E. Juusola: Kaikkivoivan Isän kasvojen alla

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

E. Juusola: Kaikkivoivan Isän kasvojen alla

ViestiKirjoittaja Taavi » 20 Huhti 2010, 12:50

Kaikkivoivan Isän kasvojen alla


”Minä tiedän, Herra, ettei Ihmisen tie ole hänen voimassansa, eikä yhdenkään miehen vallassa, kuinka hän vaeltais ja käymisensä ojentais. Kurita minua, mutta kuitenkin kohtuudella. Ja ei sinun julmuudessas, ettes minua peräti hukuttais." Jer. 10: 23 – 24.

Muistammeko me, ettei meidän tiemme ole omassa vallassamme? Tuo ihmisluonto on aina rakentamassa ja suunnittelemassa. Ihmiset päättävät varmaan asioita, jotka heidän mielestään ovat tärkeitä ja otollisia. Tänä tekniikan aikakautena tuntuu monesti siltä, että ei ole aikakaan ajatella, että taivaan Herra on sittenkin se, joka ohjaa tiemme ja työmme. Hän ohjaa tiemme toimemme, johdattaen tahtonsa mukaan. Ajan arjessa, kiusausten helteessä ihminen joutuu monesti kysymään, että mikä minä ihmispoloinen olen, sillä meillä on tuon maallisen, eli lihallisen osan puolesta pyrkimys rakentaa ja suunnitella työmme ja toimemme niin, että siitä tuo synnillä pilattu vanha osa saisi jotakin. Se kun on aina pyytämässä kunniaa itselleen, koska se on niin äärettömän perso tuolle maailman kunnialle. Se nauttii saadessaan jotakin aikaan. Vanhassa osassa tuntuu mukavalta saada kiitosta ja kunniaa maailmalta. Monet ovat tähän kunniaan uhranneet kalleimman aarteensa, omantunnon rauhan ja rakkauden Jumalan seurakuntaan. Monesti ihmispoloinen joutuu punnitsemaan, kumman valitsisi, tämän maailman kunnian vai tämän maailman pilkan. On hyvä, ettei meidän tiemme saa mennä meidän turmeltuneen luontomme mukaan. Kyllä me hukkuisimme tämän maailman syntimenoon ja hekumaan, mutta Herran käsi ohjaa tietämme. Jaksammeko me aina alistua Hänen tahtonsa alle, veljeni ja sisareni.

Kurituksen kautta taivaan Isän täytyy meitä kuljettaa, sillä ellei meillä olisi taivaan Isän käsi päällämme, niin me poloiset hukkuisimme tuohon, tämän maailman syntihekumaan. Joudumme usein kääntymään taivaan Isän puoleen, että Hän kohtuudella meitä kurittaisi, ettemme peräti hukkuisi. Tulee aina mieleen ikään kuin pelko, että taivaan Isä ei mahda ymmärtää, kuinka heikko minä poloinen olen, että Isä panee raskaamman kuorman kuin jaksan kantaa. Me poloiset joudumme usein yhä uudelleen ja uudelleen kääntymään taivaan Isän puoleen, että Hän antaisi taivaallista armovoimaa meille, että vahvistuisimme uskossa ja toivossa niin, etteivät nuo kiusat ja kuormat uuvuttaisi kesken matkan. Sillä mehän tiedämme, että vaikka taakka olisi kuinka raskas. Niin jos kantaja on väkevä, kuorma kulkee helposti. Mutta jos kantaja on heikko, niin matkan teko käy raahustamalla. Ja vaikka pelko on sydämellä, että jos minä raukka uuvun välille, ja peräti hukutetaan.

”Oi Herra, älä rankaise minua vihassasi, ja älä minua julmuudessasi kurita.” Ps. 6: 2. Tutkimattomat ovat Hänen tuomionsa ja käsittämättömät Hänen autuutensa. Tuntuuhan suloiselta joskus matkaa tehdessä, kun taivaan Isä ei antanut tapahtua meidän tahtomme mukaan, vaan Hän on ohjannut tiemme, että olemme välttyneet monesta vaarasta. Tämän kokiessamme tunnemme iloa sydämessämme, että taivaan Isä pitää sittenkin huolta meistä. Ei se Isän uhraus ollut huono, kun Hän uhrasi oman rakkaan Poikansa edestämme, että me Hänen veriuhrinsa kautta saamme iankaikkisen autuuden, ja vielä kaikki synnit anteeksi, mitä matkalla tulee.
Armossa on varaa ja veressä voimaa, että kerran kuorma puretaan ja taakka lasketaan kotirannan rauhaisaan satamaan, jossa on iankaikkinen onni ja autuus. "Ja sinun pitää oleman kunnian kruunu Herran kädessä, ja kuninkaan hiippa sinun Jumalasi kädessä," sanoo profeetta.

Olkaamme vielä kuuliaiset lapset Isälle, joka on taivaassa, ja seurakuntaäidille, joka on täällä maan päällä, sillä rakkaudella Saara-äiti hoitaa omiansa kotikunniaan asti. Mutta vaikka vaivat piirittävät ja myrskysää, ja tuska ahdistaa, niin kuitenkin Jumala auttaa ja armahtaa Poikansa tähden. "Hän kasvonsa voi salata, vaan uudestaan taas armossaan, itsensä kirkastaapi."
Vähin veljenne taistelujen tiellä
E. Juusola.
Päivämies 15.11.1964
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

Valde Junttila: Pojan tuomio

ViestiKirjoittaja Taavi » 23 Huhti 2010, 15:11

Pojan tuomio

JOH.5: 22 – 29


Sillä, ei Isä ketään tuomitse, vaan antoi kaiken tuomion Pojalle. Että kaikki Poikaa kunnioittaisivat, niin kuin he Isää kunnioittivat, joka ei Poikaa kunnioita, ei se kunnioita Isää, joka hänen lähetti. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani, ja uskoo sen, joka minun lähetti, hänellä on iankaikkinen elämä, ja ei hän tule tuomioon, vaan menee kuolemasta elämään. Totisesti sanon minä teille: hetki tulee, ja nyt jo on, että kuolleet saavat kuulla Jumalan Pojan äänen: ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää, sillä niin kuin Isällä on elämä itsessänsä, niin antoi hän myös tämän Pojalle itsessänsä oleman, ja on hänelle antanut vallan tuomita, että hän on Ihmisen Poika. Älkäät tätä ihmetelkö: sillä hetki tulee, jona kaikki ne, jotka haudoissa ovat, saavat kuulla hänen äänensä, ja pitää tuleman edes ne, jotka hyvää tehneet ovat, elämän ylösnousemiseen, mutta jotka pahaa tehneet ovat, tuomion ylösnousemiseen."


Teksti sanoo, että Pojalla on yhtä suuri valta kuin Isälläkin. Poika tekee kuolleista eläviä niin kuin Isäkin. Ja Poikaa pitää kunnioittaa samalla tavalla kuin Isääkin. Jumalallinen voima ja kunnia herättää kuolleista; kunnia jolla Isää kunnioitetaan. Pojan täytyy siis olla Isän vertainen, totinen, ja iankaikkinen. Sillä, ellei Häin olisi totinen, iankaikkinen Jumala, niin hänelle ei omistettaisi jumalallista voimaa ja kunniaa, mikä Hänellä on.
Jokaisen kulkijan matkan päämäärä on saapua suuren Tuomarin kasvojen eteen, kuulemaan hänen ääntänsä, kun Hän puhuu kunnian valtaistuimelta, ja julistaa kullekin oikean tuomion. Elämämme retken tarkoitus on siis korkea. Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen, ja lunastustyön perusteella sääsi hänet Poikansa kuvan kaltaiseksi. Mutta Hän on antanut jokaiselle vapauden valita elämä tai kuolema. Ja siitä riippuu, onko ihmisellä elämän ylösnousemus vai kuoleman ylösnousemus.

Sen hetken odotus, jolloin mekin kuulemme Jumalan Pojan äänen, kirkastuu suureksi meille silloin, kun lähdimme maailman leiristä kantamaan Kristuksen pilkkaa. Me puhdistimme itsemme niin kuin hänkin on puhdas. Apostoli sanoo, että me kohtaamme Hänet siinä valtakunnassa, johon ei pääse mitään saastaisuutta sisälle. Onko tämä toivo matkalla pysynyt yhtä suurena, ja askeleittemme johtavana päämääränä? Eikö nyt, tultuamme lähemmäs autuuden päämäärää, ole suurempana kuin milloinkaan, toive kohdata Hänet, joka sanoo: "Minä tulen pian."

Kaikkivaltias Majesteettimme sanoi meille varoituksena: "Väärät profeetat ja väärät kristukset silloin viettelee monta." Ne tulevat nyt, ja houkuttelevat meitä: "Astukaa askel meihin päin, niin me astumme kaksi askelta teihin päin, niin ollaan yhdessä.”

Tämä Herran varoitushuuto, joka sisältää rangaistuksen huudon kaikille Jumalan sanan lisääjille ja paisuttajille, tahtoo herättää uneliaisuuden ajalla kaikkia niitä, joilla on osa elämän kirjassa ja pyhässä kaupungissa, katsomaan
todellisuutta suoraan kasvoihin. Vanhurskaitten tuomari ei ole väärintekijäin tuttava, jos opin ja omantunnon kirjaa ei hoideta loppuun asti puhtaana, ei elämän kruunua saada. "Katso, minä tulen niin kuin varas", autuas se, joka valvoo ja säilyttää vaatteensa, ettei hän kulkisi alastomana, eikä hänen häpiäänsä nähtäisi.

Kaikille laupias Isä on ojentanut kätensä ja tarjoaa sovintoa, mutta epäuskonsa tähden maailma ei ota vastaan Jumalan kutsua, vaan on tottelematon ja vastahakoinen, vaikka heitä kutsutaan ja rukoillaan sopimaan Jumalan kanssa etsikkoajallaan.

Jeesus Kristus on selittänyt tärkeäksi tulemisensa edellä käyvät merkit. Ymmärtäväiset näkevät Herran päivän pian koittavan, ja rohkaisevat huutamaan, että aika kuluu ja Herran tulo on jo ovella." Me odotamme uutta taivasta ja uutta maata, sanoo Pietari uskovaisille.

Valde Junttila
Päivämies 15.11.1964
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja Taavi » 30 Joulu 2010, 20:26

Jumalan kunnia on ihmiskunniaa korkeampi


"Sillä he rakastivat enemmin ihmisten kunniaa kuin Jumalan kunniaa." (Joh. 12:43).

Näin kirjoitetaan pyhässä kirjassa. Rakastaako tämän lopun ajan ihminen enemmän ihmisten kunniaa kuin Jumalan kunniaa?" Moni tahtoisi tulla Jumalan valtakuntaan sisälle, mutta ihmiskunnia on niin suuri, että se voittaa Jumalan kunnian. Ml:ksi ihmisen ylpeä luonto on niin voimakas, että se saa ihmisen kuolemattoman sielun niin orjakseen, että se alistuu syntisen lihan tahdon alle, joka on vastaan kaikkea, mikä taivaallista on? Ja mikä on palkka?

Palkka on se, että kuolematon sielu saa iankaikkisen kadotuksen vaivan osakseen. Mikä on ihmisen kunnia? Se on sitä, että ei alistuta elämään ja olemaan, niin kuin Pyhä Henki neuvoo ja opettaa. Vaan oman kunnian kautta tehdään niitä töitä, jotka eivät kelpaa Jumalalle, eivätkä hänen armoneuvoilleen, jotka ovat neuvomassa Jumalan valtakunnassa. "Kuinka te siis taidatte uskoa, jotka otatte kunnian toinen toiseltanne, ja sitä kunniaa, joka ainoalta Jumalalta tulee, ette etsi" (Joh. 5: 44). Jumalaton ihminen rakastaa enemmän maailman kunniaa kuin Jumalan kunniaa, ja he odottavat toinen toiseltaan kunniaa. Kyllä maallinen kunnia kelpaisi, mutta Jumalan kunnia ei kelpaa. Kun luemme pyhää Raamattua, saamme huomata, että Nikodeemuskin pelkäsi ihmiskunniaa, ja lähestyi Jeesusta yöllä. Hänellä ei ollut rohkeutta tulla päivällä Hyvän paimenen, Herran Jeesuksen luokse. Kunnian rietas oli niin voimallinen, että se pani orjakseen, lähestymään yösydännä Herra Jeesusta. Moni ihmislapsi seuraisi Herraa Jeesusta, jos ei tarvitseisi julkisesti tunnustaa, että kuuluu tuohon halpaan, ylenkatsottuun joukkoon. Tämä joukko on niin halpa, että kun sitä maailman ihminen katselee, niin se näyttää, kuin hakomajalta yrttitarhassa. Ei monta lihallista viisasta eikä monta korkeasti oppinutta ole Jumalan joukon kanssa tekemässä matkaa, vaan ihmiset ovat sielunvihollisen talutusnuorassa, tekemässä matkaa kohti iankaikkista kadotusta. Raamattu sanoo, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä häpeään tuleman. (Room. 10: 11).

Eivät Jumalaan uskovat tule häpeään. Kerran avautuu kunnian ranta. Kerran saamme laskea purtemme rauhan satamaan, ja aikaa iankaikkinen elämä, jolla ei ole koskaan loppua, vaan se jatkuu iankaikkisesta iankaikkiseen.

Ei murhe, eikä tuska ahdista enää, eivät maailman pilkat ja panettelut yllä sinne enää, vaan siellä on oleva rauha ja rakkaus. Uskomme tälläkin hetkellä matkan viat ja virheet anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä, niin olemme taivaskelpoisia.

Vähin veljenne elämän tiellä,
Eino Juusola
Päivämies 29.9.1976
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja Taavi » 16 Elo 2011, 08:05

Vieläkö löytyy elävä Jumala?

Vaan se kaikkein ylimmäinen ei asu käsin tehdyssä temppelissä, niin kuin profeetta sanoo: "Taivas on minun istuimeni ja maa jalkaini astinlauta. Minkä huoneen te siis tahdotte minulle rakentaa, sanoo Herra, eli kuka on minun leposijani? Apt. 7. 48–49.

Rakkaat matkaystävät, kun katselemme tämän lopunajan hengellistä maailmaa Pyhän Hengen valossa, niin huomaamme, miten täydellisesti Jumalan majesteettisuus on kadonnut ja Jumalan yhteyttä rakennetaan vain sanaan perustumattomilla ulkonaisilla menoilla.

Voi kun niin moni ihmissielu eksytetään pois elävästä Jumalasta ja seurakunnasta. Jumala ei asu käsillä tehdyissä majoissa. Ei elävää Jumalaa löydetä muualta kuin saarnatusta, elävästä Jumalan sanasta. Tämän maailman omavanhurskaat julistavat, että kun käyn kirkossa ja teen hyvää lähimmäisilleni, Jumala minua armahtaa viimeisenä päivänä. "Taivas on minun istuimeni ja maa minun jalkaini astinlauta, minkä huoneen te siis tahdotte minulle rakentaa", sanoo Herra. Kun me rakennamme maallisen huoneen, joka vihitään siihen tarkoitukseen, että siellä saarnataan Jumalan pyhää sanaa, siellä vaikuttaa Jumalan Pyhän Hengen kautta saarnattu sana ja sakramentit, ja Jumalan seurakunta, joka on ennen uskoon tulleitten sydämissä. Täällä maan päällä se on Pyhän Hengen vaikutus, joka laskettu alas vaikuttamaan sen, että ihminen, joka tahtoo, saa armosta syntinsä anteeksi, saa kuulla äänellisen saarnan kautta synninpäästön. Jumalan seurakunta on se Taivaan Isän asuinsija täällä maan päällä, sillä hänessä me liikumme, elämme ja olemme. Eikö minun käteni ole kaikkia näitä tehnyt. Apt. 7: 50.

Eikö Jumala ole kaikki luonut, eikö hän ole tämän maan luonut tomusta, eikö hän ole kaiken olevaisen isä. Hän on ihmisen luonut, antanut hänelle sielun, silmät, korvat, järjen ja kaikki aistit. Tällä olemuksella ihminen elää ja rakentaa ajallisia huoneita, kirkkoja, seurakuntataloja ja seurahuoneita. Nämä ovat meille rakkaita, koska ne ovat pyhitetyt vain Jumalan sanalle ja hukkumattoman sanan julistukselle, ja koska näissä huoneissa palvellaan vain Herraa, joka on kolmiyhteinen. "Eikä häntä ihmisten käsillä palvella, niin kuin hän jotakin tartteis, sillä hän itse antaa jokaiselle elämän ja hengen sekä kaikki." Apt. 17: 25.

Ei ulkonaista seurakuntaa Taivaan Isä tarvitse, mutta sen tarvitsee ihminen. Ajallinen kirkkomme on meille rakas ja kallis, mutta monet opettajat ovat luopuneet oikeasta luterilaisesta opista. Antakoon rakas Taivaan Isä siunauksensa rakkaalle isiemme maalle, ja varjelkoon isiemme kirkkoa niin kauan, kun se ulkonaisesti pysyy Jumalan hukkumattoman sanan pohjalla. Ja varjelkoon ulkonaista seurakuntaa, että se olisi lakien ja asetusten kautta suojana sille elävälle seurakunnalle, jonka Jeesus ajallaan on jättänyt tänne maan päälle. Jumalan seurakunta on se, jossa saarnataan katuvalle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahan vuotaneessa veressä.

"Ja hän on tehnyt kaikki ihmisten sukukunnat yhdestä verestä kaiken maan piirin päälle asumaan, ja määräsi aivotut ajat ja heidän asumisensa rajat." Apt. 17: 26–27. Onhan lohdullista matkaystäväni tehdä matkaa, sillä Jumala ei ole kaukana. Hän ei ole korkeuksissa eikä rukouskammioissa. Hän on vain Pyhän Hengen kautta uskossa omistettavana meissä Jumalan lapsissa. Hän on vielä Pyhän Hengen kautta saarnatussa sanassaan omistettava vielä sinullakin, joka olet ulkona. Ota vastaan evankeliumi, niin saat iankaikkisen elämän periä.

Jeesus Kristus on noussut kuolleista ylös, ja tuonut voittokuolemallaan elämän, jota me saamme omistaa, kun uskomma nöyrinä ja köyhinä Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki matkan viat ja virheet anteeksi.
Vähin veljenne elämän tiellä,
E. Juusola
Päivämies 9.11.1966
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja Taavi » 13 Loka 2011, 06:33

Jumalan sana on sama eilen ja tänään


Jos oikia silmäs pahentaa sinun, niin puhkaise se ulos, ja heitä pois tyköäs, sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäs hukutetaan, kuin että koko ruumis pitäis heitettämän helvettiin." (Matt. 5: 29)

Olet varmaan, sisareni ja veljeni, nämä Pyhän kirjan sanat kohdallesi kokenut. Synti meihin aina tarttuu ja matkan hitaaksi tekee ja me tarvitsemme jatkuvasti neuvon ja opetuksen sanoja tuosta Pyhästä kirjasta. Meidän tarvitsee sen pyhistä sanoista saada opetusta, neuvoa, lohdutusta ja virvoitusta täällä elämämme taistelussa.

Mutta synti on sitä tavaraa, että kun se tarttuu, niin se pitää panna juurineen pois. Asia pitää siitä paikasta korjata, missä on vikaa tullut. Tätä tässä tarkoitetaan jäsenen poisheittämisellä. Ja tässä osoitetaan, mikä on seuraus, ellei näin tehdä: koko ruumis heitetään helvettiin.

Mutta saako nykyajan ihmisille puhua tai kirjoittaa helvetistä? Kuuntelin erästä aamuhartautta, jossa sanottiin, että jos tästä mainitaan saarnassa, niin se on helvetti-saarnaa. Mutta kuinka ihminen muutoin synnin tuntoon tulee, ellei hänelle syntiä synniksi kirkasteta; ja kuinka muutoin ihminen tuntee eron kadotuksen ja taivaan kodin välillä, ellei hänelle sitä kirkasteta? Mitä hyödyttää puhuminen ihanasta taivaan kodista, ellei kirkasteta myös, mikä on seuraus, jos ihmislapsi synnissä matkaa tekee elämänsä loppuun asti? Miksi pitäisi antaa luodun ja lunastetun ihmisen tietämättömyydessä painua helvetin vaivaan?

"Voi teitä kirjanoppineet ja farisealaiset, te ulkokullatut, jotka merta ja mannerta ympäri vaellatte, tehdäksenne yhtä uutta Juutalaista, ja kuin se tehty on, niin te hänestä teette kaksi kertaa enemmän helvetin lapsen kuin te itse olette." (Matt. 3: 15)

Onko tässä aikamme kuva? Ne, jotka ihmisten korvasyyhyn jälkeen tahtovat Jumalan sanaa käydä selittämään, haluaisivat kunnian toivossa Pyhän kirjan pyhät sanat oman mielensä jälkeen selittää. Te ulkokullatut, jotka merta ja mannerta ympäri vaellatte tehdäksenne uutta juutalaista, se on, että paljolla työllä ja touhulla, mutta ilman armoevankeliumia tehdään vain kaksinkertaisia helvetin lapsia.

"Ja elävä, ja olin kuollut, ja katso, minä olen elävä iankaikkisesta iankaikkiseen, amen! Ja minulla on helvetin ja kuoleman avaimet." (Ilm. 1: 18)

Se valtaistuimella istuja, jolla on helvetin ja kuoleman avaimet, on elävä iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja koska nämä avaimet ovat sillä, joka istuu Isän oikealla puolella, niin on syytä aina muistuttaa siitä vaivasta, mihin ihmislapsi joutuu, ellei hän ota vastaan sitä armoa, jota tarjotaan Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Tämä kallis ja suloinen evankeliumi on ihanaa kuultavaa sinulle ja minulle. Me olemme tietoiset siitä vaivasta ja tuskasta, mikä odottaa meitä, jos hylkäämme taivaan armon. Tämä kadotuksen pelko tekee taivaan autuuden yhä kalliimmaksi ja yhä uudelleen ja uudelleen panee kilvoittelemaan sen saavuttamiseksi.

"Ja sano: näin sanoo Herra, Herra: voi teitä, jotka ompelette ihmisille pehmityksiä kainalon alle, ja päänalasia sekä nuorille että vanhoille, käsittääksenne sieluja. Kun te nyt olette käsittäneet minun kansani sielut, niin te lupaatte heille elämän, ja saastutatte minun, minun kansani seassa, ohrapivon ja leivän palan tähden, että te tuomitsette ne sielut kuolemaan, jotka ei pidä kuoleman. Ja tuomitsette ne elämään, jotka ei pidä elämän, teidän valheenne kautta minun kansani seassa, jotka mielellänsä valhetta kuulevat." (Hes. 13: 18–19).

Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti, kadotustuomio ja taivaan autuus on myös sama eilen ja tänään ja ian kaikkisesti. Sen tähden kaikuu vielä sama tuomio niille, jotka eivät usko, mutta sama armoevankeliumi niille, jotka armosta vastaanottavat Jeesuksen verisen evankeliumin. Se sulosanoma on taivaan Isän tyköä annettu meille Jeesuksen sovintotyössä ja se pysyy samana ja muuttumattomana maailman loppuun asti. Ihminen muuttuu, mutta Herran tuomio ja pelastus pysyy muuttumattomana. Tuomio on yhtä ankara kuin on kirjoitettu Pyhään kirjaan ja armo myös yhtä suloinen Jeesuksen nimessä ja veressä omistettuna, kuin se on Pyhässä kirjassa meille luvattu. Pitäkäämme se kalliina. Minkä taivaan Isä on luvannut, sen hän loppuun asti vahvana pitää.

"Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus, vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset." (Sananl. 12: 22)
Vähin veljenne vaivassa ja valtakunnassa
E. Juusola
Siionin Lähetyslehti heinä- elokuu 1964, sivu 162
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja Taavi » 07 Loka 2013, 20:42

Mikä olet sinä ihminen, jonka taivaan Isä loi

Jesaja 28: 1 – 10
"VOI YLPIÄÄ EPHRAIMIN JUOPUNEIDEN KRUUNUA! JONKA KAUNIS KUNNIA ON PUDONNUT KUKKANEN, JOKA ON YLEMMÄISELLÄ PUOLELLA LIHAVAA LAAK SOA, JOSSA HE VIINASTA HOIPERTELEVAT."

Onko ihminen täällä ajassa aina ollut ylpeä omasta olemuksestaan? Kyllä se on ihmisen lihassa ja veressä tuokin synti niin lähellä, että se on aina kotona. Ja kun me katselemme tämän ajan ihmislasta, tuota jonka Luoja on luonut omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi, me näemme suruttoman maailman, joka elää synnin nautinnoissa ja ylpeyden hengessä. Tämä on lopun ajan merkki, että he lihan pidoissa elävät ja kaiken taivaallisen tukahduttavat. Miksi ihminen hukuttaa synnilliseen menoon kaiken mikä taivaallista on?

"Katso, väkevä ja voimallinen Herralta, niin kuin raesade, niin kuin vahingollinen tuuli, niin kuin vesimyrsky, joka väkevästi lankee, pitää väkivallalla maahan päästettämän.” Oi sinä, ihmislapsi, näin sanoo Herra, sinun Jumalasi, profeetta Jesajan kautta: "Jumalan tuomio on lankeava synnissä ja hekumassa nauttivan ihmislapsen päälle niin kuin raesade tai niin kuin vahingollinen tuli, tai niin kuin vesimyrsky, että Ephraimin juopuneiden ylpiä ruunu jaloilla tallataan. Ja hänen kunniansa kaunistuksen pudonneet kukkaset, jotka lihavata laaksoa ylemmäisellä puolella ovat, pitää tuleman niin kuin se, joka varhain suvella kypsyy, jonka joku nähtyänsä ja käsillä pidellessänsä syö. Silloin Herra Sebaot on jääneelle kansallensa kunnian kruunu ja kaunis seppele.” Onko kansaa, joka on jäänyt ulos tämän maailman syntimenosta? On: Se on Herran kansa ja taisteleva seurakunta, joka ei ajan hengen mukaan kumarra. Se olet sinä veljeni ja minä, joka kaikessa huonoudessa ja heikkoudessa kannan ja kannamme sitä kuormaa ja hellettä, jonka saa aikaan tuo synti ja synnin pilaama liha ja veri. Aina me olemme sodassa syntiä vastaan. Kuule, matkaystävä, joka olet melkein uupunut. Nosta vielä väsynyt katseesi siihen Veriylkään, Herraan Jeesukseen, jonka nimessä ja veressä on kaikkien syntien anteeksiantamus. Silloin Herra Sebaot on jääneelle kansalle kunnian kruunu ja kaunis seppele, mutta tuomion henki niille, jotka oikeudessa istuvat, mutta väkevyys niille, jotka sodasta palajavat portin tykö. Tässä näemme, että voimallinen on Herran sana niille, jotka Häntä avuksi huutavat sodassa sielunvihollista vastaan.

Mutta mitä ovat aikamme hengelliset pyhät. "Siihen myös ovat nämä hulluksi tulleet viinasta, ja hoipertelevat väkevistä juomista, sillä papit ja prophetat ovat hullut väkevästä juomasta, he ovat uponneet (?) viinaan, ja hoipertelevat väkevästä juomasta, he ovat erhettyneet ennustuksessa, ja ei osanneet oikeutta tuomiossa."
Voi maailmaa pahennuksen tähden ja kuitenkin ne tulevat ajallaan. Onko jo profeetta katsellut näitä aikoja, joita me elämme. Me saamme havaita, että tämän ajan hengelliset pyhät, jotka ovat hengellisestä viinasta juopuneet, nauttivat kaiken, mitä hengelliseksi kutsutaan, ja tekevät hengellistä huoruutta; se on, että hyväksyvät kaiken, mitä hengelliseksi kutsutaan. Ja he ottavat tykönsä ja yhtyvät kaikkeen, mikä sanoo olevansa Jumalasta, olipa pakanauskoa tai mitä tahansa. He eivät pysy selkeässä Raamatun opissa, joka kieltää kaiken hengellisen yhteyden siitä ja niistä, jotka eivät pysy Kristuksen opissa.

Mitä tästä on seurauksena? Pyhä kirja sanoo: "Sillä kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta ja riettautta joka paikassa." Saimme äsken kuulla suuresta hengellisestä kokouksesta. Siellä oli järjestetty kokouksen osanottajille jazzia, teatteria, elokuvia ja kaikkea, mikä miellyttää synnillistä lihaa, mutta ei ruoki kuolematonta sielua. Siitä saavat vain synnillinen liha veri syntihekumassa nautintoa, mutta kuolematon sielu jää ilman ravintoa. Eikö ole todella heidän pöytänsä täynnä syntiä oksennusta, täynnä riettautta. "Kenelle hän siis opettaa viisautta? Kenenkä hän antaa ymmärtää saarnaa? Vieroitettujen rieskasta, erotettujen nisistä." Oi Herra olet sinä, taivaan Isä, joka olet ihmisen luonut. Anna vielä köyhien armolastesi saada taivaallista armorieskaa. Anna vielä kaikua sen tyhmän saarnan ja anna palvelijoillesi ymmärrys saarnata Poikasi Jeesuksen sovintokuolemasta, siitä tapetusta Uhrikaritsasta, josta on valmistettu pidot rasvasta ja ytimestä ja selkeästä viinasta. Ne ovat lihavat pidot. Näissä pidoissa kuolematon sielu viihtyy ja nauttii sitä taivaallista ravintoa, joka ei ylen anna, ja jota kuolematon sielu halajaa ja josta kuuluu kutsuva ääni:

"Tulkaat, minun Isäni siunatut, omistamaan se valtakunta, joka on valmistettu hänen omilleen." Sillä maailman jumaliset sanovat: "Käske, käske, käske vielä, käske, käske vielä, odota, odota vielä, odota, odota vielä, tässä vähä, siellä vähä." Näin heillä on käskevä mieli, mutta mitä Jumalan valtakunnasta saarnataan, siellä kaikuu rakkauden ääni: tulkaa omistamaan syntien anteeksi saaminen, että syntiselle annetaan hänen kaikki syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahan vuotaneessa veressä. Aina kuuluu kutsuvana Hyvän Paimenen ääni. Miksi eivät ihmislapset kuule eivätkä noudata tätä kutsua? Miksi he eivät tule Uhrikaritsan äärelle nauttimaan jo täällä sitä taivaallista autuutta, joka on kuolemattomalle sielulle valmistettu. Sillä tämän Uhrikaritsan äärellä kuolematon sielu ei kaipaa jazzia, ei teatteria eikä elokuvia, sillä kuolematon sielu iloitsee siitä, että on vapaaksi päässyt synnin kahleista, on synnin orjuus poissa, ja on iankaikkinen ilo ja riemu Pyhässä Hengessä. Vaikka elämä täällä vieraalla maalla on raskasta, meitä kuitenkin armon voima kantaa kunnes kerran perille pääsemme. Pysykäämme sen tähden köyhinä ja nöyrinä tässä armovaltakunnassa. Jumalan rauhaan.
Vähin veljenne elämän saatossa.
E Juusola
Päivämies 1.9.1965
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron