VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 21 Heinä 2018, 05:04

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 2 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 21 Loka 2010, 20:09 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6876
Paikkakunta: Suomenselkä
Hänen elämänsä on minun elämäni


Olin taas kerran henkisesti väsynyt. Lisäksi erehdyin katselemaan kristittynä elettyä elämäni kaarta. Kiusaaja tuli ja sanoi: "Ei sinusta tule mitään." Se tarkoitti, että olin niin huono, mitätön ihminen, etten taivaan perintölapsen nimeä voisi omistaa. Se osoitteli vikojani sanoen: "Tuossa ja tuossa olisit voinut tehdä niin ja niin, et ale menestyksellisesti toiminut Jeesuksen opetuslapsena. Et varmaankaan, jos Hengen voitelua olisit noudattanut, jäänyt noin vaatimattomaan tulokseen Kristuksen seurakunnan hyväksi." Katselin — eikä minun tarvinnut paljon itseäni tarkkailla, täytyi myöntää asian niin olevan. Ei minun "perus -aatamini" ole tippaakaan parantunut, en ole saattanut mitään hyvää tehdä, vaikka joskus olen sentään vähäisessä määrässä uskaltanut toivoakin, taivaasta tarttuneen rakkauden tähden.

Muistin — sanoin saatanalle: "Ei minusta tarvitse parempaa tullakaan." Kysyin: "Muistatkos sinä sen orjantappurakruunua kantavan miehen lähes kaksi vuosituhatta sitten? Etkö tahdo tietää, miksi Hänellä oli orjantappurakruunu päässänsä? Ja miksi Hän ei kieltänyt puheitansa, vaan antoi ruoskan siiman läiskyä selkäänsä, eikä kutsunut taivaallista sotaväkeä itseänsä pelastamaan, vaikka Hänellä oli siihen valta? Miksi Hän painoi selkänsä vasten Golgatan ristiä, eikä ottanut käsiänsä pois rautanaulain edestä, vaan alistui niin kuin lammas teurastettavaksi?"

— "Tiesitkö sinä, saatana, mitä silloin teit, etpä tainnut tietää? Siinä sinä teit hyvän teon! Tuo mies oli minun ystäväni. Hän tuli taivaasta, minua ottamaan pois sinun kädestäsi. Koska Hän näki, etten minä omin voimineni voisi taivaaseen astua. Siinä sinä teit hyvin, kun vuodatit Hänen verensä Golgatan maahan. Sillä se veri on todistus Jumalan rakkaudesta ihmissieluja kohtaan. Koska totuus ei väistynyt, niin sinä kurja olento, kuoletit Hänet lihassa. Mutta Hengelle et mitään voinut tehdä; totuus jäi elämään. Ja totuus puhuu vakuuttavaa kieltänsä Jumalan suuresta armosta. Hänen tekonsa on minun tekoni, Hänen kuolemansa on minun kuolemani ja Hänen elämänsä on minun elämäni! Kerran tulee tuo Golgatan Sankari ja pukee henkeni katoamattomaan uuteen aatamiin. Silloin olen minä niin suuri ja jalo persoona, ettet sinä, halpa henki, ilkeä tulla puheille minun tyköni, vaan saan olla rauhassa ystäväini kanssa aina ja iankaikkisesti."

T. Huovinen
Siionin Lähetyslehti, syyskuu 1955

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 27 Heinä 2016, 10:08 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6876
Paikkakunta: Suomenselkä
Elämän valkeuteen

Joh 8: 12
Pimeys on valkeuden vastakohta. Mutta ennen kuin me ihmiset käsittäisimme, mikä on valkeus hengellisessä mielessä, pitää meidän käsittää, mikä on pimeyttä.
Raamatusta jokainen olemme oppineet, että pimeyden ruhtinas on perkele ja valkeuden Herra Jeesus Kristus. Lisäksi kaikki ihmiset meidän aikanamme ovat tietoisia siitä, että ihminen syntiinlankeemuksensa tähden on joutunut pimeyteen, ja että me kaikki olemme synnin pimeydessä ja niin ollen pimeyden ruhtinaan, perkeleen, valtakunnassa. Me luonnostamme kaikki olemme ikään kuin perkeleen oppilapsiksi syntyneet. "Ei ole ketään joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään." Room. 3: 12.
Pimeyden valtakunnalla on vain se varjopuoli, että sen kansalaiset joutuvat kerran helvettiin, iankaikkiseen vaivan paikkaan, Jumalan hukkumattoman sanan mukaan. Sen sijaan valkeuden valtakunnan kansalaiset pääsevät iankaikkiseen, täydellisen ilon ja onnen taivaaseen.
Kaikkivaltias Jumala on kuitenkin tämän ihmisen kalleimman asian järjestänyt niin, että täällä ajassa meillä on mahdollisuus vaihtaa kansalaisuutta. Allekirjoittaneellakin on henkilökohtainen kokemus asumisesta sekä pimeyden, että valkeuden valtakunnassa.
Pimeydestä valkeuteen siirtyminen ei kuitenkaan tapahdu ihmisen omin voimin eikä keinoin. Ensiksikään me emme järjellämme käsitä pimeyttä. Moni ihmisraukka tuossa pimeydessä on oppinut aivan vääriä tietoja ja taitoja. Joku on oppinut, ettei muka ole Jumalaa, ei ole muka meitä ihmisiä viisaampaa. Jos ken Jumalan olemassaoloa ei voi kieltää, sille perkele antaa valheneuvot, kuinka muka tulisi Jumalan ystäväksi. Se neuvoo ihmistä tekemään "parannusta", etsiipä nämä neuvot vieläpä Pyhästä Raamatusta, ja edelleen se voi liittää ihmisen erääseen – tuhansista — hengellisistä yhdyskunnistaan, eriseuraan, lahkoon. Mutta kaiken tämän takana on neuvo omavanhurskauteen, joka Jumalan edessä ei ole muuta kuin saastainen vaate. Tällainen "parannus" on tekopyhyyttä.
Parannuksen kautta kyllä siirtyminen pimeydestä "valkeuteenkin tapahtuu, mutta sellaisen parannuksen, jonka Jumala meissä vaikuttaa. Parannuksen teon Jumala alkaa tunkeutumalla omiintuntoihimme sanansa kautta, Henkensä kautta kirkastaen tilaamme, johonka synti on meidät vienyt. Kun Jumalan sana pääsee pimeyden lapsen omaantuntoon, se tulee sinne vaativana lain sanana, koska siellä ei ole muuta kuin syntiä, se tappaa meiltä iankaikkisen elämän toivon. Omatuntomme näet todistaa synnin todeksi Jumalan lain valossa, ja näin se joutuu hyväksymään lain mukaisen tuomion, iankaikkisen kadotuksen. Ja siellä missä näin synti tunnetaan, on synnin hätä. Mutta missä se tunnustetaan, siellä on apu lähellä. Sinne rientää syntisten armahtaja Herra Jeesus, elämän valkeus, iankaikkisen elämän toivo, evankeliuminsa sanassa, lohduttaen tuon kiusatun omantunnon antamalla hänen syntinsä anteeksi.
Tähän valkeuteen Jumalan Poika pyytäisi kaikkia meitä katsomaan ja omaksumaan sen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus." Joh. 8: 12.
Tarmo Huovinen
Siionin Lähetyslehti, 1956, sivut 151, 152

_________________
On uskon kautta taivas määränpäämme,
ja perintömme siellä odottaa.
Kun uskoon, toivoon matkalla me jäämme,
niin kodin portti meille aukeaa.
SL 282: 5


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 2 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia