Siionin vuori
Jumalan rauha ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon tunteminen olkoon valona ja lämpönä täällä synnin ja kiusausten maassa. Rukouksen hengessä rakkaalta taivaalliselta Isältä pyydän, että hän armossaan antaisi valkeutta oikein ymmärtämään pyhiä sanojaan, jotka hän on meille kuoleman varjojen maassa vielä säilyttänyt hänen loppumattoman rakkautensa tähden.
Profeetta Jesaja kiittää Jumalaa 25 luvun alussa ensinnä siitä, että Herra, "sinä olet minun Jumalani ja sinä teet ihmeitä." "Sinun vanhat aivoituksesi ovat uskolliset ja todet."
Mutta jätämme nyt niistä puhumisen ja käännämme asian siihen, mikä meille on likeisin ja tärkein: kaikkivaltiaan Jumalan vanhat aivoitukset ovat meissä saaneet toteutua. Olemme armosta autuaita jo täällä synnin ja murheiden maassa. Tämä meidänkin kohtamme on jo päätetty, ennen kuin maailman perustus laskettu oli. Jumala jo silloin meitä Kristuksessa valinnut oli, niin kuin Efesolaiskirjeen 1. ja 4. jakeessa on sanottu.
Sitten siirrymme sinne asti, missä profeetta Pyhän Hengen kautta katselee Siionin vuorta, eli Jumalan armovaltakuntaa, joka on rakkaudesta meitä kohtaan laskettu tänne ihmisten keskuuteen. "Se on Jumalan maja," niin kuin Raamattu siitä sanoo.
Muistelepa sinä, köyhän tuntoinen Jumalan armolapsi, sitä aikaa, jolloin lain tappamana raatona pääsit maistamaan jo syömään niistä armonantimista, jotka Jumala Pojassaan valmisti tällä vuorella selkeästä viinistä, ytimestä ja rasvasta! Minä tiedän, että kun näistä herkuista oli pöytä katettu, ja sinä ja minä saimme ansiottomina siitä syödä, ruoka meni korvien kautta sydämeen verisenä evankeliumin sanomana: "Lapsi rakas, sinun huonot asiasi on Herra Jeesus sovittanut Isän edessä. Sinulla on pyhä oikeus uskoa kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen veressä."
Sinä muistat, kuinka taivaasta laskeutui rauha tunnolle, ja kuoleman kuiva jano sammui. Niin alkoi uskon kautta näkyä, että minä, itsessäni syntinen, olen Herrassa Jeesuksessa taivaskelpoinen, vaikka tältä paikalta ja tästä näkökulmasta Jumala katselee minua Poikansa ansion tähden puhtaana ja pyhänä. Korkean Veisun 4. luvussa Jumala vakuuttaa, että "sinä, minun armaani, olet kokonaan puhdas, eikä sinussa ole yhtään virhettä."
Katselepa sinä, mustuuttasi tunteva ja epäilevä lapsi tätä asiaa, niin se antaa uutta voimaa vielä hetki taistella täällä kiusausten ja monien murheiden keskellä. Jos Isä näkee, että risti käy liian raskaaksi, niin hänellä on vara ottaa pois risti tai ristinkantaja.
Sitten profeetta jatkaa ja sanoo, että "tällä vuorella on hän ottava pois peittovaatteen, jolla kaikki ihmiset peitetyt ovat." Meille kaikille lankeemuksen vika jätti perinnöksi kuoleman, ja se on synnin palkka, mukanaan tuoden rumat ja suuret synnit, sen kaltaisiakin, joista ei tietänyt muu kuin asianomainen itse ja Jumala. Kun oli armon saanut siirtyä pimeydestä valoon, eli Siionin vuorelle, missä armon valot kirkkaana paistavat, niin tulenarat aineet kävivät raskaiksi mukana kuljettaa, täytyi alkaa etsiä Jumalan huoneesta sitä, jonka uskolliseksi löytäisi ja panna synti pois. Sillä pimeys ja valkeus ei sovi yhteen — ei autuuden ehtona, vaan saadakseen uskoa vapaana armolapsena.
Minä kysyisin sinulta, veljeni ja sisareni, joka kuljet usein katse maahan painuneena ja näet itsessäsi kaikki synnin saastat ajatuksista, sanoista ja töistä lähtien, joista kuolematon osasi ja Jumalan Pyhä Henki kärsii. Eikö ole asian laita niin, että kun on armon saanut tulla Siionin vuorelle eli Jumalan valtakunnan kansalaiseksi, niin ennen ei ole saanut rauhaa, ennen kuin on saanut voiman synnin pois panemiseen, kun on kerjääjän paikalle päässyt ja suunsa avannut, mikä on hidastuttanut matkantekoa. Kun on taas Jeesuksen veri pessyt pois synnit ja tulenarat aineet, mitä matkalla on tarttunut. Niin lapsi on taas vapaa ja iloinen kulkiessaan kohti taivasta. Askel on tuntunut keveältä, ja kiitoskin nousee Veriylkää kohtaan. Tuntuu joskus harvoin, että minullekin kiusatulle, ja ristin painon alla väsyneelle, alkavat kerran juhlat kirkkauden maassa. Kunhan vielä hetken uskossa seuraan Herraa Jeesusta synnin pois panijana ja näin säilytän hyvän omantunnon.
Minä sanoisin sinulle, sisareni ja veljeni, joka epäilysten kanssa teet matkaa kohti taivasta: Jeesuksen sydämen u ei ole vieläkään muuttunut sinun tai minun, heikon, epäonnistuneen kilvoitukseni tähden, vaikka se usein siltä tuntuu. Hänen tekonsa ei vaihtele meidän tunteittemme mukaan. Silloinkin, kun me aivan kuin laumasta jääneet, hänellä, taivaallisella Isällä, on sydämen halu nostaa voitonlippu niin korkealle, että sodan voittajan sekin näkisi, joka kuin kuolemaa jo tekee. Ei ole Jumala vielä erokirjaa lapsilleen antanut, vaan nämä Siionin vuoren herkut ja pitopöytä on katettu. Jeesus sanoo: "Tulkaa minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, ja minä tahdon teitä lohduttaa." Millä? Ei millään muulla kuin sillä vanhalla verisellä evankeliumilla. Kun Pyhän Hengen saanut ihminen saarnaa synninpäästön, niin siinä on Jumalan voima jokaiselle uskovaiselle anteeksi. Minä yhtenä heikkona oksana siinä totisessa viinipuussa, Herrassa Jeesuksessa, tahtoisin sulkeutua Jumalan lasten esirukouksiin vaimoni kanssa. Haluan vielä saavuttaa sen päämäärän, jonka Herra Jeesus on itse ansainnut uskolla omistettavaksi. Jumalan rauhaan, koko Herran Siioni.
Martti Petander
Siionin lähetyslehti, kesäkuu 1955