VL-FOORUMI

Sumun jälkeen
pilvet menevät pois.
Näen taivaalla tähtiä.

Onnellinen olo.
Olen tässä.
Vielä.

minäkin katsoin sitä rakkaustähteä
niitä oli silloin kaksikin, en malttanut lähteä

sisälle lämpimään, niitä ihmettelemään jäin
tuulessa, viimassa ja paljain päin

siinä seisoin ja tähyilin
turhuutta, tyhjyyttä huokailin

kylmässä, horkassa ja nääntyen
onko sen arvoinen, kääntyen

minä palasin takaisin, itkien
kaiken vanhan palasiksi repien

astuin ovesta sisään ja tunnustin
syntini, pyysin: armahda armoisin

ja sitten tuli aurinkoinen päivä
lähti synkkä sumun häivä

vaan pysyivät kirkkaat ja kauniit tähdet
sanoivat: kun täältä kerran lähdet

sinua odottamassa, paljon rukoilleena
puolestasi ajassa, nyt taivaassa

odottelemme, ilojuhlia valmistelemme
sinua, kutsuttu, kotiin saapuvaksi




Brita

Kiitos sinulle Brita Kajsa ajatuksistasi. Noissa tähdet metaforina ovat erilaiset.

Kiitos itsellesi.

Minulle nämä tähdet ovat ne kaksi rakasta esirukoilijaani, jotka nyt ovat jo Isän kotona. Varmasti kirkkaina tähtinä. Isovanhempani.

Luin kauniin runosi ja se synnytti muistoja ja ajatuksia. Ei siitä sen enempää.

Henkilökohtaisesti lukisin mielelläni lisää tuotoksiasi. Olehan rohkea.

Rakkaudella,

Brita

Käsitin ajatelmasi sittenkin tavalla, jota et ole tarkoittanut. Kiitos selvityksestä. Tässä näemme, että runoista tulee keskustella.

Minä haluan olla rohkea silloin kun tulee ajatuksia.

Runoista voi ja tuleekin keskustella, mutta yleensä runoilijat ovat eivät selittele runojaan. Antti Saari opetti vuosia sitten Reisjärven opiston runokurssilla, että jokainen voi ja saa ymmärtää runot omalla tavallaan. Jokaiselle lukijalle sama runo antaa eri tavoilla, mutta myös sama lukija voi saada eri lukukerroilla samasta runosta aivan erilaisia vaikutelmia ja herätteitä. Hyvä runo antaa paljon ajattelun aiheita, mutta perin harvoin valmiita vastauksia mihinkään.

Taavetti, tuo on ihan totta. Joskus kuitenkin toisen runosta ymmärtää itselle ajatuksen, mutta kirjoittaja onkin ajatellut siinä paljon syvällisempää. Siinä tapauksessa minusta keskustelu on hyväksi. Tietysti voi olla, etä lukijan kokemusmaailmaan ei kuulu asioita, joita tarvitaan ymmärtämiseen. On sitten runoja, jotka ei avaudu ollenkaan. Siinäkin tapauksessa kirjoittajan näkemys voi avittaa asiaa.

Runo on tunteiden tulkki. Ei sen tarvitse antaakaan mihinkään vastausta.