Jumala ei tahdo jumalattoman kuolemaa

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Jumalan rauha

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Tammi 2010, 10:05

Jumalan rauha


"Minun rauhani minä annan teille."

Jumalan rauhaa ei voi maailma antaa. Eikä se voi rauhattomuudellaan sitä poiskaan ottaa kristityn sydämestä. Eivät tätä rauhaa liioin maailman ihmiset uskottomuudessaan voi omistaa itselleen. Jeesus sanoi: "Minun rauhani minä annan teille." Ei uskottomille eikä fariseuksille tai omavanhurskaille Jeesus sitä luvannut, vaan omille opetuslapsilleen.

Täällä kylläkin tunnetaan monta kertaa rauhattomuutta, kun ollaan sodassa kolmea suurta vihollista vastaan: perkelettä, maailmaa ja omaa lihaa vastaan. Niin kuin Jeesus' sanoikin: "Maailmassa teillä on tuska, mutta olkaa hyvässä turvassa, minä voitin maailman."

Eikö ole, veljeni ja sisareni, lohdullista kuulla nämä rakkaan Vapahtajan sanat? Mutta se ei ollut vähäinen taistelu, mikä piti Jeesuksen taistella tässä maailmassa. Se oli verinen sota. Hänellä oli kuvaamattomat ruumiin ja sielun tuskat. Kyllä sinä, veljeni ja sisareni, muistat, milloinka tämä suuri voitto, Jumalan rauha, saatiin omistaa omakohtaisesti! Kun uskottiin Kristuksen lunastustyö kaikkien syntien vuoksi, se tapahtui Pyhän Hengen viran kautta. Se koettiin edellä käyväisten syntien anteeksiantamisen kautta Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Silloin putosivat synnin suomukset meidänkin silmistämme, kun löydettiin Jumalan valtakunta. Niin saatiin Kristuksen vanhurskaus omistaa omakohtaisesti. Jeesus sanoo: "Teissä minä tahdon asua ja vaikuttaa." Näin maailman loppuun asti.
Kyllä olet, rakas veljeni ja sisareni, saanut monesti tuntea, että et ole yksin. Hyvä Paimen on mukanasi. Jumalan Pyhä Henki johdattaa meitä ja opettaa ja muistuttaa matkalla.
Peskäämme nyt pyykkiä. Puhdistakaamme omattunnot kuolettavista töistä elävää Jumalaa palvelemaan, huuhdellen sydämet Jeesuksen verellä. Suuret Karitsan häät ovat lähellä. Kaikki sen jo todistaa, mitä siitä kirjoitettu on. Täällä Kaanaan häissä olet jo saanut joskus juopua, vaikka et ole nähnyt Ylkää, muuta kuin uskon silmillä. Sitten niissä suurissa Karitsan häissä, kun nähdään Ylkä kasvoista kasvoihin, juovutaan iankaikkisesti. Mitä silmä ei ole, nähnyt, eikä korva ole kuullut, eikä kenenkään sydämeen ole astunut, sen on Jumala valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.

Kyllä kai sinäkin, joka epäilevä olet ja tunnet itse olevasi vain joukon jatkona tässä armon valtakunnassa, tyydyt tähän? Kun et ole uskoasi kieltänyt, niin osoita kuuliaisuutta vielä vähän aikaa Jumalalle. Ylkä tulee, eikä viivyttele, sinunkin kohdallesi. Viimeinen vihollinen, kuolema käy meitä vielä kiusaamaan. Mutta se on Jumala, joka meissä heikon uskon vahvistaa.
Sinä, uskoton ystävä, kuka lienetkin, jos vielä olet uskovaisten vanhempain lapsi, kuinka kauan kannat vihollisen kahleita? Kuinka kestät vanhempain sielun tuskan? Näytä vanhemmille se ilo jo tässä ajassa, että teet parannuksen, ja omalle kuolemattomalle sielullesi saat iankaikkisen rauhan. Nimesi kirjoitetaan silloin elämänkirjaan. Menkööt huutona vanhempain huokaukset Jumalan tykö. Rukoilkaa minunkin puolestani ja koko perheeni puolesta. Olen kaikessa kiusattu, mutta haluni on perille päästä. Siihen Jumala armonsa antakoonkin.

Vähin veljenne uskossa
K. Kellberg

Siionin Lähetyslehti, helmikuu 1956
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Jumala ei tahdo jumalattoman kuolemaa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Tammi 2010, 00:44

Jumala ei tahdo jumalattoman kuolemaa

"Mutta jos jumalatoin kääntyy kaikista synneistänsä, joita hän tehnyt on ja pitää kaikki minun säätyni ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, niin hän saa totisesti elää, ja ei pidä kuoleman. Kaikkia hänen ylitsekäymisiänsä, joita hän tehnyt on, ei pidä mauistettaman, mutta hän saa elää vanhurskauden tähden, jonka hän tehnyt on. Luuletko, että minulla on joku ilo jumalattoman kuolemasta, sanoo Herra, Herra, ja ei paljo enempi, että hän palajaa teistänsä, ja saa elää? Ja jos vanhurskas kääntyy vanhurskaudestansa ja tekee pahaa, ja elää kaiken sen kauhistuksen jälkeen, jonka jumalatoin tekee: pitäiskö hänen saaman elää? Ja tosin kaikkea hänen vanhurskauttansa, jota hän tehnyt on, ei pidä muistettaman; mutta hänen pitää kuoleman ylitsekäymistensä ja synteinsä tähden, joita hän tehnyt on" (Hes.18: 21-24).

Jumala rakastaa jokaista luomaansa ihmistä, eikä halua kenenkään kuolemaa, so. joutumista helvetin vaivaan. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta iankaikkisen elämän saaman. (Joh. 3: 16). Mutta kun ihminen on ' kovakorvainen Jumalan kutsulle, eikä tee parannusta armon aikaan, niin hän joutuu iankaikkiseen eroon Jumalasta, kadotukseen.
Herra ei armahda ihmistä miten sattuu, vaan Hänellä on oma armojärjestyksensä, jota hän ei muuta. Ensin täytyy löytää Jumalan valtakunta, (Luuk. 12: 3) ja sitten ottaa vastaan sieltä Pyhän Hengen valtuudella ja voimalla saarnattu armoevankeliumi, syntien päästön sana Jeesuksen nimessä ja veressä. (Joh. 20: 21 – 23) Kun Ihminen tämän uskoo, hänet siirretään kuolemasta elämään, kadotukseen johtavalta lavealta tieltä taivaaseen johtavalle kaidalle tielle, pimeydestä valkeuteen. Hän saa sydämeensä Pyhän Hengen, joka todistaa hänen henkensä kanssa, että hän on Jumalan lapsi, (Room 8:16) ja ihmeellisen rauhan, jota tämä maailma ei voi antaa.

Ajallemme on harvinaista, että joku vielä saa jumalattomasta maailmasta parannuksen armon. Vaikka me Jumalan lapset toivomme, että Jumala saisi vieläkin johdattaa valtakuntaansa mahdollisimman monta, ennen kuin evankeliumin saarnaaminen epäuskoisille, Jumalan aivoituksen jälkeen loppuu. Ennen kuin toteutuvat Raamatun ennustukset. ( Saarn. 12: 2-4).

Sinä, epäuskoinen ystävä, Jumala ei halua sinunkaan kuolevan ja joutuvan kadotukseen. Hän ei ole vielä sulkenut ovea katua vastaan. Sinulla on vielä mahdollisuus tehdä parannus. Tee parannus tänään. Et tiedä varmasti sanoa, onko sinulla huomista. Jos kuulet Jumalan kutsuvan sinua, älä enää viivyttele, vaan ole ahkera ja tee parannus. Jumala haluaisi sinutkin armahtaa. Jumala on laupias sinuakin kohtaan, mutta älä erehdy ajattelemaan, että en minä vielä, sitten myöhemmin. Armon aika ei aina ole yhtä pitkä kuin elinaika. Moni on sen katkerasti kokenut kuolinvuoteellaan. On monia vakavia esimerkkejä siitä, että ihminen, hylättyään nuoruudessaan armonaikansa, ei ole enää vanhuudessa saanut palaamisen armoa. Vaan on joutunut tunnustamaan uskovaisille, että armo ei enää hänelle kuulu. Että on kulkenut armonaikansa ohi, ja että hän joutuu menemään helvettiin, sammumattomaan tuleen.

"Ja heidän vaivansa savu astuu ylös ijankaikkisesta ijankaikkiseen, ja ei heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, jotka petoa ja hänen kuvaansa kumartavat, ja jos joku on hänen nimensä merkin ottanut" (Ilm. 14: 11) Ajattele tätä vakavasti, ystävä rakas. Sinulla on vielä mahdollisuus tehdä parannus, kun Jumalan valtakunnassa on vastaanotto yöllä ja päivällä. Uskovaiset omaisetkin olisivat valmiit puettamaan sinut sellaiseen juhlapukuun, jonka Jeesus antoi Golgatalla. Saisit vaihtaa omat ryysysi Jeesuksen ansaitsemaan lahjavanhurskauden vaatteeseen, joka kelpaa Jumalalle. Omatekoinen pukusi, jota kenties olet koettanut kutoa, on Jumalan edessä kuin saastainen vaate. "Mutta me olemme kaikki saastaiset, ja kaikki meidän vanhurskautemme on niin kuin saastainen vaate." (Jes. 64: 6). Mutta kun uskot Jumalan lasten saarnaaman evankeliumin, saat puhtaan valkoisen vanhurskauden vaatteen, joka kelpaa Jumalalle. Saisit olla kerran siinä valkopukuisten joukossa, joka Johannekselle näytettiin Patmos -luodolla. "Sen jälkeen näin minä, ja katso, suuri joukko, jota ei yksikään lukea taitanut, kaikista pakanoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, seisovan istuimen edessä ja Karitsan edessä, valkeilla vaatteilla puetetut ja palmut heidän käsissänsä" (Ilm. 7: 9). Johannekselle vastattiin, keitä nämä olivat: "Nämät ovat ne, jotka suuresta vaivasta tulivat ja he ovat vaatteensa pesseet ja ovat vaatteensa Karitsan veressä valaisseet." (Ilm. 7: 14).

"Vanhurskaan on hyvä muistaa Hesekielin kirjan jatko, että kun vanhurskas luopuu vanhurskaudestaan, hänen vanhurskauttansa ei enää muisteta." Vaikka ihminen on ahkeroinut vuosikymmenet tehdä matkaa synnin poispanijana, ja sitten elämänsä lopulla, hetken ennen kuolemaa, kieltää uskonsa, hänen osansa on kadotus. Ei hänellä ole turvaa pitkästä, hyvästäkään vaelluksesta, ei niistä uskon hedelmänä tehdyistä töistä, joita hän on elämänsä varrella saattanut tehdä paljonkin. Ei pitkästä sananpalvelijana toimimisesta, eikä mistään muustakaan. Jumalalle kelpaa vain oman Poikansa lunastustyö.

Meidän ajallamme on tapahtunut paljon väärää kasvamista. Ei ole kasvettu armossa ja Jumalan tuntemisessa, vaan on kasvettu omassa itsessä. Moni on turvannut omaan pitkään vaellukseensa, on alkanut katsella ja ihastella omia hyviä tekojaan ja aikaansaannoksiaan. Usko on tullut niin lujaksi, että yksi ja toinen asia on tullut luvalliseksi sillä perusteella, että olen niin vahva uskossani, että tuo ja tuo asia: väärävanhurskasten hartaustilaisuudessa käyminen, jumalattomien kerhoissa käyminen jne, ei ole vaarana uskolleni. On tullut hengellistä huoruutta, kun on lähdetty Pietarin tavoin väärille tulille lämmittelemään. Kuule, rakas matkaystäväni, jolle tällainen vahinko on tullut. Tee niitä ensimmäisiä töitä, joita Efeson seurakunnan enkeliäkin neuvottiin tekemään: "Muista siis, kusta lankesit pois, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä töitä: vaan jos ei, niin minä tulen sinulle pian, ja syöksen kynttilänjalkas pois sialtansa, ellet sinä tee parannusta" (Ilm. 2: 5). Tee sinäkin, rakas vikaan joutunut matkaystävä, parannus, ettei sinulle tulisi iankaikkinen vahinko. Luovu omastasi, synneistäsi, maailmanmielisyydestäsi, kaikista synneistäsi.

Saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Pääset taas vapaana armolapsena jatkamaan kaitaa taivastietä kotikunniaan asti.

"Taivaan autuus, Yljän syli
Sieluni niin vallatkoon,
Että pääsen meren yli,
Etten joutuis turmioon.
Sitt' ei enää myrskyt pauhaa,
Turmiot' ei synti tee;
Täyttä riemua ja rauhaa
Sydän siellä nautitsee."
SL 159: 4
H. H.
Päivämies helmikuun 1. päivä 1978
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Heikki Höyhtyä: Jumalan olemassa olon tarkastelua

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Kesä 2010, 16:21

Jumalan olemassa olon tarkastelua tiedon ja Hengen perustein

Jumalan tahto

Moni ihminen kyselee: »Mikä on totuus? Mikä on Jumalan tahto ihmistä kohtaan? Missä se on ilmoitettu?» Saatat epäillä sitäkin, onko Jumala lainkaan ilmoittanut ihmisille tahtoaan. Kyselet kenties. »Onko Jumalan tahto sama eilen ja tänään vai onko se muuttunut ajan mukana? Onko totta, että Raamatussa on Jumalan ilmoitus?" Kysymyksiä voisi jatkaa.
Ajattelepa sinä, joka epäilet, onko Jumala ilmoittanut itsensä ihmisille, asiaa vielä uudelleen!



