminen pimeydestä "valkeuteenkin tapahtuu, mutta sellaisen parannuksen, jonka Jumala meissä vaikuttaa. Parannuksen teon Jumala alkaa tunkeutumalla omiintuntoihimme sanansa kautta, Henkensä kautta kirkastaen tilaamme, johonka synti on meidät vienyt. Kun Jumalan sana pääsee pimeyden lapsen omaantuntoon, se tulee sinne vaativana lain sanana, koska siellä ei ole muuta kuin syntiä, se tappaa meiltä iankaikkisen elämän toivon. Omatuntomme näet todistaa synnin todeksi Jumalan lain valossa, ja näin se joutuu hyväksymään lain mukaisen tuomion, iankaikkisen kadotuksen. Ja siellä missä näin synti tunnetaan, on synnin hätä. Mutta missä se tunnustetaan, siellä on apu lähellä. Sinne rientää syntisten armahtaja Herra Jeesus, elämän valkeus, iankaikkisen elämän toivo, evankeliuminsa sanassa, lohduttaen tuon kiusatun omantunnon antamalla hänen syntinsä anteeksi.
Tähän valkeuteen Jumalan Poika pyytäisi kaikkia meitä katsomaan ja omaksumaan sen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus." Joh. 8: 12.
Tarmo Huovinen
Siionin Lähetyslehti, 1956, sivut 151, 152


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 27 Marras 2018, 18:08
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron