Kirjoitan tähän edellisen ilonaiheeni aloituksen jatkoksi, että tänään isoäiti ja isoisä sitten saivat olla kokemassa, mitä on , kun lapsenlapsi kastetaan ja me juhlaan osallistuneet saimme kuulla, mitkä nimet vanhemmat ovat päättäneet antaa lapselleen. Pienokainen on nyt nimeltään Viivi Taika Emilia. Ja tuossa kastetilaisuudessa kävi juuri niinkuin ennalta aavistelinkin, että pappi toteaa näin: Otamme tämän Viivi Taika Emilian nyt pyhässä kasteessa Jumalan lapseksi. Kirkossamme kuitenkin vissiin sallitaan sekä tämä väärä ymmärrys kasteen merkityksestä että se, miten me uskomme ja ymmärrämme, että kaste on hyvän omantunnon liitto, eikä uskovaisten pappien käyttämää sanamuotoa ole onneksi kielletty kastetilaisuuksissa. Rohkeutta minulla ei kuitenkaan ollut mennä keskustelemaan kahvipöydässä tämän naiskappalaisen kanssa, että meillä on tässä kasteen sakramentti asian sisällössä erilainen ymmärrys. Ja se että lapsen kasteen suoritti pappi, joka ei itse kanna elävää uskoa sydämessään, ei tee kuitenkaan itse toimitusta tyhjäksi.
Tuossa tilaisuudessa tuli mieleeni, että kuinka paljon pitää mennä ajassa taakse päin, jolloin tällaisen pienokaisen kastetilaisuutta, kun oli epäuskoisenkin papin kanssa suunniteltu ,niin tuo pappi olisi myös puhutellut lapsen avoliitossa eläviä vanhempia ja kehoittanut heitä solmimaan avioliiton pikimmiten. Me poikamme vanhempina otimme asian esiin heidän käydessään täällä vauvan kanssa ja kehoitimme, että eikö nyt samalla kertaa voitaisi suorittaa tuo avioliittoon vihkiminen. Mikä siinä on esteenä? Emme oikein saaneet vastausta ja itse ajattelin, että jarruttaako siinä se, että kun heidän ystäväpiirinsä koostuu niistä, jotka ovat tottuneet siihen, että hääparin kunniaksi nostetaan maljat, niin he eivät oikein tiedä , miten me pojan uskovaisina vanhempina sitten koemme sen. Onko teillä kenelläkkään kokemusta, että olette olleet häissä, joissa on ollut tämä maljan kohotus tilanne , niin miten olette sen sivuuttaneet hienotunteisesti?