Martti Petander: Siionin vuori

[Taavetti]

Siionin vuori

Jumalan rauha ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon tunteminen olkoon valona ja lämpönä täällä synnin ja kiusausten maassa. Rukouksen hengessä rakkaalta taivaalliselta Isältä pyydän, että hän armossaan antaisi valkeutta oikein ymmärtämään pyhiä sanojaan, jotka hän on meille kuoleman varjojen maassa vielä säilyttänyt hänen loppumattoman rakkautensa tähden.
Profeetta Jesaja kiittää Jumalaa 25 luvun alussa ensinnä siitä, että Herra, "sinä olet minun Jumalani ja sinä teet ihmeitä." "Sinun vanhat aivoituksesi ovat uskolliset ja todet."

Mutta jätämme nyt niistä puhumisen ja käännämme asian siihen, mikä meille on likeisin ja tärkein: kaikkivaltiaan Jumalan vanhat aivoitukset ovat meissä saaneet toteutua. Olemme armosta autuaita jo täällä synnin ja murheiden maassa. Tämä meidänkin kohtamme on jo päätetty, ennen kuin maailman perustus laskettu oli. Jumala jo silloin meitä Kristuksessa valinnut oli, niin kuin Efesolaiskirjeen 1. ja 4. jakeessa on sanottu.

Sitten siirrymme sinne asti, missä profeetta Pyhän Hengen kautta katselee Siionin vuorta, eli Jumalan armovaltakuntaa, joka on rakkaudesta meitä kohtaan laskettu tänne ihmisten keskuuteen. "Se on Jumalan maja," niin kuin Raamattu siitä sanoo.

Muistelepa sinä, köyhän tuntoinen Jumalan armolapsi, sitä aikaa, jolloin lain tappamana raatona pääsit maistamaan jo syömään niistä armonantimista, jotka Jumala Pojassaan valmisti tällä vuorella selkeästä viinistä, ytimestä ja rasvasta! Minä tiedän, että kun näistä herkuista oli pöytä katettu, ja sinä ja minä saimme ansiottomina siitä syödä, ruoka meni korvien kautta sydämeen verisenä evankeliumin sanomana: "Lapsi rakas, sinun huonot asiasi on Herra Jeesus sovittanut Isän edessä. Sinulla on pyhä oikeus uskoa kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen veressä."

Sinä muistat, kuinka taivaasta laskeutui rauha tunnolle, ja kuoleman kuiva jano sammui. Niin alkoi uskon kautta näkyä, että minä, itsessäni syntinen, olen Herrassa Jeesuksessa taivaskelpoinen, vaikka tältä paikalta ja tästä näkökulmasta Jumala katselee minua Poikansa ansion tähden puhtaana ja pyhänä. Korkean Veisun 4. luvussa Jumala vakuuttaa, että "sinä, minun armaani, olet kokonaan puhdas, eikä sinussa ole yhtään virhettä."

Katselepa sinä, mustuuttasi tunteva ja epäilevä lapsi tätä asiaa, niin se antaa uutta voimaa vielä hetki taistella täällä kiusausten ja monien murheiden keskellä. Jos Isä näkee, että risti käy liian raskaaksi, niin hänellä on vara ottaa pois risti tai ristinkantaja.

Sitten profeetta jatkaa ja sanoo, että "tällä vuorella on hän ottava pois peittovaatteen, jolla kaikki ihmiset peitetyt ovat." Meille kaikille lankeemuksen vika jätti perinnöksi kuoleman, ja se on synnin palkka, mukanaan tuoden rumat ja suuret synnit, sen kaltaisiakin, joista ei tietänyt muu kuin asianomainen itse ja Jumala. Kun oli armon saanut siirtyä pimeydestä valoon, eli Siionin vuorelle, missä armon valot kirkkaana paistavat, niin tulenarat aineet kävivät raskaiksi mukana kuljettaa, täytyi alkaa etsiä Jumalan huoneesta sitä, jonka uskolliseksi löytäisi ja panna synti pois. Sillä pimeys ja valkeus ei sovi yhteen — ei autuuden ehtona, vaan saadakseen uskoa vapaana armolapsena.

Minä kysyisin sinulta, veljeni ja sisareni, joka kuljet usein katse maahan painuneena ja näet itsessäsi kaikki synnin saastat ajatuksista, sanoista ja töistä lähtien, joista kuolematon osasi ja Jumalan Pyhä Henki kärsii. Eikö ole asian laita niin, että kun on armon saanut tulla Siionin vuorelle eli Jumalan valtakunnan kansalaiseksi, niin ennen ei ole saanut rauhaa, ennen kuin on saanut voiman synnin pois panemiseen, kun on kerjääjän paikalle päässyt ja suunsa avannut, mikä on hidastuttanut matkantekoa. Kun on taas Jeesuksen veri pessyt pois synnit ja tulenarat aineet, mitä matkalla on tarttunut. Niin lapsi on taas vapaa ja iloinen kulkiessaan kohti taivasta. Askel on tuntunut keveältä, ja kiitoskin nousee Veriylkää kohtaan. Tuntuu joskus harvoin, että minullekin kiusatulle, ja ristin painon alla väsyneelle, alkavat kerran juhlat kirkkauden maassa. Kunhan vielä hetken uskossa seuraan Herraa Jeesusta synnin pois panijana ja näin säilytän hyvän omantunnon.

Minä sanoisin sinulle, sisareni ja veljeni, joka epäilysten kanssa teet matkaa kohti taivasta: Jeesuksen sydämen u ei ole vieläkään muuttunut sinun tai minun, heikon, epäonnistuneen kilvoitukseni tähden, vaikka se usein siltä tuntuu. Hänen tekonsa ei vaihtele meidän tunteittemme mukaan. Silloinkin, kun me aivan kuin laumasta jääneet, hänellä, taivaallisella Isällä, on sydämen halu nostaa voitonlippu niin korkealle, että sodan voittajan sekin näkisi, joka kuin kuolemaa jo tekee. Ei ole Jumala vielä erokirjaa lapsilleen antanut, vaan nämä Siionin vuoren herkut ja pitopöytä on katettu. Jeesus sanoo: "Tulkaa minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, ja minä tahdon teitä lohduttaa." Millä? Ei millään muulla kuin sillä vanhalla verisellä evankeliumilla. Kun Pyhän Hengen saanut ihminen saarnaa synninpäästön, niin siinä on Jumalan voima jokaiselle uskovaiselle anteeksi. Minä yhtenä heikkona oksana siinä totisessa viinipuussa, Herrassa Jeesuksessa, tahtoisin sulkeutua Jumalan lasten esirukouksiin vaimoni kanssa. Haluan vielä saavuttaa sen päämäärän, jonka Herra Jeesus on itse ansainnut uskolla omistettavaksi. Jumalan rauhaan, koko Herran Siioni.

Martti Petander
Siionin lähetyslehti, kesäkuu 1955

[Taavetti]

Kehotus kiitokseen


ARMOA armon Jumalalta ja rauhaa Herralta, Jeesukselta Kristukselta, tuli hengen halu tervehtiä kaikkia kaidan tien kulkijoita iankaikkisilla Jumalan rauhan ja rakkauden terveisillä profeetta Jesajan 12 luvun johdolla. ENSIMMÄINEN jae siinä kuuluu: "SILLOIN pitää sinun sanoman: Minä kiitän sinua, Herra, ettäs vihainen olet ollut minun päälleni; mutta sinun vihas on palannut, ja Sinä lohdutat minua."

Meille ensin herää ajatus, että onko viha kiitoksen arvoinen. Siitä meillä on omakohtainen kokemus, joita Jumala rakkaudessaan on herättänyt ja painanut pyhän ja vanhurskaan lakinsa alle syntien ja ylitsekäymisten tähden, joihin tämän maailman pääruhtinas oli meistä monia saanut houkutella. Silloin olimme joutuneet lain alle. Ei ollut lepoa päivällä eikä yöllä, mutta Jumalan tuomiot pauhasivat tunnolla eletyn elämän ja tehtyjen syntien tähden. Tästä tilasta on Jumala` meitä monia armahtanut, ja rakkaudessaan johdattanut omaan armohuoneeseensa eli Jumalan valtakuntaan, ja siellä lohduttanut Pyhän Hengen kautta, antamalla suuret ja monilukuiset synnit anteeksi Pyhän Hengen viran kautta Jeesuksen nimessä ja veressä.

Näin kävi profeetallekin, kun hän kuudennessa luussa tästä kertoo. Hän sanoo sen tapahtuneen "sinä vuonna, jona kuningas Ussia kuoli". Aikakin jäi tarkkaan muistiin. Hän näki siellä Herran istuvan korkealla ja korotetulla istuimella. Siellä hän heräsi näkemään kadotetun ja tuomitun tilansa. Silloin hän parahti sanomaan: "Voi minua, minä hukin, sillä minulla on saastaiset huulet, ja asun sen kansan seassa, jolla on saastaiset huulet."

Tämän hänen hätänsä kuuli kaikkivaltias Jumala ja lähetti avun, sillä yksi serafi lensi profeetan luokse ja otti tulisen hiilen alttarilta ja sanoi: "Katso, tällä olen minä ruvennut huuliisi, että sinun pahat tekosi otettaisiin sinulta pois, ja sinun rikoksesi olisi sovitettu." Tämä hiili tuotiin sieltä mistä sinullekin, rakas matkaystävä, nimittäin sieltä pitkäperjantain uhrialttarilta, jossa sinun ja minun rakastajani riippui maan ja taivaan välillä: silloin, kun hän meitä sovitti pyhän Jumalan kasvojen eteen kelpaaviksi, ja valmisti meille, kadotustuomion ansainneille ja tiemme turmelleille, iankaikkista riemu- ja leposijaa.

Ja kun profeetta sai synnit anteeksi, ja tunnollensa rauhan, niin hän lausui: "Katso, Jumala on minun autuuteni, minä olen turvassa ja en mitään pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni, ja minun virteni, ja hän on minun autuuteni."

Näin on vielä tänäkin aikana Tulkoon ihminen autetuksi oikealta tai vasemmalta puolelta, niin uskolla, vaikka heikollakin, saa iäisyyskulkija luottaa Herraan, sillä tällä tiellä karisee omat luulot, ja ainoana kiitoksen kohteena on Jumala, joka on armahtanut tuomion ja lain alta sielun vapauteen.

Sitten sanotaan: "Teidän pitää ammentaman vettä ilolla autuuden lähteistä." Sinulla, rakas veljeni ja sisareni, on varma tieto siitä, että Jumalan valtakunnassa on paljon pieniä lähteitä, mutta niihin virtaa voima päälähteestä, Herrasta Jeesuksesta. Kokemus onkin osoittanut, että kun on jouduttu matkalla synnin ja kuorman alle, niin ei ole jaksanut iloita. Ja kun on matkaystävältä täytynyt tuntonsa rauhan tähden alistua kerjäämään vikojaan anteeksi, on paremminkin kyyneleet vierineet silmistä. Mutta kun Jumala on rakkaudessaan antanut voimaa kysymään, vieläkö armo kuuluu, ja on veljen tai sisaren suulla Jumala kuuluttanut, että ole, ystävä rakas, vapaa, ja usko kaikki matkan viat ja virheet anteeksi, Herran Jeesuksen nimessä ja veressä, niin on aivan kuin itselle omistettu nämä sanat: "Kiittäkää Herraa, ja saarnatkaa hänen nimeänsä."

Tämähän on varmasti kokemuksen mukaista, että kun on omat asiat kunnossa, ja tulenarat tavarat armon virtaan upotettu, kyllä on tullut sydämeen halu kiittää rakasta taivaan Isää ja vielä kanssaihmisillekin puhua, kuinka hyvä Jumala on langennutta mustan maan kulkijaa kohtaan.

Lienee niin, että meissä on monia, joilla on usein halu päästä toisten Jumalan lasten kanssa yhteistä juhlaa pitämään, mutta on monet esteet, niin kuin minullakin. Siinä on varattomuus ja heikko terveys, ja niin edespäin. Jos joku samanlainen sattuu tätä lukemaan, niin meille varattomille on toinen ostanut lipun, nimittäin Herra Jeesus. Ja se lippu on niihin juhliin, joista Heprealaiskirjeessä sanotaan: "Herran kansalla on yksi sapatin lepo tarjona." Tyydythän kiusattu matkaystäväni, tätä juhlaa uskossa hetken viettämään. Ja taistelemaan lihaasi, syntiä ja maailmaa vastaan. Niillä suvijuhlilla, joille pian pääsemme, on alku, mutta ei loppua. Siellä rakkaat kaikki toisensa kohtaa, kun alkaa juhlat Karitsan. Hyvää on edessä päin, kun jaksamme tehdä matkaa Jeesuksen sovintoveren korjaajina, ja panna synnin pois sellaisena, kuin se on tullutkin, sillä Jumalaa ei voi yksikään pettää, vaan ainoastaan itsensä.

Sitten on lopuksi vielä kehotus profeetan kautta: "Korota äänesi ja veisaa, sinä Siionin asuvainen, sillä Israelin pyhä on suuri sinun keskelläsi." Hyvät on lupaukset. Maan ja taivaan Luoja lupaa olla heikkojen, ja suurta väsymystä tuntevien lastensa tukena ja turvana niin kauan, että matka loppuu täällä synnin ja kiusojen maassa. Minä yhtenä kiusattuna sanoisin sinulle: taivas valvoo jokaista askelta, ja jos kulkija alkaa väsyä, niin hänet haetaan mustasta maasta taivaan kirkkauteen juhlaa viettämään. Uskotaan vieläkin synnit ja matkan viat anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä siihen asti, että savimajan ikkunat painuvat kiinni, ja sydän lyö viimeisen kerran. Sitten silmät avautuvat uudessa isänmaassa.

Pyydän sulkeutua esirukouksiinne perheeni kanssa. Jumalan rauhaan!
Vähin veljenne Martti Petander
Päivämies 17.6.1964

[Taavetti]

Ota tiestäsi vaarin, ettei tarvitsisi
kerran herätä tuskaan ja vaivaan


Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen siunaava osallisuus olkoon kanssamme siihen asti, kun pääsemme uskosta näkemiseen.

Jumalan iankaikkisella rauhalla lähestyn kaikkia niitä kiusatuita kaidan tien kulkijoita, jotka ovat saaneet yhdenkaltaisen kalliin uskon vanhurskauteen, jonka Jeesus Kristus antaa. Niin kuin apostoli Pietari sanoo. Tällä toivotuksella lähestyn Herran kansaa kaikkialla missä ikinä heitä on.

Profeetta Daniel (?) puhuu kirjansa viimeisessä (?) luvussa erittäin vakavista asioista, jotka koskettavat meitä kaikkia ihmisiä, jotka kannamme kuolematonta sielua rintamme alla. Siis uskotonta, kuin myös niitäkin, joilla on kiivautta Jumalan puoleen, mutta ei taidon jälkeen, niin kuin Paavali asian tulkitsee Roomalaiskirjeen 10.luvussa. Tämä Danielin 12. luku puhuu tuomiosta, eli siitä hetkestä, kun jokainen tänne syntynyt ihmislapsi, niin rikas kuin köyhäkin, oppinut kuin oppimaton, suuri ja pieni seisoo tuomarin edessä, julki ja paljaana, jokainen sellaisena kuin on, eikä yksikään ole niistä seuroista pois. — 12. luvun 2. jakeen sanat kuuluvat:"Ja monta, jotka maan tomussa makaavat, heräjävät, muutamat iankaikkiseen elämään ja muutamat iankaikkiseen pilkkaan ja häpeään." Me näimme tässä raamatun kohdassa vain kaksi ihmisryhmää, onnelliset, ja onnettomat raukat. Ja vaikka täällä olisi kuinka monta karsinaa, niin silloin sopii kaikki maan lapset vain kahteen, siunattuihin ja kirottuihin, kun seistään Jumalan kasvojen edessä kuulemassa tilinpäätös ja tuomion teko eletystä armon ajasta, joka on ohi mennyt.

Erikoisesti tahtoisin Jumalan rakkauden vaatimana sinulle sanoa, sinä uskovaisen kodin epäuskoinen lapsi, jonka sielunvihollinen on vienyt vanhempiesi pyynnöistä ja heidän rukouksistaan ja kyynelistään huolimatta sitä päämäärää kohti, jossa mato ei kuole ja tuli ei sammu. Tarkista ystävä rakas kantasi, ennen kuin myöhä saavuttaa, riennä Jumalan valtakuntaan saamaan syntien anteeksi saamista Herran Jeesuksen veressä, jota vielä Pyhä Henki julistuttaa lastensa suun kautta. Tähän kun Jumala sinulle antaa voimansa, niin Jumalan lapset tulevat sinullekin hyväksi hajuksi, kun olet autuaiden joukossa. Paavali sanoo Korinttolaiskirjeessään uskovaisten olevan Jumalalle hyvä haju Kristuksen kautta, ja niiden seassa, jotka autuaiksi tulevat, mutta uskottomille surman haju kuolemaksi. Ota ystävä rakas, tiestäsi vaari ja suunnasta sen, että ei tarvitse herätä vaivan ja tuskan paikkaan, ja kirottuna poistua Luojasi ja Lunastajasi kasvojen edestä. Sinulle, rakas veljeni ja sisareni, ja omalle sielulleni haluaisin sanoa, joka uskossa tahdot ristiäsi kantaa tällä kaidalla kirkkotiellä, jonka Herra Jeesus on pyhillä jaloillaan kulkenut tätä kirottua
maata silloin, kun hän lunasti meitä ja avasi pyhällä verellään taivaan. Sillä pyhä kirja todistaa, että silloin kun Herra Jeesus riippui maan ja taivaan välillä, niin pyhä mirhami tippui lukon salvan päälle. Kuule, kiusattu ystävä, silloin sinua ja minua Jumalan taivaassa muistettiin. Kannattaa kilvoitella synnin poispanijana, ja Jeesuksen veren korjaajana tehdä matkaa Jumalan joukon kanssa. Jos vielä rakkauskin särkyy ja välit kylmenee, niin hoitovaroja on majassa, eli Jumalan valtakunnassa. Sinnehän laupias samarialainen jätti kaksi denaria sitä varten, ja vielä lupaa, että jos sinä enempi kulutat, niin hän palatessaan maksaa. Näitä, Herran Jeesuksen nimeä ja sovintoverta, on vielä majassa. Ne eivät ole koskaan loppuneet, kunhan vain olisimme ahkerat niitä käyttämään, mutta siihenkin tuntee suurta hitautta.

Näistä meidän hoitovaroistamme puhuu Luukas 10 luvussa. Kun me vielä, rakkaat, näitä, Herran Jeesuksen veren ja pyhän nimen voimaa käytämme uskossa vielä hetken, niin saamme suurena seurapäivänä nousta maan tomusta iankaikkiseen iloon ja kunniaan toisen ansion tähden. Kuulehan sinäkin, joka joudut raskaiden epäilysten alle, kun kaikki näyttä niin toivottomalta, kuin itseäsi katselet. Ei tunnu olevan uskomisen voimaa, ei rakkautta, jopa saattaa toivokin olla aivan olematon, voi kun silloin saisi katseensa käännettyä siihen, mitä Johannes sanoo ensimmäisen epistolansa 3 luvun alussa. Hän kehottaa katsomaan, minkä kaltaisen rakkauden on meille osoittanut, että Jumalan lapsiksi nimitetään. Se nimi on suuriarvoinen mustan maan lapselle. Täällä sitä ei tunneta, päinvastoin ihmetellään, kun Jeesuksen ansion tähden sitä tunnustaa niin itsehurskas, jumalinen ihminen pitää sitä kerskauksena, mutta siihen on varaakin itseänsä kerskata Herrassa. Uskokaamme vielä synnit ja matkan viat ja virheet anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä rauhaan ja vapauteen asti. Kohta ja pian vaihtuu risti kruunuun ja kyyneleet Isä itse pyyhkii pois, että morsian Jeesustansa nähdä vois alati ja iankaikkisesti.

Muistakaa minua heikkoa kulkijata perheeni kanssa, meilläkin on ikävä taivaaseen.

Vähin veljistänne
Martti Petander

J.K. Olihan Jumala suonut suuresta rakkaudestaan taas tänäkin juhannuksena tänne Jyväskylään aivan kuin lepohetken kiusauksista väsyneiden lastensa levähtää hetken. Jumala rakas Isä kattoi ruokapöydän niin alas, että heikoinkin lapsi sai taivaan leipää ja elämän vettä. Jumala murensi rakkaiden veljien kautta taivaan leipää, josta hänelle nöyrä kiitos. Sama

Päivämies 21.7.1965