Otto Voittonen: Synti on häpeällistä
"Joka paha on, se olkoon vielä paha, ja joka saastainen on, se tulkoon vielä saastaiseksi, mutta joka vanhurskas on, se tulkoon vielä hurskaaksi, ja joka pyhä on, se tulkoon vielä pyhäksi." (Ilm. 22: 11).
Ajastamme vaikuttaa voimakkaasti vanha käsitys: ihminen on kaiken mitta. Sen mukaan ihmisen järki on kaiken keskus ja arvosteluperuste. Tämä ihmiskeskeinen näkemys tulee ilmi miehevissä lausumissa: "Minä uskon vain sen, minkä ymmärrän." Mikä sen sijaan ei ole sopusoinnussa älyn kanssa, ei ole uskottavaa.
Evankeliumin sanoma ei ole järkeen käypää. Siihen sisältyy "pahennus," "loukkaus" ymmärryksellemme. Gal. 5: 11, Kor. 1: 25). Usein kuulee esitettävän, ikään kuin evankeliumi olisi sitä vasta tämän ajan ihmiselle, mutta ei meitä edeltäville sukupolville. Kuulemme sanottavan: "Eihän nykyaikainen ihminen voi enää uskoa," aivan kuin uskominen olisi ollut joskus aikaisemmin ilman muuta ihmisen osaan kuuluvaa, aivan kuin Vanhan testamentin Kooran vaatimus koko kansan pyhyydestä olisi joskus toteutunut. Paikkansa on aina pitänyt Paavalin toteamus: "Usko ei ole joka miehen." (2. Tess 3: 2) Evankeliumin sanomaan sisältyvä pahennus on ollut alusta lähtien.
Pahennus on ja pysyy
Eivät esimerkiksi Jeesus ja hänen oppilaansa pyrkineetkään poistamaan pahennuksen aiheita julistuksestaan. Apostoli Paavalikin päinvastoin totesi omasta ja työtovereittensa asenteesta merkkejä anoviin juutalaisiin, ja viisautta etsiviin kreikkalaisiin: "Mutta me saarnaamme ristiin naulitun Kristuksen juutalaisille pahennukseksi ja kreikkalaisille hulluudeksi."
Eräs syvimpiä pahennuksen aiheita on aina ollut yksityisten ihmisten ja yhteisöjen synnin paljastaminen. Ihminen vihaa nimittäin kerta kaikkiaan valkeutta. Hän rakastaa enemmän pimeyttä, koska hänen tekonsa eivät ole oikeita, Jumalan tutkintaa kestäviä. Eikä hän käsitä sanan saarnaankaan sisältyvää nuhdetta Pyhän Hengen työksi, vaan jumalanlasten auttamattoman ahdasmielisyyden seuraukseksi. Vasta kun synnin yhteiskunnalliset seuraukset ovat käyneet ylivoimaisiksi hoitaa, havahdutaan kyselemään, missä on vika.
Näin näyttää tapahtuneen maassamme. Syntiä ei ole pidetty häpeällisenä, ja seuraukset näkyvät. Sen että näin käy, näki Lars Leevi Laestadius sanoessaan: "Niin kauan kuin huorana olemista pidetään häpeänä, niin huoruuden perkeleen täytyy pysyä nahkoissaan." Missä synti sen sijaan tulee luvalliseksi, siellä pimeyden voimat ryöstäytyvät irti. Sen näemme kaikki.
Yhteiskuntamme on käynyt väkivaltaisemmaksi ja elämä raaistunut. Rikollisuus kasvaa. Kodit särkyvät. Entiset kasvatusnormit hyljätään ylimielisesti. Hirvittävä kateus, keskinäinen tora ja syyttely myrkyttävät yhteiselämää. Häikäilemättömyys, henkinen ja taloudellinen riisto sekä turvattomuus lisääntyvät. Eräät päätyvät itsemurhaan. Toiset etsivät apua välittömästä nautinnosta ja turvautuvat seksiin ja viinaan. Kokeillaan riehakasta diskoelämää keskioluen, musiikin ja tahnaisen aistillisuuden säestyksellä. On ahdistunutta avun etsintää, mutta tänäkin päivänä epäjumalat vievät harhaan.
Samalla toteutuu Ilmestyskirjan näky. "Saastainen tulkoot vielä saastaiseksi." Myös Paavali totesi: "Pahat ihmiset menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen." Vielä on mahdollisuus palata.
Jumalan seurakunnassa on vielä avoimena todellinen puhdistuslähde kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. Ihmisiä ei kutsuta tunkkaisen likakaivon luokse, sillä Jumalan ja Karitsan istuimelta vuotaa puhdas, kristallinkirkas armonvirta. Jeesuksen veri puhdistaa pahimmankin. Jumalanlapset julistavat vielä anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja veressä. Yhä on todellisuutta se, mitä kristitty laulaja toteaa:
"Myös armonvaltakunta, On kallis päällä maan,
Tää Herran seurakunta, Jossa nyt annetaan,
Anteeksi synnit, viat, käskystä Herran vaan,
Sidotut jatka ovat, Ne vapaiks lasketaan.
Nyt saarnaa kallis veri, Ja synnit peseepi.
On avoin armonmeri - Kuuletko veljeni!
Sen tähden vapahina, Nyt lapset laulakaa,
ja Herran armovuotta Kaikille huutakaa."
Jumalan valtakunnan evankeliumissa on apu epäuskoiselle ihmiselle, ainut pelastuksen mahdollisuus pimeässä ajassamme. Evankeliumissa on voima Jumalan lapselle kilvoitukseen. "Armon voima meitä kantaa, kunnes pääsemme taivaaseen."
Otto Voittonen
Päivämies 25.1.1972