VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 17 Loka 2018, 13:33

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 11 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Seuroihin menosta
ViestiLähetetty: 16 Joulu 2006, 17:54 
Haluan aloittaa oikein keskustelun tästä asiasta. On monasti niin, että on esim. syntymäpäiväkutsuja ja ihan seurojen aikaan myös. Silloinhan on oltava melkein poissa seuroista, jos ei voi ja kehtaa syntymäpäivä kutsuja kieltää. Tämähän ei ole laki.

Ajattelen myös siten, että uskovaisen halun ja tarpeen lisäksi myös, kun puhujat ovat vaivautuneet tulemaan palvelemaan seurakuntaa, jopa pitkienkin matkojen takaa, olisi oikein ja kohtuullista tulla seuroihin, jos pääsee. Näin myös muiden kohdalla, jotka palvelevat seurakuntaa, mm. kuoroissa, keittiössä, isännöimässä yms.

Joskus saattaa olla lähteminen kovan paikan edessä, sillä asuuhan se lihakin uskovaisessa. Sitten on tullut hyvä mieli kun on seuroihin päässyt kuulemaan sielun ravintoa...


Ylös
  
 
 Viestin otsikko: Re: Seuroihin menosta
ViestiLähetetty: 17 Joulu 2006, 02:40 
Weha kirjoitti:
Lainaa:
Haluan aloittaa oikein keskustelun tästä asiasta.On monasti niin, että on esim.syntymäpäiväkutsuja ja ihan seurojen aikaan myös.Silloinhan on oltava melkein poissa seuroista,jos ei voi ja kehtaa syntymäpäivä kutsuja kieltää.Tämähän ei ole laki.
Kyllä mä ainaki kehtaan kieltäytyä kutsuilta tms,koska lampaat tarvitsevat aina ravintoa!Emme elä pelkästään leivästä... :idea:

Lainaa:
Ajattelen myös siten,että uskovaisen halun ja tarpeen lisäksi myös,kun puhujat ovat vaivautuneet tulemaan palvelemaan seurakuntaa,jopa pitkienkin matkojen takaa,olisi oikein ja kohtuullista tulla seuroihin,jos pääsee.
Niin,jos pääsee...Mut EI OLE LAKI. :roll: Siinä olen samaa mieltä. :wink:
Kyllä ne ihmiset menevät sinne ilman minuakin,en ole saarnamies,eikä mua odottele sielä ketkään... :o Joskus harvoja pikku poikkeuksia lukuun ottamatta ja tänään meillä on Joulujuhlat Vaasan Ry:llä ja tais olla klo 15?
Mulla ei sitä pikku vihkosta enää oo kun lähetin sen isälle Thaimaaseen...
Vaikka ei kyll ollut mitään järkee,kun nyt oisin tarvinnut sitä itsekin,mut halusin et nekin näkis kuinka usein täälä seuroja pidetään ja missä paikoissa ym. :wink:

Lainaa:
Joskus saattaa olla lähteminen kovan paikan edessä,sillä asuuhan se lihakin uskovaisessa.Sitten on tullut hyvä mieli kun on seuroihin päässyt kuulemaan sielun ravintoa...
Joo,joka toinenkerta tulee sellaiset fiilikset että olis jotain muka"pakko hoitaa".
Mut on mulla ollut oikeestikin niin kiireitä usein että en ole kerinnyt
Mutta jos ei jaksa,niin eihän siinä mitään ihmeellistä ole.Emmehän me mitään koneita olla! :o Mut jos se toistuu melkein joka kerta niin sit,olis hyvä pyytää toiselta uskovaiselta apua "mäessä ja selvittää mistä se väsymys johtuu.Onko se fyysistä vai henkistä?Silloin voi"tilata"vaikka itselleen oman puhujan kotiin! :lol: No en mä ainakaan vielä vois,kun mulla kissoja. :roll: Ne aina tervehtis kyllä vieraitakin ja jos vierailijoilla olis niille jotain rapisevaa tai kahisevaa niin... :lol: Olis kissoilla KISSANPÄIVÄT! :lol: Allegisilta ois pääsy kielletty... :oops:


Ylös
  
 
ViestiLähetetty: 18 Joulu 2006, 01:26 
Poissa
Valvoja

Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52
Viestit: 552
En tiedä onko tämä kovin opillista, mutta laitan tämän tänne

Meilläpäin rakennetaan rauhanyhdistystä on paljon kritisoitu sitä kuinka se on kallis jne. Monella paikkakunnalla on menossa joko laajennus tai kokonaan uuden toimitalon rakentaminen. Jumalan valtakunnan työtä tehdään ajallisin varoin. Netissä olen myös saanut lukea kritiikkiä siitä tarvitseeko meillä olla niin koreita toimitaloja, ja eikö meidän pitäisi tyytyä vähempään. Jakaisimme varoja mielummin sitä tarvitseville ja tinkisimme vähän "laadusta". Tällaisia ajatuksia luin joskus S24 palstalta ja mopinkin palstalla oli muistaakseni tuosta puhetta. Ajatus on jalo ja pohtimisen arvoinen. Aina näissä yhteyksissä on myös mieleeni noussut tämä Raamatun kohta (Matt. 26).

6 Kuin Jesus oli Betaniassa, spitaalisen Simonin huoneessa,
7 Tuli vaimo hänen tykönsä, jolla oli lasi kallista voidetta, ja kaasi sen hänen päänsä päälle atrioitessansa.
8 Mutta kuin hänen opetuslapsensa sen näkivät, närkästyivät he ja sanoivat: mihinkä kelpaa tämä haaskaus?
9 Sillä tämä voide olis kalliisti taittu myytää ja annettaa vaivaisille.
10 Mutta kuin Jesus sen ymmärsi, sanoi hän heille: mitä te vaivaatte tätä vaimoa? Sillä hän teki hyvän työn minun kohtaani.
11 Sillä teidän tykönänne ovat aina vaivaiset; mutta en minä teillä aina ole.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 18 Joulu 2006, 12:58 
"...Jakaisimme varoja mielummin sitä tarvitseville ja tinkisimme vähän "laadusta". Tällaisia ajatuksia luin joskus S24 palstalta ja mopinkin palstalla oli muistaakseni tuosta puhetta..."

V: Kaikkea sitä kuuleekin. Eihän voi kokoontua minnekkään jos ei ole tiloja kokoontua. Onhan mielekkäämpää järjestää seuroja tarpeeksi isoissa tiloissa. Siellähän myös lapsille ja nuorille järjestetään tilaisuuksia. Ensisijassa työn tulee olla hengellistä ja sitä on myös seurakunnan tilat.

Maassamme tuskin ainakaan on mitään köyhiä seurakuntalaisia. Avustukset saa muutenkin lain mukaisesti muuta kautta. olisiko akateemisia pähkäilyjä?


Ylös
  
 
 Viestin otsikko: Re: Seuroihin menosta
ViestiLähetetty: 18 Joulu 2006, 22:52 
Poissa
tosi pirteä
Avatar

Liittynyt: 25 Helmi 2005, 20:51
Viestit: 347
Weha kirjoitti:

Ajattelen myös siten, että uskovaisen halun ja tarpeen lisäksi myös, kun puhujat ovat vaivautuneet tulemaan palvelemaan seurakuntaa, jopa pitkienkin matkojen takaa, olisi oikein ja kohtuullista tulla seuroihin, jos pääsee. Näin myös muiden kohdalla, jotka palvelevat seurakuntaa, mm. kuoroissa, keittiössä, isännöimässä yms.
..


Huvitti melkein tämä kohta. Enpä ole tuolta kantilta asiaa oikeastaan koskaan ajatellut, että lähtisin seuroihin vähän kuin kohteliaisuudesta puhujia kohtaan.
Oma sielunravinnon tarvehan se seuroihin ajaa. Ja vähän se ystävien näkeminenkin. Vaikka toki onhan se noinkin, kuin Weha sanoi. Varsinkin jos seuroja on paikkakunnalla, jossa on vain muutama uskovainen, niin olisi kiva, jos porukkaa tulisi kauempaakin. Se voisi olla ilona myös niille paikkakunnan muutamalle uskovaiselle. Keittiövuorossa kyllä välillä ajattelee niinkin, että kun ei nyt ihan mahottomasti tulis sakkia :wink: Ainakin, jos tarjottava uhkaa loppua. :lol:

_________________
...peruna on ruoka ihan oikea


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 18 Touko 2007, 07:57 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6902
Paikkakunta: Suomenselkä
Kotiseuroihin olen lapsuudessani tottunut, ne olivatkin lapselle mieluisia tilaisuuksia. Varsinkin jos puhujat jäivät kotiin keskustelemaan ja ruokailemaan. Erikoisen mieleisiltä tuntuivat sellaiset puhujat, jotka huomasivat ja puhuttelivat meitä lapsia.

Maaseudun ry talotkin olivat ennen paremmin kodin omaisia. Isommalla Ryllä olen käynyt ensi kerran vasta Kuopiossa 1961 syksyllä ja sitten kevät talvella Helsingissä. Sinne Fredrikin kadulle en meinannut alkuun löytääkään. Kun löysin kadun, talo pysyi kuitenkin hukassa. Kävelin ohi Temppeliaukiolle asti, siinä oli silloin vain kallio ja lähellä nainen luudan kanssa. Häneltä kysyin, missä on numero 61, jonka muistin. Ohjeen mukaan löysin lopulta oven, mutta oudoksuin toimintaa siinä.
Oli muutamia nuoria jakamassa lehtisiä, ihmettelin, tällaistako täällä on uskovaisten toiminta, ei oiken tutulta vaikuttanut. Tuli siihen toinenkin kyselijä. Lehtisten jakajat houkuttelivat meitä sisälle, jossa kohta alkaa Lähetys yhdistyksen ja seurakuntanuorten yhteinen nuorten ilta. Silloin muistin, että onkin kaksi eri seurahuonetta rinnakkain. Olin toki lukenut siitä Päivämiehestä, mutta vahingoksi unohtanut. Kävimme sitten Rauhanyhdistyksen ovella, ovi avautui ja sieltä katsoi vahtimestari. Kertoi olevan sinä iltana vuosikokous, johon vain jäsenet pääsevät. Oletteko jäseniä? Emme kumpikaan olleet Heslingin Ryn jäseniä, joten palasimme takaisin, minä kasarmille, kaveri mihin lie.

Varmaan tällaisista tapauksissta alkoi huhu, että Rauhanyhdistyksen seuroihin on vartijat ovella. Olen tapauksen kertonut monta kertaa selityksenä.

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Jumalan valtakunnan työ
ViestiLähetetty: 05 Elo 2007, 17:12 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33
Viestit: 1984
Kertokaapa jotain käsitteestä Jumalan valtakunnan työ. Mikä on Jumalan valtakunnan työtä?

Usein seuroissa sanotaan, kuinka uskovaiset ahkeroitsevat tehdä Jumalan valtakunnan työtä. Sitten sen jälkeen kerrotaan ry:n työtehtävistä ja lasten kasvatuksesta, jotka ovat tätä työtä. Mutta onko jokin muukin Jumalan valtakunnan työtä?

Esimerkiksi allekirjoittaneella ei ole lapsia, joita voisi kasvattaa, enkä voi toistenkaan lapsia tarjoutua hoitelemaan, koska en omista ainuttakaan kokemusta lapsen hoitamisesta, eli en tietäisi miten lasta hoidetaan. Ja ry:n keittiövuoroihin en ole saanut itseäni ilmoitettua, mutta olen käsittänyt, että jos niihin ilmoittautuu, niin vajaan tuhannen jäsenen ry:llä niiden kierto lienee sen verran pitkä, että vuoroja olisi ehkä pari kertaa vuodessa. Eipä siinä "ahkeroimista" paljon tarvittaisi.

Onko Jumalan valtakunnan työ kuitenkin laajempi käsite kuin ry:n keittiövuorot tai lastenhoito? Mitä se kaikkinensa on? Oletetaan, että uskovaista ei ole pyydetty mihinkään ry:n työtehtäviin, eli voiko Jumalan valtakunnan työtä tehdä myös kotioloissa ry:n ulkopuolella?


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 05 Elo 2007, 22:11 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6902
Paikkakunta: Suomenselkä
Onhan Jumalan valtakunnan työ paljonkin laajempi käsite, kuin nuuskun kysymyksessä luettelemat. Tekisi mieli väittää, että nuusku tekee Jumalan valtakunnan työtä, kenties itse sitä aavistamatta, kun asettaa näitä haastavia kysymyksiä meille ilman ilkeää taustatavoitetta. Jos nyt sitten tällaista nettikirjoittelua yleensä voi pitää Jumalan valtakunnan työnä. Ainakin pyrimme herättelemään synnin yössä nukkuvia tälläkin tavalla.

Mutta Jumalan valtakunnan työtä ovat kaikki toimet, joilla pyritään viemään evankeliumin ilosanomaa eteenpäin, tapahtuupa se sitten ennen uskoneille tai uskostamme vielä osattomille. Seurapaikalla on monia siihen liittyviä tehtäviä, on kolehdin kantamista, paikkojen siivoamista, pyhäkoulu ja Raamattuluokkatyötä. Niissä voi olla paitsi opettajana, myös erilaisina avustajina. Niihin tehtäviin tavallisesti kutsutaan, mutta jos kiinnostusta ja voimia riittää, voi esimerkiksi joltakin johtokunnan tai toimikunnan jäseneltä kysyä vihjeitä.
On monenlaista muutakin nuorisotyötä, on myös vanhustyötä, isommilla paikkakunnilla niitä varten on toimikunnat, joiden jäsenet varmaan kertovat enemmänkin. Jollekin vanhukselle tai huononäköiselle voi käydä lukemassa Siionin julkaisuja, ovat varmasti siitä kiitollisia ja samalla saa itselleenkin sielun ravintoa ja palveltavalta saa kiitollisen mielen lisäksi varmasti monenlaista hyödyllistä palautetta. Jospa jättäisin tämän toisten jatkettavaksi, sillä tällekin palstalle voi siunaantua vaikka tämän keskustelun myötä uusia kiitollisia lukijoita ja kenties uusia kirjoittajiakin.

Niissä Rauhanyhdistyksen tehtävissä ei tarvitse tuntea murhetta, vaikka vuoro tulisi vain kerran tai pari vuodessa. Kun seuraat uskovaisten toimintaa, pian saanet huomata, että tehtäviä riittää. Tärkeää Jumalan valtakunnan toimintaa on sekin, kun käyt säännöllisesti seuroissa ja muissa uskovaisen tilaisuuksissa. Myös työ ja opiskelutilanteissa voi olla valona ja suolana ilman, että oikeastaan tekee mitään. Kun ei osallistu jumalattomaan menoon, se on usein väkevämpää puhuttelua, kuin konsanaan mikään sanallinen puhuttelu voi olla koskaan.

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 12 Elo 2007, 23:09 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6902
Paikkakunta: Suomenselkä
Lapsuudestani 1940 -luvun lopulta muistan vielä ajan, kun kahden puhujan seuroissa toinen puhujista luki tekstin, josta toinen sitten saarnasi. Saarnavuoron vaihduttua esiluenta hoidettiin toisin päin. Sellainen tapa oli ennen yleistä, vaikka silloin en tiennyt sen syytä. Ehkä ajattelin vain puhujien äänivarojen tasaamista. Myöhemmin olen saanut tietää, että tapa sai alkunsa, kun Juhani Raattamaan näkö heikkeni, ettei hän enää jaksanut lukea.

Viimeksi tiedän siten menetellyn Taivalkoskella, kun siellä oli muistaakseni Päätalo päivien ohessa järjestetyt vanhan ajan seurat. Oikeat uskovaiset puhujat olivat muistini mukaan puhumassa, mikäli oikein muistan, toinen oli seurakunnan silloinen kappalainen, monien hyvin tuntema veli. Terveisiä vain, jos satut tätä lukemaan. Olemme muutamia kertoja nähneetkin siellä, paljon aikaisemmin olet itse käynyt meillä. Olit silloin opiskelemassa Keski-Suomessa ja veljeni kyydissä kävit meillä seurat pitämässä.

Joskus 1940 -50 lukujen taitteessa oli kotikylälläni seurat kesällä hyvin pienessä torpassa. Puhuja istui ja puhui pieneltä verannalta, kuulijoiden istuessa pihamaan kivillä ja muutamilla lankkupenkeillä. Emäntä keitti kahvia pienessä 5 neliömetrin tuvassa ja tarjoili sitä talonsa edessä. Sisälle ei seuraväki olisi mahtunutkaan.

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 14 Tammi 2008, 10:25 
Poissa
Valvoja
Avatar

Liittynyt: 28 Joulu 2005, 15:25
Viestit: 1070
Paikkakunta: Vantaa
mulla taas sellainen että haluaisin kyllä mielellään täällä uudella ryllä mikä sellainen ei nyt ihan pieni mut ei niin kauheen suurikaan osallistua esim. keittiövuoroihin mutta mulla on vuorotyö ja tosi usein viikonloppuisin saattaa olla iltavurojakin niin ei sen ktakia onnistu ainakaan vielä ku ei tunne ketään kenet vois pyytää sijaiseksi jos sattuu ettei pääse


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 21 Helmi 2011, 18:01 
Poissa
puuhakas

Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23
Viestit: 229
Taavetti kirjoitti:
Lapsuudestani 1940 -luvun lopulta muistan vielä ajan, kun kahden puhujan seuroissa toinen puhujista luki tekstin, josta toinen sitten saarnasi. Saarnavuoron vaihduttua esiluenta hoidettiin toisin päin. Sellainen tapa oli ennen yleistä, vaikka silloin en tiennyt sen syytä. Ehkä ajattelin vain puhujien äänivarojen tasaamista. Myöhemmin olen saanut tietää, että tapa sai alkunsa, kun Juhani Raattamaan näkö heikkeni, ettei hän enää jaksanut lukea.

Viimeksi tiedän siten menetellyn Taivalkoskella, kun siellä oli muistaakseni Päätalo päivien ohessa järjestetyt vanhan ajan seurat. Oikeat uskovaiset puhujat olivat muistini mukaan puhumassa, mikäli oikein muistan, toinen oli seurakunnan silloinen kappalainen, monien hyvin tuntema veli. Terveisiä vain, jos satut tätä lukemaan. Olemme muutamia kertoja nähneetkin siellä, paljon aikaisemmin olet itse käynyt meillä. Olit silloin opiskelemassa Keski-Suomessa ja veljeni kyydissä kävit meillä seurat pitämässä.

Joskus 1940 -50 lukujen taitteessa oli kotikylälläni seurat kesällä hyvin pienessä torpassa. Puhuja istui ja puhui pieneltä verannalta, kuulijoiden istuessa pihamaan kivillä ja muutamilla lankkupenkeillä. Emäntä keitti kahvia pienessä 5 neliömetrin tuvassa ja tarjoili sitä talonsa edessä. Sisälle ei seuraväki olisi mahtunutkaan.





Lapsuuskodissani pidettiin paljon seuroja. Olihan kotini ainoa seurapaikka paikkakunnalla. Siihen aikaan oli normaalia, että epäuskoiset naapurimme tulivat seuroihin.

Seurakutsu toimi suullisesti, mutta myös maitolaitureihin ja sähköpylväisiin kiinnitettiin seurakutsulappusia. Epäuskoisia saattoi näin tulla muutama pidemmänkin matkan päästä.

Matkat tehtiin hevosella, potkurilla, polkupyörällä, veneellä ja kävellen, riippuen vuoden ajasta.
Nyt eivät enää epäuskoiset naapurit tuli seuroihin. Silloin, kun televisiot tulivat koteihin, seurahalut naapureilta katosi pikkuhiljaa.

Monta rakasta puhujäveljeä on jäänyt lapsuudestani mieleen.Monet heistä ovat jo nukkuneet pois.

Äitini kertoi aikaisemmalta ajalta seurajäjestelyistä. Olkia oli levitetty lattioille illalla , että seuraväki sai nukkua niillä. Aamulla ne oli taas kannettu ulos. Seurat kestivät kolmekin vuorokautta ja väkeä oli ollut useita kymmeniä pitkien matkojen päästä. Seuraväellä oli omat eväät mukana, mutta talo oli tarjonnut myös lisäruokaa , mitä milloinkin sattui olemaan. Maitoa, piimää ja perunoita oli aina maalaistalossa kuitenkin.

Huhu oli liikkunut kylällä, että kotini oli menossa konkurssiin , että villiuskovaiset syövät viikkokausia talon varantoa kuluttaen. Talo ei mennyt konkurssiin, kun Jumala siunasi valtakuntansa työn ja lastensa elämän ja Jumalalle syntyi uusia lapsia Valtakuntaan. Meillä on rikas Isä taivaassa.


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 11 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia