VL-FOORUMI

Sanonta:Jumalan terve
Jumalan terve, on vakiintunut ilmaisu, että ollaan samanlailla uskomassa,ja joka voisi olla Tervehdys Jumalan nimessä.

Vanhoillislestadiolaisuudessa on sitten sellainen ominaispiirre, että tämä tervehdys sanotaan vain "omille", eli sitä ei sanota ei-vl:ille.

,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

Tähän tervehdykseen sisältyy oman uskonsa tunnustaminen,mutta myös kysymys: Oletko jaksanut kilvoitella, vieläkö Herra Jeesus asuu uskon kautta sydämessäsi?

Kun uskon liekki alkaa hiipumaan sydämessä,käy araksi tunnustamaan uskoa edes toisille uskovaisille. Silloin helposti jää tervehdyskin sanomatta.

Kun on kiusauksissa, miettii että uskallanko tervehtiä Jumalan terveellä. Kun sen kuitenkin, vaikka arkaillen sanoo ja saa samanlaisen vastauksen, niin jo siihen sisältyy lohdun ja rohkaisun sana. Pelkästä tervehdyksestäkin virvoittuu, tulee vahvistetuksi, että vielä minä heikko saan uskoa, vielä kuljen pyhien matkasaatossa.

Aivan erikseen ovat he, jotka ulkopuolelta Jumalan Valtakunnan, yrittävät tervehdyksenkin avulla vahvistaa omaa väärää uskoansa. Tarjoavat Jumalan tervettä, vaikka sydän ja sielu ovat vailla anteeksiantoa. Tervehtimällä ei pääse Jumalan lapseksi, siihen tarvitaan Pyhän Hengen viran kautta julistettu synninpäästö.
_________________
Toivossa on hyvä elää- Elämässä on hyvä toivoa!
***********************************************************

Pottu

Liittynyt: 25 Hel 2005
Viestejä: 356

: Tor Hei 07, 2005 10:13 am
Ite oon kokenu, että sillon, ku on kiusauksissa ja tuntee ittensä huonoksi sanomaan Jumalan tervettä, tuntuu erityisen rohkaisevalta, kun toinen niin sanoo.
Joskus on ollu taas sellanenki tilanne, että on tavannu pitkästä aikaa tutun, kenestä on kuullu juttuja, että tämä ei enää olisi uskomassa. Oikein olisi tietysti kysyä suoraan, miten asia on, onko huhuissa perää. Mutta sitäkään ei rohkene... Tällasessa tilanteessa mietittiin ystäväni kans miten pitäisi tervehtiä. Ystäväni sanoi sitten, että koska me ei mitään varmaa tiedetä, niin sanotaan vaan Jumalan terve. Sittenhän kuullaan, mitä toinen vastaa. Niin teimme. Vastaukseksi tuli joku heippa tai moikka tai vastaava Sad
________
Pottu

''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Liittynyt: 25 Hel 2005
Viestejä: 356

LähetäLähetetty: Tor Hei 07, 2005 10:14 am Pappuli kirjoitti:
Tähän tervehdykseen sisältyy oman uskonsa tunnustaminen,mutta myös kysymys: Oletko jaksanut kilvoitella, vieläkö Herra Jeesus asuu uskon kautta sydämessäsi?

Eli nämä Pappulin sanat voisin vielä lisätä tuohon äskeiseen.
_________________

Kun muutama päivä sitten tulin tälle foorumille, paukautin ensimmäisenä iloisen tervehdyksen: "Jumalan terve!"

Ajattelin, että se on lestadiolainen uskon tervehdys ja sitähän se onkin. Ymmärrän kyllä, että VL:set hiukan hämmästellen kuuntelevat kun vielä hiukan tois'uskoinen sen sanoo.

Tarkoitukseni oli ja on kyllä vilpitön.
Ajattelen uskoa yleensäkin, vaikkei olisi juuri tarkalleen samoja uskonajatuksia, niinkuin ei voikkaan vielä olla, kun tulee ulkopuolelta tähän yhteisöön.

Ehkäpä jonain päivänä minutkin ja uskoni hyväksytään, niin, että voin kuulla tuon tervehdyksen itselleni.

Matkavieras kirjoitti:Tarkoitukseni oli ja on kyllä vilpitön.
Ajattelen uskoa yleensäkin, vaikkei olisi juuri tarkalleen samoja uskonajatuksia, niinkuin ei voikkaan vielä olla, kun tulee ulkopuolelta tähän yhteisöön.

Ehkäpä jonain päivänä minutkin ja uskoni hyväksytään, niin, että voin kuulla tuon tervehdyksen itselleni.

Me ymmärrämme puolittain ja profeteeraamme puolittain. Muistan silloin tällöin lukeneeni tällaisen ajatuksen Raamatusta, ja vaikka sanoja ei juuri sellaisina sieltä löytyisikään, sellainen ajatus kantaa Raamatun läpi ensimmäiseltä viimeiselle lehdelle.

Siis vaikka oppi olisi kuinka selvä, jokainen ymmärrämme siitä vain hiukan laidasta. Siihen kätkeytyy Jumalan viisaus, jolla Hän haluaa sitoa uskovaiset seurakuntaansa, johon kätkenyt kaikki tiedon ja ymmärryksen aarteet.

Siinäkin valossa on aivan ymmärrettävää, että ulkopuolelta parannuksen armon saanut joutuu osittain hapuillen kyselemään eri asioita, josko ne niin tai näin olisivat. Entinen väärä oppi piilee taustalla, vaikka yleensä äsken kääntyneille monet asiat ovat auenneet yllättävän kirkkaina.

Viimeiseen lauseeseen sanoisin sen verran, että uskosi hyväksytään siitä hetkestä alkaen, kun saat omistaa Jumalan armon julistuksen kohdallesi ja tieto siitä on levinnyt uskovaisten keskuuteen. Sellaisella parannuksen hetkellä iloitsevat enkelitkin taivaassa, ja maan päällä Jumalan seurakunnassa iloitaan samalla tavalla.

Mie olen tätä tervehdystä taas mietiskellyt... Minusta on mukavaa saada tervehtiä sillä. Vaan jos joukossa on kahta väkeä, niin tuntuu melkoisen epäkohteliaalta kätellä toiset Jumalan terveellä ja toiset päiväällä. Ja sitten taas jos vain mutisen jotain epäselvää, niin tulee olo, että eikö kehtaa uskoaan tunnustaa. Joku selitti sitä niin, että se on ihan hyvä tapa, etteivät ulkopuoliset pahoittaisi mieltään. Joku toinen taas selitti, että ulkopuoliset voivat loukkaantua, jos heitä tervehtii Jumalan terveellä. On taas vähän hämmentynyt olo, että mikä tässä on tapa ja mikä on viisautta.

metsätähti kirjoitti:Mie olen tätä tervehdystä taas mietiskellyt... Minusta on mukavaa saada tervehtiä sillä. Vaan jos joukossa on kahta väkeä, niin tuntuu melkoisen epäkohteliaalta kätellä toiset Jumalan terveellä ja toiset päiväällä. Ja sitten taas jos vain mutisen jotain epäselvää, niin tulee olo, että eikö kehtaa uskoaan tunnustaa. Joku selitti sitä niin, että se on ihan hyvä tapa, etteivät ulkopuoliset pahoittaisi mieltään. Joku toinen taas selitti, että ulkopuoliset voivat loukkaantua, jos heitä tervehtii Jumalan terveellä. On taas vähän hämmentynyt olo, että mikä tässä on tapa ja mikä on viisautta.

Meitä ihmisiä on sentään monenlaisia, vaikka monia yhteisiäkin piirteitä meillä on. Monenlaisia on uskovaisissakin, vaikka samaa armon leipää syömmekin, ei se kadota persoonallisuuttamme, eikä tarvitsekaan kadottaa.

Vielä enemmän erilaisuutta ilmenee uskostamme osattomissa, vaikka hekin samaan ihmiskuntaan kuuluvat. Se, mistä joku voi loukkaantua, joku toinen voi pitää kohteliaisuutena. Jotenkin se taisi ilmetä jo tuossa avauksessa, jonka aikanaan poimin Googlen välimuistista, kun se oli vahinkosiivouksen yhteydessä foorumiltamme kadonnut.

Näillä pohjustavilla lauseilla yritin avata erilaisten tilanteiden syihin ja seurauksiin. Kun vielä samakin ihminen voi tuntea eri tilanteissa milloin suurempaa, milloin vähäisempää arkuutta, ei ihme, että joskus joutuu ihmettelemään eri asioita. Arkuutta tunnen minäkin, erityisesti silloin, kun pitäisi joku vaikea asia ottaa esille. Niin se on näiden tervehdystenkin suhteen, erityisesti silloin, kun on joukossa eri tavoin uskovia. Mielellään sen Jumalan terveen sanoo mahdollisimman hiljaa, vaikka ei sitä toki huutaenkaan tarvitse lausua. Uskostamme osattomille olen tavallisesti sanonut pelkän "terve" tervehdyksen, niin ei siinä ole ulkonaisesti kovin suurta eroa, vaikka kyllä se Jumala onkin maailman suurin ja tärkein asia.

Tuntemani eri tavoin uskovat ovat tilanteeseen tottuneet, mutta en tietenkään voi aavistaa, mitä he sisimmässään ajattelevat. Erilaisena kuultu tervehdys voi kuitenkin olla heille lyhin mahdollinen saarna ja kutsu uskomaan syntinsä anteeksi. Se on kuitenkin ymmärrettävää, että eri tasoisia loukkautumisiakin voi ilmetä, kuten ilmenee muutenkin silloin, kun kutsu ja parannuskehotus tulee ihmistä kohti. Siitähän jo psalmin kirjoittaja muisteli, kun kiitti Jumalaa siitä, että Jumala oli ollut hänelle vihainen. Samassa psalmissa hän kuitenkin myös iloitsi, että Jumalan viha on palannut, siis poistunut. Sellaisia armosta iloitsevia kulkee joukossame paljon myös aikanamme.

Kiitos Taavetti kommentoinnista. Nämäkin tosiaan ovat niitä pieniä asioita, jotka kuitenkin mietityttävät välillä kovastikin, kun ei ole tapoihin kasvanut. Omalla kohdalla mietin välillä sitäkin, että kun mie olen niin iloinen tästä tämän uskon löytymisestä ja tykkään tuosta tervehdyksestä, niin jos mie sen reippaalla äänellä tuumin, niin onko se hengellistä ylpeyttä, "mie olen eri ryhmää kuin nuo eri tavoin uskovat (ja minulla on kanttia sanoa se ääneen)"? Sattuvat nuo ahneus, kateus ja ylpeys olemaan niitä piirteitä, joiden kanssa saan otella jatkuvasti ja usein häviän. Mie en nyt oikein tiiä, että mihin mie tämän lajittelisin... ja ylipäätään usein hämmentää, kun ite on niin iloinen tästä (kuun lopussa tulee vuosi täyteen, ja tämä on vieläkin uutta ja ihanaa), ja silti sitä ei osaa mitenkään tuoda esille muille. Kun ei osaa selittää enempää kuin että ite kokee iloa, rauhaa, luottamusta ja vapautta. Sitten kun kysytään, että mikä siinä sitten on erilaista kuin kirkkouskovaisilla, uskovathan hekin Kristuksen sovitustyöhön, niin en mie osaa sitä perustella. Mie vain tiiän, miltä minusta tuntuu ja että mie koen löytäneeni jotain uutta, erilaista. En mie uskalla silti sanoa toiselle, että se uskoo väärin tai että pitäisi uskoa toisin, kun en osaa selittää. (Äh, en mie osaa selittää ilmeisesti tähänkään sitä... mutta kuiten. Yrittäkää saaha tolkkua.)

Taavetti kirjoitti:Sanonta:Jumalan terve
Jumalan terve, on vakiintunut ilmaisu, että ollaan samanlailla uskomassa,ja joka voisi olla Tervehdys Jumalan nimessä.

Vanhoillislestadiolaisuudessa on sitten sellainen ominaispiirre, että tämä tervehdys sanotaan vain "omille", eli sitä ei sanota ei-vl:ille.

,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,

Tähän tervehdykseen sisältyy oman uskonsa tunnustaminen,mutta myös kysymys: Oletko jaksanut kilvoitella, vieläkö Herra Jeesus asuu uskon kautta sydämessäsi?

Kun uskon liekki alkaa hiipumaan sydämessä,käy araksi tunnustamaan uskoa edes toisille uskovaisille. Silloin helposti jää tervehdyskin sanomatta.

Kun on kiusauksissa, miettii että uskallanko tervehtiä Jumalan terveellä. Kun sen kuitenkin, vaikka arkaillen sanoo ja saa samanlaisen vastauksen, niin jo siihen sisältyy lohdun ja rohkaisun sana. Pelkästä tervehdyksestäkin virvoittuu, tulee vahvistetuksi, että vielä minä heikko saan uskoa, vielä kuljen pyhien matkasaatossa.

Aivan erikseen ovat he, jotka ulkopuolelta Jumalan Valtakunnan, yrittävät tervehdyksenkin avulla vahvistaa omaa väärää uskoansa. Tarjoavat Jumalan tervettä, vaikka sydän ja sielu ovat vailla anteeksiantoa. Tervehtimällä ei pääse Jumalan lapseksi, siihen tarvitaan Pyhän Hengen viran kautta julistettu synninpäästö.
_________________
Toivossa on hyvä elää- Elämässä on hyvä toivoa!
***********************************************************

Pottu

Liittynyt: 25 Hel 2005
Viestejä: 356

: Tor Hei 07, 2005 10:13 am
Ite oon kokenu, että sillon, ku on kiusauksissa ja tuntee ittensä huonoksi sanomaan Jumalan tervettä, tuntuu erityisen rohkaisevalta, kun toinen niin sanoo.
Joskus on ollu taas sellanenki tilanne, että on tavannu pitkästä aikaa tutun, kenestä on kuullu juttuja, että tämä ei enää olisi uskomassa. Oikein olisi tietysti kysyä suoraan, miten asia on, onko huhuissa perää. Mutta sitäkään ei rohkene... Tällasessa tilanteessa mietittiin ystäväni kans miten pitäisi tervehtiä. Ystäväni sanoi sitten, että koska me ei mitään varmaa tiedetä, niin sanotaan vaan Jumalan terve. Sittenhän kuullaan, mitä toinen vastaa. Niin teimme. Vastaukseksi tuli joku heippa tai moikka tai vastaava Sad
________
Pottu

''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Liittynyt: 25 Hel 2005
Viestejä: 356

LähetäLähetetty: Tor Hei 07, 2005 10:14 am Pappuli kirjoitti:
Tähän tervehdykseen sisältyy oman uskonsa tunnustaminen,mutta myös kysymys: Oletko jaksanut kilvoitella, vieläkö Herra Jeesus asuu uskon kautta sydämessäsi?

Eli nämä Pappulin sanat voisin vielä lisätä tuohon äskeiseen.
_________________

Olen kuullut selitettävän Jumalan terveen merkitystä niin, että se tarkoittaa uskon tunnustamista: Jumalassa terve.

Joskus, kun on joutunut lankeemukseen ja synti painaa tunnolla, on aivan säikähtänyt, kun joku uskovainen on tervehtinyt Jumalan terveellä. Synti tekee araksi, kun ei olekaan terve Jumalassa.