Kaikista pakanoista

Vanhojen, vakaiksi uskovaisiksi tiedettyjen ihmisten kirjoituksia 1900 -luvulta

ViestiKirjoittaja Taavetti » 24 Heinä 2010, 22:51

Ajan merkit

"Katsokaa, ettei kenkään teitä viettele, sillä monta tulee minun nimeeni ja viettelevät monia. Tulee sukukunta, joka omain himoinsa jälkeen vaeltaa, ja valitsee saarnaajansa korvasyyhynsä jälkeen. Voi maailmaa pahennusten tähden, sillä pahennukset kuitenkin tulevat, mutta voi monin verroin sitä, jonka kautta ne tulevat."

Rakkaat jumalanlapset, jotka huokaatte synnin mätänevässä maailmassa, ja kauhistutte sitä saastaa, joka kaikkialta virtaa ja tulvii, saadakseen elävän uskon sammumaan. Onhan selvästi nähtävissä, kuinka kansamme keskuudesta nousevat ne irralliset pilkkaajat, jotka eivät pidä mitään lukua elävästä Jumalasta ja Hänen sanastaan. Kaiken vapaus ja luvallisuus jo tunnustetaan kirkon päämiestenkin taholta. Ei saa puhua synnistä eikä helvetistä. Se on kuulema keskiaikaista ja vanhaa. Ihmiset voivat saada estoja, ja lapset näkevät yöllä pahoja unia. Tulee kaikenlaisia sielullisia häiriötä, komplekseja.

Luopumus tapahtuu, ja se synnin ihminen ilmoitetaan, se kadotuksen lapsi. Se istuttaa itsensä kirkkoon, ja saastuttaa pyhän sijan. Mutta näin täytyy käydä, sillä rahtukaan raamatusta ei jää täyttymättä.
Nostakaa painuneet päät, te väsyneet kaidan tien kulkijat, sillä lähestyy se päivä, jona sinullekin heikon tuntoinen matkanystävä, veljeni tai sisareni, sanotaan, että vähässä olit sinä uskollinen, mene sinun Herrasi iloon. Ei Herra viivytä lupaustansa, niin kuin muutamat sen viipyvän luulevat, vaan Hän tulee, ja Hänellä on palkka mukanansa. Silloin ei kukaan ole sanova, että minä olen heikko, kun usko muuttuu näkemiseksi, ja toivo täydelliseksi nautinnoksi.

Älkää te sitä peljätkö, jos teitä vielä moninaisilla kiusauksilla koetellaan. Se on vain sen vuoksi, että uskonkulta näkyisi kalliimmaksi, kuin tämän maailman rikkaudet. Veressä on vielä voimaa ja armossa varaa, yli kaikkien vikojen ja virheiden. Synti on kuin tomu, se aina tarttuu ja matkan hitaaksi tekee. Silloin on hyvä muistaa, että tuo toinen matkaystävä on kuin lähde. Siellä saa vikoja korjata.

Jumalan valtakunnassa on avoimet lähteet kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan, ja se Jeesuksen veri tekee aivan taivaskelpoista jälkeä. Eikä ilman veren vuodatusta ole yhtään syntein anteeksiantamusta. Se ei ole sanan virka, vaan nimenomaan Pyhän Hengen virka, vaikka kuinka sitä maailman hengelliset yrittäisivät muuttaa.

Tällä Pyhän Hengen viralla, ja Jeesuksen antamin valtuuksin me saarnamme totuutta, joka ei horju, ja niitä lupauksia, kuin raamatussa on. Seisokaamme vielä vähän aikaa itse kukin sillä vartiopaikalla, johon meidät on asetettu. Ei meidän tarvitse enää kauan taistella. Maailma pimenee nopeassa vauhdissa, kun kaikki kristilliset arvot ja tavat otetaan pilkattavaksi. Vielä erikseen ne, jotka ovat jo tuomion päällensä vetäneet, ja veisaavat virttä: "Ei muuta luojaa johtajaa, kuin kansa kaikkivaltias."

Hienot ovat sielunvihollisen verkot. Ei niitä helposti näe. Ja koska sillä vähän aikaa on enää jäljellä, niin se pitää hirmuista vihaa uskovaisia kohtaan. Se kulkee kuin kiljuva jalopeura, (leijona, skannaajan huomautus) etsien kenen se saisi niellä. Sillä on hyvä konsti tuo, että se tekee ihmisille niin kovan kiireen, että he eivät jouda ajattelemaan kalliin armoajan kulumista. Eikä vähin ole televisiokaan. Kyllä se varmasti lihalle ja verelle kelpaa, mutta rakkaat, sillä saastutetaan kalliisti lunastettu sielu. Ei meillä ole varaa uhkapeliin, kun on niin suuri, kuin sielun autuus kysymyksessä.

Herran vihanpäivä lähestyy, ja voi sitä, joka ei ole uskomassa. Silloin ei, rakas ystävä, auta sanoa, että minä olen tätä mieltä, kun ovi on katua vastaan suljettu, ja myllyt joutilaina. Ei tuolloin, eikä nytkään, oma käsityksesi vie sinua helvettiä pitemmälle. Sillä ei ihminen, kaiken lain rikkoneena, siis vikapää koko kymmenen käskysanan lakiin, voi mennä lukemaan ehtoja Jumalalle armojärjestyksen suhteen. Se on sama, kuin on aina ollutkin. Eikä sinua pelasta sekään, jos sanot, että sanoivathan piispatkin niin. Joka ainoa ihminen tuomitaan töittensä jälkeen. Eikä ihminen tule isien tai äitien uskolla autuaaksi, vaan nimenomaan omalla uskolla, ja vielä sellaisella uskolla, joka on yhtäpitävä raamatun kanssa. Sitä julistetaan vielä Jumalan valtakunnasta, eikä yhtään sen ulkopuolelta. Ulkona Jumalan valtakunnasta ovat koirat ja velhot, jotka opettavat vain ihmisten korvasyyhyn jälkeen.

Kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus, jotka ovat sielunvihollisen pettäminä sortuneet pois elävästä uskosta: Ei ole muuta tietä, kuin nöyrtyä Jumalan väkevän käden alla, ja tulla kysymään Hänen valtakunnastaan synteinpäästön evankeliumia. Siellä saarnataan katuvalle etulahjana kaikki synnit anteeksi, ja ne ovat silloin myös anteeksi annettu taivaassa. Näin sanoo Raamattu: "Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne ovat taivaassakin anteeksi annettu, ja joille ne pidätte, niille ne ovat pidetyt taivaassa." Älä enää viivyttele, vaan tule, ettei tulisi iankaikkinen korjaamaton vahinko. Ei Herra alati nuhtele ihmistä, sillä ihminen on vain liha.

Mutta me, jotka olemme uskomassa, kilvoitelkaamme vielä vähän aikaa puhtaalla ja loukkaamattomalla omallatunnolla, ettei sielunvihollinen pääsisi yllättämään.

"Ja uskokaamme rohkeesti, tälläkin hetkellä,
syntimme kaikki anteeksi, Jeesuksen veressä."

Vähin veljenne vaivassa ja valtakunnassa,
Juhani Kinnunen
Päivämies 25.1,1967
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 01 Loka 2013, 19:04

Kaikista pakanoista


Sen.jälkeen näin minä, ja katso. suuri joukko, jota ei yksikään lukea taitanut kaikista pakanoista ja sukukukunnista, ja kansoista ja kielistä seisovan istuimen edessä ja Karitsan edessä valkeilla ja vaatteilla puetetut ja palmut heidän käsissänsä. (Ilm. 7: 9)

Tämän yllä olevan Raamatun kohdan on kirjoittanut vanhan ajan uskonveljemme,apostoli Johannes, oleskellessaan Patmos-luodolla, jonne Jumala oli hänet ihmeellisesti johdattanut Efeson seurakuntaa kohdanneita vainoja pakoon. Täällä Jumala näytti hänelle näitä näkyjä ja ilmestyksiä hänen uskonsa vahvistukseksi. Väsynyt taistelija sai todeta, ettei kannata heittää uskomista kesken, vaan kannattaa edelleen luottaa Jumalan voimaan. Jumala avasi hänen sielunsa silmien eteen ihmeellisen syviä iäisyysnäköaloja ja kehotti Hengen kautta häntä kirjoittamaan nämä näyt. Ne ovat nyt luettavissa Pyhässä Raamatussa meidänkin uskollemme vahvistukseksi. Tässä jakeessa Johannes kertoo, miten hän sai ikään kuin oven raosta kurkistaa niihin suuriin seuroihin, jotka ovat siellä taivaassa odottamassa niitä, jotka kilvoittelevat aljetussa uskossa loppuun asti.

Tämä seuraväki, jonka Johannes sai nähdä, oli kaikista pakanoista, kansoista, sukukunnista ja kielistä. Israelin kansa oli lupauksen kansa, jolle tuleva Vapahtaja oli luvattu. Hänen omansa eivät kuitenkaan ottaneet häntä vastaan. Israel luopui elävästä Jumalasta, vainosi profeettoja ja kun Jumalan poika tuli maan päälle, ei tuntenut Häntä eikä käsittänyt Hänen sanomaansa, vaan naulitsi Hänet lopulta ristille. Jeesus valitti itse tätä: "Jerusalem, Jerusalem, sinä joka tapat prophetat ja kivillä surmaat ne, jotka sinun tykös lähetetyt ovat, kuinka usein minä tahdoin koota sinun lapses, niin kuin kana kokoo poikansa siipeinsä alle? Ja ette tahtoneet." (Matt. 23: 27). Ei Jumala kuitenkaan antanut tämän tapahtua rankaisematta. Sen näemme siitäkin, miten hirvittäviä vaiheita Juudan kansa on saanut kokea sen jälkeen, kun elävä usko otettiin siltä pois ja annettiin pakanoille.

Jo vanhan liiton profeetat ennustivat pakanoiden kutsumisen. "Silloin pitää paljon pakanoita Herrassa kiinni riippuman, jotka minun kanssani pitää oleman:" (Sak. 2: 21) "Viimeisenä aikana pitää sen vuoren, jolla Herran huone on, vahvan oleman, korkiampi kuin kaikki vuoret, ja korotettaman kukkulain ylitse, ja kaikki pakanat pitää sinne juokseman." (Jes. 2: 2) Jeesus lähetti sitten omansa tekemään kaikkea kansaa opetuslapsikseen ja todistamaan Hänestä aina maailman ääriin saakka. Me voimme historian valossa suurin piirtein todetakin sen, miten Jumalan Henki ja elävä usko ovat aikojen kuluessa maitten päällä liikkuneet. Me tiedämme esimerkiksi, miten se vietiin Afrikkaan silloin, kun etiopialainen hoviherra sai parannuksen armon ollessaan matkalla Israelissa. Me tiedämme ne suuret herätyksen ajat Saksan maalla, kun veljemme Martti Luther ryhtyi taistelemaan Paavin kirkon väärää hengellisyyttä vastaan. Luther vertaakin Evankeliumia kulkevaiseen rankkasateeseen, joka menee menojansa. "Johonka se sattuu, siihen sattuu, johonka se ei satu, siihen se ei satu, mutta se ei tule jälleen, ei jää myöskään seisomaan, vaan sen jälkeen tulee aurinko ja helle sekä nuolee sen pois." (Ep. Postilla 1. sunn. Paastosta) Evankeliumi ei siis ole alinomaa läsnä oleva oppi. Mainitussa saarnassa Luther korostaa myös sitä, että Evankeliumin jäljessä kulkevat aina väärät opettajat. Nyt Jumalan valtakunta tekee työtä täällä rakkaassa isiemme maassa julistaen sanomaa Kristuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta. Ja ei vain julista, vaan myös antaa syntejä anteeksi sillä Pyhän Hengen valtakirjalla, jonka Jeesus jätti opetuslapsillensa käydessään ensimmäisen kerran maan päällä.

Tämä asia ei ole uskottomien käsitettävissä. Hyvin usein kuulee heidän syyttävän uskovaisia siitä, että ne sysäävät noin vain miljoonia ihmisiä helvettiin. Me luotamme kuitenkin siihen, että Jumalalla on keinonsa korjata valittunsa täältä ajasta ja paikasta riippumatta. Hän on jo paljon heikkoja matkamiehiä kunniaan saattanut, jokaisen ajallaan, ja niin Hän tulee tekemään niin kauan kuin elävää uskoa löytyy maan päältä ja valittujen luku tulee täyteen. Jumalan työpäivä on tarkalleen säädetty, ja se alkaa` olla jo iltahetkillään. Jumalan Hengen kiertokulussa on vielä yksi vaihe: "Sillä multa pitää maahan tuleman, niin kuin se ollut on, ja Henki pitää jälleen tuleman Jumalan tykö, joka sen antanut on." (Saarn. 12: 7) Sen mukana yhtä matkaa lähtevät viimeiset uskovaiset täältä taivaaseen. Monesti on elävä usko ollut hyvin vähissä. Kuitenkin on uskovaisia ollut maan päällä jokaisena aikana. "Kuitenkin niin kuin tammelle ja tuomelle jää kanto, vaikka heidän lehtensä varistetaan, niin pitää myös pyhällä siemenellä kanto oleman." (Jes. 6: 13) Vanhassa Testamentissa kerrotaan, , miten profeetta Elia luuli yhdessä vaiheessa olevansa yksin jäljellä uskovaisista. Jumalan täytyi näyttää hänelle aivan kuin kädestä pitäen: "Minä jätän seitsemäntuhatta Israeliin: kaikki polvet, jotka ei kumartaneet Baalia." (1 KunK. 19: 18) Ei se loppujen lopuksi ole pieni tämä pyhien joukko, joka on ollut täällä aikojen kuluessa matkaa tekemässä. Johannekselle näytettiin, että se oli niin suuri joukko, ettei sitä yksikään lukea taitanut.

Johannes kertoo vielä, että se seuraväki oli puettu valkoisiin vaatteisiin. Sehän on se vanhurskauden valkea vaate, jonka ihminen saa silloin, kun hänelle julistetaan Jumalan valtakunnasta armoevankeliumi ja hän ottaa sen uskolla vastaan. "Joka voittaa se pitää valkeilla vaatteilla puettaman." (I1mK. 3: 5) Ilman tätä vaatetta on mahdoton kelvata Jumalalle.
Ne ovat valtavat seurat, siellä Jumalan kansaa odottamassa. Kun siirrytään uskomisesta näkemiseen, soi siellä uusi virsi kuin suurten vetten pauhina ja siellä palvellaan Jumalaa päivällä ja yöllä Hänen templissänsä. Ei tarvitse enää lähteä yötä myöten kysymään armoa kohdallensa. Osa Jumalan kansaa on vielä täällä kuin lampaat sutten keskellä, mutta se odottaa virsilaulajan tavoin:
"Ah, jos se aamu autuas jo koittais ja Jeesus omansa jo täältä noutais, ja jälkeen vaivan, armosta aivan, veis meidät ikuisehen iloon taivaan."

Esko Kinnunen
Päivämies 1.9.1965
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re: Kaikista pakanoista

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Joulu 2013, 21:35

Vielä vähän aikaa

"PYRKIKÄÄT NIIDEN PERÄÄN, JOTKA YLHÄÄLLÄ OVAT, JA EI NIIDEN, JOTKA MAAN PÄÄLLÄ OVAT." Kol 3: 2.


Rakkaat sisaret ja veljet, ollessamme vielä matkalla kohti kunniaa, meidän tulee ottaa vaaria siitä, mitä Jumala on sanonut. Niin helposti sitä eksyy omiin ja muiden mielipiteisiin, jumalattomain neuvoihin ja niistä ojennusta ottamaan. Kumpikin meidän keskellämme on voimallinen sana. "Maa ja taivas katoo, mutta Hänen sanansa pysyy iankaikkisesti.

Voi, kun Pyhältä Hengeltä saarnattu taivaan manna vielä yhtä ihmeitä tekevää, kuin se oli Vapahtajan aikana ja aina on ollut. Se elävöittää kiusatun raahustajan sielun, että malja käy ylitsevuotavaksi ja Mirjamin kannel viriää kiitosvirteen. Siinä hetkeksi unohtuu maan murheet.

Paljon on Jumala meitä rakastanut, kun on kutsunut aivan omaksi lapsekseen ja antanut armostaan synnit anteeksi ja upottanut ne armon pohjattomaan mereen. Antanut armonkin armosta, on siinä kyllä kiitoksen aihetta.
Kaikesta huolimatta tahtoo kaikenlainen synti tarttua ja tarttuukin, tekee matkan vaivalloiseksi. Eihän Jumalan lapsen halu ja tahto ole tehdä syntiä? Täytyy yhtyä Paavalin sanoihin: "Sitä hyvää, jota minä tahdon, en minä tee. Mutta sitä pahaa, jota en minä tahdo, minä teen, en silleen minä, vaan synti joka minun lihassani asuu.”

Ketäpä muita kuin juuri uskovaisia se sielujen murhaaja vainoaa. Se vainoaa monta kertaa niin kovasti, että aivan uupuvan. Silloin sitä eksyy vanhaa aatamiakin tutkimaan ja siitä hyviäkin töitä ja puolia tonkimaan. Eihän niitä löydä? Kun sitä A:n oppii niin O:n unohtaa ja päinvastoin. Yhä tyhmemmäksi tulemme omalta puoleltamme.

Suloinen on Siion virtoinensa. Ihanat ovat sen asuinsijat. Herra Jeesus istuu valtakunnassaan armoistuimella. Sinne armoalttarille eivät kelpaa ihmisteot eivätkä opit, vaan kun sinne kantaa taivasikävää tunteva armolapsi niitä vikoja ja virheitä, joita aina tällä ristintiellä tarttuu ja murhetta tuottaa, niin Jumala mielistyy sellaiseen uhriin.

Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä puhdistuvat pienet ja suuret synnit, kun ne saarnataan Pyhältä Hengeltä anteeksi. Ei ole synnissä erottelemista. Pieni synti vie kadotukseen eikä suuriakaan välille jätä kun ne vain ovat sovittamatta.

Vielä vähän aikaa kuuluu kutsuva ääni taivaasta Pyhän Hengen voimalla Jumalan armoitettujen syntisten suun kautta. Kuuleppa, uskoton, Jumala sanoo: "Minun sanani ei alati ihmistä nuhtele, sillä ihminen on vain liha. Minä panen sinun eteesi avoimen tien. Valitse siunaus tai kirous! Etsikää Herra, kun Hänet löytää taidetaan. Tavoitelkaa niiden jälkeen kuin taivaasta tarjotaan, sillä he kestävät tässä ja tulevassa. Vähän se hyödyttää ihmistä tämän maailman mammona ja kunnia. Se on vain tulen ruokaa. Sen perään rientää kumminkin niin monta kuolematonta sielua kantavaa iäisyysmatkaajaa.

Kohta ja pian on meidän astuttava tulisilmäisen tuomarin kasvojen eteen. Mihinkä uskoton silloin toivosi panet? Siellä kestää vain ne, jotka ovat tässä ajassa vaatteensa Karitsan uhriveressä pesseet. Ne huonot kotipapit, isät ja äidit, seisovat suurella rohkeudella ja jumalattomat saavat katsella, kun pilkatut, parjatut, kelvottomat raahustajat on kruunattu sillä kaikella kunnialla.

Täälläkin saimme maistaa taasen vähän taivaan esimakua, kun olemme kokoontuneet Kaikkivaltiaan kasvojen eteen Jaurakkajärvellä Korpelassa. Jumala jakeli runsaasti armopöydän antimia nälkäisille lapsille. On se ihanaa aikaa, kun toinen armoitettu voi toiselle syntiselle saarnata synnit anteeksi.
Tarjotaanhan vielä uskottomillekin näin ihanaa sanomaa, kun on työaika. Ja ahkeroidaan puhtaalla omallatunnolla taaperrella taivastietä kohti kotia. Kohta me saamme muuttaakin yhdessä kotia. Niin ne ajan merkit selvästi osoittavat. Eipä siellä tuskat, kyyneleet ja matkan huonoudet enää edes muistu mieleenkään, vaan täyttä riemua ja rauhaa saamme nauttia. Jäämme Jeesuksen verihaavoissa tekemään matkaa. Jumalan rauhaa!

Simo Kinnunen
Päivämies 23.11.1964
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Re:

ViestiKirjoittaja O.M » 08 Joulu 2013, 13:12

Taavetti kirjoitti:- -
Me tiedämme ne suuret herätyksen ajat Saksan maalla, kun veljemme Martti Luther ryhtyi taistelemaan Paavin kirkon väärää hengellisyyttä vastaan. Luther vertaakin Evankeliumia kulkevaiseen rankkasateeseen, joka menee menojansa. "Johonka se sattuu, siihen sattuu, johonka se ei satu, siihen se ei satu, mutta se ei tule jälleen, ei jää myöskään seisomaan, vaan sen jälkeen tulee aurinko ja helle sekä nuolee sen pois." (Ep. Postilla 1. sunn. Paastosta) Evankeliumi ei siis ole alinomaa läsnä oleva oppi. Mainitussa saarnassa Luther korostaa myös sitä, että Evankeliumin jäljessä kulkevat aina väärät opettajat.
- -
Esko Kinnunen
Päivämies 1.9.1965


Tätä Lutherin kirjoitusta olenkin etsinyt jo pitkään, olen nähnyt sen aiemminkin. Nyt löytyi ko. Päivämiehen kirjoituksen avulla. Tässä vähän laajemmassa asiayhteydessä:

"Tällä hän kaiketi ilmoittaa, ettei evankeliumin saarna olekaan ijankaikkinen, pysyväinen, alinomainen oppi, vaan on tuiman rankkasateen kaltainen, joka juoksee tiehensä; minkä se kohtaa, sen se kohtaa, ja mihinkä se ei satu, siihen ei se satu, mutta ei se palaa takaisin eikä myöskään jää seisomaan, vaan aurinko ja helle tulee sen jälkeen ja nuolee sen j.n.e. Sen jo kokemuskin opettaa, ettei evankeliumi yhdessäkään maan paikassa ole pysynyt sekoittamattomana ja puhtaana polvesta polveen, vaan niin kauan kun ne ovat elossa, jotka sen ovat ilmi tuoneet, on se pysynyt ja lisääntynyt, mutta niin pian kun he ovat poissa, on valkeuskin poissa, ja kohta on siinä lahkokunnat ja väärät opettajat. Niin juuri tuli Kristuksen ja apostolien jälkeen maailma lahkolaisia ja vääriä opettajia täyteen, niin kuin Paavali ennustaen sanoikin: "Minä tiedän minun lähtemiseni jälkeen tulevan teidän sekaanne hirmuiset sudet, jotka eivät laumaa säästä" j.n.e. Ja niin on nytkin: Evankeliumi on meillä puhtaana ja selkeänä, ja nyt on otollinen aika, nyt on autuuden päivä, mutta se on pian ohitse, jos vaan maailma saa kauemmin seisoa."
Tohtori Martti Lutheruksen lyhyt Epistola-Postilla. 4. painos. Suom. J.E. Ahlgren. Helsinki 1910 (SLEY).

Nettikeskusteluja pitempään seuranneet tietävät, miten aiemmin nettikeskusteluissa väitettiin kovasti, ettei Luther olisi opettanut "maantieteellisesti siirtyvän oikean uskon oppia" tms. Ko. Luther-lainaus osoittaa selvästi, että Luther nimenomaan opetti niin. Lisään lainauksen myös osaksi Lutherin seurakuntakäsityksestä kertovaa ketjua.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Re:

ViestiKirjoittaja hepa » 27 Marras 2018, 19:31

O.M kirjoitti:Nettikeskusteluja pitempään seuranneet tietävät, miten aiemmin nettikeskusteluissa väitettiin kovasti, ettei Luther olisi opettanut "maantieteellisesti siirtyvän oikean uskon oppia" tms. Ko. Luther-lainaus osoittaa selvästi, että Luther nimenomaan opetti niin. Lisään lainauksen myös osaksi Lutherin seurakuntakäsityksestä kertovaa ketjua.


Joh. 3:8
Tuuli puhaltaa, kussa hän tahtoo, ja sinä kuulet hänen humunsa, ja et tiedä, kusta hän tulee taikka kuhunka hän menee: näin on jokainen, joka Hengestä syntynyt on.


Taavetti on tönäissyt viestiketjua viimeksi klo 27 Marras 2018, 19:31
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu


Paluu Vanhojen opettajien kirjoituksia



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron