VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 18 Tammi 2019, 09:11

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 7 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Kavahtakaa ahneutta
ViestiLähetetty: 04 Loka 2009, 09:27 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Kavahtakaa ahneutta

Luukk. 14: 13 -- 21

Tekstimme kertoo tapahtumasta, joka antoi aiheen Jeesukselle puhua ahneudesta. Kun Jeesus edellä oli lohduttanut opetuslapsia, kuinka hyvä huoli taivaasta pidetään: "Kun te joudutte vastaamaan synagogiin ja esivallan eteen, niin ei teidän tarvitse murehtia, mitä sanoman pitää, Pyhä Henki opettaa sillä hetkellä teitä."
Tätä kuunnellessa herää ahneuden valloittamassa sydämessä ajatus: ”Koska tuolla on noin suuri viisaus, ja hän turvautuu vielä Pyhän Hengen johdatukseen, kyllä minun pitäisi saada tuo perinnönjakoa toimittamaan." Niinpä hän Jeesusta nimittää mestariksi ja pyytää häntä jakomieheksi. Hän varmaan ajatteli: "Jos minä saan noin viisaan jakomiehen, niin varmaan vedän jaossa pitemmän korren." Tässä ilmenee, kuinka ahneus oli hänen sydämensä valloittanut.

Mitä Jeesus vastaa? Mutta hän sanoi hänelle: "Ihminen, kuka pani minut tuomariksi eli jakomieheksi teidän välillänne! Ja hän sanoi heille: Katsokaa ja kavahtakaa ahneutta!" Ja Jeesus alkoi vertauksilla avata, mihinkä johtaa ihmislapsen ahneus, kun se saa valloittaa ihmisen sydämen. Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Hänelle tuli puute varastoimispaikoista, ja kun hän oli onnistunut saamaan tätä ajallista, niin hän tahtoi myöskin nauttia ja ravita, ei ainoastaan ruumiinsa, vaan hän sanoi sielullensa: Nauti, nyt sinulla on paljon hyvyyttä!
Kun ahneus valloittaa ihmissydämen, niin se ravitsee sielunkin tällä katoavaisella. Ei suotta Jumala sano: ”Sinä tyhmä ihminen, tänä yönä otetaan sinun sielusi pois". Mitä ovat ihmistä auttaneet ajalliset arvot, kun puuttuu se rikkaus, josta Jeesus tahtoisi kaikki ihmiset osalliseksi, joka on katoamaton rikkaus taivaassa.

Rakkaat matkaystävät! Armonvaltakunnassa on suuri vaara Jumalan lapsellakin langeta ahneuden syntiin. Ahneus se langetti Bileaminkin, 4. Moos. 23. Hänestä sanotaan, että hän vääryyden pakkaa rakasti, ja niin oli murheellinen hänenkin elämänsä loppu. Vaikka ei hän uskaltanut Herran Siionia kirota, kun Herra kielsi. Vaan vihollisten puolella hän kuoli, kun Joosua taisteli filistealaisia vastaan.

Kuule, ystäväni, joka olet lähtenyt taistelemaan maailman arvoja ja kunniaa rakastavien kanssa Israelia vastaan, siellä tulee kuolema, ja se on kohtalokas. (Tämä tarkoittaa hengellistä Israelia, eli Jumalan valtakuntaa. Skannaajan huomautus)

Herra on antanut Moosekselle määräyksen tappaa ne, jotka ovat lähteneet lämmittelemään vieraille alttareille. Ei ole varaa leikkiä taivaallisten totuuksien kanssa. Pinehas on vieläkin Jumalan majassa. Sanan miekalla se pistää lävitse huoruudenharjoittajat, olkootpa ne hengellisiä tai lihallisia. Se ei suvaitse tuoda muukalaisia vaimoja Jumalan majaan.
Ei ole suotta Herra sanonut, että ahneus on kaiken pahuuden juuri. Kun sen juuret pääsevät versomaan, niin ne alkavat kantaa hedelmää, ja ne hedelmät ovat usein hyvin turmiolliset. Ne Juudaksenkin johtivat hirsipuuhun. Kavahtakaa, ystävät, herra-ahneutta!

Jumalan rakkaus velvoittaa sanomaan sinulle, ystävä, jonka ahneus tai joku muu synti on saanut vietellä, tai ehkä oman hyvyyden tunne, pois Jumalan majasta. Ja on joutunut Jumalan valtakunnan rajat hukkaan, niin kuin tapahtui Baalakin eksytyksessä. Sinä eksytetty, sinulla olisi mahdollisuus vielä käydä takaisin Jumalan majaan! Siellä rakkauden tulet palavat vielä armoalttarilla. Vaan epäilen sitä eksyttäjää, hän on ehkä kironnut jo Israelin, ja Herra sanoo: "Kirottu se, joka sinua kiroo!"

Sinä valtakunnan lapsi, usko ahneudenkin synnit anteeksi Jeesuksen veressä!

J. Lepsu.
Päivämies 1.6.1961

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 04 Loka 2009, 18:12 
Poissa
ahertaja
Avatar

Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Viestit: 571
Paikkakunta: Pohjois-Suomi
Viisas ja tarpeellinen teksti. Ahneus ja kateus ovat usein lähekkäin, ja ne
tekevät helposti olon onnettomaksi. Ja ovat muuten tiukasti kiinni ihmisessä!
Aina uudestaan huomaa ja havahtuu noiden olemassaoloon itsessään, mutta
millä ihmeellä niistä pääsisi irti? :-(

_________________
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 20 Tammi 2011, 09:33 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Salomonin tuomio


(1. Kun. 3: 16 – 28)


Kuningas Salomon oli ajallaan niin viisas, että häntä tultiin kuulemaan kaikista kansoista. Salomonilla oli 3000 sananlaskua ja hänen virsiään oli 1005.

Kerran kaksi naista tulivat riita-asiassa Salomonin eteen. Naisilla oli riita lapsesta, jota molemmat väittivät omakseen. Oli selvää, että toinen naisista vilpisteli. Mutta kun Salomonilla oli Jumalan tieto toimittaa tuomiota, hän ratkaisi asian varsin yksinkertaisesti. Hän käski jakaa lapsen miekalla kahtia, ja antaa kummallekin puolikkaan.

NYT ilmeni äidin rakkaus, jota Salomon etsi. Oikean äidin sydän paloi lapseensa, ja hän sanoi: "Ah, herrani: antakaa hänelle se elävä lapsi, älkää suinkaan tappako sitä." Väärä äiti sanoi: "Ei minulle eikä sinulle pidä annettaman, vaan jaettaman kahtia.» Salomon tuomitsi lapsen sille, joka rakasti lasta.

KUN ihmiset puhuvat toisin kuin totuus on, ovat asiat vaikeasti ratkaistavissa. Näemme, että Salomonilla oli Jumalan viisaus. Ikävä vain, että epäjumaliset vaimot viettelivät Salomoninkin pois elävän Jumalan palvelemisesta. Kilvoitus meni hukkaan, kun kuolema saapui. Ei auttanut edes se, että Salomonilla oli niin tietäväinen ja ymmärtäväinen sydän, ettei hänen vertaistaan ole ollut hänen edellään, eikä myös pidä tuleman (1. Kun. 3: 12) hänen jälkeensä.

Kuitenkin Salomonin tuomiossa on meille yhä elävä opetus. Ensinnäkin siinä on luonnollinen opetus äidinrakkaudesta, mutta myös hengellinen opetus oikeasta äidinrakkaudesta. Jumalan sanahan piirtää meille kuvan kahdesta äidistä, Saarasta ja Haagarista. Saara on se äiti, Jerusalem, joka ylhäältä on, ja kaikkien Jumalan lasten äiti, ja on vapaa. Haagar synnyttää orjuuteen eivätkä sen lapset ole perillisiä. Saara kuvaa Jumalan seurakuntaa.

KUN Jumalan seurakunnasta ihmistä rakastetaan, se on aina totuudessa rakastamista. Toivotaan kaikille parannuksen armoa. Se merkitsee: Jumalan ratkaisu on aina joko tai ratkaisu. Oikea äitikin sanoi: Antakaa vaikka hänelle se elävä lapsi, vaan älkää tappako. Kun tämä kirkastuu, ei näy Jumalan seurakunta ahtaana ja tuomiohenkisenä, vaan rakkaana äitinä. Kun parannuksen armo on saatu, katkeaa napanuora maailmaan, ja Jumalan armo näkyy niin terveellisenä, että se opettaa hylkäämään jumalattoman menon ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siveästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään. Ei armo opeta syntiä tekemään. Jos ei näin tapahdu, ihminen jätetään maailman äidin lapseksi, ja sekin on rakkautta. Olisi väärin toivottaa Jumalan valtakuntaan tervetulleeksi ihminen, jolla parannus on tekemättä, ja jolta Pyhä Henki puuttuu. Henki se on, joka eläväksi tekee, ei liha mitään auta. (eikä lihallinen parannus). Parannuksen armo on Jumalan lahja, ja voi sitä ihmistä, joka Jumalan kutsun ja etsikon aikansa hylkää ja ohi käy. Haki Esaukin parannusta itkien suurella äänellä, mutta ei ollut enää sijaa parannukselle.

HAAGAR neuvoo väärin. Se neuvoo sekä että ratkaisuun, jaetulla sydämellä vaeltamiseen, ja vain sielulliseen, ilman Henkeä olevaan vaellukseen. Toinen jalka jää maailmaan, ja toista koetetaan työntää Jumalan valtakuntaan. Se, jos mikä, on lapsen kahtia jakoa. Se ei ole oikeaa rakkautta, vaikka rakkaus- sanaa paljon siellä käytetäänkin, ja Saara nähdään ahdasmielisenä ja rakkaudettomana tuomitsijana. Vai oliko Salomon väärä tuomiossaan. Eikö ihmislapsen sydän kuulu äidille, ja se on niin kauan levoton, kunnes se löytää levon elävässä Jumalassa.

Katuvalle kuuluu tänäänkin armon sana: synnit ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä. Armo opettaa myös jo uskossa kilvoittelevaa, kuten juuri parannuksen saanuttakin. Tämä neuvo aina kelpaa Jumalan lapselle. Se ei vanhene, kulu eikä ruostu. Se on evankeliumia. Sen koulussa ei istuta mestarin, vaan opetuslapsen paikalla.

Pertti K. Rasimus
Päivämies 19.9.1973

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 25 Heinä 2011, 15:03 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Jota Herra kurittaa, sitä hän myös rakastaa


Jumala, on suonut vielä voimieni palautua niin paljon, että kynä jotenkuten luistaa. Tahdon tervehtiä kallista HERRAN Siionia tämän kirjeen välityksellä.

Olen ihmetellyt, ja monet veljet ja sisaret ovat ihmetellen kysyneet, miksi ja minkä tähden Jumala minua näin raskaasti rankaisee? Apostoli kirjoittaa: Mutta jos te olette ilman kuritusta, olette äpärät ja ette lapset, ja jokaista poikaa, jota Hän rakastaa, Hän myös rankaisee. Jumalalla on siis tarkoitus minut niin kuin sinutkin viedä taivaaseen. Ja sen tähden hän koettelemusten ahjossa kuuraa kuonan pois, että jäisi vain uskon puhdas kulta jäljelle. Jumala on rakkauden Jumala, kun Hän ei heitä pois lastansa armohelmasta, vaan ojentaa kärsimysten ja koettelemusten kautta, että pysyisimme kaidalla tiellä.

JOS luomme katsauksen vanhan liiton matkamieheen, patriarkka Jaakobin elämän vaiheisiin 1. Moos. 32 luvussa, joka kertoo kuinka Jaakob kuuliaisuutta osoittaen "äidin" äänelle, joutui veljensä vihan kohteeksi ja joutui pakenemaan. Tuo Esaun viha oli niin katkera, että se ei sammunut 12 vuoden aikana. Näinkö on katkera se viha, jonka kohteeksi on aina joutunut Jumalan armolapsi, joka on ahkeroinut osoittaa kuuliaisuutta armoäidille, se on seurakunnalle. Niinkö on tänäkin aikana käynyt, kun sinä kuuntelet äidin ääntä, etkä lähtenyt lämmittelemään Baalakin alttarille, niin esikoisoikeutensa halpana pitäneet veljet katkeroituivat. Se viha ei ole sammunut vieläkään. He sanovat, ei ole mitään eroa, vaikka täydellisyyden siteen, rakkauden tilalle on tullut viha, murhahenki niin kuin Esaulle.

Aikamme maailman papit tekevät Jaakobin synneistä parannusta. Ovatko samat merkit nyt kuin vanhan liiton aikana, että Haakarin pojat ovat hyviä jousimiehiä. Ne ampuvat Jaakobin pilkullisia lampaita, niin on aina vanhurskas joutunut omavanhurskaiden pureskeltavaksi. Kun sielunvihollinen on varastanut synnit, eli pimittänyt omantunnon, ettei se näe omaa raadollisuutta, niin se valvoo Jumalan lasten vioissa.

Katsotaanpa kumman puolella oli Jumala, eikö Hän ollut Jaakobin puolella. Jaakob on paluumatkalla tuolta pakomatkalta, jossa Jumala siunasi hänelle perhettä, niin kuin myös ajallista hyvyyttä. Hänellä palaa rakkaus veljiä kohtaan, ja hän koettaa ajallisillakin lahjoilla lepyttää, vaan mikään ei näytä uuttavan. Vanhurskaalla on yksi turvapaikka, josta apu tulee. Hän huudahtaa Jumalan puoleen, ja niin Herra kuuli hätääntyneen huudon. Kun matkanteko korvessa näytti kokonaan taittuvan, oli vihollisella niin valtava ylivoima, että se tallaa vaikka jalkoihinsa. Näin toivon ja epätoivon vallassa painii Jaakob. Kun Jumalan mies saapuu ja käy painiin Jaakobin kanssa, hänen reitensä murtui ja Jaakob huomaa voimattomuutensa, ja alkaa anoa siunausta. Kun Jumalan mies siunasi Jaakobin, hän sanoi: ei pidä sinua enää kutsuttaman Jaakob vain Israel, sillä sinä olet sotinut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.

OLEMME varmaan joutuneet korpimatkalla painimaan Jumalan kanssa, kun tie on näyttänyt läpipääsemättömältä, ja Herran on tarvinnut murtaa keltä reisi, keltä polvi, että emme unohtaisi voimanlähdettä, se on matkasauvaa, josta vuotaa voima voimattomalle. Näin on tehtävä tämänkin ajan Jumalan lasten matkaa ontuvana, kuten Jaakobkin, turvaten sauvaan.

TARVITSEN nyt kaksi sauvaa päästäkseni liikkeelle, ja ylhäällä olo hyvin rajoitettua. Pyydän sulkeutua Jumalan lasten esirukouksiin.

J. Lepsu
Päivämies 26.4.1967

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 06 Kesä 2012, 06:24 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6936
Paikkakunta: Suomenselkä
Syy ja seuraus


Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys, keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä." ( 1. Joh. 1: 7)

Yllä olevassa Raamatun kohdassa apostoli puhuu uskovaisille käyttäessään sanaa "me". On puhe vaeltamisesta. Tyhmät neitseethän unohtuivat nukkumaan, ja siksi ylkä tuli heille hetkenä, jona he eivät odottaneet. Valvomattomuuden seurauksena heille kuului vastaus: "Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä." (Matt. 25)

Tiedämme, mitä tapahtuu, kun pimeän huoneen ikkunaluukut avataan aurinkoisella ilmalla. Auringonvalo lehahtaa huoneeseen, alkaa näkyä ennen huomaamattomissa ollut pöly, bakteerit kuolevat. Kun ylpeä ja suruton ihmissydän nöyrtyy Jumalan väkevän käden alla, tapahtuu aivan samalla tavalla. Aluksi on kuitenkin poistettava este valon tieltä ja saatava yhteys valon maailmaan. Tiedämmekin, mikä se on, joka meitä erottaa Jumalasta — jopa lähimmäisistäkin.

Onkin kysymys syy ja seuraus -ilmiöstä: "JOS me valkeudessa vaellamme, NIIN meillä on yhteys keskenämme." Laestadius kirjoittaa asiasta näin: "Mikä kristitty se on, joka on niin rakas Vapahtajalle, että hän ottaisi häntä ympäri kaulan ja antaisi hänelle suuta, mutta on yhtä hyvin vihainen Vapahtajan veljille, että hän antaa heille korvapuustin ja pieksää heitä veriin." On myytävä kaikki, mitä omistaa ja ostettava se pelto, jotta saisi omatunto puhtaana omistaa peltoon kätketyn aarteen, jonka iloissaan saa nyt omistaa. Joka ei osta peltoa, vaan haluaa aarteen epärehellisin keinoin, on varas ja ryöväri, armon varas. Herra Jeesus sanookin, (Matt. 6: 33) että on ensin etsittävä Jumalan valtakuntaa ja vasta tämän jälkeen hän kehottaa etsimään hänen vanhurskauttansa.

Kun täten on säädetyssä järjestyksessä tultu elämän lähteille, on lupa uskoa. ja nautita armon murunen iankaikkiseen elämään. Tätä kautta Pyhä Henki kutsuu kristikunnan, jossa hän antaa sinulle ja kaikille uskovaisille joka päivä kaikki synnit anteeksi runsain määrin. (Lutherin 3. uskonkappaleen selityksestä) Ei Herra Saulukselle ilmestyessään armoa vuodattanut, vaan sanoi: "Mutta nouse ja mene kaupunkiin, NIIN sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän." (Apt. 9: 6) Siis KUN meillä on yhteys keskenämme, NIIN Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Tärkeintä on säilyttää rakkaus rauhan yhdyssiteellä (Ef. 4: 3: "pyrkien säilyttämään Hengen yhteyden Hengen yhdyssiteellä"). Kun ikkunaluukut ovat auki, pääsee auringonvalo kuolettamaan ja puhdistamaan ja paljastamaan. Elämä ja autuus on siellä, missä syntien anteeksiantamuskin. Eräs parhaista tuntomerkeistä etsivälle on Jumalan valtakunnan kansalaisten keskinäinen rakkaus. "Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksi saamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän." Amen.

"Kaikki eksynehet lampaat saata kotiin laumaasi,
ettei heitä pedon hampaat raatelisi, surmaisi.
Harhateiltään luokses tuo ne, että yksi lammashuone,
yksi paimen oisi myös. Täytä, Jeesus, armotyös!"


Pertti K. Rasimus
Siionin Lähetyslehti 1963, sivu 71 maaliskuu

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 30 Syys 2013, 21:06 
Poissa
Aurinkotuuli

Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00
Viestit: 1211
Taavetti kirjoitti:
Näin toivon ja epätoivon vallassa painii Jaakob. Kun Jumalan mies saapuu ja käy painiin Jaakobin kanssa, hänen reitensä murtui ja Jaakob huomaa voimattomuutensa, ja alkaa anoa siunausta. Kun Jumalan mies siunasi Jaakobin, hän sanoi: ei pidä sinua enää kutsuttaman Jaakob vain Israel, sillä sinä olet sotinut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.


Jaakobin painista sen verran, että Jaakob paini itse Kristuksen kanssa - sanoo Luther. Painin lopuksi, kun aikamme täällä päättyy, näemme Hänet kasvoista kasvoihin, (1Moos.32:31), kuin näki Jaakob.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 26 Marras 2018, 21:27 
Poissa
Aurinkotuuli

Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00
Viestit: 1211
Taavetti kirjoitti:
Kavahtakaa ahneutta
Herra on antanut Moosekselle määräyksen tappaa ne, jotka ovat lähteneet lämmittelemään vieraille alttareille. Ei ole varaa leikkiä taivaallisten totuuksien kanssa. Pinehas on vieläkin Jumalan majassa. Sanan miekalla se pistää lävitse huoruudenharjoittajat, olkootpa ne hengellisiä tai lihallisia. Se ei suvaitse tuoda muukalaisia vaimoja Jumalan majaan.


Voikohan tuota "Pinehas on vieläkin Jumalan majassa" ajatella niin, että se on sekä hengellisesti että fyysisesti läsnä? Hengellisesti puheen kautta, fyysisesti Pinehas:n jälkeläisenä.


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 26 Marras 2018, 21:27


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 7 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia