Esko Isomursu: Daavidin huoneen istuimet

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Esko Isomursu: Daavidin huoneen istuimet

ViestiKirjoittaja Taavetti » 24 Elo 2010, 19:33

Daavidin huoneen istuimet

Kaikkina aikoina on osa ihmisistä karttanut tulemista Jumalan sanan valkeuteen sanan puhuteltavaksi, varsinkin niihin tilaisuuksiin, joissa ilmoitetaan ja saarnaltaan Pyhän Hengen kautta ja voimassa.

Miksi näin on, vaikka se sana, joka Hengen kautta saarnataan, on ainoa elävä ja eläväksi tekevä sana, on ainoa jotakin hyödyttävä sana? Siksi, että tämä on tuomio, – valkeus tuli maailmaan, mutta ihmiset rakastivat enemmän pimeyttä, koska heidän työnsä ovat pahat. Kun pitäisi jättää ja hylätä kaikki entiset väärät työt, ja entinen vahingollinen tie, entiset mielipiteet ja opettajat sekä ystävätkin, koko surkea tuhlaajapojan ja – tytön elämisen meno, ja palata Herran. tykö. Hänen tykönään on paljon anteeksiantamusta, todellakin paljon.

Jumalan lapsi on näitä kokenut ja oppinut. Sen tähden emme näistä voi vaieta, vaikka sitä tuomiosta sanotaankin jos mitä hengellisen pimeyden maailmassa. Vieläkin tuomion tulee alkaa Jumalan huoneesta, ja Jerusalemista lain sanojen kuulua kysyville.
"Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon. Siellä ovat istuimet tehty tuomita, Daavidin huoneen istuimet." (Ps. 122).

Siionin vuorella on Jerusalemin kaupunki, joka on ylhäältä, ja on vapaa ja kaikkien Jumalan lasten äiti. Tämä äiti se on, joka synnyttää vanhanakin ilman aborttia, ja tämä äiti se hoitaa ja ruokkii lapsia. Se neuvoo, nuhtelee ja rakastaa jokaista lastaan, huonointa eniten.

Oma äiti ymmärtää, neuvoo ja hoitaa

Kuuliainen lapsi tuleekin usein äitinsä luo kaikkine asioineen. Kyllä se äiti aina jonkin hyvän neuvon tietää sanoa. Jumalan seurakunnalla, se on äidillä, on aina hyvä sanoma ja neuvo lapselle, ja niin päästään eteenpäin. Apostoli sanoi, että olemme toisinaan niin kuin neuvottomat, mutta emme umpikujassa.
Seurakunnan Herra neuvoo neuvon puutteessa ja auttaa avun tarpeessa, niin kuin siitä sopii veisailla. Tämä äiti eli vanha Saara ei koskaan kuolekaan, se on pitkäikäinen.

Mutta vieras vaimo ei ymmärrä toisen lasta, voi kenties pahasti torua, ja kertoa lasten vioista, lisäten omiaan jopa kaikille kyläläisille. Siten asiat vain pahenevat.
Pyhä Jumalan sana osoittaakin meille, että on kaikkiaan kolme tuomioistuinta, joissa ihmisten sielun asiaa voidaan käsitellä. Näistä armoistuin on Jumalan valtakunnassa, eli Daavidin huoneessa. Jesaja 16: 5 jakeessa on sanat: "Istuin valmistetaan armosta yhdelle Daavidin majassa etsiä oikeutta, ja pikaisesti toimittaa vanhurskautta." Tämän istuimen päätöksiä tahtoo Isä taivaasta kuulla, ja maan pitää taivasta kuuleman. Mutta maan pitää kuuleman jyviä, viinaa ja öljyä. (Hoosea 2.) Jyvät tarkoittavat Jumalan hukkumatonta sanaa, niin kuin Herra itse selitti.

Armopäätöksiä

Tältä istuimelta luetaan katuvaisille vain armopäätöksiä, ei muita. Onhan istuinkin valmistettu armosta. Mutta on se huomattava, että armo ja totuus eivät eroa toisistaan: missä on armo, siinä on totuus, ja missä totuus, siinä armokin löytyy.

Armopäätös on niin korkea, että ei löydy valitusosoitusta. Ei ole mihin tekisi muutoksenhaun, eikä tosin asianosanen sitä haluaisikaan tehdä, kun on saanut iankaikkisen armahduksen kaikista synneistään. Kaikesta päästetty, maailmasta erotettu, ja turmeluksesta, elävää Jumalaa palvelemaan hänen nimensä nouteeksi. On saanut hyvät lupaukset, on armolla ja laupeudella kruunattu, ja korotettu uuteen hengelliseen säätyyn, taivaan perillisiksi. Eipä luulisi kenenkään moittivan päätöstä. Ja päälle päätteeksi tämä päätös viedään kirjoihin taivaan enkelien edessä.

Ennen tuomion alaisena ollut, mutta armopäätöksen kohdalleen saanut ilmoitetaan eläväksi, ja kadonnut löydetyksi. (Luuk. 15:25) Isä ottaa hänet mieluiten vastaan. Siinä onkin paras tuomio, mikä ihmistä voi kohdata, ja on todella aihetta ihmetellä, miksi ei jokaiselle eksyneelle saa julistaa ja saarnata tuota ihanaa vapautustuomiota, jossa paula katkaistaan ja lintu pääsee rauhaan, iloon ja vapauteen.

Mutta niin kuin kuolema on kolmenlainen, on tuomioistuintenkin määrä täysi kolme. Eihän ole kuolemaa ilman tuomiopäätöstä, ei sitä ole sattumalta. Jumalan luona ja edessä ei ole sattumaa, ei sattumapäätöstä eikä sattumatekoja.

Toinen tuomioistuin

Toinen istuin täällä ajassa on saatanan tuomioistuin. Siihen ei ole Daavidin huoneen istuimilla osuutta, ei arpaakaan. Näitten vaiheella ja välillä on seinä. (Hesekiel: 43:8) Tästä toisesta istuimesta on selvä sana Pergamon seurakunnan enkelille annettu. Tämänkin istuimen tuomioista me kuulemme aivan päivittäin ja on se varmaan jokaisella paikkakunnalla. Sieltä tulevat lakkaamatta väärät tuomiot. Herra Jeesus tuomittiin ristinpuulle ja Barabbas päästettiin irti. On siinä tuomion vääryyttä kerrakseen. Kuka taitaa sen vääryyden mitan sanoa!

Niin myös Daniel pantiin leijonain eteen, Johannes tuomittiin karkotettavaksi autiolle luodolle. Johannes Kastaja sai vankilan asunnoksi pyöveliä odotellessaan, pari sataatuhatta lasta on jo meillä saanut todella syyttömästi aborttikuoleman tuomion, ja lisää langetetaan päivittäin. Ja kuka suree Joosefin vahinkoa, miljoonia ja miljoonia vääriä tuomioita, kokonaan mielettömiä?

Ei ole oikeudella tuomittu siltä istuimelta, ei ole tuomittu Jumalan sanalla ja Pyhässä Hengessä. Ei näin, vaan vihan ja valheen sanalla ja väärillä opeilla, jotka ovat synnin sokaisemien ihmisten tekemiä opetuksia. Valheen nuoralla ja ratasten köydellä, niin kuin näemme, ja mitä viimein ja mihin asti?

Eräs vanha vaimo sanoi juuri, niin kuin tältä istuimelta, että johan se heti ulkoapäin näkee, että kuka on Jumalan lapsi. Hän kyllä osasi vähän raamattua, tosin vain vahingokseen, kun vain tätä, että älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Olisipa lukenut senkin, että älkää tuomitko näkemisen jälkeen, mutta sanokaa oikea tuomio. Sanottiin hänelle kyllä, että kovin on epävarmaa ja huteraa tuomita ulkonäön mukaan. Siinä pian erehtyy. Jumalan sana on kyllä oikea oppien ja käsitysten tutkija. Siinä onkin selviä sanoja mm. Jesajan kirjan 43:
26 - 28 jakeissa.

Oli hänellä niinkin kummia omatekoisia käsityksiä, että meitä alkoi jo hymyilyttää. Mutta siitä hän taisi suuttua oikein aika tavalla. Vaikka meidänhän olisi sopinut suuttua ja pahentua häneen, kun sen seudun Jumalan lapsia koko ajan moitiskeli. Ei meillä ollut "röhönauruun" suinkaan varaa, ei ollut, ollut. Ei hengellinen pimeys ole leikin asia.

Jos hän, tai joku muu armosta osaton sattuisi lukemaan tätä kirjoitusta, niin Jumalan rakkauden kautta neuvoisin etsimään Herraa niin kauan, kun hänet löytää taidetaan. Hän on vieläkin ja nytkin armoistuimellaan Jumalan huoneessa, omassa Siionissaan.

Kolmas tuomioistuin

Mutta kolmas tuomioistuin on ajan jälkeen ilmestyvä, ja niin ei ole sitten enää armoistuinta eikä armon aikaa. Kolmas istuin on suuri valkea valtaistuin, ja siinä istuvan edestä taivas ja maa yrittävät paeta, mutta ei ole pakopaikkaa. Tämä istuin on se Karitsan kunniaistuin. Sanat löydätte mm. kohdista Daniel 7:9 ja Johanneksen ilm. 20:11.

