Hanna Pyykkönen: Jumalan sanoja

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Hanna Pyykkönen: Jumalan sanoja

ViestiKirjoittaja Taavetti » 18 Joulu 2009, 13:40

Jumalan sanoja

Ja Jumala on eläväksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, jossa te ennen vaelsitte, tämän maailman menon mukaan, sen hengen hallitsijan mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa.

Sillä Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren laupeutensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät eläviksi Kristuksen kanssa, — armosta te olette pelastetut, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostansa, sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä, Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.

Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Jonka Hengen hän runsaasti vuodatti Jeesuksen Kristuksen, meidän Vapahtajamme, kautta, että me hänen armonsa kautta vanhurskaiksi tulisimme, — ei tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sen tähden, ettei mikään liha tule hänen edes sään vanhurskaaksi lain teoista, sillä lain kautta tulee synnintunto!

Missä siis on kerskuminen? Se on suljettu ulos. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskumista, mutta ei Jumalan edessä. Sillä mitä Raamattu sanoo: Aabraham uskoi Jumalaan ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.

(Että Jumalan valvonnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden vaan kutsujan tähden —). Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin ei armo enää olisikaan armo. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta, ja vanhurskaudeksi, ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi niin kuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra", Jer. 23: 6: ”Herra on meidän vanhurskautemme." Joh. 17–21 Jeesus rukoilee opetuslastensa ja kaikkien uskovien puolesta: "[i]Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan, ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että he myös olisivat pyhitetyt totuudessa.[/i]

Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki yhtä olisivat, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.

Room. 4: 25 Herra Jeesus on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden, ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme synniksi teki, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.
Koska meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sen kaltainen ylimmäinen pappi meille sopiikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivasta korkeammaksi tullut, jonka ei joka päivä ole tarvis, niin kuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan, sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä, Hebr. 9: 11, kun hän meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkein pyhimpään, ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen.

Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan, hebr. 9: 13. Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka saastaisten päälle vannottuna pyhittää lihan puhtauteen. Kuinka paljon enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta, uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, on puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa.

Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Sen tähden piti hänen kaikessa tulemaan veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.

Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt, ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa. Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden, ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan. ef. 3: 12, jossa meillä uskon kautta häneen on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö. Jeesus sanoo: Minä olen ovi, jos joku minun kauttani menee sisälle, hän pelastuu. Minä olen tie, totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani, Room. 5: 2. Jonka kautta myös me olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. Hän tuli ja, julisti rauhaa teille, jotka kaukana olette, ja rauhaa orjille, jotka läsnä olivat, sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö.

Hebr. 10: 19, 20. Koska meillä siis veljet on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään. Jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on "suuri pappi" Jumalan huoneenhaltija, niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta, ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen.
Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme yhteyteen.

Valvokaamme toinen toistamme, rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Älkäämme jättäkö omaa seurakunnan kokoustamme, vaan kehottakaamme toisiamme sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.

Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsutut yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana: opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne, kehottaa apostoli Paavali.

Hanna Pyykkönen
Siionin Lähetyslehti, helmikuu 1957
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavi » 31 Joulu 2010, 14:17

Jeesus näki fikunapuun


"Ja kuin hän näki fikunapuun tien ohessa, meni hän sen tykö, ja ei löytänyt siinä mitään muuta kuin lehdet ainoastaan: ja hän sanoi sille: älköön ikänä tästäkään edes sinusta hedelmä kasvako. Ja fikunapuu kohta kuivettui. Ja kun opetuslapset sen näkivät, ihmettelivät he, sanoen: kuinka fikunapuu niin kohta kuivettui? Jeesus vastaten sanoi heille: totisesti sanon minä teille: jos teillä olisi usko ja ette epäilisi, niin ette ainoastaan tätä tekisi, mikä fikunapuulle tapahtui, vaan myös jos te sanoisitte tälle vuorelle: siirry, ja kukistu mereen, niin se tapahtuisi." (Matt. 21:19–21)

Jumalan lapsen uskon tie kulkee maan päällä monenlaisten koleikkojen kautta. On murheita uskottomista omaisista ja omasta lihasta, joka on vastahakoinen kuljetettava. Usko tuntuu heikolta, jopa olemattomalta. Usein pelko saavuttaa, että joko olen kadottanut tuon kalliin aarteen. Ilonpäiviäkin on, kun Jumalan lahjavanhurskaus kirkastuu sydämelle armopaisteessa. Kun jaksaisi muistaa, että Jeesus on luvannut olla joka päivä kanssamme, aina maailman loppuun asti. Koko lahjavanhurskaus on armosta, ei siihen meidän omamme kelpaa. Uskon tiellä ovat monet vaarat vaanimassa. Kolme vahvaa vihollista on aina vaanimassa: sielunvihollinen, maailma ja oma liha. Oma liha on vaarallisin, tunnemme sen vastukset, kun pitäisi käydä armoistuimen tykö. Jumalan voima on kuitenkin väkevämpi sielunvihollisen voimaa. Sielunvihollinen pelkää Jumalaa ja vapisee.

Tekstissämme kerrotaan, kuinka Jeesus kulki uskon tietä opetuslastensa kanssa. Samalla tavalla Jeesus kulkee tänä päivänäkin opetuslastensa kanssa henkensä kautta. Jeesus näki fikunapuun, joka oli joutunut tien oheen, se ei ollut enää tiellä, vaan oli joutunut tiepuoleen. Uskon tie on niin vaarallinen, että molemmilla puolilla vaanii hengellinen kuolema: toisella puolella on lihan vapaus, joka on julkista ja jos tätä käy kovin katselemaan, unohtuu oma usko ja jää valvomaan toisten vioissa. Sielunvihollinen niin ovela, että se valvottaa muualla, ettei vain joutuisi omaa sydäntään hoitamaan. Tulee murhe naapurien ja ystävien synneistä, jopa anteeksi annetuistakin.

Kun epäusko saa sydämen vallata, tulee katkera sydän, niin kuin Esaullekin. On vihan ja katkeruuden hengessä vaivattu toisten synneistä. Kohta on siinä luulossa, että itsellä ei ole syntiä, koska Jumalan henki, joka on paennut, ei niitä tuo esille. Tulee hyvin onnistunut kristitty, ei tarvitse kerjätä armoa, ei tarvitse mitään, vaan tulee omillaan toimeen. Usko on kuivunut, ei ole mitään hedelmää. Tämä on sitten tien ohessa olevan fikunapuun, jonka Jeesus näki. Mekin olemme tämän saaneet nähdä pahana lopun aikana. Silloinkin opetuslapset ihmettelivät, että kuinka fikunapuu kohta kuivui. Jeesus puhui tässä myös vuoresta. Hän näki fikunapuun myös vuorena. Vuori on aina kovaa kalliota. Näin mahtava vuori voi tulla, jos synnit jäävät, omalletunnolle ja tulee syntiä synnin päälle ja hyviä töitä, jotka myös ovat syntiä ja yhtä vaarallisia kuin lihan synnit.

Lihan synnit on helppo huomata, mutta kun hengellisesti rikastuu, sitä on vaikea itse huomata. Synti meihin aina tarttuu ja matkan hitaaksi tekee. Usko onkin niin yksinkertainen, että tarvitsee valvoa vain omissa synneissään. Jeesus on silloin valkeutena teillämme. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Jos teillä olisi usko, ja ette epäilisi, niin ette ainoastaan tätä tekisi, mikä fikunapuulle tapahtui, vaan myös jos te sanoisitte tälle vuorelle: siirry ja kukistu mereen, niin se tapahtuisi." Uskon täytyy olla Jumalan Pojan uskoa, joka on elävää uskoa. Jos syntinen katuu syntejänsä, ja Pyhän Hengen omistava pesee hänet Jeesuksen verellä, niin kyllä oman vanhurskauden vuorikin mereen hajoaa. Usein me tässäkin epäilemme. Elävä usko on heikontuntoista. Jeesus sanookin, jos teillä olisi usko, niin kuin sinapin siemen, niin voisitte vuoriakin siirtää. (Matt. 17: 20).

Kun usko on Jumalan Pojan uskoa, sillä voittaa kolme vahvaa vihollista. Kuitenkin Jeesus sanoo, että vaikka teillä olisi kaikki usko, että voisitte vuoretkin siirtää, ei se mitään olisi ilman rakkautta. Hengen hedelmiä ovat usko, toivo ja rakkaus. Rakkaus on suurin niistä. Usko ja rakkaus ovat jatkuvasti koetuksella, mutta kun Jeesuksen veri saa tehdä puhdasta jälkeä, niin kyllä Siioni on rakas, ja siellä on hyvä olla. Tunnemme toiset itseämme paremmiksi uskovaisiksi. Monesti olemme sen kokeneet, kun he Jeesuksen nimeen uskoamme vahvistavat, niin se virvoittuu ja uudistuu. Usko sinäkin, sisareni ja veljeni, joka tunnet uskosi heikoksi, kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä rauhaan, vapauteen ja iloon asti.

Pyydän sulkeutua esirukouksiinne, heikkouskoisin sisarenne,

Anna-Liisa Ylifrantti
Päivämies 29.9.1976
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

Anna-Liisa Ylifrantti: Autuas ihminen

ViestiKirjoittaja Taavi » 21 Tammi 2011, 09:32

Autuas ihminen

Room. 4: 6–8.
MAA JA meri pauhaavat sen peljästyksen tähden, joka maan piiriä on kohtaava. Epäuskoisetkin tunnustavat, että jotakin on tuleva. Jumalan valtakunnassa nautitaan vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Jumalan valtakunnan asukkaat ovat autuaita ihmisiä.

"DAAVID sanoo: Autuas on se ihminen, jolle Jumala vanhurskauden lukee ilman töitä: autuaat ovat ne, joidenka vääryydet ovat anteeksi annetut ja joidenka synnit peitetyt ovat. Autuas on se mies, jolle Jumala ei syntiä lue." (Room. 4: 6 – 8). Emme voi tehdä mitään autuutemme eteen, vaan se annetaan ja lahjoitetaan sulasta armosta, uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.

"EI vanhurskauden töiden kautta, joita me tehneet olemme, vaan laupeutensa kautta hän meidät autuaaksi teki, uuden syntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta." (Tiit. 3: 5). Evankeliumi on Jumalan voima. Uskomme uudistuu evankeliumin kautta. Autuutemme syy on Jeesuksen ansio. Hän on meidän syntimme sovittanut, ja ollut kuuliainen ristin kuolemaan saakka.

"HE tulevat ilman ansiotansa vanhurskaiksi, hänen armostansa, sen lunastuksen kautta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa." (Room. 3: 24). Jumala puhuu lapsillensa hukkumattoman sanansa ja sakramenttiensa kautta. Ihminen ottaa uskolla vastaan evankeliumissa tarjotun vanhurskauden. Usko on Jumalan lahjoittama armolahja, jonka hän on vanhurskauttamisessa saanut. Usko turvaa kokonaan Jumalan armoon ja Jeesuksen ansioon.

Elämme Kristuksessa uskon kautta. Oma lihamme ja veremme ei ole tullut pyhitetyksi, vaan lihan ja hengen välillä on jokapäiväinen riita. Liha sotii henkeä vastaan ja henki lihaa vastaan. Synnistä täytyy vielä surkeasti valittaa, koska se aina tarttuu ja tekee matkan hitaaksi, "sillä minä tiedän, ettei minussa (se on minun lihassani,) mitään hyvää asu. Sillä tahto minulla on, vaan täyttää hyvää, en minä sitä löydä. Sillä hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä. Mutta jos minä teen, jota en minä tahdo, niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu." (Room. 7: 18 — 20).

VAIKKA olemmekin syntisiä, olemme kuitenkin Kristuksessa armahdettuja syntisiä. Jumala lukee meidät Poikansa tähden lapsikseen. "Kunniallisen armonsa kiitokseksi, jonka kautta hän on meitä otollisiksi tehnyt siinä rakkaassa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, nimittäin syntein anteeksiantamus hänen armonsa rikkauden jälkeen." (Ef. 1. 6–7). Vanhurskaaksi tekemisen vaikutus ja hedelmä on yhdistys Kristuksen kanssa. [i]"Pysykää te minussa ja minä teissä. Niin kuin ei oksa taida itsensä hedelmää kantaa, ellei hän viinapuussa kiinni ole, niin ette tekään, jollette minussa pysy" (Joh.15: 4).
[/i]
Meillä on lapsen oikeus. "Mutta niille, jotka hänen ottivat vastaan, antoi hän voiman Jumalan lapseksi tulla, jotka uskoivat hänen nimensä. päälle." (Joh. 1: 12). Meillä on myös uskon kautta rauha. "Että me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta." (Room. 5: 1). Lisäksi on varmaa, että rukouksemme kuullaan.
"Mutta jos joltakin teiltä viisautta puuttuisi, hän anokoon sitä Jumalalta, joka hänelle antaa yksinkertaisesti, ja ei soimaa, jos se hänelle annetaan. Mutta anokaan uskossa epäilemättä, sillä joka epäilee, se on meren aallon kaltainen, joka tuulelta ajetaan ja liikutetaan. Älköön se ihminen luulko jotakin Herralta saavansa." (Jaak: 1: 5- 7).

Uskovaisen sielu on vanhurskaaksi tekeväisestä Jumalan armosta vakuuttunut. "Sillä kaikki Jumalan lupaukset ovat niin hänessä, ja ovat amen hänessä, Jumalan kunniaksi meidän kauttamme." (2. Kor. 1: 20).

Jo täällä ajassa olemme Jumalan armosta autuaita. Kolmiliittoinen vihollisemme on aina vaanimassa meitä. Synnin petoksen kautta se yrittää langettaa meidät pois Jumalan lapseudesta. "Mutta henki sanoo selkeästi, että viimeisillä ajoilla muutamat luopuvat uskosta ja ottavat vaarin viettelevistä hengistä ja perkeleiden opetuksista." (1. Tim: 4: 1). Viimeisten aikojen vaaroista puhuu myös Tim. 3. – Rakkaat sisaret ja veljet, jäämme yksinkertaisesti uskomaan kaikki omat syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Näin varjellumme kaikesta pahasta, ja saamme olla autuaita jo täällä ajassa Jeesuksen ansion tähden.

Vähin sisarenne,
Anna-Liisa Ylifrantti
Päivämies 19.9.1973
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Kesä 2011, 14:40

Alussa oli sana


Alussa oli sana, ja se sana oli Jumalan tykönä ja Jumala oli se Sana. (Joh. 1: 1)

Raamattu antaa tietää Jumalasta muun muassa, että Hänellä on Henki, ja Hän osaa puhua. Jumala ei siis ole mykkä eikä kuollut.

Maailman järkeisuskovaisista jotkut väittävät, että Isä, ja Poika ja Pyhä Henki eivät ole yksi ja sama Jumala. Heidän mielestään on vain yksi Jumala. Poika ja Pyhä Henki ovat vain jonkinlaisia pyhimyksiä. Pyhän Hengen saaneina, Kristuksen kuoleman kautta avatun testamentin omistajina tiedämme, että Jumalamme on kolmiyhteinen. Sen Raamattu meille selvästi todistaa.

"Alussa oli sana ja se Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli se Sana."

Tästä Sanasta Raamattu sanoo: "Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän seassamme, ja me näimme Hänen kunniansa, niin kuin ainoan Pojan kunnian Isästä, täynnä armoa ja totuutta." (Joh. 1: 14). Nyt tässä näemme Jumalan toisen persoonan. Onko tämä sana mikään Jumalasta irrallaan oleva, tai itsestään ja yksin vain jostakin ilmaantunut. Kyllähän puhdas järkikin voi todeta jo ympärillään vallitsevasta elämästäkin, ettei täällä ilmassa leiju irrallaan sanoja, joita ei kukaan olisi puhunut. Sanoja ei ole ilman puhujaa. Näitähän ei taideta toisistaan erottaa. Kuitenkin on täällä jumaluuden toisella persoonalla aivan oma virkansa. " Kaikki ovat sen kautta tehdyt, ja ilman sitä ei ole mitään tehty joka tehty on." (Joh. 1: 3 ).

"Sillä Hänen kauttansa ovat kaikki luodut, jotka taivaassa ja maan päällä ovat, näkyväiset ja näkymättömät, thronit ja herraudet, vallat ja hallitukset: ne ovat kaikki hänen kauttansa ja häneen luodut. Ja Hän on ennen kaikkia ja kaikki ovat Hänessä, ja Hän on ruumiin, nimittäin seurakunnan pää, joka on alku ja esikoinen kuolleista, että hän kaikkein ylitse kävis. Sillä niin kelpasi Isälle, että hänessä kokonainen täydellisyys asuis, ja kaikki olisivat hänen kauttansa hänen itse kanssansa sovitetut. Sekä ne jotka maassa, että ne jotka taivaissa ovat, sillä hän teki verensä kautta ristin päällä rauhan, itse kauttansa." (Kol. 1:16–20).

Kristus ei ole siis mikään "aikansa profeetta", vaan Sana, joka alussa oli Jumalan tykönä, kun Jumala loi suunsa Sanalla kaiken. Sana tuli myös lihaksi, joka on Jumalan ainoa Poika, Jeesus Kristus.

Pyhää Henkeä nämä, edellä mainitut järkeisuskovaiset pitävät vain jonkinlaisena välttämättömyytenä ja Raamatun salaperäisenä hienoutena, joka olisi vasta helluntaina ilmestynyt. Jos Pyhä Henki Jumala olisi syntynyt vasta helluntaina ja Herra Jeesus ajanlaskumme alussa, niin eihän ole ihmeellistä, vaikka nykypäivänä pyritään pitämään pakanoiden jumalia oikeina.

Nyt on kuitenkin, niin kuin Raamattu todistaa: "Alussa oli sana, ja se Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli se Sana." Myöskin` todistaa Raamattu Jumalan Hengestä: "Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.» (1. Moos. 1:21)

Meidän Jumalamme ei ole siis saanut mistään puhumisen lahjaa eli sanaa eikä myöskään henkeään vasta helluntaina, sillä ne ovat alusta lähtien olleet.

Luodessaan ihmisen Raamattu sanoo Jumalan tehneen näin: Ja Herra Jumala teki ihmisen, tomun maasta, ja puhalsi hänen sieraimiinsa elävän hengen, ja tuli ihminen niin y eläväksi sieluksi. Ei ole suinkaan vähäpätöinen Jumalan Henki, kun Hänellä, eli Pyhä Henki Jumalalla on ihminen tehty eläväksi sieluksi.
Pyhän Hengen saaneina ihmisinä tiedämme myös, mikä virka Pyhällä Hengellä on Siionissa, ja myös kuinka moninaiset ovat Hengen lahjat. (1. Kor. 1: l-10).

Kun puhutaan Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä eli kolmiyhteisestä Jumalasta, niin silloinhan puhumme koko Raamatusta ja uskomme perustasta. On siis tärkeätä ottaa koko Raamattu käyttöön, eikä vain joitakin irrallisia tapahtumia, kuten helluntai tai Kristuksen syntymä. Jos tällä tavalla otetaan vain palanen sieltä ja toinen täältä, ja sitten yritetään niitä vielä sitovasti liittää toisiinsa, niin onko ihme, jos nämä ihmisraukat vielä väittävät, ettei helvettiäkään ole olemassa. Selvä on, että tällaisesta uskosta syntyy vain
perkeleen lapsia eikä Jumalan.

Ihanasti psalmista todistaa yhdestä kolmiyhteisestä Jumalasta sanoen: "Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki heidän joukkonsa hänen suunsa hengellä." (Ps. 33:6).

Pysykäämme siis visusti Saara-äidin helmassa ja älkäämme menkö edes kurkistelemaan Jumalan valtakunnan ulkopuolelle, koska sinne on tullut pimeys. Tiedämmehän, miten helposti pimeässä eksyy. Meillä on kolmiyhteinen Jumala, joka meitä varjelee kaikilta opin eksytyksiltäkin, kunhan vain olemme Hänelle kuuliaiset. Pankaamme siis pois kaikki epäilyksetkin, mitä maailma saa pauhullaan aikaan, ja uskokaamme kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jumalan rauhan terveisin,
Ritva L. Luukkanen
Päivämies 25.5.1966
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavi » 14 Marras 2012, 20:10

"Rakastaa Jumalaa on kaikkein kaunein viisaus"


Rakastaa Jumalaa ei ole vähäpätöinen eikä yksinkertainen asia. Uskottomatkin sanovat Jumalaa rakastavansa, samoin kaikki hengelliset. Mutta Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä he eivät tiedä, eivätkä osaa selittää. Jeesuksessa asuu koko jumaluuden täydellisyys. Nyt lopun ajalla henkivallat riehuvat julmasti. Jumalan lapsikin pelkää, joko nuo pienen uskon purteni kaatavat. Mutta Jumalan lapsi on erillään näistä henkivalioista. Jumalan sana todistaakin alusta loppuun asti, kuinka Jumala varjelee oman valtakuntansa. Hän sanoo: minä nostan, kannan ja vien perille.

Rakastaa Jumalaa yli kaiken on ensimmäinen ja suurin käsky. Rikas nuorukainen kysyi Jeesukselta, mikä on suurin käsky. Jeesus vastasi: rakasta Jumalaa yli kaiken ja toinen on tämän vertainen: rakasta lähimmäistäsi niin kuin sinuas. Jumalan lapsina tiedämme, ettei ihminen voi Jumalaa muuten rakastaa kuin että Jumala ensin rakastaa ihmistä. Hän kutsuu valittunsa uuden syntymän kautta valtakuntaansa. Lapsuuden uskovaiset hän saman evankeliumin: kautta vahvistaa ja varjelee."Mutta me tiedämme niille, jotka Jumalaa rakastavat, kaikki kappaleet parhaaksi kääntyvän, niille, jotka aivoituksen jälkeen kutsutut ovat. Sillä jotka hän on katsonut edes, ne hän on Poikansa kuvan kaltaiseksi säätänyt, että hän olisi esikoinen monen veljen keskellä." (Room. 8: 28 – 29).

Jumalan lapset ovat saaneet syntyä Jumalan Hengessä Pyhän Hengen kautta. Rakkaus on saatu syntymälahjana. Maailmakin tunnustaa, että kyllä ne ovat kaikki samanlaisia ja sukulaisia keskenään. Nyt lopun ajalla tulee keskinäinen rakkaus koetukselle sielunvihollisen kavaluuden tähden. "Mutta joka sydämet tutkii, hän tietää, mitä Hengen mielessä on, sillä hän rukoilee pyhäin edestä Jumalan tahdon jälkeen." (Room. 8: 27). Kun Jumalan lapsi on Jeesuksen veren voimasta kilvoitellut hyvälle omalletunnolle ja nauttii Jumalan rauhaa, niin sielunvihollinen ei anna rauhaa, vaan se tulee kehumaan, että kyllä sinä nyt olet viisas ja tiedät kaikki. Sinä ymmärrät kyllä nämä Jumalan valtakunnan asiat. Vaikka teet vähän syntiäkin, niin sinä erotat pahan hyvästä. Mutta kuinkahan se on tuon sisaren tai veljen laita, onkohan tuokaan nyt aivan oikein. Näin vihollinen näyttelee kaikkia, ettei joutaisi omia asioitaan ajattelemaan. Ja jos sitä alkaa kuunnella, niin näkee kohta kaikkea mitä haluaakin nähdä toisista sisarista ja veljistä. Sitten jos vielä menee toisille puhumaan toisten vioista, niin on sielunvihollinen saanut hyvän alun ja niin ihminen alkaa nousta temppelin harjaile. On onnistunut omassa mielessään ja katselee toisten vikoja. Sieltä on vaikea tulla alas köyhän ja viallisen paikalle. Mutta me saamme muistaa, että Jeesus kävi viattomana temppelin harjallakin,että me saisimme hänen verisiä jalanjälkiään myöten tulla sieltä alas. Tässä oli sielunvihollinen Jeesustakin neuvomassa, että heittäydy alas, ja kehtasi vielä sanoa, ettet jalkaasi kiveen loukkaa. Kyllä se lihalliseen jalkaan koskee, kun täytyy lähteä jälkiään myöten tulemaan. Mutta muuta tietä ei ole, sielunvihollisen neuvo on väärä. Rakkaus ei muuten korjaannu. Jumalan armo riittää. Armossa on varaa ja veressä on voimaa. Jumala on niin suuren uhrin antanut syntiemme edestä, että oman viattoman Poikansa. Ei Jumala halua syntisen kuolemaa, vaan että kaikki itsensä parannukseen kääntäisivät.

"Pane minua niin kuin sinetti sydämeesi ja niin kuin sinetti käsivarteesi, sillä rakkaus on väkevä niin kuin kuolema ja kiivaus on vahva niin kuin helvetti, hänen hiilensä hehkuvat ja ovat Herran tuli." (Kork. v. 8: 6). (Laulujen laulu)

Uskomme omat syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä, niin säilymme Jumalan rakkaudessa.

Vähin sisarenne Anna-Liisa Ylifrantti
Päivämies 23.11.1977
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

Re: Hanna Pyykkönen: Jumalan sanoja

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Marras 2013, 17:26

Yljän puvussa


"Oi Jumalan, Kuink' iloitsen, Sinulta puvun sain, Se sopii mulle taivaaseen, johonka matkustan."

On se, kuulkaa rakkaat veljet ja sisaret, Jumalan suurta rakkautta ja armoa, että saamme olla Hänen armovaltakunnassaan kansalaisina. Meistä pidetään täällä hyvää huolta. Meidät on vaatetettu Yljän puvulla, Herran Jeesuksen lahjavanhurskaudella.

On meitä, rakkaat nuoret Jumalan lapset, tämä maailma houkuttelemassa vaikka, millä keinoilla pois Jumalan valtakunnasta.
Ovat televisiot tarjoamassa tämän maailman elokuvia ja näytöskappaleita Jumalan lasten katseltavaksi. On muotivirtauksien tulva vetämässä maailmallisuuteen. Sielunvihollinen saarnaa, ettei se haittaa, jos elää muodin mukaan, ei sitä tarvitse olla niin vanhanaikainen, ei se niin nuukaa ole jos nuoret tytöt vähän maalailevatkin ja hoitavat ulkonaista kauneuttaan.

Meillä Jumalan lapsilta on halu taistella maailman houkutuksia ja syntiä vastaan. Meille riittää Herran Jeesuksen verikauneus. Saamme uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki kiusaukset ja matkanviat anteeksi ja olla turvattuina. Meille riittää, että meitä on puettu täältä armovaltakunnassa Yljän pukuun. Siihen pukuun, jonka Herra, Jeesus on valmistanut ahtaissa kangaspuissa Golgatan keskimmäisellä ristillä. Se puku on aina muodissa. Se ei vanhene ja se on aina uusi.

Muistathan, veljeni ja sisareni, kun meidät tuhlaajalapset siunattiin Herran Siionista syntien anteeksiantamuksella, verisellä evankeliumilla, meidän nimemme kirjoitettiin elämän kirjaan. Silloin meitä puettiin Jumalan Pojan vanhurskauden hameella, sillä hameella, jolla ainoastaan kelvataan Karitsan häihin.

Sinuakin, epäuskoinen ystävä, kutsutaan vielä Jumalan valtakuntaan. Sinutkin tahdotaan pukea parhaisiin vaatteisiin siinä evankeliumissa, joka julistetaan Pyhän Hengen viran kautta Jumalan valtakunnasta. Tee parannus ennen kuin on myöhäistä.
Tahtoisin sanoa sinulle, joka kannat omavanhurskauden hametta. Ihmisten mielestä se on kyllä kaunis ja ihailtava, mutta kun se on omatekoinen, niin se on Jumalan kasvojen edessä niin kuin saastainen vaate. Sekin on riisuttava pois täällä armon ajassa ja ansiottomana armosta otettava uskolla vastaan Jumalan Pojan valmistama hääpuku, päästäkseen Karitsan häihin.

On armojen armo, että minäkin syntisistä suurin, saan olla Jumalan joukon kanssa matkaa tekemässä ja olla omistamassa Yljän valmistamaa hääpukua, jolla kerran kelvataan niihin häihin, joilla on alku mutta ei loppua.
Täällä korpitaipaleella synti aina tarttuu ja hääpuku likaantuu ja tekee matkan hitaaksi. Tuntuu monesti, että kostunko koskaan perille, kun matkan teko onnistuu niin huonosti.

Siionissa on vielä avoimet lähteet syntiä ja saastaisuutta vastaan. Ahkeroidaan, rakkaat, vielä käydä pesulähteelle puhdistamaan häävaatteita Karitsan veressä. Uskotaan Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä kaikki matkanviat anteeksi rauhaan, vapauteen ja iloon asti.
Autuaita ovat ne, jotka ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. "Sen tähden mahdollinen, olen häihin Karitsan, kun on pesty vaatteheni Valkeaksi verellä. Niin en pelkää tuomiolla, kun oon Yjän puvussa, nimeni on kirjoitettu elävitten kirjassa..."

Lukekaa tämä puuttuva kirje anteeksiantamuksella. Pyydän sulkeutua Jumalan lasten esirukouksiin. Jumalan rauhaan! Vähin sisarenne,

Hilkka Annala
Päivämies 3.11.1965
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Anna-Liisa Ylifrantti: Autuas ihminen

ViestiKirjoittaja Taavi » 18 Marras 2014, 21:00

Armokin armosta


Maan päällä on kahdenlaisia ihmisiä: armahdettuja syntisiä ja armahtamattomia syntisiä. Armahtamattomat ovat niitä, joille ei ole Jumalan armo kelvannut, vaikka se onkin tarkoitettu kaikille ihmisille. Jumala ei halua syntisen kuolemaa. On omavanhurskaita ja eriseuraisia, jotka eivät sydämen ylpeydessään voi nöyrtyä pienen paikalle.
"Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niin kuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan. Sen tähden, joka itsensä alentaa niin kuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa." (Matt. 18: 3-4). Taivasten ovi on ahdas, siitä ei voi tulla omien tavaroiden kanssa sisälle. Taivasten ovi on Herra Jeesus ja Hänessä ovat kaikki kunnian tarvittavat tavarat. Saamme heittää armon mereen kaikki omat varusteemme. Meidän pelastuksemme on yksin Jumalan teko Kristuksessa.
Armahdettuja ovat ne, joille on kallis Jumalan lahja kelvannut. He ovat syntyneet elävästä Jumalan sanan siemenestä Pyhässä Hengessä. Vanhurskauttamisessa olemme saaneet lahjaksi uskon, joka on ensimmäinen armolahja ja uskolla saamme tarttua kiinni ja pysyä Jeesuksen valmistamassa lahjavanhurskaudessa ja armossa. Uskon tunnemme aina heikoksi, koska se joutuu asumaan niin hatarassa majassa. Mutta me saamme lahjaksi aina uutta tulta. Kaikkitietävä Jumala on nähnyt armovalittunsa jo ennen kuin maa ja taivas oli luotu. Armovalitsemus on tapahtunut jo iankaikkisuudessa. Emme voi itse tehdä mitään tullaksemme autuaiksi. Vaikka oman vanhurskauden viettelijät kuiskaavatkin, että pitäisi olla jotakin hyvää. Kokonainen armo tulee Kristukselta. "Niin kuin Hän meitä on sen kautta valinnut, ennen kuin maailman perustus laskettu oli, että me olisimme pyhät ja laittamattomat rakkaudessa hänen edessänsä.” (Eph. 1: 4).

Pelastuksen tie on Jeesuksen tie meidän luoksemme. "Joka meitä on autuaiksi tehnyt ja pyhälle kutsumiselle kutsunut, ei meidän töidemme jälkeen, vaan aivoituksensa ja armonsa jälkeen, joka meille Kristuksessa ennen iankaikkisia aikoja annettu on." (2. Tim. 1: 9). Armosta tulee vanhurskaus Kristuksessa. "He tulevat ilman ansiotansa vanhurskaiksi, hänen armostansa, sen lunastuksen kautta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa." (Room. 3: 24). "Sillä armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teistänne, Jumalan lahja se on, ei töistä, ettei yksikään kerskaisi." (Eph. 2: 8-9). Kokonaisessa Jumalan armossa saamme uskoa mitättömänä, tyhmänä ja suurimpana syntisenä ja köyhänä Jeesuksen vanhurskauden omaksi vanhurskaudeksemme. Olemme saaneet Hänen täydellisyydestänsä ja armonkin armosta.

Kristuksen kautta käydään armoon. "Jonka kautta myös meillä on tykökäymys uskossa tähän armoon, jossa me seisomme ja kerskaamme Jumalan kunnian toivosta." (Room. 5: 2). Armo on suurempi kuin synti. Vaikka olisi kuinka suuri tai pieni synti, niin Jumalan armo on sitä suurempi. ”Että niin kuin synti on vallinnut kuoleman, niin on myös armo vallitseva vanhurskauden kautta iankaikkiseen elämään, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta." (Room. 5: 21). Emme kuitenkaan syntiä tee, että armo tulisi suuremmaksi: "Mitäs siis meidän pitää sanoman? Pitääkö meidän vielä synnissä oleman, että armo suuremmaksi tulisi? Pois se! Me, jotka synnille kuolleet olemme, kuinkas meidän pitäis siinä elämän?" (Room. 6: 1-2). Eikä sen tähden, ettemme ole lain, vaan armon alla. "Sillä ei synnin pidä teiltä vallitseman, ettette ole lain, vaan armon alla. Kuinkas siis? Pitääkö meidän syntiä tekemän, ettemme ole lain alla, vaan armon. Pois se!" (Room. 6: 14 – 15) Jeesus on lain loppu jokaiselle uskovaiselle autuudeksi. Jeesus on täyttänyt lain meidän, edestämme. "Mutta koska aika oli täytetty, lähetti Jumalan Poikansa, syntyneen vaimosta, lain alaiseksi tehdyn. Että hän ne, jotka lain alaiset olivat, lunastaisi, että me hänen lapsiksensa luettaisiin. Mutta ettäs te olette lapset, lähetti Jumala Poikansa Hengen teidän sydämiinne, joka huutaa: Abba, rakas isä! Niin ei silleen ole orja, vaan poika, mutta jos poika, niin myös Jumalan perillinen Kristuksen kautta. (Gal. 4: 4-7).

"Sillä niin kuin yhden ihmisen kuulemattomuuden tähden monta ovat syntisiksi tulleet, niin myös monta tulivat yhden kuuliaisuuden tähden vanhurskaiksi" (Room. 5: 19). Jumalan armo tekee meille lain rakkaaksi. "Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat ja ei he itsiänsä loukkaa." (Ps. 119: 165).

Apostolin kautta sanotaan: niin ei siellä enempi syntiä ole, ei myös laki ole silleen meitä vastaan, vaan se on meidän puolellamme. Tämä on oikea vapaus synnistä ja laista. Nytkin luetaan Moosesta. Mutta me Siionin asuvaiset iloitsemme Kuninkaan armosta ja rakkaudesta, kun hän ryöstää vangit väkevältä haarniskoidulta vaatijalta, eikä vie hirmuisen ilman eikä jyrisevän, suitsevaisen vuoren synkeyteen, vaan nostaa, kantaa ja pelastaa valtakunnassaan. Uskomme, sisaret ja veljet rakkaat, kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä niin säilymme armovaltakunnassa pienenä lapsena.

Vähin sisarenne
Anna-Liisa Ylifrantti
Päivämies 25.7.1973
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

Re: Anna-Liisa Ylifrantti: Autuas ihminen

ViestiKirjoittaja Taavetti » 19 Marras 2018, 10:46

Vaivassa ja valtakunnassa

Jumala on asettanut oman valtakuntansa maan päälle ja tässä valtakunnassa asuvat Jumalan omat lapset. He eivät ole maailmasta, vaikka he asuvat maailmassa. Olemme taivaasta ` kotoisin, olemme hengen kautta saaneet syntyä eläviksi lapsiksi, Hengen pyhittämisen kautta kuuliaisuuteen ja Jeesuksen veren priiskoittamiseen. Sen tähden maailman lapset eivät meitä tunne. Jumala on meille evankeliuminsa kautta lahjoittanut hukkumattoman sanansa, josta saamme hengen silmillä katsella omaa uskoamme ja entisten pyhien vaellusta, kuinka hekin olivat vieraita ja muukalaisia tässä maassa.
Jumalan lapset joutuvat kärsimään monenlaista vaivaa, pilkkaa ja ahdistusta, kun kaikki muutetaan maailman taholta. Jumalan lapsilla on aina sama meno, Jumala ei muuta järjestystään. Nuoret äidit joutuvat suureen ahdistukseen, mutta hekin voittavat Jumalan voiman avulla. Jeesus lupasi kerran Isälleen, että mielelläni minä teen sinun tahtosi, Isä rakas. Tässä on se voima, että mekin teemme Isän tahdon mielellämme Jumalan Hengen puolesta. Oma lihamme ja veremme ei tee Jumalan tahtoa mielellään, vaan se on aina sodassa ja vastustamassa, Evankeliumi on Jumalan voima. Jumala on itse asettanut meille monenlaista ristiä, ahdistusta ja vastoinkäymisiä, koska olemme tässä maailmassa ja unohtaisimme pian Jumalan Isä. Monta kertaa luulemme ristin alla, että Isä on meidät unohtanut, emmekä aina jaksa käsittää sitä taivaan Isän rakkaudeksi. Jos ei olisi yhtään syntiä, ei olisi yhtään ristiäkään.
"Sen tähden älä mitään pelkää, sinä Jakob, minun palvelijani, sanoo Herra, sillä minä olen sinun tykönäs; sillä minä lopetan kaikki pakanat, kuhunka minä olen sinut ajanut; mutta en minä sinua lopeta, vaan tahdon kurittaa sinua kohtuudella, ja en sinua peräti. rankaisematta pidä." (Jer. 46: 28).
Emme tahdo ymmärtää vastoinkäymisiä, mutta ne on Jumala pannut meille hyödyksi. "Vaan kuin me tuomitaan, niin me Herralta kuritetaan, ettemme maailman kanssa kadotettaisi." (1. Kor. 11: 32).
Ristin alla opimme tuntemaan Jumalaa, se kurittaa meitä parannukseen, vaikuttaa ikävän taivaallisten perään, pakottaa Jumalan tykö, sen kautta tullaan koetelluksi. Tämä maailma näkyy halpana ja Jumala ja Jumalan lapset rakkaina. "Minun rakkaani! älkäät oudoksuko sitä hellettä, joka teille tapahtuu, että teitä koetellaan niin kuin teille jotakin outoa tapahtuisi." (1. Piet. 4: 12). Kärsimisen kautta käymme kunniaan. Jos me olemme lapset, niin me olemme myös perilliset, nimittäin Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset: jos me muutoin ynnä kärsimme, että me ynnä hänen kanssansa kunniaan tulisimme. Sillä siksi minä sen pidän, ettei tämän ajan vaivat ole sen kunnian vertaa, joka meille ilmoitetaan." (Room. 8: 17 – 18). Kristuksella on ristin kantajia kohtaan kärsivällinen sydän. Me saamme uskossa katsella rakasta Vapahtajamme. Hän antoi meitän tähtemme ristin. Jumala on valmis lohduttamaan ja virvoittamaan meitä vastoinkäymisissämme. "Että siis meillä suuri ylimmäinen Pappi on, Jeesus Jumalan Poika, joka taivaisiin mennyt on, niin pysykäämme siinä tunnustuksessa. Sillä si meillä ole se ylimmäinen pappi, joka ei taida meidän heikkouttamme armahtaa, vaan se, joka kaikissa kiusattu on, niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Sen tähden käykäämme edes uskalluksella armoistuimen tykö, että me laupeuden saisimme ja löytäisimme armon, kuin me apua tarvitsemme." (Hebr: 4: 14 – 16).
Jumala ei pane suurempaa kuormaa kuin jaksamme kantaa, ei Jumala anna kiusata ketään yli voimien. "Eipä yksikään kiusaus ole teitä käsittänyt, vaan inhimillinen. Mutta Jumala on uskollinen, joka ei salli teitä kiusattaa ylitse teidän voimainne; vaan hän tekee myös kiusauksesta lopun, että te sen voisitte kärsiä. (1.Kor. 10: 13)
Kärsikäämme ristiä ja pilkkaa Kristuksen tähden ja iloitkaamme ristikin alla. "Vaan iloitkaat," että te Kristuksen kanssa kärsitte ja riemuitsisitte. Autuaat olette te, jos teitä Kristuksen tähden pilkataan, sillä joka on kunnian ja Jumalan Henki, lepää teidän päällänne. Heiltä hän pilkataan, vaan teiltä hän kunnioitetaan. Älköön yksikään teistä kärsikö niin kuin murhaaja, eli varas, taikka pahantekijä, eli niin kuin se, joka toisen virkaan rupee. Mutta jos hän kärsii niin kuin kristitty, älköön hävetkö, vaan kiittäkään Jumalaa sen asian tähden. Sillä aika on, että tuomion pitää Jumalan huoneesta alkaman. Mutta jos se ensin meistä alkaa, minkäs lopun ne saavat, jotka ei Jumalan evankeliumia usko? Ja jos hurskas tuskalla vapaaksi tulee, kussa sitte jumalaton ja syntinen näkyy? Sen tähden ne, jotka Jumalan tahdon jälkeen kärsivät, antakoon sielunsa niin kuin uskolliselle Luojalle hyvissä töissä." (1. Piet. 4: 13 – 19)
"Loppuun asti hoida kanna,
Riisu risti, kruunu anna."

Rakkaat sisaret ja veljet, uskomme kaikki kuormamme ja syntimme anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sydänveressä rauhaan, vapauteen ja iloon saakka.
Vähin sisarenne vaivassa ja valtakunnassa.
Anna-Liisa Ylifrantti
Päivämies 1.8.1973


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 19 Marras 2018, 10:46
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron