VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 16 Joulu 2017, 19:52

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 11 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Ilonaiheita onko niitä?
ViestiLähetetty: 05 Maalis 2009, 21:16 
Poissa
touhukas

Liittynyt: 22 Loka 2005, 19:21
Viestit: 189
Paikkakunta: koti jossain suunnassa
Kysäsen jokaiselta että onko ilonaiheita ollut lähiaikoina.

Omalta osaltani on ollut. Olen iloinnut että opinnot edistyy hyvin. Samaten olen kuullut lintujen viserrystä.

Kevättä kohti kuljette siis iloitsemme


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 05 Maalis 2009, 21:37 
Poissa
tosi pirteä

Liittynyt: 19 Maalis 2008, 22:09
Viestit: 314
On on ja paljo onki! Enempää en rupea erittelemään, kuin että on ajallista kuin ajatontaki aihetta iloon. Välillä tosin hymy on kadoksissa, vaikka aiheet siihen ovatkin tallella.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 05 Maalis 2009, 22:13 
Mulla oli tuossa hetki sitten poikulini (8w) kanssa hykerryttävän iloinen hetki, suorastaan nauruntäytteinen.

Hän pyysi minua laulamaan hälle iltalaulun. Meninkin. "Ilta saapuu jälleen, yö jo yllättää, tiedät lapsoseni, ettet yksin jää, taivaan Isä meitä, suojaa siunaten, kädet yhteen liitä, kiitä rukoillen." Ensimmäisen säkeistön pääsin kunnialla läpi, mutta jostain syystä kesken toista säkeistöä, mua rupes yhtäkkii ja yllättäen naurattamaan ihan hervottomasti. No siitäkös poikulini riemastui ja repes oikein kunnolla nauramaan. Siinä me nauroimme ihan katketaksemme, miä nojaten hänen hytkyvään selkäänsä. Jatkoin kuitenkin naurulaulua urhoollisesti jotenkuten loppuun asti.

:D :D


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 05 Maalis 2009, 22:46 
Poissa
vakiintunut

Liittynyt: 26 Touko 2008, 17:26
Viestit: 110
Muutaman kuukauden ikäinen tyytyväinen vauva pitää mielen iloisena, vaikka isä taitaa vauvan top ten -listalla olla kaukana äidin ja tutin takana.

_________________
Torvi-blogin kirjoittaja.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 05 Maalis 2009, 23:08 
Poissa
Valvoja
Avatar

Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Viestit: 1465
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä
Kävin yhden kummilapseni perhettä katsomassa. Heillä on neljä pientä lasta, vanhin neljä vuotias ja nuorin vajaa puolivuotias.

Oli ihana pitää pientä vauvelia sylissä ja katsellä ilosta loistavia silmiä ja kuunnella naurun kujerrusta.

Kaksivuotias tuli kirjojensa kanssa syliin ja niitä yhdessä tutkittiin, yllättävän paljon hän osasi nimetä eläimiä ja kahteen asti osasi laskea :) Sammakot vedessä oli ;"Räpsis" mikä tarkoitti että ne ovat uimassa.

kolme- ja neljävuotiaille olisi ääneen lukeminen ollut parasta viihdykettä.

Kyllä tämä "kummimummoilu" on ihan iloinen asia, heille kutoessa villaneuleita liitän silmukoihin lämpimiä ajatuksia ja pyytelen Taivaan-Isää varjelemaan heitä ja myös voimia äidille ja isälle heidän suuressa ja vaativassa kasvatustetävässään.

Siinä muistelin kun kummityttö oli vähän yli vuoden ja olimme joulukuusen vieressä valokuvattavina, hän pienellä kädellään nosti minua leuan alta ja tutkivasti katseli silmiin.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 07 Maalis 2009, 15:09 
On tullut langettua syntiin monellakin tapaa. Olo on ollut kauhean paha.
Eilen aamulla radion aamuhartaudessa annettiin minullekin lupa uskoa anteeksi.
Onpa ollut iloinen mieli. Uusi keväisen kaunis päivä ja tännäänkin saa olla uskomassa. Taitaa olla esimakua siitä taivaalisesta ilosta


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 07 Maalis 2009, 19:29 
Minulla on yksi suuri ilonaihe tässä elämässä. Tapasin ihanan naisen ja alettiin seurustella joulukuussa. Tämä ja parannuksen saaminen on kyllä parasta mitä mun elämässä on tähän mennessä koskaan tapahtunut.

Mutta täytyy kyllä surun aiheitakin tähän kirjoittaa:
Töitä on vähän ja lomautus uhkaa. Se pistää mielen matalaksi ja rahat on todella tiukilla.
Rakkaani on nyt kaukana ulkomailla ja välimatka oikeasti raastaa minua. Välillä ihan itken kun en häntä näe. Kännykkälinjat siellä on huonot ja ne kerrat kun raaskin soittaa, puhelu pätkii ja mitään selvää ei saa toisen puheesta. Internetyhteydetkin siellä on todella surkeat, eikä skype-puhelutkaan onnistu.
Ainoa yhteydenpito on messenger ja tekstiviestit, mutta tekstin avulla keskusteleminen ei tunnu läheskään samalta kun toisen äänen kuuleminen.
Minulla on oikeasti aivan sairaan kauhea ikävä. Nytkin on pala kurkussa.
Olen rukoillut ja toivonut, että rakkautemme kestäisi tämän eron ja pääsisimme joskus tulevaisuudessa naimisiin.

En tiedä olikohan järkevää tänne kirjoittaa näin, mutta oli sellanen olo että piti saada johonkin kertoa.

Lähden tästä nyt kajaaniin seuroihin. Saa tulla juttelemaan jos minut tunnistaa :) Olisi muutenkin mukava saada uskovaisia kavereita.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 10 Elo 2010, 23:47 
Poissa
ahertaja
Avatar

Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Viestit: 571
Paikkakunta: Pohjois-Suomi
Vanha ketju, vaan kun sopii otsikoltaan, niin puhaltelen enimmät pölyt pois päältä ja jatkan tähän. :D

Mie olen tunnetusti sairastanut koko talven, kevään ja kesän, vuoron perään sikaflunssaa, reumailua, kuumeilua, muutama antibioottikuuri... On ollut niin vetämätön olo, että kotona ei ole kyllä saanut aikaan muuta kuin likavaatteet koneeseen - kotihoito on käydessään ripustanut ne, kun ranteissa on puristus- ja vääntövoima heikko ja nyt on peukalojänne tulehtunut. Kotihoito myös imuroi kerran viikossa, mutta ne muut pölyt ja kaikki... Huh.

Sain jossain vaiheessa kesän alussa oivalluksen, että miehän pyydänkin tänne töihin pari rivakkaa teiniä pyyhkimään pölyt, pesemään lattiat ja jynssäämään kylppärin, kun ei kerran itse pysty. Saavat samalla vähän taskurahaa itselleen ja auttavat minua paljon. Arvelin, että uskovaisten perheiden tytöt kyllä ovat niin reippaan ja tekevän oloisia, että se rätti ja moppi kyllä pysyvät kädessä ja valmista tulee.

Ja niin tulikin. :D Olin ajatellut nukkua sen aikaa kuumetta pois, vaan en malttanut, kun oli niin kivoja tyttöjä, 15-vuotiaita. Pieni asunto kun on, niin mukavasti pystyi jutustelemaan samalla, ja kyllä mie taas kerran ihmettelin sitä, että on lapsia ja nuoria, jotka osaavat katsoa silmiin, tervehtiä ja ovat sosiaalisia. Ei kyllä mittään valittamista. Olivat valmiita tulemaan toistekin tarvittaessa, kun sanoin, että varmaan ennen joulua ainakin, sen kolme-neljä kertaa vuodessa tarvis.

Hauskaa oli, että ne siivosivat kolme tuntia ja sitten viihtyivät puolitoista tuntia vielä lisäksi... :D Minulla kun on noita pikkujyrsijöitä lemmikkinä, eli kaksi gerbiiliparia ja yksinäinen pikkuhamsteri, ja tytöt tykkäsivät niistä kovasti, niin saivat nekin kaikki huomiota oikein kunnolla. Sanoin, että niitä saa tulla leikittämään toistekin, ja kyllä nuo arvelivat tulevansa. :D

_________________
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 20 Huhti 2011, 16:44 
Poissa
Valvoja
Avatar

Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Viestit: 1465
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä
Iloon syytä. Kesä on tulossa, vaikkakin tänään on koleaa ja vesisadetta. Ensimmäisiä Sinivuokkoja luonnossa olen bongannut ja Västäräkkejä sirputtelee pihassa.Pellolla oleassa tulvavedessä Joutsenia ja muitakin vesilintuja, sulat vedet järvissä ovat vielä paksun jääkuoren alla.

Naamataulu on saanut väriä istuessani pihalla auringossa kutimen kanssa, että, elämä taitaa voittaa kuitenkin vaikka epäilin sitä jo vahvasti talvella olleiden vaikeuksien jälkeen.

Nautitaan keväästä ja lintujen laulusta :D :-x


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 07 Helmi 2013, 21:15 
Poissa
tutustunut

Liittynyt: 06 Tammi 2013, 21:01
Viestit: 43
Ilon hetkiä on ollut muun muuassa uusien uskovaisten ystävien saaminen ja heidän kanssaan keskusteleminen. :)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Ilonaiheita onko niitä?
ViestiLähetetty: 12 Touko 2014, 07:49 
Poissa
Aurinkotuuli

Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00
Viestit: 1184
Kävi näin jonkin aikaa sitten työpaikallani: käytin pankin tunnistautumista netin kautta, eli siis kauvoin tuon pankkitunnari kortin esille ja sieltä kirjoittelin tunnarit. Sitten soitin erääseen asiakaspalveluun. Myöhemmin päivällä eräs työkaverini, jonka kanssa olen harvoin tekemisissä, tuli luokseni ja kyseli erästä muuntajaa. Katsoin työpöytäni alle, (jossa valtaosa muuntajistani on) mutta en löytänyt muuntajaa - mutta jotain mielenkiintoista löysin. Muuntajaa ei näkynyt siis missään, mutta pankkitunnarini olivat työpöydän alla takana, josta en olisi muuten niitä löytänyt tai osanut katsella. Käväisi mielessäni, että lähettipä Taivaan Isä työkaverin osoittamaan, että katso: pankkitunnuksesi olit vähällä hukata - mutta ei hätää, tuolla ne ovat! Joskus ne ovat kotona olleet hukassa, ja silloin on hiipinyt mieleen huolia. Taisin tosin sillä kerralla ajatella lopuksi, että jos joku tyhjentelee tiliäni, niin sitten se lienee tarkoituskin. Nyt niitä huolia ei kerinnyt edes syntymään.

_________________
Kuva


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 11 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö