Kirjoittaja Saral » 04 Tammi 2007, 13:27
Eihän sitä seuroissa käymällä taivaaseen pääse, mutta uskoa Sanankuulo vahvistaa. Jos seuravälit harvenee ja ihminen ei saa Sananrieskaa, niin vähitellen alkaa uskossaan nääntyä. Eilen seuroissa puhuttiin siitäkin, jos vedettäisiin joku linja ja linjan molemmille puolille piste, jos pistettä alettaisiin siirtää lähemmäs linjaa ja joka kerta aina vähä edemmäs, niin pian oltaisiin kaukana. Sielunvihollinekin on ovela, ei se mitään hirveitä ala ehdottelemaan heti, vaan vähä vähältä nakertaa...
Maallisen kunniankin etsintä on yksi silmäinpyynnön asia. Ihminen voi niin ylpistyä, että näkee toiset ihmiset huonoina ja voi jopa käyttäytyä kopeasti ja kylmästi muita kohtaan, koska tuntee niin hyvää paremmuutta itsessään. Eipä siinä silloin toteudu Raamatun sanat, että muita itseä parempana tulisi pitää. Eikä se Jeesuksen antama käsky, että rakasta lähimmäistä kuin itseäs ja Jumalaas yli kaiken. Pitäs miettiä, mitä toivos itelle tehtävän ja vasta sitten tehdä asioita. Monesti varmasti, jos ei tiedä kannattaako jotain tehdä, voi olla parempi jättää tekemättä... Uskovaisella ihmisellä on kuitenkin mahdollisuus sopia asiat ja lähteä puhtaalta pöydältä. Onko se Kristuksen mielen mukaista rakkautta, jos sopiminen vain viilentää ja etäännyttää välit (saati että ne sen yhteydessä menee kokonaan poikki)? Ei varmasti, mutta niinkin on, että toisten kans tulee toimeen paremmin kuin toisten.
Mutta palatakseni taas aiheeseen, kun lähti rönsyämään... Niin täälläkin on seuroja paljon, varmaan lähes joka päivä. Ei varmasti kukaan niissä kaikissa jaksa käydä. Myös muualla kuin ry:llä. Ei kai se ole tarkoituskaan, että kaikissa pitäs käydä... mutta varmasti sitten on ihminen kiintyny johonki muuhun enemmän kuin Jumalan Sanaan, jos seuroissa käy vain tosi harvoin.. esim. muutaman kerran vuodessa. Tai että joissakin muissa tilaisuuksissa ja kokouksissa kyllä käy ja niihin riittää aika, ja aikatauluissa aina menevät seurojen edelle, niin ei kyllä voi sanoa, että olisi hyvä asia.