KUN JUMALA on tehnyt kaiken olevaisen, myös ihmisen, erittäin taitavasti, niin eikö olisi kummallista, jos Hän ei olisi ilmoittanut ihmisille mitään olemassa olostaan? Miten sitten olisi selitettävissä se, että ihminen pakananakin aavistelee jonkun korkeamman voiman olevan hänenkin yläpuolellaan? Pakanathan palvelevat luontokappaleita jumalina. Miten se muuten on selitettävissä, kuin että Jumala on pannut kaipuun ihmiseen, että tämä etsii Häntä. Pakanatkin jotenkin tajuavat, että heidän jumaliensa yläpuolella on jokin suuri, selittämätön, mahtava voima, joka vallitsee heidän jumaliaankin. Niinpä esim. muinaiset kreikkalaiset aavistelivat, että heidän ihmistenmuotoisten jumaliensa yläpuolella on vielä suurempi voima, joka hallitsee näitäkin. He nimittivät tätä kohtaloksi. Nykyajan epäuskoiset ihmisetkin puhuvat monesti, kuinka kohtalo kuljettaa. Tämä on juuri sitä aavistelua korkeammasta voimasta, jota he eivät tahdo kutsua Jumalaksi.

EIKÖ olisi kummallista ajatella, että Jumala, joka on tehnyt kaiken olevaisen, jättäisi ihmisen tietämättömäksi olemassa olostaan? Eikö se olisi suorastaan järjenvastaista? Kun näitä ajattelet, sinä epätietoinen, eikö sinun täydy tunnustaa, että jossakin Jumala on itsensä ja tahtonsa ilmoittanut? Se tahto on ilmoitettu Raamatussa. Voit kysyä, miten siitä voi olla varma, tai miten se voi olla edes ilmeistä.

JOS olet lukenut historiaa, vaikkapa vain kuullut puhuttavan lähimenneisyyden tapahtumista Raamatun valossa, olet varmaan joutunut ihmettelemään, kuinka hyvin sen ennustukset ovat toteutuneet. Miten olisi joku ihminen voinut vuosituhansia sitten ennustaa meidän päiviemme tapahtumia, ellei Jumala olisi antanut hänelle niistä tietoa? Kun ajattelet Jeesuksen elämää maan päällä, niin huomaat, kuinka Vanhan testamentin ennustukset Hänestä piirtoa myöten täyttyivät.

Saatat ehkä ajatella, niin kuin moni meidän aikanamme ajattelee, että Vanha testamentti on satua, ja sen ennustukset Jeesuksesta on kirjoitettu vasta sen jälkeen, kun Jeesus eli. Asia ei kuitenkaan ole näin. Sen tiede on todistanut. Vanhan testamentin kirjat kirjoitettiin alkuaan heprean kielellä, mutta ne muodostettiin yhtenäiseksi kirjakokoelmaksi noin v. 100 eKr. ja käännettiin pian sen jälkeen — useita vuosikymmeniä ennen Kristuksen syntymää - kreikan kielelle. Tämä kumoaa väärän väitteen Vanhan testamentin kirjoitusajankohdasta.

Jos sinulle, epäilevä lukija, tuli selväksi, että Jumala on ilmoittanut itsensä ihmisille Raamatussa, saatat edelleen epäillä, onko Jumalan tahto muuttumaton. Saatat ajatella monen aikamme ihmisen tavoin, ettei Jumala ole niin pikkutarkka, kuin vanhoillislestadiolaiset opettavat. Ajattelet ehkä, että hyvä on, jos ihminen uskoo kuten Raamattu opettaa, mutta ei sitä tarvitse ihan joka kohtaa ottaa kirjaimellisesti. Jos näin luulet, niin ajattelepa vielä asiaa! Kun Jumala on Raamatun mukaan kaikkitietävä ja kaikkinäkevä ja osaa tehdä kaiken täydellisesti, niin eikö sinusta tunnu kuminalliselta ajatella, että Hän on ilmoittanut Pyhän Henkensä kautta ihmisille tahtonsa, lupauksensa, varoituksensa ja vaatimuksensa, ja kun ne eivät jotakuta miellytä niin Hän muuttaa tahtoaan ihmismielen mukaan.
Eikö tämä ole hullua hourausta? Jos näin olisi, niin sehän tarkoittaisi sitä, että ihmiset voisivat muokata Jumalan tahtoa, ja tehdä sitä itselleen paremmin sopivaksi. Siitä voitaisiin tämän käsityksen mukaan jättää ihmiselle hankalat asiat pois, ja ottaa vain se osa elämään mukaan, mikä olisi ihmiselle mieluista. Siten voitaisiin elää avoliitossa, nauttia alkoholia, käydä tansseissa, kiroilla jne. Kuule, ei tämä voi olla oikein. Koska Jeesus Kristus on sama eilen, ja tänään ja iankaikkisesti, (Heb. 13:8) on myös Jumala, Isä, samanlainen. Jos Hän muuttaisi armojärjestystään, ei Hän enää olisikaan sama. Jumala voi kyllä muuttaa päätöksiään, ihmisten osoittaessa kääntyvänsä pahalta tieltään. Niinpä Jumalan lähettäessä Joona- profeetan saarnaamaan tuomiota Niniven kaupunkiin, Hän käski saarnata: »Vielä on neljäkymmentä päivää, niin Niniven pitää hukkuman.» (Joona 3: 4). Kun Joona saarnasi, kansa pukeutui säkkiin, katui ja paastosi. »Kuin Jumala näki heidän työnsä, että he palaisivat pahasta tiestänsä, katui Jumala sitä pahaa, jota hän oli puhunut heille tehdäksensä, ja ei tehnytkään.» (Joona 3: 10).

Tässä tapauksessa Jumala muutti mieltään ihmisten oikean menettelyn vuoksi, mutta Hän ei ole koskaan muuttanut, eikä muuta, armojärjestystään. Meidän ihmisten on muutettava käsityksiämme Jumalan sanan mukaisiksi, jotta pääsisimme Hänen luokseen. Jumalan hyvä tahto on, että me ihmiset pelastuisimme uskomalla Hänen ainokaiseen poikaansa niin kuin Raamattu opettaa. Kiirehdi sen tähden tekemään parannus hourailustasi, ja usko Jumalan lasten suun kautta julistettava evankeliumi! Usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä! Pääset kouriintuntuvalla tavalla, omakohtaisesti, tuntemaan Jumalan tahdon ihmistä kohtaan. Hänen tahtonsa on, että sinäkin pääsisit Jumalan lapseksi, ja saisit kerran nauttia iäistä lepoa ja rauhaa taivaassa.

Heikki Höyhtyä
Päivämies 21.5.1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Elo 2013, 19:17

JUMALAN TAHTO


"Sillä se on hyvä ja otollinen Jumalan meidän vapahtajamme edessä, joka tahtoo kaikkia ihmisiä autuaaksi, ja että he totuudentuntoon tulisivat. Sillä yksi on Jumala ja yksi välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka itsensä kaikkein edestä lunastuksen hinnaksi antanut on, että sen kaltaista piti ajallansa saarnattaman.” (Tim 2: 3 – 6.)

Jumalan tahto on, että kaikki totuuden tuntoon tulisivat ja uskoisivat Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen päälle. Ei ole siis monenlaisia autuaaksi tulemisia, ei monia teitä taivaaseen, kuten vääräoppiset opettavat. Jumalan sanahan selvästi osoittaa, että ei voida sopia syntejään kahden kesken Jumalan kanssa jossain kammiossa, ei näin, tämähän on piilosilla oloa ja itsepetosta. Synti on sellaista tavaraa, että ei se lähde pois pimeässä, eikä työtä tehden kulumalla. Se on vaihdettava armoon armovaltakunnassa. Herra Jeesus on välimiehenä omissa lapsissaan, Pyhän Henkensä kautta. Täysivaltaisia avaimilla varustettuja ovat Jumalan lapset antamaan synnit anteeksi täällä armomaitten päällä, ja kun ne täällä on saatu anteeksi, ne totta totisesti ovat taivaassakin anteeksi.

Tämä kallis tehtävä on annettu vain Jumalan omille armolapsille. Elämän Herra Jeesus tämän antoi omillensa sanoen: ”Ottakaa pyhä henki. Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut, joille te ne pidätte niille ne ovat pidätetyt." (Joh. 24: 22 – 23.)

Jumala rakkaudessaan ja viisaudessaan näki näin hyväksi, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta ilman lain töitä. Sillä Kristus on lain loppu jokaiselle uskovalle vanhurskaudeksi. Köyhiä syntisiä ihmisiä olivat nekin armolapset, jotka Herraa Jeesusta seurasivat hänen maallisen vaelluksensa päivinä. Ei heillä ollut maallista kunniaa, ei heitä minään pidetty. Halveksuntaa, pilkkaa ja vainoa he saivat osakseen kuten Herramme ja Vapahtajamme itsekin. Moni sai marttyyrikuolemankin osakseen uskonsa tähden.

Rakkaat Jumalan armolapset, veljet ja sisaret, on se hyvä asia, että olemme saaneet armon osaksemme käydä sisälle tähän valtakuntaan, jossa alastonta puetaan ja nälkäisiä ruokitaan. Totisesti saamme sanoa: "Minne me menisimme sinulla on iankaikkisen elämän sana." Minne todella onkaan halua lähteä, ei lintu halua lähteä lämpimästä pesästä pois pakkaseen, jossa tulee kuolema, veri lakkaa ulkona kiertämästä. Sisällä Siionissa kiertää ja priiskuu anteeksi antarnuksen pyhä ja kallis veri jäsenestä toiseen, sydämistä sydämiin. Jäämme nytkin uskomaan aivan ansiottomina armosta syntimme anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

"Oi, kohta portit jo kodin aukee
ei haittaa vaikka päivä polttaiskin.
Kun maja maallinen tyhjäks' raukee,
me kruunun saamme, osa ihanin!"

Vähäisin veljenne vaivassa ja valtakunnassa
T. P.
Päivämies 26.2,1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 21 Syys 2013, 19:29

Oikea ja väärä vanhurskaus

"Mutta kuinka te luulette? Yhdellä miehellä oli kaksi poikaa, ja hän meni ensimmäisen tykö, ja sanoi: poikani, mene tänä päivänä tekemään työtä minun viinamäkeeni. Niin hän vastaten sanoi:. en tahdo. Mutta sitte katui hän, ja meni. Niin hän meni toisen tykö, ja sanoi myös niin. Mutta hän vastaten sanoi: kyllä minä menen, herra, ja ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon? He sanoivat hänelle: ensimmäinen. Sanoi Jeesus heille: totisesti sanon minä teille: publikaanit ja portot käyvät teidän edellänne Jumalan valtakuntaan." (Matt. 21: 28 – 31.)

Vaikka tämä vertaus kahdesta pojasta oli niin yksinkertainen ja selvä, että oli suorastaan mahdotonta vastata väärin Jeesuksen kysymykseen: Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?” Niin eivät pappein päämiehet ja kansan vanhimmat osanneet sovittaa sitä itseensä ennen kuin Jeesus sanoi heille: totisesti sanon minä teille, publikaanit ja portot käyvät teidän edellänne Jumalan valtakuntaan. ”Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tiessä, ja ette häntä uskoneet. Mutta te, jotka sen sen näitte, ette sittenkään parannusta tehneet, että te häntä olisitte uskoneet. (Matt. 21: 32)

Näin tahtoo Jeesus vieläkin tämän vertauksen kautta osoittaa kaikille omaan vanhurskauteensa luottaville ihmisille, että he ovat juuri tämän toisen pojan kaltaisia siinä, että he ovat kyllä valmiit sanomaan: Herra, Herra. Mutta jotka eivät siitä huolimatta ole kuuliaisia evankeliumille. (Matt. 7: 21. Room. 10: 2 – 3, 16.) Sillä nämä omavanhurskaat ihmiset luottavat jumalisuuteensa ja luulevat, että he saavuttavat. Näin he joko tieten tai tietämättään hylkäävät uskon. Uskon, josta kirkkomme tunnustuskirjoissakin opetetaan, että se on evankeliumia kohtaan osoitettua kuuliaisuutta. (Tunn. K 113/308) Sen tähden onkin Herran Henki sanonut — ei ainoastaan juutalaisista vaan – kaikista omaan vanhurskauteensa luottavista ihmisistä: "Tämä kansa lähestyy minua suullansa, ja kunnioittaa minua huulillansa, mutta heidän sydämensä on kaukana minusta. Vaan turhaan he minua palvelevat, opettain niitä opetuksia, jotka ovat ihmisten käskyt." (Matt. 15: 8 – 9.)

Pitäköön tämän vuoksi jokainen ihminen — joka tuntee olevansa tämän toisen pojan kaltainen — suurena armona sitä, että Elämän Herra tämän vertauksen kautta osoittaa hänelle hänen tilansa. Sillä ei kukaan omaan vanhurskauteensa
luottava ihminen käsitä, että hänen jumalisuutensa on väärää vanhurskautta eli syntiä Jumalan edessä. (Jes. 64: 6. Matt. 5: 20.), ellei Herra sitä hänelle sanansa kautta kirkasta. (Room: 3: 20. 1. Tim. 1: 15.) Niinpä apostoli Paavalikin, joka oli entinen fariseus (Gal. 1: 13 – 14. Fil: 3: 4 – 6.), kirjoittaa parannuksen armon saatuaan, "Mutta ne, mitkä minulla olivat voittona, olen minä Kristuksen tähden vahingoksi lukenut. Sillä minä luen kaikki vahingoksi sen ylönpalttisen Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani tuntemisen suhteen, jonka tähden minä olen kaikki vahingoksi lukenut, ja ne raiskana pidän, että minä Kristuksen voittaisin. Ja hänessä löydettäisiin, ettei minun vanhurskauteni laista olisi, vaan joka tulee uskosta Kristuksen päälle, nimittäin se vanhurskaus, joka Jumalalta uskolle omistetaan." (Fil 3: 7 – 9.)

Näin Elämän Herra – tämän vertauksen kautta — kehottaa kaikkia omaan vanhurskauteensa luottavia ihmisiä uskomaan Jumalan valtakunnan evankeliumia ja nöyrtymään parannukseen väärästä jumalisuudestaan. Sillä juuri heitä tarkoittaen sanoo Herra: "Miksi te annatte rahan siinä, kussa ei leipää ole, ja teidän työnne siinä, kussa ei ole ravintoa? Kuulkaat minua, ja nauttikaat hyvää, ja teidän sielunne riemuitkoon lihavuudessa. Kallistakaat korvanne ja tulkaat minun tyköni, kuulkaat, niin teidän sielunne saa elää, ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, lujat Daavidin armot." (Jes. 55: 2 – 3)

SINULLE TAAS, veljeni ja sisareni Herrassa – joka tunnet olevasi tämän ensimmäisen pojan kaltainen siinä, että olet ensin kieltäytynyt noudattamasta "Isäsi" käskyä, mutta joka olet sitten myöhemmin katunut tekoasi ja nöyrtynyt parannukseen synnistäsi – sanoo Herra: "Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssas, älä harhaile, sillä minä olen sinun Jumalas, minä vahvistan sinut, minä autan myös sinua, ja tuen myös sinun vanhurskauteni oikialla kädellä." – "Sillä minä olen Herra sinun Jumalas, joka tartun sinun oikeaan kätees ja sanon sinulle: älä pelkää, minä autan sinua." (Jes. 41: 10, 13.) Sinä saat nytkin ylentää sydämesi Jumalan puoleen ja uskoa kaikki sinun syntisi anteeksi meidän Herramme — Jeesuksen Kristuksen – pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä aina rauhaan, vapauteen ja iloon saakka. "Sen totisesti tietäen, että se, joka teissä on hyvän työn alkanut, on sen Jeesuksen Kristuksen päivään asti päättävä." (Fil 1: 6.)

P. H.
Päivämies 21.2.1973

Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Heikki Höyhtyä: Jumalan olemassa olon tarkastelua

ViestiKirjoittaja Taavetti » 20 Marras 2018, 20:18

Jumalan olemassaolon tarkastelua tiedon ja Hengen perustein


AIKAMME HENGELLISYYKSISSÄ opetetaan, että Jumalan valtakunnalla on hyvin epäselvät rajat sen tähden, että ne kulkevat sydämestä sydämeen ja vain Jumala voi nähdä ne rajat. Kun Jeesus nähdään jokaisessa ihmisessä, niin puliukossa kuin homoseksualistissakin, niin sehän itse asiassa tarkoittaa sitä, että koko maailman kaikki ihmiset muodostavat Jumalan valtakunnan. Näin ei asia ole.

JEESUS opetti aikansa ihmisiä vertauksilla. Hän opetti myös Jumalan valtakunnasta. Hän vertasi sitä lammashuoneeseen, jonka ovi Hän itse on. (Joh. 10:1-10). Siellä lammashuoneessa on vain yhdenlaisia lampaita, jotka tuntevat paimenensa, Herran Jeesuksen äänen ja seuraavat Häntä. (Joh. 10:4). He ovat siis tottelevaisia lampaita, jotka seuraavat vain omaa paimentaan, mutta pakenevat muukalaista. (Joh. 10:5). On väärä se opetus, että Jumalan valtakunta on lammashuone, jossa on monta karsinaa. Yhdessä karsinassa ovat lestadiolaiset, toisessa körttiläiset, kolmannessa helluntalaiset jne. Näin ollen Jeesus puhuttelisi kunkin karsinan lampaita eri äänenpainoin ja eri sanoin. Hänestähän tehdään tällä tavalla opetettaessa kameleonttiluonne, joka vaihtaa väriään, ts. puhuu eri karsinoissa oleville lampaille eri tavalla. Näin ei ole asianlaita. Jeesuksella on vain yksi äänensävy ja puhetapa lampailleen. Sen tähden lampaiden täytyy olla uskomassa yhdellä tavalla, muutoin he eivät ole sisällä lammashuoneessa.

JEESUKSELLA on omien sanojensa mukaan myös muita lampaita. "Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammashuoneesta, ne pitää minun myös tänne saattaman ja he saavat kuulla minun ääneni, ja pitää oleman yksi lammashuone, ja yksi paimen." (Joh. 1O:16) Jeesuksen tarkoittamat muut lampaat ovat niitä ihmisiä, jotka eivät vielä ole Jumalan lapsia, mutta jotka myöhemmin saavat parannuksen armon ja ottavat vastaan Jumalan valtakunnasta saarnattavan armoevankeliumin. Heidänkin täytyy kuulla omalle kohdalleen Jumalan lasten suusta päästönsana, ennen kuin he ovat Jumalan valtakunnan jäseniä ja taivaskelpoisia matkamiehiä. Kun asia on näin, niin siitä seuraa, että on yksi lammashuone ja yksi paimen. Se paimen on itse Herra Jeesus.

JEESUS VERTASI toisessa yhteydessä itseään viinipuuhun, (Joh.15),jossa Hänen opetuslapsensa, so. uskovaiset ihmiset, ovat oksia.
Luonnollisessa viinipuussakin on vain kahdenlaisia oksia: tuoreita viinipuun – ei esim. männynoksia. Muullaisia oksia ei ole. – Joku voi kyllä järkeillä, että voidaanhan siihen viinipuuhun oksastaa jonkin toisen puun oksia. Näin voidaan kenties tehdä, mutta mitenkähän lienee sen hengellisen viinipuun, Kristus-puun laita. Asia selviää meille, kun otamme, Jeesuksen vertauksen Kristus-ruumiista.

LUONNOLLISESSA ruumiissahan on useita jäseniä, jotka kuitenkin muodostavat yhden ruumiin. Näin on hengellisessäkin mielessä. Kristus-ruumiiseen kuuluu useita jäseniä, so. Jumalan lapsia. Kuten luonnollisessakin ruumiissa eri jäsenet saavat ravintonsa samaa verta myöten, niin myös hengellisessä mielessä. Kristus-ruumiissakin kiertää sama veri, joka ravitsee kaikki sen jäsenet samalla ravinnolla. Eri jäsenillä ei ole eri eväitä. Jeesuksen vertaus siis osoittaa, että Jumalan valtakuntaan ei kuulu eri tavalla uskovia ihmisiä, sillä jos näin olisi, toisella jäsenellä pitäisi olla eri ruoka kuin toisella.

JUMALAN VALTAKUNTA ja sen rajat ovat siis selvät niille, jotka siihen kuuluvat, mutta niille sen rajat ovat epäselvät, jotka ovat sen rajojen ulkopuolella. Jeesus sanoi kerran opetuslapsilleen: "Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaudet, mutta muille vertausten kautta, ettei heidän sitä pitäisi näkemän, vaikka he näkisivät, eikä ymmärtämän, vaikka he kuulisivat." (Luuk. 8:10), Näin on tänä päivänä. On ihmisiä, jotka etsivät Jumalan valtakuntaa, mutta kun he ovat löytäneet tien Jumalan lasten seuroihin, he eivät olekaan mahdollisia Jumalan valtakuntaan, koska se heidän mielestään on liian halpa-arvoinen. Sen asukkaat ovat liian yksinkertaisia. He pahentuvat vielä iloliikutuksiinkin, joita tapahtuu Jumalan lasten seuroissa. Tämän tähden tapahtuu, että he korvin kyllä kuulevat Jumalan sanaa, mutta kun eivät nöyrry lapsen paikalle uskomaan sitä evankeliumia, jota heille julistetaan, he sanan kuulossa paaduttavat sydämensä. Silloin he eivät näe Jumalan valtakuntaa, vaikka silmillään näkevät, eivätkä ymmärrä puhuttua sanaa, vaikka korvin kuulevat.

SINÄ JUMALAN LAPSI, joka et ole oikein ymmärtänyt niitä Jumalan valtakunnan rajoja,ja olet kenties sanonut jonkun tuttavasi olevan samassa valtakunnassa kuin sinä itse, vaikka hän kuuluukin eri hengellisyyteen, niin teepä sellaisestakin erehdyksestä parannus! Korjaa asiasi! Saat uskoa sellaisenkin hairahduksen anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Saat olla turvattu ja vapaa. Jumala ei odota sinulta sellaista, joka käy yli voimiesi. Tärkeintä on, että olet kuuliainen Herran seurakunnan äänelle. Vaikka et jotakin seurakuntaäidin neuvoa ymmärräkään, niin noudata sitä rakkauden neuvoa. Saara-äiti, so. Herran seurakunta ei neuvo sinua koskaan väärin. Vanhassa testamentissa on yksi kohta, joka osoittaa, kuinka tärkeä on olla kuuliainen seurakunnan äänelle.

Rebekka on myös seurakunnan vertauskuva. Kun Iisak oli siunannut Jaakobin, ja Eesau oli kuullut sen, hän päätti tappaa veljensä Jaakobin. Rebekka sai ilmoituksen Eesaun aikeista (1.Moos. 27) ja hän sanoi Jaakobille: "Nyt, minun poikani, ole minun äänelleni kuuliainen: valmista sinus ja pakene kohta minun veljeni Labanin tykö Haraniin." (Moos. 27:43). Jaakob totteli äitiään. Tässä on meille esikuva siitä, kuinka meidänkin tulee olla kuuliaisia seurakunnan äänelle.

Sinä kiusattu matkaystävä, joka tunnet epäilyksiä Jumalan valtakunnan rajoista ja tunnet puutteellisuutta ja vajavuutta omalta puoleltasi, saat nostaa alas painuneen pääsi ja rohkaistua uskomaan kaikki synnit, epäilykset ja kiusaukset anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Saat olla turvattu ja vapaa.
Heikki Höyhtyä
Päivämies 29.5. 1974


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 20 Marras 2018, 20:18
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa