Lempi Friman: Oi maa, kuule Herran sanaa

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Lempi Friman: Oi maa, kuule Herran sanaa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Joulu 2010, 17:49

Oi maa, kuule Herran sanaa


Jer. 22: 29
»Eikö minun sanani ole niin kuin tuli, sanoo Herra, ja niin kuin vasara, joka vuoren murentaa.» (Jer. 23.29) »Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa, ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen." (Ps.119: 130)


Asumme ihanassa Suomen maassa, kauniimpaa maata tuskin mistään löytyy." Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töistänsä ihmisten lasten seassa.» (Ps. 66:5). Katseltavanamme ovat talvella lumen peittämät pellot, metsät, järvet jne. jotka aurinko ihanilla säteillään kultaa. Talven jälkeen routa sulaa, ja saamme odottaa kesää, me synninroutaa kantavat ihmislapset. Jumalan suuri rakkaus suojelee kansaamme, kutsuu vielä ihmisiä parannukseen Herran Jeesuksen kautta. Hän tahtoo koota syntisiä, niin kuin kana kokoo poikasiaan siipiensä alle. Missä hänet vastaan otetaan, sinne saapuu anteeksi antamuksen siunaus ja usko Jeesukseen.

Elämme ja nautimme korkeaa elintasoa. Ajallista puutetta ei ole. Miksi olemme tyytymättömiä? Kaikkinainen hyvä anti ja täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuden isältä. Jeremian kautta kuulemme huudon: »Oi maa, maa, kuule Herran sanaa», ja edelleen: »Eikö minun sanani ole niin kuin tuli, sanoo Herra, ja niin kuin vasara, joka vuoren murentaa." Korvaportit ovat kiinni, eikä Herran vasara pääsee vuorta musertamaan. Kansamme on luterilaisen maailman kansojen joukossa, mutta kuitenkin suurimmaksi osaksi se on unohtanut oppi-isämme kalliit neuvot, jotka perustuvat pyhään Raamattuun.

»Jos, tahdot löytää Kristuksen, on ensin löydettävä hänen seurakuntansa.» Synti on kansamme keskuudessa hirvittävässä vauhdissa luvallisena, ja jopa suojattunakin. Kärsivällinen ja pitkämielinen on Herra. Hänellä on armovaltakuntansa täällä alhaalla, kaiken suruttomuuden keskellä. Siellä asuu ' Herra Jeesus omiensa kanssa. Hän ottaa vastaan syntisiä, pesee haavat haisevat ja parantaa ne omalla verellään. Opetuslapset ovat Mestariltaan saadulla vallalla äänenä. Syntikuormaa ei tarvitse kantaa. Edesvastaajamme sanoi Golgatalla: se on täytetty, syntivelka on kuitattu. Tie on auki taivaaseen Voitonsankarin, Herran Jeesuksen ylösnousemisen kautta.

»Kun minun sanani julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.» Raamattu on lukittu kirja, ilman Pyhän Hengen valaisevaa selitystä sitä ei voi ymmärtää. Usko tulee kuulosta, ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Jumalan valtakunnan evankeliumia saarnataan maassamme yli maan, tuskin löytyy montakaan kolkkaa, jossa tämä ääni jäisi kuulematta. Taivaallinen Isä on siunannut poikansa, Herran Jeesuksen kautta »huutavan ääniä» valtakuntansa työhön. Pyhän Hengen lähettiläät, armosta osallisina, vievät kallista päärlyä, Kristuksen oppia, eteenpäin. Te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on. Ihmislapsille saarnataan parannusta ja syntien anteeksiantamusta, Jeesuksen nimessä ja pyhässä sovintoveressä sopivalla ja sopimattomalla ajalla. Huuto kuuluu: vielä on sijaa, tulkaa ja ostakaa ilman rahaa, ilman hintaa, viiniä ja rieskaa. Jeesuksen veri puhdistaa syntisen sydämemme, ja ravintona on elämän leipä, Jumalan sana ja Herra Jeesus. Minä olen elämän leipä. Asuntona on lastaan hoitava armohuone, Siioni.

Armontaivas on menossa pilveen. Pian lakkaa kuulumasta huutavan ääni. Viimeisiä valittuja kootaan arkkiin. Ovet katua vastaan suljetaan, ja rakas kaupunki, pyhäin leiri, piiritetään. Rakkaat matkaystävät, muistelemme pyhän Raamatun todistuksia. »Minä, minä pyyhin sinun ylitsekäymises pois minun tähteni, ja en muista sinun syntejäs.» (Jes. 43: 25).

Anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja aina siunaavassa pyhässä sovintoveressä kuulemme viimeisiin minuutteihin asti. »Nostakaatte silloin päätänne, te saatte kohta viettää häitänne...»


"Se sana seisoo vahvana,
He ei voi sitä kestää.
Kun kanssamme on Jumala,
Ken meiltä voiton estää.
Jos veis he henkemme;
Osamme, onnemme,
Ne heidän olkohon,
Vaan meidän iät on
Jumalan valtakunta.» VK 170:4.

»Taivas ja maa on hukkuva, vaan minun sanani ei pidä ikänä hukkaantuman.» (Luuk. 21:33).

Lempi Friman
Päivämies 29.9.1976
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 21 Huhti 2019, 20:51

Kaikkein ylimmäinen ei asu käsillä rakennetussa temppelissä

"Taivas on minun istuimeni, ja maa jalkaini astinlauta. Minkä huoneen te siis tahdotte minulle rakentaa, sanoo Herra, eli kuka on minun leposijani"

Jeesus itse kerran tätä synnin maata kulkiessaan sanoi "Ketuilla on luola, taivaan linnuilla pesä, vaan Ihmisen Pojalla ei ole mihin hän päänsä kallistaa." Ääretön armo, jonka olemme uskon kautta saaneet osaksemme, kaikkein Ylimmäinen on valinnut temppelikseen (huoneekseen) omansa maailmasta. - "Jumala, joka maailman teki, ja kaikki mitä siinä on, on taivaan ja maan Herra, ei hän asu käsillä rakennetussa temppelissä." Apt. 17:24. Paavali kirjoittaa: "Ettekö te tiedä teitänne Jumalan temppeliksi ja, että Jumalan henki asuu teissä." 1. Kor. 3:16. Armolapsen tarvitsee tietää, onko hän Pyhän Hengen temppeli, sillä Jumala asu saastaisessa sydämessä.

"Mutta nyt Herra, Sinä ole meidän Isämme, me olemme savi, Sinä olet meidän valajamme ja me olemme kaikki Sinun käsialasi." Jes. 64: 8. Jumala on niin pyhä ja suuri taivaassa ja maailmankaikkeudessa, että heikko henkemme (savi) ei kesiä häntä nähdä. Tästä todistaa Pyhä Raamattu: "Ja hän sanoi taas, et sinä taida nähdä minun kasvojani, sillä ei yksikään ihminen, joka minun näkee, taida elää." 2. Moos. 33:20.

Kaikkitietävä Jumala, Isämme, näki luodut lapsensa maailman alusta maailman loppuun. Kaikki olimme syntisiä, ilman iankaikkisen elämän toivoa, kadotuksen lapsia. Tarvitsimme Lunastajan, täydelliseksi tekijän, edeltäkävijän, Herran Jeesuksen, sovittamaan suurta syntivelkaamme. Ei yksikään meistä ihmispoloisista
kykene kuvaamaan Jumalan Pojan askeleita ihmisenä tähtemme. Syntymäpaikkana eläinten talli - taivaan ja maan välillä kirouksen puussa kolmen rautanaulan varassa, Isänsä hylkäämänä antoi henkensä. Ketuilla on luola, taivaan linnuilla pesä, vaan Ihmisen Pojalla ei ollut, mihin Hän päänsä kallisti." Näin palkitsimme autuutemme.
Voittajana, sanoen: "Minä olen voittanut maailman," nousi Herra Jeesus kunnian istuimelle taivaaseen, Isänsä oikealle puolelle, enkelien ja kerubien seuraan. Veljet ja sisaret, mekin voitamme: "Mutta uskolla, vaikkapa heikolla, riennän Golgatan lähteelle, jossa pesty on pukuni puhtaaksi, vaikka oli niin saastainen."

"Vaan se kaikkein Ylimmäinen ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä", niin kuin propheta sanoo." Apt. 7: 48. Köyhän, verellään puhdistetun sydämen, Herra Jeesus pyhittää itselleen temppeliksi, asumasijaksi. "Taivas on minun istuimeni ja maa jalkaini astinlauta. Minkä huoneen te siis tahdotte minulle rakentaa, sanoo Herra, eli kuka on minun leposijani?" (Apt. 7: 49). "Aurinkomme ylös nousi..." Tie on avoin taivaaseen. Kolmena päivänä Herra Jeesus rakensi uuden Jerusalemin. Ja tämä on laskettu alas keskellemme. Tässä armohuoneessa on Herra Jeesus luvannut olla maailman loppuun asti. Jumalan Pojalla maa on astinlautana uskovaisissaan. Evankeliumi, syntien anteeksiantamuksen pyhä saarna Jeesuksen nimessä ja veressä, on annettu Jumalan lapsille Pyhän Hengen viraksi. Evankeliumi kulkee jalkojen päällä, sitä kannetaan kuin korennolla, ennen uskoneiden olkapäillä. Rakkaat Jumalan lapset, ihana on armojärjestys. Tämä on outoa epäuskoiselle maailmalle. Jotkut omavanhurskaat ovat omalla luvallaan (varkain) ottaneet anteeksiannon saarnan käyttöönsä. Pyhä Henki tulee tästä murheelliseksi ja Jeesus sanoo heille: en tunne teitä.
Elämme ajan iltaa. Siionin asuvaiset, valvokaamme uskonkilvoituksessa. Herra Jeesus noutaa puhtaan morsiamen. Uskomme kaikki synnit anteeksi hänen sovintoveressään.

"Tule, Jeesus, armollinen, Ilmesty vielä rannalla,
Kun on meidän soutaminen Kiusausten järvellä."


Suurta vajavaisuutta tuntien, Lempi Friman

Päivämies 24.5.1978


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 21 Huhti 2019, 20:51
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron