Erkki Jussila: Matkalla vieraassa maassa

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Jumalan valtakunnan asuminen ja ajan merkit

ViestiKirjoittaja nuusku » 18 Tammi 2009, 01:59

Mopille oli tuotu arvokas vanha leike nykyäänkin ajankohtaisista asioista, joten ajattelin sen laittaa tänne vlfoorumillekin. Puhuttelevaa saarnaa.


Jumalan valtakunnan asuminen ja ajan merkit.

Päivämies no 18, 3.5.1978

Kun tässä maailmassa eletään ajan iltaa, niin tulevat esille myös illan merkit. Monet asiat saavat uuden sisällön, ja entisyydestä poikkeavia muotoja, jotka kertovat siitä, että ajan ilta on käsissä. Ne nähdään vain Jumalan sanan valossa ja tajuamalla ajan merkit oikein.

Yksi asia, joka ei muutu ja joka ei saakaan muuttua ajan vaiheitten ja vaihteluitten mukana, on syntisen vanhurskaus. Apostoli kirjoittaa siitä Hebr.13: 8—6. "Jeesus Kristus sama eilen ja tänäpänä ja myös ijankaikkisesti. Älkööt antako vietellä teitänne moninaisilla ja muukalaisilla opetuksilla, sillä se on hyvä, että sydän vahvistuu armolla ja ei ruualla, joista ei ne mitään hyötyneet, jotka niissä vaelsivat." Vanhurskaiksi tullaan vain yksin uskosta, Jumalan armosta, ei tekojen kautta, vaikka ne olisivat kuinka hyviä ja kauniita niinkuin Korneliuksen työt. Hän jakoi almuja, auttoi köyhiä, rukoili alati Jumalaa, ja kasvatti Jumalan pelkoon vielä perheväkensä. Autuaiksi tullaan uskomalla: "Mutta joka ei työtä tee, vaan uskoo sen päälle, joka jumalattoman vanhurskaaksi tekee, hänen uskonsa luetaan hänelle vanhurskaudeksi. Niinkuin myös Davit sanoo: autuus on sen ihmisen, jolle Jumala vanhurskauden lukee ilman töitä: Autuaat ovat ne, joidenka vääryydet ovat anteeksi annetut, ja joidenka synnit peitetyt ovat". Room. 4: 5—1.

Kun Jumala herättää syntisen kuoleman unesta, on ensimmäinen toteamus heränneellä, minä hukun, en päämiesten, ei kansan, ei vanhempieni, eikä lasteni, vaan omien veriruskeitten syntieni vuoksi. Tällainen hätääntynyt, ja itsensä tuominnut saa kuulla äänen suloisen Jumalan lapsilta: ei sinun tarvitse kuolla ja hukkua, vaan saat elää ja uskoa Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä syntisi anteeksi hänen ansionsa tähden. Vaikka yksin olisit kaikki maailman synnit tehnyt. "Armo kuuluu sulle juuri, Sulle raukka, kurjinkin, Vaikka rintaas tuska suuri Kalvaa liekein polttavin, Kaikkein synnit Jeesus kantoi, Kaikkein tähden itsens' antoi ristiin, kärsimyksihin." VK. 68: 5.

Kun tämä aukenee uskoksi sydämelle, niin siitä käsittää tunnolleen yliymmärryksen käyvän Jumalan rauhan, levon ja puhtauden. Niinkuin sanotaan pakanoistakin: "Ja ei tehnyt yhtään eroitusta meidän ja heidän välillänsä, puhdistain uskolla heidän sydämensä." Ap. t. 15: 9. Ja itse elämän Herra lausuu: "Te olette nyt puhtaat, sen sanan tähden, jonka minä teille puhuin" Joh. 15: 3. Ihmiselle saa saarnata taivaasta lähetettyä evankeliumi, "Jota enkelit nähdä himoitsevat", ja "joka on Jumalan voima, jokaiselle uskovalle vanhurskaudeksi", vaikka jokaisella vieraan maan askeleella ja siitä ei kuulija rikastu, jos ei usko. Tilanne on sama kuin, jos nälkäinen istuisi hyvin katetun ruokapöydän ääressä, mutta ei suostuisi syömään, niin siihenkin saattaa nälkään kuolla.

Ei suotta sano oppi-isämme Luther tärkeänä asiana: "Että emme epäile, vaan uskomme vakaasti, että synnit ovat tämän päästön kautta Jumalan tykönä taivaassa anteeksi annetut. Kun näin on päästy asukkaiksi Jumalan valtakuntaan, ollaan taivas-kelpoisia. "Että me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herran Jeesuksen Kristuksen kautta. Room. 5: 1.

ASUMINEN JA HOITO VALTAKUNNAN LAPSENA
Kun Jumala on auttanut jumalattoman uskomaan suuresta armosta syntinsä anteeksi ja täysihoitoon lastensa valtakuntaan, niin herää kysymys: miten tästä eteenpäin?. Mihin pannaan ne tunnolle kertyneet nimelliset asiat, jotka pyörivät kuin kerä auringon edessä? Onneksi ei olla umpikujassa, vaikka tunto olisi sairas uskottomuuden ajan synneistä, tai vielä matkalla tulleista vahingoista ja lankeemuksista, sillä Jumalan sana opettaa: "Jos joku sairastaa teidän seassanne, hän kutsukaan tykönsä seurakunnan papit ja ne rukoilkaan hänen edestänsä, voidellen häntä öljyllä Herran nimeen. Ja uskon rukous parantaa sairaan, ja Herra ojentaa hänen, ja jos hän on syntiä tehnyt, niin ne hänelle anteeksi annetaan. Tunnustakaat toinen toisellenne teidän rikkomuksenne ja rukoilkaat toinen toisenne edestä, että te terveeksi tulisitte. Vanhurskaan rukous voi paljon, koska se totinen on. ". Jaak. 5: 14—16. Jos teot on sellaisia, että niillä ei ole seurakuntaa loukattu tai pahennettu, niin silloin riittää, kun kertoo asioistaan jollekin Jumalan lapselle, jolle voi tuntonsa avata ja johon luottaa (Jumalan lapset ovat niitä seurakunnan pappeja, joita käsketään luoksensa kutsumaan). Ja kun Pyhän Hengen saanut ihminen antaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja Veressä, niin tämä on se voide, jolla käsketään tunnolta sairas voitelemaan Herran nimeen. Ja kun syntinen uskoo, että synnit on anteeksi maassa ja taivaassa, niin jo parani sairas tunto.

Jos taas jonkun pahennukset ovat sellaisia, että niillä on muun lisäksi pahennettu seurakuntaa ja saatettu Israelin viholliset Jumalaa pilkkaamaan, niin parannus tarvitsee olla yhtä laaja kuin pahennus. Julkisesta pahennuksesta myös julkinen parannus. Ei Jumalan valtakunnassa vaadita kaikista asioista julkirippiä, niinkuin epäuskoisten kirjoissa siitä väärä kuva annetaan. Julkirippi kuuluu vanhaan Narvalaisuuteen, joka on eronnut uusheräyksestä 1908. Sitten vielä sana rippi-isälle ja -äidille. Jos luoksesi tulee tunnolta vaivattu ja haluaa puhua asioistaan, muista, että rippisalaisuus on ehdoton, sitä ei puhuta edes aviopuolisoitten kesken.

Rippisalaisuutta ei vaadita julkaisemaan edes maallisessa oikeusistuimessakaan. Sitten voi nousta kysymys, miksi nykyään puhutaan niin paljon väärästä hengestä. Ollaanko menossa jotenkin uusille urille Jumalan valtakunnassa? Eikö ole muuta syntiä, kuin hengen saastaa? Ja peittyykö tämän taakse, kun tehdään kuivasta tai hempeästä hengestä parannus, kaikki korjausta vaativat asiat, myös lihan saasta? Tähän voisimme vastata: ei peity. Ja on olemassa muutakin syntiä, josta Paavali kirjoittaa: 2. Kor. 7: 1. "Että meillä nyt senkaltaiset lupaukset ovat, minun rakkaani, puhdistakaamme siis itsemme kaikesta lihan ja hengen saastaisuudesta täyttäen pyhyyttä Jumalan pelvossa.". Mutta jos henki on saastunut maailman hengellä, on tultu pehmeiksi syntiä vastaan, tai kiivaudessa kuivattu itsensä, on tästä seurauksena, että vikaa haetaan muualta, valvotaan toisten asioissa eikä nähdä omia vikoja. Ja jos niistä osa nähdäänkin, ei ole voimaa käydä parannukseen. Mutta kun pilalle mennyt puu ensin korjataan siitä, mikä sen perusvika oli, niin hyvä puu alkaa kasvaa parannuksen soveliaita hedelmiä. Korjataan välirikot ihmisten kanssa, oiotaan pienetkin vääryydet, joita matkalla on tullut. Valheen synnistäkin tehdään parannus ja Siioniin palautuu ja jää niin suloinen rauha, että ei koiran kieli värähdä.

Mutta jos henki on väärä, ei tule rauhaa, vaikka nimellisistä vioista tehdään parannus. Kohta on entinen rauhattomuus vallan päällä, kun juuret jäi. Ei auta, vaikka pensas pantiin maan rajasta poikki, kohta on uusi pehko tilalla, entistä ehompi. Ja entistä pahempi epäluulojen ilmapiiri jäytää Jumalan lasten yhteistä rauhaa ja rakkautta. Oikeasta hengestä ja sen "mukana tulleesta rakkaudesta on kirjoitettu: "Rakkaus on kärsivällinen ja laupias., Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu: Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele, Ei hän vääryydestä iloitse, mutta hän iloitsee totuudesta. Kaikki hän peittää, kaikki hän uskoo, kaikki hän toivoo, kaikki hän kärsii, l Kor. 13: 4—7. Mutta kun on väärä henki, se ei usko totuutta, mutta kaikki huhut ja valheet, luottamusta ei ole mihinkään muuhun kuin omaan viisauteen ja tietoihinsa. Kaikki oikea näyttää väärältä ja väärä oikealta. Pelko ja kauhea vauhkoontuminen valtaa mielen ja alkaa tuntua, että asiat ovat sellaisessa umpikujassa, että Jumalakaan ei pysty saamaan niitä oikeaan päiväjärjestykseen. Tulee kauhea hosuminen, jossa uuvuttaa itsensä, kun etsii samanmielisiä, joilta saisi tukea ajatuksilleen ja toiminnalleen.

HEMPEÄ HENKI
Tänä aikana on moni kuullut puhuttavan hempeästä ja kuivasta hengestä ja jäänyt rauhattomana kyselemään: mitä tämä on. Puhuuko Raamattu mitään näistä asioista? Kun patriarkka Jakob pitää viimeiset seurat pojillensa siunaten jokaista vuorollaan ja puhuen tulevista tapahtumista, niin tässä yhteydessä ilmenee hempeys ja kuivuus. "Tulkaa! kokoon ja kuulkaat, te Jakobin lapset, kuulkaa teidän isäänne Israelia. Ruuben, sinä olet minun esikoiseni, minun voimani, ja väkevyyteni alku, ylimmäinen kunniassa, ja ylimmäinen vallassa. Hempeä niinkuin vesi, ei sinun pidä ylimmäinen oleman, sillä sinä astuit isäs vuoteeseen: silloin sinä saastutit sen, hän nousi minun vuoteeltani. 1. Moos. 49: 2-4.

Ruuben, jonka olisi lain mukaan pitänyt olla veljiensä herra ja käskijä, menetti hempeytensä vuoksi esikoisuutensa oikeuden, eikä pysynyt ylimmäisenä vallassa ja kunniassa. Ei saa Jumalan huonetta hallita, eikä kanna korkeinta kunniaa, joka on Jumalan kunnia. Ja syy näihin menetyksiin on siinä, että hän suosi syntiä ja eli niissä. Eikä kenellekään synnin suosijalle tai siinä eläjälle ole hyvin käynyt. Kun ylimmäinen pappi Eli tiesi poikainsa jumalattomuuden, eikä noussut sitä vastaan, hän sai rankaistuksen ja onnettomuuden. "Ja Herra sanoi Samuelille: katso, minä teen yhden asian Israelissa, niin että sen molemmat korvat pitää soimaan, joka sen kuulee. Sinä päivänä tuotan minä Elille kaikki ne, mitkä minä hänen huonettansa vastaan puhunut olen, minä alan ja päätän sen. Ja minä tahdon tehdä hänelle tiettäväksi, että minä olen Tuomari hänen huoneellensa ijankaikkisesti sen pahan työn tähden, että hän tiesi poikainsa hapiällisesti itsensä käyttäneen, ja ei kertaakaan vihaisesti katsonut heidän päällensä. Sentähden olen minä vannonut Elin huoneelle, että tämä Elin huoneen pahateko ei pidä lepytettämän uhrilla, eikä ruokauhrilla ijankaikkisesti" 1. Sam. 3: 11—14. Näistä kahdesta vanhan liiton matkaajasta, Ruubenista ja Elistä, löytyy hempeä henki. Ruben eli synnissä ja menetti siunauksen ja esikoisen osan. Eli oli pehmeä kasvattaja, joka ajatteli, että pojat tykkäävät paremmin isästä ja säilyy kotirauha, kun ei nuhtele poikia, eikä katso vihaisesti synnintekijän päälle. Syntiä vastaan tulee olla viha, vaikka se ilmenisi niinkin läheisissä kuin omissa pojissa. Elin pojat kaatuivat sodassa Philistealaisia vastaan ja tästä sanoman saatuansa Eli putoaa tuolilta, taittaa niskansa ja kuolee. 1. Sam. 4. Synnin suosiminen ja sen rakkaudessa eläminen tuo mukanansa hempein hengen.

KUIVA HENKI
"Simeon ja Levi ovat veljekset, heidän miekkansa ovat murha-aseet. Ei minun sieluni pidä tuleman heidän neuvoonsa, ja minun kunniani ei pidä yhdistymän heidän seurakuntansa kanssa: sillä kiukuissansa ovat he miehen murhanneet ja ylpeydessänsä turmelleet harjan. Kirottu olkoon heidän kiukkunsa, että se niin tui ma on, ja heidän julmuutensa, että se niin paatunut on. Minä eroitan heitä Jakobissa, ja hajoitan heitä Israelissa". 1. Moos.49: 5— 7. Ei yhdy Jumalan Henki kuivas
sa hengessä tehtyyn työhön, eikä heidän seurakuntansa kanssa. Kun kuiva henki täyttää sydämen, tulee kovin kireä ilmapiiri. Se tarttuu innolla kansssapalvelijaa kurkusta kiinni ja vaatii: maksa velkas, se sadan penninkin velka. Vaikka itse sai anteeksi kymmenen tuhannen leiviskän velan, ei muista siitä iloita, eikä löydy armoa ja anteeksiantamusta kanssapalvelijaa kohtaan. Siinä kiukussa murhataan miehiä, niinkuin Simeon ja Levi teki. Se sama kuivan hengen kiukku oliu viedä Juudan miniän Tamarinkin polttoroviolle. Ja kun asiat selvisivät, joutui Juuda sanomaan: Sinä olet hurskaampi minua, olis itseään paremmat polttanut. 1. Moos. 38. Kuivaan henkeen eksyneen mielestä ei kenenkään parannus tunnu riittävän. Yksi kuivan hengen ilmenemismuotoja on se, että Jumalan valtakunta alkaa silmissä kutistua ja lopulta se voi olla niin pieni kuin Elialla, että sanoo: minä yksin jäin." Hän vastasi: minä olen kiivannut Herran Jumalan Sebaotin tähden: sillä Israelin lapset ovat hyljänneet sinun liittos, kukistavat sinun alttaris ja tappavat sinun propheettas miekalla, ja minä ainoasi! jäin, ja he etsivät minun henkeäni, ottaaksensa sitä pois. 1. Kun. 19: 14. Synkältä näyttää tilanne Eliasta. Luolassa vietetty yö ja erilleen joutuminen Jumalan lapsista johti siihen, että uskon silmistä katosi oikea näkö. Luuli olevansa ainoa, joka vielä seisoi totuudessa ja oikealla perustuksella. Jumalan vastaus kuuluu: "Mutta minä jätän seitsemäntuhatta Israeliin: kaikki polvet, jotka ei kumartaneet Baalia, ja kaikki suut, jotka ei hänen suuta antaneet, l . Kun. 19: 18.

Kuivaan henkeen johtavana syynä voi olla elämässä tapahtuneet lankeemukset, niin kuin oli Daavidilla ja vanhalla Juudalla. Elian vei kuiville kauan kestänyt taistelu Baalia vastaan ja luolassa himmenneet silmät. Eivät kuitenkaan kaikki ole koskaan kaatuneet maailman rapakkoon tai väärään henkeen, vaikka pahakin rutto on Israelia saastuttanut. Vielä löytyi seitsemäntuhatta, jotka eivät Saalille polviaan notkistaneet. Sardissa oli seurakunnan sanapalvelija niin kurjaan kuntoon joutunut, että hänelle sanottiin: "Sinulla on nimi, ettäs elät, ja olet kuollut". Kuitenkin Jumalan Poika toteaa: "Sinulla on myös muutamat nimet Sardissa, jotka ei ole vaatteitansa saastuttaneet: niiden pitää minun kanssani valkeissa vaatteissa, vaeltaman: sillä he ovat mahdolliset" Hm. 3: 4. Jumala on voimallinen varjelemaan henkien taistelussakin raittiissa opissa ja hengessä. Elävät ja kuolleet eroittaa aina Jumalan sana toisistaan. Ei jossakin asiassa itsensä kuivaaminen ole sama kuin kuiva henki. Eikä se, jos Jumalan lapsi ei saa suutansa auki, kun olisi hengen halu puhua uskottomalle parannuksen teosta, tai nuhdella veljeä viasta, merkitse sitä, että on hempeä henki. Jos näin olisi, me saisimme olla joka päivä tekemässä parannusta vääristä hengestä. Niin olisi saanut Paavalikin tehdä, kun ei pystynyt Aasiassa puhumaan, vaikka yritti Pyhää Henkeä kiusaamalla saada puhetta, sitä ei annettu, Jumalalla ei ollut asiaa niille ihmisille (Ap. 1.16: 6).

Väärä henki ilmaisee itsensä kokoamalla kannattajia itselleen, nousemalla Jumalan huoneen hallitusta vastaan, särkemällä veljellistä, ja yhteistä rakkautta ja tuomalla hämminkiä vapaitten armolasten keskuuteen. "Mutta missä Herran Henki on, siellä on vapaus." Näin on opetettu syntisen vanhurskauttamisesta alusta lähtien ja sama on armojärjests vieläkin.

VIALLISEN KORJAUS
Vaikeimpia asioita, joiden kanssa joudutaan kasvotusten Jumalan valtakunnassa, on viallisen korjaus, että se tapahtuisi Jumalan kunniaksi ja eksyneen pelastamiseksi. Siitä sanoo apostoli: "Rakkaat veljet! jos ihminen osaa johonkuhun vikaan tulla, niin te, jotka hengelliset olette, ojentakaat senkaltaista siveyden hengessä: ja katso itsiäs, ettet sinä myös kiusattaisi". Kai. 6: 1. Erikoisesti seurakunnan vanhimpia ja niitä, joille Jumalan huoneen hallitus on uskottu, velvoittaa Jumalan sana: "Vanhoja pappeja teidän seassanne minä neuvon, joka myös pappi olen ja Kristuksen kärsimisten tunnustaja ja osallinen siitä kunniasta, joka ilmestyvä on: Kaitkaat Kristuksen laumaa, joka teidän hallussanne on, ja pitäkäät siitä vaari, ei vaaditut, vaan hyvällä mielellä, ei turhan voiton tähden, vaan hyvästä tahdosta, Ei myös niinkuin herrat kansansa päälle, vaan olkaat laumalle esikuvaksi. Niin, te, ylimmäisen Paimenen ilmestyessä katoamattoman kunnian kruunun saatte". 1. Piet. 5.1-4. Vaikka työ on vaikea, jonka niin mielellään antaisi toisten tehtäväksi tuntien oman kyvyttömyytensä ja taitamattomuutensa niin, työ on sittenkin tärkeä, sillä apostoli sanoo: "Rakkaat veljeni, jos joku teistä eksyis totuudesta ja joku palauttaisi hänen, Se tietäkään, että joka syntisen palauttaa tiensä erehdyksestä, se vapahtaa sielun kuolemasta ja peiftää syntein paljouden. Jaak.5: 19—20. Viallisen korjaus kysyy paljon kärsivällisyyttä ja nöyrää lapsen mieltä. Jos tässä korjuutyössä pääsee vallalle lihan mieli, se ei koidu viallisen sielun pelastukseksi, sillä mikä lihasta lähtee, se lihaan vastaa ja paha tilanne entisestään pahenee. Jumalan lasten tarvitsee rukoilla niille veljille ja sisarille, jotka seurakunta kulloinkin kutsuu asioita hoitamaan, Hyvän paimenen mieltä ja nöyryyttä, josta Jeesus antoi esikuvan pesemällä opetuslastensa jalat ja sanomalla: "Sentähden, jos minä, joka olen Herra ja Mestari, olen teidän jalkanne pessyt, niin pitää myös teidänkin toinen toisenne jalat pesemän. Sillä minä annoin teille esikuvan, että te niin tekisitte kuin minä tein teille. Totisesti, totisesti sanon minä teille: ei ole palvelija suurempi herraansa, eikä sanansaattaja suurempi kuin se, joka hänen lähetti. Jos te nämät tiedätte, te olette autuaat, jos te niitä teette." Joh. 13: 14—17.

LOPUN AJAN MERKIT
Jeesuksen täytyi sanoa fariseuksille: "Te ulkokullatut! Te taidatte taivaan muodon tuomita, mutta aikain merkkejä ette taida tuomita.""Matt. 16: 3.'Taivaan muodosta voidaan ennustaa ilmojen vaihteluita ja tulevien päivien säätä. Siinä ei tarvita Pyhän Hengen valoa, riittää tavallinen talon-poikaisjärki ja luonnon ilmiöitten seuraaminen. Mutta ilman Pyhää Henkeä ei ole voitu seurata aikain merkkejä ja tunnistaa, minkä reimarin kohdalla kulkee Jumalan lasten pursi kohti rauhan satamaa. Pyhä Henki oli se opettaja, joka johdatti vanhan Simeonin oikealla ajalla temppeliin Vapahtajaa vastaanottamaan. Vaikka kirjaviisaat löysi Raamatusta Jeesukselle oikean syntymäpaikan, niin aikaa he eivät tunnistaneet.
Jumalan valtakunnassa nähdään, että Jumalan pitkästä arkiviikosta on lauantai-ilta käsissä. Elämme suurta puhdistuksen aikaa, josta sanoo Daniel. 12: 10. "Monta puhdistetaan kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pitävät jumalattoman menon, ja jumalattomat ei näitä tottele, mutta ymmärtäväiset ottavat näistä vaarin". Ei ole kysymys vain siitä, että ulkona armohuoneesta olisi vain huolettomien joukko, joita ei Jumalan sana valaise. Mutta Juuda kirjoittaa: "Sillä muutamat ovat luikahtaneet sisälle, jo muinen kirjoitetut tähän tuomioon, jumalattomat, jotka meidän Jumalan armon vetävät haureuteen ja kieltävät Jumalan, joka ainoa hallitsia on, ja meidän Herran Jeesuksen Kristuksen". Juuda 4. On ilmennyt ajassamme monta sellaista kristittyä, joita ei kukaan saa puhdistaa, ei lihan eikä hengen saastasta. Kun yritetään todellisista vioista neuvoa parannukseen, kuuluu vastaus: "Minä olen kerran parannuksen tehnyt, ja se pitää riittää."

Ymmärtäväiset ottavat ajasta ja sanasta vaarin ja koetusten keskellä ja helteessä käyvät puhdistus lähteille ja kuurauspaikalle. Kun Jumala on saanut Siioniansa hoitaa armolla ja totuudella, näkyvät kevään merkit. "Mutta oppikaat fiikunapuusta vertaus: kuin sen oksa on tuores ja lehdet puhkeevat, niin te tiedätte suven läsnäolevan." Matt. 24: 32. Nämä kevään merkit näkyvät ilmeisinä ajassamme. Moni on kulkenut pää riipuksissa vuosia, jopa kymmeniäkin tuntematta suurtakaan huolta siitä, niissä kunnossa on sielun talous. Omilletunnoille on kertynyt lihan ja hengen saastaa. Nyt on tullut suuri kilvoitus panna tunnoilta lika ja saasta armonmereen, ja kulkea vapaana suurta voitonpäivää kohti. Jerusalemin muurissa oleva sontaportti on löytynyt ja runsaassa käytössä ollut. Ja kun tunnot vapautuvat syntien taakasta, uskon elämä on tuoretta, se ei ole vanhanmakuista senkään kohdalla, joka kauan on taivaan tiellä ollut. Sydämet laulavat kaunista laulua sille lunastajalle, joka verellään päästi vihollisen pauloista.

Käy vielä uskomaan, heikoin ja uupunein, kaikki synnin viat, lihan ja henken saasta, anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Viinipuun oksa on tuore, se on kevään ja ikuisen kesän merkki. Lauri Taskila
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

Re: Jumalan valtakunnan asuminen ja ajan merkit

ViestiKirjoittaja O.M » 19 Tammi 2009, 13:20

nuusku kirjoitti:Jumalan valtakunnan asuminen ja ajan merkit.

Päivämies no 18, 3.5.1978

- -

HEMPEÄ HENKI
Tänä aikana on moni kuullut puhuttavan hempeästä ja kuivasta hengestä ja jäänyt rauhattomana kyselemään: mitä tämä on. Puhuuko Raamattu mitään näistä asioista? Kun patriarkka Jakob pitää viimeiset seurat pojillensa siunaten jokaista vuorollaan ja puhuen tulevista tapahtumista, niin tässä yhteydessä ilmenee hempeys ja kuivuus. "Tulkaa! kokoon ja kuulkaat, te Jakobin lapset, kuulkaa teidän isäänne Israelia. Ruuben, sinä olet minun esikoiseni, minun voimani, ja väkevyyteni alku, ylimmäinen kunniassa, ja ylimmäinen vallassa. Hempeä niinkuin vesi, ei sinun pidä ylimmäinen oleman, sillä sinä astuit isäs vuoteeseen: silloin sinä saastutit sen, hän nousi minun vuoteeltani. 1. Moos. 49: 2-4.

Ruuben, jonka olisi lain mukaan pitänyt olla veljiensä herra ja käskijä, menetti hempeytensä vuoksi esikoisuutensa oikeuden, eikä pysynyt ylimmäisenä vallassa ja kunniassa. Ei saa Jumalan huonetta hallita, eikä kanna korkeinta kunniaa, joka on Jumalan kunnia. Ja syy näihin menetyksiin on siinä, että hän suosi syntiä ja eli niissä. Eikä kenellekään synnin suosijalle tai siinä eläjälle ole hyvin käynyt. Kun ylimmäinen pappi Eli tiesi poikainsa jumalattomuuden, eikä noussut sitä vastaan, hän sai rankaistuksen ja onnettomuuden. "Ja Herra sanoi Samuelille: katso, minä teen yhden asian Israelissa, niin että sen molemmat korvat pitää soimaan, joka sen kuulee. Sinä päivänä tuotan minä Elille kaikki ne, mitkä minä hänen huonettansa vastaan puhunut olen, minä alan ja päätän sen. Ja minä tahdon tehdä hänelle tiettäväksi, että minä olen Tuomari hänen huoneellensa ijankaikkisesti sen pahan työn tähden, että hän tiesi poikainsa hapiällisesti itsensä käyttäneen, ja ei kertaakaan vihaisesti katsonut heidän päällensä. Sentähden olen minä vannonut Elin huoneelle, että tämä Elin huoneen pahateko ei pidä lepytettämän uhrilla, eikä ruokauhrilla ijankaikkisesti" 1. Sam. 3: 11—14. Näistä kahdesta vanhan liiton matkaajasta, Ruubenista ja Elistä, löytyy hempeä henki. Ruben eli synnissä ja menetti siunauksen ja esikoisen osan. Eli oli pehmeä kasvattaja, joka ajatteli, että pojat tykkäävät paremmin isästä ja säilyy kotirauha, kun ei nuhtele poikia, eikä katso vihaisesti synnintekijän päälle. Syntiä vastaan tulee olla viha, vaikka se ilmenisi niinkin läheisissä kuin omissa pojissa. Elin pojat kaatuivat sodassa Philistealaisia vastaan ja tästä sanoman saatuansa Eli putoaa tuolilta, taittaa niskansa ja kuolee. 1. Sam. 4. Synnin suosiminen ja sen rakkaudessa eläminen tuo mukanansa hempein hengen.

KUIVA HENKI
"Simeon ja Levi ovat veljekset, heidän miekkansa ovat murha-aseet. Ei minun sieluni pidä tuleman heidän neuvoonsa, ja minun kunniani ei pidä yhdistymän heidän seurakuntansa kanssa: sillä kiukuissansa ovat he miehen murhanneet ja ylpeydessänsä turmelleet harjan. Kirottu olkoon heidän kiukkunsa, että se niin tui ma on, ja heidän julmuutensa, että se niin paatunut on. Minä eroitan heitä Jakobissa, ja hajoitan heitä Israelissa". 1. Moos.49: 5— 7. Ei yhdy Jumalan Henki kuivassa hengessä tehtyyn työhön, eikä heidän seurakuntansa kanssa. Kun kuiva henki täyttää sydämen, tulee kovin kireä ilmapiiri. Se tarttuu innolla kansssapalvelijaa kurkusta kiinni ja vaatii: maksa velkas, se sadan penninkin velka. Vaikka itse sai anteeksi kymmenen tuhannen leiviskän velan, ei muista siitä iloita, eikä löydy armoa ja anteeksiantamusta kanssapalvelijaa kohtaan. Siinä kiukussa murhataan miehiä, niinkuin Simeon ja Levi teki. Se sama kuivan hengen kiukku oliu viedä Juudan miniän Tamarinkin polttoroviolle. Ja kun asiat selvisivät, joutui Juuda sanomaan: Sinä olet hurskaampi minua, olis itseään paremmat polttanut. 1. Moos. 38. Kuivaan henkeen eksyneen mielestä ei kenenkään parannus tunnu riittävän. Yksi kuivan hengen ilmenemismuotoja on se, että Jumalan valtakunta alkaa silmissä kutistua ja lopulta se voi olla niin pieni kuin Elialla, että sanoo: minä yksin jäin." Hän vastasi: minä olen kiivannut Herran Jumalan Sebaotin tähden: sillä Israelin lapset ovat hyljänneet sinun liittos, kukistavat sinun alttaris ja tappavat sinun propheettas miekalla, ja minä ainoasi! jäin, ja he etsivät minun henkeäni, ottaaksensa sitä pois. 1. Kun. 19: 14. Synkältä näyttää tilanne Eliasta. Luolassa vietetty yö ja erilleen joutuminen Jumalan lapsista johti siihen, että uskon silmistä katosi oikea näkö. Luuli olevansa ainoa, joka vielä seisoi totuudessa ja oikealla perustuksella. Jumalan vastaus kuuluu: "Mutta minä jätän seitsemäntuhatta Israeliin: kaikki polvet, jotka ei kumartaneet Baalia, ja kaikki suut, jotka ei hänen suuta antaneet, l . Kun. 19: 18.

Kuivaan henkeen johtavana syynä voi olla elämässä tapahtuneet lankeemukset, niin kuin oli Daavidilla ja vanhalla Juudalla. Elian vei kuiville kauan kestänyt taistelu Baalia vastaan ja luolassa himmenneet silmät. Eivät kuitenkaan kaikki ole koskaan kaatuneet maailman rapakkoon tai väärään henkeen, vaikka pahakin rutto on Israelia saastuttanut. Vielä löytyi seitsemäntuhatta, jotka eivät Saalille polviaan notkistaneet. Sardissa oli seurakunnan sanapalvelija niin kurjaan kuntoon joutunut, että hänelle sanottiin: "Sinulla on nimi, ettäs elät, ja olet kuollut". Kuitenkin Jumalan Poika toteaa: "Sinulla on myös muutamat nimet Sardissa, jotka ei ole vaatteitansa saastuttaneet: niiden pitää minun kanssani valkeissa vaatteissa, vaeltaman: sillä he ovat mahdolliset" Hm. 3: 4. Jumala on voimallinen varjelemaan henkien taistelussakin raittiissa opissa ja hengessä. Elävät ja kuolleet eroittaa aina Jumalan sana toisistaan. Ei jossakin asiassa itsensä kuivaaminen ole sama kuin kuiva henki. Eikä se, jos Jumalan lapsi ei saa suutansa auki, kun olisi hengen halu puhua uskottomalle parannuksen teosta, tai nuhdella veljeä viasta, merkitse sitä, että on hempeä henki. Jos näin olisi, me saisimme olla joka päivä tekemässä parannusta vääristä hengestä. Niin olisi saanut Paavalikin tehdä, kun ei pystynyt Aasiassa puhumaan, vaikka yritti Pyhää Henkeä kiusaamalla saada puhetta, sitä ei annettu, Jumalalla ei ollut asiaa niille ihmisille (Ap. 1.16: 6).

Väärä henki ilmaisee itsensä kokoamalla kannattajia itselleen, nousemalla Jumalan huoneen hallitusta vastaan, särkemällä veljellistä, ja yhteistä rakkautta ja tuomalla hämminkiä vapaitten armolasten keskuuteen. "Mutta missä Herran Henki on, siellä on vapaus." Näin on opetettu syntisen vanhurskauttamisesta alusta lähtien ja sama on armojärjests vieläkin.

- -

Lauri Taskila


Tuossa on hempeää ja kuivaa henkeä perusteltu laajasti Raamatulla. Varsin järkeenkäypä kirjoitus Taskilalta minun mielestäni.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Jumalan valtakunnan asuminen ja ajan merkit

ViestiKirjoittaja saaraleena » 19 Tammi 2009, 14:11

O.M kirjoitti:Varsin järkeenkäypä kirjoitus Taskilalta minun mielestäni.

No mutta, veli O.M.! Unhotitkos "ottaa järkes vangiks"?
saaraleena
touhukas
 
Viestit: 187
Liittynyt: 11 Huhti 2008, 08:15

Re: Jumalan valtakunnan asuminen ja ajan merkit

ViestiKirjoittaja O.M » 19 Tammi 2009, 16:25

saaraleena kirjoitti:Unhotitkos "ottaa järkes vangiks"?


Ei järkeä tarvitse kaikessa ottaa vangiksi. Vain niissä asioissa on tarpeen alistaa järki uskon alle, joissa Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmisen viisaus. Jumalan hulluus vain näyttää hulluudelta, koska Jumalan viisaus on luonnolliselle ihmiselle hulluutta. Kaikki hulluus ei ole Jumalasta.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Jumalan valtakunnan asuminen ja ajan merkit

ViestiKirjoittaja saaraleena » 19 Tammi 2009, 17:35

O.M kirjoitti:
saaraleena kirjoitti:Unhotitkos "ottaa järkes vangiks"?


Ei järkeä tarvitse kaikessa ottaa vangiksi. Vain niissä asioissa on tarpeen alistaa järki uskon alle, joissa Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmisen viisaus. Jumalan hulluus vain näyttää hulluudelta, koska Jumalan viisaus on luonnolliselle ihmiselle hulluutta. Kaikki hulluus ei ole Jumalasta.

Niinpä, kaikki hulluus ei ole Jumalasta. Ei hoitokokousten joukkohysteriakaan. Ei vaikka se kuinka selitettäisiin "siunaukselliseksi".
saaraleena
touhukas
 
Viestit: 187
Liittynyt: 11 Huhti 2008, 08:15

ViestiKirjoittaja Emka » 04 Helmi 2009, 14:34

Lainaus>>>
Väärä henki ilmaisee itsensä kokoamalla kannattajia itselleen, nousemalla Jumalan huoneen hallitusta vastaan, särkemällä veljellistä, ja yhteistä rakkautta ja tuomalla hämminkiä vapaitten armolasten keskuuteen. "Mutta missä Herran Henki on, siellä on vapaus." Näin on opetettu syntisen vanhurskauttamisesta alusta lähtien ja sama on armojärjests vieläkin. >>lainaus päättyy.

Tuo on totta myös tänäpäivänä. Kuivanhengen syntiin joutuneet kokoavat joukkojaan ja esittävät syytöksiään :-I

Hebrealaiskirje 10:

21 Ja meillä on yksi suuri Pappi, Jumalan huoneen haltia;
22 Niin käykäämme hänen tykönsä totisella sydämellä, täydellä uskolla, priiskotetut meidän sydämissämme, (ja päästetyt) pahasta omastatunnosta,
23 Ja pestyt ruumiin puolesta puhtaalla vedellä, ja pitäkäämme horjumatoin toivon tunnustus: (sillä se on uskollinen, joka ne lupasi),
24 Ja ottakaamme vaari toinen toisestamme, että me ahkeroitsemme rakkaudesta ja hyvistä töistä,
25 Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän.
26 Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä,
27 Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

Re: Jumalan valtakunnan asuminen ja ajan merkit

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Helmi 2009, 14:58

saaraleena kirjoitti:
O.M kirjoitti:
saaraleena kirjoitti:Unhotitkos "ottaa järkes vangiks"?


Ei järkeä tarvitse kaikessa ottaa vangiksi. Vain niissä asioissa on tarpeen alistaa järki uskon alle, joissa Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmisen viisaus. Jumalan hulluus vain näyttää hulluudelta, koska Jumalan viisaus on luonnolliselle ihmiselle hulluutta. Kaikki hulluus ei ole Jumalasta.

Niinpä, kaikki hulluus ei ole Jumalasta. Ei hoitokokousten joukkohysteriakaan. Ei vaikka se kuinka selitettäisiin "siunaukselliseksi".

Kukahan sitä väärää kovaa hysteriaa on oikeaksi sanonut? Sellaista väitettä ei ole Jumalan valtakunnasta kuulunut, mutta Jumalan armosta osattomiksi jääneet jaksavat vuodesta toiseen surkutella ja valittaa tuhlaajapojan vanhemman veljen mukana kuorossa, että kun sinä Isä et ole antanut minulle vohlaakaan iloitakseni ystävieni kanssa. Kateellisina ja kiukutellen siellä ulkotöissä tänäänkin maristaan, että tuhlaajapoika saa viettää juhlaa ja että Isä vielä syöttövasikankin teurasti sitä varten.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Erkki Jussila: Matkalla vieraassa maassa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Helmi 2011, 13:51

Matkalla vieraassa maassa


Kuka on valehtelija, vaan se, joka kieltää Jeesuksen olevan Kristuksen? Se on antikristus, joka kieltää Isän ja Pojan» (1. Joh. 2: 22 ).

Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika, ja niin kuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin nyt myös monta antikristusta rupee olemaan; siitä me tunnemme, että viimeinen aika on (1. Joh. 2: 18 ).

Elämme maailman lopun aikaa, josta Jeesus sanoi omillensa: te näette sen päivän lähestyvän. Rakkaat Jumalan lapset, Jeesuksen toinen tuleminen lähestyy. Viimeisen ajan merkit alkavat täyttyä joka puolelta. Näkyvimpiä piirteitä on se, että »te tulette vihattaviksi kaikilta minun nimeni tähden.» On kirjoitettu, että samat merkit olivat Noan aikana kuin pitää oleman maailman lopun aikana. Noan aikana yksi merkki oli se, että »silloin olivat sankarit maan päällä.» (1. Moos. 6:4) On myös kirjoitettu että viimeisellä ajalla tulevat ihmiset, jotka itseänsä rakastavat, joilla on jumalinen meno olevinansa, mutta sen voiman he kieltävät. Sankarin kuvaa esittävää on ajassamme myös pitkä parta ja pitkä tukka. On selvää, että edellä mainitut eivät sovi uskovaisille. Paavali kirjoittaa eräässä kirjeessä uskovaisille, että pukisitte itsenne siveydellä ja kainoudella. Uskoton maailma elää synneissään, eikä Jumalan valtakunnan neuvoista välitä. Olisi vahinko, jos Jumalan lapsikin hukkuisi jumalattomien kanssa. Jeesus asetti lapsen esikuvaksi ja sanoi: ellette tule niin kuin lapsi, ette tule sisälle taivaan valtakuntaan. Lapsen uskoa Jeesus kysyy meiltäkin, viimeisen ajan Jumalan lapsilta. Tulee olla lapsen usko ja lapsen nöyryys, ja tulee tehdä synneistään parannus. Jeesus kärsi Golgatan ristillä kaikkien syntiemme tähden. Hän lahjoitti koko ihmiskunnalle vanhurskauden, että suurikin syntinen saisi tämän vanhurskauden. Tämän vanhurskauden me Jumalan lapset olemme valmiit antamaan kaikille syntisille. Jeesuksen antamilla valtuuksilla ja Jeesuksen käskystä annamme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Tämän autuuden eteen ei tarvitse eikä, saakaan tehdä itse mitään. Kaikki työ, joka tehdään autuuden ansaitsemiseksi, on omaa vanhurskautta, eikä kelpaa Jumalan edessä. Ajassamme palvotaan ihmiskunniaa paljon. Ihmismieli on valmis tällaiseen, ja haluaisi olla kaikessa parempi kuin toiset. Uskovaiselle ei sovi tällainen ihmispalvonta.

Jumalan lapselta kysytään lapsen uskoa ja lapsen nöyryyttä. Uskovaisen on lupa kasvaa armossa ja Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa, eikä tässä mielessä kukaan kasva liikaa. Kun ihmiset lisääntyivät Noan aikana, lisääntyi myös heidän pahuutensa. Jumala tuli murheelliseksi, että. oli luonutkaan ihmisen, sillä synnin tulva oli lisääntynyt suuresti. Samat merkit ovat myös nyt. Uskottomassa maailmassa ja väärässä jumalisuudessa ei kohta mikään ole syntiä. Jumalan lapselle synti on aina vakava asia, jota vastaan tulee olla aina valmiit taistelemaan. Jeesuksen toista tulemista odotellessamme ahkeroimme pestä pois synnin tahroja hääpuvustamme. Jeesuksen nimessä ja veressä saamme nytkin uskoa kaikki syntimme anteeksi.

Kun on lapsenkaltainen usko, ja synnit ovat anteeksi, on hyvä rakastaa toisia Jumalan lapsia. Mutta jos sielunvihollinen saa silmät voidella niin, että alkaa nähdä itsensä parempana kuin toiset, ja alkaa valvoa uskovaisten vioissa ja virheissä, ja niistä `toisille puhua, niin omat asiat jäävät korjaamatta. Meille jokaiselle on tärkeää, että omat synnit ovat anteeksi. Jos näemme veljessä tai sisaressa vikaa, siitä ei sovi vikoilla takanapäin, vaan tulee käydä neuvomaan henkilökohtaisesti parannukseen Jumalan rakkauden vaatimana. Me jokainen tarvitsemme kohdallemme täydellisen ja ylitse sullotun ja -vuotavan armomitan. Olemme jokainen omalta puoleltamme täynnä turmeltunutta lihaa ja verta. Ainoastaan Jeesuksen lahjoittaman autuuden kautta pääsemme kunnian taivaaseen, kun Jeesuksen veri saa pestä omantuntomme puhtaaksi. Kannattaa vielä pieni hetki olla vieraassa maassa, maailmalta ylenkatsottuna ja pilkattuna, ja kantaa ristiä ja Jumalan lapsen osaa. Lepoaika on pitkä oikeassa kotimaassa — taivaassa.

Erkki Jussila
Päivämies 12.9.1973
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Helmi 2011, 10:46

Taivaan valtakunnan perintöosuus


Kun ajattelemme taivaan valtakunnan perintöosuutta uskovaiselle ihmiselle on joka on selvä ja yksinkertainen asia, että hän saa kuoleman jälkeen periä taivaan, jossa on ilo ja riemu aina. Monille uskottomille ihmisille taivaan perintöosuus on hyvin epäselvä ja kaukainen käsite. Monet ovat tunteneet sen läheiseksi silloin, kun ovat olleet heränneellä tunnolla, ja Jumala on puhutellut heitä. Kun he eivät ole nöyrtyneet parannukseen, Jumala on antanut heidän paatua, sillä Hän ei nuhtele ihmistä iankaikkisesti. Siksi uskottoman ihmisen on tarpeellista tehdä parannus silloin, kun hän tuntee, että Jumala puhuttelee lastensa kautta. Silloin hän saa tuntea, että rauha palautuu rauhattoman omaantuntoon, ja ihminen pääsee osalliseksi perintöosasta, joka on taivaassa tallelle pantu.

Epäuskoinen ihminen, ajattele vakavasti, miten tärkeästä asiasta on kysymys, kun kyseessä on sielun autuus. Jeesus sanoi: "Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielulleen vahingon." Mitä ihmisen hyödyttää elää täällä maailmassa uskottomana muutamia vuosia tai vuosikymmeniä, kuinka rikkaana tahansa, ja maailman silmissä kunniallisena. Kun kerran täytyy viimeisellä tuomiolla seisoa paljaana ja alastomana, kun synnit ovat anteeksi saamattomina omallatunnolla. Viimeiseltä tuomiolta täytyy lähteä pitkään iankaikkisuuteen, hirvittävään kadotuksen vaivaan, kun Jumalan edessä ei ole hivenen vertaa puolustusta.

Jumalan valtakunnasta kuuluu kutsu sinulle epäuskoinen, riennä nopeasti Jumalan lasten luo ja tee parannus. Kun uskovaiset ihmiset Jeesuksen käskystä, ja Jeesuksen antamilla valtuuksilla saarnaavat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, sinäkin pääset taivaan valtakuntaan sisälle.

Jumalan lapselle on tärkeää pysyä lapsen paikalla. Jeesus asetti opetuslapsillensa lapsen esikuvaksi ja sanoi: "Ellette käänny ja tule niin kuin lapset, ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan." Jeesus sanoi myös: "Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi olisi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyksiin." Tänä maailman lopun aikana, jolloin. sielunvihollinen on sytyttänyt kaikki mainosvalonsa palamaan, ja kaikki synnilliset keksintönsä ja houkutuksensa tuonut niin lähelle sydäntä, monesta uskovaisesta tuntuu, miten jaksan vaikeassa ja väsyttävässä ajassa tarpoa kaitaa tietä loppuun asti. Monien uskovaisten isien ja äitien, sekä lasten, tarvitsee kääntyä Taivaan Isän puoleen ja pyytää: Herra, lisää meille uskoa, etteivät uskontulet kokonaan sammuisi, vaan että ne kestäisivät viimeiseen päivään saakka. Monen uskovaisen isän ja äidin sydäntä painaa huoli, kunpa minun lapseni pysyisivät lapsuuden kalliissa uskossa.

Kun ajattelee nykyaikaa, miten pitkälle kehitys ja tiede ovat menneet, ja miten niillä ihminen yritetään tehdä yhä viisaammiksi, ikävällä ja murheella täytyy seurata, miten nykyaika synnillisine välineineen on tehnyt työtä, joka on kantanut hedelmää. Sellaiset keksinnöt ovat kylläkin hyviä, jotka eivät erota ihmistä pois Jumalasta, vaan palvelevat ihmisen ajallista toimeentuloa. Uskovaisen tarvitsee olla valppaana taistelemassa syntiä vastaan. Taistellaan vielä vähän aikaa omalla vartiopaikallamme Siionin vuorella. Ja kun syntiä tulee, rientäkäämme lapsen lailla elämän veden lähteelle panemaan sitä pois, ja saamaan synninpäästön. Tällä tavalla jaksamme jälleen ottaa askelta tällä kaidalla elon tiellä.

Sinä kiusattu ja yksinäisyyttä tunteva Jumalan lapsi, usko synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kyllä kannattaa uskoa, sillä palkan makso on kerran suuri taivaassa. Kun hetken vielä taistelemme Herran viinimäellä täällä pahassa maailmassa, kohta avautuvat eteemme taivaan ovet. Heikoinkin Jumalan lapsi jaksaa kiittää Herraa Jeesusta, silloin kun aurinko paistaa keskeltä taivasta, silloin kun majanpurkuhetki tulee, silloin kun Jeesus noutaa verellä pestyn sielun taivaan kotiin. Jääkää Jumalan rauhaan.

Erkki Jussila
Päivämies 16.11.1966
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Joulu 2018, 19:42

Kristuksen kirkko

"MUTTA Kristus niin kuin Poika ylitse huoneensa, jonka huone me olemme, jos me muutoin uskalluksen ja toivon kerskaamisen loppuun asti vahvana pidämme.” Hepr. 3:6. Jumalalla oli huone maan päällä, ei käsillä tehty, ei puusta eikä kivestä valmistettu. "Näin sanoo Herra: taivas on minun istuimeni, ja maa minun jalkaini astinlauta. Mikä siis on se huone, jonka te minulle rakennatte, eli mikä on minun leposijani?" Jes. 66:1. "Ne uhrit, jotka Jumalalle kelpaavat, ovat murheellinen henki: ahdistettua ja särjettyä sydäntä, et sinä, Jumala hylkää." Ps. 51:19. "Jumala on luvannut: minun huoneeni pitää elävistä kivistä rakennettaman, ja se pitää ihmisistä kopiseman." Käsin tehty huone, vaikka se on hyvä ja kauniskin, ei kelpaa Jumalan asunnoksi, se täytyy rakentaa elävistä kivistä niin kuin 1. Piet. 2:5 sanoo: "Ja myös te, niin kuin elävät kivet, rakentakaat teitänne hengelliseksi huoneeksi ja pyhäksi pappeudeksi uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta otolliset ovat."

Elävään uskoon autetut ihmiset muodostavat sen elävän temppelin, jossa Jumala asuu. Eph. 2:19 – 22 sanotaan Jumalan lapsista: "Niin ettepä te siis ole .vieraat ja muukalaiset, vaan pyhäin kylämiehet ja Jumalan perhe. Apostolein ja profeettojen perustuksen päälle rakennettu, jossa Jeesus Kristus paras kulmakivi on. Jonka päälle kaikki rakennus toinen toiseensa liitetään, ja kasvaa pyhäksi temppelisijaksi Hengessä." Vanhan liiton Israel, palatessaan vankeuden maasta Baabelista, sai sydämen ruveta rakentamaan maahan jaotettua Herran temppeliä, ja rauenneita Jerusalemin muureja. He saavat tässä työssä ilonsa ja vaikeudet nähdä, joita aina on koettu Jumalan temppelin rakentamisessa. Sitä on kuvattu näin: "Mutta moni vanhoista papeista ja Leviläisistä ja isäin päämiehistä, jotka olivat nähneet ensimmäisen huoneen perustuksellansa, niin myös tämän huoneen silmäinsä edessä, itkivät suurella äänellä ja moni huusi korkealla äänellä ilon tähden: Että se huuto oli niin suuri, ettei kansa erottanut ilon ääntä itkun äänestä, sillä kansa huusi korkialla äänellä, että se ääni kuului kauas." Esra 3:12-13. Siinä on kerrottu ilon aiheet, ja nämä äänet on aina kuultu siellä, missä rakennetaan elävän Jumalan huonetta. "Sinä lisäät kansaa, ja lisäät hänelle iloa: sinun edessäs iloitaan, niin kuin elon aikana iloitaan, niin kuin saaliin jaossa iloitaan." Jes. 9: 2. Tämä ääni on outo maailmalle, se ei siedä sokean Bartimeuksen avunhuutoja, eikä pelastettujen kiitosta. Itkun ja ilon äänet ovat heistä outoa kuultavaa: Maailman kuolleesta jumalisuudesta ei kuulu mitään. Siellä on hautausmaan rauha ja hiljaisuus. Siellä liikutaan sukkasillaan, ettei kukaan heräisi synnin unesta ja jos joku yrittää herätä ja alkaa äännellä, hänet rauhotetaan sanomalla: Ole hiljaa Jumalan edessä. Ei anneta lupaa huutaa, vaikka. Jumala on yllyttänyt: "Avukses huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinä olet kunnioittava minua." Vaikeudet rakennustyössä koettiin siinä että Juudan ja Benjamin vihamiehet tarjoutuivat työkumppaneiksi Herran temppelin rakentamisessa, ja kun heitä ei siihen kelpuuteta. "Mutta Serubbel ja Josua ja muut Israelin isän päämiehet vastasivat: ei sovi teidän ja meidän rakentaa meidän Jumalallemme huonetta: mutta me rakennamme yksin Herralle Israelin Jumalalle huoneen niin kuin Kores Persian kuningas meitä käski." Esr. 4;3. Tästä viholliset lämpenevät ja tekevät työskentelyn vaikeaksi. Heillä oli mielestään hyvät suositukset päästä työhän. He esittelevät: Me etsimme teidän Jumalaanne niin kuin tekin, ja emme ole sitten uhranneet kuin Asserhaddan Assurin kuningas meidät tänne vei vieraille jumalille. He luulivat, että kaikki on hyvin, kun epäjumalanpalveluksesta on lakattu, vaikka kaikista synneistä oli parannus tekemättä. Kuinka tuttu kuva tämä onkaan monesta aikamme ihmisestä. Hän, luulee olevansa täysi kristitty ja Jumalan valtakunnan työmies, kun joku synninharjoituksen muoto on elämästä unohtunut. Ei tämä kuitenkaan riitä, vaan täytyy niistä ja tähän saakka tulleista synneistä tehdä parannus, sillä Jumala ilmoittaa: "Peskäät teitänne, puhdistakaat teitänne, pankaat paha menonne pois minun silmäini edestä, lakatkaat pahaa tekemästä." Jes. 1:16. "Kun tämä totuus ilmoitetaan ihmisille, että heidän pitäisi käydä ensin puhdistuslähteillä ja vasta sitten Herran työhön, se käy yli heidän ymmärryksensä." Kuin Sanbailat kuuli meidän muuria rakentavan, syttyi hän vihaan ja närkästyi suuresti ja häpäisi juutalaisia. Ja puhui veljiensä ja voimallistensa edestä Samariassa ja sanoi: mitä nämät voimattomat juutalaiset tekevät, pitäisikö heille se sallittaman? Pitääkö heidän uhraaman? pitääkö heidän sen täyttämän yhtenä päivänä? Pitääkö heidän kiviä eläväksi tekemän, jotka ovat tuhkaläjä ja palaneet? Ja Tobia Ammonilainen sanoi hänen jälkeensä: rakentakaat vapaasti, jos ketut sinne menisivät, niin he kyllä jaottaisivat heidän kivimuurinsa." Neh. 4:1-3.

VIHA kiehuu vieläkin väärien vanhurskasten leirissä, kun heitä ei sellaisenaan hyväksytä taivaaseen ja Jumalan valtakunnan työhön, ja he yrittävät koko työn estää. Siellä on Sanballat joukkoineen vihassa ja häpäisee rakentajia, kokoaa veljensä, ja voimalliset yhteisrintamaan estääkseen Jumalan valtakunnan työn. Siellä tulee Pilatuksesta ja Herodeksesta ystäviä keskenään, kun he saavat yhdessä nousta Herraa ja Hänen voideltuaan vastaan.

KUINKA moni tämän maailman hengen miehistä onkaan lupauksia antanut elävän seurakunnan hävittämisestä ja Siionin muurien kaatamisesta maan päällä. Mutta hävittäjät ovat uupuneet kuoleman uneen ja Jumalan huone ja Siionin muurit ovat seisoneet, ja työ edistynyt voimallisesta vastuksesta huolimatta. Sillä "Siionin muurit ei sortua saata; kun peruskallio Jeesus on sen. Rynnätä saavat nyt helvetin joukot, sen apu Herra on voimallinen." Jumala vain kyselee: "Miksi pakanat kiukuitsevat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat harkitsevat itsensä ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuaan vastaan Katkaiskaamme heidän siteensä ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä. Mutta joka taivaassa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä." Ps: 2: 1-4.

PIENELTÄ ja voimattomalta näytti suuren työn edessä juutalaisten joukko. Ja maailman joukosta tuntui, että rakennuslupa ja sen myöntäminen on sen vallassa. Kuitenkin tuo joukko sai ihmeitä aikaan, kun sen voimana oli Jumala. Psalmissa sanotaankin: "Jos ei Herran huonetta rakenna, ne turhaan työtä tekevät, jotka sitä rakentavat: jos ei Herra kaupunkia varjele, niin vartiat hukkaan valvovat" Rakennustyöhön ei sovi ottaa niitä, jotka haluavat rakentaa omien piirustustensa ja päähänpinttymiensä mukaan, eivätkä välitä Jumalan laatimista rakennuspiirustuksista ja työselityksistä mitään. Oikea työmies tulee vain siitä, jonka täytyi ensin itse nöyrtyä Jumalan sanan neuvomalla tavalla uskomaan. He eivät myöskään uskalla rakentaa toisin kuin Jumalan sana opettaa. Rakennusainekin näytti huonolta. Viholliset kyselivät kauhistuneina, pitäisikö teidän kiviä eläviksi tehdä, jotka ovat sorakasa ja palaneet. Toivottomalta näyttää tilanne, kun synnin ja himojen tuli on ihmisen karrelle polttanut. Kun ylimmäinen pappi Josuakin on kuin kekäle, joka tulesta temmattu on. Sakarja 3:2.

OMAVANHURSKAASTA tuntuu, ettei pysy eikä kestä kirkon seinässä ja Siionin muurissa noin huono rakennusaine. Tobia Ammonilainen lohduttaa joukkoja, antaa heidän rakentaa, jos ketut sinne tulevat, niin ne hajottavat heidän kivimuurinsa. Tämäkin oli piikkaa rakentajia kohtaan, jota saa kuulla maailman taholta, kun joku suuri syntinen saa parannuksen armon. On kohta arvostelijoita, jotka sanovat, että sekin kuuluu muka tehneen parannuksen, sitäpä hän ei ole vietä ennen tehnyt. Lieneekö monen päivän vahinko hänen hentomielisyytensä. Ja vihollinen on pannut kettulaumat liikkeelle viettelemään synnin rapakoista nostettua takaisin maailman teille. Vahinkojakin on sattunut heille, jotka ovat jalkansa rauhan tielle astuneet, eivätkä ole kestäneet uskossa loppuun asti. Ketutkin ovat pauloihinsa monia saaneet. Mutta eivät ole sortuneet Siionin muurit eikä hajonnut rakennus. Evankeliumilla eläväksi tehty ja Jumalan lasten rakkauteen liitetty on tuntenut suureksi sen asian, että hän pääsi maailman viimasta Isän kodin lämpimään. Siinä on myös suuri ihmetyksen aihe, pitäisikö heidän kaikki yhtenä päivänä täyttää. Maailman mielestä on liian joutuisaa puuhaa tehdä suuresta syntisestä yhdessä päivässä Jumalan lapsi. He kyselevät, etteikö muuta neuvoa tarvita kuin antaa synnit anteeksi. Siellä uskotaan, että autuaaksi tuleminen on vuosien ja vuosikymmenien kehityksen tulos. Vaikka tämä heidän teoriansa heittää joskus täysin kuperkeikkaa, kun saatetaan puhua jostakin ihmisestä, joka oli täysin huoleton autuuden asiasta ja siirtyi äkkiä ajan rajan taakse, että jos hän viimeisellä hetkellä huokaisi Jumalan puoleen, niin hän tuli autuaaksi. Yleensä kuitenkin ajatellaan, että kristityksi kehitytään ja pyhitytään kymmenien vuosien kuluessa. Se opetus, että Jumalan lapseksi tullaan syntymän kautta yhtenä päivänä, on heidän mielestään aivan sopimatonta. Jos he vielä sen käsittäisivät, että oikein harras ja totinen ihminen voisi tulla Jumalalle kelvolliseksi yhtenä päivänä, niin sitä he eivät voi uskoa, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman, joka on rypenyt kaikki sielunvihollisen likaviemärit. Kuitenkin Jumala sanoo: "Jona päivänä jumalaton luopuu jumalattomasta menostansa, hänen syntiään ja vääryyttänsä minä en tahdo enempi muistaa." Silloin on hyvin asiat, kun Jumala menettää muistinsa syntisen huonojen asioiden kohdalla. Jos näin ei olisi, ei ristinryöväriä löytyisi taivaasta. Ei ollut kehittymisen aikaa, mutta uskoa ehti kun valtakunnan kuningas julisti. "Totisesti sanon minä sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa. "Luuk. 23:43. Kun Jumalan huonetta rakennetaan, siihen otetaan kivet lujasta kalliosta. Ei suotta sanota. Jes. 51:1-2. "Katsokaat sitä kalliota, josta te lohastut olette ja sitä kaivoa, josta te kaivetut olette. Katsokaat Aabrahamia, teidän isäänne ja Saaraa, joka teidät synnytti.

Työvälineenä kalliosta ihmistä irrottaakseen Jumala käyttää terävää sanaansa, josta hän sanoo Jer. 23: 29: "Eikö minun sanani ole niin kuin tuli, sanoo Herra, ja niin kuin vasara, joka vuoren murentaa?" Kun elävä sana on vasaran tavoin iskenyt ihmisen sisimpään, se on irrottanut ja samalla erottanut suruttomien seurakunnasta. Herätetty ihminen tuntee itsensä hyljätyksi ja yksinäiseksi niin kuin ryöväreiden käsistä tien oheen jätetty Jerikon tien kulkija. Hänellä ei ole turvaa Jumalassa eikä iloa maailmassa. Hän istuu kuin syvän kuilun tai kaivon pohjalla, johon ei paista armon päivä. Epäuskon kalliosta irronnut kivi putoaa syvään toivottomuuden kaivoon. Tarvitaan suuret Jumalan lupaukset, joilla hänet nostetaan sille perustukselle, joka ei taida järistä. Kun synninpäästön evankeliumi liittää syntisen Kristuksen kirkon seinään elävänä kivenä, se löytää siitä paikkansa ja liittyy niin saumattomasti ennen uskoneiden kanssa niin kuin kirjoitettu on alkuseurakunnasta: ”Ja niiden paljoudessa, jotka uskoivat, oli yksi sydän ja yksi sielu.” Apt. 4: 32. Vaikka herätetystä saattoi tuntua, ettei hän ole mihinkään muualle kelvollinen kuin helvetin tulipuuksi, eikä mikään paranna häntä eikä korjaa hänen tilaansa. Hänestä tuntuu, että hän on tehnyt niin paljon syntiä, ettei Jumalan armo enää kuulu hänelle. Ei hän uskalla toivoa isän kodissa muuta kuin palkollisen asemaa niin kuin tuhlaajapoika päivinänsä, sai enemmän mitä toivoi ja pyysi, pääsi vielä lapsen ja perillisen asemaan. Kun hän hengen yhdyssiteellä tuli sidotuksi ja Jeesuksen verellä 1iitetyksi Jumalan seurakuntaan; niin hän tunsi elävästi, ettei hän ole enää vieras Israelin kyläkunnasta ja muukalainen lupauksen testamentista, vaan hän on pyhäin kylämies ja Jumalan perheen jäsen. Nyt vain kysytään meiltä sitä, että uskon ja toivon kerskauksen pitäisimme loppuun asti, sillä matkalla ei ketään kruunata. Jos aikoo voittaa vanhurskauden kruunun, on seisottava loppuun asti vartiopaikalla ja pidettävä kiinni uskolla Jumalan suurista lupauksista, Ihmismielelle ei ole helppoa kulkea lihansa himojen ristiinnaulitsijana ja Jeesuksen seuraajana opissa, elämässä ja kärsimyksissä. Mutta se varmasti kannattaa. Vähän päällä uskollinen pannaan kerran paljon päälle. Kun viimeinen valittu liitetään, Jumalan huoneeseen, silloin tulee sielujemme paimen ja piispa noutamaan myrskyissä taistelleen seurakuntansa siihen maahan, missä usko ja toivo erkanevat ja missä on täysi rakkaus. Silloin täytetään uskovan kohdalla viimeinen lause Raamattua: "Kuolema on nielty ja voitto saatu."

Lauri Taskila
Päivämies 6.4.1966


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 22 Joulu 2018, 19:42
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron