Jumalan sanoja
Ja Jumala on eläväksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, jossa te ennen vaelsitte, tämän maailman menon mukaan, sen hengen hallitsijan mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa.
Sillä Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren laupeutensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät eläviksi Kristuksen kanssa, — armosta te olette pelastetut, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostansa, sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä, Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.
Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Jonka Hengen hän runsaasti vuodatti Jeesuksen Kristuksen, meidän Vapahtajamme, kautta, että me hänen armonsa kautta vanhurskaiksi tulisimme, — ei tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sen tähden, ettei mikään liha tule hänen edes sään vanhurskaaksi lain teoista, sillä lain kautta tulee synnintunto!
Missä siis on kerskuminen? Se on suljettu ulos. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskumista, mutta ei Jumalan edessä. Sillä mitä Raamattu sanoo: Aabraham uskoi Jumalaan ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.
(Että Jumalan valvonnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden vaan kutsujan tähden —). Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin ei armo enää olisikaan armo. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta, ja vanhurskaudeksi, ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi niin kuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra", Jer. 23: 6: ”Herra on meidän vanhurskautemme." Joh. 17–21 Jeesus rukoilee opetuslastensa ja kaikkien uskovien puolesta: "[i]Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan, ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että he myös olisivat pyhitetyt totuudessa.[/i]
Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki yhtä olisivat, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.
Room. 4: 25 Herra Jeesus on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden, ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme synniksi teki, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
Koska meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sen kaltainen ylimmäinen pappi meille sopiikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivasta korkeammaksi tullut, jonka ei joka päivä ole tarvis, niin kuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan, sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä, Hebr. 9: 11, kun hän meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkein pyhimpään, ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen.
Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan, hebr. 9: 13. Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka saastaisten päälle vannottuna pyhittää lihan puhtauteen. Kuinka paljon enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta, uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, on puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa.
Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Sen tähden piti hänen kaikessa tulemaan veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.
Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt, ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa. Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden, ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan. ef. 3: 12, jossa meillä uskon kautta häneen on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö. Jeesus sanoo: Minä olen ovi, jos joku minun kauttani menee sisälle, hän pelastuu. Minä olen tie, totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani, Room. 5: 2. Jonka kautta myös me olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. Hän tuli ja, julisti rauhaa teille, jotka kaukana olette, ja rauhaa orjille, jotka läsnä olivat, sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö.
Hebr. 10: 19, 20. Koska meillä siis veljet on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään. Jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on "suuri pappi" Jumalan huoneenhaltija, niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta, ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen.
Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme yhteyteen.
Valvokaamme toinen toistamme, rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Älkäämme jättäkö omaa seurakunnan kokoustamme, vaan kehottakaamme toisiamme sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsutut yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana: opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne, kehottaa apostoli Paavali.
Hanna Pyykkönen
Siionin Lähetyslehti, helmikuu 1957