Oi maa, kuule Herran sanaa
Jer. 22: 29
»Eikö minun sanani ole niin kuin tuli, sanoo Herra, ja niin kuin vasara, joka vuoren murentaa.» (Jer. 23.29) »Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa, ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen." (Ps.119: 130)
Asumme ihanassa Suomen maassa, kauniimpaa maata tuskin mistään löytyy." Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töistänsä ihmisten lasten seassa.» (Ps. 66:5). Katseltavanamme ovat talvella lumen peittämät pellot, metsät, järvet jne. jotka aurinko ihanilla säteillään kultaa. Talven jälkeen routa sulaa, ja saamme odottaa kesää, me synninroutaa kantavat ihmislapset. Jumalan suuri rakkaus suojelee kansaamme, kutsuu vielä ihmisiä parannukseen Herran Jeesuksen kautta. Hän tahtoo koota syntisiä, niin kuin kana kokoo poikasiaan siipiensä alle. Missä hänet vastaan otetaan, sinne saapuu anteeksi antamuksen siunaus ja usko Jeesukseen.
Elämme ja nautimme korkeaa elintasoa. Ajallista puutetta ei ole. Miksi olemme tyytymättömiä? Kaikkinainen hyvä anti ja täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuden isältä. Jeremian kautta kuulemme huudon: »Oi maa, maa, kuule Herran sanaa», ja edelleen: »Eikö minun sanani ole niin kuin tuli, sanoo Herra, ja niin kuin vasara, joka vuoren murentaa." Korvaportit ovat kiinni, eikä Herran vasara pääsee vuorta musertamaan. Kansamme on luterilaisen maailman kansojen joukossa, mutta kuitenkin suurimmaksi osaksi se on unohtanut oppi-isämme kalliit neuvot, jotka perustuvat pyhään Raamattuun.
»Jos, tahdot löytää Kristuksen, on ensin löydettävä hänen seurakuntansa.» Synti on kansamme keskuudessa hirvittävässä vauhdissa luvallisena, ja jopa suojattunakin. Kärsivällinen ja pitkämielinen on Herra. Hänellä on armovaltakuntansa täällä alhaalla, kaiken suruttomuuden keskellä. Siellä asuu ' Herra Jeesus omiensa kanssa. Hän ottaa vastaan syntisiä, pesee haavat haisevat ja parantaa ne omalla verellään. Opetuslapset ovat Mestariltaan saadulla vallalla äänenä. Syntikuormaa ei tarvitse kantaa. Edesvastaajamme sanoi Golgatalla: se on täytetty, syntivelka on kuitattu. Tie on auki taivaaseen Voitonsankarin, Herran Jeesuksen ylösnousemisen kautta.
»Kun minun sanani julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.» Raamattu on lukittu kirja, ilman Pyhän Hengen valaisevaa selitystä sitä ei voi ymmärtää. Usko tulee kuulosta, ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Jumalan valtakunnan evankeliumia saarnataan maassamme yli maan, tuskin löytyy montakaan kolkkaa, jossa tämä ääni jäisi kuulematta. Taivaallinen Isä on siunannut poikansa, Herran Jeesuksen kautta »huutavan ääniä» valtakuntansa työhön. Pyhän Hengen lähettiläät, armosta osallisina, vievät kallista päärlyä, Kristuksen oppia, eteenpäin. Te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on. Ihmislapsille saarnataan parannusta ja syntien anteeksiantamusta, Jeesuksen nimessä ja pyhässä sovintoveressä sopivalla ja sopimattomalla ajalla. Huuto kuuluu: vielä on sijaa, tulkaa ja ostakaa ilman rahaa, ilman hintaa, viiniä ja rieskaa. Jeesuksen veri puhdistaa syntisen sydämemme, ja ravintona on elämän leipä, Jumalan sana ja Herra Jeesus. Minä olen elämän leipä. Asuntona on lastaan hoitava armohuone, Siioni.
Armontaivas on menossa pilveen. Pian lakkaa kuulumasta huutavan ääni. Viimeisiä valittuja kootaan arkkiin. Ovet katua vastaan suljetaan, ja rakas kaupunki, pyhäin leiri, piiritetään. Rakkaat matkaystävät, muistelemme pyhän Raamatun todistuksia. »Minä, minä pyyhin sinun ylitsekäymises pois minun tähteni, ja en muista sinun syntejäs.» (Jes. 43: 25).
Anteeksiantamuksen Jeesuksen nimessä ja aina siunaavassa pyhässä sovintoveressä kuulemme viimeisiin minuutteihin asti. »Nostakaatte silloin päätänne, te saatte kohta viettää häitänne...»
"Se sana seisoo vahvana,
He ei voi sitä kestää.
Kun kanssamme on Jumala,
Ken meiltä voiton estää.
Jos veis he henkemme;
Osamme, onnemme,
Ne heidän olkohon,
Vaan meidän iät on
Jumalan valtakunta.» VK 170:4.
»Taivas ja maa on hukkuva, vaan minun sanani ei pidä ikänä hukkaantuman.» (Luuk. 21:33).
Lempi Friman
Päivämies 29.9.1976