Samuli Pentikäinen: Hiskian parannuksenteko

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Samuli Pentikäinen: Hiskian parannuksenteko

ViestiKirjoittaja O.M » 13 Marras 2009, 19:47

31.8.1978.
Kuningas Hiskian parannuksenteko

Jes. 38:15-20

Aamun sanassa puhutaan Juudan kuninkaan, Hiskian, elämän ratkaisevista vaiheista. Vaikka on kysymys lähes 2700 vuotta sitten tapahtuneista asioista, Hiskian kokemukset ovat niin tuttuja ja yleisinhimillisiä, että ne voisivat olla yhtä hyvin kenen tahansa meidän kokemuksiamme. Profeetta Jesajan kirjassa kerrotaan Hiskian sairastumisesta ja parantumisesta. Samassa yhteydessä on myös kuninkaan rukous.

Profeetta Jesaja joutui viemään sairasvuoteella olevalle kuninkaalle hyvin raskaan viestin: Näin sanoo Herra: Toimita talos, sillä sinun pitää kuoleman ja ei elämän. (Jes. 38:1.) Hiskia ahdistui sanoman kuullessaan. Hän käänsi kasvonsa seinään päin ja rukoili Herraa, itkien katkerasti. (Jes. 38:2, 3.) "Ah Herra, muista kuinka minä sinun edessäs olen totuudessa ja vakaalla sydämellä vaeltanut, ja olen tehnyt mitä sinulle on ollut otollinen — Nyt minun täytyy mennä haudan ovelle, ja vuoteni lopettaa — Minun aikani kului ja on minulta otettu pois, niin kuin paimenen maja; ja minä leikkasin poikki elämäni niin kuin kankuri. Hän katkaisi minut niin kuin hienon langan, sinä lopetat minut huomenesta ehtooseen asti — Minä kuikutin niin kuin kurki ja pääskynen ja vaikeroitsin niin kuin kyyhkynen — Herra, minä kärsin tuskaa, huojenna se minulta." (Jes. 38:3, 10, 12, 14.)

Hiskian rukouksesta kuvastuu havainnollisesti se ahdistus ja hätä, mitä hän koki. Profeetan sanat olivat herättäneet hänet karuun todellisuuteen. Eikö Jumala muistakaan sitä, että hän on ahkeroinut vaeltaa totuudessa ja ehyellä sydämellä ja tehdä sitä, mikä on otollista Jumalan edessä? Onko Jumala hylännyt ja unohtanut hänet? Onko hänen uskonsa ja kilvoituksensa ollut sittenkin turhaa? Ottaako Jumala häneltä pois turvapaikan, paimenen majan, seurakuntansa? Katkaiseeko Jumala hänet niin kuin kankuri hienon langan?

Miksi sitten Jumalan täytyi näin raskaalla kädellä koetella hurskasta kuningasta? Toisen aikakirjan kirjoittaja ilmaisee meille syyn Jumalan puhutteluun. Kun Hiskia oli pelastanut Jerusalemin Jumalan avulla Assyrian kuninkaan piirityksestä, alkoivat myös pakanakansat kunnioittaa ja ylistää häntä sankarikuninkaana. Hiskia ei kuitenkaan ollut kestänyt tätä, vaan hänen sydämensä oli ylpistynyt. Hän otti itselleen sen kiitoksen ja kunnian, joka olisi kuulunut Jumalalle, (2. Aikak. 32:23-25.) Näin hänen sydämensä tila ei ollut oikea Jumalan kasvojen edessä. Hiskia ei olisi ollut ulkonaisesta hurskaudestaan huolimatta valmis lähtemään tästä ajasta. Jumala rakasti kuningasta niin paljon, että lähetti profeettansa varaamaan häntä hänen synneistään. Profeetan julistama tuomio ei varmasti tuntunut aluksi rakkauden Jumalan puheelta, mutta se synnytti kuitenkin Hiskian sydämessä oikean, Jumalan mielen mukaisen murheen. Kuningas sai tunnon synneistään ja armon nähdä oma tilansa Jumalan kasvojen edessä. Itse hän ilmaisi asian näin: "Katso, suuri hätä oli minulla turvasta." (Jes. 38:17.)

Jumala näki katuvan kuninkaan hädän ja kuuli hänen nöyrän ja vilpittömän rukouksensa. Jälleen tarvittiin profeettaa, Jumalan sanansaattajaa. Jesaja sai palata kuninkaan luo jo kesken kotimatkan ja tuoda tällä kertaa ilosanoman: Minä olen kuullut sinun rukoukses ja nähnyt sinun kyynelees: Katso, minä parannan sinut - - Ja minä lisään sinulle ikää viisitoista vuotta. (2. Kun. 20:5-6.) - - Ja tämä olkoon sinulle merkiksi — katso, minä annan aurinkokellon varjon siirtyä takaisin kymmenen juonta, jotka se jo on auringon mukana laskeutunut Aahaan aurinkokellossa. (Jes. 38:7-8.) Ja aurinko siirtyi aurinkokellossa kymmenen juonta taaksepäin.

Kuningas nöyrtyi Jumalan väkevän käden alle ja sai vielä armon tehdä parannuksen. Kiitosrukouksessa hän itse kertoo tästä tapahtumasta: "Herra - - sinä annoit minun nukkua, ja teit minut taas eläväksi, Katso, suuri hätä oli minulla turvasta, mutta sinä olet minun sieluni sydämellisesti vapahtanut, ettei se hukkuisi, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäs taa." (Jes. 38:16-17.)

Hiskian elämässa sai tapahtua suuri Jumalan ihme. Jumala toimii edelleen samalla tavalla kuin Hiskian aikana. Hän vetää puoleensa elämän kohtaloissa ja pysäyttää sanansa kautta. Näin hän herättelee meitä, jotta hän saisi armahtaa meidät synneistämme ja auttaa sisälle paimenen, Herran Jeesuksen, majaan, omaan valtakuntaansa. Jumala tahtoo tänä aamuna etsiä sinua, jonka hän on sanallaan pysäyttänyt. Sinun on lohdullista tietää se, että sama uudistuminen, joka tapahtui Hiskialle, on mahdollista sinullekin. Katuvalle syntiselle kuuluu Jumalan valtakunnasta anteeksiantamuksen evankeliumi, iloinen viesti Jumalalta. Saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Jos saat Jumalalta voiman evankeliumin vastaanottamiseen, tapahtuu se ihme, että Jumala heittää syntisi selkänsä taa. Sinusta tulee Jumalan armolapsi ja hänen huoneensa asukas.

Rukoilemme virren sanoin: Suo minun oikein rukoilla sun tahtos mukaisesti. Mun sitä anna anoa, mi kestää iäisesti. Ja suo se uskon uskallus, ett' Poikas tähden rukous myös kuulluksikin tulee. (Vk. 1938; 390:3.)

(Pentikäinen, Samuli: Usko tulee kuulosta. Radiohartauksia 1965-97. Ss. 113-115. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä 1999.)
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 12 Kesä 2011, 06:51

Ahneus on kaiken pahuuden juuri


Eräät kristinuskon vastustajat ovat sanoneet hyvin painokkaasti: "Jumala on kuollut." He haluavat elää vapaasti oman mielensä mukaan ilman tilille panijaa. Voisimme tänä aamuna kysyä: Onko kiusaaja, sielunvihollinen kuollut, onko se jättänyt ihmiset rauhaan? Kuka johdattaa ihmisen epärehellisyyteen ja oman voiton pyyntiin, entistä korkeamman elintason hankkimiseksi? Vieläkö ovat totta apostoli Paavalin sanat Timoteukselle: "Sillä ahneus on kaiken Pahuuden juuri, jota muutamat ovat himoinneet, ja ovat uskosta eksyneet ja itsellensä paljon murhetta saattaneet." 1. Tim. 6: 10. Mikä saa meidät käyttämään kyynärpäätaktiikkaa oman minän esilletuomiseksi? Kuka antaa meille luvan toisten painamiseen ja mustaamiseen oman tien tasoittamiseksi? Voiko tänä päivänä käydä jollekin meistä samoin, kuin eräälle Paavalin työtoverille Deemaalle, joka tämän maailmaan rakastuneena jätti Paavalin. Miten on syntynyt hätä ja ahdistus, joka maailmassa vallitsee? Eivätkö nämä kaikki ole pahuuden vallan, eli kiusaajan aikaansaannoksia.

Matteus kertoo evankeliumissaan, kuinka itse Jumalan Poikakin joutui perkeleen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut erämaassa neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, sanoi kiusaaja Hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin sano, että nämät kivet leiviksi tulevat." Jeesus olisi voinut suorittaa ihmeteon, mutta hän halusi kulkea samaa kärsimystietä kuin ihmisetkin. Jeesus vastasi Vanhan Testamentin sanalla: "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, mutta jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee." Jokapäiväinen leipä on elämälle välttämätöntä. Se on Jumalan lahja. Meiltä tahtoo kuitenkin helposti unohtua Jumalan asettama arvo ja tärkeysjärjestys. Jeesus sanoo vuorisaarnassaan: "Älkäät siis surulliset olko, - sanoen: mitä me syömme, taikka mitä me juomme, eli me meitämme verhoomme? Vaan etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nämät teille annetaan." Meidän tulisi ensiksi löytää Jumalan valtakunta, josta julistetaan syntiselle eläväksi tekevää evankeliumia. Todellinen elämä vain versoo evankeliumin sanasta. Tänä aamuna kuuluu katuvalle syntiselle armo ja anteeksiantamus. Sinä saat uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Luther kirjoittaa Isossa Katekismuksessa: Kristus itse on pannut synneistä päästön kristikunnan suuhun, ja käskenyt päästää meitä synneistä sellaisella sydämellä. Siis, joka tuntee syntinsä ja halajaa lohdutusta, on tässä varma turvapaikka. Siitä se löytää, siitä se kuulee Jumalan sanan, kun Jumala hänet ihmisen kautta kirvoittaa ja päästää vapaaksi synnistä.

Jeesus vastasi kiusaajan houkutuksiin Jumalan sanalla. Vastustaja osasi myös käyttää tukenaan Raamattua, kun hän yritti saada Jeesuksen hyppäämään alas pyhäkön harjalta. "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin laske sinus alaspäin, sillä
kirjoitettu on: hän antaa käskyn enkeleillensä sinusta, ja he käsissä kantavat sinun, ettet joskus jalkaas kiveen loukkaa." Niin Jeesus sanoi hänelle: taas on kirjoitettu: ei sinun pidä kiusaaman Herraa, sinun Jumalaas." Meille ihmisille on tyypillistä se, että yritämme taivuttaa Jumalan rukouksillamme sellaiseen ratkaisuun, mitä me itse toivomme.

Asetamme Jumalalle mielellämme ehtoja. Silloin unohdamme helposti Isä meidän rukouksen pyynnön: tapahtukoon sinun tahtosi. Jeesus ei alistunut kiusaajan houkutuksiin. Hän tiesi, että Herran kiusaaminen on kielletty. Jumalan asiana on ihmisen koetteleminen, eikä päinvastoin.

Kolmas kiusaus oli kaikkein vaikein. Kiusaaja näytti kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston, ja sanoi hänelle: "Nämät kaikki minä annan sinulle, jos sinä lankeat maahan ja rukoilet minua." Jeesus oli vaihtoehdon edessä, joko tahi, joko Jumalan valtakunta tahi maailman valtakunta. Hän voitti kiusauksen meidän tähtemme. Jeesus sanoi: "Mene pois saatana. Sillä kirjoitettu on: Herraa sinun Jumalaas pitää sinun kumartaman ja häntä ainoaa palveleman."

Kiusaaja on saanut usein yliotteen maailman kunniaa ja loistoa tarjoamalla. Hän osaa tehdä maailman mahdollisimman houkuttelevaksi ja suuria toiveita sisältäväksi. Kiusaaja lupaa vapaan loistokkaan ja estokkaan elämän ihmisille hyvinkin pienistä palveluksista. Toisaalta maailman kunnia saattaa olla esteenä parannuksen tekoon. Ei uskalleta tulla tekoineen valkeuteen. Kun me ajattelemme kiusaajan työtä, niin me löydämme itsestämme paljon sen vaikutusta. Me joudumme usein kiusausten edessä heikkouden valtaan. Siksi on tarpeen Paavalin neuvon mukaan pukeutua Jumalan koko sota-asuun, jotta voisimme pahana päivänä tehdä vastarintaa, ja kaikki suoritettua pysyä pystyssä. Paras sota-ase on Jumalan sana. Sen avulla Herra Jeesus voitti kaikki kiusaukset, jotta hän voisi meitä kiusatuita auttaa. Sielunvihollinen käy ympäri kuin kiljuva jalopeura, etsien kenen hän saisi niellä. Me joudumme käymään jatkuvasti taistelua kiusaajaa vastaan. Mutta Herra Jeesus on vielä voimakkaampi. Hän sanoo: Maailmassa on teillä tuska, mutta olkaa hyvässä turvassa, minä voitin maailman."

Rukoilkaamme: Pyhä Henki, auta meitä voittamaan kiusaajan houkutukset sinun sanallasi. Anna sinä meille tukesi, turvasi ja lohdutuksesi. Opeta meitä kaikessa tyytymään tahtoosi ja johdatukseesi. Älä anna maailman kunnian ja loiston viedä meitä eroon sinusta. Jos me joudumme taistelussa tappiolle, niin ole pitkämielinen meitä kohtaan ja anna meille parannuksen armo. Amen.

Aamuhartauspuhe
Samuli Pentikäinen
Päivämies 7.6.1967

Korjasin virheellisen vuosiluvun, Taavetti
Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 28 Elo 2012, 08:26, muokattu yhteensä 1 kerran
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Elo 2012, 08:24

Sovintosaarnan virka

Radioaamuhartaus 15. 4.1977
2. Kor. 5: 15 – 21
Tämän aamun sana on toisen Korinttolaiskirjeen viidennestä luvusta, jossa apostoli Paavali puhuu ensiksi Kristuksen lunastustyöstä ja sen aiheuttamasta muutoksesta ihmisessä sekä siihen liittyen Jeesuksen opetuslapsille annetusta sovintosaarnan virasta. "Kristus on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luontokappale, sillä vanhat ovat kadonneet, katso kaikki ovat uudeksi tulleet." (2. Kor. 5:15, 17).

Kristus on kuollut kaikkien edestä. Jumalan tahto olisi se, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1. Tim. 2:4) Kristus on sovittanut jokaisen ihmisen synnit, välinpitämättömän ja vieläpä kristilliseen uskoon kielteisestikin asennoituvan ihmisen osalta. Jumalan pelastustyö jää kuitenkin merkityksettömäksi sellaisen ihmisen kohdalla, joka ei ota tätä tarjottua lahjaa vastaan. Jumalalla on omat keinonsa vetää ihmistä Kristuksen tykö. Hän herättää ja kutsuu meitä monella eri tavalla. Lisäksi elämässämme on sellaisia aikoja, jolloin Jumala erityisesti vetää meitä puoleensa. Meidän tulee muistaa silloin Jumalan sanan neuvo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, vaan kehottakaa toisianne joka päivä, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi.” (Hepr. 3:9 – 8, 13) Jumala .tahtoisi tehdä synteihinsä kuolleet ihmiset eläviksi Kristuksen kanssa niin, ettemme enää eläisi itsellemme, vaan hänelle, joka on meidän edestämme kuollut ja ylösnoussut.

Miten sitten muutos on mahdollinen? Jeesus sanoi aikanaan opetuslapsilleen; kun he kyselivät ihmisen pelastumismahdollisuuksia: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista." (Matt.19:25 – 26) Jumala tietää meidän sydämemme laadun ja millaisessa elämäntilanteessa me kukin tällä hetkellä olemme. Hän tuntee meidän ajatuksemme ja näkee meidän ahdistuksemme, pelkomme ja hätämme. Apostoli Pietari neuvoo meitä: "Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." (1. Piet. 5:7) Vanhan purkaminen ja uuden luominen eivät kuitenkaan ole mitään helppoja asioita. Olemme varmasti monta kertaa tehneet mielessämme päätöksiä, minä muutan elämäni suuntaa ja uudistun mieleltäni, mutta päätökset ovat jääneet vain hapuileviksi yrityksiksi. Meidän tulisi nöyrtyä. Jumalan väkevän käden alle ja suostua siihen, että Jumala pääsisi toteuttamaan meissä haluamansa hyvän työn.

Jumalan käyttää pelastussuunnitelmansa toteuttamisessa sovintosaarnan virkaa. Meidän kannaltamme on suurenmoinen asia, ettei Jeesus vienyt anteeksiantamusta mennessään taivaaseen, vaan lähetti omat opetuslapsensa julistamaan sovituksen sanomaa alkaen Jerusalemista aina maan ääriin asti. Paavali kirjoittaa tekstissämme:
"Hän antoi meille viran sovinnosta saarnata. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt. Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset: sillä Jumala. neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa." (2. Kor. 4:18 – 20). Kun sovintosaarnan virka annettiin Jeesuksen opetuslapsille, siihen sisältyi erottamattomasti Pyhän Hengen voima. Jeesus sanoi omilleen lukittujen ovien takana:"Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät. Ja hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi: Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." (Joh. 20 : 21-23 ).

Pyhän Hengen kautta julistettu sovintosaarna kaikuu tänäkin päivänä. Vielä kuuluu Jumalan valtakunnasta kutsu: "Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa!". Mistä sitten tiedämme mikä on se oikea evankeliumi ja oikea sovintosaarna? Sovintosaarna on Pyhän Hengen virka ja sovituksen sana voidaan ottaa vastaan vain uskon kautta. Paavali kirjoittaa roomalaiskirjeessä, että Kristuksen evankeliumi ilmoitetaan uskosta uskoon. Jokainen Jumalan lapsi voi olla julistamassa toiselle sovintosaarnaa. "Hän antoi meille viran sovinnosta saarnata''. Sinulla on nyt lupa uskoa omat syntisi ja rikkomuksesi anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Jos saa tapahtua se ihme, että evankeliumi synnyttää elävän uskon sinun sisimmässäsi, vastaa Jumala sinulle rauhalla taivaasta. Syntisi siirretään niin kauaksi kuin itä on lännestä ja ne upotetaan meren syvyyteen,eikä niitä sieltä enää ylös nosteta. Silloin toteutuvat kohdallasi Paavalin sanat: "Sinä olet uusi luontokappale, sillä vanhat ovat kadonneet, katso kaikki ovat uudeksi tulleet." Uudistuminen ei merkitse sitä, että sinusta tulisi synnitön ja virheetön ihminen, vaan sinussa asuu edelleen vanha ihminen, joka on altis synnin houkutuksille, ja taipuvainen pahaan. Mutta sinut on siirretty tuomion alta armon alle ja sinä olet nyt Jumalan armahtama ihminen ja ahkeroit Pyhän Hengen antamalla voimalla taistella syntiä vastaan ja kilvoitella hyvällä ja loukkaamattomalla omallatunnolla Jumalan ja ihmisten edessä.

Uskossa pysyäkseen kristitty tarvitsee omalle kohdalleen joka päivä samaa evankeliumia, jota hän on toisille julistamassa sovintosaarnan viran hoitajana. Näin meitä hoidetaan anteeksiantamuksella Jumalan armovaltakunnassa.
Rukoilemme: Rakas, Taivaallinen Isämme, anna sovintosaarnan kaikua vielä terveeksi tekevänä meidän korviemme kuullen, että se olisi päästämässä meitä synneistämme ja rikkomuksistamme ja se olisi lohduttamassa ja virvoittamassa meitä. Aamen. Virsi: 68: 4,5

Samuli Pentikäinen
Päivämies 4.5.1977
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Einari Lepistö: Naispappeudesta vanhan liiton valossa

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Joulu 2018, 14:01

Naispappeudesta vanhan liiton valossa


AIKANAMME oN paljon keskusteltu naispappeudesta. Väkisin ollaan ajamassa, vastoin Raamattua sitä, että nainen voitaisiin vihkiä papiksi. Raamattu ei tunne yhtään tapausta, että nainen olisi vihitty papiksi. Mooseksen kirjoissa aina sanotaan: Aaron poikinensa. Ei lapsinensa, vaan poikinensa. Jeesus ei kutsunut yhtään naista apostolikseen eikä saarnamatkalle naisia lähettänyt. Kuitenkin naisia on aina Jumalan työssä tarvittu. Erikoisen rikas on vanhan liiton Raamattu pyhistä vaimoista ja naisista, jotka ovat lahjoillaan Jumalan työtä tehneet ja edesauttaneet sitä.

VAIKKA naiset eivät olleet papin virassa, niin heilläkin oli tehtävä seurakunnan majan ovella. (2. Moos. 38: 8); "Ja hän teki pesoastian vaskesta, ja sen jalan myös vaskesta, niiden vaimoin peileistä, jotka palvelivat seurakunnan majan oven edessä."

Tässä työssä ovat uskovaiset naiset vieläkin. Puhumassa ja puhuttelemassa uskottomia ihmisiä ja opastamassa heitä sisälle Jumalan seurakuntaan. Uskovaisilla on evankeliumin, synninpäästön julistajien täydet valtuudet julistaa Jumalan ` anteeksiantamusta armoa kaipaavalle sielulle, mutta julkiseen saarnavirkaan ei ole yhtään naista asetettu.

Vaikka ASIA ei ollut vanhan liiton ajalla pappina, niin Raamattu puhuu kuitenkin naisprofeetoista. Kun Israel kulki yli Punaisen meren, niin toisella rannalla veisattiin kiitosvirsi. Mooses aloitti virren, kansa yhtyi virteen. "Ja Mirjam prophetissa, Aaronin sisar, otti kanteleen käteensä, ja kaikki vaimot seurasivat häntä kanteleilla ja hypyllä. Ja Mirjam vastasi heitä: Veisatkaa Herralle, sillä hän on sangen jalon työn tehnyt, hevosen ja miehen hän mereen syöksi.'' (2. Moos. 15: 20-21). Tässä mainitaan Mirjam profetissaksi. Tällaisia naisprofetissoja on Jumalan joukossa ollut kaikkina aikoina. He ovat ylistäneet Jumalaa kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla.

Tuomarin kirjan 4. luvussa kerrotaan naisprofeetasta, jonka nimi on Debora. ''Ja. naispropheta Debora, Lapidotin emäntä tuomitsi Israelia siihen aikaan. Ja hän asui Bedoran palmupuun alla, Raman ja Betelin välillä, Ephraimin vuorella, ja Israelin lapset tulivat sinne hänen tykönsä oikeuden eteen." (Tuom. 4: 4 – 5) Tämäkin Debora veisasi samalla tavalla kuin Mirjam. Tuomarien kirjan 5. luku kertoo kiitosvirrestä, jonka Bebora ja Barak veisasivat. Toisen Kuningasten kirja 22. luvussa kerrotaan naisprofeetasta, Huldasta. "Niin meni pappi Hilkia, Ahikam, Akbor, Saphan ja Asaja naisprophetan Huldan tykö, Sallumin Tikuan pojan emännän, Harhamin pojan, vaatetten vartijan ( ja hän asui Jerusalemissa toisella puolella), ja he puhuivat hänelle. Mutta hän sanoi heille: näin sanoo Herra Israelin Jumala: sanokaa sille miehelle, joka teidät minun tyköni lähettänyt on: Näin sanoo Herra, katso, minä saatan onnettomuuden tähän siaan ja hänen asuvaisillensa kaikki lain sanat; jotka Juudan kuningas lukenut on: Että he ovat luopuneet minusta ja suitsuttaneet vieraille jumalille, vihoittain minua kaikilla kättensä töillä, sen tähden syttyy minun vihani tätä sijaa vastaan, ja ei pidä sammutettaman.

Mutta Juudan kuninkaalle, joka teidät lähettänyt on kysymään Herralta, pitää teidän näin sanoman: näin sanoo Herra Israelin Jumala niistä sanoista, joita sinä kuullut olet: Että sinun sydämesi on pehminnyt ja olet sinus nöyryyttänyt Herran edessä, koska kuulit, mitä minä sanoin tätä asiaa ja hänen asuvaisiansa vastaan, että heidän pitää tuleman hävitykseksi ja kiroukseksi, ja olet repinyt vaatteesi ja olet itkenyt minun edessäni, niin olen minä myös kuullut sen, sanoo Herra. Sen tähden, katso, kokoon minä sinua isäisi tykö, ettäs kootaan rauhassa hautaasi, ettei sinun silmäsi näkisi kaikkea sitä onnettomuutta, jonka minä tälle sijalle saatan. Ja he sanoivat sen kuninkaalle jälleen." (2. Kun. 22 : 14-20) .

Tämäkin on tuttua. Uskovaiset naiset ovat monta kertaa Jumalan äänitorvena olleet ja Jumalan totuutta ilmoittaneet; mutta eivät he kuitenkaan ole olleet pappeina eivätkä julkista saarnavirkaa hoitaneet.
Väärien profeettojen joukossa mainitaan Noadia, joka tahtoi Nehemiaa peljättää. "Minun Jumalani! Muista Tobiaa ja Sanbailatia näiden heidän töidensä jälkeen, ja Noadiaa naisprophetaa ja muita prophetoita, jotka minua tahtoivat peljättää." (Neh. 6: 14)

UUDEN liiton aamuna, kun Jeesus viedään puhdistuspäivien jälkeen temppeliin, niin temppelissä mainitaan Simeonin lisäksi Anna -profetissa. ''Ja Anna prophetissa, Phanuelin tytär, Asserin suvusta, se oli joutunut pitkälle iälle ja elänyt miehensä kanssa seitsemän ajastaikaa neitsyestänsä. Ja oli leskenä lähes neljä yhdeksättäkymmentä ajastaikaa, ja ei lähtenyt temppelistä, palvelemasta Jumalaa paastoissa ja rukouksissa yötä ja päivää. Ja tämä tuli sillä hetkellä siihen ja kunnioitti myös Herraa ja puhui hänestä kaikille, jotka lunastusta Jerusalemissa odottivat." (Luuk: 2:: 36 – 38). Kun ajattelemme näiden raamatunpaikkojen sanomaa, niin me huomaamme, että tällaisia pyhiä vaimoja ja naisia on tänäkin aikana. Ei koskaan ole kielletty, eikä ole nähty vääränä, jos nainen on Jumalaa ylistänyt tai Jumalan totuutta julistanut. Mutta kuitenkaan Raamattu ei tunne sitä, että nainen ölisi julkista saarnavirkaa hoitanut tai papin virassa palvellut.

JUMALAN valtakunnassa ei tässä asiassa ole ongelmaa ollutkaan. Tämä asia on ollut itsestään selvä. Meillä jokaisella Jumalan lapsella on oma paikkamme Jumalan valtakunnassa ja Jumalan valtakunnan työssä.

Einari Lepistö
Päivämies 12.12.1973


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 16 Joulu 2018, 14:01
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron