Kirjoittaja Taavetti » 10 Joulu 2018, 08:20
Lauri Perälä:
Kristuksen oppi Jumalan valtakunnasta
Esitän alustukseni kysymysluontoisena siinä toivossa, että päivien osanottajat Jumalan sanan valossa voisivat kysymyksiin vastata. Ensin kysymykset Jumalan valtakunnasta, 1.: Milloin Jumalan valtakunnan perustus laskettiin? 2. Onko Jumalan valtakunta iankaikkinen valtakunta, voidaanko se hävittää maan päältä, sortuuko valtakunta ajan myrskyissä? 3. Voidaanko Jumalan valtakuntaa ihmissilmillä nähdä? 4. Onko Jumalan valtakunnan löytyminen tärkeää, kun on kysymys autuaaksi tulemisesta? Kristuksen oppi: 5. Minkälainen on Kristuksen oppi, mihin se perustuu? Onko ihmiselle tärkeää käsittää tämä oppi autuaaksi tullakseen? 6. Onko tärkeää pysyä Kristuksen opissa?
Näiden kysymysten perusteella käytiin keskustelua.
Milloin laskettiin Jumalan valtakunnan perustus?
ERKKI REINIKAINEN:
Joskus on täytynyt laskea perusta sille, millä pohjalla nytkin meidän elämämme on, missä me elämme, asumme ja olemme, kun on kysymys Jumalan lasten elämästä. Meidän on mentävä ajassa taaksepäin äärettömän kauas, kun tähän kysymykseen etsitään vastausta. Siihen antaa vastauksen meille Pyhä Raamattu Pyhän Hengen kautta, ei mikään ihmisen tieteellinen tutkimus, ei meidän järkemme selvitys, mutta Raamattu Pyhän Hengen kautta myöskin niin, että se valaisee meidän ymmärryksemme näkemään, mitä tästä asiasta kirjoitettu. Joudumme niin pitkälle, josta Psalminkirjoittaja kirjoittaa, kun Isä ja Poika kävivät neuvonpitoa ihmisestä. Ennen kuin mitään oli, oli jo perustus luotu. Uskonsilmillä saamme tuotakin tilaisuutta tarkastella. Kauan sitten luotiin perustus iankaikkisuudessa, joka perustus ja lupaus myös täytettiin sitten täällä ajassa näkyvällä tavalla. Tässä oli selostus Isän ja Pojan neuvonpidosta perustuksen luomisessa. Myöhempi tapaus on se, joka tapahtui syntiin lankeemuksen jälkeen. Tämä onkin kolmas virstanmerkki, luominen oli toinen.
Kun mies ja vaimo lymysivät peljästyksissä sen jälkeen kun oli tapahtunut lankeemus, niin heitä etsittiin. Kuului taivaallisen Jumalan ääni, joka kutsui: Adam, Adam missä olet? Äänellinen saarna alkoi silloin kaikua kutsuvana, etsivänä ja löytävänä. Ja hän löysi, kaksi ihmistä alastomana, jotka, alastomuutensa häpeää tahtoivat peittää omalla teolla, jonka me ` ymmärrämme omaksi vanhurskaudeksi, mutta se peite ei ollut kestävä Jumalan edessä. Mutta tuolloin Jumala kuitenkin ilmoitti miehelle ja vaimolle puhuessaan langettajalle käärmeelle, saatanalle vaimon siemenestä, Kristuksesta siitä, joka isälle lupasi jo aikojen alussa iankaikkisuudessa tämän perustuksen luomisen. Vaimon siemenestä, joka rikki polkee käärmeen pään, synnin voiman ja vallan. Hänessä laskettiin siiloin valtakunnan perustus, josta sitten Uuden Testamentin kirjoittaja sanoo: Joka on apostolein ja profeettain päälle rakennettu, kulmakivenä itse Herra Jeesus. Evankeliumi kaikui silloin miehelle ja vaimolle äänellisenä saarnana ja tuon saarnan kautta heidät synnin vallasta ja siitä kaikesta, mitä se toi mukanaan, vapautettiin Jeesuksessa Kristuksessa. Tapahtui uudestisyntyminen, mutta välittömästi myöskin vanhurskauden vaatteella pukeminen, vanhurskauttaminen, sillä Jumala teki heille vaatteet, Kristuksen vanhurskauden voiman ja väkevyyden, näihin mies ja vaimo puettiin. Tässä oli kolmas kohta valtakunnan perustuksen laskemisesta. Valtakunnan perustuslaki on vanha, iankaikkinen ja sitten se täytettiin sinä päivänä, kuin vaimon siemenen täyttyminen tapahtui syntymässä, kun Jumala oli Kristuksessa, syntyi maan päälle totinen Jumala ja totinen ihminen. Näin valtakunnan perustukset on luotu kestävälle pohjalle Kristus-kalliolle ja uskon kautta se rakentuu tänäkin päivänä niin kuin Pietarille Herra Jeesus siitä puhuu siitä seurakunnasta, joka tälle kalliolle rakennetaan, nimittäin sille, joka Kristus on jaa johonka me uskomme.
Onko Jumalan valtakunta iankaikkinen valtakunta, voidaanko se hävittää maan päältä, sortuuko se ajan myrskyissä?
PAULI NISKAKANGAS:
Jumalan valtakunta on maan päällä niin kanan kuin maailma seisoo, mutta sen toinen osa on nyt jo taivaassa. Jumalan valtakunnalla on kaksi osaa, armovaltakunta ja kunnianvaltakunta. Me, jotka olemme vielä täällä maan päällä ja elämme uskosta, olemme tuon armovaltakunnan kansalaisia. Kun meille itse kullekin tulee ajallaan kotikutsu, niin meidät siirretään täältä kunnian valtakuntaan ja siitä Raamattu sanoo, että sillä valtakunnalla ei ole loppua oleva. Se on siis iankaikkinen valtakunta. Herra Jeesus kyselee opetuslapsilta: Minkä ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan? Opetuslapset sanovat että muutamat Eliaan, muutamat Jeremiaan tai jonkin muun profeetoista. Jeesus kysyy: Minkä te sanotte minun olevan? Pietari ehätti vastaamaan siihen, että sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika. Jeesus vastaa Pietarille: Oikein sanoit, ei liha eikä veri ole tätä sinulle ilmoittanut, mutta minun Isäni henki, joka on taivaassa. Ja tämän tunnustuksen päälle Jeesus sanoo Tälle kalliolle minä perustan seurakunnan eikä tuonelan portit pidä sitä voittaman. Se on voittamaton, kukistumaton valtakunta. Siitä saattaa kyllä joutua tottelemattomuuden ja synnin petoksen kautta eksyksiin ja ulos, mutta valtakunta pysyy. Ja ne, jotka uskossa loppuun asti täällä ajalla ahkeroivat kilvoitella, ahkeroivat kantaa hyvää omaatuntoa täällä uskontaipaleella, pysyvät iankaikkisesti. Ne kerran nostetaan Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen eteen. Sillä ajalla on alku, mutta ei ole loppua.
Ajan myrskyt eivät voi tätä valtakuntaa sortaa, koska Jeesus Kristus on selvinnyt voittajana. Hän on voittanut kuoleman ja kaiken pimeyden vallan. Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Siis pimeyden valta ei voi sitä kukistaa eikä voittaa, vaikka sitä myrskyt koettelevatkin täällä ajassa. Ne koetukset ovat tämän valtakunnan kansalaisia varten, näillä koetellaan kansalaisten uskoa. Jumala puhdistaa tiellä, kuuraa, jos niin sanoisin, kaikkea tulenarkaa ainetta pois uskovaisista. Jumala rakkaudessaan tätä tekee. Kerran pasuunan soidessa tämä armovaltakunta purjehtii kokonaisuudessaan kotirantaan, kunnian taivaaseen.
LAURI PERÄLÄ
Kun kerran eräs ihminen sai parannuksen armon Jumalan valtakuntaan, hän käsitti äärettömän kalliina sen, että minä olen saanut tällaisen valtakunnan löytää. Kyynelin hän kyseli, että saadaanko tässä asua niin kauan kuin täällä eletään. En voinut muulla tavalla kuin Jesajan sanoilla vastata, kun hän aikansa Jumalan lasten katseita käänsi katsomaan Siionia meidän juhlakaupunkiamme; "sinun silmäsi on näkevä Jerusalemin kauniin asumuksen, majan, jota ei ikinä viedä pois. Tässä on kysymys valtakunnan seisomisesta. Psalminkirjoittaja Koran lapsilta veisatussa psalmissa ihastelee, että vaikka meri pauhaa ja lainehtii, että sen pauhinasta mäet kukistuu ja vuoret keskelle merta vajoaa, Herran seurakunta kuitenkin pysyy ja on ihana virtoinensa. Minkä tähden se pysyy? Koska siellä on kaikista korkeimman Jumalan ja Pyhän asumasijat.
Voidaanko Jumalan valtakuntaa ihmissilmillä nähdä?
YRJÖ OLLILA:
Fariseukset kysyivät kerran Jeesukselta: Milloin Jumalan valtakunta tulee? ja kuinka se taidettaisiin nähdä. Herra Jeesus selittää, että ei voida sanoa, että katso tässä tai katso tuolla. Jumalan valtakunta on teidän keskellänne, niin kuin vanha käännös tästä asiasta sanoo. Jos me ajattelemme noita kysyjiä ja kenelle lähinnä Herra Jeesus tuon vastauksen antoi, olivat ne itse sen kaltaisia, jotka eivät olleet tämän valtakunnan sisällistä kauneutta päässeet näkemään. Näin on vieläkin. Ulkona Jumalan valtakunnasta olevat ihmiset, epäuskossa vaeltavat, olkoot ne sitten julkijumalattomia tai väärässä vanhurskaudessa vaeltavia, eivät ainakaan kaikki ole selvillä eikä heille kirkastu, missä tuo Jumalan valtakunta täällä maan päällä on. On tosin sen kaltaisia epäuskoisia ihmisiäkin, jotka tietävät missä Jumala asuu täällä maan päällä. He tietävät, että Hän asuu omassa armovaltakunnassaan. He tietävät, että Jumalan valtakunta on niissä ihmisissä ja niiden mukana, jotka ovat uudestisyntymisen kautta päässeet sisälle tähän valtakuntaan ja saaneet synnit anteeksi. Tarvitaan hengen valkeutta, että tämä valtakunta tosiaan nähtäisiin täällä maan päällä. Jumalan lapsille tämä asia on kirkastunut ja Jumala on sen meille henkensä kautta ilmoittanut. Toisaalta tällä valtakannalla on hyvinkin tarkat Jumalan sanan viitoittamat rajat, joiden perusteella se voidaan täällä maan päällä tuntea.
Onko Jumalan valtakunnan löytäminen tärkeää, kun on kysymys autuaaksi tulemisesta?
ERKKI REINIKAINEN:
Kysymys on valtakuntaan sisälle tulleelle asia joka Raamatun sanan, hengen kautta on kyllä selvä. Mutta kysymys on kyllä tärkeä. Sillä on laajakantoinen merkitys, sen takia, että tämä ei nykyaikana niin kuin ei muinakaan aikoina, mutta erityisesti nykyaikana tuntuu siltä, että tätä asiaa ei vakavasti maailmassa tahdota ymmärtää eikä käsittää. Kaikki muu vielä voitaisiin hyväksyäkin, mutta ei sitä, että ihmisen autuudelle on välttämätöntä löytää Jumalan valtakunta ja tulla sinne sisälle. Tämä on kompastuskivi aina ollut ja on tämänkin ajan ihmisille, mutta Raamattu kuitenkin tuo ehdottomasti ja selvästi esille tämän, että mieli tulla autuaaksi on tarpeen löytää Vapahtaja, Kristus, Elämän Herra ja armahtava ja armollinen Jumala. Ja silloin tulee toisena kysymyksenä välittömästi ja välttämättömästi. Mistä minä löydän täällä maan päällä kolmiyhteisen Jumalan, Isän Pojan ja Pyhän Hengen. Ja silloin tulee seuraava vastaus, jonka jo Naiman syyrialainen, se Naiman, josta Herra Jeesus sanoi, että saatuaan parannuksen armon, hän toteaa, nyt minä tiedän, että Jumala on yksin Israelissa. Näin hänkin pakanakansan johtajistoon kuuluva korkea-arvoinen upseeri toteaa saatuaan omaile kohdalleen anteeksiantamuksen Israelista. Ei tuosta näkyvästä, kaikille silmille näkyvästä, vaan siitä, jonka hänkin pääsi näkemään, kun hengen silmät avattiin, nimittäin Jumalan valtakunnasta. Tähän asiaanhan on Herran Jeesuksen sana: Etsikää ensin Jumalan valtakunta ja hänen vanhurskauttaan, niin sen mukana tulee kaikki muukin sitten. Ja me näemme Raamatussa monessa kohdin, ei vain äsken kerrotussa tapauksessa, vaan läpi Raamatun, että Elämän Herra asuu valtakunnassaan. Sieltä hänet taidetaan löytää eikä mistään muualta. Sen tähden valtakunnan löytäminen täällä maan päällä on välttämätöntä ihmisen autuudelle. Valtakunta eli seurakunta, se on Kristuksen ruumis ja valtakunnan lapset ovat Kristuksen jäseninä ja vain tuossa ruumiissa virtaa elävä voima joka, joka päivä jäsenensä pitää elävänä. Valtakunta on totinen viinapuu ja me olemme sen oksat. Vain tuon viinapuun kautta kulkee elämän voimat oksaan, niin että oksa pysyy elävänä. Ilmestyskirjassa näkyy, kun Patmosluodolla Johannes sai katsella valkeissa vaatteissa olevaa Elämän Herraa, jonka suusta lähti kaksiteräinen miekka, joka kulki kynttilänjalan keskellä, joka seurakunta on, niin kuin siitä selvitys käy Herran Jeesuksen kautta itseltään ja joka oikeassa kädessään piti seitsemää tähteä, jotka ovat seurakunnan palvelijat. Ja kun me tiedämme, että Jumala oikean kätensä voimalla Kristuksen kautta tänä päivänä armahtavan työnsä tällä maan päällä valtakunnassa tekee, niin Johanneksellekin osoitettiin, että nuo saarnaajat, saarnavirka, evankeliumin hoitamisen työ, se on valtakunnan tärkein tehtävä. Se on Kristuksen kädessä, ei luonnollinen silmä näe, että näin tapahtuu, mutta todellakin Jumala tänä päivänä
valtakunnassaan Pyhän Henkensä kautta saarnaviran voimalla armahtaa ihmisiä laupeudessaan ja armollisesti evankeliuminsa kautta.
Minkälainen on Kristuksen oppi, mihin se perustuu? Onko ihmiselle tärkeää käsittää tämä, oppi autuaaksi tullakseen?
EINO VAHERJOKI:
Kristuksen oppi perustuu myöskin Raamattuun, hukkumattomaan sanaan, niin kuin Jumalan valtakuntankin.
Kristuksen opista puhuu myöskin Kristuksen apostoli. On siellä sanottu tälläkin tavalla: Joka autuaaksi tulla tahtoo, hänen täytyy tietää myöskin tästä opista. Kysymys on silloin Kristuksen opista. Aivan autuuden ehto Raamatun mukaan on olla myöskin tietoinen Kristuksen opista, mutta tässä yhteydessä tietysti on Raamatun mukaan edelleenkin selvä, että pelkkä tieto ei kyllä ketään tee autuaaksi, mutta uskon kautta tulemme autuaaksi. Usko on aivan välittömässä yhteydessä Kristuksen oppiin, olla oikeassa opissa ja oikeassa uskossa, jossa todellakin ovat vain harvat. Monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut. Autuaaksi tullaksemme meidän on tärkeä, että me olemme oikeassa opissa ja oikeassa uskossa sillä ei täällä kaikki, jotka huutavat Herra Herra, pääse taivasten valtakuntaan, mutta ainoastaan ne, jotka tekevät minun taivaallisen Isäni tahdon, joka on taivaassa. Pitäydymme Raamatun perusteella näkemykseen, että Jumala on meitä auttanut oikeaan uskoon ja oikeaan oppiin, ja sen kaltaiseen pyhäin yhteyteen, joka on pyhäinyhteisönä, Pyhän Hengen saaneitten ihmisten joukkona täällä maailmassa. Se on todellakin oikea Kristuksen elävä seurakunta, elävistä kivistä rakennettu Kristuksen kirkko. Jumalan huone, taivaasta tänne alas laskettu Jumalan maja ja uusi Jerusalem, Pyhä kaupunki, Kristuksen ruumis. Tässä Kristuksen ruumiissa me olemme jäsenenä ja todella Jumalan armosta tietoisina, kaikki tänne saapuneet nuoretkin Jumalan lapset. Meillä on teistä, rakkaat Siionimme nuoret tämän kaltainen näkemys, että teidän uskonne silmät ovat Pyhän Hengen valaisemat näkemään Kristuksen seurakunnan ja te sydämessänne, niin kuin tämän Jumalan armohuoneen vanhempikin väki, todellakin koette elävästi Herran Jeesuksen Kristuksen asumisen. Siliä tavalla sen koemme, että meillä oikeassa elävässä uskossa ja opissa ollen on vanhurskaus, ilo ja rauha sydämissämme Pyhässä Hengessä. Täällä on kyllä ollut jälleen tänä iltana kysymys armonvaltakunnasta, jossa jokaisen aivan autuutensa haastolla pitää sisällä olla täällä alhaalla ollessaan. Hänellä ei muutoin ole, yhdymme meidän oppi-isämme Lutherin toteamukseen, osaa eikä arpaa siihen kunnianvaltakuntaan, joka on taivaassa.
Onko tärkeää pysyä Kristuksen opissa?
ARVO PERÄLÄ:
Apostoli kirjoittaa: Joka harhailee eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa. Tämä on lyhyt ja selvä vastaus siihen, kuinka tärkeää on myös pysyä loppuun asti. Yleensä kun on Kristuksen seuraamisesta kysymys, asetetaan Raamatussa ensimmäiselle tilalle tämä: Kristusta tulee seurata opissa, elämässä ja jos tarvitaan, myös kärsimyksissä. Kaikki tähän viittaavat Raamatun kohdat ovat kehotuksena pysymään vahvana loppuun asti ja edelleen: Jos joku kilvoittelee, ei häntä kruunata, ellei hän toimellisesti kilvoittele, siis loppuun saakka.
Päivämies 5.4.1967
Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 10 Joulu 2018, 08:20
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4