Sen istuimen eteen on kerran tultava, – tahtoi tai ei. Kenelläkään ei ole piilopaikkaa silloin, ei väärien oppien pakopaikkaa. Eivät auta luulot, ei käsitykset, ei viisaatkaan valheet. Silloin on paljon herätystä, paljon joukkopsykoosia ja kaikkialla tämä sana, että voi minua ja minun tekojani, armon hylkäsin. On vain hirmuinen tuomion odotus. Sen takia hirmuinen, että tuomio on jo edeltä tiedossa, eikä ole puolustajaa.

Kunnian tuomioistuin

Daavidin huoneen istuimet eivät ole sittenkään hävinneet.

Matt. 19:28 kohdalla on Herran sanat, että kun ihmisen Poika istuu hänen kunniansa istuimella, pitää myös teidän istuman kahdellatoista istuimella. Luuk. 22: 30 samoin, että "teidän pitää syömän ja juoman minun valtakunnassani ja tuomitseman." Mutta armon aikaa ei sitten ole, ei ole tilaa armopäätöksille.

Ilmestyskirjan 20. luvun mukaan ei Jumalan lapsia silloin tuomita. Luetaan vain nimet elämän kirjasta. Kenen nimi ei kirjassa ole, hän joutuu tuomion alaiseksi. Näin sanoo jo täällä armon ajassa: "Joka uskoo minun, ei hän tule tuomioon, vaan menee kuolemasta elämään." Täällä meitä kyllä tuomitaan, jopa niistäkin, mitä emme ole tehneet, emme puhuneet. Ja itsekin tunnemme Jesajan kanssa syntiä tehneemme, mutta armoistuimelle onkin ollut asiaa. Mikä on päästetty maan päällä, se on päästetty taivaassa. Päätös on täällä maailmalta salattu, mutta Daavidin huoneessa julkinen. Ja kerran se on täydellisesti nähtävissä ja omistettavissa. Siihen on vahvat Jumalan sanan lupaukset.

Pyydämme olla vähän aikaa kärsivällisiä ja ahkeroida armoistuimen luo käydä asioinemme, niin vihollinen ei saa eksyttää pois vahvalta perustukselta niille teille, jotka hukkuvat. Tämä yksi teko vain: "Se on Jumalan työ, (teko) että me uskomme Jeesuksen nimen päälle." Tämä työ kestää tuomiopäivänäkin, viimeisenä päivänä, koska se on Jumalan työ. Se teko on oikea ja iankaikkisesti kestävä, niin kuin Hoosean 2. luvussa näkyy.

"Ken tässä elää uskossa, hän pysyvä on armossa, periipi autuaallisen, elämän iankaikkisen."

Esko Isomursu
Päivämies 10.4.1972
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 11 Helmi 2011, 10:45

Mitäs murehdit, minun sieluni


Ps. 43:5
On aivan ilmeistä ja selvää, että täällä maailmassa on vieläkin Jeesuksen opetuslapsia eli Jumalan lapsia. - Ellei olisi, maailma olisi jo viety pois, ja hukkunut avaruuden äärettömyyteen, palaen siinä rajuilmassa, josta Jesajan kautta 4: 6 jae puhutaan.


Luopumus on sitä, että Jumala tehdään synnin tuoman sokeuden ja sitä seuraavan ihmisylpeyden kautta vieraaksi ja kaukaiseksi. Hänet, joka on Luoja ja kaiken ylläpitäjä, koetetaan panna viralta. Ja minkä syyn tähden? Kuka taitaa sanoa syyn?

Ainoa syy lienee, että Jumala on niin erinomaisen hyvä ja armollinen, että Hän on niin suuri ja voimakas. Hän on pahoillekin hyvä ja vanhurskas. Mutta ei iankaikkisesti, vaan kerran jumalattoman tiekin hukkuu. Ps. 1: 6. Sen tähden on kovin uhkarohkeaa, että lasten kanssa, ja lasten syntymäoikeuden kanssa menetellään, kuin ei Jumala näkisi eikä kuulisi.

Kun katselemme vähänkään aikamme huoletonta, synnin viettelysten ja petosten elämää, niin kohdalleen ovat Herran Jeesuksen sanat myllynkivestä ja meren syvyydestä sattuneet. Se oli kovaa puhetta, ja on vieläkin. Jos olisi kuulijoita vain, niin kuultavaa olisi kyllä, ja pestävää likaa kyllä riittäisi.

On omituista havaita, että kun Jumalasta oikein eritään, surmataan, hukutetaan, unohdetaan tai seinään piestään lapset. Ikään kuin syy olisi syyttömäin. Niin Egyptissä faaraon käskystä, niin Raamatussa Herodeksen käskystä, edelleen Israelissa Moolokin, epäjumalan aikana. Ja Saksassa 1700 – luvulla erään riettaan suutarin käskystä yhdessä kaupungissa kaikki alle 10- vuoden ikäiset surmattiin, ennen kuin viranomaiset ehtivät puuttua asiaan.
Mutta raamattu osoittaa, että Jumala seuraa tarkoin asioita. Ei Hän nuku eikä torku. Se on turvallista tietää, turvallista niittenkin, joilla ei ole omaa voimaa, eikä mahtia ollenkaan. Sellaisia ovat lapset. Ei ole koskaan kansakoulu ollut sellaisen mylläkän alaisena kuin nyt kymmenkunta vuotta. Mikään ei näytä olevan hyvä menettelytapa tai oikea oppimäärä. Kaikki muu on tärkeää, mutta uskonopetuksen tärkeydestä ei ole kukaan puhunut. Vaikka tällä hetkellä se voisi kaiken korjata kohdalleen. Tyytyväisyys, kärsivällisyys, kodin ja pyhäinpäivän rauha ja elämänusko ja toivo ovat suomalaisen kristikansan ominaisuuksia, jotka ovat tallautumassa maahan ja lokaan. Ei, elintason korkeus tai rikkaus tuo onnea: sen antaa omantunnon rauha ja puhtaus.

Kun eräs päivälehden toimittaja kysyi, onko uskovilla riemullinen mieli ja tunne Herran toista tulemista odottaessaan – oli ollut puhetta ilmeisen selvistä loppuajan merkeistä — niin sai hän vastauksen, että nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne (lunastuksenne) päivä lähestyy. Eihän iloitsevalle ja
riemuitsevalle tarvitse sanoa Herran niin, ei, vaan murheellisille. Ps. 38:7. Toimittaja ymmärsi asian. Herran sana antaa hyvän vastauksen.

Ne valkeudessa vaeltajat, ja siunauksen osallisuudessa matkaa tekevät, jotka tätä lukevat, tuntevat Hengen kautta olevansa Jumalan lapsia ja vieraita, täällä nykyajassa, ynnä muukalaisia, mutta näkevät itsensä kelvottomiksi ja epäonnistuneiksi juoksemaan, vastaanottamaan kunnian Herraa. Sellaiselle sanotaan kuitenkin taivaan terveisinä: ei Herra tule noutamaan iloon ja kunniaan jumalattomia ja pilkkaajia, eikä monioppisuuden sekavassa hengellisessä saastaisuudessa iloitsevia. Ei tule, se on tiettyä. Murheelliset saavat lohdutuksen. Matt. 5: 4. Matkamies on harvoin iloinen, perille päässyt vasta osaa iloita vapaasti. Joh. ilm. 21: 4.

Eräs tyttönen sanoikin, kun perhe valmistautui lähtemään kirkkoon ja seuroihin. Että en taida lähteä, koska siellä ei ole iloisia, vaan niin totisia ihmisiä. Isä sanoo nopeasti: "Eipä olekaan, mutta taivaassa on." Siihen tyttö tyytyi ja lähti reippaana mukaan. "Taivaassa ilo suuri, ja riemu kallis juuri, veisataan kiitosta Jumalalle, ainoalle korkeimmalle kuninkaalle, kiitosta voitosta." Kaikki vanhemmat ja opettajat saavat murhekyynelin kylvää, mutta aikanaan tulee vuoro ilolla niittää, ja tuoda riemulla lyhde, kenties sekin pieni, mutta kallis taivaan iankaikkiseen aittaan. Sen tähden emme tahdo kaivaa vähää leiviskää maahan, vaan vielä tunnustaa Herraa Jeesusta uskon kautta sekä suulla, että opissa, elämässä ja kärsimisissä.

Saamme nostaa päämme, ja uskoa aivan kaikki synnit ja viat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ei hän vaadi meiltä muuta kuin uskollisuutta. Morsiamen pitää olla yljälleen uskollinen. Vähän ajan perästä tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele. Hän kyllä tietää, miten odottajan aika käy pitkäksi, ja ehkä monen valtaa kohta uneliaisuus.

Mitä siis murehdit, ja miksi olet levoton? Turvaa Jumalaan, sillä nytkin saamme Häntä kiittää. Hän on luvannut olla omiensa kanssa maailman loppuun asti. Sitä kauemmaksi ei tarvitakaan lupausta, sillä siellä saamme Hänet nähdä niin kuin hän on, sitten kun aika on loppunut ja toivo täyttynyt monin kerroin.

E. Isomursu
Päivämies 16.11.1966
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa