Pekka Kokkoniemi: Tie on kaita

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Jumalan edessä kelpaava juhlapuku

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Kesä 2009, 21:42

Jumalan edessä kelpaava juhlapuku

Muutamia ajatuksia pastori Jaakko Suomalan saarnasta Tainionkosken kirkossa vuonna 1963 tai -64.
Jeesuksen julistuksessa oli Jumalan valtakunta keskeisellä sijalla.. Kun Hän lähetti opetuslapsensa, Hän sanoi: ”Menkää ja saarnatkaa: taivasten valtakunta on teitä lähestynyt, tehkää parannus.” Tämän ajan ihmiset puhuvat kyllä valtakunnan kuninkaasta Herrasta Jeesuksesta, mutta eivät kärsi valtakunnasta. Kristusta, Kuningasta, ei voi erottaa tästä valtakunnasta. Jumalan valtakunnan muodostavat Jeesuksen opetuslapset.

Tekstissämme Jeesus puhuu jälleen taivasten valtakunnasta. Kuningas lähetti omansa kutsumaan vieraita häihin. Mutta tekstimme sanoo: ”He eivät tahtoneet tulla.” Valtakunnan kuningas on kuitenkin pitkämielinen. Hän tekee uudelleen työtä – lähettää toiset palvelijat ja käskee sanoa: ”Härkäni ja syöttilääni on teurastettu, tulkaa häihin.” Niin on tehty. Ainokainen Poika on teurastettu syntisten tähden sovinnoksi Jumalan edessä. – Kutsutut eivät tahtoneet tulla. Jumalan kärsivällisyydellä on rajansa. Tottelemattomat saavat tuomionsa kadotuksessa.
Kuningas lähettää kutsujat jälleen liikkeelle uusien ihmisten joukkoon teitten risteyksiin, ja nyt häähuone tuli täyteen pöytävieraita. Oltiin nauttimassa valtakunnan suloisuudesta. Kuningas puhuttelee pöytävieraita ja huomaa siellä yhden, jolla ei ole hääpukua? Kuningas on valmistanut hääpuvun lahjaksi, ja vain siinä lahjapuvussa on otollinen. Ihmisiä kutsutaan portista sisälle Jumalan valtakuntaan, ja siinä annetaan jokaiselle oma hääpuku, Kristuksen vanhurskaus, ja ilman sitä ei ole kukaan otollinen häävieras.

Omavanhurskaat eivät tarvitse Kuninkaan valmistamaa hääpukua, sillä heillä on omatekoinen, saastainen puku päällä. Mutta jokainen, joka tulee häähuoneeseen muualta kuin oven kautta, on varas ja ryöväri ja tulee varastamaan ja tappamaan.
Jumalan valtakunnassa tekee työtä Pyhä Henki, jota on turha yrittää pettää. Omissa ryysyissä tullut käskettiin sitoa käsistä ja jaloista ja heittää ulkoisimpaan pimeyteen. Jumalan sana, Pyhän Hengen eläväksi tekemä sana, jakaa ehdottomasti ihmiset kahteen ryhmään, Jumalan valtakunnan kansalaisiin ja sielunvihollisen lapsiin. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole. Kaikille kyllä kuulutetaan kutsua, mutta kaikki eivät tahtoneet tulla. Oma kunnia ja suuruus olivat esteenä köyhän paikalle tulemiseen ja kerjäämiseen.

Miten on laita tämän päivän kirkkovieraan ja teidän rippikoululaisten? Onko kasteen armoliitto vielä ehyt vai onko luopumus tullut, onko tunnolla rauhattomuus ja pelko? Älkää menkö kadotukseen, älkää kulkeko Jumalan valtakunnan ohi, että ette paatuisi kadotukseen. Jumalan valtakunnan Kuningas vielä palvelijansa kautta kutsuu sinua käymään sisälle. Usko sen tähden kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja sinäkin vilpillisellä sydämellä kulkeva, joka olet vain väärän jumalisuuden tueksi ottanut evankeliumin vastaan, usko tämä kaksimielisyys anteeksi. Ja sinä köyhä armolapsi, sinulla on lupa uskoa turvallisesti kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Päivämies tammikuun 22 päivä 1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Pekka Kokkoniemi: Tie on kaita

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Huhti 2010, 15:17

Tie on kaita


”Portti on ahdas ja tie on kaita, joka vie elämään ja monta on, jotka pyytävät, mutta harvat ovat, jotka sen löytävät." Sydämeni vavistuksessa ja kaikessa yksinkertaisuudessa alan kirjoittaa tätä kirjettä, koska tunnen itseni kaikessa syntiseksi ja puuttuvaiseksi, mutta kuitenkin, tuntiessani ikään kuin kehotuksen aiheuttamana, tahdon panna paperille sen, mitä Jumala Pyhän Henkensä kautta ilmoittaa. Kirjoitan siinä toivossa, etten turmelisi Jumalan valtakuntaa tällä kirjoituksellani.

Pyhästä Raamatusta saamme lukea, että elämme ikään kuin lauantai-iltaa, vaarallisessa maailman ajassa. On kirjoitettu, että viimeisellä ajalla nousevat hirmuiset sudet, jotka eivät säästä laumaa. Väärät profeetat nousevat ja viettelevät monta. "Teidän seassanne pitää eriseurat oleman." Meidän on tarpeellista muistaa aina se Jumalan kehotus, että "pukekaa yllenne kaikki vanhurskauden sota-aseet, ja ottakaa uskon kilpi ja hengen miekka, joka on Jumalan sana, että saisitte seisoa pahana päivänä vihollista vastaan." Ei meillä ole sota ainoastaan lihaa ja verta vastaan, ja maailman herroja vastaan, vaan myöskin maailman henkivaltoja vastaan taivaan alla, ja siksi onkin kehotus, että "tutkikaa henget, josko ne Jumalasta ovat, sillä eivät kaikki, jotka huutavat Herra, Herra, pidä perimän taivaan valtakuntaa." Ainoastaan jotka tekevät Jumalan tahdon, perivät taivaan valtakunnan. Näin on itse Jeesus, Jumalan Poika sanonut.

Monta kertaa taivaan Isä antaa, kuin henkensä kautta, katsella tätä nykyisen maailman menoa pyhinensä ja pahoinensa, ja kaikkine vihollisen vekottimineen ja viettelyksineen. Silloin nousee huokaus rinnasta, että taivaan Isä varjelisi kaikista näistä vaaroista Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Emme tahdo aina huomata, kun sielujen vihollinen kaikessa kavaluudessaan alkaa meitä vietellä pois Jumalasi armosta. Sielunvihollinen piirittää meidät, se laittaa jonkin ikään kuin kiintopisteen, johon se saisi meidät tuijottamaan. Silloin tulee valkeuden enkelinä, ja sanoo, että kun tuosta voit olla erossa ja varjella itsesi, niin kyllä sinä noista vähemmän vaarallisista varjellut ja selviät. Emme huomaakaan, kuinka se kutoo samanaikaisesti sivustoilla, ja selkämme takana noista hengellisistä nailonverkoista muuria ympärillemme. Emmekä aina huomaakaan, kun se on laittanut jo piiritysmuurin paalun, minkä kaltaisen on nähnyt kunkin kohdalla parhaaksi heikoimmalla kohdalla. Ja kohta se on verkonnut sen jonkun toisen jumalan lapsen vialla ja heikkoudella. Ja jos sielujen murhaaja saa erimielisyyden aikaan, ja kaikenlaisen katkeruuden. Ettei huomaakaan, kun on jo muurilla ympäröity, ja vihollinen on panssaroinut rakastamattomuuden laastilla, ettei voikaan enää kuin tuijottaa siihen samaan kiintopisteeseen, ja näin on vaara joutua vihollisen vangiksi. Vankihan ei ole vapaa, vaan orja.

Mutta vaikka jollekin meistä olisi näinkin käynyt, niin Jumalan lapsen ei tarvitse olla orja, koska Kristus vapahti meidät kaikesta vihollisen orjuudesta omalla verellään, viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan. Ja näin meillä on aina kaltaisenamme vapaus käydä pyhään Jeesuksen veren kautta, tähän pyhään Jumalan valtakuntaan. Joka on Jumalan sanassa osoitettu, että se on totuuden patsas ja perustus, koska Jumalan poika on itse siinä kulmakivenä ja peruskalliona, ja armoistuimena. Hän tuomitsee meitä tässä valtakunnassa armolla ja laupeudella, ja antaa kaikki meidän vikamme ja virheemme anteeksi joka päivä, ja puettaa aina uudelleen meidät palvelijainsa kautta omalla ansaitsemallaan vanhurskaudella, kun vaan aina alistumme Hänen hoidettavakseen.

Eiväthän sielujen murhaaja ja Jumala ole tehneet sovintoa, eivätkä tee. Niin ei myöskään meidän vähäuskoisten ole lupa olla epäuskoisten kanssa ja heidän osaveljinään. Sielunvihollinen, perkele, kyllä kiertää kuin kiljuva jalopeura, meitä ympäri, etsien kenet saisi niellä. Sillä on kiire, koska se tietää olevan itsellään vähän aikaa. Se on laittanut kaikenlaiset käherryskojeet ja televisiot, joita se meille tyrkyttää, jotta saisi edes yhden meistä eksyttää. Sen jälkeen se näyttää toisille, että onpahan tuokin suosiollinen, miksi sitten et sinä ole.

Ajattelen, ja uskon näin, että se Henki, joka meille on annettu todistuksen pantiksi, saa meitä ohjata ja kuljettaa. Se sanoo meille, mikä on soveliasta, mikä ei. Siiloin ei ole kiistaa, onko tämä tai tuo syntiä. Sillä jos me joudumme viallisiksi, niin että voidaan sanoa, synti kuolemaan, niin Jumalan henki meissä tulee murheelliseksi. Ja alkaa kehottaa, että tee, rakas lapsi, tuostakin viasta parannus, ja usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Jos alistumme armoa anomaan, niin meitä tuomitaan tässä valtakunnassa aina armolla ja anteeksiantamuksella.

Mutta jos emme alistu tähän, vaan kuuntelemme sielunvihollisen ääntä. Kun se sanoo, että eihän tuo nyt mitään, anna olla." Pian se saa toiseen ja kolmanteenkin syntiin ja kuiskaa, että ”eihän tämä nyt niin nuukaa ole, ” ja jopa lukee Raamattuakin, että »armostahan te olette autuaat, ” eikä annakaan muistaa tätä pyhän Jumalan sanaa, joka on Paavalin kautta sanottu: ”Pitäisikö meidän vielä synneissämme elää, että armo suuremmaksi tulisi, pois se, eikö siinä kyliin ole, että me edesmenneen ajan siinä elimme?” Pankaamme siis pois kaikki, mikä tulee uskon esteeksi, ja seisokaamme perkelettä vastaan kaikella rohkeudella ja Jumalan voimalla, koska Hän on sanonut kaikissa kiusauksissa taistelevalle lapsellensa:

”Tyydy minun armooni, sillä minun voimani on heikoissa väkevä." Uskotaan vielä kaikki synnit ja kiusaukset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Pyydän sulkeutua perheeni kanssa Jumalan ja Hänen valtakuntansa jäsenten esirukouksiin ja anteeksiantamukseen, koska tunnen itseni joukon viimeiseksi. Mutta kuitenkin Jeesuksen ansion kautta olen siinä toivossa, että kerran saan yhdessä teidän kanssanne yhtyä siihen kiitosvirteen sille tapetulle Karitsalle, joka on meitä Jumalalle lunastanut omalla ansiollaan, ja noussut voittajana kuoleman haudasta meidän vanhurskauttamisemme tähden. Kantakaamme vielä vähän aikaa pilkkaa ja häpeää, tunnustaessamme Herra Jeesusta tämän nurjan ja huorin tekijäin sukukunnan keskellä.

Kuule, sinäkin nuori Jumalan lapsi, jolle sielunvihollinen sanoo, että et sinä ole oikein otollinen ja kaunis siinä kauneudessa, jonka Jumala on sinulle antanut, vaan käy edes tuolla maailman lasten käherryspenkillä tukkasi laitattamassa maailman muodin mukaan, taikka tee se kotona, niin katso, silloinkin Golgatan Uhrikaritsaa, kuinka Hän kärsii tämänkin synnin tähden, kantaissansa piikkikruunua ja maailman pilkkaa. Ja jos vahinkokin olisi sattunut, niin eihän tarvitse sittenkään tulla erotetuksi Kristuksesta ja Hänen valtakunnastaan, koska Hän on kaikki maksanut edestämme, vaan saa uskoa tämänkin anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sillä Jumalan sana todistaa, että joka pahat tekonsa tunnustaa ja hylkää, sille tapahtuu laupeus.

Ja kyllä Jumala antaa voimaa synnin hylkäämään, kun on antanut anteeksikin. Ja näin saamme uskoa itsemme pahana pyhäksi ja syntisenä vanhurskaaksi, vaikka tunnemmekin tuntemisten suhteen niin, kuin Paavalikin, että "sitä hyvää, mitä minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota minä en tahdo, sitä minä teen." Sitä emme tee kuitenkaan me, vaan synti, joka meissä asuu. Toinen laki meissä sotii mielen lakia vastaan ja ottaa meidät vangiksi synnin laissa, ja niin me mielellämme palvelemme Jumalan lakia, ja lihalla synnin lakia, ja huudamme: "Minä viheliäinen ihminen, kuka päästää minut tästä synnin ja kuoleman ruumiista. Vastaus kuuluu: "Tyydy minun armooni, minun voimani on heikoissa väkevä." Ja näin voikin sanoa, koska Hän tunsi ja tiesi lähtemisensä päivän lähestyvän: "Minut jo uhrataan, ja minun pääsemiseni päivä lähestyy, mutta minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt ja uskon pitänyt, ja täst'edes on minulle tallelle pantu vanhurskauden kruunu, jonka vanhurskas tuomari minulle antaa, ja ei vaan minulle vaan kaikille uskovaisille, jotka hänen ilmestystänsä rakastavat.” Ja niin se kruunu on tallella meitäkin varten. Ja se annetaan kerran meillekin.

Niin, kannattaahan meidän vielä vähän aikaa kilvoitella synnin pois panijana, ja Jeesuksen veren korjaajana tässä Jumalan armovaltakunnassa siihen asti, kun meitä täältä siirretään kunnian valtakuntaan taivaaseen.

Vähin veljenne vaivassa ja valtakunnassa.
Pekka Kokkoniemi
Päivämies 18.11.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Maalis 2011, 22:17

Risti ja kruunu


1. s. Kolm. päin. Matt. 16: 24–27.
Kristuksen pelastustyö tässä synnin maailmassa kohtaa pääasiassa kahdenlaista vastustavaa tahtoa.

Ensiksi on se lihalliseen ihmismieleen suopunut ihmistahto, joka ei alistu seuraamaan Kristusta. Tämän tahdon edustajien ei välttämättä tarvitse esiintyä jumalattomiksi katsottuina. He voivat päinvastoin käydä mitä hurskaimmista ihmisistä. Kristillinen hurskaus voi suorastaan loistaa heistä. Ja kuitenkaan he eivät ole koskaan nöyrtyneet siihen parannukseen, mitä Pyhä Raamattu parannuksella tarkoittaa. Pyhän Hengen neuvot Herran Siionissa ovat heille pelkkää ilmaa, niin lujasti he ovat kiinni omissa käsityksissään. Heitä ei Herra Jeesus ole saanut seuraajikseen, vaikka ovat vieläpä tälle maailmalle "mallikristittyjä."

Toisaalla astuu Kristusta vastaan se ihmistahto, joka suostuisi opin puolesta Kristuksen seuraajiin, mutta kammoaa ja vastustaa julkisen kristillisyyden tässä maailmassa kohtaamaa vihaa ja panetusta, epäsuosiota ja syrjimistä, uskomisen moninaista ristiä, jota ilman ei Herra anna kristityn olla.
Huomaamme helposti, miten Kristuksen todellisin taistelukenttä on ihmissydämessä. Hänen sinnikkään vastustajansa on liha ja veri, joka on synnin alle myyty.

Ei Kristus meitä ketään muuten voita, ellei hän saa nöyryyttää meitä Pyhän Sanan ja Pyhän Hengen kuuliaisuuteen ja tehdä meistä oman henkemme, omien pyyteittemme ja oman ihmisemme vihaajia.
Vaikka tällä nöyryytyksen tiellä tuntuukin kaikki meiltä hukkuvan, toiveemmekin, niin juuri tälle tielle kääntynyt viallisuutensa tunnustaja ja anteeksi kerjääjä löytää Kristuksen, oman Vapahtajansa. Hän, jolla on kaikki valta ja voima taivaassa ja maan päällä, tietää, milloin hän ristinkantajansa korottaa kruunajaisten pyhään juhlaan. Tänäänkin on hän, Suuri Ristinkantajamme kaitsemassa laumaansa ristin tiellä. Hänen verensä siunaus heitä saattelee.

Veikko Tervo, Tornio
Päivämies 31.5.1956
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 21 Huhti 2011, 19:20

Jumalan lapsilauma näkyy kalliina, kun
sitä katselee uskon silmillä sisältä päin


Ajatuksia rovasti Torsti Sarasten saarnasta Joensuun suviseuroissa l Tim. 6.

Ei evankeliumi ole muuttunut. Usko tulee kuulosta, kuulo Jumalan sanan kautta. Täällä Jeesus on läsnä armosanomansa kautta. Eivät vielä Jumalan ihmeet ole loppuneet. Hän etsii omiaan tuohon halpaan laumaansa. Saulus sai kokea, mitä Jumalan armo on. Kun armon Herra sai ottaa kiinni — sillä hetkellä vaimeni tuo voimallinen pilkkaajain henki, ja hän joutui sokeudessaan tutkimaan uskon perustusta, hän huomasi tuon kaiken tapahtuneen, epäuskossa. Kuitenkin sai tuo oppinut Sauluskin tuntea yksinkertaisen evankeliumin Ananiaan saarnan kautta. Hän sai tuntea, mitä kokonainen Jumalan armo on.

Kun ihmisen ansiot saatetaan Jumalan kirkkauden eteen, ovat ne kuin saastainen vaate, mutta tämän kaiken saa Jumalan armosta anteeksi, pestään kaikki pois. Kaiken pitää tapahtua vain armosta ja anteeksiantamuksesta, kun pimeyden valtakunnasta siunataan Jumalan rakkaan pojan valtakuntaan. Kun katselee uskon silmin Jumalan lasten joukkoa, se on kallista. Ihanana laumana se näkyy sisältä päin, meillä on ystäviä, joilleka saa kertoa huolet ja saamme tuntea Jumalan valtakunnan ihanuutta. Me emme tunne toisia ulkoa vaan sisältä. Jumalan perheväki näin asuu täällä maan päällä.

Ajattelen, että tänne on tullut niitä, jotka ihmettelevät Jumalan lasten joukkoa, onpa saattanut tulla pilkkasanojakin. Me toivomme, kalliit ystävät, että Jumalan sana saisi tulla teille korvien kuultavaksi. On tärkeätä tutkia perustusta. Tuntuuko siltä, että perustus horjuu, jos kuolema tulee? Paavali sanoi laupeuden tapahtuneen. Näin Jumala osoittaa laupeuttaan suurelle syntiselle. Kyllä se niin runsas armo on, että se peittää syntien paljouden. Sitä varten on Jeesus tullut maan päälle, että se saisi alinta puhutella.

— Onko täällä niitä, joista tuntui kaikki mahdottomalta, tuntui siltä, että pitää lähteä kuulemaan, onko Jumalalla vielä mitään Sanottavaa minulle? Me tiedämme, että juhlakansan pariin on tullut juhlaväkeä. Hyvin teit, kun tulit tänne Jumalan sanan alle. Vielä on taivas avoin. Pettämätön sana evankeliumin armoa täynnä, että kaikki raadolliset saavat syntinsä anteeksi. Ei se lupaa yhtään liikaa. Herra Jeesus on tullut syntisiä vapahtamaan. Niin, mikä sinä olet? Etkö sinä ole syntinen, rääkätty ihminen? Sinuakin on Jumalan poika muistanut alentumisen tietä. Ei hän ole erehtynyt, kun kutsui, sillä Hän tiesi, mitä tekoa olemme.

Kyllä Paavalillakin oli kiusauksia uskon tiellä. Se sama risti on meilläkin, mutta toivomme on, että perille saapuisimme. Se on sinun ja minun toivoni, että pääsee suurille juhlille. Siellä kokoontuu kerran suuri juhlajoukko. Siellä on autuaita pyhiä. Siellä ei ole kyyneleitä, kun on päästy uskosta näkemiseen.

Me olimme Raamatunkin mukaan uskomassa. Sanokoon tämän maailman omavanhurskaat mitä vaan, näin me uskomme, ja me olemme autuaita. Olemme armosta uskomassa. Me saamme maan tomusta nostaa katseemme uskon alkajaan ja päättäjään. Hän pitää omistaan huolen. Siksi Jumalalle yksin olkoon kunnia ja ylistys. Menköön tuo maailman kunnia, kun Herra Jeesus saa kunnian ja kerran me saamme periä kunnian valtakunnan, kun me täällä vain Jumalan kunniaksi uskomme.

Torsti Saraste
Päivämies 21.7.1965
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 10 Kesä 2012, 14:23

Jumalan valtakunnan kalleus

Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nämä teille annetaan. Matt. 6: 33.
Näin Jumala kehottaa meitä sanassaan ja tässä siis näemme, kuinka ehdottoman tärkeätä on ensin löytää täällä maan päällä Jumalan valtakunta ja siinä Hänen vanhurskautensa, joka on Jeesus, Jumalan Poika. Tämä Jumalan valtakunta on täällä maan päällä joukko armoitettuja syntisiä ihmisiä, jotka ovat saaneet uskoa syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä tässä valtakunnassa ennen uskoneiden kätten päälle panemisen kautta. Onhan Jeesus itse luvannut että, "teissä minä tahdon asua ja teissä vaeltaa ja olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Ja vielä näinkin: ”Siellä missä kaksi taikka kolme tulevat kokoon minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.” Matt. 18: 20. Siis näinkin pienissä puitteissa, missä kaksi on, on mahdollisuus löytää Jumalan valtakunta. Jumala asuu lapsissaan Pyhän Henkensä kautta ja näin ollen tässä on jo mahdollisuus sen, jolla on vielä synnit omallatunnolla, saada ne anteeksi ja tulla Jumalan valtakuntaan sisälle. Jeesus itse on sanonut ennen taivaaseen astumistaan puhaltaessaan opetuslastensa päälle: "Ottakaa Pyhä Henki, joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt." Joh. 20: 22-23. Tässä onkin siis itse Pyhä Henki virassaan avaamassa syntiensä tähden vaikeroivalle ja katuvalle Kristus-ovea, että tällä on tilaisuus käydä sisälle Jumalan armohuoneeseen saamaan armoa ja syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja veressä, jos hän sitä haluaa. Jeesus sanoo itseään lammashuoneen oveksi ja elämän leiväksi.

Niin, kuule sinä, joka vielä kuljet siellä pimeyden varjon laaksossa, olitpa sitten verisukulaiseni taikka joku muu, joka tunnet rikkoneesi Herraa sinun Jumalaasi vastaan ja sinun omat syntisi kalvavat tuntoasi, niin tule tähän Jumalan armovaltakuntaan saamaan syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Siinä saat rauhan ja pääset sovintoon Jumalan kanssa. Saat sen rauhan, jota maailma ei voi antaa, vaikka tämä Jumalan valtakunta onkin niin kuin hävitetty kaupunki, kun tätä uskottomana katselee synnit omallatunnolla. Sielunvihollinen näyttää, että nuohan ovat niitä kaikkein huonoimpia ihmisiä tässä maailmassa. Mutta kun ihminen alistuu anomaan omia syntejään anteeksi Jumalan valtakunnassa, niin hän huomaakin, että täällähän ovatkin ne karkeimman Pyhän asuinsijat. Ei sen valtakunnan pidä sanoman itseänsä heikoksi, koska tällä kansalla joka täällä asuu, pitää oleman syntein päästö, koska Jumala itse on sen tähän valtakuntaansa jättänyt Poikansa kautta Hänen veressään. Eikä ilman verta ole yhtään anteeksiantamusta. Niin, tule siis sisälle tähän Jumalan armovaltakuntaan, ken lienetkin ja sinäkin, joka vielä harhailet siellä väärässä vanhurskaudessa ja eriseurassa siinä luulouskossa, että tulee sitä muutenkin autuaaksi kuin ainoastaan yhdellä tavalla." Mutta eihän Jumalan sana, Pyhä Raamattu tunne muuta kuin yhden Jumalan valtakunnan ja yhden vanhurskauden, joka kelpaa Jumalan edessä. Näinhän Jumalan sana todistaa, että yksi usko, yksi toivo ja yksi tunnustus. Ei kai Herra Jeesus suotta sanonut, kun Hän varoittaa omiansa vääristä profeetoista sanoessaan, että he tulevat Hänen nimessään ja sanovat: katso siellä ja katso täällä on Kristus, ja neuvoo, ettemme uskoisi heitä emmekä menisi katsomaankaan heitä, ettemme joutuisi kiusaukseen.

Ja kuule sinäkin, joka luulet, että voihan ne asiat sopia Jumalan kanssa kahden kesken salaisuudessakin. Lue Pyhästä Raamatusta Apt. 22. Siinä puhutaan Sauluksen kääntymisestä, kuinka siellä Damaskon tiellä kävi, kun Jeesus ilmestyi hänelle kirkkaudessa. Sauluksenkin täytyi alistua ottamaan vastaan syntein anteeksiantamus Ananiaan kautta. Tässä siis näemme, ettei Jumala vanhurskauta ihmistä yksinäisyydessä. Me tiedämme ja olemme tämän kokeneet ja saaneet tuntea, että sitten vasta Jumalan rauha laskeutui meidän sieluumme, kun saimme kuulla Jumalan valtakunnasta saarnattavan meille omakohtaisesti ennen uskoneiden suun kautta tämän verisen evankeliumin, että ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun me tämän evankeliumin uskoimme, niin emme enää voineet ollakaan tunnustamatta Herraa Jeesusta autuudeksemme, koska Jumalan Pyhä Henki alkoi todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapset. Näin meille on tullut rakkaaksi ja kalliiksi tämä Jumalan valtakunta. Tästä emme tahdo lähteä minnekään muualle kuin taivaaseen. Tässä valtakunnassa annetaan armollisesti joka päivä synnit anteeksi. Juoskaamme vielä siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme on pantu, ja katsokaamme uskon alkajaan ja päättäjään Jeesukseen. Ja vaikka vielä syntikin tarttuu ja tekee matkan hitaaksi, niin tehkäämme matkaa synnin poispanijoina ja Jeesuksen veren korjaajina vielä vähän aikaa, minkä täällä viivymme. Uskomme hetkittäin syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja kun uskomme, niin olemme autuaat jo täällä ajassa ja sitten iankaikkisuudessa. Jumalan lasten esirukouksia pyytäen .

Pekka Kokkoniemi
Päivämies 26.5.1965
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Joulu 2018, 16:18

Onnellista matkaa taivaaseen

Nathan Ruonavaaran puhe Suomen vierailunsa aikana Aittojärven kansakoululla

Tunnen suurta köyhyyttä ja tuntuu siltä, ettei minulla ole mitään sanomista, vaan niin kukin, äsken veljemme puhui siitä, mitenkä Jumalan lapsi tuntee monesti niin kuin opetuslapset tunsivat, että heidän täytyi huutaa Jeesukselle, että lisää meille uskoa. Sitä minunkin köyhä sieluni tarvitsee. On ollut epäilyksiä ja kiusauksia, että tälläkin hetkellä pyytäisin siunausta.

Olen jo kertonut Jumalan lasten terveisiä sieltä meidän Yhdysvalloista. Viime sunnuntai-iltana veljemme Lauri Hakso oli soittanut minulle ja pyytänyt, että minä kertoisin hänen terveisensä Suomen Siionille ja myöskin, että he ovat onnellisesti päässet meidän maahamme, että kaikki on hyvin mennyt. Ja he pyytävät, että Jumalan lapset heitä kantaisivat heidän esirukouksissansa, että he jaksaisivat siellä taivaan tiellä pysyä ja kerran saisivat tulla yhteen Karitsan häissä. Sitten lukemattomat Jumalan lapset soittivat ja ilmoittivat meille, että he toivoisivat, että heidän terveisensä myöskin tänne tuodaan. Monet nimellisesti, veli rovasti Heideman, Paavo Heideman sekä rouva Heideman ja veljemme Walter Törölä vaimoineen ja monet muut Jumalan sanan palvelijat ja Jumalan lapset, jotka muistavat teitä. Me siellä niin kuin te täällä rakkaassa Suomenmaassa olette kulkemassa Pyhän Hengen johdatuksella. Jumala on meitä siellä siunannut niin kuin teitä täälläkin, että on sama usko, sana Henki, sama uskon lahja meillä kuin teilläkin, sama päämäärä, että kerran saamme kokoontua siellä uudessa kotimaassa, jossa ei enää ole kiusauksia, ei enää ole sotaa. Siellä on kaikki tyyntä ja suloista.

Rukouksella, rakkaat käyn lukemaan täältä Paavalin 1. Tessalonikalaisepistolasta viimeisestä luvusta, jakeesta 16 alkaen, että taivaallinen isä tällä hetkellä täyttäisi lupaustansa, että Hän itse puhuisi köyhän palvelijansa suun kautta meidän kuolemattomien sielujemme autuudeksi, iloksi ja virvoitukseksi ja ennen kaikkea Hänen pyhän nimensä kiitokseksi.

– – –

Niin kuin sanoin, tämä on apostoli Paavalin kautta kirjoitettu, kun hän sai Pyhältä Hengeltä ilmoitusta. Ja se oli Paavalin toivo, että tämä lähetyskirje luettaisiin, ei ainoastaan niille Jumalan lapsille, joille se ensin lähettiin, nimittäin niille, jotka Tessalonikassa asuivat, vaan hän tässä pyytää, että tämän lähetyskirjeen kaikkien pyhäin veljien lukea annatte tänäkin päivänä, rakkaat. Täällä on niitä pyhiä veljiä ja sisaria, vaikka emme itsessämme tunne olevan sitä pyhyyttä. Monesti Jumalan lapsi suuren puuttuvaisuuden ja syntisyyden vuoksi epäilee. Monesti nousee sydämestä kysymys, olenko minä pyhä, olenko minä autuas, otollinen. Mutta juuri sellaisille, monta kertaa epäileväisille, rääkätyille sieluille taivaallinen Isä sallii pyhän evankeliumin kaikua. Se on hyvä sanoma tämä evankeliumi. Se on Isän sydämeltä ja se kaikuu täällä vieraan maan päällä vielä tänäkin päivänä. Se on suloinen sanoma köyhälle syntiselle ja me saamme kuulla sitä joka päivä. Me olemme saaneet elää ihanaa aikakautta sielläkin meidän maassamme, vaikka on Jumalan lapsia vähän verrattuna Suomen Siioniin. Kuitenkin se kaikunut monen korvissa. Se on täältä maasta tullut meidän maahamme, niin kuin veli Kimpimäki tänä iltana täällä on siitä maininnut, ja oli suuri ilo saada kuulla, mitenkä se on tännekin Pudasjärven seuduille kristillisyys tullut. Näin se on Jumala paikasta ja valtakunnasta toiseen evankeliuminsa kuljettanut. Näin se on kulkenut täällä ja se on vielä teillä, rakkaat veljet ja sisaret, täällä tämä kallis armon etsikkoaika.

Mutta niin kuin sanoin, että sielläkin meidän maassamme — voi, kuinka niitä on paljon, jotka ovat saaneet kuulla omilla korvillansa Herran suun puhuvan. Mutta monet ovat lähteneet, ei he ole pysyneet. Maailmanrakkaus on monilta vienyt tämän kalliin taivaan aarteen.

Tässä nyt alussa apostoli kehottaa meitä kiitokseen ja iloon sanoen: "Olkaat aina iloiset." Onko se rakkaat veljet ja sisaret tarpeellinen, että meitä näin muistutetaan? Onko se tarpeellinen ja hyödyllinen, että meitä Jumala sanan kautta kehotetaan, vai tuntuuko se sinusta rakas ystävä, veli ja sisar, että sinä hyvin tiedät ja osaat olla iloinen, että sinä osaat joka hetki olla iloinen? Kyllä minä olen varma siitä, että monta kertaa, ehkäpä suurimman osan elämästäsi sinä tunnet murhetta. Jos meillä on ollut ilon hetkiä, niin kuin tänäkin päivänä Jumala on laittanut sellaisen armotilaisuuden, että saamme sydämissämme tuntea taivaan iloa, mutta monesti saamme tuntea murhetta ja murheen syytä on monta. Murheen syy on siinäkin, kun löydämme itsemme niin kovin kelvottomiksi ja, niin kuin äsken sanoin, löydämme epäilemässä: en jaksa uskoa, että minä näin kurja syntinen olen taivaskelpoinen. Mutta kun saamme kuulla epäileväiselle sielullemme sitä ihanaa julistusta, että Jeesuksen nimessä ja veressä saarnataan synnit ja vielä epäilykset anteeksi, niin siitä syttyy sydämessä se ilo, että ei tämän maailman ihmiset tiedä siitä ilosta mitään, ei uskoton ihminen eikä omavanhurskas ihminen. Vain köyhä syntinen, kun saa maistaa Jumalan armoa ja Jeesuksen Kristuksen veren voimaa ja käsittää, että minun syntini ovat anteeksi annetut, minä olen Jumalan lapsi ja taivaan perillinen. Niin ei ole ihme, jos joskus Jumalan lapsen sydämestä kohoaa kiitoksen ääni taivaalliselle Isälle, että Herra Jeesus ole kiitetty, että minäkin suuri syntinen saan olla Jumalan lapsi, taivaan perillinen.

Ja näin löydämme Jumalan sanasta Paavalin kautta, ja muidenkin apostolien kautta ja oman Vapahtajamme suusta nämä kehotuksen sanat. Esimerkiksi apostoli Paavali, kun hän kolossalaisille kirjoittaa, sanoo: "Kiittäkää Isää, joka teidät on pimeyden vallasta pelastanut ja siirtänyt hänen verensä kautta, nimittäin syntien anteeksiantamus. Ja Herramme ja Vapahtajamme, kun hän huomasi, että hänen opetuslapsensa käsittivät elävän uskon, niin hän tuli iloliikutuksiin ja ylisti Jumalaa. Hän sanoi, että minä kiitän Sinua, isä, taivaan ja maan Luoja, että Sinä salasit nämä viisailta ja toimellisilta ja olet ne ilmoittanut pienille, sillä niin Isä oli Sinun hyvä tahtosi. Niin olkaa aina iloiset. Kyllä veljet ja sisaret meillä on syytä olla iloiset. Minäkin olen vaimon kanssa nauttinut tänä päivänä. Olemme saaneet tuntea suurta iloa, sillä minun sydämeni toivo on ollut lapsuudesta asti tulla käymään täällä Suomen maassa ja se on aina näyttänyt aivan mahdottomalta. Ja aivan yllätyksenä saimme lahjaksi mutkalipun tänne, ei tarvinnut siitä mitään maksaa, aivan lahjaksi annettiin. Ja siltikin se näytti aivan mahdottomalta, kun meillä on pienokaisia siellä, mutta Jumalan lapset vakuuttivat, että teidän pitää mennä.

Sitten näytti, että se on niin lyhyt tämä vierailuaika, että kannattaisiko mennä. Mutta ne sanoivat, että menkää vain, että kannattaa. Ja minä sanoin, että vaikka yhdeksi päiväksi, kun kerran ilmaiseksi tänne päästään, Jumalan lapsia näkemään, sillä se on ollut niin suuri rakkaus sydämessäni Suomenmaahan, sillä täältä ovat isoisät ja isoäidit tulleet ja oma äitini on täällä syntynyt, syntyisin Taivalkoskelta. Isä on meidän maassamme syntynyt. Ja muistan, kuinka
isoisä ja isoäiti sekä omat vanhempani suomen kielellä juttelivat meille. Sen kautta minäkin pääsin käsittämään ja tuntemaan tätä Jeesuksen Kristuksen rakkautta ja nuorena jo sain maistaa Jumalan hyvyyttä.

Se on Suomi ollut niin äärettömän rakas minulle, että vaikka nämäkin sanat, ei ne ole täyttä suomenkieltä, niissä on paljon virheellisiä sanoja, mutta rakkaat, kyllä te ymmärrätte, sillä ei minulla ole tässä halu omia sanoja puhua mutta Jumalan kiitokseksi, Jumalan kunniaksi. Kyllä se on suuri ilo ja se on muistutus, se on minunkin köyhää sieluani vahvistanut, kun saan täällä Jumalan lapsia nähdä, ja että niin kuin vakuutetaan siitä, että saman tien matkamiehiä ollaan. Ja tämä se on, joka on ylentänyt minunkin toivoni että jos tämä on iloni, että nähdä täällä Jumalan omia niin mitä sitten, kun kerran kaikesta pahasta päästettynä Jumalan joukko nousee sinne uuteen kotimaahan. Sillä kun Herran pasuuna kerran kajahtaa, niin täältä Suomenmaasta sekä sieltä meidän Amerikan Yhdysvalloista ja Kanadasta kaikki verellä pestyt sielut saavat tulla Karitsan häihin – nekin jotka nyt maan povessa makaavat, nukkuvat, ne nousevat ylös ja me ynnä heidän kanssansa saamme olla Herran kanssa iankaikkisesti. Niin, kun näin saamme tulla muistutetuiksi, niin silloin meillä on hyvä olla, silloin meillä on sydän iloinen. Silloin tekee mieli meidän laulella, että "Armon lapset kaikki täällä, pankaa pois jo murheenne, ei oo suruun syytä meillä, kallis ompi onnemme." Niin olkaa aina iloiset. Kyllä meillä on lupa, veljet ja sisaret, olla iloisia ja kehotus: olkaa aina iloiset. Kunpa me vain jaksaisimme ja ymmärtäisimme aina olla iloisia!

"Rukoilkaa lakkaamatta." Tässä nyt kehotetaan meitä rukoukseen, rukoilemiseen. Rukoilkaa lakkaamatta. Siellä meidän maassamme on joskus meitä syytetty ja olen varma, että täälläkin on käynyt samalla tavalla, että nuo maailman ihmiset ja maailman hengellisten ihmiset syyttävät meitä, että me emme anna arvoa rukoilemiselle, että me niin kuin "lastaamme" sitä, emme pidä sitä tarpeellisena. Kyllä me pidämme sitä kalliina ja tarpeellisena ja Jumalan lapsi rukoilee, vaikka monesti ei hän ääneen rukoile, kuitenkin sydämestä kohoaa hiljaiset huokaukset taivaalliselle Isälle. Me emme osaa rukoilla, rakkaat, niin kuin halu ja tahto olisi, niin kuin Paavali sanoo, että me emme osaa rukoilla mutta Henki rukoilee meidän edestämme sanomattomilla huokauksilla. Ja jo tänään kuulimme, kuinka meillä on edesvastaaja, Jeesus Kristus Isän oikealla kädellä taivaassa. Hän juuri tälläkin hetkellä rukoilee meidän puolestamme. Hän rukoilee sitä, että Jumala meitä auttaisi, että Hän loppuun asti meitä taluttaisi uskon tiellä. Ja niin kuin Jeesus ylimmäispapillisessa rukouksessa rukoilee, että en minä rukoile, että Sinä ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että Sinä heitä pahasta varjelisit. Me käsitämme, että se on asia näin, että Jumala pitää meitä täällä maan päällä vielä vaikka meillä olisi halu — tekin vanhat väsyneet matkamiehet, teillä on jo halu päästä sinne uuteen kotimaahan niin kuin meillä nuorillakin on halu, mutta ei ole vielä tullut Jumalan aika. Jos Jumala korjaisi meidät pois täältä, niin ne raukat, jotka vielä ovat epäuskon sieluntilassa, ei heillä olisi yhtään mahdollisuutta tulla autuaaksi. Mutta Jumala vielä pitää meidät täällä maan suolana ja maailman valkeutena, että ne, jotka vielä maailmassa ovat, ne Herran valitut – me emme tiedä, ketkä ovat ne, jotka pitää saatettaman tähän Jumalan armomajaan – heidän tähtensä Jumala vielä pitää armovaltakuntansa tämän vieraan maan päällä. Jos täällä olisi tänä päivänä tämän seudun epäuskoisia, niin kuulkaa rakkaat ystävät, kuinka on ihana aika, kun Jumala vielä sallii pyhän ja kalliin evankeliuminsa kaikua täällä. Tämä Suomenmaa on rikas maa, täällä on Jumala siunannut ja virvoittanut syntisiä ja vielä virvoittaa, kun te vain ymmärtäisitte ottaa vastaan Herran kutsun. Kun kuulet Hänen äänensä, älä paaduta sydäntäsi. Nyt on otollinen aika ja autuuden päivä.

"Rukoilkaa lakkaamatta." Ja näin Jumalan lapsi rukoilee. Tuo vanha isä ja äitikin rukoilee lapsensa puolesta ja lapsenlapsen puolesta, tuo uskovainen vanhin, jonka lapset ovat sortuneet maailmaan. Minä uskon, että teilläkin on, teillä rakkaat vanhemmat, teilläkin on lapsia ja omaisia maailmassa, niin kuin meilläkin on siellä – minullakin omaisia siellä, jotka ovat maailmassa. Monesti rukous nousee, että ota kiinni, Jumala, heitä, johdata heidät parannuksen askelille. Kyllä Jumalan lapsi rukoilee, ja ennen kaikkea hän rukoilee sitä, että anna minulle voimaa, Jumala, että minä jaksaisin loppuun asti matkaa tehdä. Sillä tarkoituksella olen lähtenyt Herraa Jeesusta seuraamaan, että minä kerran saisin astua taivaaseen.

"Kiittäkää kaikkein edestä, sillä se on Jumalan tahto teistä Kristuksessa Jeesuksessa." Kiittäkää kaikkien edestä. Tässäkin on, veljet ja sisaret, kehotus siitä, että kiittäkäämme Jumalaa, että Hän on antanut meille veljiä ja sisaria, matkatovereita, vanhoja ja nuoria, että yhdessä käydään. Ja tämä se on siellä meidän maassammekin tärkeä kohta. Sitähän me olemme koettaneet esittää. Kun on tämä kielen kysymys, niin siellä käytetään sekä suomen että englannin kieltä ja olosuhteet usein vaativat, että sitä englannin kieltä käytetään ehkä enemmän kuin suomen kieltä, ja joskus on esitetty, että pitäisi olla englanninkielinen seurameno ja sitten taas eri hetkellä suomenkieliset seurat, että niin kuin aamulla tai illalla. Mutta me olemme koettaneet esittää ja se on hyvä, että me näin esitämme, että Jumalan lapset aina olisivat yhdessä, ja kun suomen kieltä puhutaan, että silloin ne, jotka eivät suomea ymmärrä, istuisivat ja kunnioittaisivat Jumalan sanaa, samoin sitten kun englannin kieltä käytetään.

Sillä se on tärkeää ja kallista, että yhdessä näin kokoonnutaan Jumalan pyhän sanan ääreen. Se on, veljet ja $sisaret, hyvä, että meitä näin muistutetaan. "Kiittäkää kaikkien edestä!" Kiittäkää toinen toisenne edestä. Voi, kuinka se on kallista, että on noita matkamiehiä, jotka meitä kantavat rukouksen käsivarsilla. Voi, kuinka se on kallista, että on noita vanhoja matkamiehiä, isiä ja äitejä, jotka tukevat, kantavat.

Minä muistan, kun kävin seuroissa pienenä poikasena isäni kanssa, siellä oli vanha setä, joka tuli minun tyköni aina ja sanoi: "Jumalan terve! Oletko sinä uskomassa?" Minä lapsena en ymmärtänyt, miksi tämä veli aina kysyy ja ajattelin, että no epäileekö hän. Sitten vasta myöhemmin minä huomasin, että tämä oli se sielullinen rakkaus. Tämä oli se Jeesuksen Kristuksen paimenrakkaus, että kysyttiin, että oletko uskomassa. Ja näin minä muistan, kuinka vanhat kristityt, kun ne tapasivat toisensa ja Jumalan tervettä sanoivat, niin kohta kysyivät, että onko ollut kiusauksia. Oli halu puhua tiestä ja matkasta. Mutta siellä meidän maassamme on nykyinen tapa, että kun sanotaan Jumalan tervettä, siellä aletaan kohta puhua maallisista, ajallisista. Kuinka se uusi auto toimii ja mitenkä sinulla on mennyt ja mitenkä sitä on oltu ja näin poispäin... Nämä taivaalliset asiat, jotka ovat kaikkein tärkeimmät asiat, niin meillä ei ole lahja niistä puhua. Mutta kun tulee puhe maallisista, kyllä meillä on hyvä lahja puhua niistä. Kyllä se on hyvä, että näin meitä muistutetaan, että kun tapaamme veljiä ja sisaria, puhumme autuudesta, tiestä ja matkasta. Monta kertaa saamme sielullemme vahvistusta, kun sanomme, että on niitä ollut kiusauksia, vikoja, epäilyksiä, olen vielä langennut, ja saamme kuulla veljiltä tai sisarilta, että sinä saat uskoa näitä anteeksi.

Ja tämä se on, veljet ja sisaret, sittenkin – tämä se on kristillisyyden tarkoitus. Kun täällä yhdessä ollaan, täällä kulkee Herra Jeesus Kristus meidän keskellämme. Hän tulee tänne Henkensä kautta virvoittamaan meidän köyhiä ja nälkäisiä sielujamme. Hitaathan me olemme tähän. Hidas olen minä kiittämään Jumalaa. Monesti tunnen suurta kiitollisuuden velkaa Jumalalle. Olemme tänne tullessammekin yhdessä vaimoni kanssa puhuneet siitä, että meillä olisi niin paljon syytä kiittää Jumalaa, kun Hän on meitä niin runsaasti siunannut maallisesti, mutta ennen kaikkea hengellisesti, sillä nämä hengelliset siunaukset, nämä taivaalliset siunaukset, ne, ne ovat kaikkein kalleimmat. Nämä maalliset siunaukset, ne ovat vain ajalliset. Mutta se, että saamme kantaa sydämessämme ja sielussamme sitä ihanaa tietoisuutta, että me olemme matkalla taivaaseen, niin emme voi sanoja tulkita, kieli on kankea, rakkaat. Minunkin kieli on niin kankea, sanat puuttuvaiset tulkitsemaan sitä, mitä Henki ilmoittaa, vaan kerran siellä täydellisyyden maassa iankaikkisessa kirkkaudessa me saamme tehdä niin kuin lauluntekijä täällä esittää, että "Mutta viimein taivaas', koska pääsen vaivast', saan sinua kiittää täydellisesti aivan. Siellä voima ei puutu, siellä sielu ei suutu, se ilo, se ilo ei koskaan muutu."

Täällä vielä kuulimme Paavalin kautta sanat: "Älkäät henkeä sammuttako." Tämä on terveellinen neuvo meille. Älkää Pyhää Henkeä sammuttako.'' Tämä Pyhä Henki Jumala, se on tullut meidän sydämiimme, meidän poveemme. Se on opettaja, niin kuin Jeesus sanoi kun hän puhui tästä Lohduttajasta, että kun hän tulee, niin hän opettaa kaikissa kuin minä olen neuvonut. Lohduttaja Pyhä Henki, joka on ulos käyvä Isästä ja Pojasta. Ja nyt kun Jumala saa armonsa kautta, Henkensä kautta siunata syntistä, niin hän saa Pyhän Hengen lahjan. Tämä Pyhä Henki nyt alkaa neuvoa, miten sitä uskon tiellä eletään, niin kuin Paavali Tiitukselle sanoo, että Jumalan armo terveellinen ja opettaa meitä kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmallisen himon ja tässä maailmassa siviästi, hurskaasti ja jumalisesti elämään ja odottamaan sitä autuaallista toivoa, meidän suuren Jumalamme ilmestymistä. Nyt Pyhä Henki Jumala tulee ilmoittamaan tien, Jumalan tahdon tien. Pyhä Henki Jumala täällä povessamme ilmoittaa meille, mikä on hyljättävää mikä on poispantavaa. Usein me lankeamme syntiin. Vaikka meillä on halu sotia vastaan syntiä ja synnin houkutuksia, niin emme voi kilvoitella niin onnellisesti, että syntiä ei tulisi tehdyksi. Vaikka on halu näin elää Jumalan tahdon jälkeen, niin voi, kuinka monta kertaa vihollinen saa ampua niitä tulisia nuoliansa, että synti tarttuu meihin. Synti meihin tarttuu ja hitaaksi tekee. Ja silloin Pyhä Henki Jumala muistuttaa meitä, missä kohti on lankeemus tapahtunut, missä kohti on heikkous, vika tullut. Pyhä Henki Jumala muistuttaa, että nyt on sinulla asiaa armoalttarin tykö. Jos Jumalan lapsi tarvitsee saada synnit anteeksi, hän menee katuvin sydämin anomaan Jumalan valtakunnasta siunausta, anteeksiantamusta. Ja kun me saamme Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi, niin jo Henki on tyytyväinen. Silloin on hyvä olla. Kyllä minäkin olen sitä kokenut, kuinka vaikea on silloin olla, silloin kun on syntiä tunnolla. Vaikka monesti se sielunvihollinen esittää, niin kuin siellä Yhdysvalloissa se sielunvihollinen tahtoo esittää, että ei se nyt tuo ole niin vaarallinen, ei se tuo asia ole niin vaarallinen, ei sinun tarvitse siitä olla kiusattu. Se koettaa tehdä synnin niin mitättömäksi, aivan niin kuin tarvitsisi siitä ollenkaan olla vaivattu. Mutta tällä tavalla se sielunvihollinen tahtoisi vangita. Sillä jos synti vain tarttuu ja jos emme vain saa sitä anteeksi, tämä synti sitten pian johtaa meidät seuraavaan syntiin ja siitä on ikävä seuraus.

Jos me vain olemme tottelemattomia Pyhän Hengen äänelle, niin Raamattu sanoo, se varoittaa meitä, että minun Henkeni ei asu siinä sydämessä, joka on saastainen, tai siinä sielussa, joka on synnin alle myyty. Pyhä Henki pakenee, se ei enää muistuta. Tämä terveellinen kehotus, tämä neuvo, veljet ja sisaret, se on tarpeellinen ja hyödyllinen meille, että me pitäisimme sen niin kalliina, että meillä on Jumalan Henki, joka johdattaa meitä taivaan tiellä.

Ja älkää profetiaa katsoko ylön. Nämä sanat, kyllä ovat selvät, ne eivät vaadi selitystä. Ne tarkoittavat juuri sitä, että ne, joita Jumala on valinnut ja ne joita Jumala on lähettänyt Hänen pyhää evankeliumiansa saarnaamaan ja julistamaan, niin muistakaa, että ei tämä ole ihminen, tämä on Jumala, joka puhuu. Tämä on Jumala, Jumalan suu. Me olemme Jumalan äänenä täällä. Mutta monesti käy sillä tavalla että tuo puhujakin tulee liian tutuksi, niin kuin siellä Kapernaumissa tapahtui. Kun siellä Jeesus saarnasi synagogassa, sanotaan, että ne kaikki katselivat, kun hän luki Raamattua, mutta kohta he huomasivat, että tämähän on puuseppä Joosefin poika. Silloin puhuja menetti arvonsa. Näin se on mones käynyt, kun ne alkaa sitä persoonaa katsoa, joka vain ihminen. Mutta rakas veljeni ja sisareni, kun sinä sait ensi kerran tuntea Jumalan voimaa, kun sinut siunattiin Jumalan valtakuntaan, niin sinä muistat, vaikka kuinka köyhä ja yksinkertainen tuo Jumalan lapsi oli tuo mummu tai vaari, niin siinä oli ihmeellinen voima — ihmeellinen voima, kun sinä sait tuntea, että Jeesuksen nimessä ja veressä nyt kaikki minun syntini ovat anteeksi annetut. Siinä oli niin suuri voima, ja sinä aloit kiittää Jumalaa. Sinä et alkanut kiittää sitä persoonaa tai sitä Jumalan lasta tai lapsia, jotka siinä olivat läsnä. Mutta sinä aloit kiittää Jumalaa, joka oli sinulle tämän suuren armon osoittanut.

"Koetelkaa kaikki, ja pitäkää se mikä hyvä on. Välttäkää kaikkea, mikä pahaksi näkyy." Koetelkaa kaikki. Millä tavalla sitä koetellaan? Minä uskon, että sitä koetellaan näin Jumalan sanan kautta. Sitä varten on Jumala antanut meille pyhän sanansa, että me sitä lukisimme, niin kuin Paavali Timoteukselle kirjoittaa, että sinä olet lapsuudesta pyhän Raamatun taitanut. Jumalan sana on annettu meille kynttiläksi ja valoksi täällä pimeässä maailmassa, ja jos koskaan, niin kyllä tällä ajalla tarvitsee viljellä ja tutkia Jumalan sanaa. Koetellaan, mikä se Jumalan hyvä ja armollinen tahto olisi, niin kuin Paavali neuvoo Rooman kristityitä ja sanoo: "Älkää sovittako teitänne tämän maailman muodon jälkeen, vaan paremmin muuttukaa teitä teidän mielenne uudistuksen kautta, että te koettelisitte, mikä se on Jumalan hyvä ja armollinen tahto olisi." Tämän Jumalan sanan kautta koetellaan, ei tämän oman ymmärryksen tai ihmisen oman ajatuksen, tai oman mielipiteen kautta.

Me tiedämme, että meillä on järki, oma järki. Ja monesti tuo oma järki saarnaa, että näin minä ajattelen. Sitä usein kuullaan. Kun autuuden asiastakin puhutaan, niin monesti ihminen alkaa sanoa näin, että no en minä nyt ajattele noin, minä ymmärrän asian näin, minulla on tällainen ajatus. Näinhän ihminen ajattelee, mutta ei Jumalan ajatukset ole ihmisen ajatuksia. Jumalan sanan kautta ilmoitetaan, mikä Jumalan armollinen tahto on. Ja kyllä se on hyvä, veljet ja sisaret, että me kokoonnumme Jumalan pyhän sanan ääreen ja että Jumala vielä näinä viimeisinä pahoina päivinäkin selittää meille pyhiä kirjoituksia, sillä tämä on Jumalan voima. Ei ihminen taida ottaa, niin kuin Johannes Kastaja sanoo, että ihminen ei taida ottaa, ellei ylhäältä anneta. Jumala se on, joka näkee. Hän tietää meidän tarpeemme. Kun me tulemme yhteen, jos ei vain Jumala tulisi Hengen kautta siunaamaan meidän kokouksiamme, niin emmehän me saisi mitään meidän köyhille sieluillemme. Mutta en ole koskaan, en ole koskaan ollut Jumalan lasten seuroissa, että olisi tarvinnut lähteä kotiin ilman lohdutusta. Aina, missä Jumalan lapset ovat kokoontuneet, olipa heitä sitten kaksi tai kolme, aina Jumala on tullut ja täyttänyt lupaustansa, että Hän on siunannut meidän kokouksiamme. Ja Hän siunaa Hänen köyhiä lapsiansa. Kun köyhät lapset tulevat yhteen, heillä on rukous, että ruoki nyt minua, anna minulle taivaan leipää, että minä jaksaisin vielä tänä päivänä olla Sinun uskosi tunnustaja, niin Jumala antaa sen mukaan, kuin Hän näkee tarpeelliseksi. Täällä nyt lopuksi vielä kuulimme, että hän on uskollinen, joka teitä kutsunut on ja sen myös täyttää. "Rakkaat veljet, rukoilkaat meidän edestämme."

Jumala on uskollinen. Jumala on uskollinen, joka on luvannut, ja Hän myös täyttää sen. Niin, mitä se on, että Hän täyttää? Hän täyttää sen alkamansa hyvän työn. Hän, joka on hyvän työn meissä alkanut. Hän myös hoitaa alkamansa hyvän työn aivan viimeiseen päivään saakka.

Kuulimme jo tänä päivänä, että me elämme viimeisiä päiviä. Kaikkialla ovat maailman viimeisen ajan merkit näkösällä. Me saamme olla tänä päivänä vakuutetut siitä, että kohta ja pian tulee se Herra, joka on luvannut tulla. Ja kun Hän tulee, niin muistakaa, että Hän sanoo sinulle :ja minulle, että tulkaa te minun Isäni Siunatut ja omistakaa sitä valtakuntaa, joka on teille valmistettu. Te, jotka olette veren korjaajina täällä matkaa tehneet, sinäkin köyhä kilvoittelija, joka olet monta kertaa täällä itkenyt ja murehtinut omaa köyhyyttäsi ja omaa kelvottomuuttasi, mutta kuitenkin olet tänne armoalttarin tykö tullut anomaan synninpäästöä, niin sinä ole Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudella puetettu. Ja kun se päivä kerran tulee, niin saamme iankaikkisesti olla yhdessä. Saamme aloittaa sitä virttä, joka kaikuu iankaikkisesti kaikkien niiden kanssa, jotka ovat ennen meitä vaeltaneet, jotka ovat voittaneet Karitsan veren ja hänen todistuksensa sanan kautta. Niitä on lukemattomia sielläkin valtameren takana maan povessa, jotka ovat täältä Suomesta siirtyneet sinne Yhdysvaltoihin. He odottavat vanhurskasten ylösnousemusta. Kyllä se on hyvä taas tänäkin päivänä jäädä uskomaan synnin viat ja heikkoudet Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi: Niin minäkin armon Herralta saaneena pyytäisin teitä, matkaystävät, veljet ja sisaret, nuoret ja vanhat, siunata tällä kaikkein korkeimmalla armosiunauksella, että uskokaa iloon, rauhaan ja vapauteen asti synnin viat ja heikkoudet, viimeiset epäilyksetkin anteeksi. Ja onnellista matkaa taivaaseen!

Tässä oli pyyntö, rukoilkaa meidän edestämme. Sitä minä toivon ja vielä pyydän, veljet ja sisaret, että te jäisitte minua ja meitä muistamaan, muistamaan rukouksissa, esirukouksissa, että sielläkin meidän maassamme kaikki hyvin menisi, että me loppuun asti jaksaisimme vahvoina seisoa ja pysyä Jeesuksen matkassa, sillä siellä on suuret vaarat, siellä on monet myrskyt pauhaamassa. Sielunvihollinen ymmärtää hänellä vain vähän aikaa olevan, siksi hänellä on kiire, että hän saisi juuri noita Jumalan omia houkutetuksi pois elämän tieltä joko synnin luvallisuuteen, maailmanrakkauteen tai sitten väärään vanhurskauteen. Se on samantekevää hänelle, mihin me eksymme, kun vain emme autuaaksi tulisi. Mutta me jätämme itsemme ja toinen toisemme Jumalan ja Hänen armonsa sanan haltuun siinä toivossa, että kerran tulemme yhteen. Niin jääkää, rakkaat matkaystävät, Jumalan rauhaan! Jeesuksen nimeen, amen.

Nathan Ruonavaara
Päivämies 23.9.1964


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 19 Joulu 2018, 16:18
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron