Kirjoittaja nuusku » 18 Tammi 2009, 01:59
Mopille oli tuotu arvokas vanha leike nykyäänkin ajankohtaisista asioista, joten ajattelin sen laittaa tänne vlfoorumillekin. Puhuttelevaa saarnaa.
Jumalan valtakunnan asuminen ja ajan merkit.
Päivämies no 18, 3.5.1978
Kun tässä maailmassa eletään ajan iltaa, niin tulevat esille myös illan merkit. Monet asiat saavat uuden sisällön, ja entisyydestä poikkeavia muotoja, jotka kertovat siitä, että ajan ilta on käsissä. Ne nähdään vain Jumalan sanan valossa ja tajuamalla ajan merkit oikein.
Yksi asia, joka ei muutu ja joka ei saakaan muuttua ajan vaiheitten ja vaihteluitten mukana, on syntisen vanhurskaus. Apostoli kirjoittaa siitä Hebr.13: 8—6. "Jeesus Kristus sama eilen ja tänäpänä ja myös ijankaikkisesti. Älkööt antako vietellä teitänne moninaisilla ja muukalaisilla opetuksilla, sillä se on hyvä, että sydän vahvistuu armolla ja ei ruualla, joista ei ne mitään hyötyneet, jotka niissä vaelsivat." Vanhurskaiksi tullaan vain yksin uskosta, Jumalan armosta, ei tekojen kautta, vaikka ne olisivat kuinka hyviä ja kauniita niinkuin Korneliuksen työt. Hän jakoi almuja, auttoi köyhiä, rukoili alati Jumalaa, ja kasvatti Jumalan pelkoon vielä perheväkensä. Autuaiksi tullaan uskomalla: "Mutta joka ei työtä tee, vaan uskoo sen päälle, joka jumalattoman vanhurskaaksi tekee, hänen uskonsa luetaan hänelle vanhurskaudeksi. Niinkuin myös Davit sanoo: autuus on sen ihmisen, jolle Jumala vanhurskauden lukee ilman töitä: Autuaat ovat ne, joidenka vääryydet ovat anteeksi annetut, ja joidenka synnit peitetyt ovat". Room. 4: 5—1.
Kun Jumala herättää syntisen kuoleman unesta, on ensimmäinen toteamus heränneellä, minä hukun, en päämiesten, ei kansan, ei vanhempieni, eikä lasteni, vaan omien veriruskeitten syntieni vuoksi. Tällainen hätääntynyt, ja itsensä tuominnut saa kuulla äänen suloisen Jumalan lapsilta: ei sinun tarvitse kuolla ja hukkua, vaan saat elää ja uskoa Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä syntisi anteeksi hänen ansionsa tähden. Vaikka yksin olisit kaikki maailman synnit tehnyt. "Armo kuuluu sulle juuri, Sulle raukka, kurjinkin, Vaikka rintaas tuska suuri Kalvaa liekein polttavin, Kaikkein synnit Jeesus kantoi, Kaikkein tähden itsens' antoi ristiin, kärsimyksihin." VK. 68: 5.
Kun tämä aukenee uskoksi sydämelle, niin siitä käsittää tunnolleen yliymmärryksen käyvän Jumalan rauhan, levon ja puhtauden. Niinkuin sanotaan pakanoistakin: "Ja ei tehnyt yhtään eroitusta meidän ja heidän välillänsä, puhdistain uskolla heidän sydämensä." Ap. t. 15: 9. Ja itse elämän Herra lausuu: "Te olette nyt puhtaat, sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" Joh. 15: 3. Ihmiselle saa saarnata taivaasta lähetettyä evankeliumi, "Jota enkelit nähdä himoitsevat", ja "joka on Jumalan voima, jokaiselle uskovalle vanhurskaudeksi", vaikka jokaisella vieraan maan askeleella ja siitä ei kuulija rikastu, jos ei usko. Tilanne on sama kuin, jos nälkäinen istuisi hyvin katetun ruokapöydän ääressä, mutta ei suostuisi syömään, niin siihenkin saattaa nälkään kuolla.
Ei suotta sano oppi-isämme Luther tärkeänä asiana: "Että emme epäile, vaan uskomme vakaasti, että synnit ovat tämän päästön kautta Jumalan tykönä taivaassa anteeksi annetut. Kun näin on päästy asukkaiksi Jumalan valtakuntaan, ollaan taivas-kelpoisia. "Että me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herran Jeesuksen Kristuksen kautta. Room. 5: 1.
ASUMINEN JA HOITO VALTAKUNNAN LAPSENA
Kun Jumala on auttanut jumalattoman uskomaan suuresta armosta syntinsä anteeksi ja täysihoitoon lastensa valtakuntaan, niin herää kysymys: miten tästä eteenpäin?. Mihin pannaan ne tunnolle kertyneet nimelliset asiat, jotka pyörivät kuin kerä auringon edessä? Onneksi ei olla umpikujassa, vaikka tunto olisi sairas uskottomuuden ajan synneistä, tai vielä matkalla tulleista vahingoista ja lankeemuksista, sillä Jumalan sana opettaa: "Jos joku sairastaa teidän seassanne, hän kutsukaan tykönsä seurakunnan papit ja ne rukoilkaan hänen edestänsä, voidellen häntä öljyllä Herran nimeen. Ja uskon rukous parantaa sairaan, ja Herra ojentaa hänen, ja jos hän on syntiä tehnyt, niin ne hänelle anteeksi annetaan. Tunnustakaat toinen toisellenne teidän rikkomuksenne ja rukoilkaat toinen toisenne edestä, että te terveeksi tulisitte. Vanhurskaan rukous voi paljon, koska se totinen on. ". Jaak. 5: 14—16. Jos teot on sellaisia, että niillä ei ole seurakuntaa loukattu tai pahennettu, niin silloin riittää, kun kertoo asioistaan jollekin Jumalan lapselle, jolle voi tuntonsa avata ja johon luottaa (Jumalan lapset ovat niitä seurakunnan pappeja, joita käsketään luoksensa kutsumaan). Ja kun Pyhän Hengen saanut ihminen antaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja Veressä, niin tämä on se voide, jolla käsketään tunnolta sairas voitelemaan Herran nimeen. Ja kun syntinen uskoo, että synnit on anteeksi maassa ja taivaassa, niin jo parani sairas tunto.
Jos taas jonkun pahennukset ovat sellaisia, että niillä on muun lisäksi pahennettu seurakuntaa ja saatettu Israelin viholliset Jumalaa pilkkaamaan, niin parannus tarvitsee olla yhtä laaja kuin pahennus. Julkisesta pahennuksesta myös julkinen parannus. Ei Jumalan valtakunnassa vaadita kaikista asioista julkirippiä, niinkuin epäuskoisten kirjoissa siitä väärä kuva annetaan. Julkirippi kuuluu vanhaan Narvalaisuuteen, joka on eronnut uusheräyksestä 1908. Sitten vielä sana rippi-isälle ja -äidille. Jos luoksesi tulee tunnolta vaivattu ja haluaa puhua asioistaan, muista, että rippisalaisuus on ehdoton, sitä ei puhuta edes aviopuolisoitten kesken.
Rippisalaisuutta ei vaadita julkaisemaan edes maallisessa oikeusistuimessakaan. Sitten voi nousta kysymys, miksi nykyään puhutaan niin paljon väärästä hengestä. Ollaanko menossa jotenkin uusille urille Jumalan valtakunnassa? Eikö ole muuta syntiä, kuin hengen saastaa? Ja peittyykö tämän taakse, kun tehdään kuivasta tai hempeästä hengestä parannus, kaikki korjausta vaativat asiat, myös lihan saasta? Tähän voisimme vastata: ei peity. Ja on olemassa muutakin syntiä, josta Paavali kirjoittaa: 2. Kor. 7: 1. "Että meillä nyt senkaltaiset lupaukset ovat, minun rakkaani, puhdistakaamme siis itsemme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta täyttäen pyhyyttä Jumalan pelvossa.". Mutta jos henki on saastunut maailman hengellä, on tultu pehmeiksi syntiä vastaan, tai kiivaudessa kuivattu itsensä, on tästä seurauksena, että vikaa haetaan muualta, valvotaan toisten asioissa eikä nähdä omia vikoja. Ja jos niistä osa nähdäänkin, ei ole voimaa käydä parannukseen. Mutta kun pilalle mennyt puu ensin korjataan siitä, mikä sen perusvika oli, niin hyvä puu alkaa kasvaa parannuksen soveliaita hedelmiä. Korjataan välirikot ihmisten kanssa, oiotaan pienetkin vääryydet, joita matkalla on tullut. Valheen synnistäkin tehdään parannus ja Siioniin palautuu ja jää niin suloinen rauha, että ei koiran kieli värähdä.
Mutta jos henki on väärä, ei tule rauhaa, vaikka nimellisistä vioista tehdään parannus. Kohta on entinen rauhattomuus vallan päällä, kun juuret jäi. Ei auta, vaikka pensas pantiin maan rajasta poikki, kohta on uusi pehko tilalla, entistä ehompi. Ja entistä pahempi epäluulojen ilmapiiri jäytää Jumalan lasten yhteistä rauhaa ja rakkautta. Oikeasta hengestä ja sen "mukana tulleesta rakkaudesta on kirjoitettu: "Rakkaus on kärsivällinen ja laupias., Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu: Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele, Ei hän vääryydestä iloitse, mutta hän iloitsee totuudesta. Kaikki hän peittää, kaikki hän uskoo, kaikki hän toivoo, kaikki hän kärsii, l Kor. 13: 4—7. Mutta kun on väärä henki, se ei usko totuutta, mutta kaikki huhut ja valheet, luottamusta ei ole mihinkään muuhun kuin omaan viisauteen ja tietoihinsa. Kaikki oikea näyttää väärältä ja väärä oikealta. Pelko ja kauhea vauhkoontuminen valtaa mielen ja alkaa tuntua, että asiat ovat sellaisessa umpikujassa, että Jumalakaan ei pysty saamaan niitä oikeaan päiväjärjestykseen. Tulee kauhea hosuminen, jossa uuvuttaa itsensä, kun etsii samanmielisiä, joilta saisi tukea ajatuksilleen ja toiminnalleen.
HEMPEÄ HENKI
Tänä aikana on moni kuullut puhuttavan hempeästä ja kuivasta hengestä ja jäänyt rauhattomana kyselemään: mitä tämä on. Puhuuko Raamattu mitään näistä asioista? Kun patriarkka Jakob pitää viimeiset seurat pojillensa siunaten jokaista vuorollaan ja puhuen tulevista tapahtumista, niin tässä yhteydessä ilmenee hempeys ja kuivuus. "Tulkaa! kokoon ja kuulkaat, te Jakobin lapset, kuulkaa teidän isäänne Israelia. Ruuben, sinä olet minun esikoiseni, minun voimani, ja väkevyyteni alku, ylimmäinen kunniassa, ja ylimmäinen vallassa. Hempeä niinkuin vesi, ei sinun pidä ylimmäinen oleman, sillä sinä astuit isäs vuoteeseen: silloin sinä saastutit sen, hän nousi minun vuoteeltani. 1. Moos. 49: 2-4.
Ruuben, jonka olisi lain mukaan pitänyt olla veljiensä herra ja käskijä, menetti hempeytensä vuoksi esikoisuutensa oikeuden, eikä pysynyt ylimmäisenä vallassa ja kunniassa. Ei saa Jumalan huonetta hallita, eikä kanna korkeinta kunniaa, joka on Jumalan kunnia. Ja syy näihin menetyksiin on siinä, että hän suosi syntiä ja eli niissä. Eikä kenellekään synnin suosijalle tai siinä eläjälle ole hyvin käynyt. Kun ylimmäinen pappi Eli tiesi poikainsa jumalattomuuden, eikä noussut sitä vastaan, hän sai rankaistuksen ja onnettomuuden. "Ja Herra sanoi Samuelille: katso, minä teen yhden asian Israelissa, niin että sen molemmat korvat pitää soimaan, joka sen kuulee. Sinä päivänä tuotan minä Elille kaikki ne, mitkä minä hänen huonettansa vastaan puhunut olen, minä alan ja päätän sen. Ja minä tahdon tehdä hänelle tiettäväksi, että minä olen Tuomari hänen huoneellensa ijankaikkisesti sen pahan työn tähden, että hän tiesi poikainsa hapiällisesti itsensä käyttäneen, ja ei kertaakaan vihaisesti katsonut heidän päällensä. Sentähden olen minä vannonut Elin huoneelle, että tämä Elin huoneen pahateko ei pidä lepytettämän uhrilla, eikä ruokauhrilla ijankaikkisesti" 1. Sam. 3: 11—14. Näistä kahdesta vanhan liiton matkaajasta, Ruubenista ja Elistä, löytyy hempeä henki. Ruben eli synnissä ja menetti siunauksen ja esikoisen osan. Eli oli pehmeä kasvattaja, joka ajatteli, että pojat tykkäävät paremmin isästä ja säilyy kotirauha, kun ei nuhtele poikia, eikä katso vihaisesti synnintekijän päälle. Syntiä vastaan tulee olla viha, vaikka se ilmenisi niinkin läheisissä kuin omissa pojissa. Elin pojat kaatuivat sodassa Philistealaisia vastaan ja tästä sanoman saatuansa Eli putoaa tuolilta, taittaa niskansa ja kuolee. 1. Sam. 4. Synnin suosiminen ja sen rakkaudessa eläminen tuo mukanansa hempein hengen.
KUIVA HENKI
"Simeon ja Levi ovat veljekset, heidän miekkansa ovat murha-aseet. Ei minun sieluni pidä tuleman heidän neuvoonsa, ja minun kunniani ei pidä yhdistymän heidän seurakuntansa kanssa: sillä kiukuissansa ovat he miehen murhanneet ja ylpeydessänsä turmelleet harjan. Kirottu olkoon heidän kiukkunsa, että se niin tui ma on, ja heidän julmuutensa, että se niin paatunut on. Minä eroitan heitä Jakobissa, ja hajoitan heitä Israelissa". 1. Moos.49: 5— 7. Ei yhdy Jumalan Henki kuivas
sa hengessä tehtyyn työhön, eikä heidän seurakuntansa kanssa. Kun kuiva henki täyttää sydämen, tulee kovin kireä ilmapiiri. Se tarttuu innolla kansssapalvelijaa kurkusta kiinni ja vaatii: maksa velkas, se sadan penninkin velka. Vaikka itse sai anteeksi kymmenen tuhannen leiviskän velan, ei muista siitä iloita, eikä löydy armoa ja anteeksiantamusta kanssapalvelijaa kohtaan. Siinä kiukussa murhataan miehiä, niinkuin Simeon ja Levi teki. Se sama kuivan hengen kiukku oliu viedä Juudan miniän Tamarinkin polttoroviolle. Ja kun asiat selvisivät, joutui Juuda sanomaan: Sinä olet hurskaampi minua, olis itseään paremmat polttanut. 1. Moos. 38. Kuivaan henkeen eksyneen mielestä ei kenenkään parannus tunnu riittävän. Yksi kuivan hengen ilmenemismuotoja on se, että Jumalan valtakunta alkaa silmissä kutistua ja lopulta se voi olla niin pieni kuin Elialla, että sanoo: minä yksin jäin." Hän vastasi: minä olen kiivannut Herran Jumalan Sebaotin tähden: sillä Israelin lapset ovat hyljänneet sinun liittos, kukistavat sinun alttaris ja tappavat sinun propheettas miekalla, ja minä ainoasi! jäin, ja he etsivät minun henkeäni, ottaaksensa sitä pois. 1. Kun. 19: 14. Synkältä näyttää tilanne Eliasta. Luolassa vietetty yö ja erilleen joutuminen Jumalan lapsista johti siihen, että uskon silmistä katosi oikea näkö. Luuli olevansa ainoa, joka vielä seisoi totuudessa ja oikealla perustuksella. Jumalan vastaus kuuluu: "Mutta minä jätän seitsemäntuhatta Israeliin: kaikki polvet, jotka ei kumartaneet Baalia, ja kaikki suut, jotka ei hänen suuta antaneet, l . Kun. 19: 18.
Kuivaan henkeen johtavana syynä voi olla elämässä tapahtuneet lankeemukset, niin kuin oli Daavidilla ja vanhalla Juudalla. Elian vei kuiville kauan kestänyt taistelu Baalia vastaan ja luolassa himmenneet silmät. Eivät kuitenkaan kaikki ole koskaan kaatuneet maailman rapakkoon tai väärään henkeen, vaikka pahakin rutto on Israelia saastuttanut. Vielä löytyi seitsemäntuhatta, jotka eivät Saalille polviaan notkistaneet. Sardissa oli seurakunnan sanapalvelija niin kurjaan kuntoon joutunut, että hänelle sanottiin: "Sinulla on nimi, ettäs elät, ja olet kuollut". Kuitenkin Jumalan Poika toteaa: "Sinulla on myös muutamat nimet Sardissa, jotka ei ole vaatteitansa saastuttaneet: niiden pitää minun kanssani valkeissa vaatteissa, vaeltaman: sillä he ovat mahdolliset" Hm. 3: 4. Jumala on voimallinen varjelemaan henkien taistelussakin raittiissa opissa ja hengessä. Elävät ja kuolleet eroittaa aina Jumalan sana toisistaan. Ei jossakin asiassa itsensä kuivaaminen ole sama kuin kuiva henki. Eikä se, jos Jumalan lapsi ei saa suutansa auki, kun olisi hengen halu puhua uskottomalle parannuksen teosta, tai nuhdella veljeä viasta, merkitse sitä, että on hempeä henki. Jos näin olisi, me saisimme olla joka päivä tekemässä parannusta vääristä hengestä. Niin olisi saanut Paavalikin tehdä, kun ei pystynyt Aasiassa puhumaan, vaikka yritti Pyhää Henkeä kiusaamalla saada puhetta, sitä ei annettu, Jumalalla ei ollut asiaa niille ihmisille (Ap. 1.16: 6).
Väärä henki ilmaisee itsensä kokoamalla kannattajia itselleen, nousemalla Jumalan huoneen hallitusta vastaan, särkemällä veljellistä, ja yhteistä rakkautta ja tuomalla hämminkiä vapaitten armolasten keskuuteen. "Mutta missä Herran Henki on, siellä on vapaus." Näin on opetettu syntisen vanhurskauttamisesta alusta lähtien ja sama on armojärjests vieläkin.
VIALLISEN KORJAUS
Vaikeimpia asioita, joiden kanssa joudutaan kasvotusten Jumalan valtakunnassa, on viallisen korjaus, että se tapahtuisi Jumalan kunniaksi ja eksyneen pelastamiseksi. Siitä sanoo apostoli: "Rakkaat veljet! jos ihminen osaa johonkuhun vikaan tulla, niin te, jotka hengelliset olette, ojentakaat senkaltaista siveyden hengessä: ja katso itsiäs, ettet sinä myös kiusattaisi". Kai. 6: 1. Erikoisesti seurakunnan vanhimpia ja niitä, joille Jumalan huoneen hallitus on uskottu, velvoittaa Jumalan sana: "Vanhoja pappeja teidän seassanne minä neuvon, joka myös pappi olen ja Kristuksen kärsimisten tunnustaja ja osallinen siitä kunniasta, joka ilmestyvä on: Kaitkaat Kristuksen laumaa, joka teidän hallussanne on, ja pitäkäät siitä vaari, ei vaaditut, vaan hyvällä mielellä, ei turhan voiton tähden, vaan hyvästä tahdosta, Ei myös niinkuin herrat kansansa päälle, vaan olkaat laumalle esikuvaksi. Niin, te, ylimmäisen Paimenen ilmestyessä katoamattoman kunnian kruunun saatte". 1. Piet. 5.1-4. Vaikka työ on vaikea, jonka niin mielellään antaisi toisten tehtäväksi tuntien oman kyvyttömyytensä ja taitamattomuutensa niin, työ on sittenkin tärkeä, sillä apostoli sanoo: "Rakkaat veljeni, jos joku teistä eksyis totuudesta ja joku palauttaisi hänen, Se tietäkään, että joka syntisen palauttaa tiensä erehdyksestä, se vapahtaa sielun kuolemasta ja peiftää syntein paljouden. Jaak.5: 19—20. Viallisen korjaus kysyy paljon kärsivällisyyttä ja nöyrää lapsen mieltä. Jos tässä korjuutyössä pääsee vallalle lihan mieli, se ei koidu viallisen sielun pelastukseksi, sillä mikä lihasta lähtee, se lihaan vastaa ja paha tilanne entisestään pahenee. Jumalan lasten tarvitsee rukoilla niille veljille ja sisarille, jotka seurakunta kulloinkin kutsuu asioita hoitamaan, Hyvän paimenen mieltä ja nöyryyttä, josta Jeesus antoi esikuvan pesemällä opetuslastensa jalat ja sanomalla: "Sentähden, jos minä, joka olen Herra ja Mestari, olen teidän jalkanne pessyt, niin pitää myös teidänkin toinen toisenne jalat pesemän. Sillä minä annoin teille esikuvan, että te niin tekisitte kuin minä tein teille. Totisesti, totisesti sanon minä teille: ei ole palvelija suurempi herraansa, eikä sanansaattaja suurempi kuin se, joka hänen lähetti. Jos te nämät tiedätte, te olette autuaat, jos te niitä teette." Joh. 13: 14—17.
LOPUN AJAN MERKIT
Jeesuksen täytyi sanoa fariseuksille: "Te ulkokullatut! Te taidatte taivaan muodon tuomita, mutta aikain merkkejä ette taida tuomita.""Matt. 16: 3.'Taivaan muodosta voidaan ennustaa ilmojen vaihteluita ja tulevien päivien säätä. Siinä ei tarvita Pyhän Hengen valoa, riittää tavallinen talon-poikaisjärki ja luonnon ilmiöitten seuraaminen. Mutta ilman Pyhää Henkeä ei ole voitu seurata aikain merkkejä ja tunnistaa, minkä reimarin kohdalla kulkee Jumalan lasten pursi kohti rauhan satamaa. Pyhä Henki oli se opettaja, joka johdatti vanhan Simeonin oikealla ajalla temppeliin Vapahtajaa vastaanottamaan. Vaikka kirjaviisaat löysi Raamatusta Jeesukselle oikean syntymäpaikan, niin aikaa he eivät tunnistaneet.
Jumalan valtakunnassa nähdään, että Jumalan pitkästä arkiviikosta on lauantai-ilta käsissä. Elämme suurta puhdistuksen aikaa, josta sanoo Daniel. 12: 10. "Monta puhdistetaan kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pitävät jumalattoman menon, ja jumalattomat ei näitä tottele, mutta ymmärtäväiset ottavat näistä vaarin". Ei ole kysymys vain siitä, että ulkona armohuoneesta olisi vain huolettomien joukko, joita ei Jumalan sana valaise. Mutta Juuda kirjoittaa: "Sillä muutamat ovat luikahtaneet sisälle, jo muinen kirjoitetut tähän tuomioon, jumalattomat, jotka meidän Jumalan armon vetävät haureuteen ja kieltävät Jumalan, joka ainoa hallitsia on, ja meidän Herran Jeesuksen Kristuksen". Juuda 4. On ilmennyt ajassamme monta sellaista kristittyä, joita ei kukaan saa puhdistaa, ei lihan eikä hengen saastasta. Kun yritetään todellisista vioista neuvoa parannukseen, kuuluu vastaus: "Minä olen kerran parannuksen tehnyt, ja se pitää riittää."
Ymmärtäväiset ottavat ajasta ja sanasta vaarin ja koetusten keskellä ja helteessä käyvät puhdistus lähteille ja kuurauspaikalle. Kun Jumala on saanut Siioniansa hoitaa armolla ja totuudella, näkyvät kevään merkit. "Mutta oppikaat fiikunapuusta vertaus: kuin sen oksa on tuores ja lehdet puhkeevat, niin te tiedätte suven läsnäolevan." Matt. 24: 32. Nämä kevään merkit näkyvät ilmeisinä ajassamme. Moni on kulkenut pää riipuksissa vuosia, jopa kymmeniäkin tuntematta suurtakaan huolta siitä, niissä kunnossa on sielun talous. Omilletunnoille on kertynyt lihan ja hengen saastaa. Nyt on tullut suuri kilvoitus panna tunnoilta lika ja saasta armonmereen, ja kulkea vapaana suurta voitonpäivää kohti. Jerusalemin muurissa oleva sontaportti on löytynyt ja runsaassa käytössä ollut. Ja kun tunnot vapautuvat syntien taakasta, uskon elämä on tuoretta, se ei ole vanhanmakuista senkään kohdalla, joka kauan on taivaan tiellä ollut. Sydämet laulavat kaunista laulua sille lunastajalle, joka verellään päästi vihollisen pauloista.
Käy vielä uskomaan, heikoin ja uupunein, kaikki synnin viat, lihan ja henken saasta, anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Viinipuun oksa on tuore, se on kevään ja ikuisen kesän merkki. Lauri Taskila
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.