Aika kuluu, kirjoitukset täyttyvät

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

Aika kuluu, kirjoitukset täyttyvät

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Heinä 2010, 15:51

Aika kuluu, kirjoitukset täyttyvät

"Mutta henki sanoo selkiästi, että viimeisillä ajoilla muutamat luopuvat uskosta, ja ottavat vaarin viettelevistä hengistä ja perkeleiden opetuksista. Niiden kautta, jotka ulkokullaisuudessa valheen puhujat ovat, joiden
omatunto on poltinraudalla merkitty." 1.Tim. 4: 1-2.


Eikö ole kirjaimellisesti toteutunut tämäkin Raamatun kohta. Monet ovat uskon puolesta haaksirikkoon tulleet. Tänäkin viimeisenä etsikkoaikana on monelle Jumalan valtakunta ruvennut näkymään halvaksi. He ovat ottaneet vaarin viettelevistä hengistä ja perkeleitten opetuksista.

"Mutta sen sinun pitää tietämän, että viimeisinä päivinä vaaralliset ajat lähenevät. Sillä ne ihmiset, jotka itsiänsä rakastavat, ahneet, kerskaajat, ylpiä, pilkkaajat, vanhemmillensa tottelemattomat, kiittämättömät, jumalattomat, haluttomat, sopimattomat, laittajat, irtaalliset, kiukkuiset, kateet, pettäjät, tuimat, paisuneet, jotka enemmin hekumaa kuin Jumalaa rakastavat. Joilla on jumalinen meno olevinansa, mutta sen voiman he kieltävät pois. Karta siis sen kaltaisia." 2. Tim. 3: 1-5.

Ei ole puute itserakkaista ihmisistä, ei myös kadehtijoista kaikilla aloilla tänäkään aikana. Varsinkin hengellisellä sektorilla näyttäisi kateus saaneen suuren vallan. On tullut taistelu nuorista, kun ovat havainneet nuorison paljouden, mikä on Jumalan valtakunnassa. Paholaiselle tuli hätä: taisivat heittää "tiirin" osalle, siksi oli muutettava vähän tyyliä. Oli keksittävä jotakin uutta nuorison pään menoksi. Sille tuli mieleen: Onhan se Vielä musiikki sillä kun kaiutetaan jatsin säveliä Herran huoneessa, kyllä on tulijoita. Vielä on pitänyt laittaa kynnys kynnyksen viereen, mutta on jäänyt kuitenkin seinä välille. Kyllä ne seinänkin olisivat väliltä kaataneet, jos voimaa olisi ollut.

"Jeesus sanoi: katsokaat, ettei teitä petetä: sillä moni tulee minun nimeeni ja sanoo: minä se olen! Aika on kyllä läsnä, älkää kuitenkaan heitä seuratko. Mutta kuin kuulette sotia ja kapinoita, niin älkää peljästykö; sillä nämä pitää ensin tapahtuman, vaan ei kohta loppu ole. Niin hän sanoi heille: kansa nousee kansaa vastaan, ja valtakunta valtakunta valtakuntaa vastaan. Ja suuret maan vapistukset pitää joka paikassa tuleman, nälkä ja rutto, kauhistukset ja suuret ihmeet taivaasta tapahtuvat." Luuk.21 8-11.

Jeesus kehottaa ottamaan vaarin lopun ajan jumaluuden muodosta, ettei tulisi petetyksi. Kun katselee ympärilleen, eikö olekin Kristuksen asuinpaikan neuvojia kohta joka kadun kulmassa. Mutta Jeesus on sanonut: älkää uskoko. Voimme sanoa: kiitos Jumalalle, kun Hän on antanut oikean opettajan rintain alle, joka kirkastaa ennen kirjoitetun Jumalan sanan. Sen opastamina voimme kulkea, ja pysymme oikealla tiellä, Jumalan valtakunnassa.

"Älkää antako kenenkään teitänne vietellä millään tavalla, sillä ei hän ennen tule, kuin luopumus tapahtuu, ja synnin ihminen ilmoitetaan, kadotuksen lapsi. Joka on vastaan seisoja, ja korottaa itsensä kaikkein päälle, mikä Jumalaksi taikka jumalanpalvelukseksi kutsutaan, niin että hän istuttaa itsensä Jumalan templiin niin kuin Jumala, ja tekee itsensä jumalaksi. Ja mikä nyt estää, te tiedätte, että hän pitää ajallansa ilmoitettaman. Sillä hän nyt pahuutta vaikuttaa salaisesti ainoastaan että se, mikä nyt estää tulee pois. Ja silloin se pahanilkinen ilmoitetaan, jonka Herran suunsa hengellä tappaa. Ja tekee hänen kanssansa lopun, tulemisensa ilmoituksen kautta. Jonka tulemus saatanan vaikutuksen jälkeen tapahtuu, kaikella voimalla ja merkeillä ja petollisilla ihmeillä. Ja kaikella vääryyden petoksella niiden seassa, jotka kadotukseen tulevat, etteivät he rakkautta totuuden puoleen ottaneet, autuaaksi tullaksensa. Sen tähden on Jumala heille lähettävä väkevän eksytyksen, niin että he valheen uskovat." 2. Tess. 2: 3-11.

Viittamerkit ovat olleet näkyvissä. On ollut sellaisia opettajia, jotka ovat olleet tietävinään Jeesuksen tulon aivan päivän tarkkuudella, ja sellaisen höpötyksen uskojiakin on ollut. Voi ihmispoloisia, miten he ottavat todesta kaikkinaisen valhesaarnan, kun ei ole minkäänlaista perustusta. Jeesuksen tulemiselle löytyy perustus: se on niin salainen, jota eivät tiedä enkelit, ei Poikakaan, vaan Isä yksin.

"Ja minä näin toisen pedon maasta astuvan ylös, ja hän puhui niin kuin lohikäärme. Ja se tekee kaiken entisen pedon voiman, sen nähden, ja saattaa maan ja sen asuvaiset ensimmäistä petoa kumartamaan, jonka kuolemahaava parantunut oli. Ja tekee suuria ihmeitä, niin että hän saattaa tulenkin putoamaan taivaasta alas maan päälle, ihmisten edessä. Ja viettelee maan asuvia niillä ihmeillä, joita hänen oli annettu pedon edessä tehdä, sanoen maan asuville, että he tekisivät pedon kuvan, jolla miekan haava on, ja joka virkosi. Ja sallittiin hänelle antaa hengen pedon kuvalle, että pedon kuva myös puhuisi, ja tekisi, että jokainen, joka ei pedon kuvaa kumarra, pitää tapettaman. Ja se saattaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja palvelijat, ottamaan merkin oikiaan käteensä taikka otsiinsa; ja ettei kenkään taitanut ostaa eikä myydä, jolla ei se merkki ollut, taikka pedon nimi, eli hänen nimensä luku." Ilm. 13: 11–17.

Se oli kumma peto, kun se maasta astui ylös, ja oli järjestyksessä toinen peto. Se ensimmäinen peto nousi merestä, mutta ei suinkaan valtamerestä, vaan kansojen merestä, aivan jumalattomien ihmisten keskuudesta, siellä roomalaisten oikeusoppisten seasta. Mutta se oli hyvä opettamaan ihmisiä pois oikealta tieltä, kauas Jumalasta. Eikä ollut ihmekään, kun oli saanut lohikäärmeen istuimen ja suuren vallan. Tämä toinen peto oli sikäli muotoansa, muuttanut, että oli saanut lampaan sarvet, mutta puheenparsi oli entisen pedon voiman antajan, koska puhui niin kuin lohikäärme. Mutta synnyinpaikan oli saanut Kainin veljien keskuudesta. Sikäli harhaan johtava muoto, kun muistutti lammasta, mutta äänestä oli hyvä erottaa, jotka olivat oppineet tuntemaan Hyvän Paimenen äänen.

Toinenkin peto saa oppilaansa ensimmäistä petoa kumartamaan. Voisimme ehkä tunnistaakin tämän pedon näiden merkkien, viime aikoina tapahtuneiden asioiden valossa.

"Ja hän menee ulos pakanoita viettelemään, jotka neljällä maankulmalla ovat Gog ja Magog, että hän heitä sotaan kokoisi, joidenka luku on niin kuin meren santa. Ja he astuivat maan avaruuden päälle, ja piirittivät pyhäin leirin ja rakkaan kaupungin. Ja tuli lankesi Jumalalta taivaasta ja söi heidät" Ilm. 20: 8-9.

Eikö rakkaat ystävät olla lähellä näitäkin asioita, koska näyttäisivät olevan sotaan kokoajat täydessä touhussa.
"Ja merkit pitää oleman auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja maassa kansalla ahdistus epäilysten tähden. Ja meri ja aallot pitää pauhaaman. Ja ihmiset maassa pitää nääntymän pelvon ja odottamisen tähden niitä, mitkä maan piirin päälle tulevat, sillä taivaan voimat pitää liikutettaman." Luuk. 21: 25–26.

Merkit näkyvät joka puolella. Maailman meri pauhaa, ja uhkaa hukuttaa kaikki allensa. Älä sinä vähävoimainen anna itseäsi näiden pauhujen peljättää. Hän on luvannut olla vähävoimaisten voimana, auttamassa ja pelastamassa.
"Ja neljäs enkeli soitti pasuunalla, ja kolmas osa auringosta lyötiin, ja kolmas osa kuusta, ja kolmas osa tähdistä, niin että kolmas osa heistä pimeni, ja ei kolmas osa päivästä valaissut, eikä yöstä." Ilm. 8:12.

Suuri auringonpimennys on monen kohdalle tapahtunut, ja osaksi on kuun väri muuttunut saatanan kavaluuden kautta. Sanomme: Meillä on hyvä Jumala, kun on nämä asiat ilmoittanut Pyhä Henkensä kautta. Meillä on täydellinen turva. Hänessä. Elävä Jumalan sana ohjaa kulkuamme, kun me siitä vaarin otamme.

"Ja minä näin, kun hän kuudennen sinetin avasi, katso, niin tapahtui suuri maanjäristys, ja aurinko tuli mustaksi niin kuin karvasäkki, ja kuu tuli kokonansa niin kuin veri. Ja tähdet putosivat taivaasta maan päälle, niin kuin viikunapuu viikunansa varistaa, kun hän suurelta tuulelta häälytetään. Ja taivas pakeni niin kuin kämärtynyt kirja, (kierivä käärö, skannaajan huomautus) ja kaikki vuoret ja luodot siirrettiin sijoistansa." Ilm. 6:12–14.

Ei liene enää kaukana sekään aika, kun tulee täydellinen auringonpimennys, sillä aikain merkit siltä siltä näyttävät, että Jeesus tulee ja kaikki täyttää. Sanommekin lopuksi: "Iloitkaamme ja riemuitkaamme, ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja sen emäntä valmisti itsensä. Ja hänen annettiin pukea itsensä puhtaalla ja kiiltävällä kalliilla liinalla, joka kallis liina on pyhien vanhurskaus. Ja hän sanoi minulle: nämä Jumalan sanat ovat totiset." Ilm. 19: 7-9.

E. Hukkanen
Päivämies 25.1.1967
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Heinä 2011, 08:13

Jeremia rukoilee armoa tottelemattomalle kansalle
Väärän saarnan uskojat saivat rangaistuksen


Näin sanoo Herra tästä kansasta: he juoksevat mielellänsä sinne ja tänne, eikä pysy alallansa. Sen tähden ei he kelpaa Herralle, vaan hän muistaa kyllä heidän pahuutensa, ja tahtoo etsiä heidän syntejä. Ja Herra sanoi minulle: ei sinun pidä rukoileman tämän kansan edestä heidän hyväksensä. Sillä jos he paastoavat, en minä sittenkään kuule heidän rukoustansa, ja jos he polttouhria ja ruokauhria uhraavat, niin ei ne minulle kelpaa; vaan minä lopetan heidät miekalla, nälällä ja rutolla. Niin minä sanoin: oi Herra, Herra, katso, profeetat sanovat heille: ei teidän pidä miekkaa näkemän, eikä saaman kallista aikaa, mutta minä annan teille hyvän rauhan tässä paikassa. Ja Herra sanoi minulle: profeetat ennustavat valhetta minun nimeeni, en ole minä heitä lähettänyt enkä käskenyt, elikkä puhunut heidän kanssansa; he saarnaavat teille vääriä näkyjä, noituutta, turhuutta ja sydämensä petosta. Sen tähden näin sanoo Herra niistä profeetoista, jotka minun nimeeni ennustavat, vaikka en minä ole heitä lähettänyt, ja kuitenkin he sanovat: ei miekan ja kalliin ajan pidä tähän maahan tuleman; ne profeetat pitää kuoleman miekalla ja nälällä. Ja kansa, jolle he ennustavat, pitää nälästä ja miekasta siellä ja täällä Jerusalemin kaduilla makaavan, ja ei heillä pidä yhtään oleman, joka heitä hautaa, heitä ja heidän vaimojansa, poikiansa ja tyttäriänsä; ja minä tahdon kaataa heidän pahuutensa heidän päällensä. Jer. 14: 10—16.

Yllä oleva Jumalan sanan paikka on kertomus siitä ajasta, kun Juudan kansalle lähestyi profeetan ennustama Baabelin vankeuden aika. Syynä tähän oli tämän Herran valitun kansan syvä luopumus Jumalasta, ja piittaamattomuus Hänen varoittavasta sanastaan, jota Herran profeetat kansalle Jumalan käskystä julistivat. Profeetta Jeremia joutui elämään juuri tähän aikaan. Samalla kuin hänen kauttansa kaikui kansalle terävänä parannuksen saarna, Jeremia kääntyi Jumalan puoleen rukoillen armoa tottelemattomalle kansalleen. Mutta tässä tekstipaikassa näytetään, että Herra kielsi Jeremiaa enää rukoilemasta kansansa edestä. Niin syvälle oli kansa synteihinsä vajonnut, ja osoittanut aina uudestaan ja uudestaan tottelemattomuuden Herran Sanalle, joka profeetan kautta varoittavana ja parannukseen kehottavana kaikui. Näemme kyllä, että oli sillä kansalla hurskautta ja jumalisuutta, oli, paastoa ja rukousta, oli polttouhria ja ruokauhria, mutta Herra ilmoitti, etteivät ne Hänelle kelpaa, ja samalla ilmoitti kansalle synnin rangaistuksen. Ei ihme, että kansa oli syvälle langennut ja kauas loitontunut elävästä Jumalasta, kun oli noussut vääriä profeettoja, jotka ennustivat rauhaa, eikä mitään hätää ole odotettavissa.

Jumala ilmoitti kuitenkin Jeremia profeetalle, ettei hän ole niiden väärien profeettain käskenyt mitään puhua, eikä ennustaa, vaan he puhuvat ja ennustavat valhetta kansalle. Ja sen tähden oli Jumalan rangaistus synnin tähden tuleva sekä näille omin valtuuksin saarnaaville profeetoille, että heidän saarnansa uskoneelle kansalle. Eikä Jumala pettänyt lupaustaan tässäkään, vaan Hänen rangaistuksensa kohtasi sekä eksyttäjiä, että eksytettyjä, jotka olivat tämän valhesaarnan uskoneet, eivätkä parannukseen kääntyneet.

Vavahduttavana nousee näiden tapahtumien kuva myöskin meidän kansamme kohdalle. Jumala on ihmeellisessä armossaan antanut kansallemme kalliin, jo yli sata vuotta kestäneen etsikkoajan. Suuri on se lunastettujen kansamme jäsenten joukko, joka tällä etsikkoajalla on osoittanut kuuliaisuutta Jumalan kutsuvalle armoäänelle, ja paljon on jo päässyt Herran kansan sapatinlepoon. Nyt kuitenkin ajan ja raamatun ennusmerkkejä verratessamme näyttää armon kallis päivä kansamme kohdalla olevan laskemassa. Ei enää ole monta epäuskoista, jotka olisivat evankeliumille kuuliaisia, eikä moni uskoton ihminen vaivaudu enää tulemaan Jumalan lasten seuroihin. Niin on tämän viimeisen ajan kiireet ja ajallisen hyvinvoinnin saavuttaminen sitonut ihmisten mielen ja ajan, ettei moni jouda ajattelemaan oman kuolemattoman sielunsa kalleinta ja tärkeintä asiaa, puhumattakaan, että tekisivät parannuksen ja tulisivat Jumalan valtakuntaan sisälle täällä alhaalla armomaiden päällä.

Kuva siitä Jeremian ajan kansan tilasta nousee mieleen myöskin siinä julistuksessa, joka hengellisyyden nimellä ulkopuolella Jumalan valtakunnan saarnataan. Kyllä sitä hengellisyyden touhua on meidänkin rakkaan kansamme keskuudessa lukemattomissa eri joukoissa, lohkoissa ja. lahkoissa. Järkyttävintä on sen julistuksen vetistyminen, jota nykyisin kuullaan monissa luterilaisen kansankirkkomme sananjulistuspaikoissa ja usein radion hartaustilaisuuksissa julistettavan. On aivan kuin tarkoituksella tahdottu julistus muovata sellaiseksi, ettei se vaan ketään synnin unessa nukkuvaa herättäisi, puhumattakaan siitä, että sillä julistuksella olisi elämää synnyttävää vaikutusta. Toisaalta on taas kaiken jumalattomuuden levittäminen vallalla kaikkien tiedotusvälineitten kautta, ettei ole ihme, jos sen vaikutus on kansamme elämässä jo selvääkin selvemmin nähtävissä, erikoisesti kansamme nuorisoa turmelevana myrkkykylvönä. Vakavana ajan merkkinä kristityt näkevät myös sen, että jo lainsäädäntötietä on Jumalan nimen pyhyys ja kunnioitus tahdottu maahan polkea.

Näiden vakavien ajan merkkien ilmestyessä on Jumalan valtakunnalla, ja sen sanansaarnaajilla vielä oikeus ja Jumalan Sanan kehotus saarnata pelkäämättä Jumalan tahtoa tiettäväksi rakkaan kansamme keskuudessa. Että Jumala on vieläkin vanhurskas Jumala, joka vihaa syntiä, mutta syntistä rakastaa. Jospa vielä tämä kutsuva armoevankeliumi saisi vetää takaisin Jumalan armovaltakuntaan nekin kristittyjen kotien tuhlaajalapset, joiden tähden vanhurskaat vanhemmat saavat kyyneleitä vuodattaa. Armahtakaa, rakkaat lapset kuolematonta sieluanne ja tehkää nyt parannus, kun tämä kallis armonvaltakunta on vielä keskellämme ja sovintosaarna on vielä korvin kuultavissa. Kun koittaa yö, ei kukaan voi Teitä enää auttaa, kun ovet katua vastaan suljetaan, myllyn ääni vaikenee ja jauhajat ovat joutilaina.

Tehkäämme vielä vähän aikaa työtä, pian väsyneet työmiehet päästetään levolle. Sitten matkan vaivat unohtuvat. Uskomme vielä hetken aikaa syntejämme anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Pian eteemme aukenee synnittömän päivän ihana aamu, jonka aurinko ei koskaan laske, kun Herra Jeesus on siellä itse aurinkona. Kantakaahan minuakin perheeni kanssa esirukouksin Isän sydämelle, että teidän kanssanne kostuisin perille sinne suureen Karitsan hääjuhlaan. Onnellista matkaa kaikille matkaystäville Herran Siionissa. Jumalan rauha asukoon kaikkien teidän kanssa. Veljenne vaivassa ja valtakunnassa:

Gunnar Mutanen
Päivämies 26.4.1967
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavi » 03 Tammi 2013, 19:54

Anna hänen kasvaa vielä tämä vuosi


Jumalan valtakunnassa, josta Raamattu kertoo monin kuvin, ovat luonnolliset elämän toiminnat olleet aina käynnissä. Arjen työt, kyntäminen, kylväminen, istuttaminen ja lannoittaminen päättyvät, kun lauantaiehtoo pimenee yöksi, valjetakseen kirkkaaksi iäisyyden sunnuntaiksi. On tosin arkisten työpäivienkin aikana vietetty saaliinjaon ja elonkorjuun juhlia, kun on saatu siunata tuhlaajalapsia Jumalan valtakuntaan.

Jumala aloittaa työnsä jo ulkona viinimäestä, kun hän tunnon herättämisen kautta alkaa valmistella istukkaita viinimäkeänsä varten. Kuinka moni kuolemantien kulkija onkaan tuon hänelle varatun "Vuoden käyttänyt Väärin, jolloin Jumala olisi tahtonut hänetkin istuttaa viinimäkeensä "vanhurskauden puuksi" kuten Jes. 61:8 sanoo. Kun tuo aika on kulunut umpeen, kuuluu Jumalan suusta kaksinkertaisena voihuuto hänelle. Silloin tuo raukka kaadetaan paatumuksen kirveellä iankaikkiseen vihan tuleen oman tottelemattomuutensa tähden.

Niitä, jotka kuuliaisuuden osoittivat, istutti Pyhä Henki Jumala "lihavaan paikkaan" perustettuun viinimäkeen. Siinä mäessä on viinimäen Herra itse tehnyt kaikki työt. Hän kyseleekin: "Mitä olisi enempi viinimäelleni tekemistä, jota en minä hänessä tehnyt ole? Jes. 5:4 Sen tähden armoon autettu yhtyy sydämestään lasten lauluun: Työt tehtynä kaikki minä ristillä näin, ja siksipä siihen minä lepohon jäin. Karitsan veren voimasta kasvamaan päässyt puu kantaa ensimmäisenä kalliina hedelminä vanhurskauden, rauhan ja rakkauden. Pääsiäisaamun kirkkaassa valossa ei näy yhtään viallista Siionissa, koko maja on tulvillaan pyhyyttä ja vanhurskautta.

Mutta kun tulee eteen päivä, jolloin oma liha ja veri heräävät ja muuttavat kihlajaisjuhlat raskaiksi arjen kiusauksiksi, avautuu eteen suuri korpi vaivoineen haavoittaen tunnon yhä uudestaan ja uudestaan. Silloin oman raadollisuuden painon alla henki kuiskii Isän puoleen: Ole minulle vielä armollinen, kärsi vielä tämä vuosi.

Korven vaivoihin kuuluu myöskin silmäsairaus, jolloin alkaa näkyä matkaystävissäkin verenvikoja, seurakuntaruumiissa pimeitä kohtia. Mitä silmä näkee, siitähän se kielikin alkaa puhua. Kasvuvoima alkaa virrata omasta turmellusta maasta eikä enää Herran Jeesuksen haavoista. Puu kyllä kasvaa suureksi, päätä pitemmäksi toisia, mutta hedelmä tulee pahaksi ja alkaa turmella maata.

Jeesuksen esittämä viinimäen hoitajan rukous: "Anna sen kasvaa vielä tämä vuosi", toistuu jatkuvasti Jumalan valtakunnassa. Kristuksen mielellä varustettuina, Pyhän Hengen kautta neuvoessaan, Jumalan lapset jatkuvasti "lannoittavat" turmeltuneita puita rukoillen: Anna, rakas Isä, sille vielä armonaikaa tämä vuosi ja auta parannukseen. Lieneekö kenenkään muiden edestä näitä pyyntöjä noussut Isän eteen niin paljon kuin vanhurskaitten vanhempien lasten, jotka kuoleman kylmä käsi on ottanut jo puristukseensa.

Esirukousten ja Jeesuksen veren siunausten iankaikkisilla käsivarsilla on kaikki pyhät kannettu tämän synnin maan poikki. Sen tähden, te vanhurskauden puut Isän viinimäessä, kasvakaa Jeesuksen veren voimalta ja juurtukaa syvälle verihaavoihin, etteivät illan myrskyt saisi teitä kaataa, sillä meitä korjataan pian ikijoulun kirkkauteen. Amen
Vähin veljenne
Leo Pietikäinen
Päivämies 3.1.1968
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

Kastepisara

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Helmi 2013, 11:36

Kastepisara


Maailma näyttää uskovaisestakin joskus suurelta. Varsinkin silloin kun Jumala panee meidät koetukselle, jota ilman ei kukaan ole Hänen lapsensa. Kiusaukset kasvavat vuoren korkuisiksi ja näyttävät läpi pääsemättömiltä. Tuntuu joskus, että koko maailma suuntaa raivonsa yhtä uskovaista vastaan, vieläpä Jumalakin hänet unohtaa ja kääntää kasvonsa pois. Viimemainittu tosin tapahtuu kaikille uskovaisille, sillä meidän ei tarvitsisi muuten rukoilla: "Käännä kasvosi meidän puoleemme!" On vain niin vaikeata silloin, kun rakas Isä todella salaa itsensä, enkä minä poloinen saa lohdutusta mistään, vaikka sitä joka päivä moneen kertaan seurakunnasta saan kysellä. Vihollinen saarnaa etukäteen: Pyydä vain siunausta. Samat vaivat, samat epäilykset, entinen lyijynraskaus sinut kuitenkin saavuttaa. Se ei soisi, että kurja sielu Jeesuksen verestä vapautuisi. Silloin ei eletä tuntemista, kun näyttää, että rääkätty sielu vaappuu kuin ohuen hämähäkin seittilangan päällä kauhean kadotuksen yllä, johon ei tarvita kuin hieno lain miekan hipaisu, että se katkeaa ja tuo onneton sielu suistuu helvetin pohjattomiin vaivoihin. Se on paasto, joka Jumalan edessä kelpaa, koska se on Hänen säätämänsä. Lahkolaiset ja väärät jumaliset paastoavat silloinkin, kun maassa on hyvä aika. Se on suurta Jumalan pilkkaa, mikäli luonnollisesta paastosta puhutaan. Vähän se Isän edessä kelpaa. "Päästä sidotut vapaaksi ja laske vangitut vallallensa." Se on Herralle oikea paasto. Silloin voi huonoinkin uskovainen sidotulle tai vangitulle julistaa syntien anteeksiantamusta Jeesuksen veressä. Näin Hän päästää synteihinsä sidotun ja aukaisee kolkon vankihuoneen oven, jossa perkele on tähän asti linnanherrana yksinomaan hallinnut.

Kurituksen alta emme voi osaveljeä temmata. Sen tahtoo vanhurskas Isä pidättää omassa vallassaan, niin kuin näemme Jobista, mutta lohdutuksen sanat älkööt silloin olko kaukana. Jos neuvomista tarvitaan, niin neuvottakoon kaikella siveydellä, kuten Elihu Teemanilainen Jobia, mutta joka alttiisti neuvon jälkeen vuodatti lohdun mannaa. Mitä on maailma, vaikka se vaahtopäänä raivoten vyöryy päälle? "Se on Sinun edessäsi niin kuin vaa'an kieli ja niin kuin aamukasteen pisara, joka putoo maan päälle." Viis. 11:23. Muista, kuinka koko maailman meri oli Jeesukselle kuuliainen, kun Hän asetti myrskyn: Älkää maailmasta murehtiko, sillä minä voitan maailman. Katso kastepisaraa kirkkaissa aamuauringon säteissä. Eikö se kuulla läpi ja näy joka puolelta yhtä aikaa? Näin katsoo Jumala pahaa maailmaa ja haihduttaa sen hetkessä pois kasvoisi edestä kirkkaalla, lämpimällä säteellä. Kuin vaa'an kieli. Eikö kuvailekin monesti tämän maailman ruhtinas, ettei muuta tarvita kuin minun raskas syntini pannaan tuohon vaakaan, niin se kallistuu armotta pahalle puolelle? Tällä konstilla tahtoisi piru onkia anteeksi annetut synnit vaakaan, mutta sekin on vallan toisin päin: ”Katso pakanat ovat niin kuin pisara, joka jää ämpäriin ja niin kuin rahtu, joka jää vaakaan." Jes: 40:15. Koko maailma synteineen ei paina kuin pisaran, tai haahkan untuvan verran sen rinnalla, mitä Jeesus teki kalliilla verenpisaroillaan, kun Hän hukutti meidän syntimme. Tämän teon tähden painuu vaaka kevyesti uskovaisen eduksi eikä sitä helvetin portitkaan voita. Yljän pää oli kerran täynnä kastetta ja palmikkonsa yön pisaroita, kun kaikki helvetin voimat ja meidän syntimme häntä yrttitarhan mailla maahan painoivat. Mutta verellä ja hengellään hän morsiamensa lunasti, eikä ainoastaan meitä vaan koko maailman. Ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle. Usko sen tähden epäuskoinen, tuon teon päälle, niin pääset vapaaksi ja katselemaan Vapahtajasi luontoisena koko maailmaa kaikkine mahtavuuksineen, ihmeineen, vieläpä avaruuksineen, linnunratoineen niin kuin kastepisaraa aamun auringossa.

Ja sinä, heikko elämä tien vaeltaja, Jeesuksen verenpisaroiden korjaaja! Yksikin pisara Kristuksen verta on suurempi kuin koko maailma, sillä verellään Hän sen voitti. Vihollinen koettaisi sen vain sinulta joka päivä ryöstää, siksi täytyy joka päivä uskoa. Helminauha, jossa jokainen päivä elämästäsi on yhtenä helmenä, kootaan kerran valkean valtaistuimen tykö kunnian taivaaseen. Silloin ovat jokaiset uskossa vuodatetut kyyneleesikin helminä kultamaljassa, vaikka kuinka raskaan murheen alla täällä pusertuneet. Kannattaa sinun vielä uskoa pieni hetki ja koota kultaakin kalliimpia veren pisaroita uskosi vahvistukseksi. Usko sen tähden kaikki puutoksesi, virheesi, maailman murheesi ja syntisi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi ja ole kuin väkevä sotasankari, kastepisaran edessä.

Muista minuakin! En voisi muuten murheista kirjoittaa, ellen olisi niitä kokenut. Se on vain niin, että mitä korkeampi ja raskaampi` vuori murheita on yllämme, sen kauniimman timantin Jumala saa vuoren alta paljastaa, kun Hän murheista vapauttaa, mutta silloin emme sitä itse näe. En ole, murheen tähden, enkä sen vuoksi vanhurskautettu, ettei nimellistä näy, eikä koko maailma tällä kertaa päälle kaadu. Ellen ole teidän kanssanne kynttilänjalassa, en kestä. Siksi pyydän
muistamaan.

Jumalan rauhan rakkain hukkumattomin terveisin vähin suvustani, perheestäni sekä teidän joukostanne.

Martti Ruokokoski
Päivämies 9.1.1966
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Yhteinen seurakunta

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Touko 2013, 20:15

Peter Nevala:

Yhteinen seurakunta

Uskontunnustuksessa me jo lapsina opimme uskomaan ja tunnustamaan, että »me uskomme Pyhän Hengen päälle: yhden pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden. jne. Luther vielä tarkistaa asiaa suuremmassa Katekismuksessa:» On maailmassa erityinen seurakunta, joka on »äiti» ja joka synnyttää ja ruokkii itse kunkin kristityn Jumalan sanalla, jonka Pyhä Henki ilmoittaa ja teroittaa, jonka ohessa hän sydämet valaisee ja sytyttää, että he sen käsittävät ja omistavat.» Sitten Luther jatkaa: »Minä uskon, että maan päällä on yksi pieni pelkkien pyhien joukko ja yhteys yhden pään, "Kristuksen alla, jonka Pyhä Henki, kokoon kutsunut yhdessä uskossa, yhdessä mielessä ja käsityksessä, monenlaisilla lahjoilla varustettu, kuitenkin yksimielinen rakkaudessa ilman lahkokuntia ja eriseuraisuutta.»

Jumalan seurakuntaa mainitaan Raamatussa monella kauniilla nimellä. Se on ensiksikin »se Jerusalem, joka ylhäältä on, vapaa ja kaikkein meidän äitimme. ( Gal. 4:26 ). Sitä myös nimitetään morsiameksi, joka kaunistettu on ( Ilm. 21:2 ) ja Kristuksen ruumiiksi. ( Kol. 1:18 ). Hän on ruumiin, nimittäin »seurakunnan pää, se on Jaakobin Jumalan huone, ja lammashuone» jonka ovi on itse Kristus (Joh. 10:3). Se on vapaa kaupunki, Siioni, joka on ihana virtoinensa! Se on Herran templi, jonka päälle te myös rakennetaan Jumalalle asuinsijaksi Hengessä! Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä!

Paavali kirjoittaa Timoteukselle: »Ettäs tietäisit, kuinka sinun pitää Jumalan huoneessa vaeltaman joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus. (1 Tim. 3:15). Jumalan seurakunta on totuuden lähtöpaikka maailmassa. »Siionista on laki tuleva ja Herran sana Jerusalemista!» Jes. 2:3. Olkoon teidän puheenne otollinen ja suolalla sekoitettu, että te tietäisitte, kuinka teidän pitää jokaista vastaaman.» ( Kol, 4:6 ).

Yhteinen Jumalan pyhä seurakunta koostuu pyhien yhteydestä, joka on maan päällä asuvien kristittyjen joukko ja lauma. Jumalan seurakunta. »Kaikkein meidän äitimme», muodostuu niistä uskovaisista ihmisistä, jotka asuvat tällä hetkellä sekä Amerikassa että Euroopassa. Koko maailman käsittävä kristillisyys on se »seurakunta-äiti» jossa Pyhä Henki puhuu sekä enkeleille että seurakunnille!» Te olette Kristuksen ruumis ja jäsenet jokainen osansa jälkeen. (Kor 12:27). Yksityiset kristityt ja heistä kootut paikalliset seurakunnat ovat vain jäseniä ruumiissa, vaan ei itse ruumis! Näille monille, monille uskovaisille ja »paikallisille seurakunnille Jeesus sanoo: »Jolla, korva on, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” (Ilm. 3:22 ). Huomatkaamme, että Jeesus käyttää monikko sanaa, jäseniä on monta, mutta ruumiita ei ole kuin yksi. »Yksi ruumis ja yksi Henki, sanotaan ephesiläisille. ( Eph. 4:14 ) Tottelemattomuus ja ylenkatse tätä »äitiä» vastaan on synti! Herra Jeesus sanoo: »Ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja publikaanina!» Matt. 18:17.

Kuuliaisuudesta oikeat lapset tunnetaan. "Joka teitä kuulee, hän minua kuulee.» Ja taas: »Joka Jumalan tuntee, hän kuulee meitä, joka ei Jumalasta ole, ei hän kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.» (1. Joh. 4: 6) Me olemme kaikki velvoitetut ei vain kuulemaan, mutta myös tottelemaan yhteistä seurakuntaa, Jumalan valtakuntaa, joka Jumalan »suuna» ihmisille puhuu. Nöyryyttäkää siis teitänne Jumalan väkevän käden alle, että Hän teitä ajallaan korottaisi. (1. Piet. 6:6 ). Ei lapsi saa korottaa itseään viisaampana ja kaikkitietävänä »seurakunta-äidin» yläpuolelle, ei seurakunnan enkelitkään. On kirjoitettu: tottelemattomuus on kuin noituuden synti. (Sam. 15:23 ). Joka lähtee uppiniskaisuuden askelille osoittaen kovakarvaisuuden seurakunnasta puhuvalle hengelle, on paisunut. Hän vaeltaa »itsevalitussa palveluksessa ja näppäryydessä.» Voi niitä, jotka eivät riipu kiinni päässä, josta koko ruumis jäsenistä ravinnosta saa väkevyyden.

Mutta niin kuin yksityinen kristitty voi langeta, samoin on käynyt ja jatkuvasti käy siellä, missä tottelemattomuuden teille eksytään, että samoin voi »paikallinen seurakuntakin eksyä. Saattaa tapahtua piin kuin Sardille. (Ilm. 3: 1 – 4) Sielujen vihollinen oli voittanut sekä ”enkelin» että seurakunnan ”enemmistön.” Jeesuksen täytyy murheellisena todeta, että on myös muutamat nimet Sardissa, jotka ei ole vaatteitansa saastuttaneet. Vain muutamat Jeesus, sydänten tuntija sanoo: »Sinulla on nimi, että elä ja olet kuollut.» Olisi aihetta tänä aikana sanoa kuten Paavali sanoi galatalaisille: ”Te hullut Galatalaiset, kuka teidät on vimmannut totuutta uskomasta? Oletteko te niin tomppelit? Hengessä olette alkaneet, tahdotteko nyt lihassa lopettaa?» Gal. 3:3 – 1. Kaikki synti, olkoon se sitten lihan tai hengen saastaa, vie loppujen lopuksi kuolemaan. »Kuolema on synnin palkka.» (Room. 6 – 23): Hengen vika on synti, on yhtä vaarallinen kuin lihan synti. Kumpikin langettaa lihan teille, ellei katumuksen ja parannuksen kautta saa panna pois kaiken kuorman ja synnin, joka meihin pian tarttuu ja hitaaksi tekee.

Voi, kuinka hyvä on sen tähden, että meillä on olemassa täällä maan päällä »yhteinen» seurakunta, se majatalo, johon laupias samarialainen, syntisten rakastaja, jätti ne »penningit» aina lankeilevien ja viallisten hoitovaroiksi. Ei ketään jätetä haavoihinsa makaamaan ja kuolemaan, vaan »äiti” hoitaa lapsiaan. Seurakunta ei voisikaan olla »äiti», ellei kokisi murhetta ja huolestumista juuri niistä, jotka ovat itsensä lianneet ja loukanneet. Kaikki lapset ovat äidille rakkaat, ne likaisetkin lapset. Olemmehan me kaikki nähneet monta kertaa kuinka nuo lihalliset äiditkin toruvat ja nuhtelevat itsensä lianneita lapsiaan, mutta kohta alkavat heitä pestä. ja puhdistaa. Äidillä on äidin mieli ja sydän. Likaisten vaatteiden alla nähdään oma lapsi, mutta lika pestään pois. Ei sanota likaiselle, synnin tahraamalle, kuten se paha palvelija syntivelkoja vähennellen, että ”he ottaisivat teitä iankaikkisiin majoihinsa», »istu, pian, kirjoita viisikymmentä!» Luuk, 16:6. Jumala ylistää rakkauttaan ja sanoo: »Jos äitikin hylkäisi lapsensa, en minä sinua koskaan hylkää.» Jumalan valtakunta yrittää viimeiseenkin mahdolliseen hetkeen saakka hoitaa vikaan joutunutta. Kynttilän sydäntä ei sammuteta eikä murtunutta ruokoa muserreta. Mutta Jumalan isällinen rakkaus vaatii meitä parannukseen: ”Joita minä rakastan, niitä minä myös nuhtelen ja kuritan: ole siis ahkera ja tee parannus.» ( Ilm. 3:19 ). Eikä meidän siis paljoa enemmän pidä hengelliselle isälle alamaiset oleman, että eläisimme? "Sillä ne tosin lihalliset isät ovat meitä kurittaneet harvoina päivinä luulonsa jälkeen, mutta tämä meidän tarpeemme mukaan, että me Hänen pyhyytensä saisimme." ( Hebr. 12:9 ).

Kannattaa veljet ja sisaret, kalleimmassa uskossa kilvoitella lasten kuuliaisuudessa. Pitäkäämme usko ja hyvä omatunto, jonka muutamat ovat hyljänneet ja ovat uskossaan haaksirikkoon joutuneet. Uskomme vieläkin kaikki syntimme, vikamme ja matkan virheemme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Peter Nevala
Päivämies 21.3.1972
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: E. Hukkanen: Aika kuluu, kirjoitukset täyttyvät

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Maalis 2014, 19:46

Minä olen Herra sinun Jumalas


5 Moos. 17: 3-12
Viime vuoden viimeisiä päiviä viettäessäni tuli mieleeni ylle merkitty Mooseksen, Jumalan palvelijan puhe Israelin lapsille. Kun on puhe Mooseksesta, Herran palvelijasta ja Israelista, niin silloin on kysymyksessä Jumalan valitsema omaisuuskansa, joka oli Jumalan suloinen istutus. Ja nämä puheet on kirjoitettu muistiin meitä varten, jotka tänä päivänä pakanoista valittuina omaisuuskansana vaellamme. Tälle valitulle kansalle on nyt tällainen puhe: "Ja menee palvelemaan vieraita jumalia, ja kumartaa niitä, aurinkoa, kuuta tahi jotakuta taivaan joukosta, jota en minä käskenyt ole." Onko se sitten mahdollista, että joku Jumalan kansan jäsen voisi palvella vieraita jumalia. Näin vuodenvaihteen aikana erikoisesti joutuu tarkkaamaan kulunutta vuotta ajatellen, olenko minä jossakin muodossa joutunut epäjumalaa palvelemaan, sillä sen palvelumuodot ovat moninaiset.

Yllä merkityssä Raamatun kohdassa puhutaan taivaan kappaleiden palvelemisesta, joka siihen aikaan oli yleistä, mutta tämän ajan epäjumalat ovat monilukuiset. Tekstissä mainitaan ensimmäisenä aurinko. Luulisi, ettei kukaan omaisuuskansan heimosta palvele aurinkoa. Paavali kirjoittaa Korinton Jumalan lapsista, että niiden seassa oli sellaisia, jotka palvelivat aurinkoa. Niiltä oli joutunut Jumalan valtakunta hukkaan, kun sanoivat vain olevansa Kristuksen. Näille auringon kumartajille oli tullut sellainen erehdys, että luulivat voivansa palvella Kristusta ilman seurakuntaa. Kristusta ei voida kuitenkaan palvella muualla kuin seurakunnassaan, kun hän ei muualla olekaan. Hän on sanonut olevansa palveltavissa vähimmissä veljissänsä. Paavali myös varoittaa: Älkäät antako ylen yhteistä seurakuntaa, niin kuin muutamain tapa on.

Toinen kumarruksen kohde oli kuu. Näille oli käynyt niin ikävästi, että Jumalan armo Kristuksessa oli mennyt pimentoon, ei enää riittänyt Kristuksen täydellisyys täydellisyydeksi, vaan piti ruveta lain vanhurskaudesta lisäämään; oli jostakin syystä tullut sidotuksi orjuuden ikeeseen, kun ei voinut vapaana armolapsena omistaa armoa. Näille molemmille on yhteistä, että silmään kasvanut niin paksu kaihi, ettei sen takaa näkynyt muuta kuin oma kuva. Silmään oli mennyt iso malkakappale ja sitä koetettiin kaivaa toisen silmästä. Mutta Jeesus on sanonut tällaisen asian varalta: Ota ensin malka omasta silmästäsi ja katso sitten kuinka voisit ottaa raiskan veljesi silmästä. Mutta jos koko Jumalan lapsilauma näkyy rikkasilmäisenä, niin silloin on jo iso paha, ja se on monesti erottanut pois Jumalan lasten rakkaudesta, ja näin on eriseura valmis.

Sitten on kirjoitettu: "tahi jotakuta taivaan joukosta."


Nämä ovat taas henkilö- eli persoonapalvelijoita. He palvelevat jotakin saarnamiestä, joita Raamattu nimittää tähdiksi ja ovat yhtä taivaan joukkoa auringon ja kuun kanssa. Ne seitsemän tähteä, jotka sinä minun oikeassa kädessäni näit, ne ovat ne seitsemän seurakunnan enkelit. Siellä Korintossa oli Paavalin ja Apollon puoluelaisia ja näitä puoluepukareita Paavali sanoo lihallisiksi, niin kuin ovatkin, sillä Kristuksen rakkaus, joka on vuodatettu Pyhän Hengen kautta sydämiin, on eriseuraton, eikä se kadehdi eikä tunne ihmisiä eri asteisina, vaan kaikki ovat Jumalan perheväkeä.

Jos nyt tämänkaltaisia taivaan joukon palvelijoita ilmaantuisi, niin Jumala puhuu Mooseksen kautta: "Ja se sanotaan sinulle, ja sinä kuulet sen, niin tiedustele visusti, ja koskas löydät totiseksi todeksi, että sen kaltainen kauhistus Israelissa tehty on, niin vie se mies eli vaimo ulos joka sen kaltaisen pahuuden on tehnyt sinun portteihis, ja kivitä hänet kuoliaaksi." Kun ajattelee noita Jumalan sanoja, niin ne tuntuvat tiukoilta. Ei ole sama, miten suhtautuu eriseuran rakentajiin. Pitäisi visusti tiedustella, jos kuulee sellaisesta puhuttavan ja se näkyykin olevan kauhistus. Lihan mielestä lähteneitä ne eriseuran synnitkin ovat ja lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan. Nyt tällainen kauhistuksen tekijä pitäisi viedä ulos ja portteihis. Onkohan tässä kysymys jostakin haka-aidan portista. Tavallaan, onhan puhe lammasaidan eli Jumalan valtakunnan ahtaasta portista, ei kyllä aidan, vaan muurin, sillä Jumalan valtakunta on muurilla ympäröity. Kirjoitettu on: Hän pani autuuden muuriksi. Jos muurissa ei olisi aukkoa tai porttia, niin eihän siitä pääsisi ulos eikä sisälle. Täällä portin tykönä pitäisi kivittää kuoliaaksi. Olikohan kysymys sellaisista kivistä, joilla Stefanus kuoletettiin? Ei nähdäkseni ole. Raamattu puhuisi itseänsä vastaan, jos olisi luonnollisesta kuolettamisesta kysymys. Profeetan kirjoituksista on luettavissa: En minä tahdo jumalattoman kuolemaa, vaan että hän kääntyis ja saisi elää. Luukas kirjoittaa: "Jos hän sittenkin hedelmän tekis, jollei, niin hakkaa ne sitte pois." Eikö paremminkin ole kysymys Jumalan sanasta, jolla taivaan joukon palvelija kuoletetaan synteihinsä, osoitetaan Jumalan sanalla vikaan joutuneeksi. Jos vikaan joutunut Jumalan sanan alla huomaa joutuneensa vikaan ja katuu syntejänsä ja palajaa, niin on portti avoinna ja hänelle annetaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Mutta ei saa toimia hätiköiden, vaan on oltava vahvat todisteet: ”Kahden eli kolmen suun todistuksesta pitää sen kuoleman, joka kuoleman on ansainnut, mutta yhden suun todistuksesta ei pidä kuoleman. Todistajain käsi pitää ensin oleman hänen päällensä tappamaan häntä ja sitten kaiken kansan käsi: sinun pitää erottaman pahan sinun seastas." Näyttäisi olevan niin kuin todistajat ovat todistaneet, jonkun henkilön seurakunnassa huomanneet epäjumalan palvelijaksi, niin seurakunnan on tämä asia tutkittava pahan erottamiseksi.

Mutta, jos ei päästä selvyyteen, on vieläkin Jumalan sanan neuvo: "Jos joku asia tuomiossa näkyy sinulle pimiäksi, veren ja veren välillä, asian ja asian välillä, vahingon ja vahingon välillä, ja kuin eripuraiset asiat ovat sinun porteissas, niin nouse ja mene siihen paikkaan, kuin Herra sinun Jumalas valitseva on." Tässä on neuvo ensisijaisesti seurakunnan vanhimmalle eli enkelille, miten tulee toimia sekaisen asian kohdalla. Jos henkilökysymykset tulevat esille, arvot tai arvoasteet, niin on mentävä siihen paikkaan, jonka Jumala on valinnut. Jumala neuvoo Mooseksen kautta, missä se sellainen paikka on, jossa pimeät asiat selvitetään.

"Ja tule pappien, leviläisten ja tuomarien tykö, jotka siihen aikaan ovat, ja kysy heiltä: he sanovat sinulle tuomion sanan." Miksi pappien tykö. Malakia kirjoittaa: "Sillä papin huulet pitää opin kätkemän, että lakia hänen suustansa kysyttäisiin, sillä hän on Herran Sebaotin enkeli." Mal. 2: 7. Tämän tähden on mentävä pappien ja leviittain tykö (leviitta on heidän yhdistyksensä) eli Jumalan valtakunnan saarnamiesten ja seurakunnan vanhinten luo. Ja täältä löytyy Jumalan sana, josta on otettava vaari. Olkoon se sitten kielteinen tai myönteinen asiaan nähden, sitä on toteltava, eikä ole sidottu aikaan, vaan aina sillä ajalla, kun asia on. "Ja tee sen sanan jälkeen, jonka he sinulle julistavat, siinä paikassa minkä Herra valitseva on, ja ota vaari, että teet kaikkia, mitä he sinulle opettavat." Miksikähän muutamat tinkivät Jumalan sanasta, ettei se muka olisi niin ja kuitenkin Jumalan sana näyttää, että se on niin. "Sen lain jälkeen jonka he opettavat sinulle, ja sen tuomion jälkeen, jonka he sanovat sinun etees, pitää sinun tekemän, niin ettes siitä sanasta, kuin he sanovat sinulle, vilpistele, et oikialle etkä vasemmalle." Sen lain jälkeen, huoneen lain jälkeen. Minkälainen laki se on Jumalan huoneessa. Eikö armo ja laupeus ja näistä laupeus kehuu tuomiota vastaan. Jos joku on joutunut neuvottavaksi seurakunnan vanhimmilta, niin on kuultava Jumalan sanaa ja otettava neuvon sana hyväksi ja nöyrryttävä parannukseen, niin tuomio on armo ja laupeus,ja pääsee porteista sisälle. Ja paha on tullut poistetuksi Israelista.

"Ja jos joku ois ollut ylpiä, niin ettei hän ole kuuliainen papille, joka
siellä Herran sinun Jumalas palvelusta tekemässä seisoo, eli tuomarille, hänen pitää kuoleman: ja ota sinä paha Israelista pois." Jos niin ikävästi kävisi, ettei joku nöyryyttäisi itseänsä, vaan olisi pakko käyttää sideavaimia ja tällä tavalla ottaa paha pois Israelista, niin on ikävästi asiat, kun pitää kuoleman. Jumala suuressa armossaan varjelisi lapsensa nöyrinä ja lapsen kaltaisina. Ylpeyden tähden on tullut paljon vahinkoja. Jumala ei ole ylpeitä sietänyt
valtakunnassansa,ja profeetan kautta Jumala puhuu, että hän ylpeät pyhät hävittää ja antaa jäädä köyhän ja halvan kansan.

Jumala profeetan kautta neuvoo, miten menetellä, että Jumalan valtakunta säilyisi puhtaana kaikissa asioissa, eikä Jumalan viha tulisi hukuttamaan kaikkia. "Kaikissa riita- asioissa, jotka tulevat teidän eteenne veljiltänne, jotka heidän kaupungeissansa asuvat, veren ja veren välillä, lain ja käskyn välillä, säätyin ja oikeutten välillä, pitää teidän neuvoman heitä, ettei he syntiä tekisi Herraa vastaan ja saattaisi vihaa, teidän ja veljeinne päälle, tehkää siis kaikki näin, niin ette syntiä tee." 2 Aik.k. 19: 10. Ja Paavali kirjoittaa: te jotka hengelliset olette, niin neuvokaa lihallisia. Onko niitä sitten lihallisia Jumalan valtakunnassa? Jos ei koskaan olisi sellaista ilmiöitä ollut, niin ei olisi tällaisista asioista tarvinnut kirjoittaa. Hyvä on näitä asioita muistella, sillä synti on aina väijymässä oven edessä ja erikoisesti omalle kohdalleni tahdon näitä asioita muistella. Haluni on Jumalan joukon kanssa ~ samassa hengessä tehdä matkaa synnin poispanijana ja hyvän ja loukkaamattoman omantunnon kantajana, että perisin iankaikkisen elämän, kun tämä vaivaloinen matka päättyy.

Lukekaa anteeksiantavaisella sydämellä nämä vajavaiset rivit. Pyydän, että kantaisitte minuakin vaimoni kanssa rukousten käsivarsilla Isän eteen, että jaksaisimme perille. Vähin veljenne

E. HUKKANEN
Päivämies 1.1.1969
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Yhteinen seurakunta

ViestiKirjoittaja Taavetti » 14 Maalis 2014, 13:36

Ei kuorman kantajana


Me pysymme totuudessa Jumalan kunniaksi, emmekä pyydä saada olla mieliksi ihmisille, jotka oppia kääntävät.

Haluan tällä ensikirjoituksellani tervehtiä Jumalan lapsia. Kiitos taivaan Isälle siitä suuresta armosta, jonka itsessäni aivan avuttomana sain vastaan ottaa. Viime kesänä sain palata Isän kotiin ja sain kokea sen käsittämättömän rakkauden, että Jeesus on kuollut minunkin tähteni, ja antaa verensä kautta minullekin lahjaksi iankaikkisen elämän. Tuhlaajapojalle avautui Isän syli ja levottomaan sydämeen tuli rauha, jota maailma ei voi antaa.

Ennen uskoon tuloani kun synti ahdisti ja tuomio pelotti, niin ettei ollut rauhaa yöllä eikä päivällä.
Menin tuskassani väärien opettajien luo. He sanoivat, ettei sinulla mitään hätää ole. Usko vaan, nuo ovat Lutherin kärsimyksiä. Mutta eihän ihminen voi omasta voimastaan uskoa ja Herran tykö tulla. He sanovat, että olet autuas, kun sinulla on oikein tuskaista. He eivät tiedä, että synnintuska ei ole sielunvihollisen kiusausta, vaan se on rauhattoman omantunnon ääni. Omatunto sanoo: Sinä olet kurja, sokea ja alaston. Tosin sielunvihollinen pitää yllä omaa suurta valhesaarnaansa: Älä mene, ei sinulle kuulu armo, olet liian syntinen.

Väärä jumaliset neuvovat rukoilemaan ja menemään ehtoolliselle. Pitää rakentaa suoraa taivastietä ylös, mutta totisesti ne tikapuut eivät ylety ylös asti ja siitä väärästä opista ja neuvosta tulee vain suurempi tuska tai sitten luulousko ja väärä rauha. Kun ei olla itse sisällä Jumalan valtakunnassa, niin kuinka sitten opastetaan toisia, sanotaan vaan, että usko tulee asteittain, vähitellen omalla hartaudenharjoituksella yksinäisyydessä.
Eräs jumalinen, joka on oman poikansa eksyttänyt elävästä uskosta, sanoo, että Jumalan myllyt jauhavat hitaasti. On kyllä totta, että Jumala voi antaa valitulleen, joka on eksynyt kotoa, pitkän ja vaivalloisen herätyksen, mutta on väärin sanoa, että ne myllyt jauhavat hitaasti uskoon tulemisessakin. Kun joku tekee parannuksen ja uskoo, kun hänelle saarnataan synnit, anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin hän tulee sillä hetkellä Jumalan lapseksi.

Paavo Ruotsalainen on sanonut aikoinaan: "Ei kelpaa sanan päälle krossata, sinun pitää ikävöimän siksi kunnes valo käy sydämessäs." Pitäisi kuulemma kantaa raskasta syntikuormaa ja armon ikävää ja epätoivoa aina ja aina vain, kunnes joskus "tuntuu", että armo virtaa alas. Kun tällaisilta eksyneiltä opettajilta käy lohdutusta etsimässä ja kysyy ihmeissään, miksi tuska ei lakkaa, niin he saattavat sanoa vielä lisäksi, ettei pidä asettaa ehtoja Jumalalle, täytyy tyytyä ikävään ja tuskaan ja odottaa, kunnes tuntuu siltä, että kaikki on ohi. Tämä on todella raakaa perkeleen oppia levottomalle sydämelle. Ei ehtoja, koeta kestää, ole yhä alaston, ikävöi ja itke. Ja sitten sanotaan vielä kaiken päälle, että sellainen ihminen on jo autuas. Toteutuuko tässä Jeesuksen totinen sana: minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani on keveä. Toteutuuko tämä: Vapauteen Kristus osti meidät. Iloitkaa Herrassa. Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille, en minä anna niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Ei totisesti toteudu.

Rakkaat ei ole ensinkään Jumalan tahto, että ihminen kulkee yhä epätoivossa ja ikävöi odottaen tunteita, joihin sitten pitäisi uskoa, vaan Herra on tullut tuomaan kahlituille kirvoitusta, vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista. Ei tämä asia ole meidän ehtomme, vaan se on itse rakastavan Isän armollinen ja hyvä tahto, että me saamme armosta iloita. Jeesuksen veri on ostanut meidät vapauteen synnin ja kuoleman alta.

Kuule nyt sinäkin, joka olet kyynelissä kuormasi alla ja näännyksissä, sielunvihollinen tahtoisi jättää sinut siihen tilaan ja se saarnaa väärien opettajien kautta, että sinä olet jo autuas. Mutta kyllä se ei ole autuutta se, kun on aivan kuolla kyyneliinsä. Herra Jeesus on antanut sinulle elävän hädän synneistäsi, että sinä saisit käydä elämän lähteille saamaan jo tänään synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Nyt on armon aika, nyt on pelastuksen päivä. Jumalan lasten joukossa, Jumalan valtakunnassa saat synnit anteeksi, kun siellä saarnataan sinulle synninpäästön evankeliumi. Älä mene väärien taluttajien luo, jotka itse kulkevat niin syvällä pimeässä, etteivät edes usko olevansa väärässä. Joka pimeässä kulkee, ei hän tiedä mihin hän menee. Ei sokea voi sokeaa taluttaa, sillä kumpikin kuoppaan lankeavat. Hurskautta on paljon, mutta Jumalan lapsia on vähän. Portti on ahdas ja kaita se tie, joka vie elämään ja harvat sen löytävät. Jeesus sanoo: Niin myös sanon minä teille, Jumalan enkeleillä pitää oleman suurempi ilo yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa, kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä hurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse. Luther sanoo: Ripissä on kaksi kohtaa, ensimmäinen, että me tunnustamme syntimme ja toinen, että me otamme Jumalan lapselta synninpäästön ollenkaan epäilemättä, sillä Jeesus sanoo: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan. Sinusta voi tuntua, että tulet ehkä huonoksi uskovaiseksi, mutta saatan olla lohdutettuna, kun saat olla huononakin uskomassa. Ei Herra ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen. Herra Jeesus hoitaa rakkaasti juuri heikointa karitsaa. Sinä itsessäsi kurja, haavoitettu ja alaston, saat ilolla ammentaa autuuden lähteistä. Saat armonkin ihan armosta eikä tarvitse mennä korpeen tai kammioon hartauden harjoituksiin, että` ansaitsisit armon pyhyydelläsi. Ihmisen Poika tuli etsimään sitä, joka kadonnut oli, ja Hän tahtoo vieläkin löytää eksyneitä, viluisia lampaitaan syvistä rotkoista ja laaksoista. Hän antaa voiman tulla Jumalan lapseksi. Hän nostaa ja kantaa lammastarhaan sinutkin, kun annat Herran auttaa. Tule ja rohkaistu kysymään Jumalan lapsilta, saatko sinäkin uskoa, niin kuulet, Hyvän Paimenesi äänen. Sinulle lankeaa arpa ihanasta maasta ja saat kauniin perintöosan, kun olet Jeesuksen haavojen tähden armosta taivaan perillinen. Sitä joka minun tyköäni tulee, minä en heitä ulos. Ja joka syntinsä tunnustaa, hänelle tapahtuu laupeus.

Viisaat etsivät omia teitä taivaaseen. Heille ei kelpaa tuo yksinkertainen saarna. Ja he estävät niitäkin sisälle tulemasta, jotka haluaisivat uskoa. Ei jokainen, joka sanoo Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee taivaallisen Isän tahdon. Eikä Hänen tahtonsa ole se, että ihminen harhailee opin tuulissa ja sanoo: Minun käsitykseni mukaan uskotaan näin. Ei Raamattua saa tulkita omalla viisaudella. Raamattu on Pyhän Hengen vaikutuksesta kirjoitettu. Ei Jumalan Pyhä Henki ole kaksimielinen eikä Hän opeta toiselle niin ja toiselle näin, vaan Hän vihaa molemmille puolille ontuvaista. Raamattu sanoo, että vain yksi oikea usko, joka autuaaksi tekee, ja että joka vähässä on väärä, se on myös paljossa väärä. Vähä hapatus hapattaa koko taikinan.
Kaikki mitä Raamatussa on, se on meille opiksi, nuhteeksi ja ojennukseksi, eikä ihmisen ole lupa purkaa siitä jaettakaan.

Taivaallinen Isä on armostaan meille heikoille lapsilleen kirkastanut oikean opin Pyhän Henkensä kautta. Me saamme uskomme tähden vihollisia, emmekä kelpaa tälle maailmalle. Mutta me saarnaamme koko totuuden, emmekä pyydäkään saada kelvata ihmisille. Paavali sanoo: jos minä tähän asti olisin tahtonut ihmisille kelvata, niin minä olisi Kristuksen palvelija.

Rakkaat uskovaiset. Kerran tämä taistelu epäuskoista maailmaa vastaan loppuu. Me olemme saaneet armon uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja myös päivä päivältä olemme yhä lähempänä oikeaa kotia, ja on turvallista muistaa Jeesuksen sanoja lampaistaan: Minun Isäni, joka ne minulle antoi, on suurempi kaikkia ja ei kenkään taida heitä reväistä minun Isäni kädestä. Seuratkaamme loppuun asti Hyvää Paimenta, joka antaa henkensä lammasten edestä. Ilman Jeesusta me raukat emme voi mitään. Kiitos olkoon Jumalan, joka meille on voiton antanut, meidän Herran Jeesuksen Kristuksen kautta. Jumalan rauhaa,
S. K.
Päivämies 1.1.1969
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavi » 22 Kesä 2014, 20:39

Sinun pitää sanoman heille minun sanani


Hes. 3: 17-- 21.
HEPREALAISKIRJE ALKAA näillä tutuilla sanoilla: 1: 2. "Jumala puhui muinen usein ja monella muotoa isille profeettain kautta; näinä viimeisinä päivinä on Hän meille puhunut Poikansa kautta."

Niin kuin tästäkin näemme, on tuolla korkeimmalla Majesteetilla ollut aina sanan saattajat ihmisten maailmassa. Heidän arvostuksensa on harvoin ollut korkea, useimmiten pilkka ja vaino. Tekstikappaleemme kertoo eräästä heistä, Hesekiel- nimisestä. Hän joutui hoitamaan sanansaattajan tehtävää, monien nimeltä mainittujen kanssa, vaikeana aikana. Oli suuri luopumisen aika, jonka rangaistuksena oli edessä seitsemänkymmenen vuoden vankeus Baabelissa.
HERRA KUVAA hänelle kuulijakunnan, Hes. 2: 4 "Mutta ne lapset, joidenka tykö minä sinut lähetän, ovat niskurit ja paatuneet sydämestä, niille pitää sinun sanoman "näin sanoo Herra.” Jae 7: "Mutta sinun pitää sanoman heille minun sanani, jos he sen kuulevat, taikka katsovat ylön, sillä he ovat vastahakoiset."
EI HÄNTÄ lähetetty oman viisautensa ja tahtonsa varassa työhön, vaan kuten luvun alkujakeissa kerrotaan kirjan syömisen kuvalla, kuinka Jumala pani sanansa hänen suuhunsa, kuten Jeremiaallekin. Tämän asian sanoo Pietari selvästi 2. Piet. 1: 21: "Sillä ei yksikään profetia ole vielä ihmisen tahdosta tuotu edes, vaan pyhät Jumalan ihmiset ovat puhuneet, vaikutetut Pyhältä Hengeltä."

ALKUJAE 17: "Sinä ihmisen lapsi, Minä olen pannut sinun Israelin huoneen vartiaksi, sinun pitää kuuleman sanan minun suustani, ja varaaman heitä minun puolestani." Tässä kerrotaan, että lähettiläällä, tai kuten tässä sanotaan, vartijalla, oli Pyhän Hengen avaama korva kuulemaan Jumalan puhetta. Silloinkin kolmas jumaluuden persoona, Pyhä Henki, puhui Jumalan lasten pienessä joukossa.
ELLEI NÄITÄ Jumalan tuomioita olisi julistettu jumalattomille, ulkona Jumalan valtakunnasta oleville, eivät Jumalan lapset olisi olleet valona ja suolana sen ajan maailmassa. Tehtävän hoitaminen ei jäänyt mielivaltaiseksi, vaan Herra antoi vartiopalveluksesta ohjesäännön, joka tuntuu melko kovalta. (Jae. 18:) "Kun Minä sanon jumalattomalle, sinun pitää totisesti kuoleman ja et sinä varaa häntä, etkä sano hänelle sitä, että jumalaton lakkais menostansa ja sais elää, niin pitää sen jumalattoman kuoleman synteinsä tähden, mutta hänen verensä tahdon minä vaatia sinun kädestäs."

TÄMÄ VARTIO ON edelleen ihmisten maailmassa. Näinä viimeisinä päivinä, kahtena vuosituhantena, kuuluu Jumalan Pojan ääni Jumalan valtakunnasta. Tämän valtakunnan on Pyhä Henki rakentanut syntien anteeksiantamuksen saarnalla, Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Tästä Paavali kirjoittaa 1. Kor. 12: 13: "Sillä me olemme myös yhdessä Hengessä kaikki yhdeksi ruumiiksi kastetut, sekä Juudalaiset että Kreekkiläiset, sekä orjat että vapaat, "ja kaikki me olemme yhteen Henkeen juotettu.”

KUN nyt tämä kuolemantuomio julistetaan Jumalan valtakunnasta ulos, jumalattomille, ei se tarkoita vain Jumalan kieltäjiä. Siihen joukkoon kuuluu koko ekumeeninen maailmakin pappeineen, piispoineen, patriarkkoineen ja paaveineen. Tätähän Johannes sanoo 2. Joh. 1: 9: "Jokainen, joka harhailee ja ei pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa." Saman Paavali 2. Kor. 4:3: "Jos nyt meidän evankeliumimme on peitetty, niin se on niille peitetty, jotka kadotetaan."
TÄMÄ EI OLE ainoastaan kuolemantuomion julistaminen, vaan paljoa enempi elämän ilmoittaminen, joka on iankaikkinen. Lähetyskäsky kuuluu nyt on Jumalan valtakunta lähestynyt, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Vielä annetaan kaikille katuville jumalattomillekin kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Jae 19: "Mutta jos sinä varaat sitä jumalatointa ja ei hän käänny jumalattomasta tiestänsä, niin hänen pitää synteinsä tähden kuoleman, mutta sinä olet sielus vapahtanut."
Vanhurskaskin vaeltaa vielä synnin ja kuoleman maassa. Täällä on vielä lankeamisen ja eksymisen vaara. Ei ole lupa tietä levittää, eikä panna pehmusteita jumalattomalle. Ei ole lupa tuoda uusia menoja Siioniin. Vaan 2. Tes. 2: 15: "Niin olkaa siis rakkaat veljet pysyväiset ja pitäkää ne säädyt, jotka te oppineet olette, olkoon se meidän saarnastamme tai kirjastamme.

KAIDAN TIEN oikealla ja vasemmalla ovat pilkkaajat. Ps. 1: 1: "Autuas on se, joka ei vaella jumalattomain neuvossa, eikä seiso syntisten tiellä, eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat. "Jo Mooses sanoo väärän opin turmelemista hengellisistä huoneista, 3. Moos 14; 47: "Se joka siinä huoneessa makaa, pitää vaatteensa pesemän, ja se joka syö siinä huoneessa, pitää vaatteensa pesemän." Tämä tahtoo sanoa, että joka käy tämän maailman hengellisten kokouksissa, hänen pitää siitä tehdä nimellisenä syntinä parannus, jos aikoo autuaana säilyä. Jakeesta 24 näkyy, kuinka vanhurskaskin menettää vanhurskautensa, jos ei ole kuuliainen, samoin kuin Jumalan neuvon salaava vartijakin. Kuuliaiset lapset Jumala hyvästi siunaa.
On turvallista kantaa verenmerkkejä sen Israelin mukana, jolla vedet ovat oikealla ja vasemmalla puolella kuin muuri. Nyt, kun on jo huomenvartio ja Herra on katsahtanut pilvenpatsaasta jäljessä seuraavan joukon päälle. Nyt kun tämän maailman hengellisistä vankkureista pyörät irtoavat ja he joutuvat ottamaan kaiken maailman konstit pysyäkseen pinnalla. Me saamme nähdä, kuinka vedet palaavat ja peittävät hengellisen maailman. Kansojen meri lainehtii hetken peittäen menoonsa heidät.

TÄMÄ KERTOO minulle ` ja sinulle, kiusattu matkaaja, kuinka matka päättyy ja saamme yhtyä Mirjamin kanssa kiitosvirteen ikisuven maassa. Tälläkin siunatulla hetkellä on kaikki sinun syntisi ja matkanvikasi annettu anteeksi Herran Jeesuksen Pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Amen.

Leo Pietikäinen
Päivämies 21.2.1973
Avatar
Taavi
vakiintunut
 
Viestit: 148
Liittynyt: 24 Loka 2005, 04:46
Paikkakunta: kotimökki

Re: Kastepisara

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Marras 2018, 21:19

Opetuslasten usko


Hirvittävän syntiinlankeemuksen jälkeen ei Aadamilla eikä Eevalla ollut uskoa, ennen kuin Jumala sen äänellisen saarnansa kautta heissä synnytti. "Epäuskon pensas" varjosti kaikkine haaroinensa Jumalan ja ihmisen vä lisiä suhteita. Samoin kävi silloin, kun kalliot halkesivat ja temppelin esirippu repesi ylhäältä alas asti kahtia. "Kun minä uskon, niin minä myös puhun", Raamattu sanoo. Opetuslasten epäuskon tähden he eivät silloin puhuneet. Sen tähden täytyi kivien ja kallioiden huutaa. Vaikka he rakastivat Jeesusta, kun hän kulki heidän keskellänsä, sammui usko ja toivokin kaikkinielevän kuoleman edessä. Ainoastaan Jumalan ääretön rakkaus kantoi heitä sen pimeän ajan yli.

Me olemme kaikki nähneet saman turmeluksen kuin ensimmäiset ihmiset ja niinkuin Daavid, koska hän ajallansa oli Jumalan tahtoa palvellut, nukkui ja "pantiin isäinsä tykö" ja näki" turmeluksen. Mutta se, jonka Jumala herätti, ei ole nähnyt turmelusta. Sen tähden olkoon teille tiettävä, miehet, rakkaat veljet, että teille tämän kautta ilmoitetaan syntien anteeksiantamus, Ap.t. 13:36-38. Opetuslapset eivät siis "voineet syntejä anteeksi antaa, ennen kuin Kristus tämän vallan heille kuolleista noustuansa antoi, Joh. 20: 23. Heitä oli tarvis hyvästijättöpuheessa rohkaista vahvasti, mikä ilmenee seuraavista Jeesuksen sanoista: "Mutta lohduttaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimeeni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, kuin minä teille sanonut olen. Ja nyt minä sanon teille, ennen kuin se tapahtuu, että te uskoisitte, koska se tapahtunut on", Joh. 14:26, 29. Ainosyntyinen tiesi tarkkaan, että opetuslapsilta sammuu usko, kun hän päänsä kuolemalle kallistaa. Markus todis taa tämän selkeästi kertoessaan, miten Jeesus ensin ilmestyi Maria Magdaleenalle. Hän meni ja ilmoitti niille, jotka murehtivat ja itkivät. Ja kun he kuulivat hänen elävän, ja että Maria oli hänet nähnyt, eivät he uskoneet. Jumalan täytyi opetuslasten epäuskoa ja sydämen kankeutta oikein soimata aterian yhteydessä. Emmauksen tien matkalaisetkaan eivät uskoneet keskustellessaan tiellä. "Mutta me luulimme hänet siksi, joka Israelin piti lunastaman; ja paitsi kaikkia näitä, on jo kolmas päivä, tänä päivänä, kun nämä tapahtuivat." Luuk. 24: 15.

Kirjoitusten kirkastamisesta sydämet syttyivät, leivän murtamisesta he Jumalan Pojan tunsivat, mutta ilon tähden eivät vieläkään osanneet uskoa. Paistetun kalan kappaleen, kimalaisen hunajan ja jälleen kirjoitusten avulla avattiin lasten ymmärrys kirjoituksia ymmärtämään. Kaikkinainen totuus ei siis ollut opetuslapsissa, ennen kuin he helluntaina saivat Pyhän Hengen. Sitä ennen piti tiiviisti pysyttämän Jerusalemissa, s.o. seurakunnan yhteydessä.
Sen avulla vielä nykyisinkin pysytään rakkaudessa, vaikkei kaikkea ymmärretäkään, kun pysytään uskovaisten yhteydessä.

Kuinka kuolleeseen Kristukseen voidaan uskoa? Ei Nikodeemus, eikä Joosef Arimatialainenkaan Lutherin mukaan tullut autuaaksi kuolleen Kristuksen palvelemisella. Ja jos Jeesukseen olisi voitu uskoa kuolleena, ei hänen olisi tarvinnut noustakaan ylös. "Mutta ellei kuolleitten ylösnousemusta ole, niin ei Kristuskaan noussut ylös. Mutta ellei Kristus noussut, niin on meidän saarnamme turha ja teidän uskonne on myös turha. Ja me löydetään Jumalan vääriksi todistajiksi, että me Jumalata vastaan todistaneet olemme." 1 Kor. 15: 13-15. Kuvatunlainen sieluntila jättää ihmisen synteihinsä ja "jos meillä ainoastaan tässä elämässä on toivo Kristuksen päälle, niin me olemme viheliäisemmät kaikkia muita ihmisiä", selittää Pyhä Paavali aivan kuin samaan hengen vetoon.

"Kuolema, missä on osasi? Helvetti, missä on voittosi?" Kiitämme Kaikkivaltiasta sen tähden, että kuoleman valta Hänen Poikansa kautta on kukistettu! Herra Jumala varjelkcon kaikkia omiansa sen avulla, että on antanut Pyhän Henkensä kautta uskon ja sitä tietä syntien anteeksiantamuksen, joka auttaa uskomaan, ei kuolleeseen, vaan elävään Kristukseen!

Martti Ruokokoski
Siionin Lähetyslehti 1959, sivu 8


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 26 Marras 2018, 21:19
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron