Oiva Tölli: Yhdenkaltainen puhe

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Sulo Peltokangas: Jumalan lapsen autuus ja ilo

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Marras 2010, 20:09

Jumalan lapsen autuus ja ilo

"Katsokaa, minkä kaltaisen rakkauden ISÄ on meille osoittanut, että me JUMALAN lapsiksi nimitetään. SEN tähden ei maailma teitä tunne, sillä ei hän Häntäkään tunne." 1. Joh. 3. 1



Veljemme Johannes, jota myös rakkauden apostoliksi sanotaan, kirjoittaa aikansa Jumalan lapsille, kuin myös meille, tämän viimeisen ajan Jumalan lapsille siitä, minkä kaltaisen suuren rakkauden Isä on meitä kohtaan osoittanut, että meitä Jumalan lapsiksi nimitetään. Se nimi on kallein nimi, minkä ihmislapsi voi tämän päällä omistaa. Sen rinnalla ovat kaikki tämän maailman nimet ja tittelit kuin tuhkaa ja multaa.

Ja olet sinä varmasti, veljeni ja sisareni, minun kanssani monta kertaa ihmetellyt ja ihastellut, että kuinka tällainen ihana arpa ja osa on juuri minun kohdalle langennut, että minua Jumalan lapseksi nimitetään. Kuinka Jumala on suuressa armossaan ja rakkaudessaan minut maailman miljoonien joukosta valinnut, tuhlaajapojan ja -tyttären jälleen armovaltakuntaansa johtanut, lapsekseen saattanut, Poikansa verellä pessyt ja puhdistanut, ja armossaan tähän hetkeen asti pitänyt? Niin monia, niin monia ihmislapsia on meidänkin ajallamme, jotka ovat kalliin lapsuususkonsa, ja samalla Jumalan lapsen nimen menettäneet. He ovat synnin ja sielunvihollisen petoksen kautta joutuneet eroon elävästä Jumalasta.

On tuhlattu Isältä saadut tavarat, ja jouduttu hengellisen kuolemaan. Nyt he kallista armonaikaa kuluttavat, kuka synnin riettaudessa, kuka väärän jumalisuuden harjoituksessa, joiden molempien teiden päässä on iankaikkinen vaiva ja surkea voi -huuto. Heille Jumalan armovaltakunta on tuntematon, ja tuntematon käsite on, kuinka Jumala vanhurskauttaa langenneen ihmisen, kuinka ihminen saa syntinsä anteeksi ja löytää armollisen Jumalan.

Jumala ei todella ole mikään sekaseuraisuuden Jumala, että Hän vanhurskauttaisi yhden yhdellä tavalla ja toisen toisella tavalla. Vaan seurakunnastaan, valtakunnastaan, ennen uskoneiden suun kautta Pyhässä Hengessä saarnatulla elävällä, ja eläväksi tekevällä sovintoveren evankeliumilla pesee, puhdistaa, anteeksi antaa ja lapsekseen ottaa. Näin totuuden sanalla tahtonsa jälkeen synnyttää lapsia Valtakuntansa perillisiksi.

Kuule sinä rakas ystävä täällä kotikylässä tai millä paikkakunnalla lienetkin, joka olet vielä osaton Jumalan armosta, anteeksi saamattomat synnit tunnolla, ja epäuskoisessa sieluntilassa sinä kulutat kallista armonaikaasi. Tiedä se, että jos sinä epäuskoisessa tilassa joudut täältä lähtemään, sinulla ei ajan rajan tuolla puolen ole mahdollisuutta parannuksen tekoon, vaan osasi on iankaikkinen vaiva ja kadotus. Ole siis ahkera ja tee parannus. Tule Jumalan valtakuntaan sisälle, kun Jumala sinua suuressa armossaan kutsuu, niin sinulle antamalla annetaan ja julistetaan Kristuksen valtakunnan Kuninkaan käskystä kaikkien syntien armollinen anteeksiantamus Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja sovintoveressä. Vain tällä tavalla sinä pääset vihan lapsen osasta armon lapseksi. Tulet siirretyksi maailman valtakunnasta Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan, jossa saat nauttia vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Ja sinä veljeni ja sisareni vaivassa ja valtakunnassa, ahkeroi vielä vähän aikaa Herran Jeesuksen verisiä askeleita seurata, tunnon puhtaudessa vaeltaa, ja sovintoveren pisaroita oman köyhän sielusi autuudeksi korjata. Varmasti olet saanut monta kertaa tuntea sen, ettei tämä maailma Jumalan lapsia tunne, niin kuin tekstimme sanoo. Ei se ole tuntenut sinun ylimmäistä Paimentasi ja Kuningastasi Herraa Jeesustakaan, sillä jos he olisivat hänet tunteneet, eivät he olisi Kunnian Herraa ristinpuun päälle naulinneet. Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi. Jos he ovat näin tehneet perheen isännälle, kuinka paljon enemmän hänen perheväelleen. Iloitse siitä, että on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa ja nimi elämän kirjassa taivaassa. Isä rakas on sinulla voimana voimattomuudessa, ja heikkoudessa väkevyytenä. Niin kuin ovat sinun päiväsi, niin ovat myös sinun voimasi oleva. Ja te rakkaat nuoret Jumalan lapset, joita niin paljon on täälläkin Alajärvellä. Te saatatte monta kertaa monissa kiusauksissa ja ahdistuksissa olla ja matkaa tehdä, vielä tältä maailmalta pilkkaakin osaksenne saada. "Muista maailman pilkatessa, kuinka aartees suuri on..." Tämä mainen matka on loppujen lopuksi lyhyt, se on. vain kämmenen leveys ja niin kuin ei mitään iankaikkisuuden rinnalla. – Kerran saa Siionin asuvainen matkasauvansa laskea, niin nuori kuin vanhakin. Silloin alkaa palkanmakso, jolla ei ole loppua. Alkavat kruunajaisjuhlat ja iankaikkiset häät. Ja niin uskomme vielä viimeisetkin epäilykset, kiusaukset ja synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä rauhaan, vapauteen ja iloon asti. Jeesuksen nimeen, amen.

Sulo Peltokangas, Alajärvi, Kurejoki
Päivämies 17.6.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Oiva Tölli: Yhdenkaltainen puhe

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Marras 2010, 19:09

Yhdenkaltainen puhe


Paavali on puhunut siitä, miten tärkeää on, että Jumalan lapsilla on yhdenkaltainen ymmärrys ja puhe. (1. Kor. 1:14) Näin asia onkin silloin, kun on oikea usko sydämellä, ja oikea henki hallitsee ihmistä.

Meille on monia Raamatun esimerkkejä, joista näkyy eksyminen ja toisenlaisen ymmärryksen saaminen. Näin tapahtui Koran eriseurassa, josta kerrotaan raamatussa. "Ja he kokoontuivat Moosesta ja Aaronia vastaan, ja sanoivat heille: se on teille ylen paljo: sillä kansa on kaikki pyhä, ja Herra on heidän kanssansa ja miksi te korotatte teitänne Herran kansan päälle? Koska Mooses sen kuuli, lankesi hän kasvoillensa, Ja puhui Koralle
ja koko hänen seurallensa sanoen: huomenna Herra ilmoittaa, kuka hänen omansa on, ja kuka pyhä on, ja saa hänelle uhrata. Jonka hän valitsee, se uhratkoon hänelle."
(4. Moos. 16: 3-5).
Tässä näkyy selvästi erilainen puheenparsi saman kansan keskellä. Näillä oli eri oppi, eri henki ja erilaiset olivat hedelmätkin.

Mooses puhutteli heitä: "Vähäkö se teille on, että Israelin Jumala on teidät erottanut Israelin kansasta, ja antanut tulla tykönsä palvelusta tekemään, Herran Tabernaklin virassa, ja seisomaan seurakunnan edessä, ja heitä palvelemaan? Hän on ottanut sinun ja kaikki minun veljesi Levin lapset tykönsä, ja te pyydätte myös pappeutta? Sinä ja kaikki sinun joukkos nostatte kapinan Herraa vastaan. Mikä Aaron on, että te napisette häntä vastaan? Ja Mooses lähetti kutsumaan Datania ja Abiramia Eliabin poikia, mutta he sanoivat: emme sinne tule ylös." (4. Moos. 16: 9 – 12}.

Eivät he aikoneet tulla myöskään seurakunnan eteen neuvottavaksi. Tiedämme, miten siinä lopulta kävi. "Ja maa avasi suunsa ja nieli heidät ja heidän huoneensa, ja kaikki ne ihmiset, jotka Koran tykönä olivat, ja kaiken heidän tavaransa. Ja he menivät elävänä helvettiin, kaikkinensa kuin heillä oli, ja maa peitti heidät, ja he hukkuivat kansan seasta." (4. Moos.16: 32 - 33).

Jumalan rangaistus näkyi eri henkeen ja puheeseen menneille. Heissä oli eriseuran henki. Kaksi aivan toisistaan poikkeavaa puhetta oli Israelin keskellä myös silloin, kun oltiin luvatun maan rajoilla. Mooses Herran käskyn jälkeen lähetti kaksitoista vakoojaa vakoomaan Kanaanin maata. Kun he palasivat ja kymmenen miestä alkoi saarnata, niin puhe vaikutti itkua ja parkua, hätää ja pelkoa, myös kapinamieltä. Se puhe oli väärän hengen vaikuttamaa epäuskonsaarnaa.

Näin on vieläkin. Kun väärään henkeen menneet ihmiset puhuvat, he syyttävät Jumalan johdatusta, jota Jumala omiensa kautta kansalleen antaa. Vakoojissa oli kaksi uskovaisella sydämellä vaeltavaa miestä, Josua ja Kaleb. He puhuivat uskossa. Se puhe vaikutti uskoa Jumalan johdatukseen. "Ja puhuivat kaikelle Israelin kokoukselle, sanoen: maa, jonka lävitse me vaeltaneet olemme, vakoomassa sitä, on juuri hyvä maa. Jos Herralla on hyvä suosio meihin, niin hän vie meidät sille maalle, ja antaa sen meille: se on maa, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa. Ainoastaan älkäät olko Herraa vastaan niskurit, ja älkäät te peljätkö tämän maan kansaa, sillä me syömme heitä niin kuin leipää. Heidän turvansa on meidän kanssamme, älkää peljätkö heitä." (4. Moos.14: 7–9)

Puhe tarvitsi uskoa, vaikka se tuntuikin järjelle käsittämättömältä. Mutta siinä näkyy Jumalan voima ja Jumalan mahdollisuus tehdä ihmeitä kansansa seassa. Näin saamme, rakkaat Jumalan lapset uskoa vieläkin Jumalan suureen voimaan. Uskossaan heikolle ja epäilevälle Jumala osoittaa voimansa evankeliumissa. Jeesuksen nimessä ja veressä ovat synnit ja epäilykset anteeksi. Näin uskoen pysyy meillä yhdenkaltainen puhe kaikkien Jumalan lasten kanssa.

Monia varoittavia esimerkkejä on myös uuden liiton kirjoituksissa. Niitä on yksityisten henkilöiden kohdalla, ja on myös eriseuran kaltaisia eksytyksiä. Eräästä tällaisesta Paavali sanoo: "Sillä Demas antoi minun ylön ja halasi tätä maailmaa, ja meni Tessalonikaan, Kreskens Galatiaan, Titus Dalmatiaan." (2. Tim. 4: 10).

Toisenlainen oli mieli Juudaalla Jeesuksen opetuslasten joukossa. Juudaan lopun tiedämme. Lukiessamme Paavalin kirjettä galatalaisille, tulee näkyviin, miten se eksytys, joka siellä tuli, vei toisenlaiseen puheeseen. Apostoli kirjoittaa: "Minä ihmettelen, että te niin pian annatte teitänne kääntää pois siitä, joka teitä Kristuksen armoon kutsunut on, toiseen evankeliumiin. Joka ei muuta ole, vaan että muutamat eksyttävät teitä, ja tahtovat Kristuksen evankeliumia toisin kääntää. Mutta ehkä me taikka joku enkeli taivaasta saarnaisi teille toisin evankeliumia, kuin me olemme teille saarnanneet, se olkoon kirottu! Niin kuin me ennen sanoimme, niin minä vielä sanon: jos joku teille toisin saarnaa evankeliumia, kuin te ottaneet olette, olkoon kirottu!" (Gal. 1:`6–9).

Aina, kun joku alkaa Jumalan seurakunnan elämästä puhua toisella tavalla, kuin mitä Raamattu opettaa ja me Jumalan lapsina puhumme, se on huono merkki, se on eksymisen merkki. Siksi on tärkeä apostolin neuvo: "Että te kaikki yhdenkaltaisen puheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaa sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa." (1. Kor. 1: 10).

Jumalan lapset, ahkeroimme näin uskoa ja Jumalan armon avulla varjeltua yhdessä mielessä ja hengessä. Rakkaat Jumalan lapset, Jeesuksen nimessä ja veressä ovat synnit anteeksi.

Usko sinäkin, vähäuskoisen tuntoinen ja epäileväinen. Ole vähässä uskollinen, niin sinut pannaan paljon päälle.

Oiva Tölli
Päivämies 21.2.1979
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 23 Helmi 2011, 21:37

Septuageesimasunnuntaina

Herra, lisää meille uskoa


(Luuk. 17: 7—10)
Apostolit sanoivat Herralle: »Lisää meille uskoa» (Luuk. 17: 5).

Yllä mainittuun apostolien kysymykseen tai pyyntöön tekstissämme Jeesus tahtoo antaa vastauksen ja selityksen vertauksen kautta.
Sama kysymys on Jeesuksen omille hyvin läheinen tälläkin ajalla. Varmaankin Sinä veljeni ja sisareni, oletpa missä ajallisessa kutsumuksessa tahansa, olet usein joutunut juuri tämän kysymyksen eteen, olit nuori tai vanha, jos katselet itseäsi. Eiköhän ole aina kohonnut rinnasta huokaus tämä: »Voi, uskoni on heikko».

Siispä tämäkin Jeesuksen neuvo kuuluu meille. Mitä ennen on kirjoitettu, se on meitä varten kirjoitettu. Ajatelkaamme Jumalan sanan mukaisesti, miten Jumalalle lapseksi syntyminen ja Jumalan lapsena oleminen on tapahtunut, ja yhäkin tapahtuu. Jeesus lupasi, jotka Hänet ottivat ja ottavat vastaan, niille Hän antoi ja antaa voiman Jumalan lapsiksi tulla. Siis: jotka tämän taivaasta lähetetyn evankeliumin synninpäästön vastaan ottavat ja uskovat. Näin Jeesus lupauksensa mukaan ennen uskoneitten suun välityksellä, Henkensä kautta, synnit anteeksi antaa. Tämän kaltaisten uskovien sydämeen Hän lupasi Henkensä kautta tulla asumaan: »Minä tahdon teissä asua ja teissä vaeltaa.»

Tämä Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapset. Kun olemme lapset, niin olemme myös perilliset, Kristuksen kanssa perilliset. Näin kirjoittaa apostoli. Tämä Henki opettaa myös kaiken jumalattoman menon hylkäämään. Mutta apostoli myös opettaa, että tämä näin kallis tavara on kätketty saviseen astiaan. On se varmaan Sinulta, tämän ajan ja hetken Jeesuksen omalta monta kertaa niin kätkössä, ettet sitä tahdo etsimälläkään löytää. Mutta kätköstäkin se on todistamassa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset ja tämän Hengen palvelijat.

Tämä Kristuksen Henki on vaikuttamassa, ettemme saata, emmekä voi lihalle lihan jälkeen elää. Sama Henki on myös vaikuttanut sen, että niitä epäuskon pimeydessä tehtyjä asioita on täytynyt käydä korjaamaan. On käynyt meille, niin kuin apostoli sanoo, että syntikin on matkalta tarttunut, on tullut haava tunnolle. Sama Henki opettaa myös matkan vioista parannusta tekemään. Kyllä Jumalan sanan valossa asiat ovat sittenkin niin, että olemme tämän Kristuksen Hengen palvelijat. Kysyn nyt Sinulta tämän Hengen palvelija, lyhemmän ja pidemmän palvelusajan suorittanut: Todistaako tämä Henki Sinun henkesi kanssa, että olet Jumalan lapsi sen tähden, että olet kuuliainen ollut tämän Hengen äänelle. Eiköhän ole siltä tavalla, että vaikka nimellistä asiaa et tiedäkään olevan uskomisen esteenä, niin sittenkin oma huonous ja syntisyys niin lähellä näkyvät, että täytyy käydä armon avatuille lähteille. Ja täältä nälkäinen sielumme tulee ravituksi.

Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia siksi, että meillä suurilla syntisillä kaikki synnit ovat anteeksi Jeesuksen veressä. Tekstimme viime jakeessa luemmekin Jeesuksen omat sanat: "Vaikka teette kaikki, mitä minä käsken, sanokaa sittenkin että olemme kelvottomat palvelijat». Sanoisitko kelvottomaksi itseäsi, ellet tuntisi kelvottomuuttasi? Tämä kelvottomuuden tunto onkin Jeesuksen sanojen mukaan Hänen omiensa tuntomerkki. Meillä on lupa uskoa tälläkin hetkellä kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Pidetään tästä kiinni vielä vähän aikaa, niin ei kenkään voi meidän kruunuamme ottaa. Pian tulee Hän, joka tuleva on, eikä viivyttele ja Häneltä on palkka myötänsä.

Aukusti Tölli, Jokirinne
Päivämies 22.12.1959
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 12 Kesä 2011, 16:31

Jumalan valtakunta ja sen vanhurskaus


"Vaan etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, ja niin kaikki nämät teille annetaan. Älkäät sen tähden sureko huomisesta päivästä, sillä huomisella päivällä on suru itsestänsä. Tyytyköön kukin päivä surullensa." (Matt. 6: 33- 34).

NÄMÄ sanat ovat Jeesuksen vuorisaarnasta, jonka hän piti omille opetuslapsilleen ja ympärillä olevalle kansalle. Ensiksi kehotetaan etsimään Jumalan valtakuntaa. Monet saattavat sanoa: miten sen voi löytää, kun jokainen uskonsuunta sanoo olevansa oikeassa. Raamatun mukaan on vain yksi oikea usko, ja muut uskot ovat vain ihmisoppeja. Vain Jumalan valtakunnassa virtaa Jeesuksen veri. Vaikka nykyään melkein jokainen saarnaa synnit Jeesuksen veressä anteeksi, niin siinä on se vika, että he eivät ole itsekään saaneet syntejään anteeksi, eivätkä ole löytäneet Jumalan valtakuntaa. Julistus, joka tapahtuu ilman Pyhää Henkeä ja seurakunnan yhteyttä, on kuin helisevä vaski ja kilisevä kulkunen. Kukaan ei saa sillä tunnolleen rauhaa, vaan vaipuu entistä syvemmälle synnin uneen. Jumalan valtakuntaa kuvataan Raamatussa monella tavalla. Paavali sanoo: "Mutta se Jerusalem, joka ylhäältä on, on vapaa, joka on kaikkein meidän äitimme" (Gal. 4: 26). Tämä Raamatun paikka on muutettu uudessa käännöksessä niin, että valtakunta on ylhäällä. Mutta jos Jerusalem olisi ylhäällä, niin se olisi ristiriidassa Ilmestyskirjan kanssa,jossa Johannes kirjoittaa: "Minä Johannes näin pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, astuvan alas taivaasta, Jumalalta valmistetun, niin kuin morsiamen kaunistetun hänen miehellensä." (Ilm. 21: 2) Tässäkin on muutettu Jumalan sanan totuus ihmisjärjen mukaan. Se on siis tänne maan päälle, ihmisten sekaan laskettu Jumalan maja, jonka voi löytää jokainen, jolla on hätä sielunsa autuudesta. Jumalan valtakuntaan on annettu avainten valta ja sen vallan perusteella siellä saarnataan kaikille katuvaisille synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tämä parantaa sielun haavat, joita on tullut epäuskon korvessa petojen raadellessa.

Vielä sanotaan, että saamme asua vapaakaupungissa, jossa on vapaus mennä pyhään Jeesuksen veren kautta. (Hepr. 10: 19). Se on myös meidän äitimme, joka meitä ruokkii sanan rieskalla ja hoitaa elävällä evankeliumilla, kun lankeamme syntiin. Jos lapsi lähtee tottelemattomuuden tähden pois Saara-äidin helmasta kotipihan ulkopuolelle, hän helposti eksyy korpeen. Mutta Hyvä Paimen tahtoo hakea eksyneen syntis-raukan ja houkutella hänet takaisin äidin syliin, jos vain lapsi siihen suostuu, muuten eksynyt joutuu lopulta suden suuhun. Saara-äiti on ulkoapäin katsoen ruma ja ryppyisen näköinen, eivät monet viitsi katsoakaan sinne päin. Mutta kun pääsee näkemään Jumalan valtakunnan sisäisen kauneuden, ei ole halua lähteä tämän äidin hoidosta mihinkään.

JEESUS vertaa Jumalan valtakuntaa lammashuoneeseen ja sanoo: "Totisesti, totisesti, sanon minä teille: joka ei ovesta mene sisälle lammashuoneeseen, vaan astuu siihen muualta, se on varas ja ryöväri. Mutta joka oven kautta sisälle menee, se on lammasten paimen, sille ovenvartija avaa ja lampaat kuulevat hänen äänensä. Ja omia lampaitaan kutsuu hän nimeltänsä ja vie heidät ulos." (Joh. 10:1-3). Jumalan valtakunnan ovena on Herra Jeesus, ja ovenvartijana on Jumalan lapsi, jolla on Jumalan valtakunnan avaimet. Kaikille jotka kolkuttavat Kristus-ovea, hän avaa saarnaamalla kaikki rikkomukset ja synnit anteeksi Jeesukselta saamansa käskyn mukaan. Jeesushan sanoi lukittujen ovien takana omille opetuslapsilleen: "Rauha olkoon teille! niin kuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät. Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki. Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt." (Joh. 20: 21- 23). Jeesus lupasi olla omiensa kanssa maailman loppuun saakka, (Matt. 28: 20) joten lupaus on vieläkin voimassa. Jokaisella on mahdollisuus päästä syntiensä kuorman alta Jumalan lasten vapauteen. Jos joku yrittää tulla uskovaiseksi ilman evankeliumin siunausta, hän tulee varastamaan ja tappamaan lammasraukkoja pedonkynsillään.

Eräässä virressä sanotaan: "Hän tuntee kaikki nimeltä, luvulta lampahansa.." Älkää, rakkaat Jumalan lapset, epäilkö omasta autuudestanne. Jumalalla on tiedossaan lastensa tarpeet ja hän lähettää kiusatun ja epäilysten alla olevan tykö matkaystävän, joka siunaa väsynyttä kalleimmalla evankeliumilla. Näin pääsee taas ottamaan askelta kaidalla tiellä. Jumalan valtakunnasta on Raamatussa monia muitakin esimerkkejä.

SITTEN käsketään etsiä Jumalan valtakunnan vanhurskautta. Tässä maailmassa on paljon omanvanhurskauden etsijöitä, jotka yrittävät hyvillä töillään ansaita autuuttaan. Mutta Jumalan valtakunnan vanhurskaus on lahjavanhurskautta, jonka Jeesus on meille lahjoittanut ristinkuolemallaan. Hän antaa sen meille armosta, ilman omaa ansiotamme. Omavanhurskaus on Jumalan edessä niin kuin saastainen vaate. Ei auta viimeisellä tuomiolla ryhtyä luettelemaan hyviä tekoja, sillä ne eivät Jumalan edessä kelpaa. Tulee saada kallis liinavaate, pyhien vanhurskaus, joka kelpaa Jumalan kasvojen edessä, ja jolla pääsee pyhään ehtoollispöytään taivaan kunniassa ja kirkkaudessa. Kun on löytänyt Jumalan valtakunnan ja sen vanhurskauden, sen mukana annetaan kaikki maallisetkin tarpeet. Siionin laulaja sanoo samasta asiasta näin:

"Oon tosin halpa mä maailmassa, Oon köyhä, aarteeton tässä maassa,
Vaan rikas taivaas' on Isäni, Hän on mun aarteeni kaikkeni.

Hän antaa maalliset tarpeheni, Suurempi kuitenk' on autuuteni,
Kun yli vaarojen mennä saan Iäistä autuutta nauttimaan." SL. 89: 6 – 7.

Ei kannata kantaa surua huomisesta päivästä, sillä on tarpeeksi kulkea päivä kerrallaan, koska emme tiedä huomisesta mitään. Voi olla, ettei huomista päivää tulekaan, vaan saamme astua uuden maan ihanalle rannalle. Olemme vain yhden päivän lapsia. Uskomme huomisen huolet ja kaikki epäilykset ja väärät valvomiset Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä anteeksi.

"Kuule sä köyhä matkamies, Sun ristin kautta kulkee ties,
Ja monta vaivaa, vastusta Saat tällä tiellä kohdata.

Koska saat yhden ylitse, Ja pääset toisen lävitse,
Niin on jo kolmas vastassa, Ja tahtoo sielus vangita.

Sua kiusaa usein saatana. Ja oma liha, maailma,
Ei koskaan lakkaa väijymäst' Että sais viimein väsymään.

Vaan älä pelkää ensinkään, Siionin tytär sittenkään,
Sill' Ylkäsi myös kiusattiin, ja tähtes ristiinnaulittiin.

Sen sydän vielä avoin on, Jost vuotaa veri viaton.
Se tuopi rauhan sielulle, Sun rohkaiseepi uudelleen.

Että voit hetken vaeltaa, Sä kautta kuivan erämaan,
Siksi kun tullaan haminaan, Ikuiseen rauhan satamaan."

Jumalan rauhaan, vähin veljenne,
Tuomo Tölli
Päivämies 5.6.1974
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Syys 2011, 09:15

Kuuliaisuus Jumalan valtakunnassa


Kuuliaisuuden voimme jakaa kolmelle taholle: Kuuliaisuus Jumalalle on myös kuuliaisuutta Jumalan valtakunnalle, kuuliaisuus vanhemmille (siis kasvattajille) ja kuuliaisuus esivallalle. Näitä kaikkia tarkastellessamme näemme, että asia on tavattoman laaja. Jumalan valtakunta on se valtakunta, jossa Jumalan asettamat peruslait ovat Jumalan sanassa. Jumalan tahto on, että Hänen valtakuntansa asukas on `kuuliainen, sillä Jumalan lapsi on omantunnon ihminen.

Tämä onkin tärkein kuuliaisuuden osoitus: kuulla Pyhän Hengen neuvoa sydämessämme. Tämä kuuliaisuus säteilee muuhunkin toimintaamme kristittyinä Jumalan valtakunnassa. Kuuliaisuuden taas puolestaan vaikuttaa usko ja rakkaus ja halu Jumalan lapsena olla ja autuaaksi tulla.

Paavali sanookin: "Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä." (2. Kor. 5: 14). Tähän rakkauteen on synnytty, kuten sanotaan." Isän Jumalan aivoituksen jälkeen hengen pyhittämisen kautta kuuliaisuuteen ja Jeesuksen Kristuksen veren priiskoittamisen: armo ja rauha lisääntykööt teille." (1. Piet. 1: 2)

Myös Ilmestyskirjassa toistetaan, jopa useastikin: "Jolla korva on, se kuulkoon, mitä henki seurakunnalle sanoo." Ilm. 2: 7. Sanotaan myös Roomalaiskirjeessä: "Jonka kantta me olemme armon ja apostolin viran saaneet uskon kuuliaisuudeksi." Room. 1: 5. Näin on myös sanottu: "Jerusalemissa opetuslasten luku lisääntyi, ja he tulivat uskolle kuuliaisiksi." Apt. 6: 7. Heidän joukossaan sanotaan olleen myös pappeja. Tästä jo näemmekin, miten usko ja kuuliaisuus ovat toisistaan erottamattomat.

NÄISTÄ asioista Jumala ON valtakunnassaan aina puhunut ja opettanut esim. saarnoissa ja keskusteluissa, niin kuin täälläkin. Turhaan ei ole puhuttu aikanamme usein esillä olevista asioista, kuten esim. avioliitto, perhe, perhesuunnittelu ja muu muoti maailmassa, kuten pukeutuminen, tukka- ja partamuoti. Televisio ym., sekä ennen kaikkea, Kristuksen opissa pysymisestä ja kuuliaisuudesta. Siksi sanotaankin: "Muistakaat teidän opettajianne, jotka teille Jumalan sanaa puhuneet ovat. Hepr. 23: 7. Samassa luvussa myöhemmin: "Olkaa kuuliaiset teidän opettajillenne, ja seuratkaa heitä, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, jotka niistä luvun tekemään pitää, että he tekisivät sen ilolla ja ei huokauksella." Hepr. 13: 17.

TÄSTä pääsemmekin toiseen asiaan; kuuliaisuuteen vanhemmille, siis kasvattajille. Aiheesta on kyllä paljon puhuttu, mutta puhumme vieläkin, koska se on oikeaa kuuliaisuutta ja kunnioitusta. Pietari kirjoittaa: "Niin myös te nuoret, olkaa vanhoille alamaiset, ja olkaa kaikki toinen toisillenne alamaiset." Piet. 5: 5: Kaunis on myös Paavalin neuvo Efesolaiskirjeessä: "Lapset, olkaa kuuliaiset teidän vanhemmillenne Herrassa, sillä se on oikein. Kunnioita isääs ja äitiäs, se on ensimmäinen käsky jolla lupaus on." – ”Ja te isät, älkää yllyttäkö lapsianne vihaan, vaan kasvattakaat heitä kurituksessa ja Herran nuhteessa." Ef. 6: 1-4.

KOLMANNEKSI, kuuliaisuus esivallalle. Jokainen tunnemme Paavalin neuvon Roomalaiskirjeessä: "Sillä ei esivalta muutoin ole kuin Jumalalta. Sen tähden, joka itsensä esivaltaa vastaan asettaa, se on Jumalan säätämystä vastaan." Room. 13:1–2. Timoteuskirjassa Paavali neuvoo rukoilemaan esivallan edestä, että me rauhassa ja levossa elää saisimme. 1. Tim. 2: 2. Kuuliaisuus laille ja esivallalle niin kauan, kun se ei ole uskoa ja hyvää omaatuntoa vastaan.

Nämä kolme osaa asiassa ovat niin lähellä toisiaan, ja tulee niiden näkyä uskovaisessa, että me voimme ne sovittaa yhden sanan alle; kuuliaisuus. Kuuliaiset on myös Jumala luvannut siunata.

Paljon on meillä Raamatussa esimerkkejä siitä, kuinka ihminen on ollut tottelematon, ja vihdoin paatunut. Paratiisissa käärmeen saarnan vaikutus tuotti tottelemattomuuden. Kainin tottelemattomuus, Saulin, Deemaan ja monta muuta. Ja se aina alkaa siitä, että sydän ensin lankeaa tottelemattomuuteen, se johtaa pimeyteen ja opilliseen harhaan ja eksymykseen, niin myös synnin- ja maailman rakkauteen.

EIKÄ meidän, rakkaat tarvitsekaan, kelvata tälle maailmalle, vaan Jumalalle, saamme nytkin oppia kuuliaisuutta Herran Jeesuksen kuuliaisuudesta. Hän oli Isän tahdolle kuuliainen ristinkuolemaan asti. Siksi nytkin saamme uskoa Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä synnit anteeksi. Jumalan armo kasvattaa kuuliaisuuteen.


Oiva Tölli
Päivämies 4.4.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 12 Joulu 2011, 18:20

Yljän ja morsiamen ääni

Jer. 33: 1-13.
Kun Jumalalla on eri aikakausina ollut jotakin erikoista sanottavaa, Hän on sen ilmoittanut profetoille, jotka sitten sanottavansa alkavat niin kuin Jeremiakin: "Ja Herran sana tapahtui toisen kerran". Aina Herran sanan tapahtuessa oli jotakin erikoista sanottavaa. Näin on vieläkin. Ilman Herran sanan tapahtumista ei ole palvelijalla sanottavaa, jos ei Jumala sanaansa avaa. Siksi onkin aina tarpeellista rukoilla Jumalaa, että Hän avaisi sanansa oven, kuten apostoli sanoo: "Rukoillen ynnä meidän edestämme, että Jumala meille sanansa oven avaisi Kristuksen salaisuutta puhumaan" Kol 4: 3. Ja vielä apostoli mainitsee: "Kuin minä tulin Troadaan Kristuksen evankeliumia saarnaamaan, ja minulle avattiin ovi Herrassa." 2. Kor. 2:12 Silloin, kun tämä Herran sana tapahtui Jeremialle, oli hän suljettuna vankihuoneeseen. Siellä sana tapahtui. "Näin sanoo Herra, joka sen tekee, Herra, joka sen päättää ja toimittaa, Herra on hänen nimensä."

Jumalan lapset ovatkin aina sanoneet ja vedonneet Herran sanaan ja nähneet, mitä Herra tekee. Jeremian piti saarnata tuota kovaa saarnaa tottelemattomalle kansalle. "Sillä näin sanoo Herra Israelin Jumala tämän kaupungin huoneista ja Juudan kuningasten huoneista, jotka ovat maahan kukistetut. Ja niistä, jotka tänne tulleet ovat sotimaan kaldealaisia vastaan, että he täyttäisivät ne ihmisten ruumiilla, jotka minä vihassani ja julmuudessani lyövä olen; sillä minä olen kätkenyt kasvoni tämän kaupungin edestä, kaiken heidän pahuutensa tähden."

Näin näemme Jumalan sanasta, että Herra päätti ja toimitti asiansa ensimmäisenäkin maailman aikana, kun Jumala hukutti sen, josta Nooa, vanhurskauden saarnaaja ensin saarnasi. 1. Moos. 7:4. Näin kävi Sodomallekin, niin kuin sanotaan 1. Moos. 19: 24. Jumala toimitti asiansa myöskin Koran eriseurassa. Maa avasi kitansa ja nieli ihmiset elävänä helvettiin. 4. Moos. 16: 31 - 33. Aina on käynyt niin, että korkeat ja suuret on Jumala kukistanut. Jesajan kautta kerrotaan näin: "Ja hän notkistaa alas ne, jotka korkealla asuvat, hän alentaa korotetun kaupungin, hän sysää sen maahan, niin että se tomussa makaa, että hän jaloilla poljetaan vaivaisten jaloilla ja köyhäin kantapäillä." Jes. 26: 5 - 6.

Näin tapahtuu aina siellä, missä ihmiset ovat synnissä ja tottelemattomuudessa nousseet Herraa vastaan. Siellä on ollut aina kuolleita, kuten Egyptissä kerran Israelin kansan sieltä lähtiessä. Kun Herra löi Egyptiä, siellä oli joka asunnossa kuolleita. Se täytettiin ihmisten ruumiilla. - Jeremia saarnaa myöskin Herran nimestä. Siitä onkin aina saarnattu Jumalan huoneessa. Herran nimestä Aabraham jo aikoinaan saarnasi 1. Moos. 12: 8. Se merkitsee sitä, että Herran nimi on korkea ja että Häin on kuningasten kuningas ja Herrain Herra ja ettemme pidä muita jumalia Hänen rinnallaan. Herran nimi on evankeliumissakin, Jeesuksen nimessä ja veressä saarnaamme ja uskomme synnit anteeksi. Hänen nimeensä saat sinäkin turvata ja uskoa. Se on vanhurskaalle vahva linna. Jeesuksen nimessä ja kalliissa veressä ovat synnit anteeksi.

Mutta samalla, kun Jeremia on puhunut siitä, mitä liitonrikkojat joutuvat kärsimään, on siinä heti Jumalan laupeus ja lupaus, jota Jumala on tottelemattomallekin julistanut. Tekstissämme sanotaan: "Katso, minä tahdon sitoa heidän haavansa ja tehdä heitä terveeksi, ja tahdon kuulla heidän rukouksensa rauhasta ja uskollisuudesta siliä minä tahdon kääntää Juudan vankiuden ja Israelin vankiuden, ja rakennan heidät niin kuin alusta."

Tässä on Jumalan laupeus. Vielä Jumala lupaa puhdistaa heitä kaikesta teosta, jolla he ovet rikkoneet Häntä vastaan. Hän tahtoo antaa anteeksi kaikki heidän pahat teot, joilla he ovat rikkoneet ja harhailleet Häntä vastaan. Näin on tekstissämme näkymässä syvä Jumalan laupeus ja anteeksiantamus rikkoneelle ja katuvalle. Tämän näemme monista Raamatun kirjoituksista, miten Jumala on armollinen ja laupias. Tiedämme, ettei Hän hukuttanut Niiniven kaupunkia, kun he katuivat ja tekivät parannuksen. "Kuin Jumala näki heidän työnsä, että he palasivat pahasta tiestänsä, katui Jumala sitä pahaa, jota hän oli puhunut heille tehdäksensä, ja ei tehnytkään." Joona 8:10.

Jeremia sanoo myöskin kansansa ihmettelevän ja pelkäävän sitä kaikkea hyvää, mitä Jumala heille tekee. Aina ovat Jumalan lapset ihmetelleet Jumalan armon suuruutta. Se on suuri ja korkea asia, että mekin armosta saamme olla hänen omansa ja armosta uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi. Eihän ole suurempaa ja korkeampaa asiaa sinunkaan kohdallesi Jumalan oma. Sen tähden onkin aina Jumalan huoneen yhtenä tunnuksena se, mitä on tekstin loppupuolella mainittu. "Pitää vielä nyt kuultamaan riemun ja ilon ääni, yljän ääni ja morsiamen ääni, ja niiden ääni, jotka sanovat: "kiittäkäät Herraa Zebaotia." Tämä ilon ja riemun ääni johtuu vapaasta Jumalan anteeksiantavasta armosta. Siellä on myöskin kaksi ääntä "Yljän ääni ja morsiamen ääni." Yljän ääni Herran Jeesuksen ääni. Se ääni kuuluu evankeliumissa. Se on morsiamen ihanaa kuunnella. Se on rakkauden ja armon ääni. Tätä Yljän ja morsiamen suhdetta selittää Paavali: "Sillä minä olen teitä kihlannut yhdelle miehelle, että minä puhtaan neitseen Kristukselle tuottaisin." 2. Kor. 11:2. Siis me Jumalan lapset olemme kihlattuja, sen tähden olemme morsiamia. YIkä on Kristus, joka on verellään ja hengellään meitä kihlannut morsiamekseen.

Jesajan kautta sanotaan Yljän ilosta morsiameen: "Ja niin kuin ylkä iloitsee morsiamestansa, niin myös sinun Jumalas iloitsee sinusta." Jes. 62:5. Tällaisena näki Jeremia Jumalan huoneen. Siellä on ilon ja riemun ääni, Yljän ääni ja morsiamen ääni. (Jossa hänen laupeuttaan, joka iankaikkisesti pysyy, ylistetään). Siellä myös kiitosuhria tuodaan Herralle. Se Jumalan huone ei ole myöskään tyhjä ja autio, vaan profeetta sanoo siellä olevan ihmisiä, karjaa, paimenia ja laumoja.

Myöskin hän kuvaa Jumalan huoneen asumista, sen moninaisissa oloissa olemista sanomalla: Siellä asutaan kaupungeissa, jotka ovat vuorilla ja laaksoissa, etelämaassa ja Jerusalemin ympärillä. Kuinka kauniisti Jumalan huoneen asumisesta sanotaankaan Ps. 23: "Hän kaitsee minua viheriäisessä niityssä, ja vie minun virvoittavan veden tykö, minun sieluni hän virvoittaa." Joskus on Jumalan lasten matka aivan kuin laaksossa kulkemista, joskus taas kuin eteläisellä rinteellä lepäämistä. Mutta kuitenkin kulkemista iäisiin häihin, taivaan kotiin Yljän eteen."

Kuuntele Yljän ääntä morsian vielä vähän aikaa täällä ajassa. Älä hänen kihlojaan hylkää huonoutesi ja vikojesi tähden, vaikka maailma sinua viettelee sekä pilkkaa ja vaivaa. Usko Ylkäsi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä syntisi anteeksi. Kerran oma Ylkäsi sinua kutsuu siunattuna kunnian valtakuntaan. Sinäkin saat oman kruunusi, kun vanhurskas tuomari sen sinulle sinä päivänä antaa. Se päivä on ihana morsiamelle, kun ylimmäisen enkelin pasuuna soi ja Ylkä saapuu. Amen!

Oiva Tölli
Päivämies 21.12.1968
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 21 Joulu 2011, 20:05

Matka ja tie

Siinä myös pitää matka ja tie oleman, joka pitää pyhäksi tieksi kutsuttaman, ettei kenkään saastainen sitä vaeltaisi, ja se pitää heidän edessänsä oleman, jota käydään, niin ettei tyhmäkään eksy. (Jes. 35: 8)

Kristuksen henki puhuu profeetan kautta yllä merkityssä Raamatun kohdassa Uuden Testamentin seurakunnan ihanasta tilasta ja evankeliumin vaikutuksesta. Tuon seurakunnan perustaja on Kristus itse. Hän nimittää sitä vuorisaarnassaan Jumalan valtakunnaksi ja kehottaa sitä etsimään. Siitä sanotaan myös näin: "Siinä pitää myös matka ja tie oleman." Jumalan sanan valossa näemme, että ihmisten valittavana on kaksi tietä. Toiset ihmiset ovat valinneet elämän tien, eli kaidan tien, toiset taas lavean tien eli oman tahdon tien.

Elämän tien eli taivaan tien alku on ahtaalla portilla. Tällä elämän Herra tarkoittaa sitä, että ihmisen on tehtävä parannus. Parannus on ihmisen vaivaa synnistä, kadotuksen ja kuoleman pelkoa, toiseksi alistumista Jumalan armahtavan ja anteeksiantavan evankeliumin alle, jota Kristuksen valtakunnassa Pyhä Henki julistaa uskoon autetun ihmisen suulla ja äänellä.

Sitten sanottiin tästä tiestä, että se on pyhä tie ja ettei sitä vaella kukaan saastainen, Jeesus sanoo: "Minä olen tie, totuus ja elämä." Kun tälle tielle lähdetään, alkaa matka ja tie siitä, että syntejänsä katuvalle saarnataan ja antamalla annetaan synnit anteeksi, niin kuin Kristus valtakuntansa perustuslaissa sääti. Näin saa uskomaan autettu tuntea, miten synti ja saastaisuus on otettu pois. Psalmissa sanotaan: "Autuas on se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut."

Näin ei ollut ainoastaan silloin, kun uskoon pääsimme, vaan Herran Siionissa ovat aina avoimet lähteet syntiä ja saastaisuutta vastaan. Muistakaamme tämä, me syntisyyttämme ja kelvottomuuttamme tuntevat taivaan tien matkamiehet. Nytkin saamme uskoa matkalla tarttuneet viat ja heikkoudet anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Tekstissämme sanottiin vielä, ettei tyhmäkään eksy. Sellainen on tämä tie. Vaikka me siis kuinka yksinkertaisesti ja lapsen kaltaisina uskomme, kun vain pysymme yhdessä hengessä ja rakkaudessa, päättyy matkamme iäiseen lepoon. Moni on tästä Jumalan autuudesta eksynyt pois oman viisautensa ja ylpeän sydämensä tähden. Heille eivät ole Jumalan valtakunnan rakkauden neuvot olleet tottelemisen arvoisia, eikä heillä ole ollut lapsen mieltä ja kuuliaisuutta.

Paavali sanoo: "Kun me uskomme, niin me myös puhumme:" Hänen uskonsa ja puheensa evankeliumista oli muutamien mielestä hulluutta, toisille taas pahennukseksi. Näin on vieläkin. Tyytykäämme me kulkemaan sen, pahennusta herättäneen, orjantappuroilla kruunatun Siionin Kuninkaan avaamalla tiellä. Se tie on elämän tie.

"Tule, kulje se tie, Minkä Hän sulle raivas!
Se sun onnehen vie ja sun osas on taivas."


Oiva Tölli
Maitojyvä 1959.
Päivämies 23.11.1966
'''''''''''''''''''''''''''''''''''

Oi, sitä autuutta, joka suurelle syntiselle tapahtui. ("Iankaikkinen evankeliumi" s. 98 )
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Maalis 2019, 13:39

Teit hyvin että tulit

Jumala tahtoisi että kaikki ihmiset tulisivat autuaiksi ja pysyisivät autuaina

Rukoilemme. Tule Pyhä Henki tänne, laskeudu taivaasta alas meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan, tule köyhäin apuun, tule lahjain antaja, tule sielun kirkkaus, sinä paras Lohduttaja, sielun hyvä vieras, suloinen, lämmin töissä. Sinä olet lepo helteessä, virvoitus murheessa, Lohduttaja, Sinä kaikkein pyhin kirkkaus ja valo, täytä uskollisten sydämet. Ilman Sinun voimaasi ei ole mitään viatonta, pese saastainen, kastele se mikä kuiva on, paranna mikä haavoitettu on, pehmitä mikä kova on, lämmitä mikä kylmä on. Etsi kaikkia eksyneitä, anna uskollisille, jotka turvautuvat Sinuun, pyhät lahjat, anna uskon vahvistusta, anna autuas loppu, anna ijäinen ilo. Niin, rakas taivaallinen Isä, näin me pyydämme, Sinun armosiunaustasi, Sinun henkesi kastetta näille seuroille, anna meidän kuulla täällä Sinun Pyhän Henkesi selittämää Raamatun sanaa sielujemme autuudeksi ja Sinun nimellesi ylitykseksi ja kunniaksi. Kuule meitä Jeesuksen Kristuksen nimessä, Amen.

Me luemme Apostolin tekojen 10: 33 näin: "Sinä teit hyvin, ettäs tulit. Ja me olemme siis kaikki nyt Jumalan edessä, kuulemassa kaikkia, mitä sinulle on Jumalalta käsketty."
Näillä sanoilla, joilla kerran avattiin eräät seurat monta, monta ajast' aikaa sitten, Jumalaa pelkäävien sadan päämiehen Korneliuksen huoneessa, näillä sanoilla tahtoisin tervehtiä ja toivottaa tervetulleeksi teidät, rakkaat seuravieraat, veljet ja sisaret rakkaat, Jeesuksessa Kristuksessa, läheltä ja kaukaa, teidät, seurajuhlien pienimmät, te lapset, jotka olette saaneet tulla tänne yhdessä isän ja äidin siskojen ja veljien kanssa teidätkin toivotetaan tänne tervetulleeksi Jumalan kansan suurta yhteistä juhlaa viettämään. Saakoon rakas taivaallinen Isä teitäkin puhutella täällä niin, että viette täältä kalliita seuramuistoja. Ja teitä nuoret, joita sankoin joukoin on jälleen seuraväen keskuudessa, teitä jotka olette tulleet työpaikkojen kiusausten keskeltä ja jotka monien, monien nuorten elämän vaikeuksien kanssa kamppaillessa tunnette tarvitsevanne Jumalan sanaa elämänne oppaaksi ja Herran Jeesuksen Kristuksen armoa syntien anteeksi saamisessa, matkaevääksi, kalliopohjaksi jalkojen alle. Olkaa te sydämellisesti tervetulleita. Ja te keski-iän rakkaat sisaret ja veljet, joitten on täytynyt irtaantua kotihuolista, leipähuolistakin kenties. Saakoon Jumala Pyhän Henkensä kautta virkistää ja virvoittaa teitä niillä yhteisillä juhlillamme. Ja te vanhukset, jotka olette elämän iltaa viettämässä, itsekin sen tunnette ja tunnustatte, te joiden silmään varmasti ilon kyynel kihahtaa nähdessänne Jumalan kansaa paljon koolla ja jotka ehkä ajattelette, vieläkö silmäni nähnevät moniakin seuroja tämän jälkeen, ehkä te saattekin, ja kukapa sen tietää, kuka meistä ensin saa sulkea saviset silmänsä piankin, ja päästä katselemaan sitä loputonta seuraväen paljoutta, puhtaista ja valkoisista vaatteissa Karitsan vedessä palmut käsissä, kiitosvirttä veisaten. Nämä seurat aivan kuin lähempää teidän silmiinne kangastavat, ja sekin tuo kaipauksen ja ilon kyyneleet meidän silmiimme. Ja kaikki te puhujaveljet, jotka sananpalvelijan virkaa tahdotte näissä seuroissa hoitaa, Jumala teitä siunatkoon ja olkaa tervetulleita näihin seuroihin. Näin siis sinä teit hyvin, ettäs tulit. Teit hyvin, Sinä Jumalan lapsi.

Jos tämä tulemisesi oli todellisen tarpeen sanelema, sinä tunsit että nälkään nääntyy sielu, jos ei auta Jeesuksemme. Jumala itse Pyhän Henkensä kautta on luvannut olla ravitsemassa nälkääsi. Täällä toteutuvat Herran Jeesuksen sanat, että autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan, heidät ravitaan halpojen palvelijain kautta. Herra Jeesus Kristus evankeliumin sanalla on ravitsemassa nälkäisiä ja juottamassa janoisia, niin kuin tämän päivän evankeliumissa sanottiin: "Ette ole itse, jatka puhutte, vaan Isänne henki, joka puhuu teissä. Sen tähden sinä teit hyvin, ettäs tulit.

Me olemme Jumalan edessä kuulemassa kaikkea, mitä Hän on käskenyt ja käskee seurakunnalle puhua. Ja sinä teit myöskin hyvin, sinä joka et vielä ole päässyt sisälle Jumalan valtakuntaan, sinä joka kiertelet aivan kuin ulkopuolella katsellen ja kysellen. Teit hyvin, että tulit. Jumalan valtakunta lähestyy sinua. Nyt evankeliumin saarnassa se lähestyy sinua nuhdellen sinua epäuskosta ja synneistä, mutta kutsuen sinua parannukseen, kutsuen sinua evankeliumin omistamiseen, lahjavanhurskauden omistamiseen, joka puetaan sinun päällesi evankeliumin suloisessa saarnassa. Sinä teit hyvin, sinä jonka täytyy tunnustaa, että olit ennen uskomassa, mutta lankeemus tapahtui, sinä tiedät, että Pyhällä Hengellä on iankaikkisen elämän sanat vieläkin annettavana. Ja käsitäthän, että Pyhä Henki tahtoo puhutella sinuakin. Ja se on osoituksena siitä, että tulit, että sinä vielä olet mahdollinen saamaan kaikki syntisi anteeksi Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Sinä teit hyvin, ettäs tulit, antakoon Jumala sinulle voimaa astua esiin omistamaan evankeliumia, ja näin tulet Jumalan lasten laumaan korjatuksi jälleen, korjatuksi Herran Jeesuksen Kristuksen veressä pestynä ja uudistettuna, ja saat jatkaa kilvoitustasi uskon ja hyvän omantunnon kantamisessa. Me emme olekaan tulleet, kalliit seuravieraat, nyt koolle näyttääksemme sitä, kuinka paljon meitä on, emme ole tulleet kerskataksemme lukumäärän suuruudella. Voi, miten paljon tämänkin seurakunnan asuvaisista on vielä saapumatta, voi, viekää kalliit sisaret ja veljet terveisiä Jumalan Isän sydämeltä. Pikkuinen on se lauma sittenkin maailman kansoihin verrattuna, joka pyytää Herraa Jeesusta seurata. Emme ole tulleet tänne kuulemaan erinomaisia puhujia emmekä muotokauniita puheita, sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa. Emme tahdo tuoda esille inhimillisen kiehtovia sanoja emmekä niillä ketään houkutella, vaan olemme tulleet kuulemaan sitä, mitä Jumalalta on käsketty kuuluttamaan kaikille ihmisille, että kaikkien on tehtävä parannus ja kaikkien on myös uskottava evankeliumi, käytävä sisälle Jumalan valtakuntaan tässä armon ajassa, käytävä Herran Jeesuksen Kristuksen kautta Isän tykö.

On käsketty kuuluttaa, että Herra Jeesus on vielä laumansa keskellä armoistuimena. Herran seurakunnasta saarnataan sen tähden vielä tällä viimeisellä etsikkoajalla evankeliumia, iloista hyvää sanomaa. Kaikille köyhille, vanhurskautta isoaville ja janoaville sanotaan kaikkien syntien anteeksiantamusta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä, uskokaa veljet ja sisaret, kaikki synnit anteeksi. Tätä armon sanomaa, kutsua parannukseen, kutsua evankeliumin omistamiseen, tahdomme näin yksinkertaisesti olla kuuluttamassa Jumalalta käskettynä, tämän seuraväen kuultavaksi, sillä niin kuin apostoli sanoo: usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta, niin olemme Jumalan edessä, emme ole ihmisten edessä, eikä meitä kiinnitetä ihmiseen vaan Herraan Jeesukseen Kristukseen. Häneen, joka on annettu meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi, lunastukseksi. Hän Herra Jeesus Kristus on laumansa keskellä. Hän tahtoo olla jakamassa. Kalliit sanankuulijat, Jumalan lapset, täällä ei ole vain pappeja, jotka täältä sanaa julistavat, vaan te olette kuninkaallinen heimo, pyhä pappeus, julistamaan sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valkeuteen. Näin pappi saattaa olla vieressäsi, epäuskoinen, tällä papilla on Pyhän Hengen valtuudet julistaa sinulle henkilökohtaisesti kaikkein kalleinta evankeliumia, joka vapauttaa sinut maan päällä, joka vapauttaa ja päästää myös taivaassa. Sen tähden teit hyvin, ettäs tulit. Lainaa korvasi kuulemaan, Pyhä Henki avatkoon sydämesi uskomaan. Näistä seuroista käy tie Jumalan lasten laumaan, ja tämän lauman keskuudesta käy kerran tie valkopukuisten kirkastettujen joukkoon. Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi rauhaan ja vapauteen asti. Jeesuksen nimessä. Amen.

Alajärven kirkossa 26. 7. – 64
Kauko Pylvänäinen
Päivämies 4.11.1964


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 07 Maalis 2019, 13:39
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron